maanantai 28. lokakuuta 2013

Hymy kaunistaa - vaan kaunistaako aina?

*Postaus toteutettu yhdessä BeconfiDentin kanssa.

Sen jälkeen, kun perheeseemme hankittiin ensimmäinen digikamera, on minusta vain muutama valokuva, jossa nauran vapautuneesti - siten, että hampaani näkyvät. Kuvissa hymyilen vienosti - naurukuvat on deletoitu tehokkaasti. 

Syynä ovat hampaani. Minulla on syntyjäänkin keltainen hammasluu ja iän myötähän meillä kaikilla hampaat kellastuvat vielä lisää. Samoin se, mitä suuhumme pistämme, saattaa hampaidemme väriin vaikuttaa: en käytä juurikaan colajuomia, punaviiniä tai teetä, mutta juon kahvia niidenkin edestä ja tupakoin (mitä suuresti häpeän) - nämä kaikki värjäävät hampaita. Eivät hampaani nyt aivan yhtä keltaiset ole kuin Sydämen asialla -sarjan Peggy Armstrongilla, mutta eipä paljon puutukaan! 

Minä olen kokeillut hampaisiini vaikka mitä - jo vuosikymmeniä sitten yritin valkaista hampaitani esim. ruokasoodalla ja sitruunalla - joo-o - teki hyvää hammaskiilteelle;)

Olen kokeillut valkaisupulveria, varmaan kaikkia Suomessa myytäviä valkaisevia hammastahnoja, olen yrittänyt valkaisua ostosTV:n valkaisutusseilla ja kynillä, olen tilannut ulkomailta jos jonkinlaista valkaisutuotetta: USA:sta tilatut hammaslaastarit eivät pysyneet koskaan hampaissani vaadittuja aikoja, hammastyynyjen kanssa käytettävät muotit olivat niin isoja, että herkkäkurkkuisena en niitä pystynyt pitämään. Olen kokeillut geeliä, jonka kanssa käytettävissä muoteissa oli led-valo - nämäkin muotit saivat minut yökkäämään. 

Olen myös muutama vuosi sitten käynyt ammattilaisen hampaidenvalkaisussa - parin tunnin valkaisu, joka valkaisi kyllä jonkin verran, mutta sen jälkeiset vihlonnat olivat sellaisia, että uudestaan en vielä ole uskaltautunut yrittämään. 

Noloin hampaidenvalkaisukokeiluni oli parikymmentä vuotta sitten, kun serkkuni suosituksesta yritin valkaisua pesemällä hampaitani tekohampaille tarkoitetulla tahnalla - tästä en ole uskaltanut kenellekään, saati hammaslääkärilleni kehuskella;)  

Niinpä, kun sain mahdollisuuden kokeilla kotona tehtävää BeconfiDentin hampaiden valkaisua, tartuin empimättä  tilaisuuteen. 



BeconfiDentin Start kit -pakettiin sisältyi valkaisugeeli, muotit, jotka muotoillaan kuumassa vedessä omaan suuhun sopiviksi sekä värin vertailutaulukko. Muotit oli helppo muotoilla - kunhan malttoi lämmittää veden tarpeeksi kuumaksi - ja yllätyksekseni pystyin käyttämään sekä ylä- että alahampaiden muotteja samaan aikaan suussani - tämä lyhensi valkaisuhetkeä puolella ja muotteja ei tarvinnut  pitää suussa kuin 15 minuuttia per päivä.

BeconfiDentin geeli on peroksiditon - ja siitä varmaankin johtui, että koko 10 päivän valkaisuoperaation aikana ei hampaissani tuntunut pelkäämääni vihlontaa. Ei myöskään ollut  kirvelyä ikenissä.
Hampaidenhan pitää olla hoidetut ennen valkaisua eikä suussa tai ikenissä saa olla tulehduksia - ja minulla oli edellisestä hammaslääkärikäynnistä niin lyhyt aika, että uskalsin valkaisun tehdä.

Tulokset valkaisusta kuvassa - jonka laatu tosin on taas meikäläisittäin surkea - kuvat on otettu illalla,  mutta ne on yritetty ottaa samanlaisessa keinovalossa eikä niitä ole käsitelty.


Kun vertailutaulukon mukaan hampaideni väri ennen valkaisua oli asteikolla 6-7, oli se omasta  ja kuvaajana toimineen tyttäreni mielestä valkaisun jälkeen asteikolla 4-5. Siis parin asteen vaalennus 10 päivässä, 15 minuutin päivittäisellä panostuksella. 

Itse olen tyytyväinen tulokseen - hymyni on leveämpi ja ehkä ei tarvitse tuhota jokaista naurukuvaakaan. En havitellut mitään Hollywood-hymyä vaan hieman valkoisempia hampaita - ja ne sain. 

Jos kiinnostuit tästä valkaisusta, saat BeconfiDentiltä koodilla LADY 10 % alennuksen tilatessasi tuotteita.
SHARE:

maanantai 21. lokakuuta 2013

Ritareita, taikaa ja muistoja

Viime viikon alkupuolen paiskin aika sutjakkaasti töitä, jotta pystyin jäämään keskiviikkona pienelle syyslomalle.

Lomalle ei ollut muita suunnitelmia kuin ikkunoiden pesu. Ja sekin jäi tekemättä. 
Linnoittauduin sohvannurkkaan Viirun, vällyn ja kirjojen pariin niin antaumuksella, että annoin ikkunoiden olla. 
Torkkuja otin aina kun siltä tuntui. Ja tuntui aika usein;) 
Mutta kyllä teki hyvää.

Ja kun sain vielä viikonlopuksi pojankin kotiin ja koko perhe oli koolla, oli hyvä syy vain viettää aikaa yhdessä. 
Ja herkutella. Ja pelata lautapelejä. Ja saunoa. Ja taas herkutella. 

Pidin myös pienimuotoista blogitaukoa - yleensäkin nettitaukoa. 
Lueskelin silloin tällöin muutamaa blogia, mutta en roikkunut koko ajan netissä; pystyin olemaan aukomatta työsähköpostia ja kun välttelin jopa Facebookia, sain olla aika rauhassa työasioilta - minä nimittäin pidän yllä mm. työpaikkani FB-sivua, joten naamakirjassa törmään väkisinkin työjuttuihin. Ja nyt tuntui siltä, että ei-kiitos-työasioille-lomalla! 
Ja hyvää teki sekin:)

Akaasian alta -blogin Jaana haastoi lukijoitaan vastaamaan Alusta asti mukana -haasteeseen. Eli tarkoitus on esitellä tavara tai esine, joka on kulkenut mukana siitä ensimmäisestä omasta kodista saakka. 

Tähän haasteeseen päätin tarttua ja haastankin teidät muutkin halutessanne jakamaan muistojanne.
Tässä muutama esine, jotka ovat Ladyn mukana kulkeneet jo muutaman vuosikymmenen eli yli 35 vuotta:


Nämä Arabian Taika -sarjan teekupit sain äidiltäni, kun lähdin Lahdesta lapsuudenkodistani Turkuun opiskelemaan. Kuppeja on 8 kappaletta ja minulla on myös sarjan kermanekka sekä muutama matala ja syvä ruokalautanen. Sekä iso tarjoilulautanen. Näistä  olen juonut lukuisat höyryävät teekupilliset tentteihin lukiessani Turun ylioppilaskylän asunnossa - ja näistä myös teetä tarjosin ensimmäiselle Turun aikaiselle poikaystävälle. Näiden kuppien äärellä on tavattu monta ystävää ja kerrottu monta tarinaa. Itketty ja naurettu.
Kupit ovat kulkeneet mukanani kodista toiseen ja edelleen ne ovat rakkaat. 
Kuvassa myös Savonia -sarjan kahvilusikka - sekin on kulkenut mukanani muutoista toiseen, mutta tuo on ainoa, joka on jäljellä. Muut ovat hävinneet jonnekin matkan varrelle.

Tuon Taika -sarjan on aikoinaan suunnitellut Inkeri Seppälä ja sen valmistus on lopetettu ajat sitten. Nykyäänhän Arabialla - tai Hackmannilla - on uusi samalla Taika -nimellä kulkeva astiasto.

Kun muutin Turkuun, olin teenjuoja. En juonut kahvia kuin tilaisuuksissa, joista siitä ei voinut kieltäytyä;)
Mutta jossain vaiheessa ensimmäisenä opiskeluvuonna kyllästyin keittämään teetä pelkästään itselleni, kun muut joivat kahvia - ja opettelin kahvin juonnin. 
Ja kahvinkeitto sujui hyvin kummitädiltäni ylioppilaslahjaksi saamallani Finelin Ritari -pannulla.


Tämä pannu palveli aikansa kahvipannuna, kunnes ostin ensimmäisen Melitta -kahvinkeittimen. Sen jälkeen pannussa keitettiin aina välillä teevettä. Kunnes tulivat vedenkeittimet.
Mutta ei pannu vieläkään viraton ole - sillä lämmitetään kodissamme jouluglögit. Eli sen käyttöaika alkaakin pian olla käsillä.

Ritari -pannun on Finellille suunnitellut Raija Uosikkinen.

Ja sitten kirja, joka on kulkenut mukani niin iloissa kuin suruissa - siitä on haettu lohtua ja ammennettu voimia: Adriana Zarrin runokirja Rukoileminen on niitty
Tämän kirjan pariin palaan vieläkin aina silloin tällöin - ja aina sen runot avautuvat uudella tavalla.


Tämän viikon alkuun lainaan teille pätkän tuon kirjan runosta: 

 Minusta on hyvä näin

Teologit, älkää vaivautuko
kuvittelemaan taivasta niin oudoksi
että minulta kaikkoaa halu
päästä sinne.
Ja te maalarit,
älkää maalatko enkelinsiipiä
verettämiksi sinisiksi pyörteiksi,
vaan maalatkaa tämä maa
sumuineen ja pilvineen,
vuodenaikoineen ja maanteineen,
joiden sementtinä on lieju.

Aurinko joka laskee pilveen
on minusta hyvä näin;
kuu joka katoaa vuoren taakse
on minusta hyvä näin.
Kevät, kesä, syksy, lumi:
vihreä maa, keltainen maa, valkeaa maa,
on minusta hyvä näin.

Upeaa uutta viikkoa kaikille!
SHARE:

lauantai 12. lokakuuta 2013

Harmitusta - ja Vain elämää

Taas vilahti viikko yhdessä hujauksessa. Juuri kun luulin flunssasta toipuneeni kävi vatsatauti kahden päivän vierailulla.

Vatsatauti on p-tauti ja pysäyttää aika tehokkaasti. Parin päivän totaalipysähdys. Niinkuin tiedätte. Onneksi  hädässä ystävä tunnetaan, joten erityiskiitos jälleen kerran Rouva Kätkölle - olet Nainen paikallaan;)

Paljon muuta en jaksanut tehdä kuin maata sohvalla - siitä on lyhyt matka yläkerran hyyskään - ja lueskella välillä lehtiä. Uusin  Iiris -lehti tarjosi monta lohduketta voipuneelle Ladylle.

Ja tarjosi myös harmituksen aihetta: tämähän oli viimeinen Iiris - lehti lopetettiin. Juuri päättyi Evita -lehden taival. Lehtiä, jotka on suunnattu aikuisille naisille, ei juurikaan enää ole - Gloriakin on suunnattu kaikenikäisille.  Aikoinaan nuorennettiin  Kauneus ja terveys -lehteä ja rinnalle luotiin yli nelikymppisille naisille Madam -lehti, josta myöhemmin kehiteltiin Jade. Sitäkään ei enää ole ollut aikoihin.

Mitä muoti- ja kauneuslehtiä me aikuiset naiset enää voimme lukea? Onhan tietysti Oliviaa, Elleä sun muita, mutta niiden kohderyhmä on selkeästi nuorempi. Ja niitähän me olemme tietysti monet lukeneetkin ja niistä vinkkejä poimineet, mutta ne meidän omat lehtemme on nyt kuopattu.

Missä on vika, etteivät lehdet kannata? En oikein jaksa uskoa, ettemme niitä ostaisi. Eivätkö mainostajat ole tajunneet, että aikuisissa naisissa on hyvä kohderyhmä? Meillä on  ostovoimaa, me kulutamme - ja olemme valmiita maksamaan ryppyvoiteistamme ja hyvin suunnitelluista ja tehdyistä vaatteistamme. Samoin me matkustamme sekä koti- että ulkomailla, käytämme hyvinvointipalveluja ja -hoitoja.

Ladya harmittaa - mistäs minä nyt kaikki vinkit poimin? No, onneksi on blogit ja mahtavat tyylitaiturit ja kauneuden ammattilaiset, joilta täällä blogistaniassa voi saada innoitusta.


Iiris -lehden lisäksi olen haltioitunut uusimmasta Avotakasta - ja varsinkin, kun siinä on juttu elsa-maarit -blogin Maaritin ihanasta kodista. Maarit on kuvataiteilija - mutta paljon muutakin - kannattaa käydä kurkistamassa blogiin.

Kun kaksi päivää sairastaa keskellä viikkoa, tietää se töissä normaalia vilkkaampaa - minullahan ei ole sijaisia eikä tuuraajia - siellä ne tekemättömät työt odottelivat ja loppuviikko paiskittiinkin sitten olan takaa. Onneksi yksi tapaaminen peruuntui, joten sain rauhassa tehdä paperihommia ja viettää villasukkapäiviä;)

Eilen olin niin väsynyt töistä tullessa, että ajattelin ottaa pienet torkut ennen kuin Vain elämää -ohjelma alkaa. No, torkut hieman venähtivät ja ohjelma oli juuri loppumaisillaan, kun heräsin. Onneksi on netti. Sieltä sitten iltamyöhään katselin ohjelmaa ja nessupaketti oli taas tarpeen. Olen ihan koukussa tähänkin kauteen, vaikka luulin, että en pysty sitä katsomaan - en nimittäin ole ollenkaan Jukka-Poika fani ja ajattelin, että hänen takiaan en kestä koko ohjelmaa katsoa. Mutta kestänpä hyvinkin - ja saattaa jopa käydä niin, että Lady joutuu muuttamaan mielipidettään tuosta kukkaispojasta;)

Eilisen jakson suosikkini annan teille viikonlopun fiilistelybiisiksi:


Upeaa syysviikonloppua jokaiselle meistä!


SHARE:

tiistai 1. lokakuuta 2013

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Syksy on minun vuodenaikani. 
Kaunis, ihanan kirpakka, värikäs.
 Syyskuussa siihen valmistaudutaan, hyvästellään kesä ja lokakuussa nautitaan.
 Lokakuu - syksyn kuukausista paras. Ja alkoi tänään.

Mikäs tässä aloittaessa, kun saa tehdä töitä oheisissa maisemissa - kuvat työpaikkani parvekkeelta:






 Edellisessä postauksessani pohdiskelin tyyliä ja kerroin, että välillä voin töissä viettää villasukkapäiviä. Tänään oli villasukkapäivä - sain rauhassa tehdä paperihommia ja sulkeutua työhuoneeseeni. Asu vapaa;)
Ja lähdin töistäkin hieman normaalia aiemmin.

Kuvassa työhuoneeni seinän taidetta, selkäjumppaa työtuolin päällä, näyttöpäätelasit - vaikka aurinko paistoi - sen huomaa kultaköynnösten takaa tulvivasta valosta - pistin villasukat jalkaani ja hyvä, etten pistänyt tanssiksi tyhjällä käytävällä.

Lokakuu on minun kuukauteni - pysykööt sade ja räntä vielä poissa, helliköön meitä päivällä aurinko, puraiskoon öisin pakkanen nenää. Lokakuussa on helppo hengittää - varsinkin, kun flunssa näyttää helpottavan;)

Seuraavaa biisiä kuunnellessa muistelen viime lokakuuta, jolloin olin vuorotteluvapaalla - ja kävin silloin myös tämän bändin keikalla Budapestissä;)

Amoral: Last October


Upeaa ja värikästä lokakuuta!


SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig