Naisella ei koskaan ole liian paljon kenkiä?

On taas se aika vuodesta, jolloin kesäkauden kengät saavat väistyä ja tilalle otetaan syys- ja talvikauden kengät.

Meidän perheessä edellisen kauden kenkiä säilytetään vintillä ja niiden sieltä alas tuominen on aikamoinen operaatio. Vintti on mieheni valtakuntaa ja sinne ei muilla ole asiaa. Niinpä, kun viikon olin häntä pyytänyt tuomaan alas talvikenkälaatikot, hän ne viimein sieltä jostain vintin kätköistä löysi. Onpa joskus käynyt niinkin, että kenkien hakeminen kesti niin kauan, että jouduin ostamaan lapsille uudet talvikengät ihan sen tähden, että entisiä ei löytynyt ajallaan;)

No - minulta kesti sitten puolitoista viikkoa saada ne laatikot tuosta eteisen lattialta puretuiksi. Ja aikansa otti myös kesäkenkien pakkaaminen. Ihme ja kumma - pakatut kenkälaatikot hävisivät alta aikayksikön takaisin vintille.

Vintille lähti tänä vuonna esimerkiksi seuraavanlainen joukko balleriinoja

Lisäksi tietenkin sandaaleja, pistokkaita, slingbackeja, avokkaita, korkkareita, tennareita, loafereita, kävelykenkiä, jne. En uskaltanut laskea, kuinka monta paria pakkasin. Alas jätin vielä muutamat juhlakorkkarit - sekä varalle ensi kevättä varten parit kävelykengät - jos vaikka kenkien vaihto silloinkin kestää viikkokausia. Lisäksi jätin parit sandaalit sen varalle, että talvella intoudumme vaikka matkustamaan jonnekin lämpimään...

Kenkiähän ei naisella  ole koskaan liikaa, niinpä kaappiin sain sullottua esim. seuraavat:
maiharit

nilkkurit

saapikkaat

Eivätkä noissa kuvissa ole kaikki talvikenkäni - vain ne, jotka jätin yläkerran kaappiin. Osa käveli alakertaan ja osan palautin vintille. Kun kaappiin vielä piti saada mahtumaan sisäpelikengät, jumppakengät, lenkkarit, vaelluskengät, kumisaappaat - ja joita kaikkia on enemmän kuin se yksi pari, niin onhan siellä ahdasta. 

Tuossa kenkäjoukossa on parit aikamoiset rumiluksetkin, mutta kärsin vaivaisenluista ja välillä Mortonin oireyhtymä vaivaa niin, että löytyy vain parit kengät, joilla silloin pystyn kävelemään. Muutenkin jalkani ovat iän myötä alkaneet temppuilla: milloin vetää suonta, milloin ne turpoavat niin, että tuntuu, etteivät mitkään kengät mahdu.

Kyllä minä ihan vakaasti aina päätän, että nyt ei sitten osteta enää yksiäkään uusia kenkiä, mutta huomaan vain kotiintullessa, että taas tuli sorruttua. Lohduttelen itseäni sillä, että en sorru kalliisiin merkkikenkiin vaan hulluuteeni tepsivät halvemmatkin bobot. Ei löydy kaapistani Laboutineja vaan tyydyn ihan suosiolla esim. Vagabondin, Janitan, Gaborin ja Oisin kenkiin. Halpiskenkiinkin sorrun ihan surutta - kunhan vain ovat mukavia jalassa. Paitsi tietysti korkkarit. Niiden kanssa pitää kärsiä. Geelityynyjen kera.

Vaikka aito aikeeni on, että tänä talvena en uusia kenkiä hanki, täytyy myöntää, että haaveilen juuri nyt Dr. Martensin maihareista, korollisista saapikkaista ja siisteistä, matalakantaisista nahkanilkkureista. Saapas nähdä, kuinka käy!