tiistai 31. joulukuuta 2013

Goodbye Year 2013 - Welcome New Year 2014

Yksi vuosi taas takana. Uusi edessä.
Kiitos kaikille teille ihanille lukijoilleni siitä, että olette jaksaneet matkassani pysyä. Olen teistä jokaisesta iloinen ja kiitollinen.

Ja kiitollisuus on sana, joka liittyy myös uuden vuoden lupaukseeni. 
Yleensä en lupauksia tee, mutta nyt teen poikkeuksen.
Lupaan, että yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä on tielleni tuonut.

Muutama vuosi sitten olin kuntoutuskurssilla fibromyalgiani takia ja sain sieltä kehotuksen alkaa listata kiitoksen aiheita. 5 kiitoksen aihetta per päivä. Ajattelin, että ei onnistu - kyllä ne aiheet loppuvat muutamassa päivässä. Mutta kun kurssin jälkeen listaa tein, huomasin, että kyllä ne 5 joka päivälle löytyivät. Jossain vaiheessa listan tekeminen sitten jäi.

Mutta nyt aloitan uudelleen. Vuoden 2014 ensimmäisestä päivästä lähtien alan taas listaamaan 5 asiaa, joista sinä päivänä olen kiitollinen. Kiitoksenaiheita - tai siunauksia. Niinkin sen voi nähdä. Ja joka päivä eri asiat.

Kiitollisena tästä vuodesta - ja kiitollisena siitä, että saan vielä uudenkin aloittaa laitan evääksi seuraavan laulun: 




Onnellista ja Hyvää Uutta Vuotta!


SHARE:

maanantai 30. joulukuuta 2013

Joulu 2013 - iloa, kiitosta ja haikeuttakin

Monen bloggaajan kodissa joulu on siivottu jo pois. Ei tässä. Sillä meillähän jouluun laskeuduttiinkin hiljaa ja sisustettiin koti joulukuntoon vasta aatonaattona. Ja joulun tunnelmissa elellään vähintäänkin loppiaiseen, ehkä nuuttiinkin saakka.

Joulun tunnelma tuotiin kotiimme vanhoilla koristeilla - yhtään uutta en ostanut ennen joulua - enkä ole myöskään aleostoksiin sortunut. Kuusihan meillä on ulkona parvekkeella Viiru-kissan takia. Viirulle on kyllä oma pikkukuusi laitettu alakertaan ja sitä hän onkin ahkerasti keikutellut. 



Ja vaikka omakin kuusi on mieluinen, on parvekkeen ulkokuusi houkuttava - sitä pitää vahtia ikkunasta, ja jos sinne kuusen alle ulos pääsee, ei sieltä heti pois tulla.


Joulumme sujui vallan perinteisesti. Kun joulurauha aattona Turun Brinkkalan talolta julistettiin, avattiin ensimmäinen suklaarasia ja juotiin glögit - koti oli valmiina joulun tulla. Poikakin oli kotiutunut jo aatonaattona, joten meitä suklaanjakajia oli koko perhe koolla. Ensimmäinen kiitoksen paikka.

Äitini ja veljeni saapuivat iltapäivällä ja saimme aattoaterian nauttia heidän kanssaan. Toisen kiitoksen paikka.

Vielä kun joulupäivänä saimme jouluaterialle appivanhempani ja kälyni, oli kaikki niin mallillaan, ettei tämä Lady tiennyt paremmasta. Kolmannen kiitoksen paikka.

Tähän jouluun sisältyivät kaikki meidän perheen perinteiset joulunviettotavat: oli jouluevankeliumit, oli lautapelit, oli tietokilpailut hölmöine palkintoineen (veljeni mm. sai taas ihmeekseen palkintopaketistaan ne samat vaaleansiniset sukkahousut, jotka on saanut jo useana vuonna), oli iloa ja naurua - ja oli paljon kiitollisuutta siitä, että saimme koko joukon yhteen.

Oli myös haikeutta - sillä jokainen meistä tiesi, että tällaisia jouluja ei ehkä enää tule. Sitä, missä kukin ensi joulun viettää, ei tiedä vielä kukaan. Mutta sitäkin enemmän oli syytä iloon juuri tästä joulusta.

Kuvia otettiin paljon - mutta ne kuvat kuuluvat perhealbumiin eivätkä tänne blogiin - nämä kuvat, mitkä täällä nyt ovat, on jo pääosin jaettu Instagram -tililläni ja siis kännykkäkameralla otettuja. Mutta varsinkin tänä jouluna halusin keskittyä ihan siihen yhdessä olemiseen ja joulusta nauttimiseen ilman blogeja ja nettiä. Lueskelin toki välillä teidän blogejanne, mutta kommentoimaan en valitettavasti ehtinyt. Mutta lupaan parantaa taas tapani ensi vuonna;)


Ja tietenkin jouluun sisältyi myös herkuttelu - joskohan sitä joskus oppisi, että ihan kaikkea, mitä on tarjolla, ei ole pakko syödä! Koko joulunaika on mennyt syödessä ja napostellessa - herkkuja on tullut ahmittua ihan luvattoman paljon. Kaikki kelpasi - etenkin perheemme suosikit Brunbergin tryffelit ja Budapestit ihan itsekseen sulivat suussa;) Budapestejä boikotoin muutaman vuoden, kun niiden valmistus siirtyi vieraille maille, mutta kun ovat poikani suklaasuosikki, pyörsin periaatteitani - mitäpä sitä eivät äidit lastensa eteen tekisi;)

Heti ensi vuonna palataan ruotuun - takaisin kevyemmän elämän pariin. Vaakaan päin en aio katsoakaan muutamaan viikkoon - riittää, kun yritän saada farkkujen napit kiinni;)

Lomaa jatkan vielä loppiaiseen saakka, joten aikaa kurinpalautuksen aloitukseen on. Sitä ennen juhlitaan kuitenkin vielä vuodenvaihtumista. Ja siihen saattaa muutama herkku sisältyä!

Oikein hyvää loppuvuotta kaikille!



SHARE:

lauantai 21. joulukuuta 2013

Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto...

Näinhän jouluna toivotaan. 
Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. 
Rauhan kanssa taitaa olla vähän niin ja näin, mutta hyvää tahtoa ihmisten kesken uskon kyllä löytyvän.

Eikä siihen tarvita kuin se yksi ihminen, joka katsoo toista silmiin, ottaa kiinni kädestä, jakaa sydämensä 
ja kulkee hetken samaa matkaa.
Ja joskus avaa myös kukkaronsa.


Olin ajatellut, että olen jo paasannut teille tarpeeksi postauksissani Jaossa hyvää oloa ja mieltä 
sekä ennen viime joulua kirjoittaessani Hyvä antaa vähästään - paha ei paljostakaan.

Mutta sitten luin jutun äidistä, jolla "ei ollut rahaa edes piparitaikinaan" ja vähän sen jälkeen törmäsin tähän: Yhden äidin tarina.

Päätin, että kirjoitan sittenkin.
 Sillä tämä maailma ei ole kaikille jouluna hyvä.
 Kaikki eivät saa lahjoja tai voi niitä antaa. Kaikilla ei ole ruokaa - saati sitten herkkuja. 
Maailmalla hätä on suuri; on  akuutit kriisit Filippiineillä ja Syyriassa - on vaikka mitä. 

Eikä tämä meidän armas Suomemmekaan kaikille se lottovoitto ole - vaikka välillä sanotaankin, 
ettei meillä sentään kukaan kuole nälkään, niin eivät leipäjonot täällä lyhentyneet ole - päinvastoin. 
Meilläkin on nälkää, on kodittomuutta, on yksinäisyyttä.

Ja on äitejä, joilla ei ole varaa edes siihen piparitaikinaan.

Ja on sitten meitä, joilla on varaa vähän enempäänkin. 
Ja niinpä kauppojen kassat kilisevät. Ja saavat kilistäkin. 
Sillä niin nurinkurista kuin se onkin, niin kuluttamalla tuemme työllisyyttä ja kartutamme verovaroja. 
Ja kerrytämme sitä hyvää, mistä voi jakaa.

Ja sitä hyvää jakaen syntyy myös jouluiloa. 
Siitä, että annan roponi - joskus vähemmän, joskus enemmän - jollekin toiselle. 
Sillä antaessaan saa. Hyvin pätee edelleenkin tämä vanha totuus.

Tähän ikään ehtineenä tiedän, että avun tarvitsijana voin huomenna olla minä - tai sinä - tai lapsemme. 
Tunnen ihmisiä, joiden maailma on lyhyessä ajassa muuttunut: on tullut työttömyys tai avioero tai sairaus. 
Ja pahimmissa tapauksissa kaikki nuo. 
Ja on ihmisiä, joiden elämän valttikortit eivät alun alkaenkaan olleet kummoiset. 
Matka elämän syrjään on lyhyt - ja joillakin jo syntymälahjana saatu.

Apua voi antaa monella tapaa ja listaan tähän muutaman vinkiksi - 
osa on viime vuoden listastani tuttuja, mutta voi tuossa muutama uusikin kohde olla:

- Hyvä Joulumieli -keräys - SPR:n ja MLL:n keräyksellä autetaan kotimaan lapsiperheitä
- Pelastakaa Lapset ry - joulukeräys - tukea lapsille Suomessa ja maailmalla
- Toisenlainen lahja - KUA:n aineettomilla lahjoilla autetaan kehitysmaiden ihmisiä hankkimaan koulutusta ja toimeentuloa
- Suomen World Vision - eettisellä lahjalla autat kehitysmaiden lapsia - tai voit ryhtyä kummiksi
- Plan Suomi  - autat  Haiyan-taifuunin lapsiuhreja - voit myös ryhtyä kummiksi
- Sos-lapsikylä - autat kodittomia lapsia Suomessa tai ulkomailla
- Joulupata 2013 - Pelastusarmeijan joulupataan voit antaa tavaraa tai rahaa - rahaa voi myös lahjoittaa verkon kautta - tuki vähävaraisille
- Naisten Pankki - toisenlaisella lahjalla voit lahjoittaa ammatin tai elinkeinon kehitysmaan naiselle

Ja varmasti paikkakunnaltasi löytyy erilaisia työttömien yhdistysten, seurakuntien, rotarien ja erilaisten järjestöjen keräyksiä, joihin voi lanttinsa lahjoittaa. Voi myös lahjoittaa leluja ja tavaraa.

Ja jos ei pysty rahaa antamaan, voi antaa vaikka aikaansa; työttömien ja vähävaraisten joulujuhlat tarvitsevat auttavia käsiä, voi käydä vanhainkodeissa askartelemassa, lukemassa tai ulkoiluttamassa vanhuksia. 
Ja voi muistaa yksinäistä vanhusta, nuorta, ystävää, sukulaista - kutsua vaikka joulupöytään. 

Myös eläinystävämme tarvitsevat apua: lintujen lyhteet ja lintulaudat eivät ole ainoa keino auttaa. 
Voi osallistua erilaisiin eläinhoitoloiden ruokakeräyksiin ja eläinhoitolat  ottavat myös eläinten ruokaa vastaan. 
Samoin omat vanhat liinavaatteensa voi kiikuttaa lämmittämään hoitoloiden eläimiä. Siellä niillä on tarvetta.

Tapoja auttaa on vaikka kuinka paljon - jokaiselle jotakin!
Ja niinkuin sanotaan: Iloista auttajaa Jumala rakastaa - siis jos annat, anna ilolla ja kunnioittaen lahjan saajaa.


Tämä Lady hiljentyy seuraavat päivät joulun viettoon - kunhan nyt ensin saa vähän siistittyä nurkkia ja koristettua kotia. 
Ja tietenkin joulunherkut laitettua - tai ostettua, sillä tänä jouluna saan vieraikseni kaikki läheiseni ja rakkaani - maailman paras joululahja♥

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!



SHARE:

lauantai 14. joulukuuta 2013

Missä joulumieli?

Ihania joulukoteja, kauniisti koristeltuja ja tiptop -kuntoon laitettuja.
Joululahjoja, kalentereita ja jouluherkkuja - blogien kodit ovat jo valmiina joulunviettoon ja ihmiset joulumielellä.

Vaan ei täällä. Minun jouluni antaa odottaa itseään. Työt ovat vieneet mehut tästä Ladysta ja joulunlaitto jää taas viime hetkiin. 
Mutta niin se on mennyt ennenkin - laitan kodin joulukuntoon vasta aatonaattona ja aattoaamuna, ruuat ja leipomukset valmistuvat juuri ennen joulua - ja se, mikä ei valmistu, sen ovat toisten lasten äidit tehneet - kaupastakin saa. Turha hötkyillä;)

Ainoastaan adventtikynttilöitä on poltettu, ikkunakynttelikköjä ja pihavaloja laiteltu, pipareita, joulutorttuja ja glögiä nautittu sekä käyty parissa joulukonsertissa.


Raskasta Joulua -konsertissahan olimme Isännän kanssa jo marraskuussa ja nyt viime keskiviikkona olimme Turun Logomossa kuuntelemassa Club For Five -lauluyhtyeen Joululevyn julkaisukiertueen keikkaa. Hieman erilaista kuin nuo Raskaan Joulun tykitykset, mutta nautin illasta kovasti. Tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin joululauluja taidokkaasti esitettyinä. Kohokohtina mm. yleisöltä saaduista sanoista extempore kajautettu Tonttu Taapero - ja aivan hulvaton esitys, joka ei tosin ollut joululaulu: osittain kiinaksi laulettu Aki Sirkesalon Kissanainen. 

Torstai-illaksi oli suunnitelmissa Ekumeeninen joulu Turussa Turun tuomiokirkossa, mutta tuolloin iltapäivällä totesin, että nyt en taida jaksaa ja kiikutin lippumme Tuomiokirkkoon jaettaviksi eteenpäin. Ja vaikka jäikin nyt Niinistön puhe ja Tarja Turusen laulu livenä kuulematta, ei jäänyt ratkaisu harmittamaan, sillä kun kotiin töistä pääsin, kellahdin sohvalle rättiväsyneenä ja heräsin siitä vasta klo 21 jälkeen. 

Viikonloppuna onkin sitten tarkoitus kierrellä kaupat ja yrittää etsiskellä muutama joululahja. Ja aloittaa siivous kotona. Voipi tosin  olla, että jää aikomukseksi. Ehtiihän sitä vielä seuraavanakin viikonloppuna;) 
Ehkä vain ostan muutaman joululehden, keittelen glögiä ja haaveilen siitä täydellisestä, kauniisti koristellusta ja herkkuja tuoksuvasta joulukodista. 
Enkä ota stressiä tekemättömistä valmisteluista. 
Näin ovat meidän jouluvalmistelumme aina sujeneet - ja aina on joulu tullut. Ja tulee tänäkin vuonna.

Joulunodotusta virittelemään meille kaikille, joille se joulunhenki ei vielä oikein ole tarttunut, konsertissakin kuultu:


Rauhallista joulunodotusta meille kaikille!

SHARE:

perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää Itsenäisyyspäivää - Happy Independence Day, Finland!


Tulin pikaisesti toivottelemaan Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! 

Meillä on netti pätkinyt koko aamun ja toivottavasti saan tämän lähetettyä ennenkuin linjat taas katoaa!

Itsenäisyyspäivä - itsenäisen Suomen päivä, jo 96. sellainen - on meille suomalaisille ollut aina tärkeä. Toisinkin voisi olla; siispä kiitokset niille, joiden ansiosta saamme asua vapaassa maassa, ovat varmasti aidosti lausutut.
Kiitos veteraanit!
Kiitos Ukki, joka ehdit sotia kolme sotaa ja kiitos Toini-täti, joka nuorena lottana siellä rintamalla sotilaitamme hoivasit.
Kumpikin kannoitte sodan muistoja läpi elämän, näitte painajaisia ja vaikenitte niistä kauhuista, joita jouduitte näkemään ja kokemaan. 
Mutta kumpikin teistä oli mukana rakentamassa uutta, sodanjälkeistä Suomea, teitte työtä ja jatkoitte elämää. Ja kiititte elämästä♥
Kummankin haudalla oli myös veteraanitovereidenne laskema seppele siniristilippuineen.

Meidän perheessämme jatketaan jo omista lapsuuskodeistamme opittua perinnettä ja sytytetään klo 18 ikkunoiden eteen 2 sinivalkoista kynttilää. 
Siitä, miksi niitä kynttilöitä on 2, voi lukea vaikka täältä.


Tätä Itsenäisyyspäivää vietämme Isännän ja Viirun kanssa kolmisin. Istumme sohvalla glögiä, pipareita ja joulutorttuja nauttien ja katsomme Tampere-talon itsenäisyyspäivän  vastaanottoa. 
Minä tiiraan tarkasti ja bongailen tuttuja sieltä vieraiden joukosta - niitä on tähän ikään ehtineelle jo ihan hyvä liuta kertyä. Ja arvostelen joka ainoan asun. Isäntä tuskin kuulee kommenttejani - vanhan kaavan mukaan se jo kevyesti kuorsaa siinä vaiheessa;)

Vielä kiitän sydämestäni edellisen Blogiperiaate -postaukseni kommentoijia - oli aikamoinen kynnys se oma kuvansa siihen laittaa, mutta uskalsin sentään. Eikä edes kaduta;)

Kiitos myös uusille lukijoille - innostun joka kerran kun tuolla palkissa tai muissa seurailukanavissa uusi kirjautunut on. Samoin jaksan ihmetellä sitä, kuinka te vanhat lukijat jaksatte kelkassani pysyä.
Ennenkin olen sanonut, mutta sanonpahan vielä kerran: Ihania olette ihan jokainen♥

Ja ihana on myös Suomi - oheisen videon Suomea minä rakastan!



Tiesittekö muuten, että tämä maailmalla Suomea upeasti edustava yhtye aloittaa konserttinsa Finlandia-hymnillä? Minusta se on hieno ele!



Hyvää Itsenäisyyspäivää ihan jokaiselle!




SHARE:

torstai 5. joulukuuta 2013

Blogiperiaatteet - tai sitten ei...

Sain taannoin Blogperiaatteet -haasteen upealta Preferitalta - ja olen sitä haudutellut päässäni jo tovin. Tämä haaste ei olekaan niitä kaikkein helpoimmin vastattavia - ainakaan tällaiselle tättähäärälle, joka jo esittelytekstissään kertoo, että "sekaisin on välillä pääkin".

Haastehan on alunperin lähtenyt Johannalta Löytö -blogista. Johanna kirjoittaa näin:

”Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista.” 


Tässäpä siis tämän Ladyn mietteitä!

Mistä kaikki alkoi?

Pari vuotta sitten suoritin töihini liittyen aika kattavaa sosiaalisen median kurssia ja tuosta kurssista pidimme blogimuotoista oppimispäiväkirjaa. Ja se oli hauskaa!

Huomasin, että olin kaivannut kirjoittamista - olen joskus nuorempana kirjoitellut enemmänkin, mutta nykyään kaikki asiat hoidetaan viesteinä SoMessa ja sähköpostitse - kirjeidenkin kirjoittaminen on jäänyt vähiin, jopa töissä. Tuossa oppimistehtävässä sain taas kirjoittaa ja pohtia asioita sanan voimalla.
Samalla aloin tutustumaan blogeihin ylipäätään - ja ajattelin, että jospa minäkin uskaltaisin.

Kun olin viime syksynä vuorotteluvapaalla, päätin kokeilla. Siinä vaiheessa omalla lukulistallani oli jo lukuisia blogeja, joita seurailin aktiivisesti. Oli muoti-, sisustus-, ruoka- ja lifestyleblogeja - blogeja laidasta laitaan.

Mutta mikä olisi sitten se minun juttuni? 

Kun kaaoksessa on koti, vaatekaappi ja pää?

No, ehkä niiden selvittely. Siitä se lähti. Ei tästä mitään selvää lifestyleblogiakaan tullut. 
Ehkä jotain Lifestyle a´ la Sitä Sun Tätä;

Omanlaisensa sekametelisoppa. Vanhenevan Ladyn kirjoituksia sieltä täältä - joukossa kehnonlaisia kuvia. Mutta näillä mennään. Tykkään nimittäin tästä touhusta ihan hirmuisesti.

Mistä kerron?

Höpisen asioita vähän sieltä sun täältä. Kerron arkipäivästä ja välillä juhlastakin. Tavallisen aikuisen naisen tavallisista asioista. Omista tekemisistäni, perhe-elämästä. Matkoista. Vaatteista ja meikeistä. Kodista, joka ei ole sisustajan malliluomus. Kissasta. Elämyksistä. Sohvan lumouksesta. Ja kaaoksen kesytys - sekin jatkuu.

Kuvat alla ovat Instagram -tilini kuvia - ja tuossa alla Ladykin: 
Bad-hair-day töissä  - päivänä, jolloin saa vaan piiloutua omaan työhuoneeseensa. 
Lady matkalla jonnekin. Ja Villasukkapäivänä.


Mistä en kerro?

En kerro sitä, mitä teen työkseni. En omaa nimeäni. En kerro töihini liittyvistä asioista enempää kuin tuon verran, mitä alla olevassa kuvassa on. Kerron kyllä ajoittaisesta kiireestä töissä, joistain työmatkoista - mutta matkoistakin niiden muiden elämysten kuin itse työn kannalta. 


Alunperin oli tarkoitus, että perheestänikään en kerro mitään. Mutta Isäntä tänne blogiin livahti salavihkaa - matkat ja monet muut jutut kun hänen kanssaan yhdessä teen. Ja lapseni ovat täällä vierailleet, mutta silloinkin heidän omalla luvallaan ja tekstit tarkistettuina - ylpeä äiti kun ei aina malta olla hiljaakaan;)

Blogin teksti ja ulkoasu, kuvat:

Blogini teksti on yleiskieltä - yritän kirjoittaa siten kuin puhunkin. Välillä lähtee lapasesta kun oikein innostun. 

Kuvat blogissa ovat pääsääntöisesti omiani - ja sen kyllä huomaa laadusta. Parissa postauksessa olen lainannut kuvia ja niissä on merkintä, mistä kuvat ovat peräisin. Tunnen tekijänoikeuslainsäädäntöä sen verran, että toisten kuviin ei ilman lupaa kosketa. Ja samaa toivon muiltakin bloggaajilta omien kuvieni suhteen.

Kovasti haluaisin oppia kuvaamaan ja haaveissa on uusia härpäkkeitä järjestelmäkameraani. Valitettavan usein kuvailen kuitenkin pokkarilla ja kännykkäkameralla - ne kun ovat helpot kantaa mukana. 

Blogini ulkoasu on pari kertaa muuttunut - lähinnä bannerin osalta, mutta pientä hienosäätöä olen tehnyt muuallakin. Ja tulen tekemään jatkossakin.

Ihailen yksinkertaisia, tyylikkäitä blogeja - mutta omani on omanlaiseni - vähän sitä sun tätä;)

Yhteistyö ja mainonta - mihin lähden mukaan ja mihin en?

Minua ei häiritse muiden blogeissa mainokset eivätkä yhteistyökuviot, jos ne eivät ole se blogin pääasia. Jos blogi on täynnä pelkkiä linkkejä ja mainoksia, skippaan sen lukulistaltani. 

Itse en ole ainakaan vielä ottanut blogiini suoranaisia mainoksia - pariin blogiyhteistyökuvioon olen lähtenyt - näiden tuotteiden takana olen voinut rehellisesti seistä. 
Mutta olen myös kieltäytynyt yhteistyöehdotuksista, kun tuote tai palvelu eivät ole olleet sellaisia, että itse niihin uskoisin ja voisin käyttää.

Olen blogissani myös kertonut  tuotteista, joista tykkään - ja joiden takana ei ole minkäänlainen yhteistyö. Jos itse olen onnistunut löytämään jotain, mistä voisi olla iloa muillekin, miksi en tietoa jakaisi? Ihan ilmaiseksi;)

Kommentit:

Blogi antaa eniten silloin, kun siinä on vastavuoroisuutta. Kun joku kommentoi. Ilahdun hurjasti, kun joku kommentoi minun sepustuksiani. 
Ikäviin kommentteihin en ole törmännyt kuin yhden kerran - ja siitäkään en ole ihan varma;) 
Kun joku on vaivautunut jättämään kommentin, pyrin siihen myös vastaamaan. Aina. Jos jokin on jäänyt huomaamatta, niin se on kyllä vahinko, sillä pyrin seuraamaan tarkasti, milloin kommentteja on tullut. Aina ei tietenkään pysty vastaamaan heti, mutta jossain vaiheessa kyllä. Ja tähän saakka olen onnistunut olemaan tekemättä uutta postausta ennenkuin edellisen kommentteihin on vastattu. Tällä postaustahdilla ei tosin tuota minkäälaisia vaikeuksia;)

Yritän myös itse kommentoida niin usein kuin mahdollista muiden blogeja. Paitsi silloin kun luen niitä puhelimen selaimessa - siitä sekasotkusta, mitä minä nakkisormillani tuotan puhelimen kosketusnäytöllä, ei ota tolkkua Lady itsekään! 

Liitännäiset ja ajankäyttö:

Alussa oli vain blogi - sitten pikkuhiljaa tuli blogille Facebook -sivu. Olen itse ollut privaattiminuna Facebookissa jo pitkään ja pidän yllä esim. työpaikkani Facebook -sivua, joten itse sivun perustaminen oli tuttua. 

Olen mukana myös Blogilistalla ja Bloglovinissa - tiedän, että teissä on niitäkin, jotka myös näiden kautta blogiani seuraatte.

Blogillani on myös Instagram -tili, jota yritän opetella päivittämään hieman aktiivisemmin. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki Instagramissa aiemmin julkaisemiani.

Twitterissä olen yksityishenkilönä ja seuraan siellä lähinnä työhöni liittyviä asioita. En paljonkaan päivittele. Ja tarkoituksella en ole blogilleni Twitter -tiliä perustanut, sillä en halua joutua siihen koukkuun, että addiktoituisin päivittelemään jatkuvasti. Ja minulla on taipumus addiktoitua mitä hölmöimpiin juttuihin - olin mm. pahasti koukussa Facebookin farmipeliin ja oli työn ja tuskan takana tehdä siitä kertakaikkinen pesäero.

Tämä nettimaailma ja kaikki sen houkutukset - myös blogit - osaavat olla varsinaisia aikavarkaita. Ne saattavat imaista mukaansa niin, että aikaa sille itse elämälle ei jää ollenkaan. Siksipä - itseni tuntien - yritän pitää edes jonkinlaista rajaa. Välillä onnistuu ja välillä ei.

Blogiperiaatteet:

Tämän blogin tarkoitus ei ole olla mikään kaikenkattava kasvu- tai kehityskertomus siitä, miten yksi aikuinen virkanainen, hevileidi ja kukkahattutäti on onnistunut kaaoksenkesytysprojekteissaan. Pienin askelin eteenpäin - ja välillä taaksekin - tässä taaperran. Ja yritän keskittyä niin elämässä kuin tässä blogissakin niihin hyviin asioihin elämässä. Vaikka niitä toisenlaisiakin toki löytyy, niin niitä ei täällä liikoja märehditä.  Vaan etsitään hyvää oloa ja hyvää mieltä!




Kiitos, Preferita, haasteesta - kultakengät ovat edelleenkin hakusessa;)

Ja niinkuin haasteissa yleensäkin, tämäkin tulisi jakaa eteenpäin. Monella tämä on jo käynytkin, mutta tässäpä  mietittävää seuraaville bloggaajille:

- Eilistä paistoa - Johanna kokkaa ja kaunistautuu ekologisesti ja pukeutuu kauniisti mutta edullisesti.
- Hanna´s PowderRoom - Hanna kirjoittaa asioista, jotka tekevät arjesta hieman kauniimman.
- Villa Hummelholm - Minna asuu Espanjan Aurinkorannikolla, pukeutuu ja sisustaa kauniisti sekä rakastaa herkuttelua.
- Valosta varjoon - Aikku tarinoi aikuisen naisen elämänmenosta, matkaa moottoripyörän kyydissä ja tykkää hyvästä ruoasta.
- Kotihiiri Varvikossa - Marru sisustaa, tuunaa ja hoitaa kaunista kotiaan ja perhettään.


Hyvää joulukuun alkua ja hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!
SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig