torstai 31. joulukuuta 2015

Hyvästit vuodelle 2015 - tervetuloa vuosi 2016

Niin kuin tapoihin kuuluu, vuoden lopussa muistellaan mennyttä ja niin teen minäkin.

Instagramissa on kiertänyt sovellus, joka kerää vuoden 2015 tykätyimmät yhdeksän kuvaa ja 
tällainen oli minun instavuoteni tuon ohjelman mukaan:

bestnineofinstagram2015

Kuvien mukaan olen matkaillut Pohjois-Karjalassa ja istuskellut siellä laiturilla, 
olen sekä herkutellut että yrittänyt syödä vähän terveellisemminkin,
olen nauttinut Viiru-kissan seurasta ja haaveillut kynttilänvalossa
olen tehnyt työtä (Turun tuomiokirkon kuva on otettu työpaikkani parvekkeelta) ja nauttinut luonnosta.

Varmasti olen noita kaikkia myös ihan oikeasti tehnytkin, mutta tuossa on vain pieni osa vuottani.

Tein hieman samanlaisen kollaasin blogivuodestani - sen luetuimmat ja kommentoiduimmat 
postaukset vuodelta 2015 (lukuunottamatta arvontapostauksia):

Kollaasiin pääsi vain neljä kuvaa - nämä postaukset tekivät selkeän eron muihin joko lukija- 
tai kommenttimäärissä, että olisi ollut vaikea muista tähän vielä jokin lisätä.

blogivuosi2015 - blogging year 2015

Ensimmäisen kuvan postauksessa pohdiskelin sitä, mitä on olla Työpaikan vanhin nainen 
- ja aikalailla samoin miettein olen vieläkin. Ikä on mikä on - ja helmikuussa taas vähän enemmän;)
Tuo kuva muuten päätyi (luvan kanssa) USAlaisen Promption Pinterest -kansioon
- siellä se lady pällistelee muiden ikäihmisten seurassa;)

Seuraavassa kuvassa yritetään poseerata ja näyttää, miten hyvä väri on harmaa on syksyn vaatteissa.
Huolimatta poserausten onnettomasta tasosta tuli itselleni kuitenkin selväksi, että harmaa on hyvä väri
 minulle muulloinkin - ja senhän vahvisti minulle tehty värianalyysikin

Kolmas kuva on postauksesta, jossa kerroin Viiru-kissan viimeisestä matkasta
Tuohon postaus oli vuoden kommentoiduin ja kiitän vielä kerran kaikkia, jotka otitte osaa suruumme.
Viirun sairastelu ja poismeno on ollut yksi tämän päättyvän vuoden suurimpia surunaiheita - jollei peräti suurin.
Niin tärkeä ja rakas oli pieni huru-ukkomme minulle ja koko perheellemme.
Nyt joulunakin odotin koko ajan joulupöytää kattaessani sitä, missä viipyy ylitarkastaja ja kalavahti.

Kollaasin viimeinen kuva on postauksesta, jossa pohdiskelin sitä, mitä on Hidas bloggaaminen
ja alunperin arkailin sen postaamista, sillä tarkoitushan ei ollut tuomita kenenkään toisen tapaa blogata,
 vaan kertoa siitä, miksi itse hitaaksi bloggaajaksi julistauduin.
Turhaan arkailin, sillä tukea tuli sekä teiltä, jotka kuulutte samaan kastiin sekä teiltä, 
jotka bloggaatte tavoitteellisemmin ja ammattimaisemmin. 
Kiitos kaikille - meille kaikille riittää täällä blogistaniassa tilaa ja sijaa.
Tuokin postaus on jäänyt elämään omaa elämäänsä ja näyttää aina silloin tällöin tulevan vastaan 
myös muiden blogeissa. Olen saanut sitä koskien myös paljon yksityisviestejä - kiitos myös niistä.

Onhan blogiin päätynyt toki paljon muutakin vuoden varrelta.
On matkusteltu muuallakin kuin Pohjois-Karjalassa, mm. Lontoossa ja Riiassa
on ekopaastottu ja yritetty etsiä hyvinvointia tavoin jos toisinkin.
On myös sairasteltu ihan riittämiin, on mietiskelty syntyjä syviä ja sekä tehty työtä että eletty
 keskellä muuttuvaa maailmaa ja Suomea turvapaikanhakijoiden asioita pohtiessa.

Blogitekstejä sain vuoden aikana aikaiseksi 105 - tämä postaus mukaan lukien.
Tuokin määrä oli minulle yllätys - luulin, että niitä on vieläkin vähemmän.
Blogi täytti marraskuussa 3 vuotta ja postauksia on kertynyt 266 eli vähemmän kuin moni vuodessa kirjoittaa. 
Mutta näillä on menty - ja hitaan bloggaajan mentaliteetilla varmaan jatketaankin.

Vuonna 2015 blogi sai myös oman domainin - ja kiitos siitä, että tähän puuhaan ryhdyin,
 kuuluu kyllä Beayty of Life -blogin ihanalle S:lle, joka tässä postauksessa kädestä pitäen neuvoi,
 miten homma hoituu. Joten kiitos vielä kerran S!
Blogini on on mukana upeissa verkostoissa, Nelkytplus -blogeissa ja Åblogeissa.
Nämä verkostot ja niiden hienot bloggaajat ovat olleet suuri vertaistuki tässä bloggaamisen sietämättömässä
 keveydessä ja niiden myötä on tullut myös kivoja blogitapaamisia ja yhteistyökuvioita. 
Kiitos teille, blogisisaret ja -veljet.
Sen sijaan Indiedays -portaalista irtisanouduin loppuvuodesta, sillä en vain tuntenut siellä olevani kotonani
 - ja minua häiritsi myös se, että en voinut itse vaikuttaa siihen, mitä blogini yläbannerissa mainostetaan.

Se, mitä blogissani kerron, on vain pieni osa siitä, mitä elämässäni tapahtuu. 
Paljon hyvää ja kaunista, mutta tottakai niitä huolenaiheitakin jää blogin ulkopuolelle.
Ja niin pitääkin - elämä on kuitenkin muualla kuin täällä blogistaniassa.
Silti - kiva näitä vanhoja postauksia on katsoa ja muistella, että onhan tässä kaikenlaista ollut.
Tässäkin vuodessa.

Kiitos siis vuodelle 2015 - paljon annoit - ja hieman otitkin.

Kiitos olisi vuolaampi, jollei vuoden loppu olisi yllättänyt hieman ikävämmin.
Nimittäin joulupäivänä iskeneiden nielurakkuloiden ja niskakivun seurauksena
 sain riesakseni sitten eilen illalla toispuoleisen kasvohalvauksen.
Ja Äiti - jos luet tätä, ennenkuin ehdin sinulle asiasta kertoa, älä hätäile.
En vain halunnut vielä uuden vuoden viettoasi ja yöuniasi tällä uutisella pilata.
Minulla ei ole mitään hätää - tähän sairastuu elämänsä aikana noin joka 60. suomalainen
 ja taudin auheuttaja on mitä ilmeisemmin tuo virustauti. 
Ikävä sairaus - ja varsin kiusallinen näinkin turhamaiselle ladylle kuin minulle.
Aika näyttää, miten tästä tokenen, mutta tuon blogikuvakollaasin mukaisia hymykuvia
 ette täällä blogissa vähään aikaan tule näkemään.
Toivottavasti kuitenkin vielä joskus, sillä täysin tästä halvauksesta paranee 75 %.

Silti - vaikka hymy on vino ja naama nurinkurin
 - kohotamme tänään isännän kanssa täällä kotona maljan uudelle vuodelle.

cheers - malja vuodelle 2016

Samalla haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette näitä vanhenevan ladyn höpötyksiä lueskelleet
 tai seurailleet minua muilla SoMe-kanavilla.
Ilman teitä ja teidän kommenttejanne ei olisi tätä blogiakaan - ja elämäni oli aikalailla köyhempää.
Kiitos, että olette <3

Olkoon uusi vuosi parempi kuin entinen ja tuokoon se meille kaikille iloa ja kaikkea kaunista!

Riemullista Uutta Vuotta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 





SHARE:

tiistai 29. joulukuuta 2015

Niin jäi tämäkin joulu taas muistoihin

Ennen joulua joulun To-Do -listan julkaistessani uhosin, että tänä jouluna meilläkin saatetaan
 nähdä se ihme, että koti on koristeltu jouluun jo ennen aattoa.
Toisin kuitenkin kävi.

valkoinen koriste-enkeli

Aloitin kyllä hyvissä ajoin - mutta sorruin sitten järjestelemään yhtä huonetta perinpohjaisesti.
Nimittäin kesällä remontoitu tyttären entinen huone koki täydellisen muutoksen minun työhuoneekseni.
 Siirtelin hyllyt, sängyn, lipaston. Kokosin itselleni ihka uuden työpöydän.
Jynssäsin ja kuurasin ja levittelin lattialle uuden maton.
Tuhrasin hommaan kokonaisen päivän.
Mutta nytpähän on sekin tehty ja hyvin ehdin vielä joulukoristeet aattoaamunakin levitellä ympäri kotia.

valkea joulutähti

Siis ne koristeet, mitä isäntä ei jo ollut ehtinyt paikoilleen laittaa.
Itse olin ajatellut, että jospa tänä jouluna koristeltaisiinkin koti vähän hillitymmin
 - vain valkoista, hopeaa ja kultaa - ehkä hieman sinistäkin.
Mutta isäntä oli toista mieltä.
Koristeet laitettiin siten kuin ne meillä ovat ennenkin olleet.

Hän kanteli koristeet niille ainoille oikeille paikoille ja minä sitten vain hieman asettelin niitä.
Isännän sommittelutaidoilla kun kaikki joulupukit ja enkelit seisoisivat rivissä piirongin laidalla.

sininen koriste-enkeli

Joten joulun värit olivat sitten kunnon sekametelisoppa - oli punaista, vihreää, sinistä ja valkoista. 
Hieman sitä kultaa ja hopeaakin.

joulutähti ja joulukuusi - xmasstar and zmastree

Joulukuusen laitoimme tänäkin vuonna parvekkeelle, vaikka nyt olisimme sen voineet jo sisällekin pystyttää,
 sillä Viiru-kissammehan ei enää ollut sitä kurittamassa.
Ja vanhasta tottumuksesta isäntä laittoi vielä alakerran portaiden viereen sen Viirunkin pikku kuusen,
 vaikka kuuseen kurkottaja kurkistelikin sieltä sateenkaaren reunalta.

Joulumme kulki vanhoja polkuja muutenkin.
Aatonaattoiltana tulivat lapsemme ja heidän kanssaan teimme yhdessä juustokakun.
Joulurauhanjulistus kuunneltiin ja katsottiin kotisohvalta ja sen jälkeen avattiin ensimmäinen suklaakonvehtirasia.
 Niin kuin aina ennenkin on tehty.
Ja aattona saapuivat äitini ja veljeni, joiden kanssa istuimme pitkään niiden perinteisten jouluruokien äärellä. 
Ja kuten ennenkin, minä ahmin itseni niin täyteen jo kalapöydästä, 
että vain suuresti ponnistellen sain sitten kinkkua maisteltua;)

Joulupäivänä ovat appivanhempani ja kälyni yleensä tulleet meille, 
mutta tänä jouluna kokoonnuimmekin kälyni luokse. 
Sinne on appivanhemmiltani lyhyempi matka kuin meille.
Herkulliset tarjottavat, joulupäiväämme kuuluvat tietokilpailut miesten ja naisten joukkuiden kesken
 ja kuulumisten sekä pienten lahjojen jakaminen toivat joulumielen jokaiselle.

valkoinen sydän joulukoriste

Suurin lahja tänäkin vuonna oli se, että saimme vielä viettää jouluamme tässä kokoonpanossa.
Selvää on sekin, että tällaisia jouluja ei enää kovin monta tule
 - nuoret menevät aikanaan omia menojaan ja meistä vanhemmista ei tiedä, 
kuka tulevia jouluja enää on näkemässä.

punainen ja vihreä joulupallo

Tapanina lähtivät vieraamme ja lapset tahoilleen.
Itse olen vain lepäillyt ja toipunut parhaani mukaan ennen joulua tehdystä leikkauksesta.
Olen myös pitänyt pienoista SoMe-taukoa - ja se on tehnyt hyvää.
Ja syönyt ja syönyt - herkutellut oikein olan takaa.
Se kuuluisa jouluähky ei tälläkään kertaa jättänyt käyntiään väliin.
Ei vaan näytä ihminen - ei ainakaan tämä lady - oppivan vuosienkaan myötä, 
että eivät ne herkut lopu vaikkei kaikkea kerralla yritäkään sisäänsä ahmia.

brunbergin suklaatryffelit

Onneksi mm. noita Brunbergin tryffeleitä on vielä jäljellä
 - niitä ajattelin tänä iltana nautiskella, kun alkaa Downton Abbeyn toiseksi viimeinen jakso. 
Siihen saakka ne saavat vielä tuossa pöydällä tehdä kiusaa.


Toivottavasti sinun joulusi oli hyvä, lämmin ja hellä.
Minun oli - kaikkea tuota. 
Ja loma jatkuu vielä loppiaiseen saakka.
Vielä ehdin muutaman kirjan lukea - ja muutaman suklaarasian tuhota;)

Hyviä välipäiviä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 
SHARE:

tiistai 15. joulukuuta 2015

Kuulumiset joulun alla - ja joulun To-Do -lista

Joulu lähestyy ja kodeissa ja blogeissa hyöritään ja pyöritään
 - kotia siivotaan, joululahjoja paketoidaan, leivotaan ja suunnitellaan joulun viettoa.
Monen äidin hermot ovat jo nyt kireällä - mistä aika kaiken tekemiseen, 
jotta jouluna olisi kaikilla hyvä olla?

liila joulupallo - joulukuusen koriste

Täällä vietetään aikaa leppoisasti sängynpohjalla.
Lääkärin määräyksellä on kielletty niin siivoukset, rehkimiset kuin tietokoneella istuminenkin.

Muutama lieneekin huomannut, että kovin on hiljaista ollut - ei postauksia, ei kommentteja, 
ei FB-päivityksiä - vain muutama Instagram-kuva.

Ja Hitaan bloggaajan periaatteita noudatellen en edes ajastettuja postauksia ole tehnyt,
 vaikka viime perjantaisen leikkaukseni ja sairaslomani etukäteen tiesinkin.
Olen ihan hyvällä omallatunnolla vain ollut ja mietistkellyt syntyjä syviä ja parannellut maailmaa.
No - ei siitä vielä parempaa ole tullut, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Ihan kaikkea tekemättömyyttä en sentään sairastamisen piikkiin laita,
 vaan olin jo hyvissä ajoin syksyllä päättänyt, että ainoa joulun To-Do -lista on sama,
 jonka viimekin jouluna jaoin täällä.

joulun to-do-lista - holiday´s to-do-list
Kuva: www.shellymodes.com

Tämä alunperin Shelly Modesin sivuilta löydetty lista on sen verran hieno, 
että se kyllä kestää aikaa ja uudelleenkin jakamisen.

Ja pitää sisällään sen, mikä joulun sanomassa on tärkeintä.

Olla läsnä, halata, elää rauhassa, lahjoittaa, rakastaa, olla valona.

Tässä listassa on kaikki se, mikä jouluksi on tarpeen tehdä.

Joulu tulee vähemmälläkin hässäkällä.

Ei edes tarvitse ihailla tai kadehtia toisten ihania joulukoteja ja leipomuksia 
eikä haikailla upeiden lahjaostosten perään - ja kun vielä voi ihan 
lääkärinmääräyksellä jättää nuo tekemättä ja ne netin houkutukset kurkkimatta,
on olo aika huoleton;)

Voi sen maailmanparantamisen ohessa kuunnella vaikka joululauluja.

Ari Koivunen - Raskasta Joulua 2016, Logomo

Ari Koivusta sekä muita upeita Raskasta Joulua -konserttikiertueen muusikoita ehdin 
sentään käydä ihan livenä kuuntelemassa ennen sairaslomaani Turun Logomossa.
Ja todellakin, kyllä näitä joululauluja kuunnellessa joulumieli kohosi. 
Niinkuin aiempinakin vuosina.

Täällä kotona raskaammat joululaulut raikuvat tuon tuosta.
Mutta myös monet muut - ja kun sammutan valot, sytytän kynttilät
 enkä näe pölyhiukkasten tanssia, voin joulua odotella vaikka kuunnellen tätä laulua:



No - ensi viikolla tohistaan todennäköisesti meilläkin - silloin saan jo puuhaillakin jotain,
 joten saattaa tapahtua sekin ihme, että kerrankin tämän ladyn huushollissa
 on joulukoristeet paikoillaan ennen aattoa;)

Joko sinulla on täysi joulutohina päällä?
Stressaako joulu?
Millainen on sinun joulun To-Do -listasi?

Rentoa joulunodotusta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 
SHARE:

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Minun Suomelleni - Hyvää 98. Itsenäisyyspäivää !

Suomi - sinitaivas, järvet, metsät ja siniristilippu.
Suomi - vapaus, itsenäisyys.
Suomi - minun maani, jossa minulla on vapaus sanaan, mielipiteeseen, uskontoon.
Suomi - jonka, itsenäisyydestä on maksettu kova hinta.

Suomi - jossa on ollut hyvä ja turvallista kasvaa, opiskella, kasvattaa lapsiaan ja vanheta.

Suomi - jossa veljeä ei jätetä.
Ei jätetty aikoinaan - ja haluan uskoa, ettei  jätetä tänäkään päivänä.
Ei sitä naapurissa asuvaa - eikä sitä, joka tänne kauempaa on tullut turvaa hakemaan.

Kun maailmalla aseiden piiput taas laulavat ja terrori-iskut ovat tulleet lähellemme, 
on meillä entistä enemmän syitä olla  kiitollisia heille, jotka vapauden meille aikoinaan taistelivat ja heille,
 jotka rakensivat tähän maahan kaiken sen hyvän, mistä tänään saamme nauttia.

siniristilippu, Suomen lippu

Sillä vaikka tuulee ja tuiskuaa, on harmaata ja mustaa niin maailmalla kuin välillä Suomessakin,
 liehuu siniristilippumme edelleenkin salossaan.

Me vietämme Itsenäisyyspäivää isännän kanssa kaksin kotona perinteisesti katsellen illalla Linnan juhlia. 
Bongaamme sieltä kauneimmat ja kauheimmat puvut - ja muutaman tutunkin.
Jossain vaiheessa isäntä karkaa taas alakertaan toisen telkkarin ääreen - jollei jo ole nukahtanut tuohon sohvalle.

Ja vaikka me emme tänä vuonna suuremmin juhlikaan, olen iloinen siitä, että perheemme nuoret,
 jotka vielä muutama vuosi sitten naureskelivat meidän Itsenäisyyspäivän vietollemme,
 osaavat jo arvostaa maatamma ja pitävät itsenäisyyttä juhlan arvoisena. 
He ovat jo useana vuonna viettäneet ystäviensä kanssa Itsenäisyyspäivän juhlaa
 - juhlaa, johon mahtuvat mukaan monenlaiset suomalaiset:
kaiken väriset, toisuskontoiset, uskonnottamat, vähemmistöjen edustajat
 - heidän maailmansa on laaja, suvaitsevainen ja kansainvälinen. 
Silti ja juurikin siksi - he juhlivat itsenäistä Suomea.
Jossa meillä kaikilla pitäisi olla tilaa elää sovussa ja yhdessä.

Olen aiempina vuosinakin täällä Finlandia-hymnin Itsenäisyyspäivänä jakanut - niin myös tänä vuonna.
Hymnin synnystä olen enemmän kertonut viime vuoden Itsenäisyyspäiväpostauksessani
ja tänä vuonnahan hymni on entistä ajankohtaisempi ei vain Sibeliuksen juhlavuoden takia, vaan myös sen tähden, 
että sen englanniksi sanoitettu versio "This Is My Songtunnetaan myös nimellä "Song Of Peace".

Rauhan laulu - meille, jotka olemme rauhan Suomessa saaneet varttua ja heille,
 jotka tähän maahan ovat rauhattomuuden keskeltä turvaa tulleet hakemaan.

Siksipä - vaikka rakastankin suomenkieltä - laitan tähän englanninkielisen version Finlandia-hymnistä.



Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 
SHARE:

perjantai 4. joulukuuta 2015

Joulumieli hyvää jakaen

Mistä syntyy joulumieli?
Piparintuoksusta, kynttilänliekistä, kulkusten kilinästä?
Joulukuusesta, lahjapakettien käärimisestä, tonttujalkojen töminästä?
Glögin lämmöstä ja joululauluista.
Varmasti kaikista noista ja paljosta muusta.

Joulumieltä herätellään siivoamalla ja koristamalla kotia.
Suunnitellaan joulupöydän tarjottavia, kuljeskellaan kaupoissa, jotka ovat 
pullollaan joulun kimallusta ja säihketta.
Hyörinää ja pyörinää. Jos jonkinlaista.
Etsimme sitä joulumieltä - kukin omalla tavallamme.

joulupuu ja lahjalaput

Olen blogissani edellisinäkin vuosina herätellyt omaa ja ehkä teidän lukijoidenkin joulumieltä kirjoituksillani 

Joulunahan toivotetaan rauhaa maahan ja ihmisille hyvää tahtoa.
Jotta hyvä, lämmin, hellä ois mieli jokaisen.

Voi kun se noin helppoa olisikin - vaan eipä se joulu meille kaikille tule toivotellen ja laulellen.

Ovat ne tuhannet maahamme saapuneet pakolaiset - ja he, jotka vielä jossain leireillä 
 tai matkallaan turvapaikkaan joulunsa viettävät. 
Ne miljoonat äidit ja isät, jotka kantavat huolta lapsistaan - lapsistaan, 
jotka ovat jo ehtineet nähdä maailman kaiken pahuuden eikä loppua näy.

Eikä meillä suomalaisillakaan kaikilla ole sitä joulua, missä on  kystä kyllä.
On se äiti, joka miettii, mistä rahat jouluruokiin - mistä lasten lahjoihin.
Se isä, joka juuri sai viimeisen tilipussinsa eikä seuraavasta ole tietoa.
Leipäjonot ovat vain pidentyneet, on nälkää, kodittomuutta, yksinäisyyttä.
Ja on turvattomuutta ja syrjäytyneisyyttä.
On köyhyyttä, monenlaista.
Joulu ei kaikille ole hyvä.

Ja on meitä, joilla on varaa ostella ja kuluttaa.
Ja joilla on myös varaa jakaa saamaamme hyvää.

Antaessaan saa - ainakin sitä joulumieltä ja joulun iloa.

Niinkuin aiempinakin blogivuosinani, olen tähän listannut muutaman tavan, joilla voimme hyvää jakaa:

Hyvä Joulumieli -keräys - SPR:n ja MLL:n keräys tuo ruokaa kotimaan vähävaraisten lapsiperheiden joulupöytiin.
Pelastakaa Lapset ry - joulukeräys - tukea kotimaan hädänalaisille lapsille ja lapsiperheille. 
Toisenlainen lahja - KUA:n aineettomilla lahjoilla autetaan kehitysmaiden ihmisiä  hankkimaan koulutusta ja toimeentuloa.
Suomen World Vision - eettisellä lahjalla autat kehitysmaiden lapsia - tai voit ryhtyä kummiksi.
Plan Suomi  - voit ryhtyä kummiksi, tukea tyttöjen koulutusta maailmalla  tai auttaa maailman pakolaislapsia.
Sos-lapsikylä - autat kodittomia tai turvattomia lapsia Suomessa tai ulkomailla.
Joulupata 2015 - Pelastusarmeijan joulupataan voit antaa tavaraa tai rahaa  - rahaa voi myös lahjoittaa verkon kautta
 - tuki vähävaraisille lapsiperheille, yksinäisille vanhuksille tai syrjäytumisvaarassa oleville nuorille.
- Naisten Pankki - toisenlaisella lahjalla voit lahjoittaa ammatin  tai elinkeinon kehitysmaan naiselle.
- Hope ry - raha- tai tavaralahja - myös käytetyt vaatteet ja lelut - kotimaan vähävaraisille lapsiperheille.
Joulupuu -keräys - Nuorkauppakamarin joululahjakeräys lastensuojelun piirissä
 oleville lapsille - linkki vie Aurajoen nuorkauppakamarin Joulupuu -keräykseen,
 mutta näitä järjestetään eri puolilla Suomea.

joulupuukeräys

Esimerkiksi Turusta kauppakeskus Skanssista löytyy Joulupuu, josta voi poimia pakettikortin,
 ostaa siihen sopivan lahjan - keräyspöydältä löytyy myös lista kaivattavista lahjoista
 - ja palauttaa lahjan puun vierellä olevaan lahjalaariin.

Varmasti paikkakunnaltasi löytyy erilaisia työttömien yhdistysten, seurakuntien, rotarien
 ja muiden järjestöjen keräyksiä, joihin voi lanttinsa lahjoittaa. 
Voi myös lahjoittaa leluja ja tavaraa.

Vaatelahjoituksia turvapaikanhakijoille ja pakolaisille voi tehdä SPR:n kautta 
ja monet seurakunnat järjestävät omia keräyksiään.

 Jos ei pysty rahaa antamaan, voi antaa vaikka aikaansa: työttömien ja vähävaraisten joulujuhlat
 tarvitsevat auttavia käsiä, voi käydä vanhainkodeissa askartelemassa, 
lukemassa tai ulkoiluttamassa vanhuksia. 
Ja voi muistaa yksinäistä vanhusta, nuorta, ystävää, sukulaista - kutsua vaikka joulupöytään. 

Tapoja auttaa on vaikka kuinka paljon - jokaiselle jotakin!

Kun viime sunnuntaina sytytin ensimmäisen adventtisunnuntain kynttilän,
ajattelin lähestyvää joulua - ja ajattelin sitä Joulun Lasta, joka ensimmäisenä jouluna syntyi tallissa
 - ja hänen äitiään Mariaa, jonka synnytystä edelsi pakomatka Egyptistä. 
Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita oli jo silloin - ja tänään he ovat meidän keskellämme.

Ajattelin myös sitä äitiä, joka jouluna saattaa joutua kotoaan lastensa kanssa lähtemään pakoon
 - joulunaika ei aina ole rauhan aikaa edes meidän suomalaisten kodeissa.

Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala toivoo arkkihiippakunnalle lähettämässään viestissä:

 "Joissakin seurakunnissa saattaisi olla mahdollista pitää ovet auki paitsi jouluaattona,
 jolloin kynttilät yleensä tuodaan haudoille, myös joulunalusajan viikonloppuina ja itse joulunpyhinä. 
Avoimet kirkot voivat tarjota levähdyspaikan ja rauhoittumisen hetken. 
Kirkon penkissä levähtävät eivät tarvitse paljoa: rauhaa, musiikkia ja kupillisen kuumaa.

Jouluna Joosef ja Maria etsivät paikkaa, jossa voisivat yöpyä.

 Ehkä hiippakuntamme alueella on sellainenkin kirkko, jonne voisivat vaeltaa ne, 
jotka tänä jouluna etsivät paikkaa, missä ylipäätään olla.
 Kodittomuutta ja yksinäisyyttä on suoranaisen katon puutteen lisäksi monenlaista.

Jouluna jotakuinkin jokainen kaipaa kokemusta elämän hyvyydestä, 

inhimillisestä lämmöstä  ja Jumalan hellyydestä. 
Se toteutuu yhdessä, valossa ja lämpimässä."

Toivottavasti mahdollisimman moni seurakunta pystyy tähän toiveeseen tarttumaan.
Sillä paitsi lepopaikkoina, myös turvapaikkoina kirkot olisivat tarpeen - jopa joulunaikaan.

Hyvää joulumieltä sinulle!


Lady of The Messiä voit seurata myös 




SHARE:

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Musta marraskuu - ja sittenkin valoa

Kun tämän vuoden marraskuuta muistelen, nousee ensimmäiseksi mieleen
 kaikki ne tummat sävyt, joita siihen sisältyi.
Pariisi, turvapaikanhakijavirrat, muurit rajoilla, lakot, hallituskriiseilyt - ja sää.
Harmaata ja pimeää, luihin ja ytimiin käyvä sade ja kosteus.
Musta marraskuu.

Ajattelin jo, että taidan jättää koko marraskuun väliin blogimuistelmistani, mutta kun aloin katsella kuvia,
 joista osan olen jo Instagramissa jakanutkin, tajusin, että kyllähän viime kuuhun mahtui paljon muutakin
 - ja paljon myös niitä valontuojia.

ensilumi turussa

Ensilumi - vain ohut valkea harso, joka tuskin peitti kattojen ja maan pinnat, mutta valaisi yhden päivän
 ja muistutti, että vielä tulee päiviä, jolloin kaikki ei ole mustaa ja harmaata.

turun aurajokiranta

Ja kun lumi suli, näyttäytyi aurinkokin parina päivänä.
Lounasreitilläni Turun Aurajokirannassa voin vain huokailla ihastuksesta.

Ari Koivunen

Sinä lauantaina, kun aamu-uutiset olivat täynnä Pariisin terrori-iskua, 
olimme isännän kanssa aikeissa lähteä Helsinkiin. 
Illalla oli tiedossa Amoralin keikka. 
Tuntui pahalta lähteä - voiko edes ajatella illalla rokkaavansa ja juhlivansa, 
kun maailmassa on noin kauheita tapahtunut.
Mutta päätimme lähteä sittenkin - silloinhan terroristit vasta voittavatkin, 
jos alamme elämäämme rajoittamaan heidän tekojen seurauksena.
Ja hyvä oli, että lähdimme. Keikka oli mahtava. 
Ja musiikki - sillä on uskomaton kyky viedä ajatukset arjesta ja irrottaa jalat maasta.

ikonivärityskirja

Ja minäkin sorruin viimein noihin aikuisten värityskirjoihin - ostin Ikonivärityskirjan.
Olin pitkään hangoitellut näitä kirjoja vastaan, sillä tunnen itseni ja tiesin, 
että jos värityskirjan hankin, koukutun totaalisesti.
Ja niinhän siinä kävi. Olen ihan koukussa. 
Tämä ei tule jäämään ainoaksi värityskirjakseni;)

Ensimmäisiä joulufiilistelyjäkin ehdin jo käydä nuuhkimassa, kun saimme åblogilaisten kanssa olla mukana 
Loviisan Aitan joulunavauksessa - voi sitä valkoisen, kullan, hopean ja valon määrää.

raskasta joulua akustisesti -levy

Uusi Raskasta Joulua -levykin on soinut illat pitkät ja eteisen pöydällä odottavat
 liput ensi perjantain Logomon samaisen poppoon konserttiin.
Minun joulunihan oikeastaan alkaa näistä konserteista, mutta tänä vuonna olen
 antanut joulumielen jo hieman hiipiä sydämeeni jo tuon levyn myötä.
Jouluun liittyy minulla sen kaiken säihkeen, kulkusten helinän ja lahjojen paketointien
 lisäksi rauhoittuminen ja hiljentyminen.
Eipä sitä uskoisi, että hiljentyä voi raskaammallakin temmolla,
mutta temmosta viis - kyllä näistä lauluista joulun sanoma välittyy.

Sitä mielenrauhaa ovat tuoneet myös marraskuussa tekemäni päätös lähteä Indiedays -portaalista 
sekä niiden ajatusten sisäistäminen, joista kirjoitin postauksessani Hidas bloggaaminen...
En nytkään pyytele enää anteeksi sitä, että bloggausväli on venähtänyt
 - enkä tule pyytelemään anteeksi sitäkään, jos joskus päätänkin postailla
 vaikka muutaman päivän putkeen.
Se, että teen tätä omaan tahtiini ja silloin, kun se hyvältä tuntuu, 
on tuonut rauhan bloggaamiseen.
Ja levollisen olon. 

Valontuojia olitte myös te, jotka niin upeasti kommentoitte tuota postaustani.
Hieman arkailin sen julkaisemista - ja toivoin, että joku muukin olisi ehkä
 innostunut hitaan bloggaamisen julistuksestani.
Yllätyksekseni teitä olikin aikamoinen määrä - ja kukin omalla tavallaan
 - niin kuin tuon manifestin luonteeseen kuuluukin.
Kiitos kommenteista, kiitos kannustuksesta. 
Noihin kommentteihin tulen palaamaan vielä monen monta kertaa.

adventtikynttilä

Kun marraskuu vielä päättyi ensimmäisen adventtipäivän viettoon ja saimme sytyttää sen 
ensimmäisen kynttilän, oli se kuin merkki siitä, että kyllä - valo voittaa pimeyden ja harmauden.

Ja joulukin tulee. Toisilla on jo täysi tohina päällä ja koti koristeltu.
Minun tapani antaa sen tulla on laskeutua siihen hiljalleen.
Muutamat valot on pihalle laitettu ja kyntteliköt ikkunoille.
Joululaulut kaikuvat - milloin hartaina Gregoriaanisten munkkien versioina, milloin raskaammalla temmolla. 

Tulkoon joulu - meille kaikille - vaikka tämän laulun siivittämänä:



Valoisaa joulukuuta ja Adventinaikaa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 



SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig