perjantai 13. lokakuuta 2017

I love me 2017 tärppejä ja messulippujen arvonta


Kauneuden, tyylin, hyvinvoinnin ja itsestä huolehtimisen tapahtumakokonaisuus  I love me  järjestetään 20. - 22.10.2017 Messukeskuksessa Helsingissä.

Messujen teema "Ole tärkeä itsellesi" kannustaa meitä pitämään huolta itsestämme - tapahtuma paneutuukin ihmisen hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti sisältäen kauneutta, muotia ja terveyttä sekä keholle että mielelle.

I love me - logo

kuva: Messukeskus

Tapahtumassa on kymmenen ohjelma-aluetta, jotka tarjoavat yhteensä satoja kiinnostavia luentoja, demoja, harjoituksia, näytöksiä ja kisoja, joista voi ammentaa inspiraatiota omaan elämäänsä. Ohjelma juhlistaa myös satavuotiasta Suomea ja esittelee syksyn trendit.

Kuten viimekin vuonna olen itse messuilla mukana bloggaajapassilla ja koska tiedän, että messuilla on tarjontaa ja mielenkiintoista nähtävää vaikka kuinka paljon, olen jo tehnyt hieman etukäteissuunnitelmia tutkailemalla messulehteä sekä paneutumalla messutärppeihin, joista löytyy vinkkejä vaikkapa siitä, miten liikunnasta saa virtaa syksyyn ja jopa vinkkejä ikääntymiseen. Tulevat kyllä molemmat tarpeeseen, sillä pitkittynyt flunssa on lääkärin määräyksellä keskeyttänyt kuntoilun, joka on osa omaa Back-to-fit -projektiani ja ikääntymisen mukanaan tuomat krempat ja rypyt eivät ihan itsellään hoidu;)

Vaikka liikunta onkin tällä hetkellä kieltolistalla, terveellinen ruoka ei onneksi siellä ole ja messuilta löytyy kyllä vinkkejä terveempään elämään vaikkapa Hoidetaan terveyttä -alueelta. 

Itse yritän suunnistaa mm. kuuntelemaan voiko ruokavaliolla ehkäistä tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Sairastamani fibromyalgian hoidossa nimittäin ruokavalio on yksi niistä lääkkeistä, joista voi apua saada.

I love me -banneri

kuva: Messukeskus

Tottahan minua messuilla kiinnostavat myös uusimmat meikki- ja ihonhoitotuotteet sekä kaikki ne hoidot, jotka jos nyt eivät ihan rypyttömäksi tee, niin saavat edes näyttämään freesimmältä. Ties vaikka löytyisi se ihmeaine tai -hoito, jolla sen veitsettömän kasvojenkohotuksenkin saisi. No, ainakin löytyy uusi huulipuna - kenties useampikin, sillä huulipunahyllyjen äärellä olen kuin lapsi karkkikaupassa;)

Ja tottakai tämän tapahtuman muotinäytös on nähtävä! Viime vuoden muotinäytöksen Forces of Nature oli suunnitellut nyt edesmennyt Teri Niitti ja varmaan hieman haikeana tämän vuoden näytöstä katselen. 

I love me 2016 muotinäytös
Forces of Nature -muotinäytös

Muodin ohjelmassa näkyy tänä vuonna Suomi100-juhlavuosi ja muotinäytöksissä on erillinen Finnish Fashion -osuus, jossa upeat kotimaiset brändit ja suunnittelijat pääsevät esiin. Kotimaiselle muodille on myös ihan oma Finnish Fashion -alue, jolta löytyy niin muotia, tyylikonsultaatiota kuin huippuammattilaisten puheenvuoroja. 

Tapahtuma-alue on suuri ja suunnistusta siellä helpottaa Messukeskus-aplikaatio, jonka voi ladata puhelimeensa tai tablettiinsa jo etukäteen. Sovellukseen on mahdollista merkitä omat näytteilleasettaja- ja ohjelmasuosikkinsa.

Itse aion ladata sovelluksen - ja merkitsen myös ainakin ne suosikkini valtavasta tarjonnasta, jotka ehdottomasti haluan nähdä. Ohjelmaa tutkaillessa epäilen, että taas kerran niitä suosikkeja tulee liian paljon ja kaikkea en ehdi nähdä. Mutta jospa osaisin olla tänä vuonna viisaampi ja merkitä vain ne tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat? Mission impossible - näin luulen;)

Tietoa ohjelmasta ja esim. tarjouksista  päivittyy myös I love me -tapahtuman  Facebook-sivulle ja sieltä löytyvät messujen viimehetken uutiset.

*Blogiyhteistyön merkeissä sain Messukeskukselta 2 messulippua arvottavaksi myös teille. Yksi lippu oikeuttaa yhteen käyntipäivään messuilla ja arvon liput settinä, joten voittajalla on mahdollisuus joko ottaa ystävänsä mukaan tai vierailla itse messuilla kahtena päivänä. Liput ovat sähköisessä muodossa ja lähetän ne onnettaren suosikille sähköpostiin arvonnan päätyttyä.

Arvonnan säännöt:

Arvontaan voivat osallistua kaikki kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla, mikä messuilla eniten kiinnostaa. Sinun ei siis tarvitse olla blogini kirjautunut lukija voittaaksesi lippusetin. Kommentissa tulee olla mukana nimimerkki ja sähköpostiosoite.

Arvonta päättyy keskiviikkona 18.10. klo 20, jonka jälkeen julkistan voittajan nimen/nimimerkin tämän postauksen lopussa ja lähetän hänelle sähköpostitse liput.

EDIT! Arvonta on päättynyt ja onnetar suosi tällä kertaa Hennaa, jolle liput on lähetetty sähköpostitse. Onneksi olkoon, Henna!

Toivottavasti nähdään messuilla - itse olen menossa sinne perjantaina ja jos näet minut siellä, nykäisehän hihasta!

*Postaus on tehty blogiyhteistyössä Messukeskuksen kanssa, jolta myös on saatu liput arvontaan.

Onnea arvontaan kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 
SHARE:

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Turun Kirjamessut: monta ääntä, monta kohtaamista


Viime viikonlopun Turun Kirjamessut ja samaan aikaan järjestetyt Turun Ruoka- ja Viinimessut saivat jälleen kerran ihmiset liikkeelle - Turun Messukeskuksessa vieraili yli 21500 kävijää. Ohjelmaa oli jos jonkinlaista ja varmasti jokaiselle kävijälle löytyivät ne omat kiinnostuksen kohteensa.

Messujen pääteema Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi oli Yksi maa - monta ääntä. Teema toteutui messuilla äänien kautta ja siellä avautuikin koko suomalaisen kirjallisuuden moniäänisyys ja monimuotoisuus.

Saimme kuulla messuilla esim. sitkeitä ääniä, mahdollisia ääniä, järjen ääniä, sukupolvien ääniä, korkeampia ääniä ja lasten ääniä.

Kävin itse messuilla lauantaina ja koska aika oli rajallinen, oli pakko tiivistää ja miettiä etukäteen, mitä ja keitä haluaisin nähdä ja kuunnella. No - ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaanhan se käyntini messuilla ei sitten sujunut vaan mutkia matkaan tuli jo heti ensi metreillä. Lähtö kotoa viivästyi ja missasin edellisessä postauksessanikin hehkuttamani tilaisuuden kuulla Hanna-Reetta Schreckin matkasta taiteilija Ellen Thesleffin kanssa ja hänen kirjastaan Minä maalaan kuin jumala. Harmitti, sillä kuvataiteen ystävänä olin tätä odottanut.

Kati Tervo Turun Kirjamessuilla 2017

Onneksi sain harmitukseeni laastaria, sillä ehdin sentään kuuntelemaan, kuinka Kati Tervo kertoi, miten liittyivät yhteen Taimi, Ellen Thesleff ja hän itse. Uuteen kirjaansa Iltalaulaja Kati on saanut  innokkeen tädistään, joka aikoinaan oli käynyt piirustuskoulua mutta opiskeli kuitenkin kotiväen painostamana agronomiksi ennen sairastumistaan skitsofreniaan. Taiteilija kun ei mikään oikea ammatti maalaistalon tyttärelle ollut. Kuitenkin täti kävi vuosittain Ateneumissa katsomassa Ellen Thesleffin töitä. Siitä, miltä tuntuu luopua taiteilijahaaveista, on Katilla itselläänkin kokemusta, sillä myös hän olisi taiteilijaksi halunnut. Hän sai käydä vapaata taidekoulua vuoden ja sitten tulikin jo isältä komento siirtyä oikeisiin töihin.

Mielenkiintoista kuultavaa niin Ellen Thesleffin taiteen ystävälle kuin myös kuvataiteilijatyttären äidille. Muistelin, miten itse kannustin tytärtäni, kun hän oli päässyt sekä Turun taideakatemian että it-insinöörikoulutuksen pääsykokeisiin ja pähkäili sitä, kumpaan osallistuisi, sillä pääsykokeet alkoivat samana päivänä. Hänen kysyessään neuvoa vastasin, että en voi neuvoa sinua muuta kuin miettimään sitä, mistä hän on aina unelmoinut ja jos hän ei nyt tartu tilaisuuteen, tuleeko toista koskaan. Tytär päätti mennä Taideakatemian pääsykokeisiin, pääsi sisälle ja valmistuikin aikanaan. Sivusta seuraan nyt, miten taiteilijan leipä edelleenkin on epävarmaa - mutta miten upeaa on saada tehdä sitä, mitä rakastaa ja osaa. Ja samalla mietin joskus, miksen itse aikoinaan uskaltanut edes pyrkiä taideoppiin pelätessäni olevani liian lahjaton. No - muutaman vuoden päästä, kun jään eläkkeelle, minulla on mahdollisuus opiskella vielä vaikka mitä!

Lenita Airisto Turun Kirjamessuilla 2017

Seuraavaksi suuntasin kuuntelemaan Lenita Airistoa, jolta on tänä vuonna ilmestynyt Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi kirja Elämäni ja isänmaani. Messukeskuksen suuri auditorio pullisteli ihmisistä ja tämä upea, karismaattinen ja rohkea nainen hurmasi meidät kyllä täysin. Ja Lenitallahan riitti sanottavaa - riitti niin paljon, ettei hän malttanut edes istua;)

Lenita kertoi valloittavaan tapaansa meille lapsuudestaan, missi- ja opiskeluajoistaan sekä urastaan. Hän totesi, että hän on elänyt sen aikakauden, kun Suomea sotien jälkeen alettiin jälleenrakentaa - ja millaista kiitollisuudenvelkaa sen ajan ihmiset kantoivat heille, jotka maamme vapauden meille olivat taistelleet. Tämä kiitollisuus ohjasi aikoinaan myös Lenitan omia valintoja, kun hän maailmaa kiertäessään olisi voinut valita uran esim. USA:ssa, mutta hän koki, että hänen tuli palata Suomeen ja maksaa velkaa. Missä maailma menetti, siinä Suomi voitti, sillä aikamoisen uran tämä sinnikäs nainen on luonutkin: hän on toiminut niin yrittäjänä, mallina, tv-journalistina, tietokirjailijana ja mediavaikuttajana.

Ja siinä sivussa elänyt rohkeasti kumartelematta kenellekään ja pelkäämättä ketään. Sitä samaa rohkeutta hän peräänkuuluttaa edelleenkin. Eikä ymmärrä alkuunkaan heitä, jotka vain valittavat olojen kurjuutta tekemättä mitään parantaakseen niitä. Lenita lainaa mielellään jalkaväenkenraali Adolf Ehnroothin sanoja: "Suomi on hyvä maa" - ja hän tekee sen niin vakuuttavasti, että hölmömpikin uskoo!

Lenitaan törmäsin messuilla vielä uudelleenkin, sillä istuessani Tuula´s life -blogin Tuulan kanssa messukeskuksen pressihuoneessa kahveilla, pelmahti Lenitakin sinne, noukki banaanin pöydältä ja istahti seuraamme. Ja juttuahan piisasi - saimme kuulla vielä hänen opiskeluajoistaan, matkoistaan ja urastaan vaikka mitä. Aivan hurmaava nainen!

Tuula kertoi Lenitalle, miten tuo uusin kirja oli innoittanut häntä hänen suunnitellessaan taannoista Berliinin matkaansa - hän kulki matkalla jopa Lenitan askelissa;) Tuon matkan suunnitelmat löytyvät Tuulan postauksesta Berliini kutsuu.

Raakel Lignell, Anna Puranen, Jenny Rostain ja Tommi Kovanen - Turun Kirjamessut 2017

Tuulan kanssa olimme myös kuuntelemassa, kuinka Raakel Lignell ja Tommi Kovanen kertoivat, miltä tuntuu, kun keho ei kestä ja kuinka yksi taklaus voi muuttaa elämän.

Tommin taistelusta kertoo kirja Kuolemanlaakso, jonka on kirjoittanut Jenny Rostain. Tämä Rauman Lukon entinen jääkiekkoilija on kulkenut vaikean tien tultuaan aikoinaan taklatuksi ja saatuaan aivovamman, joka tuhosi uran, hajotti perheen ja vei hänet pohjalle. Mutta sieltä noustiin. Suuri Sitkeä-ääni!

Raakel Lignellin useimmat meistä tuntevat lahjakkaana muusikkona, viiden lapsen äitinä ja bloggaajana ja kirjailijana, jonka elämäntapamuutoksesta, laihdutuksesta ja kuntoiluinnostuksesta olemme saaneet aiemmin lukea esim. Raxun remppa -kirjasta. Ja tottakai muistamme hänet myös Tanssii tähtien kanssa -ohjelman upeana voittajana, jonka kehitystä tanssitaituriksi seurasimme muutama vuosi sitten huokaillen.

Mutta harva meistä tiesi, millaista tuskien taivalta nuo tanssiaskeleet olivat. Raxun kroppa ei kestänytkään sitä kaikkea rääkkiä, mihin se on oli alistettu. Synnynnäinen lonkkavika molemmissa lonkissa muistutti olemassaolostaan. Välillä hän oli kisan aikana sellaisessa kunnossa, ettei pystynyt kunnolla edes kävelemään, mutta tanssi sittenkin. Kun Raakelilta kysyttiin, miten hän ylipäätään pystyi tanssimaan, hän vastasi, että innostus ja tanssin elämys olivat kuin voide, joka voiteli nivelet ja säryt unohtuivat tanssin ajaksi. Itsekin jokapäiväisten särkyjen kanssa taistellessa tunnistan tuon elämyksen voiman: minulle esim. konsertit saavat aikaan sen, että kivut ja säryt unohtuvat tyystin.

Raakelin toinen lonkka sai aikanaan tekonivelensä mutta toipumista hidasti esim. kilpirauhasen vajaatoiminta. Ja liike ei ollutkaan enää lääke. Kivut ja säryt vaivasivat. Ja tulehduskipulääkkeitä kului. Lopulta löytyi fysioterapeutti Anne Puranen, jonka avulla Raakel on päässyt irti kipulääkkeistä ja liikuntakin onnistuu taas. Tästä tiestä kertoo Raakelin ja Annen yhdessä tekemä kirja Raxun mukana.

Minun lukulistalleni jäi näiltä messuilta monen monta kirjaa. Moniäänisiä. Ja erityisesti Sitkeä-äänisiä!

Ladyn lukulistalle

Minulla oli messuilla aikaa vain vajaa päivä ja valintoja ohjelmien välillä oli tehtävä vähän liiankin rankalla kädellä. Paljon jäi näkemättä ja kuulematta. Onneksi messut tulevat ensi vuonnakin!

Sen verran sentään ennätin, että pikaisesti poikkesin myös Ruoka- ja Viinimessuilla. Tuoksut houkuttelivat enkä edes yrittänyt vastustaa niitä. Tarjolla oli vaikka mitä ja erityisesti luomu- ja lähituotteet olivat hyvin edustettuina.

Monta houkutusta ja osastoa onnistuin välttämään. Mutta en tätä:

Koskenpään Herkun suklaalevyjä

Koskenpään Herkun hauskoilla etiketeillä varustettuja suklaalevyjä ei vaan voinut vastustaa! Sitä, miten monta levyä kotiin kannoin, en kerro. Enkä sitäkään, montako niitä on vielä jäljellä;)

Hienot kirjamessut jälleen kerran! Niin kuin vain messut, joilla on sydän, voivat olla! Kiitos, Turun Messukeskus!

Ensi vuonna uudelleen!

Ja kiitos, Tuula, seurasta - oli kiva tavata!



Kävitkö sinä näillä messuilla?
Mikä oli kiinnostavinta - ja sorruitko ostoksiin?

Hyvää syksyä kaikille - ehkä kirja sylissä, suklaalevy lähellä?

Lady of The Messiä voit seurata myös 



SHARE:

perjantai 29. syyskuuta 2017

Turun Kirjamessujen pääteema on tänä vuonna Suomi: Yksi maa - monta ääntä. Messulippuarvonta!


Turun Kirjamessut, yksi lempimessuistani, järjestetään 6. - 8.10.17 Turun Messukeskuksessa ja  sinne vievät minunkin askeleeni. Tottahan messuille, joilla on sydän, on päästävä;)

Turun Kirjamessut juhlii tänä vuonna  Suomen 100-vuotista historiaa pääteemanaan Yksi maa - monta ääntä. Teemaa toteutetaan messuilla äänien kautta - messuilla avautuukin koko suomalaisen kirjallisuuden moniäänisyys ja monimuotoisuus. Ohjelmakokonaisuus on osa Suomi100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Voimme kuulla messuilla esim. sitkeitä ääniä, mahdollisia ääniä, järjen ääniä, sukupolvien ääniä, korkeampia ääniä ja lasten ääniä. Aikamoinen kavalkaadi - sen, mitä nuo kuvaukset sisällään pitävät, löydät messujen teemasivulta.

Tuo hastag #MontaÄäntä sai muuten aikaan Twitterissä aikamoista pöhinää: ihmiset intoutuivat twiittailemaan 140 merkillä klassikkokirjojen sisältöjä. Minulta kului monta iltaa niitä lukiessa ja yrittäessä arvailla, mistä kirjasta kulloinkin oli kysymys. Mainio avaus messuille!

Turun Kirjamessujen logo
kuva: Turun Messukeskus

Ja jos on MontaÄäntä on tietenkin niitä tuottamassa Satoja kertojia ja Tuhansia tarinoita. Mukana menossa on yli 760 esiintyjää, lähes 500 ohjelmanumeroa ja lukuisa joukko näytteilleasettajia. Ohjelmaan kannattaakin tutustua etukäteen ja vaikka suunnitella sivuilla olevan kirjanmerkkityökalun avulla itselleen oma ohjelma. 

Niin paljon on tarjolla mielenkiintoista kuultavaa ja nähtävää, että väkisinkin joutuu valitsemaan eri ohjelmanumeroiden välillä. Itse esimerkiksi en ole vielä saanut päätettyä, osallistunko lauantaina Virpi Hämeen-Anttilan vetämään Runoretriittiin vai menenkö kuuntelemaan ja katsomaan, kun Hanna-Reetta Schreck esittelee Ellen Theslefin maalauksia ja kertoo tutkimusmatkastaan Ellenin kanssa. Voi sentään, kun ei voi olla kahdessa paikassa yhtaikaa!

Vaikeaa on - ja vielä vaikeammaksi menee, sillä samaan aikaan Messukeskuksessa ovat myös Turun Ruoka- ja Viinimessut. Tiedän kokemuksesta, että vaikka kuinka päättäisin etukäteen, että tänä vuonna keskityn vain kirjailijoihin ja kirjoihin, niin ruokaosaston tuoksut ovat joka kerran tehneet tepposensa ja herkut vetäneet puoleensa;)

Olen itse menosssa messuille bloggaajapassilla ja *blogiyhteistyön merkeissä sain myös arvottavaksi lukijoilleni lippusetin, joka sisältää 2 kappaletta messulippuja, joilla pääsee sekä Kirjamessuille että Ruoka- ja Viinimessuille.

Turun kirjamessut - lippuarvonta

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta ja arvonta on avoin kaikille - sinun ei tarvitse olla kirjautunut lukijani voittaaksesi lippusetin.

Kommentissa tulee olla nimi tai nimimerkki sekä toimiva sähköpostiosoite mukana, jotta pystyn ilmoittamaan voittajalle voitosta.

Arvonta päättyy sunnuntaina 1.10. klo 20, jonka jälkeen ilmoitan voitosta sähköpostise onnettaren suosikille.

Toivottavasti näemme Kirjamessuilla!

EDIT! Arvonta on päättynyt ja onnetar suosi tällä kertaa nimimerkkiä Lumina, jolle olen lähettänyt tiedon voitosta myös sähköpostitse. Onneksi olkoon, Lumina - ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

*Liput arvontaan on saatu blogiyhteistyön merkeissä Turun Messukeskukselta.

Onnea arvontaan kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

SHARE:

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kun saapuu syys


Olen aina rakastanut syksyä eikä tuo rakkaus näytä vuosienkaan myötä kuihtuneen. Syvenee vaan entisestään.

villiviini seinällä punertuu

Rakastan syksyn värejä.  Alkusyksyä, jolloin luonto hitaasti liukuu vihreästä keltaiseksi, oranssiksi ja punaiseksi. 

villiviini seinällä on punainen

On vielä vehreää ja rehevää. Vaikka kesän kukat ovat jo kuihtuneet ja lehdet tipahtelevat puista. 

ruusunkukat ja ruusunmarjat

Siellä täällä vielä kukkiikin - ja toisaalla sato kypsyy. Elopellot odottavat korjaajiaan ja metsissä puolukat ja sienet kerääjiään. On sadonkorjuun aika. 

hevonen syö ruohoa Halisten kosken partaalla

Vielä riittää luonnossa antimia  niin ihmisille kuin eläimillekin.

Seilin ranta

Rakastan syksyn säitä. Kuulautta aamuisin, auringon lämpöä päivisin tai sateen ropinaa. Kun hengittäminenkin tuntuu helpolta. Kun illalla pimeys laskeutuu ja vielä on ulkona vällyn alla lämmin laskea tähtitaivaan tähdet. 

Seilin kirkko

Tämä alkusyksy on antanut sekä sateita että auringonpaistetta. 

pyöriä aurajoen rannalla

Niin ovat olleet säät kuin itse elämäkin. Valoisaa ja harmaampaa. 

Tämä syksy on tuntunut menneen kesän jälkeen arvokkaalta ja ainutkertaiselta. Minun kuudeskymmenes syksyni. Olen huomannut yhä useammin miettiväni sitä, että näitä syksyjä ei enää jäljellä ole hukattaviksi asti. Montako vielä - Luoja tietää. Siksi tästä on otettava kaikki irti. Tästä hetkestä, joka on ainutkertainen - ja jollaista ei toista tule. 

lady ruorissa

Ei muuta kuin yritetään ohjata purtta eteenpäin. Aina ei solju elämä niin suoraan kuin toivoisi, mutta sekin kuuluu elämään. Kunhan ei liian isolle karille karahda;)

Niinpä - välillä paistaa aurinko ja välillä sataa ropisee. Ja kaikki näyttää harmaalta. Hyvä on silloin muistaa se, että siellä harmaiden pilvien takana se aurinko kuitenkin vielä on. Ja paistaa taas joskus.

Eilen saimme nauttia melkein kesäisistä säistä - ja niitä on luvassa vielä viikollakin. Minä nostan kasvot kohti aurinkoa ja nautin tästä kauniista syksystä täysillä - toivottavasti sinäkin! 


Upeita syyspäiviä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 


SHARE:

lauantai 9. syyskuuta 2017

Muistutus: bloggaajat ja lukijat, teidät on haastettu mukaan Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumaan 10.9.17


Huomenna 10.9. kävellään taas ympäri Suomen ja muutamalla paikkakunnalla ulkomaillakin kehitysmaiden naisille ammatteja. Tänä vuonna keräyksen kohdemaina ovat Kambodza ja Uganda.

Tähän Naisten Pankin jo kahdeksatta kertaa järjestämään tapahtumaan haastoin postauksessani kesäkuussa mukaan bloggaajia ja blogien lukijoita ja muutama onkin haasteeseen tarttunut.

kävele naiselle ammatti - naisten pankki

Mutta mukaan mahtuu toki vielä lisääkin kävelijöitä!

Jos et vielä ole ilmoittautunut, ehdit hyvin. Ja jos et pääse kävelemään, voit tukea hyvää asiaa maksamalla naiselle tai vaikka useammallekin kaukaiselle sisarellemme ammatin. Tai osallistumalla järjestämällä Oma Kävelyn, johon voit kutsua mukaan ystäviä ja työkavereita - tai voit taivaltaa sen yksinkin.

Lisää kampanjasta ja kävelypaikkakunnat löydät kampanjasivuilta.
Sieltä löydät myös linkin, jonka kautta voit tukesi lahjoittaa.

Itse aioin kävellä Turussa, mutta koko viime viikon vaivannut flunssa saattaa muuttaa suunnitelmani. Jos en pysty kävelemään, yritän olla edes paikalla kannustamassa muita!

Turun tapahtuma onkin tänä vuonna aivan erityinen, sillä  avauspuheenvuoron pitää liiketoiminnankehittäjä ja kouluttaja Jaana Villanen, joka käveli kesällä Suomen halki tavoitteenaan kerätä FinnWalk -hyväntekeväisyyskävelyllään yksi ammatti jokaista käveltyä kilometriä kohden.

Jaanan matka kesti 56 päivää, askeleita kertyi 2,2 miljoonaa ja kilometrejä 1500! Erilaisia sääolosuhteita, vaarallisia tilanteita liikenteen seassa ja jännitystä siitä, kestävätkö jalat - monenlaista ehti tällä matkalla tapahtua.  Jaanan matkasta löytyy videomateriaalia ja kuvia matkan omilta Facebook -sivuilta.

Lähde mukaan kävelemään 10.9.! Kävely tekee hyvää - ihan kirjaimellisesti - näin kirjoittaa Reetta Meriläinen, Naisten Pankin ohjausryhmän puheenjohtaja. 

Tehdään mekin yhdessä hyvää sisarillemme maailmalla sekä itsellemme - kävellään!



Naisten Pankin hankkeet toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu, jolla on vuosikymmenien kokemus humanitaarisen avun antamisessa, kehitysyhteistyöstä ja laaja asiantuntijaverkosto käytettävissään. Lahjoitusvaroja hallinnoi Kirkon Ulkomaanavun säätiö.

Tule mukaan kävelemään ja tekemään hyvää!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

SHARE:

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Hyvästit kesälle 2017 - kesälle, joka ei unohdu

On jo syyskuu. Mennyt on kesä, joka ei unohdu. Minulle tästä kuluneesta kesästä muodostui vallan toisenlainen kuin oli alunperin suunniteltu. Kuten aiemmissa postauksissani olen kertonutkin, äitini pieleen mennyt operaatio muutti lomasuunnitelmat ja väliin jäi esimerkiksi jokakesäinen Pohjois-Karjalan mökkireissu. Mutta tilalle tuli muuta - tuli sellaisia hetkiä äidin kanssa, jotka eivät unohdu. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saimme äidin kanssa yhteisen kesän. Ja toivon, että niitä kesiä tulee vielä lisääkin, sillä tällä hetkellä äiti voi jo paremmin. 

punaiset orapihlajanmarjat

Isännän kanssa ehdimme äidin toimenpiteiden välillä käväistä myös muutaman päivän lomalla Amsterdamissa ja siitä matkasta aion vielä teillekin tuota tuonnempana kertoa. 

Elokuun puolivälissä palailin Hollolasta äidin luota ja työt alkoivat. Viisi ja puoli viikkoa lomilla tiesivät sitä, että kiirettä piisasi. 

Ja ensimmäisen työviikon päätteksi sitten jysähti. Pray for Turku - sen tulemme muistamaan aina. Sen, kun pahuus tuli lähelle. Suurin osa meistä tiesi toki, että emme terrorilta Suomessakaan tule säästymään, vaikka toisin toivoimme. 

Turun tuomiokirkko elokuussa 2017

Olin itse tulossa töistä tuona perjantaina isännän kyydissä, kun tyttäreni soitti ja varmisti, että ettehän vain ole Turun keskustassa. Ja kertoi, että torilla on joku heilunut puukon kanssa. Samalla kuulin, että läheiseni ovat turvassa. Kotona avasin läppärin ja saman tien tuli ensimmäinen viestintätiimini viesti. Perjantai-ilta, lauantai ja suurin osa sunnuntaitakin kuluivat kotona kriisiviestinnän parissa. 

Turun tori täyttyi kukista ja kynttilöistä, kirkot avasivat ovensa ja surevat ihmiset yli uskontorajojen etsivät lohtua toisistaan ja jostakin suuremmasta. Siitä, mikä kullekin pyhää on. Yhdessä, rinta rinnan hiljennyttiin ja surtiin. 

Vaan oli myös toisenlaisia tuntoja. Tuli heitä, jotka toisten surua ja pelkoa hyväksikäyttäen kylvivät vihaa ja raivoa. Pelätä saa ja se on luonnollistakin mutta vihalle ei pidä antaa valtaa. Myönnän pelkääväni itsekin. En pelkää turvapaikanhakijoita, en toisenuskoisia tai -värisiä vaan pelkään niitä suomalaisia, jotka tätä vihaa levittävät. Sillä se viha kohdistuu meihin kaikkiin, jotka uskallamme olla eri mieltä heidän kanssaan. 

Ei vihalla vaan rakkaudella. Näin tahdon ajatalla ja uskon suurimman osan meistä samoin tuntevan. Välitetään. Autetaan ihmisiä hädässä. Lohdutetaan ja surraan yhdessä surevien kanssa. Pidetään huolta toisistamme. Sillä hyvä voittaa pahan. Aina. 

Rantamaisema Ruissalossa

Ruissalon kylpylän piha

Työkavereillani kriisityö jatkui heti maanantaina mutta minä pääsin rauhoittumaan ja lepäämään Ruissaloon, jossa alkoi kuntoutuskurssini. Tälle kurssille hain kesäkuussa, sillä halusin Back-to-fit -projektilleni vielä lisävahvistusta. Tämä kurssin ensimmäinen jakso kesti viisi päivää ja eivätpä olisi voineet parempaan saumaan nämä päivät osua.

punaiset ruusut Ruissalossa

Tuon kriisiviestintäviikonlopun jälkeen olin aivan turta - en ollut ehtinyt edes surra kunnolla. Mutta tuolla Ruissalon upeissa maisemissa, meren äärellä ja luonnon keskellä jäi kaiken kuntoilun ohella aikaa myös itselle. Hiljaisuus ja luonto tekivät tehtävänsä ja hoitivat väsynyttä vanhaa naista. Ja rauha palasi mieleen ja sieluun.

punaiset puolukat

Ruissalosta palattuani vietimme vielä viikonlopun perheen kanssa Sauvon farmilla. Grillailimme, saunoimme ja kävimme mustikassa. Saalistakin tuli ja lisää tulee sitten, kun nuo kuvan puolukat kypsyvät. Ehkä ensi viikon lopulla? 

Minulle mennyt kesä on taas kerran terävöittänyt sen, mikä elämässä on tärkeintä: se, että pidetään huolta toisistamme. Vietetään aikaa rakkaittemme ja ystäviemme kanssa. Eletään joka hetki täysillä. Blogissakin on eletty hiljaiseloa - ja ihan ilman tunnontuskia. Tärkeimmät asiat ensin. 

Kiitos kaikille teille, jotka täällä olette hiljaiselosta huolimatta jaksaneet käydä vierailulla ja jotka olette tämän kesän aikana muistaneet sekä äitiäni että minua. Näillä eväillä mennään jatkossakin - tosin blogiin saattaa päivityksiä hieman useammin tipahdella. 

Millainen oli sinun kesäsi?
Ja millaisia muistoja siitä sinulle jäi?

Hyvää syksyn alkua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 
SHARE:

torstai 27. heinäkuuta 2017

Koti on maailman paras paikka

Kaksi ja puoli viikkoa vierähti hujauksessa Hollolassa, missä olin hoitamassa äitiäni, kun hän pääsi kotiin sairaalasta toipumaan pieleen menneestä operaatiosta ja vahvistumaan uutta toimenpidettä varten.

Lämmin kiitos kaikille teille edelliseen postaukseeni kommentoineille ja tsemppiviestejä lähettäneille. Kaikki rukoukset ja virtuaalihalit ovat olleet nyt enemmän kuin tervetulleita. 

lady of the mess - heinäkuun instagramkuvia

Tuohon kahteen ja puoleen viikkoon mahtui siihenkin kaikenlaista: erästä äidille määrättyä lääkettä jouduin kolmeen kertaan hakemaan apteekista, sillä jostain syystä sairaalassa ei oltu osattu laskea oikein lääkkeen riittävyys siihen saakka, kun uusi toimenpide tehdään. Jouduin soittamaan kaksi kertaa sairaalaan ja selittämään, että "eihän tämä vieläkään riitä". Ja yhden kerran jouduimme lähtemään päivystykseen, kun äidin sykkeet hyppivät miten sattuivat. Ilmeni, että sairaalassa ei oltu määrätty ollenkaan reseptiä juuri siihen lääkkeeseen, jota äiti olisi välttämättä tarvinnut. Sairaalassa ollessa sitä oli hänelle kuitenkin annettu. No - äiti joutui jäämään yhdeksi yöksi sairaalaan, jotta sydän saatiin rauhoittumaan. Kun hän sai tämän lääkkeen, alkoi toipuminenkin. Ja uutta operaatiota siirrettiin viikolla.

Viime viikon lopulla hän oli jo sellaisessa kunnossa, että uskalsin palata kotiin isännän kyydissä. Tällä hetkellä hän pärjää jo aika hyvin ja veljeni käy häntä päivittäin auttamassa. 

Täällä kotona on myös ollut vilinää ihan riittämiin - koti on kuin hävityksen kauhistus, sillä isäntä on minun Hollolassa ollessani käynyt Sauvon farmilla tekemässä pientä remppaa: maalannut traktoria ja ovia ja olihan hän täällä kotonakin hieman puuhastellut: maalannut pihakalusteita ja autellut appivanhempia. Kiire näytti olleen, sillä kotona oli tehty vain pikasiivous;)

Tall Ship Racers 2017 Turku

Viikon lopulla ehdimme sentään ihailemaan Turkuun purjelaivoja, kun Tall Ship Racers 2017 täällä sai kansan liikkeelle.

Tall Ship Racers 2017 Turku

Sää suosi tapahtumaa ja Turussa tapahtuman kävijäennätys rikkoutui - ensimmäisten arvioiden mukaan kokonaiskävijämäärä ylti 544000 henkilöön!

Tall Ship Racers 2017 Turku

Me kävimme Aurajokirannassa vain sunnuntaina ja hetken kiertelimme alueella. Puhti ei kuitenkaan nyt riittänyt sen kummempaan ilakointiin mutta jo edes lyhyt pyrähdys ihmisten ilmoilla ilahdutti kummasti.

Alkuviikko onkin mennyt kotitöissä ja pyykkiä pestessä sekä pähkäillessä, mitä kaikkea matkalaukkuun saa mahtumaan , sillä lähdemme isännän kanssa huomenaamulla muutaman päivän matkalle Amsterdamiin. Pakkaukset ovat puolitiessä niin kuin aina ja vielä ei ole minkäänlaista matkaintoa. No - se tulee kyllä viimeistään aamuvarhaisella Turun lentoasemalla. Kuten monesti aiemminkin lennämme Turusta Riikaan ja vaihdamme siellä konetta. On niin paljon mukavampi lähteä ja etenkin palata reissusta Turkuun, kun kotiin kentältä pääsee hetkessä.

Nuoriso toimii matkan ajan kotivahtina ja luulenpa, että ihan mielellään, sillä lämmintä on luvassa ja pihalla on grilli käytössä - eikä varmaan haitanne sekään, että  meillä voi hyrisyttää ilmalämpöpumpulla viileyttä öiksi;)

Kun palaamme matkalta, onkin edessä äidin toimenpiteen uusinta ja ensi viikon lopulla lähden taas Hollolaan. Toivottavasti tällä kertaa sairaala hoitaa osuutensa mallikkaammin kuin edellisillä kerroilla!

"Koti on maailman paras paikka" - näin totesi äitini, kun hän kolmisen viikkoa sitten palasi sairaalasta kotiinsa. Ja niinhän se taitaa olla useimmille meistä.

Micu The Cat

Kun itse palasin kotiin Hollolasta, ei haitannut sekamelska eikä hävityksen kauhistus, sillä portailla odotteli Micu-kisuli. Hetken katseli ja tuli sitten antamaan pusun poskelle. Ja sen jälkeen alkoi komento - eikun palvelija töihin;)

Sanotaan, että koti on siellä, missä sydän on. On se koti, missä elämme ja yömme vietämme. Turvapesämme ja akunlatauslaiturimme. Mutta ovat myös ne kodit, missä ovat läheisemme ja rakkaamme. Entiset kotimme ja sielunmaisemamme. Ne paikat, joissa sielumme lepää ja ne seinät, jotka meitä maailmalta turvaavat.Ne ihmiset, jotka sydämiimme suljemme. Ja ne hetket, jotka sinne talletamme.

Nyt on aika pakata kapsäkki ja yrittää herätellä matkainnostusta. Reissussa on yleensä mukavaa - ja mukavaa on myös aikanaan palata reissusta. Kotiin. Maailman parhaaseen paikkaan.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 
SHARE:

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Elämä on varjoa ja valoa...

Edellisestä postauksestani on jo tovi vierähtänyt ja siihen on syynsä - eikä syy ole tällä kertaa hitaan bloggaamisen periaate.

Lomani olisi pitänyt alkaa tänään ja alkuperäisten suunnitelmien mukaan olisimme huomenna matkanneet kohti Pohjois-Karjalan mökkiä. Toisin kävi. Aloitin lomani jo viime viikolla keskiviikkona ja rakkaat maisemat ja polut jäävät nyt katsastamatta.

Hollolan kirkko

Olen Hollolassa hoitamassa ja auttamassa äitiäni, joka yrittää toipua operaatiosta, joka ei mennyt niin kuin piti. Toipua siihen kuntoon, että uusintatoimenpide voidaan kuun lopulla tehdä.

Äitini pääsi sairaalasta kotiin keräämään voimia viime viikon keskiviikkona ja sitä ennen olimme ehtineet kokea niin pelkoa kuin varovaista toiveikkuuttakin. Tämä on kahden viikon sisällä kolmas kerta, kun tänne Hollolaan saavuin - ja tällä kertaa viivyn täällä pitempään kuin aiemmilla kerroilla.

apilankukkia ja muita kedonkukkia

Elämä on varjoa ja valoa. Ja nämä molemmat ovat meidän perheellemme viimeisten viikkojen aikana taas kerran muistuttaneet siitä, mikä on elämässä tärkeintä.

violetti kukka

Elää tässä hetkessä, elää täysillä - ja elää rakkaintensa rinnalla. Hyvässä ja pahassa, ilossa ja tuskassa. Valossa ja varjossa.

villejä lupiineja

Elää ja rakastaa. Ja muistaa olla kiitollinen jokaisesta hetkestä, jotka yhdessä läheistemme kanssa saamme viettää. Meillä on vain tämä hetki - huomisesta emme tiedä.

valkoiset juhannusruusut


Viimeisin muistutus tuli eilen, kun saimme tiedon, että äidin sisar oli edellisenä yönä nukkunut pois. Tätini tila oli jo pitkään ollut vakava ja uutinen ei yllätyksenä tullut, mutta eihän suru-uutisiin kukaan koskaan valmis ole - sitä toivoa elätellään viimeiseen saakka.

päivänkakkara

Minä pysyttelen nyt täällä äidin luona. Ja olen kiitollinen jokaisesta hetkestä. 

Olen myös kiitollinen kaikista edelliseen postaukseeni tulleista kannustavista kommenteistanne ja äitikin varmasti ne jossain vaiheessa lukee. Sillä sen verran valoa uskallan nähdä, että toipuminen edistyy ja että se uusi operaatio kuun lopulla onnistuu - ja surffimummi palailee vielä linjoille.

Sitä, milloin itse taas palailen linjoille, en osaa ennustaa. Se voi olla tänään - tai vasta ensi kuussa. Elämä on nyt muualla kuin blogeissa tai SoMessa - en ole ehtinyt enkä jaksanut lukea muiden blogeja, en kommentoida - ja muitakin Some-kanavia olen vain vilkuillut.  

Tärkeimmät asiat ensin. 

Näillä Hollolassa otetuilla kuvilla toivottelen 

Valoisia kesäpäiviä kaikille - pitäkää huolta toisistanne!


Lady of The Messiä voit seurata myös 



SHARE:

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Ajatuksia juhannuksena 2017

Pihallamme juhannusruusupensas kukoistaa täydessä loistossaan. Luonto on kauneimmillaan vaikka sää onkin mitä on. Ei haittaa - villahousut jalassa tarkenee vallan mainiosti. 

juhannusruusupensas

juhannusruusut kukkivat - midsummerroses

Vietämme juhannuksen täällä kotona Kaarinassa. Tarkoitus oli Sauvon farmille mennä, mutta tulimme toisiin aatoksiin. Eräs läheisemme viettää juhannuksen sairaalassa yrittäen toipua leikkauksesta, joka ei mennyt niin kuin piti. Uusi toimenpide odottaa jahka toipilas on siinä kunnossa, että se uskalletaan tehdä.

Juhlatuuli on ollut tipotiessään - huoli on kova ja valvottuja öitä takana ihan liiaksi. Päätimme, että otamme rauhallisesti tämän juhannuksen. Emme jaksaneet edes juhannuskokkoja läheisille rannoille mennä katsomaan.

juhannusruusut - midsummerroses

Aattona aamupäivällä isäntä kävi farmilla ajelemassa nurmikon ja katsomassa Turussa appivanhempia. Itse vain lepäilin. Tankki on aika tyhjä, sillä olen itsekin ollut vähän huonossa hapessa: taannoinen kasvohermohalvaus muistutteli toissa viikolla sellaisella hermosäryllä, että olin viikon täysin poissa pelistä. No - särkyjen pitäisi tietää erikoislääkärin sanojen mukaan aina paranemista siellä hermostossa ja tähän yritän luottaa. Ainakin tunto poskeen palasi. 

juhannusruusut - midsummerroses

Aaton illansuussa saapui tytär Micu-kissan kanssa ja lämmitimme sentään juhannussaunan ja isäntä grillaili ulkona. Mutta kyllä jäivät juhlajuomat tänä juhannuksena korkkaamatta. Edes viinipulloa emme viitsineet avata. 

Tänään juhannuspäivänä saapuvat vielä poikani ja miniäehdokas. Grillailemme, saunomme ja vain olemme yhdessä. Ja tänään kokoamme kesän ensimmäisen mansikkakakun - sen verran on pakko juhannusta juhlistaa!

liila alppiruusu - lilac rhododendron

Tätä kirjoittaessa hörpin vielä aamukahviani. Micu-kissa houkuttelee tuossa vierellä leikkeihin, tytär nukkuu rauhallisesti ja isännän kuorsaus kuuluu alakerrasta. Kerran näinkin päin. Yleensä isäntä herää ensin ja kahvit keittää.

Muutaman tunnin päästä alan koota mansikkakakkua ja odottella poikaa ja miniäehdokasta. Ehkä tästä vielä ihan kelpo juhannus kehkeytyy. 

Olen kuitenkin kiitollinen siitä, mitä on. Vaikka porukka pidoissa onkin pienempi kuin oli suunniteltu, on meitä kuitenkin tämä lähiperhe koolla. Omat särkyni ovat enää pieniä vihlaisuja ja toivon, että läheisemme toipuu ja saamme vielä tänä kesänä yhteisiä hetkiä viettää. Tänä kesänä ja vielä tulevinakin. Jos Luoja suo.

vuohenputki

Annan meille kaikille tähän loppuun vielä voimavaroiksi Irlantilaisen siunauksen, jonka olen täällä ties kuinka monta kertaa jo aiemminkin jakanut - siunauksen, joka nykyään löytyy myös virsikirjasta numerolla 979. Virsikirjaan sanat on suomennettu hieman toisin kuin tuohon videoon, mutta haitanneeko tuo mitään - siunaus on kuitenkin sama:

Tulkoon tie sinua vastaan,
olkoon tuuli aina myötäinen,
päivä poskillesi paistakoon,
sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan,
elämäsi
jääköön käsiin
Jumalan.
Virsi 979


Miten sinä vietät juhannusta?

Hyvää juhannusta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 


SHARE:

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kävele Naiselle Ammatti - Minä välitän ja siksi minä kävelen - lähdetkö mukaan?

Osallistuin  viime vuonna Turun Naisten Pankin pyynnöstä haasteeseen, jossa haastoimme bloggaajia osallistumaan Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumaan täällä Turussa. Saimme joukon bloggaajia ja ehkä jonkin lukijankin innostumaan ja tukemaan kehitysmaiden naisia. Vuosina 2016 ja 2015 tällä valtakunnallisella tempauksella kerättiin yhteensä 158000 euroa eli yli 5200 ammattia. 

Tänä vuonna tapahtuma järjestetään jo kahdeksatta kertaa. Tapahtumapaikkakuntia on mukana jo 60 Suomessa ja ulkomailla. Useimmilla paikkakunnilla kävellään sunnuntaina 10.9.2017 - ja idea on kaikkialla sama: iloista yhdessäoloa ja vaikuttavaa tekemistä kehitysmaisen naisten hyväksi.

Tapahtuman avulla kerätään lahjoituksia kehitysmaiden naisten koulutuksen ja toimeentulon edistämiseksi ilmoittautumislahjoituksen muodossa, joka vastaa yhtä ammattia (30 euroa/kävelijä). 

Tätä hyvää haluan itse tänäkin vuonna olla jakamassa ja teemani on sama kuin viimekin vuonna: minä kävelen ja siksi minä välitän

Naisten Pankki - Kävele Naiselle Ammatti
kuva: Naisten Pankki

Teemahan on otettu suoraan minut viime vuonna mukaan haastaneen Varsinais-Suomen Naisten Pankin viestintätiimin jäsenen Nina Kurjen Turkulainen -lehden kanmpanjablogisivustolla ilmestyneestä postauksesta Mitä maksaa ihmisyys? -  ja edelleen se on yhtä ajankohtainen kuin silloinkin.

Kun meillä Suomessakin keskustelu käy kiivaana siitä, miten turvapaikanhakijoihin tulisi suhtautua, miten perheenyhdistämisiin tai ihmisten palautuksiin takaisin turvattomiltakin tuntuviin paikkoihin, niin ottamatta edes kantaa noihin kysymyksiin, on hyvä muistaa se, että jokaisella ihmisellä on oikeus olemassaoloon ja ihmisarvoon. Jokaisella on oikeus ihmisyyteen. 

Meillä Suomessa on naisen asema yksi maailman parhaista. Meillä on arvoa niin ihmisinä kuin yhteiskunnan rakentajinakin. Kehitysmaissa näin ei useinkaan ole. Siellä köyhyydellä on naisen kasvot. 

Naisten Pankin perusoivallus on: "Kehitysmaiden naisissa piilee koko yhteiskunnan tulevaisuus. Heissä on se voima, jolla köyhyydestä noustaan."

Antamalla sisarellemme kaukana ammatin, annamme hänelle samalla mahdollisuuden työllistyä - ja mahdollisuuden vaikuttaa yhteisöönsä monella tapaa: perheiden hyvinvointi kasvaa, ravitsemus- ja terveydentilanne parantuvat, lasten koulunkäynti lisääntyy ja asuinolot kohentuvat.  

Tänä vuonna tapahtuman kohdemaina ovat Uganda ja Kambodza - molemmissa maissa Naisten Pankki on kampanjoinut jo useana vuonna ja auttanut liki 14000 naista.

Tänä keväänä Naisten Pankki täytti 10 vuotta - ja viime vuoden elokuussa saimme kuulla, että se on kerännyt jo yli 10 miljoonaa euroa!  Rahat on kerätty yli 4700 kuukausilahjoittajan ja tukijan, yritysyhteistyökumppaneiden ja eri puolella Suomea toimivien aktiivisten paikallisryhmien työn tuloksena. Merkittävin vuosittainen varainkeruutapahtuma on ollut juuri Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuma.

Naisten Pankin hankkeet toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu, jolla on vuosikymmenien kokemus humanitaarisen avun antamisessa, kehitysyhteistyöstä ja laaja asiantuntijaverkosto käytettävissään. Lahjoitusvaroja hallinnoi Kirkon Ulkomaanavun säätiö.

Naisten Pankki - Kävele naiselle ammatti - olen mukana
kuva: Naisten Pankki

Naisten Pankin toiminta on minulle yksi niistä hyväntekemisen muodoista, jota haluan tukea. Olen täällä blogissakin sen hyvää työtä tuonut esille esim. naistenpäiväpostauksissani ja aion jatkossakin niin tehdä. 

Se, että kaikilla maailman naisilla olisi mahdollisuus tasa-arvoiseen ja ihmisarvoiseen elämään, on minulle ja varmasti useimmille teistäkin sellainen asia, jonka puolesta kannattaa taistella.

Taistella vaikka avaamalla kukkaronsa - ja taistella vaikka ilon kautta Kävelemällä Naiselle Ammatti!

Tänä Naisten Pankin 10-vuotisjuhlavuonna ajattelin pistää paremmaksi kuin viime vuonna, jolloin haastoin mukaan yksittäisiä bloggaajia.

Haastan mukaan kävelemään täältä Turun seudulta kaikki oman paikallisverkostoni Åblogien (Turun seudun sisustus- ja lifestyleblogit) bloggaajat ja uuden, vastaperustetun Varpublogit -verkoston bloggaajat, joista osan myös tunnen. Ja kun vauhtiin pääsin, pistänpä pökköä pesään ja laajennan haastetta koko maahan: haastan mukaan myös 40+ -blogit, blogiportaalin, johon itse kuulun ja joka on kerännyt hoiviinsa meitä aikuisbloggaajia.

Hyvät bloggaajakolleegat - lähtekää mukaan haasteeseen ja jatkakaa sitä: haastakaa tuttuja bloggaajia, verkostoja ja yhteisöjä. Rummuttakaa oikein kunnolla hyvän asian puolesta!

Eikä tämä tähän jää - haastan mukaan myös sinut, lukijani. Lähde mukaan kävelemään, kerää ystäviäsi ja kavereitasi ja haasta vaikka Facebookissa omia kavereitasi hankkimaan ammatti kehitysmaan naiselle! Kävelypaikkakunnat voit tarkistaa täältä - ja jos sinun paikkakunnallasi ei vielä tapahtumaa ole, löytyvät tuolta ohjeet, miten sellaisen järjestäminen onnistuu.

Tehdään yhdessä tänä vuonna ihmeitä! 
Tehdään yhdessä unelmista totta!



Kuka lähtee mukaan kävelemään - kuka välittää?
Kerropa kommenttiboksissa, jos olet mukana - ja jos olet bloggaaja, linkitä vaikka postauksesi!

Annetaan yhdessä unelmille mahdollisuus kasvaa!

Lady of The Messiä voit seurata myös 
SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig