torstai 26. toukokuuta 2016

Kaapista ulos - bloggaajat kylässä työpaikallani

Kun keväällä istuin Rakenna ja Sisusta -messuilla lounaspöydässä  bloggaajien kanssa, 
kyseli messujen tiedottaja meiltä, mitä teemme töiksemme ja kun kerroin,
 että toimin piispan sihteerinä Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulissa,
 kyseli muutama Åblogien bloggaaja,  että mitä te oikein siellä teette
 - ja mikä laitos tuollainen tuomiokapituli on.
Suurin osa heistä tiesi työni toki aiemminkin, mutta siitä, mitä se sisältää
 ja mitä työpaikallani puuhaillaan,  ei heillä ollut pienintäkään aavistusta. 
Eikä taida olla teistä lukijoistakaan suurimmalla osalla!

vanha raamattu turun tuomiokapitulissa

Keskustelua virisi sen verran paljon, että sain ajatuksen ehdottaa esimiehelleni piispa Kaarlo Kallialalle ja lähikolleegalleni piispan erityisavustaja Mari Leppäselle,  että mitäs jos kutsuttaisiin Åblogit kylään. 

Joten kutsuimme - ja niinpä joukko Turun alueen bloggaajia viime viikon tiistaina saapui vieraaksemme.

piispa Kalliala ja bloggaajia Turun tuomiokapitulissa

Paikalla oli tiistai-iltana yli 10 åbloggaajaa ja meiltä tuomiokapitulista
 olivat mukana piispa Kalliala, Mari Leppänen ja minä.

Kahvit juotuamme siirryimme istuntosaliin, jossa piispa kertoi hieman siitä,
 mitä tekee tällainen jo vuodesta 1276 kehityksen tiellä oleva 
Suomen Vanhin Virasto ja mitä tekee sen piispa.

Ainakin kehityksen tiellä olemme taatusti olleet sananparren molemmissa 
merkityksissä - milloin tukkeena, milloin matkalla eteenpäin;) 

Virastomme on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdeksästä tuomiokapitulista  ja ainoa, jolla on 2 piispaa - arkkipiispa nimittäin on toinen hiippakuntamme piispoista.
Arkkihiippakunnan muodostavat Varsinais-Suomen ja Satakunnan seurakunnat 
sekä pari Pirkanmaankin seurakuntaa ja Turun tuomiokapituli on
 niiden toimintaa ohjaava, tukeva ja joskus valvovakin virasto.
Piispoilla on omat, ensisijaiset vastuuseurakuntansa
 - ja silti molemmat ovat koko hiippakunnan piispoja.

Suomen Vanhimman Viraston johdossa oli aiemmin vain arkkipiispa, 
 mutta kun hänelle alkoi kertyä kokonaiskirkollisia tehtäviä niin paljon,
 että seurakuntien kaitsenta siitä kärsi, vihittiin vuonna 1998 Turun 
arkkihiippakunnan ensimmäinen piispa virkaansa.
Piispa Kalliala on kolmas tässä virassa oleva piispa -
ja minä olen ollut kaikkien kolmen sihteerinä;) 

turun tuomiokapitulin kokousten puheenjohtajien nuijat

Tuon kuvissakin näkyvän suuren, soikean pöydän ääressä istuu tuomiokapitulin kollegio
  1-2 kertaa kuukaudessa päättämässä seurakuntia, niiden papistoa ja
myös tuomiokapitulin henkilökuntaa koskevista asioista. 
Puheenjohtajana istunnossa toimii piispa - paitsi silloin,
 kun on kyse arkkipiispan kaitsentaan kuuluvista seurakunnista.
 Siksipä päätöksetkin nuijitaan kahdella nuijalla - kummallakin piispalla omansa;)

Viraston johtaja ja esimies on piispa.
Ja vaikka arkkipiispa on tuomiokapitulin palkkalistoilla, ei hänellä ole esimiestä.
 Niinkuin ei ole piispallakaan. 
Vastoin yleistä luuloa, ei arkkipiispa ole muiden piispojemme esimies,
 vaan "ensimmäinen vertaistensa joukossa".

Vaikka virastomme on hallinnollinen laitos, jossa kunnianarvoisa kollegio
tekee päätöksiä erinäisistä asioista,  on se toki paljon muutakin. 
Ja tänä päivänä yhä enemmän nimenomaan sitä muutakin.

turun tuomiokapitulin alttari, risti ja seinävaate

Virastomme vasta uudistettuun toimintakuvaukseen on johtolauseeksemme kirjattu:  
Jumalanpalvelijoiden palvelija.

Ja se kertookin jo oikeastaan kaiken. 

Meidän tehtävämme on palvella seurakuntia ja seurakuntalaisia  - tukea, ohjata ja rohkaista 
 ja yrittää omalta osaltamme pitää huolta siitä, että niillä olisi sekä henkilöstö-
 että taloudellisia resursseja tehdä työtään.
 
Työntekijöistämme löytyy monen alan asiantuntijoita:  osa henkilökunnastamme
  järjestää seurakuntien työntekijöille koulutusta, kiertää seurakunnissa konsultoitamassa,
 neuvottelemassa ja pitämässä esim. piispan johdolla hengellisen rohkaisun päiviä. 
Osa henkilökunnastamme toimii  työnohjaajina ja asiantuntijoina niin kasvatuksen,
 jumalanpalveluselämän, diakonian ja lähetys- ja kansainvälisen työn seviestinnän saroilla.
Meillä on myös kuurojenpappi, joka toimii koko hiippakunnan alueen kuurojen tukena
 sekä vankiladiakoni,  jonka toimipaikkana ovat Satakunnan vankilan Köyliön ja Huittisten osastot.

Tänä päivänä esimerkiksi seurakuntien diakoniatyö on kovilla - avuntarvitsjoita on paljon
ja ainahan tuki ei ole vain rahallista, vaan yhdessä avuntarvitsijoiden kanssa diakonian
 ammattilaiset yrittävät etsiä keinoja siihen, miten vaikeuksista selvitään. 
Myös perheneuvonta ja palveleva puhelin auttavat silloin, kun ihmisellä on hätä.
Meidän virastomme tehtävä on osaltamme varmistaa, että seurakuntien
työntekijöillä on valmiudet ja mahdollisuudet näidenkin tehtävien hoitamiseen.
 
Ja kun autetaan, ei myöskään kysellä, kuuluuko autettava kirkkoon tai mikä on hänen uskontokuntansa.
Ei kysellä aviosäätyjä eikä sitä, millaisessa parisuhteessa ihminen elää.
Kristityn kuuluu auttaa toista ihmistä. Niin yksinkertaista se on.
Se on rakkauden laki. 

Tätä lakia olemme viime aikoina omassakin toiminnassamme saaneet testata, 
kun syksyllä turvapaikanhakijat vyöryivät Suomeen. 
Saman tien, kun vastaanottokeskukset alkoivat täyttyä, oli toimittava
 - ja seurakuntamme toimivat.
Piispan tuella järjestyi Liedon seurakunnasta yhden päivän sisällä hätämajoitustila
 ja lyhyessä ajassa molempien piispojemme ohjeistuksella seurakunnissa
 pitkin hiippakuntaa varusteltiin esim. leirikeskuksia majoitustiloiksi.

Meillä tuomiokapitulissa muutama ihminen pisti muut työnsä syrjään
 ja neuvotteli eri yhteistyötahojen, esimerkiksi SPR:n ja kuntien kanssa, 
tiedotti ja ohjeisti sekä kävi tutustumassa tilanteisiin paikan päällä.
Ja vaikka akuutti kriisi onkin nyt tällä haavaa ohi, tulee turvapaikanhakijoiden avuntarve jatkumaan.
 Ja silloinkin ihmistä autetaan - ihmistä kuunnellaan.

tunnustus turvapaikanhakijoiden auttamisesta

Tästä työstä olemme saaneet paitsi katkeraa arvostelua myös tunnustusta:
 Turun kaupunki myönsi vuoden monikulttuurisuusteko -tunnustuksen arkkihiippakunnalle ja Turun  ja Kaarinan seurakuntayhtymälle ja  SPR:n Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirit muistivat meitä diplomilla.  Tuo kuvan diplomi on kunniapaikalla vastaanottoaulassamme.

Tänä päivänä työmme ei rajoitu vain arkkihiippakunnan alueelle
 - etenkin piispamme venyvät moneen suuntaan ja vaikka minne.
Kun arkkipiispalle on siunaantunut niitä kokonaiskirkollisia tehtäviä, on niitä tipahdellut piispankin laariin. Piispa Kalliala toimii esim. Euroopan uskontojohtajien neuvoston jäsenenä,
 USKOT -foorumin varapuheenjohtajana, Kirkko ja Islam -työryhmän puheenjohtajana  sekä Kirkon diakonian ja sielunhoidon toimikunnan ja vankilasielunhoidon neuvottelukunnan puheenjohtajana.  Ja paljossa muussa.

Ja minun ja Marin päätehtävänä on tietenkin tukea piispaa siinä, että hän kaiken tämän pystyy hoitamaan.  Niiden seurakuntien työntekijöiden, luottamusmiesten ja vapaaehtoisten tukemisen ohella. Voinpa kertoa, että piispan kalenteri on aika täynnä, myös ensi vuodelle. 

piispan sihteerin käyntikortti - piispan salaisuuksien vartija

Minun käyntikorttini kääntöpuolelle on painettu: Piispan salaisuuksien vartija.
Sitäkin työni toki on, vaikka nykyisin se tarkoittaakin lähinnä sitä, että sellaiset salaisuudet, 
jotka koskevat ihmisten henkilökohtaisia ja luottamuksellisia piispalle uskomia asioita, eivät leviä laajemmalle.

Nykyisin yritämme toteuttaa avointa tiedottamista ja viestintää. 
Piispan johdolla tuomiokapitulissa toimii Marin vetämänä 4 hengen viestintätiimi,
 johon itsekin kuulun. Julkaisemme Uutisarkkia (sähköinen uutiskirjeemme) ja  tiedotamme hallinnosta ja vähän kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Välineinämme ovat niin perinteiset tiedotteet,  kuin myös Arkkihiippakunnan viralliset www-sivut, Turun arkkihiippakunnan Facebook-sivuTwitter -tilit  sekä Arkkihiippakunnalle että SuomenVanhimmalleVirastolle ja Instagram -tili  Arkkihiippakunta jota ylläpitävät vuoroviikoin seurakuntien työntekijät, luottamushenkilöt tai vapaaehtoistyöntekijät sekä Instagram -tili SuomenVanhinVirasto, joka on vasta perustettu ja jossa aiomme ottaa irti kaiken ilon tästä iästämme. 
Ja tottakai myös piispa Kallialalla on omat Facebook- ja Twitter -tilinsä.
Käykääpä tutustumassa ja saa toki seuraillakin.

Vuodesta 2000 lähtien Turun tuomiokapituli on sijainnut Turussa Hämeenkadulla
 - aiemmin Virasto oli pitkään Turun Vanhalla Akatemiatalolla.
Ja vielä muutama vuosi sitten Virastomme seinien sisällä sijaitsi myös arkkipiispan kanslia,
 joka kuitenkin arkkipiispantalon remontin valmistuttua
muutti talon entiseen talonmiehen asuntoon, sillä sinne oli kunnostettu
arkkipiispankanslialle omat tilat.

turun tuomiokapitulin istuntosali ja vastaanottoaula

Tiloissamme saattaa havaita historian lehtien havinaa, mutta onhan siellä läsnä tämäkin päivä.
Kuvassa näkymiä istuntosalistamme, vastaanottoaulastamme ja myös minun työhuoneestani.

Itse pidän työstäni. Olen sen muutamaan kertaan täällä blogissanikin maininnut. 
Työni on monipuolista ja kahta samanlaista päivää ei ole. 
 Piispan sihteerinä toimimisen lisäksi kuuluu tehtäviini esim. tuomiokapitulin kirjastosta huolehtiminen, talomme tietohallinto- ja it-asiat sekä tuo jo mainitsemani viestintätiimiys. 
Kaikenlaista. Ja koko ajan tulee uutta ja opeteltavaa riittää.
Se, että saan tehdä arvojani ja ajatusmaailmaani vastaavaa työtä, 
antaa työlleni sen suolan ja välillä sokerinkin.
Ja vielä työyhteisössä, jonka hyvinvointiin ja jaksamiseen on viime vuosina panostettu. 
Hyvät työkaverit ja yhdessä tekemisen ilo ovat suuri rikkaus ja niistä
on syytä olla kiitollinen.

Tällaisia tarinoita saivat bloggaajat kuulla ja vastailimme myös kysymyksiin. 
Toivottavasti ilta oli oli mielenkiintoinen - erilainen se ainakin oli muihin blogivierailuihin verrattuna.

Emmin aika lailla tämän postaukseni kanssa - tämän myötähän menee viimeinenkin anonymiteettini.
Kun bloggailua aloitin, meni tovi, ennen kuin edes kasvojani täällä näytin.
Ja nyt sitten esittelin jo työpaikkanikin.

Mutta tämä kaapista ulostulo on kuitenkin pitkällisen harkinnan tulos
 - tahdon blogata avoimin kasvoin ja läpinäkyvästi.
Sama Lady minä olen sekä töissä että vapaalla - ja täällä blogissanikin.
Tässä iässä uskaltaa jo heittää roolit romukoppaan;)

Kyllähän minun arvoni ja ajatusmaailmani ovat blogiani pitempään seuranneille selviksi käyneet 
jo aiemminkin ja muutama on arvannutkin, että olen kirkon töissä. 
Eikä siihen ole kummoisiakaan salapoliisin taitoja tarvinnut, että halutessaan nimenikin olisi selville saanut.
Ja olen itsekin jo ajat sitten sekoittanut sujuvasti sekä henkilökohtaiset, työ- että 
blogihöpötykseni omalla Facebookseinälläni ja Instagram -tililläni.
Twittertilejä minulla on ollut kaksi - sekä omalla nimelläni että Lady of The Messinä
 - jatkossa visertelen ainoastaan Lady of The Messinä.
Samalla olen hieman viilaillut profiilikuvauksiani eri SoMe -kanavissa. 
Kaikissa ei nimeni sentään näy, mutta eipä sen selville saaminenkaan ole kuin parin klikkauksen takana.

Joten saanko esitellä:
Olen Arja Pihl, vanhin nainen Suomen Vanhimmassa Virastossa.

Siitä, miltä tuntuu olla työpaikan vanhin nainen, kirjoittelin jo aiemmin 
ja vaikka tuosta kirjoituksesta onkin jo yli vuosi aikaa, ajattelen edelleen samoin.
Tämä on hyvää aikaa - paljon on takana mutta toivottavasti myös edessä.
Niin töissä kuin muussakin elämässä.
Jos Luoja suo.

Hyvää loppuviikkoa sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös 








SHARE:

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Tunnelmat Äitienpäivänä 2016

Viime vuonna kirjoitin postauksen "Toisenlainen Äitienpäivä
ja hyvin paljon samoissa ajatuksissa olen ollut tänäkin vuonna. 
Voisin tuon postauksen melkein samanlaisena laittaa tähän.

Vaan enpä laitakaan.
Sillä tänä vuonna aion keskittyä vain nauttimaan tästä päivästä.
En tahdo tänään tuoda päivääni surumielisyyttä enkä ahdistusta
 - en myöskään sinun päivääsi.

Tänään olen vain kiitollinen siitä, että minulla on vielä äiti, joka on vain puhelimen soiton päässä.
Ja olen kiitollinen siitä, että saan itsekin olla äiti.
Kumpikaan näistä ei mikään itsestäänselvyys ole.

Meitä äitejä juhlitaan tänään monin eri tavoin.
Meitä erilaisia äitejä.

valkoiset ja vaaleanpunaiset ruusut

Niin meilläkin.
Ja olisin hyvin voinut tänäkin vuonna otsikoida tämän postaukseni sanoilla "Toisenlainen Äitienpäivä", 
sillä eipä tätäkään päivää perinteisten kaavojen mukaan vietetä.

Toki isäntä oli aamulla kahvit keitellyt, kakun pöytään kattanut ja ruusutkin ojenteli.
Mutta lapset eivät täällä olleet laulamassa.

Vaan toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna näen heidät vielä tänään.

Olemme nimittäin isännän kanssa menossa poikani ja hänen tyttöystävänsä
vasta kuukauden vanhaan, uuteen yhteiseen kotiin viettämään Äitienpäivää.
Meidän lisäksemme paikalle tulevat miniäehdokkaamme äiti ja veli sekä meidän tyttäremme.

Hieman jännittää, sillä emme ole aiemmin näitä tyttöystävän lähiomaisia tavanneet.
Herkkuja on ainakin luvassa - siellä on leivottu ja valmistauduttu kuulemma useampi päivä.

pink and white roses

Nuorenparin luota menemme vielä isännän kanssa tervehtimään hänen vanhempiaan
ja illalla saamme tänne kotiin iloksemme tyttäreni ja Miku-kisulin.
Täytyy muistaa laittaa ruusut piiloon työhuoneeseen, sillä Mikulta ne eivät kurittamatta selviäisi;)

Omaa äitiäni en valitettavasti tänä vuonnakaan Äitienpäivänä näe, 
mutta hän saa onnittelusoiton ihan hetken päästä.
Onneksi veljeni sentään on menossa häntä katsomaan.
Illalla soitan äidilleni uudelleen ja kerron, miten juhla nuorenparin huushollissa sujui;)

Meille kaikille haluan vielä antaa tähän sanat,
 jotka piispa Irja Askola pari vuotta sitten Äitienpäivänä kirjoitti:

"Enkelit tanssivat
sinivuokoissa ja aamuhaleissa.

”Onnea, äiti!”
Ne ovat hiljaisen hellästi myös siellä, missä tyhjän sylin tuska raastaa.
Ne tyynnyttelevät siellä,
missä räiskyvä nuori tai mököttävä puoliso ei taivu äitienpäivämuottiin.
Ne viipyilevät siunaten siellä,
missä joku turhaan odottaa soittoa, käyntiä, pientä muistamista.

Jumala, siunaten saattele
meidät kaikenlaiset
läpi tämänvuotisen äitienpäivän."

 Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 
SHARE:

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappuna 2016 aurinko paistoi - ja huulet punattiin

Ensimmäisen kerran vietin vapun aattoa Turun taidemuseonmäellä vuonna 1978
 ja siitä lähtien ylioppilaiden lakitus tuolla on kuulunut minun vapun viettooni.
Pari vuotta on välistä jäänyt mutta muuten olen uskollisesti mäellä seissyt ja odottanut komentoa: 
Ylioppilaat, lakit päähän!

Turun taidemuseonmäki vapunaattona 2016

Mäelle menoa eivät ole estäneet tuulet eivätkä tuiskut, sadepisarat eivätkä pienet vaivatkaan.
Isännälle näitä vapun alkajaisia on kertynyt muutama vähemmän, sillä hän aloitti mäelle kapuamisen
vasta minuun tutustuttuaan.

Vielä muutama kuukausi sitten ajattelin, että tänä vuonna saa mäki jäädä valloittamatta
 ja skumppamalja nostamatta. Kasvohalvauksesta toipuminen ja töissä käynti
 veivät kaikki voimat ja pakko on myöntää myös se, että vaikka en kasvojani olekaan piilotellut,
 ei niiden näyttäminen juhlakansalle tuntunut ollenkaan mukavalta ajatukselta.

Mutta eilen paistoi aurinko täydeltä terältä ja muutama ystäväkin oli jo toivonut,
 että näkisimme vakiopaikallamme mäellä, joten päätimme isännän kanssa,
 että lähdemme sittenkin.

Ylioppilaita Turussa vapunaattona 2016

Sovimme kuitenkin, että  juhlimme lyhyemmän kaavan mukaan.
Ystävien tapaaminen, lakitus ja skumppalasien kilistys saisivat riittää.

Mäelle oli kavunnut jälleen kerran valtava joukko vappua vastaanottavia.
Ihmiset olivat juhlatuulella - ja en tiedä, kuljinko sokaistuin silmin, 
mutta sitä örveltävää juhlakansaa en tänä vappuna nähnyt ollenkaan.
Oli vain iloisia ja aurinkoisia juhlijoita.

Iloinen juhlamieli tarttui ja kuin huomaamatta lähdimme valumaan mäeltä kohti Liljanpatsaan lakitusta.

Aurajoen ranta vapunaattona 2016

Aurajoen ranta oli täynnä valkolakkikansaa ja toki muitakin vapun vastaanottajia.
Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire minnekään.

Ei myöskään meillä. Nautimme ihanasta säästä, iloisista ihmisistä ja auringossa kylpevästä Turusta.
Nostelimme maljoja kaverien kanssa ja poikkesimme vielä Börsissä katsastamassa siellä olevat tutut.

Mutta ei makeaa mahan täydeltä - tämä vanha pariskunta oli kotona jo yhdeksän jälkeen;)
Juhlinta pitää osata lopettaa silloin, kun on vielä hauskaa. 
Ja tällä iällä jo pikkuisen ennen sitä;)

Kotona maistuivat perinteiset nakit ja perunasalaatit juuri niin hyvältä kuin niiden kuuluikin.
Eikä ollut huono olo illalla eikä tänään aamulla.

Tänään olemme viettäneet aikaa vain täällä kotona. 
Ei huvittanut lähteä vappupicnikeille eikä matineoihin.
Takapihalla auringossa munkit ja kahvi maistuivat kesältä.
Isäntä maalaili puutarhapenkkiä.
On niin hyvä olo ettei sanotuksi saa.

Lady vappuna 2016

Sillä oman lökäpöksyn kainalossa on hyvä kilistellä. Niin skumpat kuin kahvitkin.
Ja jos katsotte tarkkaan - huulet punattuina.
Vaikka hymy on edelleen vino, on toipuminen edistynyt juuri sen verran kuin teille aiemmin ounastelinkin.

Kohti kesää, ystävät! Hymy huulilla! Ja hymy sydämissä!

Hyvää Vappua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 




SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig