perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannustervehdys - hyvää Mittumaaria!

Tänäkin vuonna vietämme Juhannuksen täällä kotona.
Ensimmäiset vieraamme saapuivat jo päivällä ja muutama tulee vielä huomenna.
Olemme juuri syöneet ja miehet istuvat takapihalla puhumassa jonninjoutavia ja naiset vetäytyivät ruokalevolle.
Mieli ja vatsa täynnä hyvää istun hetken tässä notajuolissani ja näpyttelen teille juhannusterveiset.

siniset kellokukat

Päivä on ollut puolipilvinen - välillä on muutama sadepisarakin tipahdellut, mutta eipä juuri haitaksi asti.
On kuitenkin lämmintä ja leutoa.
Hyvin tarkenee ulkona ilman takkia vielä nyt illansuussakin.

valkeat kesäkukat

Sinne siirrymme hetken kuluttua kahveille me naisetkin.
Istumme pitkää iltaa, käymme läpi elämän ilot ja surut, pienet ja suuretkin asiat.
Ja luulenpa, että ilta jatkuu Juhannuspäivän puolelle.

On hiljaista ja rauhallista. 
Taidamme olla rivitaloyhtiössämme ainoat juhannusaatoksi kaupunkiin jääneet.
Parvekkeen ovi on auki ja ulkoa tuo lempeä kesätuuli välillä kukkien tuoksuja ulkoa.
Ei kuulu muuta kuin miesten vaimeat äänet takapihaltamme.
Linnutkin ovat hiljaa juuri nyt.

valkoinen pensaskukka

On hyvä olla. 
Juuri niin hyvä kuin vain suomalaisessa kesäillassa voi.
Lähellä läheisimmät ja ei kiirettä mihinkään.
Ympärillä luonto ja jaloissa tyttären kisuli.

Toivon, että myös sinun Juhannuksesi on hyvä vietät sen sitten miten vain.
Ja haluan antaa sinulle evääksi seuraavan, pari kertaa aiemminkin täällä jakamani videopätkän:

Irlantilainen siunaus:



Hyvää Juhannusta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 



SHARE:

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Miten sujui Ekopaasto, pitivätkö lupaukset - jäikö jotain myös käytäntöön?


Tämän vuoden Ekopaasto alkoi 10.2. ja päättyi pääsiäisenä.
Osallistuin siihen nyt viidettä kertaa ja paastolupaukseni kirjasin postaukseeni

Kampanjan tarkoitushan on haastaa suomalaisia kokeilemaan ekologisempia ostopäätös- 
ja ruokailutottumuksia ja hiljentymään paastonaikaan.
 Tavoitteena on haastaa itse kutakin miettimään, miten voi omilla valinnoillaan vaikuttaa 
ilmastonmuutokseen  - ei enempää eikä vähempää kuin "pelastaa maailma ekopaastoten".

Paaston päättymisestä on nyt liki 3 kuukautta ja onkin hyvä aika katsastaa, miten paasto sujui,
pitivätkö lupaukset ja onko kulutustottumuksissani tapahtunut muutoksia.

Ekopaaston ruokia

Tässä minun tavoitteeni sekä selostus siitä, miten lupaukseni pidin:


1. Ruoka 

- Luovun paaston ajaksi punaisesta lihasta - vaalea lihakin sallittu vain silloin,
kun esim. ulkona ruokaillessa ei kalaa tai kunnon kasvisruokaa ole tarjolla. 
- Yritän laittaa mahdollisimman paljon kotiruokaa tuoreista, kotimaisista raaka-aineista.
- Yritän edelleenkin vähentää ruokahävikkiä ja opettelen käyttämään tähteet paremmin hyödyksi.
- Luovun paaston ajaksi kaikesta lisätystä sokerista (makeutusaineita en käytä muutenkaan)
 ja vaaleasta jauhosta tehdyistä tuotteista - myös snackseista ja alkoholista.

Ruokalupausten pitäminen osoittautui vaikeammaksi kuin olin ajatellutkaan ja vaikeaksi sen teki se, 
että tunsin itseni lähdes uusavuttomaksi yrittäessäni laittaa ruokaa, mitä myös isäntä söisi.
 Vaikka hän ei kronkeli ruuan suhteen olekaan, huomasin kyllä, että minun kala- ja kasvispöperöni
 eivät enää paaston edetessä hänelle riittäneet tai maittaneet.
Myönnän kyllä, että usein menin ruokalajien suhteen sieltä, missä aita on matalin:
uunikalaa taisi olla ruokalistalla hieman liian usein.

Punaista lihaa sorruin ostamaan kaksi kertaa - ja molemmat kerrat jauhelihaa.
Kummallakin kerralla syy oli se, että tyttären kisuvauva oli tulossa kylään ja toive oli,
että kisulle tarjottaisiin jauhelihaa.  Pitihän sitä sitten ostaa
 - ja kun jauhelihaa kerran ostin, laitoin siitä myös nuo kerrat ruuan koko perheelle.
Kanaa tai broileria söin pari kertaa, kun työlounaalla ei kalaa ollut tarjolla.
Pääasiassa paaston ajan söin kasviskeittoja, uunikasviksia, salaatteja ja kalaa.
Niitä joutui isäntäkin syömään mutta takuuseen en mene siitä,
 monestiko hän Hesen kautta kotiin töistä tuli;)

Vaikka kasviksia käytin, ei lupaukseni kotimaisten, tuoreiden raaka-aineiden käytöstä täysin toteutunut.
 Kaupan pakastealtaan kasvis- ja vihannessekoitukset sujahtivat ostoskoriin
 sukkelaan ja työlounaina ei juurikaan sitä kotiruokaa evääksi asti riittänyt,
vaan lämmittelin mikrossa toisten äitien tekemiä vihanneskeittoja.

Vaaleaa viljaa pystyin välttelemään hyvin, mutta pakko on tunnustaa, että yhden kerran sorruin:
 intialaisessa ravintolassa en voinut vastustaa naanleipää. 
En myöskään kysellyt ulkona ruokaillessa sitä, millä jauhoilla esim. keitto tai kastike oli suurustettu,
joten vehnäjauhoa saattoi jonkin ruuan joukossa olla.

Ruokahävikin määrä väheni - jo se, ettei perheeseen ostettu vaaleaa leipää
homehtumaan, auttoi tässä. Mutta varmasti myös sillä oli vaikutuksensa,
että jouduimme entistä tarkemmin miettimään, mitä syömme ja ostamme.

Sokerin välttely onnistui hyvin, sillä onnistuin paaston avulla pääsemään irti siitä sokerikoukusta,
johon olin tarttunut paastoa edeltäneen sairaslomani aikana.
En koskenut paaston aikana karkkeihin enkä muihinkaan herkkuihin.
Jopa töissä jätin herkut rauhaan - vaikka pakko on myöntää, että taistelua sain käydä
esim. tuon kuvassa olevan juustokakun kanssa. 
Isäntä ei tähän herkkulakkoon osallistunut ja kotoa löytyi houkutuksia jos jonkinlaisia,
mutta niiden kohdalla pysyin jämäkkänä.

koristeltu juustokakku

2. Muut hyödykkeet ja tavarat

- En osta paaston aikana uusia vaatteita kuin tarpeeseen. 
Paitsi jos löydän sen elämää suuremman villakangastakin.
- En osta yhden yhtä kenkäparia. 
En vaikka ne maailman kauneimmat kultakorkkarit kävelisivät vastaan.
- En osta yhtään uutta nuorennusvoidetta tai meikkiä ennen kuin vanhat on käytetty loppuun.
 Paitsi jos kasvohalvauksessa vaurioitunut suupieleni paaston aikana alkaa taipua hymyyn,
 ostan kyllä huulipunapuikon tai kaksikin ja punaan huuleni;)
- En osta yhtään sisustusesinettä tai astiaa tänne kotiin paaston aikana. 
Huonekaluja saatan ostaa, jos löydän pitkän etsinnän jälkeen vihdoin sen oikean
 kokoisen kirjahyllykön tai eteisen lipaston.

Tämän lupaukseni onnistuin pitämään. 
Ei nimittäin löytynyt sitä elämää suurempaa villakangastakkia ja kultakenkiinkään en törmännyt.
Voiteita ja meikkejä en ostanut - tosin olin saanut testiin seerumeita, kosteusvoidetta ja CC-voiteen,
 mutta niidenkin käytön aloitin, kun vanhat vastaavat olivat loppuneet.
Ja sitä huulipunaakaan ei tarvinnut vielä ostaa, sillä eipä se kasvohalvauksessa 
vääntynyt suupieli vielä punaamiseen houkuttanut.
En ostanut myöskään huonekaluja enkä yhden yhtä kippoa, vaasia tai muutakaan sisustusesinettä
 - en edes uusia pääsiäiskoristeita.

3. Muut ympäristöä säästävät teot

- Yritän saada kotimme jätteiden lajittelun kuntoon. 
Meillä on tässä parannuksen paikka  - etenkin isäntä olisi saatava ruotuun.
- Kuljen julkisilla kulkuneuvoilla aina, kun se on mahdollista.
- Yritän vähentää sähkönkulutusta  - valot pois, silloin kun huoneissa ei oleskella, TV lepotilaan silloin,
 kun sitä ei katsota, täydet astianpesu- ja pyykkikoneelliset, latausjohtojen irrottelu seinistä, 
tietokoneiden ja näyttöjen sulkemiset yms.
- Yritän vähentää veden kulutusta.

Jätteiden lajittelun suhteen en saanut isäntää ruotuun - parannusta tosin entiseen tapahtui.
Kaatopaikkajäte ja polttokelpoinen jäte erotellaan nykyisin tarkemmin. Jos minä valvon.
Julkisilla kulkuneuvoilla kuljin pääosin työmatkani - paitsi niinä päivinä,
 jolloin oli paukkupakkanen  tai satoi kunnolla lunta - minun silmääni piti vieläkin suojata
 ja isäntä kurvasi noina aamuina Turun kautta kuskaten minut töihin.
Ja kauppareissut teimme pääosin viikonloppuisin, jolloin käytimme omaa autoa.
Valoja sammuteltiin ahkerasti, TV ja tietokoneet suljettiin ja latausjohdotkin irrottelin pistokkeista.
Astianpesu- ja pyykkikoneet hurisivat täysinä ja vettä ei turhaan loroteltu.

4. Kierrättäminen

- Haravoin vaatekaappini entistä tarkempaan ja vien hyväkuntoiset vaatteet
 Konttiin tai Pelastusarmeijalle.
- Kierrätän sellaiset käyttötavarat tai sälät, joita en käytä tai joista en pidä
 - sisältää myös ne lahjoiksi saadut koriste-esineet, joita en ole vuosiin käyttänyt.
 En aio raivata kodistani pois muistoja vaan turhaa ja tarpeetonta. 
En tosin ole vieläkään keksinyt, mitä teen esim. niille isännän Sauvon farmilta kotiin kantamille
kynttilänjaloille - hän kun edelleenkään ei ole halukas niistä luopumaan;) 

Kierrättämisen suhteen epäonnistuin täydellisesti.
En nimittäin ollut aavistanut lupauksia tehdessäni sitä,  miten koville työpäivät pitkän sairasloman
 jälkeen ottivat.  Minähän aloitin työt heti paaston alkupäivinä ja kun silmäni oli siinä kunnossa,
  että se rasittui työpäivästä, oli töiden jälkeen pakko silmä teipata ja huilia.
Koska jouduin silmän öiksikin teippaamaan ja joka kerran yöllä herätessä piti teipit
 vaihtaa, jäivät myös yöunet usein vajaiksi - olin niin väsynyt,
 että töiden jälkeen simahdin täysin ja vain lepäsin.
En yksinkertaisesti jaksanut ryhtyä tavaroiden lajitteluun.

5. Hiljentyminen

- Kristillisen paastoperinteen mukaisesti yritän yksinkertaistaa elämääni, 
hiljentää vauhtia ja keskittyä olennaiseen. 
- Hiljennyn. Mietiskelen. Rukoilen. Kiitän. 
- Yritän katsoa laajemmalle kuin omaan itseeni - ja muistaa heitä, 
joilla asiat ovat heikommin kuin itselläni. 

Tämän lupauksen pitäminen oli helppoa - nimittäin kun vauhtia ei jaksanut edes ajatella
ja silmän kunto ei sallinut iltarientojakaan, oli elämä luonnostaan hidasta.
Oli aikaa mietiskellä syntyjä syviä.
Ja kyllä - rukoilin paljon, kiitin paljon.
Ja yritin muistaa, miten hyvin minun asiani loppujen lopuksi olivat
 - ja että on heitä, joita elämä ei yhtä hyvin kohtele.

Yhteisvastuukeräyslipas toimiston pöydällä

Minun Ekopaastoni päättyi hieman aiemmin kuin oli tarkoitus - nimittäin pääsiäisen aikaan
 olimme isännän kanssa parin päivän reissulla äitini luona Hollolassa ja pitkäperjantain aterialla
 oli lihaa tarjolla.  Äitini tiesi minun paastoni ja kysyi kyllä etukäteen, että laittaako hän kalaa,
 mutta siinä vaiheessa ajattelin isäntää ja sitä, että kyllä hän jo oli minun paastostani
 tarpeeksi kärsinyt ja oli ansainnut äitini herkkupadat.

Pitkäperjantain illalla annoin itselleni myös luvan korkata pääsiäissuklaat ennen aikojaan.
Ja hyvin korkkasinkin - vetelin sellaisen sokeriähkyn, että muutamaan päivään ei makea houkuttanut.

Mitä sitten jäi paastosta käteen - muuttuivatko kulutustottumukset?


Kyllä - jotain jäi käytäntöön tälläkin paastokerralla.

Punaisen lihan käyttö on meidän perheessämme vähentynyt paljon siitä, mitä se oli ennen paastoa.
Nyt grillikaudella isäntä tosin yrittää tästä lipsua, mutta itse olen sortunut vain pariin grillimakkaraan.
Kalaa syömme huomattavasti enemmän kuin ennen paastoa ja vaaleaa lihaakin vähemmän kuin aiemmin.

Sokeria ja herkkuja syön kyllä, mutta koukuttunut en enää ole - ja kotiin ostan herkkuja todella harvoin. 
Korvaan herkut marjoilla, hedelmillä ja pähkinöillä.

mandariinit

Kotimaisia raaka-aineita yritän ostaa aina silloin kun se on mahdollista.
Aina se ei ole - hedelmät kun tulevat pääosin ulkomailta, samoin pähkinät ja monet kasviksetkin.
Mutta suurimman osan elintarvikkeista yritän kotimaassa tuotettuina ostaa.

Pakko on tähän todeta, että vaikka minä pystyn näin useimmiten tekemään, ymmärrän hyvin
 sitä yksinhuoltajaäitiä tai työtöntä, joka juustotiskillä valitsee sen reilusti yli
 puolet halvemman ulkomaisen vaihtoehdon.
On hurskastelua ja ylimielistä toitottaa, että "ostakaa kotimaista", jos se kotimainen
 vaihtoehto on niin paljon kalliimpaa kuin muualla tuotettu.
Kaikilla ei kotimaiseen varaa ole - hyvä jos siihen ulkomaiseenkaan.

Muiden tuotteiden ostamisen suhteen olen pitänyt tiukkaa linjaa edelleen.
Kyllä nämä useampana vuonna toteuttamani ekopaastot ovat saaneet aikaan sen,
 että huolettomasta ostelijasta on tullut harkitseva kuluttaja.
Ostan vain jos tarvitsen - ja sitä ennen on entistä saatava kiertoon.
Yritän ostaa kotimaista, tarkistan vaatteiden laadun ja jos vaate on ulkomainen, sen, miten se on tuotettu. 
Ylimääräisiä nuorennusvoiteita tai meikkejäkään en ole ostanut, mutta sen huulipunapuikon ostin.
Sillä suu taipuu jo hymyyn - vielä vähän vinoon, mutta tällä mennään.

Tällä hetkellä on täällä kotona meneillään aikamoinen tavara- ja vaaterumba.
Olen tämän viikon lomalla ja järjestelen kotia ja tyhjennän yhtä huonetta sen varalle, kun tytär 
ensi viikolla pikku kisulin ja chinchillojen kanssa tänne muuttaa vähäksi aikaa putkiremonttia pakoon.
Kun on pakko ryhdistäytyä, niin jopa minä saan näemmä aikaiseksi jotain:
 tänä aamuna lähtee isännän kyytiin 3 isoa jätesäkillistä vaatetta Punaisen Ristin keräyspisteeseen.
Ja lisää lähtee illalla - muutama kaappi on vielä käymättä läpi. Ja minun vaatehuoneeni.
Taidamme tarvita pakettiauton kaiken sen kuskaamiseen, mitä sieltä joutaa pois.

Ja kun vaatekaapit on käyty läpi, alkaa muiden kaappien tyhjennys.
Tarkoitus on laittaa kiertoon kippoja ja kuppeja, sisustustavaroita ja vaikka mitä.
Ihan konmaristiksi en sentään aio, sillä kirjahyllyihin en koske.
Enkä muutamaan muuhunkaan tavaraan;)

Summa summarum: aika hyvin onnistui tämän vuoden Ekopaastoni - ja jäipä siitä jotain käytäntöönkin.
Siitä maailman pelastamisesta en ihan varma ole, mutta ensi vuonna uudelleen!

Hyvää keskiviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 





SHARE:

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Saaristoa, päivänpaistetta, sadetta ja eriparikenkiä

Kesäkuuta on edetty jo yli puolenvälin ja kesä tuntuu hujahtavan hetkessä.
Säät ovat sekä hellineet auringonpaisteella ja lämmöllä että tuoneet tuulta ja sadetta.
Suomen kesää kaikilla mausteilla.

kesäkuun kuvia, kukkia, luontoa ja kissoja

Osa meistä viettää jo kesälomiaan ja vaikka itse olen vielä ollut töissä, 
olen pystynyt kesästä töidenkin ohessa nauttimaan.

Kaupunkikävelyjä Turussa, ystävien tapaamisia, viipyileviä iltoja pihalla.
Olen nauttinut myös näistä sateisista päivistä ja illoista.
Olen istunut parvekkeella tai terassilla isännän toppatakkiin kääriytyneenä ja kuunnellut sateen ropinaa.
Katsellut pitkää iltaa, kun valoisa aika jatkuu pitkälle iltaan ja vaihtuu vain lyhyeksi yöksi.
Nämä ihanat Suomen valoisat kesäillat. Satoi tai paistoi.
Olen kuunnellut milloin lempeitä, ihoa hiveleviä kesätuulia tai rajumpia myrskytuulia - ja ajatellut,
että niin on luonto kuin koko elämäkin - välillä auringonpaistetta ja välillä myrskyä. 

maisemakuva Turun saaristossa

Töissä on varustauduttu kesään, jolloin Virasto on muutaman viikon miltei suljettu.
Kiirettä on pitänyt - niin kiirettä, että eräänäkin aamuna yksi höperö lady oli lähtenyt töihin eriparikengissä;)
No - eipä tuo menoa haitannut - ja onneksi olivat sentään melkein samanlaiset kengät.

Meillä henkilökunta lomailee eri tahtiin; osa pitää yhden pitkän loman ja osa jaksottaa lomiaan.
On katsottu taaksepäin:miten on kevät mennyt - ja on katsottu tulevaan: mitä on odotettavissa syksyllä.
On myös varauduttu kesään, sillä vaikka ihmiset lomailevat, maailma ei sitä välttämättä tee.
Aina sattuu ja tapahtuu ja osa joukoistamme päivystää lomallakin. 
Ainakin sen verran, että koko kesän on joku puhelimitse saavutettavissa.

Nauvon kirkko Turun saaristossa - Nauvo church
Nauvon kirkko
Ennen lomia vietimme  pari viikkoa sitten yhdessä päivän tekemällä retken Turun saaristoon.
Yhdessä päivässä ehdimme ajaa läpi Paraisen ja  nähdä vilauksia Nauvosta, Korppoosta ja Houtskaristä.

Muutama lauttamatka, muutama pysähdys. 
Ja aurinko lämmitti niin rantakalliot kuin ainakin vanhan naisen mielen. 
Ja luulenpa että muidenkin.

Houtskarin kirkko Turun saaristossa
Houtskarin kirkko Näsbyssä
Houtskarin kirkossa Näsbyssä saimme kuulla  paikalliselta oppaalta mielenkiintoisia tapahtumia kirkon 
historiasta  ja vietimme siellä myös yhdessä viikkomessua.

Tutustuimme myös Houtskarin Saaristomuseoon ja saimme kuulla, miten saaristossa on eletty
meren ja luonnon ehdoilla niin vuosisatoja sitten kuin vielä nykyisinkin.

Houtskarin venemuseo

Turun saaristo on upea - liian harvoin siellä vain tulee käytyä vaikka se ihan tuossa vieressä onkin.
Ehkä tänä kesänä aikaa pienelle saaristolomallekin olisi, sillä meidän lomasuunnitelmamme ovat tekemättä.
Ainoastaan perinteinen Pohjois-Karjalan mökkimatka on suunnitteilla.
Isäntä kyllä haaveilee kaupunkilomasta jonnekin järkevän lentomatkan päässä olevaan kohteeseen.

Saa nähdä. Se ainakin on varmaa, että heinäkuussa tytär, kisuli ja chinchillat muuttavat tänne kotiin
muutamaksi kuukaudeksi pakoon tyttären asunnon putkiremonttia.

Pikku kisuli on toki meitä ilahduttanut nyt kesäkuussakin. 
Kerran olemme saaneet olla hoitajina koko viikonlopun - ja pari kertaa on tytär käynyt Miku-kissan kanssa yökylässä.
Voi sitä huisketta ja vilinää, mitä yksi pieni kissa saa aikaiseksi.
Tämän huushollin kukat ovat edelleen evakossa minun työhuoneessani - ja jos kisulin vauhti tällaisena pysyy, 
joutuvat kukat evakkoretkeään jatkamaan vielä pitkään.
Ei haittaa - kyllä tuo pieni veijari on vienyt niin minun kuin isännän sydämet ihan täysin.
Tyttären mielestä vähän liikaakin - lellittelemme sen kuulemma pilalle.

Punainen mökki Houtskarissa
Näsbyn kylämaisemaa
Tämän viikon aionkin viettää kotia järjestellessä siihen kuntoon, 
että tytär  karavaaneineen pystyy tänne muuttamaan.
Aikaahan minulla raivaishommiin on, sillä tänään alkoi loma.
Tosin vain viikon mittainen. Se pitempi loma alkaa sitten heinäkuun puolen välin paikkeilla.

Raivausurakan lisäksi valmistaudun tietenkin myös juhannuksenviettoon.
Meille on tulossa juhannusvieraita ja vietämme juhlaa täällä kotona.
Jos säät sallivat, saatamme poiketa Sauvon farmillekin.

Sellaiset ovat meidän juhannussuunnitelmamme. 
Millaisia ovat sinun suunnitelmasi? Miten sinä vietät keskikesän juhlaa?

Haluan vielä kiittää kaikkia teitä, jotka olette jaksaneet täällä blogissani käydä vierailulla,
vaikka postauksia nyt normaaliakin harvemmin on tullut.
Kun edelleenkään en pysty tätä kasvohalvauksessa vaurioitunutta silmääni liialla tietokonenäytön
 tuijottamisella rasittamaan, ovat päivitykset jääneet jopa hitaalle bloggaajalle liian harvoiksi.
Silti teitä lukijoita näyttää siellä yllätyksekseni olevan - ja siitä olen hurjan kiitollinen, 
sillä ajattelin jo, että te minut vallan unohdatte.

Bloggaustahtiin ja toisten blogien lukemistahtiinkin saattaa tosin lähiaikoina tulla muutos,
sillä kävin viime viikolla silmälääkärin tarkistettavana ja sain kuulla hyviä uutisia:
 silmä on toipunut kuulemma todella hyvin ja lääkäri totesi:
 "Sen verran uskallan luvata, että ei mene enää kovin pitkää aikaa, 
kun eräänä päivänä huomaat, että silmä ei tunnukaan enää erilaiselta."
Voinpa sanoa, että kyllä minä niin mieleni ilahdutin.
Katsastelin jo kirjahyllyäkin sillä silmällä, että mistäs päin aloittaisin, 
sillä kyllä tämä puolen vuoden kirjapaasto on syönyt naista.
Vaan nytpä elän toivossa, että tämän kesän nautintoihin pääsen lisäämään senkin, 
että voin pihakeinuun nukahtaa kirja sylissä.

Sitä päivää odotellessa postaukset tulevat vielä harvakseltaan, mutta tuonne
Facebookin, Twitterin ja Instagramin puolelle päivittelen miltei päivittäin.
 Ja Facebook-sivujani seuraamalla pysyy perillä miltei kaikesta, sillä sinne 
ohjautuvat niin blogipostaukset kuin Instagram- ja Twitter-päivityksenikin
 - ja välillä vähän muutakin;)
Eli jos haluatte pysyä perillä tekemisistäni ja menemisistäni, 
klikkailkaapa itsenne seuraajiksi sinne.

Nyt toivottelen vain 

Hyvää viikkoa sekä lomalaisille että töissä ahertajille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 






















SHARE:

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Minä välitän ja siksi minä kävelen - Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuma ja blogihaaste

Olen blogissani muutamaan kertaan kirjoittanut Naisten Pankin hankkeista - esim. siitä,  miten
 nainen voi olla  toiselle naiselle Businessenkeli ja tämän vuoden Naistenpäiväpostauksessani 
kerroin Minulla on #suunnitelma -kampanjasta. 

Naisten Pankkihan tukee kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä ja omaehtoista toimeentuloa
 kestävän kehityksen periaattein. Naiset ovat Naisten Pankin työn keskiössä.
 Tukemalla naista autetaan koko perhettä ja myös koko kyläyhteisöä.

 Naisten Pankin unelmista, arvoista ja missiosta voit lukea enemmän täältä ja
 tuolta sivustoilta  löytyy myös kertomuksia siitä, miten vapaaehtoisten osakkaiden
 ja lahjoittajien keräämillä varoilla on voitu auttaa jo vuodesta 2007 lähtien.

Naisten Pankin hankkeet toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu, jolla on vuosikymmenien kokemus
 humanitaarisen avun antamisesta, kehitysyhteistyöstä ja laaja asiantuntijaverkosto käytettävissään.
 Naisten Pankin lahjoitusvaroja hallinnoi Kirkon Ulkomaanavun säätiö.

Kun sain sähköpostiini viestin, jossa Naisten Pankin Varsinais-Suomen piirin viestintätiimiin
 kuuluva Nina Kurki kysyi,  lähdenkö mukaan blogihaasteeseen tukemaan
Kävele Naiselle Ammatti -kampanjaa,  ei minun kauan tarvinnut miettiä vastaustani.
Tottakai lähdin.

Naisten Pankki Kävele Naiselle Ammatti
kuva: Naisten Pankki

Nina avasi haasteen Turkulainen -lehden Kumppanit -sivustolla kirjoituksellaan Mitä maksaa ihmisyys?,
 jossa hän pohdiskeli sitä, miten me ihmiset välitämme toisistamme  - vai välitämmekö?

Nina painotti mm. sitä, miten tärkeää kehitysmaiden naisille on ollut paitsi se rahallinen apu,
 mitä he ovat saaneet, myös kokemus siitä, että naiset jossain kaukana ovat välittäneet heistä. 

Jäin miettimään tuota Ninan oivallusta.
Välittäminen toisista - heistä, jotka elävät täällä lähellämme ja heistäkin, joita emme tunne
 ja jotka elävät elämäänsä jossain kaukana, on varmasti yksi tärkeimpiä tekijöitä,
 jolla tätä maailmaa muutetaan hieman paremmaksi paikaksi meille kaikille.

Se, että välittää, tarkoittaa, että antaa toiselle arvoa.
Antaa toiselle ihmisarvon.
Ja jokaisen ihmisen perustarpeisiin kuuluu se, että hänellä on ihmisarvo.
Niin minun kuin sinunkin - ja aivan yhtälailla myös sen kehitysmaan naisen,
jolle se ihmisarvo ei aina itsestäänselvyys ole.

Siitä, miltä tuntuu saada ihmisarvo naisena, on esim. guatemalalaisen Monte Criston 
kylän naisryhmän puheenjohtaja Juliana Macz todennut:
”Naisten Pankin työ on ennen kaikkea antanut meille ihmisoikeudet naisina”. 
”On mahtavaa, että saamme kehittyä ja mennä eteenpäin. 
Me myös teemme työtä, eivät vain miehet.”

Naisten Pankin perusoivallus on: 
"Kehitysmaiden naisissa piilee koko yhteisön tulevaisuus. 
Heissä on se voima, jolla köyhyydestä noustaan."

Mutta köyhyydestä ei nousta yksin.
Tarvitaan apua, tarvitaan välittämistä.
Sitä, että joku jossain antaa näille sisarillemme siellä kaukana ihmisarvon.
Se joku voin olla minä.
Ja se voit olla sinä.

Tapoja auttaa kyllä löytyy - näin auttaa Naisten Pankki:

Naisten Pankin Minulla on suunnitelma -kampanja
kuva: Naisten Pankki

Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuma on yksi tapa tukea Naisten Pankin toimintaa.
Se on Naisten Pankin merkittävin ja näkyvin varainkeruutempaus.
 Tänä vuonna tapahtuma järjestetään 11.9.2016 lukuisilla paikkakunnilla Suomessa ja ulkomailla.
 Tapahtuman avulla kerätään lahjoituksia naisten koulutuksen ja toimeentulon edistämiseksi
 ja perheiden ja yhteisöjen vahvistamiseksi kehitysmaissa. 

Turussa tapahtuma starttaa Forum Marinumin pihalta ja seurailee jokirantoja palaten takaisin lähtöpisteeseen.
 Kävellä voi lyhyempiä tai pitempiä reittejä ja ohjelmassa on mm. kehitysmaiden naisten tarinoita,
 alkujumppa, juhlapuhe, arpoja ja loppuveryttely.

Tämä haaste jatkaa matkaansa seuraavaksi Pikkutalon elämää -blogin Sannalle sekä Tuula´s life -blogin Tuulalle.
Tiedän, että sekä Sannalla että Tuulalla on sydän paikallaan ja 
molemmat ovat lupautuneet ilolla mukaan tähän haasteeseen.

Joten olkaapa hyvät,  Sanna ja Tuula - tässä haaste!

Haasteeseen mukaan lähtevien blogien kirjoitusten linkit julkaistaan Naisten Pankki
 Turun Facebook-sivulla joten ne voi käydä myös sieltä lukemassa
 ja tutustua samalla Turun osaston toimintaan.

Ninan kysymys oli: välitätkö?
Vastaan samoin kuin hänkin: Minä välitän ja siksi minä kävelen.

Tule mukaan auttamaan ja kävelemään 11.9. - ja jos kävelet Turussa,
 saatat törmätä yhteen hitaasti köpöttelevään Ladyynkin.

Hyviä kävelysäitä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 







SHARE:

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Suvi suloinen

Toukokuu meni menojaan ja hidas bloggaaja ei saanut aikaiseksi edes koontia siitä tehdyksi.
Mennyt mikä mennyt - takaisin sitä ei saa.
Päivät soljuvat aivan liian nopeasti; kun monet hoputtelivat toukokuun alussa, että tulisi se kesä jo,
minä huokailin, että voi kun tämä päivä ei vielä päättyisi.

valkoiset koiranputkenkukat

Olisiko iän tuomaa haikeutta se, että sen pause-napin toivoisi välillä toimivan ihan tässä elämässäkin?
Tuntuu, että haluan pitää kiinni jokaisesta hetkestä - satoi tai paistoi. 
Elämä kulkee liian vikkelään - ja pakkohan se on perässä pyristellä.
Vaan kun ei tahtoisi.
Näistä hetkistä, kun kaikki on suhteellisen hyvin, tahtoisi pitää kiinni.

valkoiset pihlajankukat

Tiedänhän minä, että tulee sekin päivä, kun taas huokaisen, että voi kun tulisi jo huominen.
Mutta toukokuuhun ja tähän kesäkuun alkuun sellaisia päiviä ei mahtunut yhtään.
Kiitosvihkooni sain kirjata monen monta kiitoksen ja siunauksen aihetta.

Kuten vaikkapa sen, että olen saanut jo useamman viikon nukkua niin, että ei ole tarvinnut teipata 
sideharsolappua  kasvohalvauksessa vaurioituneen silmäni päälle. 
Edelleenkään luomi ei toimi kunnolla - se ei räpsy kunnolla, mutta pysyy nukkuessa jo kiinni itsestään.
Aikamoinen parannus yöuniin, kun ei tarvitse ensin irrottaa lappua 
ja sitten taas uudelleen teipata sitä kiinni, kun yöllä käy vaikka vessassa. 
Siinä nimittäin ehti herätä kunnolla ja unenpää ei aina ihan heti löytynyt.
Mutta nytpä löytyy ja paremmat yöunet tuntuvat kyllä - ja ehkäpä näkyvätkin.

valkoiset syreeninkukat

Myös edelliseen postaukseeni "Kaapista ulos..." saamani kommentit saivat kiitosvihon sivuille merkintänsä. 
Kiitos siitä kuuluu kaikille teille, jotka kommenttinne jätitte - olen niitä moneen kertaan lukenut
 ja saanut niistä rohkeutta ja uskoa siihen, että kannatti totisesti jättää ahdas kaappi;) 

vaaleanpunainen ruusu - pink rose

Kiitosaiheita ovat olleet myös kauniit säät ja luonnon villiintyminen upeaan kukoistukseen.
Kun on monta kuukautta olla möllöttänyt pääosin sisätiloissa, on ollut riemullista päästä ulos
nauttimaan lämmöstä ja kauneudesta.
Pientä haittaa on tosin yrittänyt siitepölyallergia tehdä, mutta siihen on saatu sellaiset dropit,
että kaiken alkuvuonna kokemani jälkeen en sitä osaa edes haitaksi laskea.

Kaikki kaunis näyttää nyt puhkeavan yhtä aikaa kukoistukseensa.
Norjanangervot, syreenit, omenapuut, tuomi, pihlaja - kaikki kukkivat ja tuoksut hurmaavat. 
Ja vähän aivastuttavatkin - no, sen verran, että en ole yhtään syreeninoksaa uskaltanut sisälle tuoda.
Vaan ei haittaa sekään - ilahduttavat ne yhtälailla tuolla parvekkeellakin!

mansikka on makeaa

Ja ensimmäiset kesän maut! 
Raparperipiirakka tosin on leipomatta, sillä yritän täällä kotona vältellä noita makeita herkkuja, 
mutta pari kertaa olen sortunut kahviloissa siitäkin nauttimaan;)
Kesän ensimmäiset mansikat ovat kypsyneet jo parvekkeen amppelissa ja tunnustan kyllä, 
että aika nopeasti ne sieltä myös ovat hävinneet;)

valkoinen juhannusruusu on kaunis

Juhannusruusukin kukkii jo - toissapäivänä töistä tullessa huomasin, että ensimmäiset,
 aamulla töihin lähtiessä vielä nupuilla olleet kukat olivat jo puhjenneet.
Ja eilen oli jo koko pensas valkoisenaan.

Näyttää, että kaikkialla, minne silmä ulkona osuu, on vihreää - ja voi vain ihmetellä,
 miten monta vihreän eri sävyä maailmassa onkaan.

Jopa kaupungeissa vihertää; puistot on kunnostettu ja kukat istutettu. 
Upea, upea toukokuun loppu ja kesäkuun alku!

Turun tuomiokirkko kesäkuussa kun hevoskastanja kukkii

Tänään saadaan monessa kodissa viettää juhlaa, kun lapset kirmaavat kesälaitumille, 
nuoret valmistuvat ammatteihin ja ylioppilaat saavat lakkinsa.

Meillä ei enää näitä karkeloita ole - ja tänä vuonna ei myöskään sukulaistemme eikä ystäviemme lapsilla.
Mutta nessupaketin taidan tarvita sittenkin. Sillä aina, kun jossain kuuluu: "Jo joutui armas aika..., 
ei tämä lady kyynelittä selviä. Muistot omien lasten kevätjuhlista ovat vielä lähellä.

Tänä kesänä noita sanoja saa onneksi kuunnella ja ehkä laulaakin normi kesiä useammin,
 sillä viime sunnuntaina vietetyn Suvivirsipäivän lisäksi Suvivirsi -tapahtumia järjestetään koko kesän ajan
 ympäri maata ja sitä voi laulaa ja kuunnella muuallakin kuin koulujen päättäjäisissä.
Näillä Kirkon Ulkomaanavun organisoimilla tapahtumilla kerätään varoja kehitysmaiden lasten
 ja nuorten koulutuksen hyväksi - tänä vuonna kohdemaa on Etelä-Sudan.
Ja vaikka ei itse tapahtumiin pääsisikään, voi keräykseen toki osallistua lahjoittamalla rahaa.

Meille, jotka emme tänään pääse tätä virttä laulamaan, laitan lohduksi tähän linkin:




Suloista suviviikonloppua kaikille 
ja paljon onnea kaikille tänään juhliville 
ylioppilaille ja ammattiin valmistuville!

Lady of The Messiä voit seurata myös 



SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig