perjantai 30. marraskuuta 2012

Purnukat ojennukseen - tai ainakin melkein

Eilen sain postissa kivan paketin, Pihi nainen lähetti minulle kirjan Kausiruokaa kasviksista. Olin ihastellut kirjaa hänen sitä esitellessään blogissaan Pihin naisen elämää ja  olin maininnut, että tuon taidan hankkia kasvissyöjätyttärelleni joululahjaksi. Hän tarjoutui lähettämään oman kappaleensa. Ajatelkaa - voiko näin ihania ihmisiä olla? Joten KIITOS vielä kerran, Pihi nainen.

Olin eilen ahkera.
Siivosin viimein tuon yläkerran vessan purkkimeren.
Itseasiassa koko vessan - tyhjensin joka ikisen hyllyn, laatikon ja kaapin. 
Pesin tyhjän vessan lattiasta kattoon, jopa ilmastointiluukun kuurusin.

Karsin aikamoisen karskilla otteella.
Oli pakko.
Niinkuin näette.
Itseruskettavia oli hieman kertynyt - vaikka minä jaksan ehkä kerran, korkeintaan kaksi sitä laikkurumbaa keväällä. Kun en valkoisine kinttuineni ilkeä ilman sukkia liikkeelle lähteä. Minä niin osaan kuvitella itseni sellaisena hieman päivettyneenä. Ja sorrun. Nämä kuuluu samaan sarjaan luonnonvalkoisten pellavamekkojen kanssa. Joita en viime kesänä kertaakaan päälleni laittanut. Kun ei ollut sitä kaunista rusketusta. Tuosta putelikosta jätin jäljelle nuo avaamattomat paketit.

Onkohan minulle joku hamsteriviirus iskenyt, kun blondausaineitakin on pitänyt varastoida? Jos ne vaikka loppuu kaupoista? Varsinkin, kun jo pari vuotta minun hiukseni ovat olleet värjäämättä, kun  päätin, että niitä juurikasvuja  en enää katsele. Raitoja ei lasketa. Noita minä en raskinut poiskaan heittää vaan laitoin kassiin, joka lähtee kälylleni.



Purkkeja ja purnukoita lähti roskiin aikamoinen läjä. En kerro, miten monta muovikassillista. Osa oli vanhentuneita, osassa oli liian voimakas tuoksu ja osa oli tarkoitettu ihan toisenlaiselle iholle. 
Kynsilakkarivistö siistiytyi kummasti, kun kaikki vanhat purkit sain pois. Samalla katselin, että en minä ihan taida ajan hermolla olla - purkkieni värimaailma on aika tylsä. Tuollaisia minä aina ostan. Ei ole sinisiä, luumuja, vihreitä - ei edes kirkkaan punaisia. En osaa käyttää, kun  en osaa olla kynsillä, joista näkyy lakan kuluminen tai halkeamat. Ja minulla kyllä näkyy, kun  en osaa yhtään varoa - minähän käytän kynsiäni vaikka ruuvimeisselinä, jos tarve vaatii.

Ihmeidentekijätkin koki kovan kohtalon. Jätin vain ne, joita ihan oikeasti käytän. Ainakin joskus. Oikeastaan vain tuota BM:n seerumia käytän suhtkoht säännöllisesti.
Silmänympärysvoiteita ja hoitoaineita jäi vielä ihan kiitettävästi. En raskinut enempää heittää pois.
Tuoksuja lähtikin sitten oikein armeija. Osa niistäkin oli vanhoja ja osasta en edes tykännyt. Lisäksi olen hajusteallergikko ja käytän tuoksuja tosi harvoin - silloinkin useimmiten vanhaa rakkauttani, joka on ja pysyy, Yves Saint Laurentin Rive Gauchea♥


Erilaisia hoitoaineita on tullut haalittua aikamoisia määriä. Minä olen vähän höynäytettävissä näiden kanssa. Sorrun uskomaan kaikenlaisiin uusiin ihmeaineisiin. Eivät ne auta. Varsinkaan, jos ei niiden kanssa jaksa säännöllisesti pläträtä. Nyt olen päättänyt, että en osta yhtään uutta purnukkaa,  ennenkuin entiset on käytetty loppuun. Hirvitti, kun aloin laskemaan sitä rahamäärää, minkä pistin roskikseen.

Toivottavasti ei tule jouluna lahjaksi yhtään uutta voideputelia. Onneksi Isäntä on jo vuosia antanut minulle lahjakortin kauneushoitoihin sekä joulu- että äitienpäivälahjaksi. On huomannut, että minä aina ilahdun niistä suunnattomasti. Minusta on ihana maata siellä hellittävänä. Eipä siellä juuri ihmeitä minun naamalleni tapahdu, mutta kyllä siinä hoitopöydällä stressirypyt vähäksi aikaa siliää.  

Minä en ole vielä jouluvalmisteluja aloittanut oikeastaan ollenkaan. Perinteisesti aloitan vasta adventista. Silloin meillä paistetaan ensimmäiset joulutortut ja aloitellaan pikkuhiljaa kodin joulukuntoon laittamista. Ja sytytetään se ensimmäinen kynttilä. Ja oikeastaan vasta aatonaattona koristellaan koti. Joka joulunalus  päätän, että tänä jouluna sitten laitetaan vain vähän ja kaunista. Mutta sitten juuri ennen joulua hurahdan taas kaikkeen mahdolliseen rihkamaan.
Sen vastapainoksi, että meidän joulu valmistellaan myöhään, sitä sitten pidetään pitkään. Vähintään nuuttiin, mutta joskus kauemminkin. Ainakin osaa koristeista.

Minulla oli eilen viimeinen vuorotteluvapaapäivä ja tänään pidän vielä lomapäivän. Maanantaina olisi tarkoitus sitten töihin palailla. Ilmeisesti minulla on jonkinasteen töihinpaluustressi, sillä minun suupieleni ovat pari päivää halkeilleet. Minulla on suupielet ihan rattoisasti alaspäin ja aina silloin tällöin, syystä tai toisesta, noita halkeamia tulee. Olen niiden kanssa käynyt lääkärilläkin, kaikki mahdolliset kortisoni- ja antibioottivoiteet on kokeiltu, on syöty B-vitamiinia ja vaikka mitä. Eivät ole auttaneet. Mutta olen löytänyt avun vaivaan - se on nytkin käytössä ja suupielet ovat jo melkein kunnossa: ensin teepuuöljyä (itse käytän Australian Bodycaren 100% öljyä) niihin halkeamiin, sitten päälle vanhaa kunnon Elisabeth Ardenin Eight Hour Creamia. Teepuuöljyä aamuin illoin parina päivänä, Eight Hour Creamia myös päivällä aina silloin tällöin. Paranee. Olen tätä keinoa suositellut myös yhdelle työkaverilleni, joka pitkään kärsi noista halkeamista; myös hänellä nämä rohdot ovat auttaneet.
Tuo Eight Hour Cream on minulla muutenkin aikamoisessa tehokäytössä: sillä esimerkiksi saa karheat kantapäät ja kyynärpäät kuntoon ja rohtuneisiin nuhanenänpieliin se on paras salva. Meillä sillä hoidettiin aikoinaan lastenkin rohtumat ja nyt osaavat jo itse sen taidon.



Nyt kun olen vauhdissa, ajattelin tänään käydä keittiön kaappien kimppuun. Siis ajattelin. Voi hyvinkin olla, että vietän tämän viimeisen lomapäivän suklaakahvin ja kirjan seurassa. 

Ja taas kerran jaksan ihmetellä, että uusia lukijoitakin on blogilleni siunaantunut - siispä olette sydämellisesti
tervetulleita T, M. Metrossa, Anu, Cheri, Merja Aikuisen naisen buduaarista, Nathalie, Päivi Lemstrom. Kirsi ja Jassu.

Ihanaa perjantaipäivää kaikille ja mukavaa viikonloppua. Talvista sellaista. Olkaahan varovaisia tuolla ulkona ja liikenteessä.
SHARE:

32 kommenttia

  1. Ihanaa, olet löytänyt E.Ardenin Eight Hour Cream-voiteen. Se on loistava tuote, joka on ollut minulla käytössä jo vuosia. Tiesitkö, että siitä on olemassa myös huulirasva?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään on ollut minullakin, jo silloin kun lapset olivat ala-asteikäisiä (nyt ovat jo nuoria aikuisia). Nyt kun mainitsit, muistan, että olen kuullut tuosta huulirasvasta. Täytyypä yrittää sellainen metsästää - nyt talvella tarvitaan hyvä - ja luulenpa, että tuo voisi olla.

      Poista
  2. No on kyllä purnukkaa kerrakseen :)
    Mä touhuilin eilisen päivän keittiön kimpussa. Laitoin esillä olevista tavaroista osan pois, huonekalut vaihto samalla paikkaa ja hiukan touhuilin myös eteisen puolella, sieltäkin lähti jotain vanhaa roskikseen. Siintä tulee yllättävän hyvä olo, kun pystyy vihdoinkin luopumaan jostain ylimääräisestä ja turhasta!
    Ihanaa viikonloppua!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, rehellisyyden nimessä - kyllä sitä purnukkaa vielä jäikin. Mutta tyytyväinen olen, että sain niinkin paljon heitettyä pois. Nyt sentään löytää jotain.
      Sinulle myös ihanaa viikonloppua!

      Poista
  3. Tein tuon saman operaation reilu vuosi sitten. Tällaiselle kosmetiikkahamsterille oli kertynyt purkkia ja purnukkaa oikein urakalla. Heitin vanhentuneet pois, itselleni sopimattomat kasasin kassiin ja vein yhdelle ystäväporukan isommalle mökkireissulle mukaan. Kummasti katosivat aivan kaikki, kassin sain sentään viedä kotiin (sillekin olisi ollut ottajia :P). Sen jälkeen olen kohtalaisen siistinä saanut pidettyä hyllyt.

    Edelleen hamstraan, nykyisin vain kuivashamppoota, minä onneton kun ihastuin sellaiseen, jota myydään Briteissä, joten ystävääni pyysinkin tuomaan sieltä kerralla kolme. Ei lopu heti kesken. Monesti ostan uuden purkin vanhan tilalle odottamaan, mutta muuten koetan välttää. Kynsilakat ovat vielä käymättä läpi, siinä sitä urakkaa sitten riittääkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minultakin jotain on menossa esim. omalle äidilleni, mutta avattuja purkkeja ei oikein kenellekään ilkeä tarjota. Nyt vaan täytyy yrittää pitää hamsteri häkissä.
      Mukavaa viikonloppua sinulle ja Kotinörtille.

      Poista
  4. Voi että, haikeus iski... Joskus kauan, kauan sitten minäkin tienasin ihan kivasti, silloin oli varaa ostaa vaikka mimmosta kosmetiikkaa. Mielellään parasta, mielellään lentokentiltä. Vaan ne päivät on olleet ja menneet.

    Sen hyvän eli huonon lisäksi, että jouduin pitkään tyytymään säälittäviin kopioihin, niin tytär aloitti pari vuotta sitten raivoisan lobbaamisen luomutuotteiden puolesta. Luin kaiken ja katsoin kaiken mitä se käski, minkä jälkeen jouduin heittämään lähes joka purnukan pois! Eikä tietenkään ole ollut mitään mahkuja hankkia (pirun kalliita) luomuja tilalle ;(

    No, kookosöljyä olen sitten vetänyt niin naamaan kuin kroppaankin. Semmosen argan-öljynkin netistä tilasin, kun sitä on kehuttu maasta taivaisiin. Vaan kuinkas kävi, kun luulin olevani ovela; Ruohonjuuri kun myy sitä sekä ruoka- että kosmetiikkapuolella, niin tilasin ruokaöljyn kun se oli tietysti halvempi. Samaa kamaa, eiks je. Sitten kun avasin pullon, niin voi helv... Se oli paahdettua ja maustettua ja haisi ihan paistetulta lampaankyljykseltä!

    Nyt kun alkuun pääsin, niin vielä yksi eri hyvä kotikonsteillakin-pärjää-vinkki. Tämän neuvoi amerikkalaisessa The Doctors -ohjelmassa joku entinen huippumalli ja minä tyhmähän uskoin - ihan niinkuin ne nyt jotain korvikkeita käyttäis, my ass! No joka tapauksessa, emäntä neuvoi halkaisemaan kalaöljykapselin ja sivelemään sisukset pärstään. Joo, oli rento olo sitten istua koko ilta konserttiseurueen kanssa silakalta lemuten. Joku viisas olisi kokeillut konstia ennen tosi tilannetta. Joku viisas.

    Sori, nyt vein tosi paljon tilaa sun blogista, enkä edes meinannut muistaa tärkeintä: onneksi olkoon ison urakan hoitamisesta! Hyvä tyttö! Olet todellakin ansainnut sen suklaakahvisi ja koko loppupäivän löhöillen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Niinhän siinä kävi. Ja iltapäivällä vielä päikkärit;)
      Tuosta sun kalaöljykapselista tulee mieleen se tuubi tuolta vessasta, josta en kuvaa ottanut - silmänympärysvoiteiden sekaan eksynyt rektyylivoidetuubi. Jotta ei voi sanoa, ettei olis yritetty.
      Nyt vuorotteluvapailla - vaikka näin lyhyelläkin - olen yrittänyt elellä vähän nuukemmin. Ja olenhan mä joskus ollut ihan oikeen köyhä: opiskeluaikoina ja silloin joskus miehen ollessa työtön ja itse äitiyslomalla ja asuntovelkaa persuksissa, mutta ne oli kuitenkin aikoja, joista tiedettiin, että selvitään. Nyt kun laskeskelin noita vuorotteluvapaapennosia, mietiskelin oikein tosissaan sitä, miten etuoikeutettu olen: minulla on työ, josta saa palkan (pienen, mutta säännöllisen) ja minulla on työssä käyvä mies, joka saa sitten vähän isomman palkan. Ja miten esim. pienipalkkaisella yksinhuoltajalla ei ole mitään mahdollisuutta tällaista vapaata pitää. Vaikka juuri hän sen varmasti tarvitsisi. Ja mietiskelin sitäkin, miten pienellä pitää esim. työttömän yksinhuoltajan tulla toimeen?
      No, nyt lähti lapasesta tää vastaus, mutta tuossa pari jutskaa, joista ehkä laitan jossain vaiheessa blogiin vähän enemmänkin pohdiskelua.
      Ihanaa adventinaikaa sinulle!

      Poista
  5. Kiitos kivasta postauksesta! Minulla on suunnitelmissa myös purkkimeren taltuttaminen meidän kylppärissä. Tuo Eight Hour Cream ja teepuuöljy -vinkki menee myös kokeiluun, sillä myös minulla on suupielet alaspäin ja välillä halki. Kaikkia testattuja konsteja on kymmeniä. Jos tuo vaikka sitten auttaisi minuakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti auttaa. Mä tosiaan olen kaikkia muita mahdollisia kokeillut, myös hammastahnan vaihtoa. Mutta tää on ainoa, joka auttaa.

      Poista
  6. No huh, ihmettelen tuota purnukkamäärääsi. Minä olen aina ollut aika hyvä (joskus liiankin hyvä) heittämään/antamaan pois tavaraa. En kestä liikaa hamstraamista ollenkaan, varastokin on aika ajoin saatava tyhjäksi.

    Minusta on aivan ihana tunne, kun saa jonkun huoneen tai talon osan siivottua perusteellisesti. Yleensä teen päivittäin pikasiivouksia, mutta parasta on, kun saa yksin puuhata ja kuurata paikat silloin tällöin juurta jaksain. Siivous käy minulle ihan terapiastakin, kunhan saan yksin touhuta, eivätkä lapset pyöri siinä edessä/välissä ja päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäisin, jos pystyisin tuohon. Nyt vasta myöhemmällä iällä yritän tähän opetella. Enkä todellakaan ole tätä mallia lapsuudenkodistani saanut;) Mäkin tykkään siivota yksin - saa rauhassa häärätä ja koluta joka nurkan. Meidän Isäntä on siivotessa sellainen hosuheikki. Nopeasti valmista. Se, mikä on poissa silmistä, on siivottu. No, eihän se näin ole. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että tupa on täynnä koko ajan edestaa kulkevia ihmisiä. No, hiljenee se tästä. Nuoret on parin vuoden sisällä muuttamassa omilleen. Eikähän mulla sitä rauhaa sitten riitä ihan liiankin kanssa.

      Poista
  7. moi! Kohtasitpa todellakin ihanan ihmisen (jolta sait kirja:) Heh, onpas meleko repertuaari purnukkaa, "osta koko sarja" -tyyliin :))) Ihana että on muitakin, joilla on välillä kaaosta! Meillon remontti, ja arvaa vaan onko purnukat ojennuksessa.. eipä todellakaan :))

    Kaiken kaikkiaan, aivan ihanan rehellinen blogi!! Käydään täällä vastakin. Ja Kiitos kun kävit meillä kurkkaan ;)
    -Helena ja Blackie-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos käynnistä. "Vähän kaaosta" on aika lievä ilmaisu tästä sekametelisopasta täällä;) Ja terveisiä hurmaavalle Blackielle Viirulta - on tosin miespuolinen, mutta anoppini sanoin hänelle on "hurahtanut aimo annos feminiinisiä geenejä".

      Poista
  8. Näyttää jotenkin tutulta ;) Tuota samaa pitää puuhastella minunkin kerran - pari vuodessa. Pitkin hampain siihen aina ryhdyn, mutta mikä ihme siinä on , että pitää noita purnukoita hamstrata ? Etenkin rasvaputeleita ja hiustenhoitoaineita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on ihan selvä hamsteriviirus. Erittäin tarttuvaa. Pahat jälkitaudit (tyhjä kukkaro, täysi huusholli). Uusiutuvaa sorttia.

      Poista
    2. :D onpa paha tauti, mikähän lääkkeeksi vai onko lääkettä laisinkaan ?!

      Poista
    3. Sellaista lääkettä, jolla täysin viiruksesta pääsisi eroon, ei liene. Se pirulainen jää aina kytemään jonnekin ja iskee silloin, kun ei osaa odottaakaan. Lievennystä tautiin voi väliaikaisesti saada esim. ottamalla tehohoitoon nuo jälkitaudit - tyhjän kukkaron, täyden huushollin - mutta valitettavasti hoidon tulokset kestävät vain hetken.

      Poista
  9. Heheh... kiitos hauskasta postauksesta. Kylppäri odottaa täällä samaa suursiivousta. Tämä hamsteri kun säilyttää kaiken ja tuppaa unohtamaan että kosmetiikka vanhenee ja eltaatuu...yök Kiitti E.Ardenin Eight Hour Cream vinkistä, sama ongelma täällä suupielien kanssa, tosin B-vitamiini auttaa jonkun verran. Lienee stressiperäistä sekin...:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikäläisellä tuon unohtelun vois jo kai laittaa vaikka sen kuuluisan dementian piikkiin, eikös? Sen piikkiin kun tässä jo aika montaa asiaa oon yrittänyt vääntää;)

      Poista
  10. Anteeksi, nyt tulee ihan asian sivusta: halusin laittaa yhden jutskan tiedoksi teille ihanille uusille blogikavereilleni, jotka kävitte kommentoimassa pulla-postaustani :) Mutta en osaa tehdä sitä niin, että näkyisi vain neljälle. Jos ennätät/kiinnostaa, käykkö vilkasemassa sen sieltä kommenttien perästä. Kiitos ja iloista päivää murut!

    VastaaPoista
  11. Blogissani on sinulle tunnustus ;-D.

    VastaaPoista
  12. Blogisi vaikuttaa kivalta :-) Tuollainen operaatio voisi olla tarpeen täälläkin, hahah... :D

    http://time-for-dreaming.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos;) - tervetuloa toisenkin kerran. Luulenpa, että aika monelle olisi tuo operaatio tarpeen - tosin harvemmalla on ihan yhtä pahaksi äitynyt tämä virus kuin minulla;)

      Poista
  13. Moikkarallaa!
    Viiru kiittää vierailusta blogissaan :D

    Tosi kiva blogi sulla, oli ihana lukea siitä, kuinka tavaraa oli kaappeihin kertynyt, mutta kuinka sait tilanteeseen niskaotteen ja lisää tilaa. Onnea :)! Tarpeettomien tavaroiden poistaminen kodista tuo lisätilan ohella myös hyvän mielen ja feng shui -elämänvirtakin pääsee kulkemaan paremmin ;)

    Mukavaa perjantaita!
    Terveisin Heska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos moikkarallaasta. Ja tuota raivattavaa riittää kyllä vielä aikas pitkäksi aikaa - ei pääse feng shuit vielä virtailemaan. Mukavaa perjantaita sinnekin ja erikoisterveiset Viirulle;)

      Poista
  14. Kiitos - käynpäs vilkaisemassa. Ihanaa viikonloppua sinulle - ja oli muuten kiva juttu Kodin Kuvalehdessä. Pakko oli ostaa;)

    VastaaPoista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig