torstai 21. elokuuta 2014

Miten kävi kevyemmän askeleen?

Viime syksynä kerroin postauksessani Kevymmin askelin syksyyn siitä, miten olin onnistunut aloittamaan hyvinvointi- ja kuntoremontin tiputtaen samalla 8 kiloa.

Silloin uhoilin, että tarkoitus olisi vielä tiputtaa 5 kiloa, mutta enpä ole tainnut asiaan tuon jälkeen palata enkä kertoa, miten sujuu.

Hiljaisuudelle on ollut ihan syynsäkin - kukapa sitä epäonnistumisiaan ja sortumisiaan täällä niin auliisti repostelisi? 

No, en tiedä siitä auliudesta, mutta ajattelin nyt kuitenkin hieman paljastaa, kuinka projekti voi.

Siis mikä projekti? Näin voisin tällä hetkellä kysellä. Ei nimittäin ainakaan loistavasti ole edennyt.

Jouluun saakka pystyin pysymään ruodussa sekä liikunnan että syömisten suhteen - sitten repsahdin. Ruokapuolen sain joltiseenkin kuntoon heti joulunjälkeisissä katumusharjoituksissa, mutta liikuntapuolella en samaa voi kehuskella.


Minulla nimittäin aktivoitui toisessa jalassa vanha vaivani, Mortonin neuroosi (hermopinne päkiässä), niin pahaksi, että kävelyt oli sitten kävelty. Hyvä kun töissä pystyin käymään.

Lisäksi tuo linkaten kävely toi mukanaan muitakin vaivoja - ensin kipeytyi polvi, sitten meni keväällä selkä. Ja hyvä, että meni, sillä muuten olisi kuulemma mennyt lääkärin mukaan lonkka - ja sepä ei sitten enää olisikaan ollut ihan helppo juttu korjata.

No, helppo ei ihan ole tämä jalkakaan - minulle on tulossa jalkaleikkaus. Tarkoituksena on korjata muutama vuosi sitten luutumatta jäänyt, rustottunut nilkkamurtuma ja molempien jalkojen vaivaisenluut. 
Tuo murtumasta jäänyt rustottuma on nimittäin se perimmäinen paha koko jalkashown taustalla - rusto aiheutti sen, että astuin virheasennossa ja tämä virheasento kasvatti jalan ennen ihan siedettävän vaivaisenluun valtavaksi - ja aiheutti tuon hermopinteen päkiän alle. 

Niin se vain on, että yksi huonosti hoidettu vaiva voi saada aikaan paljon - eikä useinkaan hyvää.

En siis pystynyt liikkumaan koko kevään aikana - ja kesänkin aikana hyvin rauhallisesti - jalka kuitenkin kesti selkään saatujen myrkkyjen ja kevään ajan jatkuneen fysioterapian jälkeen ihan hyvän mittaiset kävelymatkat - mutta hitaasti on pitänyt kävellä.

Polvien takia en ole pystynyt pyöräilemäänkään, joten ainoat liikuntamuodot ovat olleet kuminauhajumppa, punttien nostelu ja kahvakuulaharjoitteet. Ja niillä ei aineenvaihduntaa vauhditeta.
Nuorillahan aineenvaihdunta usein toimii vaikkei mitään tekisikään, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä hitaammaksi käy myös aineenvaihdunta. Ja sillä, ettei se toimi, on seurauksensa.

Turvotus on välillä melkoista. Ja painoakin on tullut lisää - sellaiset pari kiloa, joten olen kyllä kilojen puolesta ihan vielä sallituilla painoindekseillä.

Mutta siinäpä se ongelma onkin - eivät nuo painoindeksit kerro sitä, milloin ihmisellä on hyvä olo - se ihan oma ihanneolonsa. Olkoon paino mikä tahansa, turvotus ketuttaa - olo on tukala koko ajan ja kun minulla on riesana tuo fibromyalgia, äityvät särytkin turvotuksen myötä hankaliksi. Säryt taas hankaloittavat yöunia. Ja noihin särkyihin ainoa lääke minulle ovat olleet liikunta ja uni. 

Sen verran olen elämän koulussa oppinut, että kun huonosti nukuttujen öiden jälkeen olo alkaa olla kuin zombilla ja saa pelätä, milloin liikenteessä kävelee auton alle kun on nukkua pystyyn, on pakko katkaista peli ja jäädä muutamaksi päiväksi vain lepäämään. 
Sillä kyllähän se unikin lopulta tulee - mutta työssäkäynnin kannalta väärään aikaan. Muutaman päivän lepo ja taas jaksaa muutaman viikon ahertaa.

Silti - näistä pikku vastoinkäymisistä huolimatta - olen yrittänyt pitää kiinni terveellisemmästä syömisestä.
  Temput siihen hyvään oloon ovat edelleenkin tuota liikuntaa lukuunottamatta samat kuin viime syksynä. Ja edelleenkin herkuttelut silloin tällöin sallittuja;)

Tervettä on tunnistaa väsymys - ja ottaa torkut silloin, kun siltä tuntuu. Ehkä ei nyt sentään töissä, mutta muulloin. Liikkua sen minkä voi. Hemmotella itseään - ja antaa muidenkin hemmotella.

 Ja odotella sitä jalkaleikkausta ihan kaikessa rauhassa. Kuun lopulla selviää, selviänkö yhdellä leikkauksella vai pitääkö tehdä kaksi. Sitä kahta vastaan taistelen kaikin keinoin. Toivottavasti leikkaus tehdään ennen lumien tuloa ja pystyn kuntouttamaan jalkojani vielä sulasäiden aikaan. 

Ja vapauttavaa on peiliin katsoessa lohduttautua Elisabeth Taylorin toteamuksella: "Neljänkympin jälkeen naisen on valittava joko kasvot tai vartalo." Tosin voisivat ne vartalon rasvat laskeutua muuallekin kuin mahaan ja takamukseen - ja ne kasvojen muualle kuin leuan alle. 

No, kaikkea ei elämässä voi saada - mutta siitä vähemmästäkin voi ottaa ilon irti!

Iloa elämään - ihan kaikille!


Lady of The Messiä voi seurata FacebookinBlogilistanBloglovininInstagramin ja Twitterin kautta.

SHARE:

60 kommenttia

  1. Voi ei, tämä oli kuitenkin loistava teksti ja opettavainen, miten tärkeää on hoidattaa vaiva/vaivat, ettei tule pahempi kierre Fibromyalgia on jo niin kovin kurja ja väsyttävä sairaus, kun kivut vievät yöunet. Kai se niin menee, että kun ikää tulee vaivat alkaa. Selvästi oma lähtölaskenta alkoi, kun täytin 40-vuotta ja krooniset virtsikset ym. ärsyttävät vaivat astuivat elämään. Silmänpaine ja silmät poksuu ja virtsikset vievät yöunet ja aina pitää miettiä missä on vessa.

    Ei todella tälläisiä kovin tarvinut miettiä alle 40-vuotiaana.

    Älä sinäkään katso vaakaan, vaan mieluummin naamaan, kuunnellaan sitä Tayloria taisi olla viisas nainen, paitsi miesten suhteen. ;)

    Kovasti voimia sinulle ja zemppiä!

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - 40 oli se rajapyykki minullakin - siitä alkoi alamäki;)
      Vaan onneksi on nämä vaivat vielä sellaisia, että ärräpäillä selviää!
      Ja sillä jalkaleikkauksella.
      Naamaa en leikkauta;)
      Kiitos tsempeistä - sinne sitä samaa ♥

      Poista
  2. On se kyllä tosiaan kurjaa kun motivaatioita on vaikeaa pitää yllä. Aina on jossain päin houkutuksia -joko mennään kylään tai sitä näkee jossain jotain herkkua mitä alkaa tehdä mieli tms ja taas menee aikomukset kevyemmästä elämästä pieleen. Liikuntaharrastuksen kanssa sama juttu, aina pitäisi olla tarkka lukujärjestys mistä ei saisi lipsua -muuten sitä antaa itselleen luvan lipsua uudelleen ja uudelleen. Plääh.
    Mutta ollaan tyytyväisiä siihen mitä meillä on. Huonomminkin asiat voisivat olla :) Tsemppiä leikkaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - asiat voisivat olla paljon huonommin ja kiitos tsempeistä:)

      Poista
  3. Ihana kirjoitus ikävistä asoista huolimatta. Vaivojen, vastoinkäymisten ja kipun takaa nousee kuitenkin positiivinen mieli <3 Niin tiedän millaista on kärsiä kipua ja olla vaivojen kanssa. Vielä kun oppisi löysäämään otetta. Ja ei se kuule aina mene niin että vanhana alkaa vasta kroppa temppuilemaan, tai sitten ei oo mikään ihme että mulla on kauhee 30 kriisi päällä ;) Tsemppiä!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vaan olen huomannut, että kivuistakin selviää nopeammin kun katsoo sinne parempaan päivään päin eikä turhia valittele ja katkeroidu:)
      Kiitos tsempeistä - sinulle myös niiden omien särkyjesi kanssa ♥

      Poista
  4. Kylläpä sinua on koeteltu viime aikoina! Toivottavasti pääset pian leikkaukseen ja treenaamaan sitten kävelyä.
    Vaivoja alkaa kummasti kertyä, kun saa vuosia lisää, ja se ärsyttää, vaikka tietääkin luonnolliseksi ja pakettiin kuuluvaksi. Yhtä lailla harmittaa rasvan kertyminen mitä omituisimpiin paikkoihin, vain kasvoilta se vähenee, valuu kai sinne leuan alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan noita vaivoja - vaan ei onneksi vakavampia:)
      Ja se rasva nyt tuppaa niihin vääriin paikkoihin pukkaamaan - onneksi ei enää tuo näkökään ihan parhaasta päästä ole;)

      Poista
  5. Joo, vanhaksi ei oo tulemista kellään. Jostakin aina vetää tai työntää nykyään vaikka miten yrittäisi reippaana pomppia menemään. Turvotus on vissiinki ainainen seuralainen neljänkympin jälkeen. Sulla siellä on jännittämistä niiden leikkausten tiimoilta. Toivottavasti kuitenkin selviät vain yhdellä leikkauksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turvotus on kyllä kettumainen vaiva - ja elintavoilla voi edes hiukan siihen vaikuttaa. Ja kiitos toivotuksista - itse elän kyllä toivossa, että yhdellä kertaa korjaisivat koko eukon;)

      Poista
  6. Iloa elämään ja ikuiseen terveellisen elämän "opetteluun"... näin mulla! :D
    Nautitaan kaikesta huolimatta tästä ihanasta elämästä, vaikka välillä ei siltä tuntuisikaan... säryt, ne on vaan niin veemäisiä...
    Mehän ollaan vahvoja ja sisukkaita naisia ♥ tsemppiä leikkaukseen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilolla mennään - ja kiitollisella mielellä siitä, että ei ole asiat pahemmin:)
      Kiitos tsemppauksista - kunhan nyt vaan nopeasti korjaisivat nuo viat♥

      Poista
  7. Olen samaa mieltä, painoindeksit ei kerro mitään, mitä vanhemmaksi tulee sen paremmin oma keho kertoo sen, mikä paino on oikea. Toivottavasti säryt loppuu leikkauksen avulla ja pääset uuteen nousuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on - oma keho kertoo, milloin on hyvä olo! Ja kiitos tsemppauksesta - uskon, että siihen leikkaukseen loppuu ainakin osa säryistä!

      Poista
  8. Minä aloitin elämäntaparemontin hieman vajaa 3 vuotta sitten. Taakse on jäänyt -14 kiloa. Sitten jossain vaiheessa vähän säädin ruokavaliota sellaiseksi, että teen pääsääntöisesti oikeita valintoja, mutta ei haittaa, jos joskus syön jotain hyvää. Mä en ole koskaan voinut niin hyvin kuin nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli remontti meneillään silloin, kun tuon nilkkani mursin - ja senkin jälkeen vielä tuli nousua. Mutta siinä vaiheessa, kun kävely kävi vaikeaksi, alkoi alamäki - vaan ei vielä onneksi liian jyrkkä;)

      Poista
  9. Minä lihosin parisen vuotta sitten yli 20 kiloa,joita olen yrittänyt saada pois mutta kai ne vaan ovat tulleet jäädäkseen,tai ainakin suurin osa niistä,kun eivät millään mene pois. Nyt olen taas aloittanut kuntosalin lähes 10 kuukauden tauon jälkeen ,joten ainakin kunto kohonee,jos ei paino laske;D
    Voi tuota jalkaasi! Jalkojen säryt ovat niin ikäviä ja vaikuttavat koko kehoon. Minulta on ikuisuus sitten leikattu toisen jalan vaivaisenluu(käytin nuorena just sellaisia kenkiä jotka eivät tee hyvää jaloille),ja kaiketi sitä ei leikattu hyvin,(Helsingin kirurgisessa) sillä sain myöhemmin kaikenlaisia vaivoja samaan jalkaan ,ja nyt kun luin tuosta Mortonin syndroomasta,googletin sen ja kaiketi minulla on sama juttu tai ainakin oli ,sillä pari vuotta sitten koin juuri tuollaista kipua ja jouduin teettämään anatomiset kalliit pohjalliset.

    Toivottavasti kaikki sujuu hyvin jalkojesi kanssa,tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuntosalillahan lihakset kasvavat ja ne taas painavat - eli ei kerro se paino yhtään mitään:)
      Minä en ole oikein koskaan käyttänyt korkokenkiä ja silti minulla on vaivaisenluut - sukuvika: äidiltä on leikattu, äidin isältä on leikattu ja tyttärelle on tulossa, vaikka on vahdittu pienestä asti, että kengät ovat hyvät - eikä hänkään ole koskaan korkokenkiä pitänyt. Tuohon Mortonin neuroosiin olen käynyt fysioterapeutilla opettelemassa oikeaa kävelyä, on teetetty pohjallisia ja kaikki keinot kokeiltu, kun en halunnut leikkaukseen. Mutta vaiva palaa aina - ja nyt kun tuo väärässä asennossa kävely vaikuttaa jo selkäänkin, on pakko leikkauttaa. Kiitos tsemppauksesta!

      Poista
    2. Minullakin se osittain tullut perintönä:mummulla oli se ja pojallanikin toisessa jalassa.

      Poista
    3. Meillä onneksi poika on perinyt jalkansa isältään - niihin läpysköihin eivät vaivaisenluut tule. Aina puhutaan vaan liian pienistä kengistä tai korkeista koroista vaivaisenluiden aiheuttajina ja kuitenkin aika monella meistä ne tuntuvat tulevan geeneissä.

      Poista
  10. Säryt ja kivut ei ole mukavia ollenkaan , ei. Kokemusta täälläkin liikunnan romuttumisesta sitä kautta. Toivottavasti saat jalkaremontin jälkeen entistä ehommat kulkuvälineet ja sitten vaan kuntoutuksen jälkeen uudelleen " hevosen selkään" . You can do it ! Tsemppiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin, että sinullakin oli ongelmia särkyjen kanssa♥
      Kiitos toivotuksista - luotan siihen itsekin, että vielä tässä pistetään tanssiksi;)

      Poista
  11. Toivon, että selviät yhdellä jalkaleikkauksella ja toivut siitä sitten entisellesi. Harmittavia tuollaiset krempat, jotka poikivat vielä uusia vaivoja. Hienoa, kun olet pystynyt korjaamaan ruokavaliota terveellisempään suuntaan, se on tärkeää painonhallinnan kannalta.
    Sinä taidat kyllä kuulua siihen harvinaiseen klaaniin, joka ei herkästi liho. Sinulla on kaunis, sopusuhtainen kroppa, lucky you Lady!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivon itsekin, että yhdellä leikkauksella selvitään.
      Ja kyllä on tämäkin lady ollut parikymmentäkin kiloa tuhdimmassa kunnossa;)

      Poista
  12. Auts! Ei kyllä kuulosta kivalta. Krooniset säryt ja vaivat ovat todella viheliäinen seuralainen, toivottavasti jalkaleikkaus tuo helpotusta tilanteeseen. Tsemppiä! (tai stemppiä, kuten meidän tyttö 4v tänään kannusti...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos stemppauksista - toivottavasti auttaa ainakin leikkaus siihen, että liikuntaa taas pystyy harrastamaan♥

      Poista
  13. Uskomatonta positiivisuutta - ihailen. Varmasti sinullakaan eivät päivät seuraa toisiaan aina helpoimman kautta. Toisaalta juuri vaikeudet kasvattavat. Nyt pidän sinulle peukkuja, ettei leikkauksia tarvita useampia ja toivotan oikein pikaista paranemista ja hyvää mieltä kaikesta huolimatta. Mielellä on varmasti merkityksensä toipumisessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksista - ja kyllä uskon siihen totisesti, että myönteisellä mielellä toipuu nopeammin kuin valittamalla♥

      Poista
  14. Särky on viheliäinen ja energiaa vievä elämänkumppani. Toivon minäkin, että selviät yhdellä leikkauksella ja että leikkauksen jälkeen alkaa uusi, ehompi elämä. Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - kehno kumppanihan se särky on - mutta ei onneksi tapa;)
      Ja yhden leikkauksen taktiikkaa yritetään!
      Kivaa viikonloppua sinullekin♥

      Poista
  15. Huono uni ja säryt ovat noidankehä; särky vie unet ja väsyneenä kivut tuntuvat vielä pahemmilta. Toivottavasti selviät yhdellä leikkauksella ja liikkumisesta tulee kivutonta. Positiivisuutesi on ihailtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noidankehä nimenomaan - ja sitä yhtä leikkausta toivon itsekin!
      Positiivisuus on valintakysymys;)

      Poista
  16. Toivottavasti selviät yhdellä leikkauksella. Ja saat liikkumisen takaisin elämääsi, ja pääset säryistäsi. Kuntoremonttia tässä kaipaan minäkin, omaa saamattomuutta on, kun ei saa itseään niskasta kiinni ja lähde kuntoilemaan. Vaan ruokailupuolella olen noudattanut Arvo Ylpön hyvää ohjetta - kohtuus kaikessa, sillä mennään.
    Minä onnekas olen selvinnyt leikkauksitta tähän ikään, lähipiirissä onkin sitten "leikelty" ihan isossa mittakaavassa. Miniäni - pienen punatukkaisen tytön äiti - oli Konginkankaan suuronnettomuudessa nuorena tyttönä 10 vuotta sitten, hän oli yksi eloonjääneistä. Hänelle on tehty pitkälti toistakymmentä leikkausta onnettomuuden jälkeen. Ehkä niitä vieläkin tarvitaan, vaan nyt on tilanne hyvä.
    Lady, sinulla on hyvä asenne ja paljon positiivista mieltä. Tsemppiä tulevaan. Ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ollut kyllä onnekas, jos olet ilman leikkauksia selvinnyt - minultakin on leikelty vaikka mitä - onneksi ei mitään pahempia. Ja kiva, että miniäsi tilanne on hyvä - toivottavasti näin jatkuukin<3
      Kiitos tsemppauksista - ja kivaa viikonloppua myös sinne!

      Poista
  17. Näin se menee, kun liikuntaa on vähän muuttuu osa suun kautta nautituista ikävästi kiloiksi eikä ne helpolla lähde. Olen jo luovuttanut ja tyydyn tähän mukavaan osaani, että mielestäni syön sopivasti - siis mielestäni sehän ei ole tietenkään totuus.
    Herkullinen jogurttiaamiainen sinullakin näyttää kuvassa olevan. Lisäisin päälle vielä paahdettua pellavansiemenrouhetta vajaa 1 rkl. Niin vatsa toimii kuin kello, itse tykkään lisätä sitä aamiaisella.
    Hyvää jatkoa ja sopiva määrä kiloja ja eniten iloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee - mutta kituuttamaan en ala - kyllä elämään myös nautinnot kuuluvat;)
      Ja yleensä tuohon jogurttiin lisäänkin jotain siemeniä ja pähkinöitä, mutta olivat pahukset loppu!
      Kiitos - ja samat sanat!

      Poista
  18. No johan on mälsää :(
    Mikä siinä onkin, että aina kun jollain saralla pääsee hyvään vauhtiin, niin jo vaanii joku takapakki nurkan takana. Plääh.

    Jatkuva kipu ei tottavie ole kivaa. Nimimerkillä kokemusta on.
    Sen paremmin kuin unettomuuskaan.

    Ja ihan samaa mieltä olen siinä, että jokainen itse parhaiten tietää, mikä on se hyvän olon paino. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän, mutta kun keskimäärin olis kumminkin kiva omiin vaatteisiinsa ja nahkoihinsa mahtua niin, ettei koko ajan jostain kiristä ja purista, niin sitä on paha mennä toisen puolesta sanomaan yhtään mitään. (Itse olen aika normipainoinen, ellen jopa kevyt, joten annas olla, jos erehdyn ääneen sanomaan, että on ällöpaha ja turvonnut olo niinkuin usein on, niin jo saan hirveät kiukunpuuskat päälleni, että mitä ihmettä valitan, kun olen muutenkin niin pieni. No joopa joo, mutta sen verran vanhaksi on tässä jo eletty, että itse tosiaan parhaiten tietää, milloin tuntuu hyvältä ja milloin ei. Turhamainen kun en ole.)

    Toivon totisesti, että yksi leikkaus riittää ja että jalka tulee kuntoon ja sitä kautta unet ja liikunta ja mieli ja kaikki, mitä sitä nyt ihminen ylipäätään tarttee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en juuri muuten valittele näistä turvotuksista, mutta joskus pääsee ärräpää, kun ei esim. sormuksia saa sormistaan pois;)
      Juu - en tunnusta minäkään turhamainen olevani. Yleensäkään ei pidä tunnustaa mitään;)
      Yhteen leikkaukseen tähdätään - kiitos tsemppauksista!

      Poista
  19. ♥tsemppiä, ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  20. Heh, Riitta Sinikka ehti ensin, mutta minäkin toivotan tsemppiä ja kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua. Kipu on todella ikävä vaiva. Toivon että saat helpotusta siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - tämän kanssa on onneksi älillä parempiakin aikoja:)
      Kiitos tsempeistä ja hyvää viikonloppua myös sinne!

      Poista
  21. Täällä toinen rampareetta komppaa että voi itku on sullekin noita kremppoja kerääntynyt! Nyt kyllä vähän pelottelit kun minullakin on luutumaton murtuma nilkassa joka tekee siellä tuhojaan ja nilkan jäykistyleikkaus tai vastaava on joskus hamaassa tulevaisuudessa luultavasti edessä, siksi piti saada nyt polvi leikattua ja kuntoon tänä kesänä. Ja könkätessähän hajosi selkäkin tietty. Ymmärrän hyvin miten on vaikea liikkua kun aina sattuu, toivottavasti selviät yhdellä leikkauksella ja jalka tulee kävelykuntoon. Pitää olla lempeä itseään kohtaan, kun ei pysty niin ei pysty ja levätä pitää kun on tarvis. Unettomat yöt on niin tuttuja täälläkin. Taitaa olla niin että meistä menee takuu umpeen 4-kympin jälkeen ja sitten mennään sillä mitä annettu on. Ja pää pystyssä! Jaksamista ja terveyttä sinne<3 Viiru kissan kanssa lekottelua...:) Kissat ne osaa ottaa rennosti elämän, ehkä meidän pitäisi ottaa oppia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen muistanut sinua, kun tätä leikkausta alettiin puuhata. Ja totta tuo, että takuuaika on mennyt, mutta onneksi saa vielä varaosia;)
      Minä olen aika hyvin oppinut Viirulta tuon lekottelun taidon - ja osaan olla ruoskimatta itseäni sellaisista jutuista, joille en mitään mahda. Ja joskus niistäkin, joille mahtaisin;)
      Jaksamista sinnekin ja kiitos tsemppauksesta♥

      Poista
  22. Melkoiseen kierteeseen olet vaivojesi kanssa joutunut! Toivotaan, että jalkaleikkaus/leikkaukset tuovat ainakin hieman helpotusta oloosi. Pidä ne punaiset voimakengät mielessäsi, valoa tunnelin päässä on odotettavissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun muistutit - punaiset voimakengät talletetaan haaveisiin. Niihin haaveisiin, jotka hyvinkin saattavat toteutua♥

      Poista
  23. Voi, tsemppiä! Olen itse kärsinyt monenlaisista jalkavaivoista parin vuoden ajan, ei se mukavaa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä - jalkavaivat ovat siitä ikäviä, että ne vaikuttavat niin moneen muuhunkin asiaan. Mutta eiköhän tässä jotenkin könkätä eteenpäin - tsemppiä myös sinulle!

      Poista
  24. Pidän edelleen peukut pystyssä, että kaikki menosi leikkauksen jälkeen hyvin ja itse leikkauskin onnistuneesti. Ilinen mieli on paljon tärkeämpää kuin se muutama kilo, näin minusta ainakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - sitä peukutan itsekin:)
      Ja olen samaa mieltä - iloinen mieli on voittaa kilot mennen tullen♥

      Poista
  25. Tsemppiä ja suloista sunnuntaita !

    VastaaPoista
  26. Harmi, että tuollainen vaiva on ollut! Toivottavasti leikkaus auttaa! Ja yhdyn Dahlian viimeiseen lauseeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä harmituksia aina välillä on jokaisella - onneksi ei mitään pahempaa:)
      Ja Dahlia on viisas nainen♥

      Poista
  27. Voimia ja rutistuksia, rutkasti - ja kiitos postauksesta! xxx

    VastaaPoista
  28. Osui ja upposi, sama täällä. Eipä juuri viitsi epäonnistumisistaan juuri puhella. Meillä tuntuu olevan samat vaivat, selkä, jalat ja polvet. Ihminen on kokonaisuus ja kun yksi paikka renkkaa niin kohta myös toinen.
    Kovasti onnea tulevaan leikkaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - eipä niistä viitsisi, mutta pakko tässä tapauksessa rehellisyyden nimissä niin tehdä, kun kerran on aiemmin mennyt kehua retostelemaan onnistumisilla;)
      Ja totta - samat vaivat näyttävät olevan meillä. Kiitos tsemppauksesta!

      Poista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig