perjantai 28. huhtikuuta 2017

#satasyytäollaonnellinen - osa 1.

Joskus viime vuonna törmäsin Kiljusten blogissa #satasyytäollaonnellinen -haasteeseen ja tallensin sen luonnoskansiooni. Tänään kaivelin sen sieltä esille ja päätin siihen tarttua. 

Haasteen tarkoitus on löytää arjesta niitä pieniä - tai miksei isompiakin - syitä, miksi olla onnellinen. Olen kuluneen viikon potenut ties monettako tämän vuoden flunssaani - tai sitten tämä on vain jatkoa aiemmille. Kuumekin nousi ihan kiitettäviin lukemiin ja poskiontelot ovat särkeneet siihen malliin, että oli pakko käväistä lääkäriltä taas myrkkykuuri pokkaamassa. Kun tuota toispuoleisessa kasvohalvauksessa halvaantuneen puolen poskea särkee kunnolla, olen hieman vauhko ja vainoharhainen - särky ja tulehdus ovat ihan liian lähellä kasvohermoa.

Jotta elämä ei ihan voivotteluksi menisi, päätin etsiä päiviini onnen aiheita, sillä pienet vastoinkäymiset jaksaa kantaa kun näkee, kuinka paljon elämässä on sittenkin hyvää.Tästä postauksesta alkaa postaussarja, jossa niitä onnellisuuden syitä silloin tällöin luetellaan. Saa nähdä, pääsenkö sataan syyhyn ennen kuin koko blogi kuopataan;)

Tämän päivän onnen tuojat saavat olla vaikkapa nämä kevään ensimmäiset orvokit, jotka viime viikonloppuna isäntä toiveikkaasti jo parvekelaatikoihin istutti. Ja jotka ovat tuolla ulkona selvinneet hengissä huolimatta rännästä, lumesta, rakeista ja pakkasöistä.

sininen orvokki - blue violet

Orvokit huutelevat minulle tuolta ulkoa, että "hei, kevät tulee sittenkin"! Ja kyllä se tulee vaikka sääennustukset mitä sanoisivat!

sininen ja valkoinen orvokki

Tänään aurinkokin jo hieman pilkottelee pilviseltä taivaalta ja paljastaa likaiset ikkunat ja pölyhiukkasten tanssin sisällä. Ei haittaa - pestään kun jaksetaan. Ja pölyttömäksi ei kotia saa vaikka kuinka luuttuaisi.

Onnea on myös se, että kuumetta ei enää ole ja särkykin on laantunut. Saatan jopa vapuksi tästä tervehtyä. 

Ja toivossa elän, että ensi viikolla pääsen taas kuntosalillekin jatkamaan kuntoremonttiani, josta kerroin teille edellisessä postauksessani ja joka heti alkumetreillä otti pientä takapakkia tämän pakollisen levon takia.

Iloa ovat tuoneet myös teidän lukuisat kommenttinne ja tsemppausviestinne tuohon postaukseen - kyllä sellaisella kannustusmäärällä jo jaksaa tällainenkin rapakuntoinen lady ottaa itseään niskasta kiinni. Kiitos teille kaikille, jotka minua tsemppasitte.

sininen scillameri

Kevään voittoa talvesta julistavat myös nuo viime viikolla Turusta bongaamani scillat. Eivätkös vain näytäkin siltä kuin sanoisivat: Kevät tulee - ei me välitetä pienistä räntäsateista eikä raekuuroista. Aurinko sulattaa ne kyllä pois.

Tämän päivän onnen tekijäni - kevät, auringon voima ja toivottavasti pian selätetty flunssa. Muitakin onnen syitä löytyisi, mutta säästetään ne vielä pahan päivän varalle;)

Mistä sinä tänään olet onnellinen?

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

SHARE:

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Back-to-fit - vieläkö rapakunnosta noustaan?

*blogiyhteistyö Feel Delighted Finlandin kanssa

Nyt ovat maailmankirjat sekaisin! Löysin nimittäin itseni viime viikolla kuntosalilta. Minä, joka olen pakoillut noita saleja lahjakkaasti useamman vuoden ajan. Kuntosali on ollut mielessäni paikka, jonne eivät tällaiset könkkäladyt kuulu. Vaikka vallan hyvin tiedänkin, että moniin vaivoihini liike olisi se tehokkain lääke. Mutta kuntosali - ehei, sinne kuuluvat vain fitness -harrastajat ja himoliikkujat. Ne nuoret ja kauniit, joilla eivät hölly mahamakkarat, takapuoli eivätkä allit.

lady of the mess ja soutulaite

Olen rapakunnossa. Syitä huonoon kuntooni löytyy kyllä ihan riittämiin viime vuosien sairasteluista ja vammoista: ensin murtui nilkka, joka ei luutunut kunnolla vaan jalkapöydässä törröttää nyt rusto. Tuo rusto vääristi askellukseni sillä seurauksella, että vammautuneen jalan vaivaisenluu alkoi kasvaa ja sain päkiän alle Mortonin neurooman. Kävely oli kivuliasta ja liikkuminen välillä mahdotonta. Lopulta vaivaisenluu leikattiin ja sehän tiesi taas pitkää liikkumatonta jaksoa. Kun tästä selvisin ja aloin olla tolpillani, iski toispuoleinen kasvohalvaus, jonka seurauksena toisen silmän luomi ei suostunut yli puoleen vuoteen toimimaan. Silmä ei kestänyt tuulta eikä viimaa - eikä hikoilua. Ja merirosvolapulla peitetyn silmän kanssa ei liikunta onnistunut.

Kun vielä sairastan fibromyalgiaa, jonka säryt valvottavat öisin, en ole jaksanut harrastaa liikuntaa edes silloin, kun se on muilta vaivoilta ollut mahdollista. Fibroni ainoa ja paras lääke on liikunta. Lisäksi kolesteroliarvoni huitelevat sen verran korkealla, että taivuin vuoden alussa aloittamaan lääkityksen.

Vaivoja jos jonkinlaisia. Ja päälle vielä sairaslomien herkutteluista etenkin vyötärölle kertyneet lisäkilot. Korjattavaa ja rempattavaa kropastani löytyy roppakaupalla.

Fibrooni ei sovi mikään rankka liikunta - olenkin kuntoani aiemmin hoitanut kävelylenkeillä. Ja lisäkilojen karistamisessa auttaa tietysti kunnon ruokavalio. Mutta sepä ei enää näillä ikävuosilla riitä -  kilot kyllä karisevat mutta rasvan myötä katoavat myös lihakset. Ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu. Ihmisen kun pitäisi jaksaa kantaa luunsa jotta pysyisi toimintakuntoisena. 

Kävellen ei lihaksia kunnossa pidetä joten tarvitaan lihaskuntoharjoittelua. 

Sain jokin aika sitten sähköpostiini *Feel Delighted Finlandilta kysymyksen: Kiinnostaako hyvinvointi ja terveet elämäntavat? Samalla he tarjosivat minulle *yhteistyömahdollisuutta, jossa saisin avukseni oman personal trainerin, joka loisi minulle yksilöidyt ruoka- ja treeniohjelmat sekä laadukkaita Delight -patukoita vauhdittamaan terveellisempiä elämäntapoja ilman turhia sokereita ja lisäkaloreita.

Eipä tarvinnut kauan miettiä! Tämähän tuli kuin tilauksesta juuri minun tilanteeseeni. Joten otin innolla tarjouksen vastaan ja eipä aikaakaan, kun minulla jo oli oma personal trainer, Marita Autere, jonka mottona on "Yhdessä tavoitteeseesi!".

Ennen ensimmäisiä treffejä sain Maritalta täytettäväksi kyselyn, jonka pohjalta hän jo teki minulle uuden ruokavalion. Säikähdin hieman, kun sen näin: jotta aineenvaihduntani toimisi kunnolla, minun tulisi syödä paljon enemmän kuin mitä teen. Ja syödä säännöllisemmin. Tätä yritän nyt opetella. Vielä en osaa ja olen hieman joutunut joustamaan tuossa ruuan määrässä, mutta ei kerrota Maritalle;)

lady of the mess ja soutulaite

Sitten koittikin jo ensimmäisten treenien aika. Sovimme tapaamisen kuntosalille, joka on lähellä työpaikkaani eli treenit siellä onnistuvat hyvin työmatkojenkin yhteydessä. Tiedän kokemuksesta, että en saa itseäni salille, jos menen välillä kotiin. Marita myös vetää tällä salilla erilaisia jumppia joten se on hänelle tuttu paikka.

Treeni alkoi lämmittelyllä soutulaitteessa. Tuttu laite vuosia sitten käymästäni kuntoutuskurssista, mutta jouduinpahan tuossakin sitä oikeaa tapaa Maritan ohjauksella hakemaan. Ja vaikka Marita totesikin, että treenit on tarkoitus tehdä sykkeellä, jossa pystyy vielä puhumaan, niin ei hän ehkä tarkoittanut, että tarkoitus on testata sitä puhumalla koko ajan niin kuin minä näytän tuossa yläkuvassa tekevän;)

Lämmittelyn jälkeen koitti sitten se ensimmäisten treenien kamalin osuus: kuntotestaus. Pelkäsin saavani testeissä madon luvut. Ihan niin pahasti eivät asiat sentään olleet ja muutamaan kohtaan ruksattiin muutakin kuin huono. Ne madon luvut koittivat kuitenkin siinä vaiheessa, kun Marita mittasi vyötärönympärykseni. Sitä, mitä lukemia mittanauha näytti, en kerro, mutta sitä keskivartalorasvaa riittää kyllä sulateltavaksi ihan liiankin paljon. 

Testauksen jälkeen Marita vielä hieman viilaili minulle etukäteen tekemäänsä treeniohjelmaa ja aloitimme tutustumisen siihen ja laitteisiin.

Lady of The Mess ja Marita Autere treenaavat

Ohjelma oli laadittu niin, että kaikki lihasryhmät saisivat kyytiä. Jalkalihaksia vahvistettaessa vielä nauratti. Etukäteen olin hieman pelännyt sitä, millainen pirttihirmu Marita olisikaan. Ihan turhaan pelkäsin, sillä hän oli ihanan kannustava ja jaksoi kuunnella minun höpinöitäni, opastaa ja tsempata täysillä.

Ja sitä tsemppiä tarvittiinkin muutamaan otteeseen ihan kunnolla.

Lady of The Mess ja Marita Autere treeneissä

Jalkakyykky ei ole minun juttuni. Ei edes ilman painoja. Kyllä minä kyykkyyn pääsin mutta tuosta olisi tarkoitus päästä ylöskin. Sen päätin, että vielä joskus pääsenkin. 

Treeniohjelma käytiin läpi ja siirryimme vielä pukuhuoneeseen juttelemaan ja sopimaan jatkosta.

Lady of The Mess ja Marita Autere Delight -patukan kimpussa

Kuntosalitreenien lisäksi aion vielä osallistua Maritan vetämille Fascia -tunneille, sillä Fascia-treeni perustuu myofascioiden eli lihaskalvoketjujen kokonaisvaltaiseen toiminnalliseen liikkuvuus- ja liikehallintaharjoitteluun. Sen tavoitteena on voimantuoton, tasapainon, koordinaation sekä liikkuvuuden parantaminen. Fascia-treeni on dynaamista liikkuvuusharjoittelua miellyttävästi mukavuusalueella ilman apuvälineitä. Tunnin päämääränä on myös rauhoittuminen ja rentoutuminen.   Tämä jumppa sopii kaikenikäisille mutta erityisen hyvin fibromyaltigolle - ja tällaiselle vanhemmalle naiselle.

Näin alkoi tämän ladyn back-to-fit -projekti. Tarkoituksena on petrata ruokavaliotani, käydä salilla pari kertaa viikossa, jumpassa silloin tällöin ja tehdä kunnon kävelylenkkejä. Onneksi on kevät ja säät ovat suotuisia ja suorastaan houkuttelevat ulos. Harras toive on, että entisen sokerikoukun sijaan tarttuisin liikuntakoukkuun. Onneksi on mukana matkassa ihana Marita-tsemppari.

Lady of The Mess ja Delight-patukka

Ensimmäisen treenin jälkeen olo oli illalla ihan siedettävä ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, että kyllä tämä tästä. Vaan olisihan se pitänyt muistaa ja toki Maritakin siitä muistutti, että lihakset saattavat olla hieman kipeinä sitten seuraavina päivinä. Voi taivas! Kyllä tuntui lihaksissa, että jotain oli tehty. Reidet huusivat hoosiannaa ja enpä ollut ennen tiennytkään, että takapuolessakin on niin monta lihasta;)

Mutta muutamassa päivässä siitä toivuttiin ja tiesinpähän, että treenit ovat tehokkaita. Ja niiden jatkuessa se lihaskuntoni kohenee sen verran, että joka treenin jälkeen ei olo ihan samanlainen ole.

Ei muuta kuin kohti uusia treenejä! Kun vielä oppisi sen tankkauksenkin - onneksi ovat nuo Delight -patukat helpottamassa esimerkiksi töissä välipaloina. Nämä proteenipitoiset patukat kun pitävät nälänkin loitolla hieman paremmin kuin ne työpaikalla aina tarjolla olevat keksit. 

Siitä, miten kunnonkohennus onnistuu, kerron kyllä aikanaan myös täällä blogissani. Mutta älkää pelästykö - ei tästä mitään fitness -blogia tulossa ole;)

Feel Delighted Finlandin Instagram -tiliä ja Facebook -sivua kannattaa muuten seurailla - niistä löytyy mm. reseptejä terveellisiin herkkuihin ja juuri nyt on käynnissä kilpailu, jossa voi voittaa itselleen kaapin täydeltä Delight -patukoita!

Miten sinä hoidat kuntoasi?
Ja millaisia ovat sinun mielestäsi terveelliset elämäntavat?

*Postauksen personal trainer ja proteenipatukat saatu Feel Delighted Finlandilta

Valoisia päiviä kaikille - pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

SHARE:

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen - hiljentymistä, lepoa ja läheiset koolla

On ensimmäisen pääsiäispäivän ilta ja vaikka oikeat bloggaajat ovatkin pääsiäispostauksiaan postitelleet jo useaan otteeseen ja meille inspiraatiota tarjoilleet yllin kyllin, saa tämä harrastelijabloggaaja postauksensa aikaiseksi vasta nyt.

Pääsiäisen suklaamunia ja keltainen tulppaani

Toki olen pääsiäistoivotukset lähettänyt bloginkin sosiaalisten tilien kautta mutta tämän pääsiäisen olen halunnut pyhittää hiljentymiselle, levolle ja läheisten seurasta nauttimiselle. Juuri niin kuin hitaan bloggaajan manifestissani julistankin: elämä on nyt ja tässä - ja silloin unohtuvat blogit ja valokuvaamisetkin.

keltaiset krysanteemit

Pääsiäistä sain viettää yhdessä läheisteni ja rakkaideni kanssa - pitkänä perjantaina saapuivat tyttäremme ja Micu-kissa, poikamme, äitini sekä veljeni viettämään juhlaa kanssamme. Pääsiäisen herkkupöydän katoimme jo eilen lauantaina, sillä silloin saimme vielä vieraiksemme anoppini, appeni ja kälyni. Kaikki rakkaat yhteisessä pöydässä vielä tänäkin pääsiäisenä. Ainoastaan miniäehdokas oli viettämässä pääsiäistä omassa lapsuuskodissaan mutta muuten oli pöytäseurue täydellinen. En olisi enempää voinut pyytää enkä saada. 

Pääsiäisen suklaamunia ja keltainen tulppaani

Lauantain herkkupöydän äärellä päättyi myös minun Ekopaastoni, joten aivan loppuun saakka eli 1. pääsiäispäivään saakka en selvinnyt. Sillä mikä juhla se olisi ollut, jos minä olisin pihtaillut? Ei mikään! Joten herkuttelin kyllä ihan hyvällä omallatunnolla. Ja sanonpahan vain että herkuttelin kunnolla;)

kissa haistelee tulppaaneita

Tänään ovat vieraat jo suurimmaksi osaksi lähteneet kukin omiin touhuihinsa, mutta tytär ja Micu-kissa ovat vielä täällä ilahduttamassa meitä. Micu omalla tavallaan: pääsiäiskukat on nostettu kirjahyllyn päälle turvaan ja viherkasvit ovat pysytelleet tiukasti työhuoneessa. Ei haittaa - pääsiäisen keltainen loistaa tuolta kirjahyllyn päältäkin!

Pääsiäisen sanoma on tänä pääsiäisenä ollut tavallistakin lähempänä. Tapahtumat maailmalla ovat tuoneet meille uhkakuvia, joita vielä muutama vuosi sitten ei olisi uskonut olevan olemassakaan. Ja täällä kotoisassa Suomessakin käytävä keskustelu etenkin SoMessa on näyttänyt todeksi sen, että uhkia eivät tuo vain muualta tulevat ihmiset vaan niitä löytyy lähempääkin. Vihapuhe, pelottelu ja hyökkäykset esim. turvapaikanhakijoita kohtaan jakavat kansaamme. Maailman pahuus on jo täällä. Ihan meissä itsessämme.

Se toivo, jota pääsiäisen sanoma tuo, on tänä vuonna tarpeen ja tosi. Usko siihen, että elämässä on toivoa. Uusia alkuja. Ituja. Niin kuin luonnossa itää ja kasvaa uutta, niin voi ihmeitä tapahtua myös ihmisessäkin. Jopa tässä vanhassa, höppänässä ladyssa. Sillä sitä toivoa paremmasta ja uskoa huomiseen tarvitsemme me kaikki. 

Pahuus on olemassa vaan sille ei pidä antaa voittoa. Pelätä saa vaan pelolle ei saa antaa valtaa. Elämä voittaa - se voittaa kuolemankin.

keltaiset narsissit kukkivat

Pitkäperjantain kärsimyksestä pääsiäisen iloon - kivi on vieritetty haudan suulta. Sitä toivoa olen tänään sydämessäni tunnustellut ja siitä toivosta piispa Kaarlo Kalliala pääsiäisyön saarnassaan totesi:

"Kivi on vieritetty pois ja meistä on tehty kiven vierittäjiä. Meistä on tehty kivenvierittäjiä, mutta me emme ole sellaisia kuin tarun Sisyfos, joka tuonelassa yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan työntää kiveä mäen päälle, josta se joka kerta, aina ja jatkuvasti vyöryy alas. Sellaisia kivenvierittäjiä meistä on tehty, ettei kukaan lisäisi yhtäkään kiveä toisen elämän kuormaan, vaan että me huojentaisimme, keventäisimme ja vapauttaisimme taakoista. Sen vallan meille antaa hän, joka oli kiven takana, hän, joka oli kiven sisässä, hän joka on meidän ja koko maailman pelastuksen pääsiäinen. Suuria voivat kivet olla, hyvin suuria, mutta usko pääsiäisen Herraan siirtää vuoria."

Tänä pääsiäisenä olen ollut siunattu. Monella tapaa.

Millainen oli sinun pääsiäisesi?

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 



SHARE:

torstai 6. huhtikuuta 2017

Maaliskuu - valoa, aavistus keväästä, sairastelua ja elämyksiäkin

Maaliskuun muistot olivat jo jäädä kirjaamatta, sillä tuntui, että kuukausi vain vilahti ohi pitkällisen flunssan kourissa kärvistellessä. Mutta kun oikein harmaita aivosolujani vaivasin, löytyi tästäkin kuukaudesta niitä muistamisen arvoisia hetkiä ja tapahtumia.

Turun Aurajoki maaliskuussa 2017

Vaikkapa hetket lounastauoilla ja töiden jälkeen kotiin lähtiessä, kun Aurajoesta olivat jäät sulaneet ja valo häikäisi silmiä ja toi jo aavistuksen keväästä. Vaikka näyttikin jo keväiseltä, oli edelleen kylmä ja talvitakin alla villatakkikin oli tarpeen. Ei haitannut - kevään valo vaan saa hymyn huulille. 

Jo helmikuussa iskenyt flunssa näytti kyntensä ja sen kourissa kuluikin sekä loma että sitä seuraava viikon sairasloma. Ehkä minä vihdoin alan oppia, että flunssa kannattaa hoitaa kunnolla eikä lähteä puolikuntoisena töihin - sen verran tiukkoja sanoja lääkärini minulle lausui, kun minut kotiin passitti vaikka olin vain yskänlääkereseptiä mennyt hakemaan. 

Sama flunssa on vihoitellut kyllä edelleenkin - inhottava tauti, kun välillä tuntuu siltä, että nytpäs minä sen nitistin ja seuraavana päivänä se taas niskuroi. Mutta eiköhän se vielä taltu. Ennemmin tai myöhemmin.

lumikellot kukkivat maaliskuussa 2017

Vaikka oli kylmää, lämmitti aurinko sentään sen verran, että jopa meidän varjoisalla etupihallamme ilahduttivat lumikellot kukinnallaan. Muita kevätkukkia sieltä tuskin nouseekaan, sillä viime vuonna jäivät tältä ladylta mukulat istuttamatta. 

Sairastelun oheen mahtui onneksi muutamia hauskoja ja mukavia tapahtumia. Töissä vietimme päivän Ruissalossa toimintaa ja taloutta suunnitellen ja päivään saimme myös mahdutettua voimauttavaa valokuvausta. Kun sääkin helli auringonpaisteella, voi sanoa, että kerrankin tällaisesta suunnittelupäivästä nautin täysillä. Ja niin tuntuivat nauttivan myös työkaverini. 

Voimauttavaa valokuvausta on työyhteisössämme aiemmin kokeiltu ja jos et ole koskaan sellaiseen päässyt osallistumaan, suosittelen lämpimästi.

Maaliskuulle osui myös mukava ja inspiroiva Aboa Vetus & Ars Novan bloggajien museopäivä. Hyvää ruokaa, kivaa seuraa ja hienoa taidetta sekä historiaa. Kerrassaan elämyksellinen päivä.

Sairastelun takia jäi sosiaalinen elämä työhön liittyviä tapaamisia lukuunottamatta vähäiseksi, sillä jouduin perumaan jo sovittuja menoja ja tapaamisia. Puolikuntoisena en vaan enää jaksanut tehdä töiden jälkeen muuta kuin levätä. Enpä muista, että minulle aiemmin olisi käynyt niin kuin eräänä päivänä, kun töistä kotiin tultuani ja syötyäni olin nukahtanut sohvalle ja heräsin siitä seuraavana aamuna klo 5:50. Katsoin kelloa epäuskoisesti, käänsin kylkeä ja jatkoin uniani siihen saakka, kunnes isäntä tuli herättelemään minut aamukahveille. Hän kertoi, että kun hän illalla oli tullut töistä, olin nukkunut niin sikeästi, ettei hän ollut raskinut herättää minua. Oli vain ottanut villasukat jaloistani ja peitellyt minut. 

Tulipahan nukuttua. Ja tarpeen olivatkin nuo unet, sillä yskän takia yöunet ovat olleet kortilla.

valkoisia, vaaleanpunaisia ja punaisia tulppaaneja kimpussa

Isäntä yritti toki muutenkin ilahduttaa minua kantamalla jälleen kerran kaupasta herkkuja jos jonkinlaisia. Voi onnetonta, kun hän ei millään meinaa muistaa, että herkut ovat minulta ekopaaston takia nyt kiellettyjä. Joutuu isäntä-parka ihan itse kaikki ne suklaat, lakritsit ja pullat syömään;)

Maaliskuu oli myös tulppaanien aikaa. Niitä ostin itse, niitä kantoi kotiin isäntä ja niitä sain myös lahjaksi. Ylläolevan upean kimpun sain Tuula´s life -blogin Tuulalta bloggaajien museopäivässä. Kiitos, Tuula, synttärimuistamisista. 

Ja niitä tulppaaneja sitten siirreltiin olohuoneen pöydältä työhuoneeseen tai kirjahyllyn päälle turvaan Micu-kisulilta, joka välillä kävi tyttären kanssa minua hoitamassa ja ilahduttamassa. Viherkasvimmehan ovatkin olleet työhuoneessa hoidossa yli vuoden, sillä Micu on sellainen tuholainen, että kukat saisivat kyytiä hetkessä. Oikeastaan vähät kukista, mutta kun Micun tuhoamistapa on syöminen, saattaisi se saada myrkkyjä elimistöönsä. Joten kukat pysyvät piilossa niin kauan, kunnes Micu oppii sen, että kaikkea ei tarvitse maistaa.

Siinäpä se. Maaliskuu 2017. Ja nyt olemme jo siirtyneet kesäaikaan ja huhtikuuhun. Luvassa valoisia, lämpöisiä päiviä, luonnon heräämistä ja uusia alkuja. Ja pääsiäinen ihan tuossa nurkan takana.

Millainen oli sinun maaliskuusi?
Oletko säästynyt flunssalta?

Upeaa huhtikuuta sinulle!


Lady of The Messiä voit seurata myös 





SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig