tiistai 25. helmikuuta 2014

Voi jospa tietäisivät maailmalla - olen suomalainen

Olen tänään kuunnellut seuraavaa laulua sekä korvilla että sydämellä. 
Katsellut tuota filmiä.
Ja onpahan upea. 
Eikä laulun pointti ole suinkaan ottaa kantaa tasa-arvoiseen avioliittolakiin.
Vaan ihan muuhun. Ja minuun upposi.

Sen, miten laulu ja video ovat syntyneet, voi lukea täältä.

Olen suomalainen

Voi jospa tietäisivät maailmalla,
Nyt mitä voikaan olla taivaan alla,
On täällä kansa, jonka kyyneleistä aikaan saisi aika monta valtamerta
On täällä monta yksinäistä, mutta
Niin paljon kiellettyä rakkautta,
Nyt etten siitä riitä kertojaksi taulut eikä ikävöivät lemmenlaulut,
On täällä elämä raskasta työtä
Ja siinä harvemmin on onni myötä,
Sen tietää vain yksin suomalainen

kertosäe:
On pohjantähden alla
Tää koti mulla mainen,
Mä elämästä laulan,
Sillä oonhan suomalainen
Mä rakkaudesta laulan,
On siinä mies ja nainen
Pohjantähden alla,
Elää suomalainen

On tässä maassa itsepäinen kansa,
Ystävät jos pitää toisistansa,
Ei siinä erottaa muu silloin voi kuin yksin kuolema ja virkavalta vain,
Me käymme vastamäkeen sielu surren,
Mutt' siitä nousemme hammasta purren,
Me mutkan jälkeen käymme mutkaan nähdäksemme,
ettei kannattanutkaan
On täällä elämä raskasta työtä,
Ja siinä harvemmin on onni myötä,
Sen tietää vain yksin suomalainen.

Oikein hyvää tiistaita kaikille!




SHARE:

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Top 5 -haaste, osa 1.

Sain jo jonkin aikaa sitten blogin  Miss Bubble´s lifestyle Sadulta Top 5 -haasteen. Haasteessa on tarkoitus kertoa  viidestä asiasta 5 suosikkia.

Sadun lifestyleblogista löytyy vaikka mitä:  ajatuksia, matkailua, leivontaa, arjen luksusta - ennen kaikkea hyvää mieltä.  Jos ei blogi vielä ole tuttu, kannattaa käydä tutustumassa tähän ihastuttavaan ja monipuoliseen blogiin. 

Sadun minulle antamat 5 asiaa olivat: suosikkikaupungit, lempiruuat, sisustuksen kulmakivet, haavelistat ja hyväksi koetut vinkit elämän varrelta.

Minähän olen välillä aika monisanainen enkä osaa sanoa mitään lyhyesti, joten aion jakaa tämän haasteen useammalle postaukselle. Lörpöttelijälady.

Ja tässä ensimmäisessä listaan vain suosikkikaupungit - eli tässä:

1. Turku
 Opiskelukaupunkini, jossa opeteltiin itsenäistä elämää, hieman opiskeltiinkin, rakastuttiin, erottiin, 
koettiin iloa ja tuskaa, ystävystyttiin, tehtiin töitä. 
Ja jossa löydettiin elämänkumppani. 
Turussa sijaitsee myös työpaikkani - minähän en asu Turussa vaan siinä  vieressä Kaarinassa. 
Turku on kulttuuria: Linna, Tuomiokirkko, Luostarinmäki, museoita ja gallerioita, Logomo, Ruissalo ja Ruisrock - mutta ennen kaikkea se on jokiranta, hyvät ruokaravintolat, kahvilat, Turun kesä, kävelyretket ja puistonpenkki. 
Kaupunki, jonne  vielä muutan takaisin, jos Luoja suo.



2. Budapest 
Kaupunki, jonne olen palannut aina yhä uudelleen. 
Vanha kaupunki, Buda ja Pest, Tonava, kirkot, museot, linnat, kävelykadut. 
Ruoka, kahvilat. Shoppailu. Musiikki. 
Ja jonne nykyisin pääsee kätevästi suoralla lennolla Turusta. Luksusta.


3. Lontoo
 Museoita, shoppailua, fish & chips, metro, puistot, Madame Tussauds, Harrods (lemmikkiosasto on käytävä tarkistamassa joka kerta - ne eläinten sovituskopitkin, jotka ovat huoneen kokoisia). 
Muoti, pubit, taide, musiikki. 
Life.


4. Praha
 Tähän kaupunkiin sopivat monet samat määreet kuin Budapestiinkin - joki vain on Vltava - eikä sinne pääse suoraan Turusta. 
Mutta Prahasta löytyvät kristallit ja jazz;)


5. Pariisi
Montmarte, Seine, kirkot, museot, taide, Mona Lisa, shoppailu, luksusmerkit, ruoka, kahvilat - cafe au lait ei maistu missään muualla samalta kuin pariisilaisessa katukahvilassa.   
Riemukaari. Eiffel. 
L´Amour.

Kaikkiin viiteen kaupunkiin liittyy paljon samoja asioita, joista pidän: 
kulttuuria, hyvää ruokaa, joki - paljon kävelyä ja rakkolaastarit. 
I love.

Haasteen muihin asioihin palaan myöhemmissä postauksissa, jotka tulevat sitten kun tulevat. Jos muistan.

Kiitos Sadulle tästä haasteesta - ja haastetta jatkan eteenpäin sitten, kun olen saanut nuo loputkin sen osat listattua;)

Eilen Turussa näyttäytyi iltapäivällä jo aurinkokin - toivottavasti saamme sitä lisääkin! 

Oikein mukavaa keskiviikkoa jokaiselle ja lomalaisille hyvää lomaa!


SHARE:

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävälle, ystävyydelle - Hyvää Ystävänpäivää

Minä en ole koskaan oikein lämmennyt Valentine´s Daylle, mutta Ystävänpäivälle kyllä.

Ystävyys on niin kallis asia minulle, etten osaa siitä mitään hömppä-pömppää kirjoittaa. 
En myöskään mitään sellaista, mitä joku minua viisaampi ei olisi jo joskus tehnyt.

Mutta maljan Ystävyydelle osaan nostaa ja ruusun Ystävälle ojentaa.

Tämän ruusun ojennan Sinulle, Blogiystävä♥


Ja toivon, että meillä jokaisella olisi ystävä, jolle voisi seuraavan laulun sanat osoittaa: 

"You've Got A Friend"

When you're down in troubles
And you need some love and care
And nothing, nothing is going right
Close your eyes and think of me
And soon i will be there
To brighten up even your darkest night

You just call out my name
And you know wherever I am
I'll come running to see you again
Winter, spring, summer or fall
All you got to do is call
And I'll be there
Yes I will
You've got a friend

If the sky above you
Grows dark and full of clouds
And that old north wind begins to blow
Keep your head together
And call my name out loud
Soon you'll hear me knocking at your door

You just call out my name
And you know wherever I am
I'll come running to see you again
Winter, spring, summer or fall
All you have to do is call
And I'll be there
Ain't it good to know that you've got a friend

When people can be so cold
They'll hurt you and desert you
And take your soul if you let them
Oh, but don't you let them

You just call out my name
And you know wherever I am
I'll come running to see you again
Winter, spring, summer or fall
All you have to do is call
And I'll be there

You've got a friend

Ja sama laulettuna - niin kuin Carole King vain sen osaa:



Hyvää Ystävänpäivää juuri Sinulle!


SHARE:

tiistai 11. helmikuuta 2014

Siedätyshoitoa - kyllä harmaa on hyvä väri

Kiitos kaikille teille lukuisista kommenteista edelliseen postaukseeni.
Tsemppiviestit ja kehut on välitetty tyttärelle ja hän oli niistä kovin onnessaan. Kiitokset myös häneltä teille kaikille kommentoijille.

Toivottelen myös mitä lämpimimmin tervetulleiksi uudet lukijat - ja kiitos myös teille muille, jotka kelkassani olette näinkin kauan jaksaneet pysyä. Ihania olette jokainen - ja aina yhtä suuri ilon ja ihmetyksen aihe.

Helmikuu on pian puolessa välissä - ja Turun seudulta lumet miltei sulaneet. Harmaata. Märkää. 
Pakkaset koikonneet, mutta silti palelee. 
Ja olo on edelleenkin ihan vetämätön - mitään ei töiden jälkeen jaksa enää tehdä. 

Mutta minäpä päätin näin: kun kerran ei mitään jaksa eikä mikään huvita, niin annoin itselleni luvan olla tekemättä mitään ylimääräistä. 
Luvan olla vain. Lekotella ja laiskotella. 
Ottaa torkut silloin kun huvittaa. Silitellä Viiru-kisulia ja kuunnella kehräystä.

Pötkähtää sohvalle kirjapinon ja lehtien kanssa. 
Vilkaista pari sivua ja taas mietiskellä maailman menoa. 
Ja parantaa sitä. Kuulkaa, tulee hyvä maailma;) 
Ja kisuli hyrrää hyväksyvästi.

Välillä komentelen vähän Isäntää. Ja tytärtäkin. Kastakoot kukat. 
Muuten saa huusholli rehottaa. Ehtiihän tuota.


Sitten kun aurinko suvaitsee näyttäytyä, kömmin sohvan sylistä ja tartun taas toimeen. 
Tai sitten teen niin kuin Viirukin - nostan katseen valoa päin ja pölyhiukkasten leijuessa ympärillä vain imen sitä lämpöä ja  nautin. 

Harmaalla viikolla voi kuunnella vaikka seuraavaa biisiä -  ei nyt ole sitä ihan hevileidin ominta genreä, mutta ihan vaan vanhojen pogoiluaikojen ja Hassisen koneen muistoksi:



Rentoa viikkoa ihan jokaiselle!


SHARE:

tiistai 4. helmikuuta 2014

Muotokuva, potretti tai what ever...

Olen täällä blogissani ainakin postauksessani Juhlaa arjen keskellä kertonut, että tyttäreni opiskelee kuvataiteilijaksi.

Opinnot ovat nyt siinä vaiheessa, että hän valmistunee keväällä - lopputyö on tekeillä - ja tänne kotiin on levitelty pitkin yläkertaa ja alakertaa valopöytiä, luonnoslehtiöitä, tusseja ja kyniä, kannettavia läppäreitä, värejä - tarviketta jos jonkinlaista. 

Kirjallinen lopputyö on kansissa ja hyväksytty ja taiteellisena lopputyönä on tulossa  200-sivuinen sarjakuvakirja. Näyttelyitähän tytär on jo kaksi omaa pitänyt, joten niitä ei nyt tarvitse järjestää.

Yhteisnäyttelyihin hän on osallistunut jo useampaankin. Yksi näistä yhteisnäyttelyistä, joka erityisesti on jäänyt mieleen, on Turun kaupungin ja Taideakatemian yhteistyöprojekti vuonna 2012, Roskisgalleria.

Roskisgalleriaan valittiin 10 työtä - ja tyttäreni työ In the Big City oli yksi valituista. 

Turun kulttuurikaupunki 2011 hankkeen aikana oli 10 turkulaista roskista koristeltu kulttuurikaupunkiaiheisin tarroin. Ja vuoden vaihtuessa haluttiin tilalle jotain muuta. Järjestettiin tuo yhteistyöprojekti, jonka tuloksena nuo 10 roskista saivat uudet tarrat.

kuva Turun kaupunki ja Laura Pihl

Yllä oleva kuva on osa tyttäreni työstä - roskiksen yksi sivu.

Ja se, mikä tämän erityiseksi minulle teki, on tosiasia, että nyt on Ladykin sitten ikuistettu taiteen keinoin.
 Siinähän se kuvan oikeassa reunassa Ladyn naamavärkki komeilee. 
Somistamassa turkulaista roskista - ei niihin ihan joka lady pääsekään;)

Kuvassa on toki muutakin perhekuntaamme: on Isäntä tuolla taustalla, on poikani pikkupoikana, on tytär itsekin - ja pari muutakin rakasta.

In the Big City sijoitettiin aikoinaan Vartiovuoren puistoon. Enpä uskalla ajatellakaan, missä kunnossa se tällä hetkellä on; puistotaiteilijat lienevät tehneen siihen ihan omaa taidettaan - ja onhan mahdollista sekin, että roskis on jo päällystetty uudelleen.

Tyttäreni kotisivuille pääsee kurkkimaan tästä www.spiccan.net

Ylpeä roskislady kuittaa ja toivottelee kaikille

Oikein hyvää tiistaipäivää!




SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig