Viime sunnuntaina päättyivät Turun Kirjamessut, joille tänä vuonna osallistui yli 23000 kävijää.
Itse vietin messuilla perjantain ja lauantain ja aikomus oli sunnuntaikin siellä seikkailla,
mutta tämän ladyn messukestävyys ei siihen enää riittänyt ja jätin sunnuntain suosiolla kestävämmille.
Ehdin kyllä noiden kahdenkin päivän aikana nähdä ja kuulla niin paljon,
että sulateltavaa ja ideoita jäi vielä pitkäksi aikaa.
Monta mielenkiintoista tapahtumaa, keskustelua ja ihmistä mahtui noihinkin päiviin.
Ja kun näin messuilla vielä yhden lempidekkaristeistani, Donna Leonin,
oli se piste sen kuuluisan iin päälle.
Hänen haastattelutilaisuutensa lauantaina kiinnosti monia muitakin
- Agricola-lavan edusta oli niin täynnä ihmisiä, että vaikka aika lähelle lavaa
olin itseni ängennytkin, mitään haastattelusta en kuullut.
Ei haitannut - riitti, että näin tämän upean, vaatimattoman ja tyylikkään kirjailijan.
Haastattelun aiheena oli Leonin uusin kirja "Ansionsa mukaan", joka tietenkin on pakko hankkia
muiden Guido Brunettista kertovien kirjojeni joukkoon.
Messuilta en sitä vielä ostanut, sillä jono osastolla oli niin pitkä, että jätin sen suosiolla väliin.
Olin tällä kertaa messuilla sekä bloggaajapassilla että myös työni vuoksi.
Ohjelmaan sisältyi nimittäin monta paneelia ja keskustelutilaisuutta,
joissa kirkko oli mukana tavalla jos toisellakin.
Tämän kuun lopullahan alkaa yli vuoden kestävä Reformaatio2017 -merkkivuoden juhlinta
ja tuo juhlinta otti messuilla jo pienen varaslähdön:
oli Reformaatioalue ja oli monta tapahtumaa merkkivuoteen liittyen.
Ja oli tietenkin myös Turun Mikael, johon messuilla törmäsi tuon tuosta.
Mikaelhan sopii kirjamessuille muutenkin, sillä häntä pidetään Suomen kirjakielen isänä.
Ja vaikka nykykirjoissa ei enää aina sitä kirjakieltä viljellä, niin Mikaelilla on oma tärkeä osuutensa
siihen, että meillä Suomessa on rikas ja monipuolinen kieli - ja sitä myötä kirjallisuus.
Normaalisti kirjamessuilla kierrän antaumuksella kaikki kirjakojut
ja tapahtumat ovat usein jääneet melkeinpä huomiotta.
Nyt kävi toisin - kiersin kuuntelemassa keskusteluja niin ahkerasti,
että kirjoja ehdin vain hieman nuuhkia.
Perjantaina kiirehdin kuuntelemaan paneelia "OMG! - sosiaalisen median kieli vs. kirkon kieli",
sillä sosiaalinen media on osa omaakin työtäni - ja sitä se oli myös näillä messuilla.
Keskustelun veti kirjailija-toimittaja Roope Lipasti ja keskustelemassa olivat piispa Kaarlo Kalliala,
professori Erkki Sutinen, tietokirjailija Katleena Kortesuo sekä media-asiantuntija Jan Ahonen.
Tietenkin se, että oma lähiesimieheni, piispa Kalliala, oli mukana mielipiteineen
- ja OMG tunnustuksineen esim. omasta Twitter-tilin käytöstään -
piti korvani höröllä ja yritin saada vilkkaasta keskustelusta kaiken irti.
Monta hyvää neuvoa saimmekin ja itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen
Katleena Kortesuon neuvo: kirkon työntekijät yksilöinä SoMeen.
Niinpä - kun näytämme kasvomme ja kokonaisen ihmisen niiden takana,
pystymme olemaan ihmisiä toisillemme. Ja muuta emme voikaan eikä meidän tarvitsekaan olla.
Perjantaille osui myös keskustelu, joka oli otsikoitu: "Suomi suurten valintojen edessä.
Mille eurooppalaisille arvoille Suomea rakennetaan?"
Keskustelijoina olivat presidentti Tarja Halonen ja arkkipiispat Leo sekä Kari Mäkinen.
Juontajana oli pastori Mari Leppänen, joka on minun lähin työkaverini piispa Kallialan erityisavustajana.
Ja tietenkin se, että ennen piispa Kallialaa olin piispa Kari Mäkisen sihteeri,
toi tähänkin keskusteluun sen oman lisävärinsä:)
Vaikka ei tämä keskustelu mitään lisävärejä tarvinnut,
sillä kyllä tämä joukko osasi pitää mielenkiinnon yllä muutenkin.
Katsomossakin pystyi aistimaan sen, miten he innostuivat aiheesta.
Ja kun keskusteltiin sellaisista asioista kuin arvot, inhimillisyys,
turvapaikanhakijat, perheenyhdistämiset ja eriarvoisuus Suomessa,
ei siinä ainakaan pitkästymään ehtinyt.
Paitsi keskusteluja, sisältyi messuihin myös monenlaisia kohtaamisia.
Kuten vaikkapa paneelin jälkeen, kun presidentti Halonen ja arkkipiispa Mäkinen jäivät vielä juttelemaan,
liittyi seuraan myös kirjailija Ritva Siikala, jolta juuri on ilmestynyt uusi kirja:
"Musta sielu valkonaama - kertomuksia elämästä ja muukalaisuudesta".
Kirja, jonka teemoissa on paljon yhtäläistä juuri käydyn keskustelunkin kanssa.
Tämän kirjan ruksasin saman tien omalle ostoslistalleni.
Arkkipiispa Kari Mäkistä kävin kuuntelemassa vielä lauantainakin, sillä hän osallistui keskusteluun,
jonka aiheena oli "Romaani ja totuus". Muut keskustelijat olivat kansanedustaja Li Andersson
ja kirjailija Sirpa Kähkönen, joka myös avasi keskustelun noin 15 minuutin pituisella alustuksella.
Kylläpä oli mielenkiintoinen keskustelu!
Kun pohdittiin vaikkapa sitä, onko kirjallisuus aikakautensa muisti,
keskusteltiin myös siitä, ovatko nuo muistot ainoa totuus aikakaudestaan.
Mikä on totuus silloin, kun kirjailijat vaiennetaan maissa, joissa toden sanomista ei sallita?
Ja kuten arkkipiispa Mäkinen totesi: romaanissa maailma voi olla toisin ja romaani puhkoo ahtaat totuudet
- antaako romaani silloin mahdollisuuden vaiettujen totuuksien julkituomiseen?
Arvailtiin myös, millaisia totuuksia oman aikakautemme kirjallisuudesta tulee jäämään jälkipolville;
näkyykö siellä esim. se, miten maailmamme muuttui lyhyessä ajassa maailman tullessa
turvattomaksi niin monelle - tai se, miten kohtelimme näitä turvapaikkaa hakevia.
Näkyykö sekin, miten olemme maailmaamme ja ympäristöämme kohdelleet?
Romaani - tosi tai sepitetty - voi parhaimmillaan toimia sisäisenä totuutenamme, omatuntonamme.
Niin suurten kysymysten äärellä liikuttiin tässäkin keskustelussa, että vielä illallakin aivot kävivät ylikierroksilla.
Paitsi keskusteluja ja paneeleita, ehdin toki hieman niitä kirjojakin messuilla katsastaa.
Hankittavien kirjojen listalle löytyi vielä Donna Leonin ja Ritva Siikalan kirjojen lisäksi
esimerkiksi Riikka Ulannon runokirja "Vedelmiä", joka messuilla julistettiin tämän vuoden
Ja joululahjapakettiin eräälle pikkupojalle tulen käärimään Tuulikki Tolosen "Mörkövahdin".
Ja toivon, että kuulen häneltä tuon allaolevan toiveen useammankin kerran;)
Ostoslistalle päätyi myös Jaakko Heinimäen ja Kaisa Karirannan yhdessä tekemä kirja
"Tapakristityn tyylikirja". Listalle kirja päätyi siksi, että olin sen messuilta suunnitellut ostavani,
mutta Kirjapajan osastolta se myytiin loppuun ennen kuin sinne asti ehdin.
Tästä kirjasta ja tapakristillisyydestä Jaakko Ja Kaisa myös messujen Kuisti-lavalla keskustelivat
tenttaajanaan piispa Kalliala. Kuvassa keskustelua vielä puidaan tilaisuuden jälkeen
- ja tentataan piispalta, joka itse on jo pitkään viljellyt twiiteissään hastagia #tapakristitty,
mitä hän mahtoikaan tarkoittaa lanseeratessaan keskusteluun termin "mustanvyön tapakristitty";)
Sitä aion kyllä itsekin häneltä vielä tentata heti, kunhan hän taas reissuiltaan Virastolle palailee!
Turun Kirjamessujen lisäksi Turun Messukeskuksessa oli myös Turun Ruoka- ja Viinimessut,
joilla oli tietenkin myös käväistävä. Useampaankin kertaan,
sillä sellaisia herkkuja oli tarjolla, että jo tuoksut houkuttelivat osastoille.
Tarjolla oli vaikka mitä - suolaista, makeaa ja kaikkea siltä väliltä.
Lähiruokaa sekä ostettavaksi että maisteltavaksi.
Ja kun Turussa oltiin, eipä kai sopivampaa leivosta löydy kuin Kiss My Turku.
Sanoinko jo, että nams;)
Ja kirjamessuteemaankin sopii hyvin myös tämä teepussi, jonka toin messuilta kotiin.
Turun Messukeskus tapahtumapaikkana on toimiva ja jotenkin inhimillisen kokoinen:
tarpeeksi suuri, jotta sinne mahtuu paljon nähtävää - ja tarpeeksi pieni, jotta siellä löytää etsimänsä.
Messukeskushan on viimeisen vuoden aikana uudistanut paitsi yritysstrategiansa
myös visuaalisen ilmeensä, ja mielestäni uudistus on onnistunut.
Värikästä, selkeää ja viihtyisää.
Kun messuihin sisältyy tapahtumia, keskusteluja, kohtaamisia ja tietenkin niitä kirjoja
- ja kun keskusteluissa vilisevät sanat arvot, ihmisarvo, totuus ja omatunto,
eipä tarvitse ihmetellä, miksi Turun Kirjamessut on ottanut motokseen lauseen:
Messut, joilla on sydän.
Sitä ne todellakin olivat!
Ja kun sydämellisillä messuilla oltiin, mikä olisikaan ollut sopivampi kotiintuominen,
kuin yksi tuon kuvan pusseista täynnä käsityönä valmistettuja luomusuklaasydämiä!
Olivat muuten hyviä - mutta hupenivat ihan turhan nopeasti;)
Kiitos, Turun Kirjamessut - ensi vuonna uudelleen, jos Luoja suo!
*Postaus on tehty blogiyhteistyössä Turun Messukeskuksen kanssa.
Aurinkoisia syyspäiviä kaikille
ja toivottavasti myös antoisia lukuhetkiä!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
