perjantai 28. marraskuuta 2014

Inspiraatiohaaste - 3 inspiroivaa blogia

Sain taannoin  Minäkö keski-ikäinen? -blogin Tiialta viestin, jossa hän kertoi antaneensa minulle blogissaan haasteen.
Haasteessa tuli valita 3 inspiroivaa blogia ja toivoa, että ne jatkaisivat haastetta eteenpäin.

Tiia oli valinnut minun blogini yhdeksi omista inspiraation lähteistään.

Ja se, miten kauniisti Tiia blogiani ja minua kuvaili, sai kyllä tälle tättähääräladylle kyyneleet silmiin.

Kiitos, Tiia, kauniista sanoistasi. Olen hirveän otettu. Ja hämilläni. Ja onnellinen.
Tiian kuvauksen voi halutessaan käydä lukemassa hänen postauksestaan - nuo sanat lämmittävät mieltäni vielä pitkään.

Jos Tiian blogi ei ole teille vielä tuttu, käväiskääpä lukaisemassa
 - tulette jäämään koukkuun tämän ihanan, värikkään ja räväkän rouvan blogiin. 
Tiian blogihan on vasta vähän yli puolivuotias, mutta jo tässä ajassa on tämä upea nainen jo ehtinyt kerätä sankan joukon lukijoita. 

Eikä ihme, sillä hänen blogissaan aiheet vaihtelevat laidasta laitaan;
 hän kirjoittaa rehellisesti ja pistää itsensä likoon tavalla, johon minulla ei koskaan olisi rohkeutta. 
Sydän mukana ja paikallaan. 
Perhe-elämää, keski-ikäisen naisen kriisejä ja ilonaiheita - elämää kaikin maustein. 
Tätä blogia lukiessa joutuu pyyhkimään silmänurkistaan kyyneliä - naurunkyyneliä. 
Ja varautumaan sillä Tiian mainostamalla Tenalla;)

Tiia on nainen, jonka aion sitten joskus, kun tapaamme - ja se päivä tulee vielä - ensin halata kunnolla ja sitten istuttaa kahvikupposen ja ison leivoksen äärelle - ja voitte uskoa, että juttua riittää. Ja naurua.

Haasteessa tuli valita 3 inspiroivaa blogia - eipä mitenkään helppo tehtävä tällaiselle sekameteliblogia kirjoittavalle, 
joka lukee blogeja laidasta laitaan. 
Minun lukulistallanihan on sitä ja tätä - ja siltä väliltä. 
Ja inspiraatiota tulee kaikista - ja kaikista hieman erilaista.

Hartaasti valintojani ja valintakriteereitäni mietin ja päätin, että haasteet lähtevät blogeille, 
joita olen jo pitkään seurannut ja joiden päivityksiä en taatusti missaa. 
Lisäksi blogien kirjoittajat ovat aikuisia naisia - tosin ei yksikään ihan minun vuosiluvuilleni yllä
 - ja genre on kaikissa lifestyle - ja jokaisessa löytyy myös sitä sekametelisoppaa - eri tavoin painottuen;)


Eli tässä minun 3 inspiraatioblogiani - eivät paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä;)


Tässä blogissa olen päässyt Afrikan taivaan alle, haistamaan savannien tuulia ja tuoksuja, aistimaan värien huumaa.

Blogia kirjoittaa Jaana, joka perheineen asui Keniassa, Nairobissa ja joka siellä työskenteli kansainvälisissä tehtävissä. 
Jaanan blogista löytyy upeita kuvia, rehevää kerrontaa ja elämänmakua. 
Joka solulla.
Tämä avarasydäminen nainen osaa elää - ja osaa myös kertoa. 
Jaanan mukana olen saanut myös tutustua Asante -yhdistykseen, 
jonka kolmesta perustajajäsenestä Jaana on yksi. 

Ihana, upea Jaana ja hänen hurmaava perheensä.
Ja hänen värikäs ja kaunis kotinsa. 

Jonka hän nyt syksyllä muutti sieltä Afrikan sykkeestä Turkuun.

Jaana palasi synnyinsijoilleen - mutta toi mukanaan ne loistavat Afrikan värit.

Ja sama elämänmeno jatkuu täälläkin - perhe ja ystävät - ja koko avara maailma. 

Siinä kannattaa välillä poksauttaa kuohupullo!



Nimensä mukaisesti Johannan blogissa käsitellään ruokaa - mutta myös paljon muuta.

Johanna viljelee ja kasvattaa yrttejä ja juureksia omakotitontillaan ja marjastaa talonsa pakastimet täpötäyteen.

Luomu ja ekologisuus kulkevat hänen blogissaan käsi kädessä terveen järjen kanssa. 
Hän ei saarnaa eikä paasaa, mutta hänen blogistaan löytyy tietoa esimerkiksi ruuan puhtaudesta ja siitä, miten lisäaineet saattavat vaikuttaa terveyteemme.

Johannan blogissa vilahtavat myös hänen ihastuttavat tyttärensä, kotinsa ja välillä matkatkin.

Tämä kuvankaunis, upea nainen osaa lisäksi taloudellisen elämän taidon - blogissa kierrätetään kaikki mahdollinen - ja jos joku, niin Johanna, löytää kirppareilta vaikka mitä. 

Johannassa viehättää paitsi itse tämä ihana tehopakkaus, myös se, että sieltä voi tällainen tavallinenkin - eikä aina niin eettinenkään - kuluttaja saada vinkkejä ja innoitusta ilman, että tulee heti huono omatunto omasta kulutuksesta tai syömisistä;)



Blogissa kunnostetaan Ytterön saarella vanhaa saaristotilaa, Villa Iduria, joka on nimetty sinne sata vuotta sitten muuttaneen entisen emännän mukaan. 

Pilvi perheineen osti tuon kalastajatilan pari vuotta sitten.
Tilaan kuuluu useita rakennuksia ja haastetta on riittänyt - ja riittää vielä vuosiksi eteenpäinkin.

Saaristotila harmaine, tuulen ja veden kuluttamine rakennuksineen, meri, aurinko ja säiden vaihtelut - kunnioitus luontoa kohtaan ja kaiken sen säilyttäminen ja kunnostaminen, minkä suinkin voi, on lumoavaa seurattavaa.

Ja kun Villa Idurin kesälampaista yksi ei kestänyt syksyyn saakka, pyyhki yksi jos toinenkin meistä lukijoista silmänurkkiaan. 
Siinä vaiheessa, kun kesälampaat syksyllä teurastettiin, itkettiinkin sitten täysillä Pilvin kanssa yhdessä.

Pilvin blogissa poiketaan välillä myös mantereelle, perhe-elämäänkin - ja välillä purjehditaan avarammille vesille.

Kaunis blogi, kauniit maisemat ja kuvat - ja kerronnan taidon osaava Pilvi!


Toivottavasti Jaana, Johanna ja Pilvi otatte haasteen vastaan - te olette kaikki sellaisia naisia, joiden kanssa  voisin hyvin kuvitella istuvani meren äärellä, kallionluodolla ja poksauttaa pullon kuohuvaa - Johannalle luomuna;)

Mitään kuohuvia ei tämä Lady tosin poksauttele vielä pitkään aikaan - kun muutenkin olen kompurajalka, niin nyt noiden kyynärsauvojen kanssa saattaisi askel horjua liian tehokkaasti.

Mutta tämän syksyn ensimmäiset glögit keittelen perinteisesti sunnuntaina, 1. adventtina.
Ja leivon ne ensimmäiset joulutortutkin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata 






SHARE:

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Sekoilua ja suukkoja

"Älä jätä huomiselle sitä, minkä voit tehdä jo tänään".
Yleensähän minä aina jätän hommat viime tippaan, mutta sen yhden kerran, kun toimin toisin eli noudatin tuota ylläolevaa sananlaskua, töppäsinkin sitten kunnolla.

Lady nimittäin käyttäytyi aivan nimensä mukaisesti ja sekoili totaalisesti.
Enpä ole ennen täällä blogistaniassa sitäkään nähnyt, että joku arpoo arvontavoittonsa viikkoa liian aikaisesti.
Niin nimittäin teki tämä tohelo.
Todellinen Lady of The Mess.

Blogini 2-vuotissynttäriarvonnan piti päättyä 23.10. - minäpä sekopää päätin sen jo 16.10.
Täällä kotona kun päivät kuluvat verkkaan ja ei ole välillä selvillä edes se, mitä viikonpäivää elellään, niin kyllä näköjään sekoittuvat viikotkin.

Ja taas kerran joudun muistuttamaan itselleni, että tarkista, tarkista ja tarkista - äläkä luota pelkkään muistiisi.
Sillä siihen ei näköjään ole luottaminen.

Olisi pitänyt oppia jo siitäkin kerrasta, kun Lady lähti Helsinkiin kokoukseen.
Ja alkoi linjuriautossa lukea kokouspapereita.
Niitä lukiessa huomasin sitten, että kokous olikin vasta seuraavalla viikolla. No, oli sentään oikea viikonpäivä.
Onneksi huomasin tuonkin ennen Saloa ja pystyin Salossa jäämään bussista ja palaamaan takaisin Turkuun töihin.
Vähänkö olin nolo.
Ja vähänkö olen nyt.
Nolo ja häpeissäni.

Onneksi tuohon arvontaan oli viimeisellä viikolla - eli minun jo suoritettua arvonnan - jättänyt kommenttinsa vain yksi osallistuja - mutta yksikin harhautettu on liikaa.
Olen todella pahoillani, ida - en löytänyt yhteystietoja profiilistasi, mutta jos täältä nämä pahoittelut luet niin lähetätkö sähköpostiini osoitetietosi - lähetän sinulle pienen lohdutuspaketin.
Varsinainen Hyvän mielen arvonta oli sitten  tuokin!

Onneksi on Isäntä, joka huomaa ladynsä mielenliikkeet ja vaikka olen tolkuttanutkin, että nyt ei sitten herkkuja saa kotiin vähään aikaan kantaa, oli hän osannut varautua pahan päivän varalle.
Kun tuossa sohvalla sadattelin ja harmittelin ja olisin kyllä kadonnut maanrakoon koko blogistaniasta tuon sekoiluni huomattuani, piristi hän mieltäni suukoilla.


Hyvin kelpasi - viisi minulle, yksi Isännälle. 
Ja sai Isäntä toki toisenlaisenkin moiskauksen poskelleen.
Heti helpotti - suklaa omaa kyllä taikavoimat.

Ja piristi mieltäni myös osakseni koitunut arvontavoitto.
Jonka arpoja sentään osasi sen oikeaan aikaan arpoa.

Kiitos Leila S. blogista Pihin naisen elämää.
Tämä hellivä selviytysmispaketti talveen sisälsi Lushin kuorivan ja kosteuttavan, mustaherukalle tuoksuvan vartalovoin ja luonnollisesti hajut poistavan Aromaco-dödön. Lisäksi paketista löytyi vielä kanelimanteleita, joilla lady saa suunsa makeaksi;)


Tuo vartalovoi tuleekin todelliseen tarpeeseen, sillä täällä kotona kun vallan tuon jalan takia oleskelen, kuivuu iho sellaiseksi korpuksi, että jos ei sitä rasvaisi ja kosteuttaisi kunnolla, jäisi keppien kanssa könkkäävän ladyn jälkeen vain valkea pölyvana;)

Vartalovoita tosin on parempi olla jättämättä näkösälle pöydän kulmalle - se näyttää niin herkulliselta, että saattaisi Isäntä vahingossa haukata siitä palan!

Kiitos vielä kaikille kommentoijille edelliseen postaukseeni Mistä joulumieli?  
Kommenteista  löytyi kuin löytyikin sitä oikeaa joulumieltä ja hyvää tahtoa - ja hienoa oli huomata se, kuinka monelle meistä auttaminen ja hyvän jakaminen ovat jo lapsuuden perua. 
Toivottavasti saman perinnön jätämme omillekin lapsillemme, sillä eivät tästä maailmasta autettavat tule vielä heidänkään elinaikanaan loppumaan.

Nyt tämä lady lähtee nurkkaan häpeämään - ja mutustamaan sitä suklaapatukkaa, minkä Isäntä tänään kotiin kantoi;)

Hyvää viikkoa kaikille!


Lady of The Messiä voit seurata 




SHARE:

lauantai 22. marraskuuta 2014

Mistä joulumieli?

Blogeissa paistellaan jo ensimmäisiä pipareita ja joulutorttuja.
Joulukoristeita ripustellaan pikkuhiljaa koteihin ja jaetaan joululahjavinkkejä.
Kurkistellaan joulumyyjäisiin ja jouluun varustautuneisiin yrityksiin.
Eletään jo pikkujoulukautta.
Ensi viikon sunnuntaina saamme sytyttää ensimmäisen adventtikynttilän.
Ja etsiskelemme kukin joulumieltä - kukin omalla tavallamme.

Olen blogissani parina edellisenäkin vuonna herätellyt omaa ja ehkä teidän lukijoidenkin joulumieltä kirjoituksillani 

Ja sitä samaa teen nytkin - uutiset maailmalta ja täältä Suomesta ovat sellaisia, 
että joulu monessa kodissa ja perheessä on tänä vuonna kovin erilainen kuin aiemmat.

Maailmalla hätä Syyriassa, ebola ja Ukraina ovat otsikoissa joka päivä. 
Ja täällä kotimaassamme irtisanomislappuja on taas jaettu tiuhaan  tahtiin.

Ensimmäistä kertaa blogini historiassa lainaan omaa postaustani - kaikki, mitä viime vuonna kirjoitin, 
pätee edelleenkin enkä taida sitä paremmin sanoa. 
Pieniä muutoksia tekstiin olen tehnyt, kuvia vaihtanut ja linkkejä päivittänyt ja lisännytkin pari.

Tässä siis päivitetty versio tekstistä:

Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto


Näinhän jouluna toivotaan. 
Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. 
Rauhan kanssa taitaa olla vähän niin ja näin, mutta hyvää tahtoa ihmisten kesken uskon vielä löytyvän.

Eikä siihen tarvita kuin se yksi ihminen, joka katsoo toista silmiin, ottaa kiinni kädestä, 
jakaa sydämensä 
ja kulkee hetken samaa matkaa.
Ja joskus avaa myös kukkaronsa.


Olin ajatellut, että ihan tarpeeksi olen kirjoitellut siitä, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja että jakamalla omastaan saa enemmän. Ja että enää en paasaa.

Mutta sitten luin jutun äidistä, jolla "ei ollut rahaa edes piparitaikinaan" ja vähän sen jälkeen törmäsin tähän: Yhden äidin tarina.

Päätin, että kirjoitan sittenkin.
 Sillä tämä maailma ei ole kaikille jouluna hyvä.
 Kaikki eivät saa lahjoja tai voi niitä antaa. Kaikilla ei ole ruokaa - saati sitten herkkuja. 
Maailmalla hätä on suuri; on  akuutit kriisit Syyriassa ja Ukrainassa, on ebola - ja vaikka mitä.

Eikä tämä meidän armas Suomemmekaan kaikille se lottovoitto ole - vaikka välillä sanotaankin, 
ettei meillä sentään kukaan kuole nälkään, niin eivät leipäjonot täällä lyhentyneet ole - päinvastoin. 
Meilläkin on nälkää, on kodittomuutta, on yksinäisyyttä.
Ovat ne irtisanomisilmoitukset siinä silmien edessä.

Ja on äitejä, joilla ei ole varaa edes siihen piparitaikinaan.

Ja on sitten meitä, joilla on varaa siihen ja vähän enempäänkin.
Ja niinpä kauppojen kassat kilisevät. Ja saavat kilistäkin. 
Sillä niin nurinkurista kuin se onkin, niin kuluttamalla tuemme työllisyyttä ja kartutamme verovaroja. 
Ja kerrytämme sitä hyvää, mistä voi jakaa.

Ja sitä hyvää jakaen syntyy myös joulumieltä ja joulun iloa.
Siitä, että annan roponi - joskus vähemmän, joskus enemmän - jollekin toiselle. 
Sillä antaessaan saa. Hyvin pätee edelleenkin tämä vanha totuus.

Tähän ikään ehtineenä tiedän, että avun tarvitsijana voin huomenna olla minä - tai sinä - tai lapsemme. 
Tunnen ihmisiä, joiden maailma on lyhyessä ajassa muuttunut: on tullut työttömyys tai avioero tai sairaus. 
Ja pahimmissa tapauksissa kaikki nuo. 
Ja on ihmisiä, joiden elämän valttikortit eivät alun alkaenkaan olleet kummoiset. 
Matka elämän syrjään on lyhyt - ja joillakin jo syntymälahjana saatu.

Apua voi antaa monella tapaa ja listaan tähän muutaman vinkiksi:

Hyvä Joulumieli -keräys - SPR:n ja MLL:n keräyksellä autetaan kotimaan lapsiperheitä
Pelastakaa Lapset ry - joulukeräys - tukea lapsille Suomessa ja maailmalla
Toisenlainen lahja - KUA:n aineettomilla lahjoilla autetaan kehitysmaiden ihmisiä hankkimaan koulutusta ja toimeentuloa
Suomen World Vision - eettisellä lahjalla autat kehitysmaiden lapsia - tai voit ryhtyä kummiksi
Plan Suomi  - autat  pysäyttämään ebolan tai voit ryhtyä kummiksi
Sos-lapsikylä - autat kodittomia lapsia Suomessa tai ulkomailla
Joulupata 2014 - Pelastusarmeijan joulupataan voit antaa tavaraa tai rahaa - rahaa voi myös lahjoittaa verkon kautta - tuki vähävaraisille
- Naisten Pankki - toisenlaisella lahjalla voit lahjoittaa ammatin tai elinkeinon kehitysmaan naiselle 
Hope ry - raha- tai tavaralahja - myös käytetyt vaatteet ja lelut - kotimaan vähävaraisille lapsiperheille 
Joulupuu -keräys - Nuorkauppakamarin joululahjakeräys lastensuojelun piirissä oleville lapsille - linkki vie Aurajoen nuorkauppakamarin Joulupuu -keräykseen, mutta näitä järjestetään eri puolilla Suomea.


Esimerkiksi Turusta kauppakeskus Skanssista löytyy Joulupuu, josta voi poimia pakettikortin, ostaa siihen sopivan lahjan - keräyspöydältä löytyi myös lista kaivattavista lahjoista - ja palauttaa lahjan puun vierellä olevaan lahjalaariin.

Ja varmasti paikkakunnaltasi löytyy erilaisia työttömien yhdistysten, seurakuntien, rotarien ja erilaisten järjestöjen keräyksiä, 
joihin voi lanttinsa lahjoittaa. Voi myös lahjoittaa leluja ja tavaraa.

Ja jos ei pysty rahaa antamaan, voi antaa vaikka aikaansa; työttömien ja vähävaraisten joulujuhlat tarvitsevat auttavia käsiä, 
voi käydä vanhainkodeissa askartelemassa, lukemassa tai ulkoiluttamassa vanhuksia. 
Ja voi muistaa yksinäistä vanhusta, nuorta, ystävää, sukulaista - kutsua vaikka joulupöytään. 

Myös eläinystävämme tarvitsevat apua: lintujen lyhteet ja lintulaudat eivät ole ainoa keino auttaa. 
Voi osallistua erilaisiin eläinhoitoloiden ruokakeräyksiin ja eläinhoitolat  ottavat myös eläinten ruokaa vastaan. 
Samoin omat vanhat liinavaatteensa voi kiikuttaa lämmittämään hoitoloiden eläimiä. Siellä niillä on tarvetta.

Vaatelahjoituksia voi myös tehdä ainakin Kirkon Ulkomaanavun ja SPR:n kautta 
Ukrainan talven yllättämille pakolaisille sekä Syyrian pakolaisille.


Itselläni odottaa tuollainen kortti vielä lahjaansa - luulenpa, 
että tuohon pakettiin hankin taiteilija- ja askartelutarvikkeita 7-vuotiaalle tytölle;)

Tapoja auttaa on vaikka kuinka paljon - jokaiselle jotakin!
Ja niinkuin sanotaan: Iloista auttajaa Jumala rakastaa - siis jos annat, anna ilolla ja kunnioittaen lahjan saajaa.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata 
 FacebookinBlogilistanBloglovininInstagramin ja Twitterin kautta.

SHARE:

maanantai 17. marraskuuta 2014

Hyvää mieltä arvottu - ja kiitostakin jaossa

Kiitos kaikille onnitteluista blogini 2-vuotiaan taipaleen johdosta ja kiitos osallistumisesta synttäriarvontaan,

Kommentit ja onnentoivotukset ilahduttivat taaperoikäisen blogin ei-niin-taaperoikäistä blogin kirjoittajaa suuresti;)

Arvontaan osallistui 118 arpanumeroa ja excelin ja random.orgin avustuksella voittajaksi löytyi Marja-Liisa
blogin Tuhansia sivuja, kirjoittaja.


Onnea voittajalle! 
Toivottavasti voitto tuottaa nimensä mukaisesti hyvää mieltä!

Marja-Liisa valitsi voittoon kuuluvista kivistä itselleen Hyvän mielen hierontakiven, joten Mökö-kivi jäi tänne vielä mököttämään.


Mutta koska minulla on tuollainen Mökö jo itsellänikin ja ei Isäntä tässä huushollissa kahta mököttöjää taida kestää, niin pistetään Mökö uusjakoon - jos haluat Mökö-kiven itsellesi, niin hihkaise kommenttiboksiin ja kerro, miksi juuri sinulle tuo kivi tulisi tarpeeseen. 
Ensimmäiselle perustelut esittäneelle hihkaisijalle kivi sitten lähtee.

Onnetar on välillä antelias - ja minullehan se on kautta aikain näissä blogiarvonnoissa tupannut sitä olemaan.

Jo tovin aikaa sitten voitin blogin Pinkit korkokengät arvonnasta Jamelan kultakollageeninaamiot silmänympärysiholle


Minunhan piti näistä kiittää jo ajat sitten - tarkoitus oli, että näytän naamiot "in action" ihan ennen ja jälkeen kuvineen, mutta taitaa mennä ensi vuoden puolelle, ennen kuin tulee sellainen tilaisuus, että nuo raskin käyttää. 

Täällä kotona kun mökötän jalkavaivaisena, en halua naamioita tuhlata pelkän isännän takia - hän kun on näihin minun silmäpusseihini jo tottunut ja taitaa tykätä minusta ihan näine hyvineni.

Minultahan jäävät nyt tämän jalkani takia kaikki pikkujoulukekkeritkin väliin, joten naamioiden tarve tulee vasta sitten, kun saan tavalliset kengät jalkaani. 

Ja kun sellainen tilaisuus tulee, että pitää olla vähänkin edustavamman näköinen, 
lähtevät Maijun lähettämät naamiot taatusti testiin. 
Saapas nähdä, mitä aito kulta saa aikaiseksi näille silmäpusseille, jotka tällä hetkellä tuntuvat riippuvan jos ei nyt lattiassa niin ainakin polvissa saakka - kun ei pääse liikkeelle, on turvotuskin aika muikeaa;)

Kiitos siis Maiju tästä voitosta, joka totisesti tulee tarpeeseen!

Päivät täällä kotona kuluvat lukien lehtiä ja kirjoja sekä nettiä selaillen. Ja telkkaria katsellen. 
Ja nukkuen. Torkkuja tulee otettua pitkin päivää. 
Viirulle höpöttelen niitä näitä - kiltisti se kuuntelee ja vastaileekin välillä. Aina sitä ei huvita;)

Lauantaina käväistiin isännän kanssa Skanssin kauppakeskuksessa. 
Huono valinta - siellä oli jotain joulutapahtumia, Softengine esiintymässä ja ihmisiä hurja määrä - sain koko ajan varoa, ettei joku tallaa varpaille tai tönäise könkkäeukkoa ketoon! 
Seuraava kauppareissu tehdään aikana, jolloin ei ole ruuhkaa.

Huomenna - tai ylihuomenna tai ensi viikolla - ajattelin käydä tämän yläkerran kylppärin purnukkavuorien karsintaan 
- sitä hommaa pystyn istuen tekemään.
Jos taas kerran yrittäisi päästä eroon kaikista niistä ryppysota-arsenaaleista, jotka ovat jo vanhentuneet, kun ei tämä Lady ole jaksanut niiden kanssa lotrata - tai ei ole edes muistanut niiden olemassaoloa.

Tänä iltana ohjelmassa ehkä vielä blogien lukemista - pahoittelen, että kommentit ovat jääneet kovin vähäisiksi - luen blogeja tällä hetkellä puolimakuulla tabletilla ja kommentointi on hieman hankalaa. 
Mutta kuulolla ollaan!

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös FacebookinBlogilistanBloglovininInstagramin ja Twitterin kautta.
SHARE:

torstai 13. marraskuuta 2014

JokaNaisella on oikeus Alakulon päivään

Vietin eilen Alakulon päivää.

Vaikka enhän minä koko päivää alakulossa piehtaroinut - en hoksannut tätä mahdollisuutta ennen kuin Isäntä myöhäiltapäivällä soitti ja ilmoitti, että töissä menee myöhempään. 

Voi - siinäpä oiva tilaisuus viettää Alakulon päivää. Tai siis sitä myöhäiltapäivää;)

Sillä vaikka minä täällä blogissani yritänkin puhua hyvän mielen ja olon puolesta, niin tasapainon vuoksi on välillä hyvä päästää mieleensä haikeus, kaiho ja alakulo. 
Pelkkä positiivisuuden ylistys kun ei ihan tässä elämässä riitä - ei ainakaan minulle.
Kyllä jokaNaisella on oikeus Alakulon päivään!

Ja marraskuu on Alakuloon mitä oivin aika.

Varsinkin tällainen marraskuu, kun päivät ovat yhtä harmaata massaa, sataa tihuuttaa ja pimeä laskeutuu aikaisin.


Alakulon päivään on syytä varautua hyvin.
Ei siihen pelkkä ikkunasta ulos tirkistely riitä.

Hyvä on tosin ensin tarkistaa päivän säätiedotus, jottei aurinko vahingossakaan pääsisi pilaamaan hyvää alakuloa.

Kannattaa varata siihen sohvan vierelle sopivaa rekvisiittaa.
Nessupaketti - ainakin yksi.
Jokin surullinen kirja on oiva mielen virittelijä.

Vaikkapa runokirja.
Itse valitsin eilen Tuomas Anhavan "täällä kaukana" tankarunokirjan  
- kiitos vaan kirjabloggaaja Leena Lumille, joka postauksessaan Eija Aromaa: Tankapyöräilijän talvi muistutti minua siitä, miten hienoja tankat voivatkin olla.

Tuota kirjaa olen nuorena lukiolaisena 70-luvulla tankannut niin paljon, että osasin silloin varmaan kaikki nuo runot ulkoa. 
Nuoren naisen etsivään ja kaipaavan sielunmaisemaan nuo japanilaiset tankat iskivät täysillä.

Mutta tuntuvat ne iskevän vanhemman Ladynkin mieleen.


Niinkuin tämäkin:

Kuu painuu länteen,
syystuuli alkaa tuulla
ja minä olen
yksin ja kaipaan, yksin
väsyksissä odotan.
(tuntematon)

Tai tämä:

Syksyn sadosta
olen saanut osani.
Jo kajahtavat
villihanhien huudot.
Kohta on talvi täällä.
(tuntematon)

Rekvisiittaan olisi tietysti kuulunut tuon kuvan kahvikupin tilalle punaviinilasillinen.
Mutta ihan niin paljon en uskaltanut alakuloa herätellä, että tämän leikatun jalkani kanssa olisin alkanut punaviiniä pläträämään. 
Siinä olisi voinut käydä kehnosti;)

Ja ihan niin paljon en yhden blogikirjoituksen takia ole valmis kuvalavastuksia tekemään, että olisin viinipullon vain siihen tarkoitukseen avannut;)

Alakulon ylläpitämiseksi on hyvä myös kuunnella sopivaa musiikkia.
Haikeaa, kaihoavaa ja surullista.
Kaikki sellainen, mihin liittyy kaipaus johonkin jo kadotettuun tai saavuttamattomaan.
Etenkin rakkaudessa.

Esimerkiksi Scorpionsien Still Loving You on oiva valinta.

Sitä minä kuuntelin - tosin en Scorpionsien vetämänä vaan tätä versiota:



Tässä kohtaa voi tirauttaa muutaman kyyneleen niille kaikille vanhoille rakkauksille, 
jotka olivat ja menivät ja jotka omat jälkensä jättivät. 
Voih - voi myös huokailla muutaman kerran.

Tästä onkin sitten hyvä siirtyä kaihoamaan sitä menetettyä aikaa ja nuoruutta:




Ja tietenkin on pakko kuunnella vielä se meidän suomalaisten oma kaipauslaulumme:




Johan on kumma, jos ei alakulo iske!

Sitten onkin jo hyvä alkaa nousemaan sieltä kaipauksien syövereistä.
Kukin tavallaan.

Minä aloin odottelemaan kotiin Isäntää.

Ja siihenkin sopi yksi tankaruno vallan mainiosti:

Elämä haihtuu
niinkuin kaste aamuun. Vaan
vaikka vanhenen,
olen nuori taas, rakkain,
kun odotan sinua.
(tuntematon)

Ja kyllä kannatti odottaa - Isäntä nimittäin tuntee oman Ladynsa ja osasi tuoda minulle mielen kohottajia:


Kyllä suklaa - vaikkei edes ollut tummaa suklaata - saa hyvänmielenhormoonit hyrräämään!

Alakulon päivää on hyvä joskus viettää, jotta saa vähän mittasuhteita näihin elämän hyviin puoliin.

Ja olikin oikein hyvä, että minä oman alakuloni eilen podin, 
sillä tänään se ei onnistuisi: saan tikit jalasta pois.

Voi mikä autuus - vaikka en vielä kyynärsauvoja ja tuota kenkärumilusta saakaan hylätä, niin pääsen kunnolla suihkuun ja saunaankin.

Ja jos saan jalan pakattua lämpimästi, pääsen täältä vielä ihmisten ilmoillekin.
Eihän sitä silloin jouda alakuloa potemaan.

Kaihon syövereistä noustua onkin sitten sopivaa muistutella teitä blogini 2-vuotisarvonnasta - jos et vielä ole Hyvän mielen arvontaan osallistunut, ehdit hyvin - aikaa on tämän viikon sunnuntaihin.

Hyvää torstaipäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös FacebookinBlogilistanBloglovininInstagramin ja Twitterin kautta.




SHARE:

maanantai 10. marraskuuta 2014

Terveiset sairastuvalta

Kuten Instagram -tiliäni seuraavat ovatkin ehkä huomanneet, on jalkaleikkaukseni tehty.

Leikkaus sujui hyvin; sain kunnon dropit ja selkäydinpuudutuksessa tehdystä leikkauksesta en tiennyt tuon taivaallista.
Operaatio tehtiin heti aamun ensimmäisten leikkausten joukossa ja pääsin kotiin jo samana päivänä.
Ennen kotiuttamista odoteltiin, että puudutus lakkaisi ja minusta pidettiin kaikin puolin hyvää huolta. 
Hoitaja kävi vähän väliä kyselemässä vointia ja sain kipulääkitystä heti, kun vain vähänkin vihjaisin.
Vielä ennen lähtöä opasti fysioterapeutti minulle kyynärsauvoilla kävelyä ja antoi kuntoutusohjeita.


Tuollaisilla kengällä joudun kaiken kaikkiaan 6 viikkoa tallustelemaan. 
Kenkä jalassa ja kepit mukana aina kävellessä.

Minullehan tehtiin oikean jalan vaivaisenluuleikkaus - isovarpaassani on nyt jopa pari ruuvia.

Pelkän vaivaisenluun takiahan en tuohon leikkaukseen olisi vielä lähtenyt, mutta muutaman vuoden takainen huonosti hoidettu nilkan murtuma sai aikaan sen, että astuin väärin ja siitä seurasi sitten kaikenlaisia ongelmia, mm. Mortonin oireyhtymä päkiän alle ja tuo vaivaisenluu kasvoi koko ajan.
Väärin astuminen aiheutti kaikenlaisia muitakin vaivoja - polvi ja lonkka kärsivät ja jopa selän pettäminen viime keväänä oli ilmeisesti seurausta tästä ketjureaktiosta.
Olen yrittänyt korjata tuota virheasentoa fysioterapiassa ja kävelykoulussa useampaan otteeseen, mutta eipä se ole auttanut - kävely on koko tämän vuoden ollut tuskaista.
Pakko oli leikkaukseen taipua mikäli vielä tanssiksi pistää.

Minullahan on vaivaisenluu myös toisessa jalassa ja sekin on tarkoitus jossain vaiheessa leikata, jotta jalkoihin saadaan tasapaino. 
Ihan heti en ole tuohon toiseen operaatioon valmis.

Ja toisin kuin usein väitetään, eivät vaivaisenluut aina tule liian pienten kenkien tai korkkarien käytöstä; 
minulla tämä vaiva on perinnöllinen. 
Äidiltäni on vaivaisenluut leikattu, ukillani oli vaivaisenluut ja tyttärelläni ovat jo hyvällä alulla. 
Ja hänen jalkojaan on yritetty varjella pienestä pitäen - eipä ole varovaisuus auttanut.

Kun tuollaisen kengän ja sauvan kanssa joutuu kulkemaan, tietää se sitä, että elämää väkisinkin eletään aika pienellä alueella - lähinnä kotona. Märkään keliin tai pakkaseen ja lumihankeen ei tuolla jalalla mennä.
Tuolla villasukan allahan jalka on vielä leikkauksen jälkeisessä paketissa - ja sitä ei saa kastella.
Suihkussa käynti on pienoista taidetta ja tasapainoilua;)

Tikit jalasta poistetaan tämän viikon torstaina ja sen jälkeen jalan saakin jo kastella.
Mutta tuo kenkä ja sauvat pysyvät mukana vielä senkin jälkeen 4 viikkoa.

Sen olen huomannut, että voimat ovat kadonneet jonnekin taivaan tuuliin - 
torkahtelen vähän väliä, mutta kunnon yöunet ovat vielä vain haaveissa.
Leikkaus on aina shokki elimistölle ja lisäksi oksensin välissä liki kaksi päivää 
särkylääkkeet eivät sopineetkaan. Jouduin vaihtamaan ne toisiin.
Onneksi olen selvinnyt vähillä säryillä - en ole tabuja popsinut enää moneen päivään.

Joten kaikenlaista virikettä on yritetty täällä kotona keksiä.


Kirjat, lehdet, telkkari ja nettisurffailu - siinäpä ne toiminnot, joita tällä hetkellä pystyn suorittamaan.

Noiden sauvojen kanssahan en mitään pysty kantelemaan, joten huusholli on viritelty ladyn tarpeiden mukaiseksi: jokaisella laskutasolla on jotain, mitä tarvitsen päivän mittaan, kun palveluskunta paiskii leipätöitään muualla.
Onneksi meillä on jääkaappi ihan ruokapöydän vieressä;)
Ja Isäntä kantaa kaupasta kaikenlaisia herkkuja - niitä kiellettyjä.
Suklaata on kulunut luvattoman paljon.
Kun täältä kotoa jossain vaiheessa pääsen liikkeelle, ei Isännän tarvitse kuin vähän antaa vauhtia, niin minä kierin eteenpäin;)

Pitkiä aikoja en jaksa yhteen mittaan lukea - saatikka seikkailla netin syövereissä. 
Istuminen on vielä hankalaa, sillä jalkaa pitää pitää ylös tuettuna.

Mutta jotain sentään olen saanut aikaiseksi: olen opetellut uuden iPadin - työsellaisen - käyttöä. 
Oma tablettini - samoin kuin kännykkäni - ovat Samsungin ja kyllä tuo Applen käyttöjärjestelmä eroaa aika lailla tuosta Androidista.
Omat etunsa on molemmissa.

Ja molemmilla pääsee kätevästi seikkailemaan vaikkapa Pinterestin ihmeellisessä kuva- ja inspiraatiopankissa.
Olen tähän saakka ollut tuon kuvataivaan kanssa hieman varovainen 
- minulla on taipumus innostua ja koukuttua vähän sinne sun tänne.
Mutta nyt taisi kyllä käydä vanhanaikaisesti - koukussa ollaan ja lujasti;)


Aikomus on myös hieman uudistaa blogini ulkonäköä - pitkään se on ollut mielessä, mutta vasta nyt on aikaa.
Bannerista aloitellaan ja tuonne ylös on nyt yksi harjoitelma pläjäytetty - sitä, jääkö se tuohon ja miten pitkäksi aikaa, en ala arvailemaan. Katsellaan, totunko siihen;)

Tänä aamuna heräilin Isännän tehdessä töihin lähtöä ja nyt alkaa olla jo Ladyn aamupäivätorkkujen aika.

Mutta ennen kuin kellahdan tuohon sohvalle, muistuttelen vielä Hyvän mielen arvonnasta - aikaa osallistua on vielä tämä viikko, joten jos et vielä ole osallistunut tähän blogini 2-vuotissynttäriarvontaan, käypäs kipin kapin osallistumassa.

Ja vinkkinä vielä: ensi sunnuntaina 16.11. on Turun Hansatorilla Åblogien ja Ystävien Joulutapahtuma.
Itse en sattuneesta syystä myymässä ole, mutta tarjolla on vaikka mitä: uutta, käytettyä ja vanhaa. 
Huolella valittuja tuotteita vaikka pukinkonttiin!
Tapahtumakutsu löytyy myös Åblogien Facebook -sivulta.


Vielä en tiedä, uskallanko sinne sunnuntaina suunnistaa, mutta jos pääset paikalle ja näet siellä turkoosien sauvojen varassa könkkäävän rönttäliisan, otapa hihasta ja tule tervehtimään;)

Sairastupalainen kuittaa tältä erää ja toivottaa

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata myös FacebookinBlogilistanBloglovininInstagramin ja Twitterin kautta.






SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig