Yksin kotona - ja kaverikuvahaaste

Meillähän oli Isännän kanssa tarkoitus mennä eilen Sauvoon farmille pihatöihin, mutta toisin kävi. Minun flunssani pitää sinnikkäästi otteessaan ja päätin, että parempi olla rehkimättä. Isännälle tämä taisi olla melkeinpä helpotus, sillä hän lähti töihin - siellä budjetit tuntuvat syövän miestä.

Ja kun tytärkin lähti reissuilleen, jäin yksin kotiin. No, huushollissakin olisi ollut yhdelle ladylle ihan tarpeeksi rehkimistä, mutta en jaksanut sitäkään. Päätin, että käytän ajan ihan itselleni ja kerään voimia ensi viikkoa varten.

Voimia latasin ottamalla torkkuja sohvalla kaverin kanssa - Viiru pysytteli seurassani koko päivän, vahti, etten livahda minnekään ja oli paras flunssatohtori ikinä. Nuo kuvat otti tytär reissulta palattuaan, kun meidät sohvalta löysi. Ja noilla kuvilla vastaan Myrskyn ja Minnan kaverikuvahaasteeseen, olkaas hyvät;)

No enhän minä koko päivää sentään jaksanut ihan torkkuakaan, vaikka aika hyvin siinä onnistuinkin.

Katselin myös vanhoja Pokka pitää -sarjan jaksoja DVD:ltä. Meillä on perheessä ollut tapana harrastaa yhdessä aina silloin tällöin jonkin TV-sarjan katselumaratooneja ja olemmekin muutamia suosikkisarjoja hankkineet kotiin; esim. House, Maanalainen armeija iskee jälleen ja myös tämän Pokka pitää -sarjan.

Telkkarista sarjat tulevat usein sellaisina aikoina, ettei niitä ehdi katsomaan - ja joskus on vain mukava viettää vaikka lauantai-ilta saunan jälkeen yhdessä - ja nauraa yhdessä - suurin osa hankkimistamme sarjoista onkin vähän hulvattomia;)

Nyt ei ollut seuraa ja olikin vähän haikea olo, kun yksin hihittelin  sarjan touhuille. 

Ja muistelin, miten meidän lapset etsivät sarjan hahmoista yhtäläisyyksiä tuttuihimme. Ja kyllähän sieltä tuttuja löytyykin: anoppi ja appiukko olivat selvä valinta Bucketin pariskunnaksi - anopista löytyy monta Hyacinthin piirrettä ja tämä "lady of the house" ohjailee appiukkoa kuin Hyacinth Richardiaan - kulkee taidenäyttelyissä ja muissa kulttuuririennoissa ja appiukko kiltisti mukana - vaikka vähän nuriseekin. Samoin appi saa luvan käyttäytyä, kun anoppi järjestää illanistujaisia - vaikkei nyt ihan kynttiläillallisia järjestäkään;)

Lapsemme osasivat myös erittäin helposti löytää vastaavuudet minulle ja Isännälle; me olemme kuulemma aivan ilmetyt Hyacinthin sisar Daisy ja hänen miehensä Onslow! No, ihan en samaa mieltä ollut, mutta pakkohan se on myöntää, että yhtäläisyyksiäkin löytyy. Niinkuin nyt huusholli ja - no, enpä taida enempää luetellakaan.

Myös Bucketien naapureille, Elizabetille ja Emmetille sekä heidän seurakuntansa pastorille löytyvät vastineet ihan lähipiiristä - samoin kuin Hyacinthin isälle ja sisarille Rose ja Violet. Ja näistä ei enempää parane kertoa, etenkään Rosen vastinetta ei kannattane nimetä, jottei saisi kunnianloukkaussyytteitä niskaansa;)

Torkkujen ja Pokka pitää -minimaratoonin lisäksi istuskelin myös ulkona - upea syksyinen päivä, jota ei voinut uhrata pelkästään sisällä olemiselle. 

Kyllä syksy on kaunis kaikkine väreineen - kaunis ja haikea. 

Ja kaunista olisi meidänkin pihallamme ollut, jos laiskan ladyn laiska Isäntä (vrt. Onslow) olisi nuo lehdet tuolta takapihalta viitsinyt haravoida;)

Toivottelen vielä tervetulleiksi kaikki uudet lukijat - teitä on tullut aika monta lisää sekä tuohon Bloggerin lukijajoukkoon, Blogilistalle, Blogloviniin että myös Facebookiin. Olen teistä jokaisesta - sekä uudesta että vanhasta lukijasta - iloinen ja otettu. Rehellisyyden nimissä on myös todettava, että kyllä tuosta lukijajoukosta joku on myös lähtenyt kyllästyttyään ladyn räpellyksiin. Niinhän se menee täällä blogistaniassa kuin elämässäkin - aika aikansa kutakin. 

Ja sellainkin aika on tullut (ja luulenpa, että kiitos tästäkin kuuluu Marjukan Fab Forty Something -blogin Aikuisten naisten blogeja listaukselle), että Lady on saanut yhteistyötarjouksen. 

Ihan puskista tuli, sillä en ole ilmoittaunut millekään mainos- tai yhteistyökumppanuussivustolle. Kerran aiemmin on sähköpostiin tullut yhteistyötarjous, jonka hylkäsin heti, sillä en tuntenut ko. yritystä ollenkaan. Mutta nyt olen vielä kahden vaiheilla, lähteäkö mukaan vai ei. Tämä yhteistyötarjous on kylläkin vain kertaluonteinen, mutta silti mietin: jos antaa pikkusormen, niin meneekö koko käsi. 

Blogini on kuitenkin pieni, joten enpä usko, että näitä tarjouksia kovin paljon tuonne sähköpostiin tipahtelee, mutta tähän saakka nämä juttuni ovat olleet mainosvapaita - jos jostakin tuotteesta olen kirjoittanut, olen tehnyt sen oman ostokokemukseni ja käyttöni perusteella.

Siksipä kysynkin teiltä, hyvät lukijani, mitä mieltä olette? 

Te olette kuitenkin se, mikä tekee tästä bloggaamisesta mielekästä enkä teistä yhtäkään halua menettää ainakaan yhteistyökuvioiden vuoksi.

Eilinen laiskottelu kostautuu - alakerrassa pyörii kolmas koneellinen pyykkiä ja sen selvittelyyn kutsuu koneen piippaus. Sitten vielä pienelle kävelylenkille ulos, sillä sää on vieläkin upea.

Oikein mukavaa sunnuntai-iltapäivää kaikille!