Matkalla sinne, missä ovat rakkaimmat muistot ja maisemat

Heinäkuu on jo pitkällä ja olemme isännän kanssa lomailleen jo 2,5 viikkoa. Loma alkoi niin kuin se useimpina kesinä on tavannut tehdä matkalla Pohjois-Karjalaan äitini mökille, jonne äitini ja veljeni jo Peppi-koiran kanssa olivat hieman aiemmin matkanneet.

Matka sujui taas muutaman pysähdyksen taktiikalla, ilman mutkia tai poikkeamia suoraan matkanpäähän. Emme katselleet nähtävyyksiä, poikkesimme vain välillä kahveille ja syömässä - oli kiire päästä perille.

Mökistämme Juuan Timovaarassa olen ennenkin kirjoitellut. Postauksissani "Siellä missä sielu lepää" ja "Reissunaista laulattaa" olen kertonut, mitä nuo mökkimaisemat ja tuo seutu vaaroineen, metsineen ja järvineen minulle merkitsee.

Enkä malta olla nytkään itseäni toistamatta - kun tuonne mökille ajamme ja Varkauden jälkeen siellä Heinäveden kohdilla alkavat ensimmäiset kunnon mäki- ja vaaramaisemat näkyä, tunnen jo olevani lähellä kotia.

Sitä toista kotiani tämän nykyisen lisäksi. Sitä, jossa minun juureni ovat ja joka on minun sielunmaisemani.

Uudistunut Baltic Princess ja maailman kaunein saaristo tarjoavat kunnon irtioton arjesta

*Yhteistyössä Silja Line Suomi 

Toukokuun alussa pääsin kesken kiireiden katkaisemaan arjen uudistuneelle Baltic Princess -laivalle, jonne Silja Line oli kutsunut vaikuttajaristeilylle liki 30 bloggaajaa ja toimittajaa. Baltic Princesshän on meille Turun seudulla asuville tuttu paatti ja niin minullekin; edellisen kerran risteilin sillä avaamassa vuoden 2016 Raskasta Joulua -kiertueen.

Tällä vaikuttajaristeilylla Silja Line halusi esitellä meille täysin uudistuneen laivan ja sen mitä sillä on tarjottavana. Laivahan oli koko kevään telakalla Gdanskissa ja siihen vaihdettiin vaihdelaatikot mutta myös paljon muuta. Esimerkiksi kokolattiamattoja uusittiin useampia kilometrejä, kalusteita verhoiltiin ja uusittiin - ja ravintolat, hytit ja oikeastaan koko laivan sisustus kokivat täydellisen muodonmuutoksen.  Laiva sai uusia ravintoloita, suuremman lasten Silja Land -leikkipaikan ja isommat ostosalueet, joten kyllähän laiva ihan uudelta näytti.

Yksi asia, joka ei ole muuttunut, on reitti, jolla laiva seilaa: Turku-Maarianhamina-Tukholma. Kun yhden 23 tunnin risteilyn aikana saa nähdä maailman kauneimman saariston mennen tullen, eipä laivaristeilyn maisemilta voi juurikaan enemmän odottaa;)

Tallink Megastarin neitsytmatkalla saimme ihailla turkulaista laivanrakennustaitoa ja suomalaista sisustussuunnittelua

Viime sunnuntaina 29.1.17 Tallink Silja Linen upouusi pikalaiva Megastar seilasi neitsytmatkansa

 Helsingistä Tallinnaan ja tälle matkalle oli varustamo kutsunut mukaan sekä lehdistöä,

 bloggaajia että kutsuvieraita. Tässä joukossa oli myös aikamoinen määrä 

meitä nelkytplusbloggaajia - minä muiden joukossa*.

Megastarhan on valmistettu Turussa Meyerin telakalla ja se on Itämeren suurin pika-alus; 

pituuskin on peräti 212 metriä ja laivaan mahtuu 2800 matkustajaa.

Alus kulkee ympäristöystävällisillä LNG-moottoreilla ja noudattaa ECA-alueiden tiukimpia päästömääräyksiä.

Juuri ympäristöystävällisyyden vuoksi laivan kummiksi lupautuikin presidentti Tarja Halonen.

Huolimatta ekologisuudesta löytyy näistä moottoreista tehoja: matka-aika Tallinnaan on vain kaksi tuntia!

Meidän matkamme alkoi viihtyisässä Comfort Loungessa kuohuvaisen maljan nostolla ja saimme kuulla,

että Megastar on suunniteltu ihmisten toiveita ja kokemuksia kuunnellen,
historiasta oppien ja luontoa kunnioittaen. Megastar on meidän kaikkien luoma alus.

Laivan sisustuksesta on vastanneen  dSign Vertti Kivi & Co -sisustusarkkitehtitoimiston Vertti Kivi

ja Samuli Hintikka kertoivat meille, miten laivan sisustussuunniteluprosessi oli edennyt

 ja miten sisustuksessa on panostettu toiminnallisuuteen - silti viihtyisyyttä unohtamatta.

Laiva on suunniteltu niin, että siellä on helppo liikkua, kaikki tarvittava löytyy

 nopeasti ja pysähdyskeitaita on joka puolella.

Laivalta löytyy tuon Comfort Loungen lisäksi Business Lounge, Sitting Lounge, Children´s Playroom

ja Driver´s Lounge, joten jokaiselle löytyy varmasti mieluinen matkustustapa.

Muihin laivoihin verrattuna hyttien määrää on vähennetty ja panostettu siihen, että matkustajat löytävät

istumapaikan sitä tarvitessaan.  Istumapaikkoja onkin hulppeat 2800!

Sama toimisto on suunnitellut mm. Viking Cracen ja kuulimme, miten Megastarin suunnittelussa on

 otettu huomioon esim. se, että ihmiset viipyvät laivalla vain kaksi tuntia.

Suunnittelussa on menty toiminnallisuus edellä.

Tiloista on tehty olohuonemaisia ja kuitenkin avoimia. Materiaaleihin ja pieniin yksityiskohtiin on panostettu.

Esimerkiksi eri tilojen matot on soinnutettu kalusteisiin, niiden kuviot on suunniteltu 

juuri tätä laivaa varten - ja matot ovat kuosiinkudottuja.

Myös valaistukseen on panostettu: osa valaisimista on juuri tälle alukselle suunniteltuja,

 mutta löytyypä laivalta myös tunnettujen suunnittelijoiden muotoilua, 

esim. näitä yllä olevan kuvan Patricia Urquiolan suunnittelemia pöytälamppuja.

Ja vallan vallaton oli tämä Victory Barissa sijaiseva hevosvalaisin!

Kun esittelyjen jälkeen lähdimme kiertelemään laivalle, pysähtyi tuon lampun

 viereen aika moni meistä selfieitä ottamaan;) 

Varsinainen selfiepyydys!

Sen, miten huolella sisustuksen yksityiskohtiin on paneuduttu, huomasi kaikkialla - esimerkkinä vaikkapa 

tuo Sea Pubin baaritiskin puinen etupaneeli. Ja myös täällä oli kauniit valaisimet.

Sea Pubissa on myös pieni lava, jolla esiintyy artisteja ympäri maailmaa.

Meille esiintyi täällä upea Divet Shown Marko Vainio, jonka repertuaari oli aikamoinen:

 oli Katri Helena, Kaija Koo, Haloo Helsinki, Tina Turner, Saara Aalto, 

Conchita Wurst ja vaikka keitä.

Esityksen vielä jatkuessa saavuimme Tallinnaan ja siellä olon aikana siirryimmekin ruokailemaan.

Megastarin ravintolat sijaitsevat pääasiassa kansilla 8 ja 9 ja niistä löytyy kyllä jokaisen

 tarpeisiin sopiva aina Burger Kingistä á la carte -ravintola The Chef´s Kitcheniin.

Muutama meistä bloggaajista - etenkin ruokabloggaajista - illasti paluumatkalla á la cartessa,

 mutta minä ja aika moni muukin söimme laivan buffassa, Delight Buffetissa,

 jonne oli katettu monipuolinen seisova pöytä.

Valitettavasti kuvaa ei kaikista herkuista ole teille antaa, sillä hitaan bloggaamisen periaatteita

 noudattava lady keskittyi itse ruokaan eikä sen kuvaamiseen;)

Toteanpa vain, että herkkuja oli yllin kyllin

 - ja lievään ähkyynhän minä onnistuin itseni ahtamaan.

Ruokailun jälkeen lähdimme tutkailemaan laivan kahdessa kerroksessa sijaitsevaa,

 ovaalinmuotoon rakennettua myymäläaluetta, Traveller Superstorea.

Ja herkkujahan sieltäkin löytyi. Silmän täydeltä.

Noita korealaisia kasvonaamioita oli lähteä mukaani vaan en sortunut. Ja nyt harmittaa;)

Myymälän konsepti on samanlainen kuin Silja Symphonylla ja Silja Serenadella eli kaikkea löytyy.

Ja löytyihän sitä nytkin - niin minulle itselleni kuin isännällekin kotiin tuomisiksi;)

Ostoksia en tällä matkalla kovin paljoa tehnyt (isäntä ja visakortti voivat tosin olla eri mieltä),

 sillä en halunnut paljon kantamuksia. Seuraavalla kerralla varustaudun kyllä sillä erään bloggaajakolleegan

etukäteen ehdottamalla vedettävällä matkalaukulla;)

Kotiin kohti Turkua ja Kaarinaa lähti väsynyt mutta onnellinen lady yhdessä matkakumppaninsa
Tuula´s life -blogin Tuulan kanssa.

Kotimatka bussissa oli huomattavasti hiljaisempi kuin oli ollut menomatka
 - minä taisin nukahtaakin.

Ja vinkiksi kaikille, jotka Turusta tai Salosta olette reissuun Tallinkin laivoilla Helsingistä lähdössä:

Vainion Liikenne ajaa osan vuoroistaan Länsi-Terminaaliin saakka.

Sellaisella vuorolla mekin Tuulan kanssa Turusta lähdimme ja suoraan Länsi-Terminaalista pääsimme

myös bussiin, joka toi meidät Turkuun.

Mukavaa, kun ei tarvitse Helsingissä enää taksilla tai ratikalla matkustaa!

Kiitos Tallink Silja! Matka oli hieno kokemus. 

Tulen kyllä toistekin - ja taatusti Megastarille.

*Postaus on tehty blogiyhteistyönä Tallink Silja Linen kanssa.

Oikein hyvää helmikuun alkua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Porvoon mitalla keisarin ja Runebergin jalanjäljillä

Kävin viime viikon lopulla parin päivän työmatkalla Porvoossa ja ajattelin muutaman kuvan kera

vilauttaa teillekin näkymiä tästä viehättävästä ja idyllisestä kaupungista.

Koska olin työmatkalla, ehdin nähdä kaupungista vain pienen osan, sillä matkamme ohjelma oli

sen verran tiivis, että kaupungilla kiertelyyn ei kovin paljoa aikaa jäänyt.

Onneksi sentään toiseen päivään oli sisällytetty lyhyt kierros Vanhassa kaupungissa ja saimmekin kuulla 

monia mielenkiintoisia tarinoita sekä kaupungin historiaan vaikuttaneista ihmisistä että rakennuksista.

Ja kun Vanhassa kaupungissa kierreltiin, käytiin toki myös Vanhalla sillalla katsomassa näkymä

Porvoon rantamakasiineille päin. 

Tuolla Vanhalla sillalla kuuleman mukaan porvoolaiset hääparit käyvät kuvauttamassa itsensä häiden jälkeen.

Enkä ihmettele - on näky sen verran kaunis.

Eikä matkakaan Porvoon tuomiokirkolta pitkä ole, sillä kirkko näkyy hienosti sillalta.

Kirkkoon tutustuimme myös kierroksemme lopuksi lähemmin ja kuulimme

mielenkiintoisia tarinoita sen historiasta ja merkityksestä porvoolaisille.

Valitettavasti kuvia ei kännykästäni teille löytynyt - kuuntelin liian intensiivisesti;)

Olin matkalla kouluttautumassa yhdessä muissa Suomen tuomiokapituleissa työskentelevien kolleegoiden

 kanssa.  Moni meistä ei aiemmin ollut Porvoossa käynyt ja kyllähän me kaikki kaupunkiin ehdimme ihastua.

Itse olen käynyt Porvoossa joskus vuosikymmeniä sitten luokkaretkellä ja pari kertaa olemme

siellä perheen kanssa poikenneet kesälomamatkoillamme Pohjois-Karjalaan.

Ja nimenomaan vain poikenneet sen verran, että kahvit olemme ehtineet juoda,

 sillä kuten olen joskus tainnutkin mainita, meidän lomareissuillamme ei juurikaan reitiltä

 poiketa vaan kohteeseen ajetaan suorinta tietä;)

Vanhan Porvoon on puutaloalue on tunnelmallinen ja kaunis ja sen suojellut rakennukset on rakennettu

 moneen kertaan uudelleen,  sillä kaupunki on tuhoutunut niin sodissa kuin paloissa useammankin kerran.

Hienoa on se, että rakennukset on aina rakennettu vanhoille kivijaloilleen, 

joten Vanhan kaupungin kaava ja siluetti ovat säiluneet vuosisatoja samanlaisina,

 sillä edes talojen värejä ei saa muuttaa.

Vanhan kaupungin kadut ovat kapeita mukulakivikatuja ja ihmetellä täytyy, miten porvoolaiset

siellä talvella pystyssä pysyvät - meillä oli vaikeuksia jo ensimmäisen päivän iltana, kun korkokengissä

yritimme kompuroida illanviettopaikkaamme, Porvoon piispantaloon,

josta saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita piispa Björn Vikströmiltä ja hänen puolisoltaan Marialta.

Vaikka näyttääkin vanhalta, on piispantalo rakennettu niinkin myöhään kuin vuonna 1927

 ja siinä on ehtinyt asustaa jo useampikin piispa - ja jopa kolme Vikströmiä: 

Björn Vikströmin lisäksi hänen setänsä Erik Vikström ja hänen isänsä John Vikström, josta sittemmin tuli 

arkkipiispa  - piispa, joka oli minun ensimmäinen esimieheni vuonna 1998, kun työni kirkossa aloitin.

Nykyinen piispa on siten ehtinyt asua talossa jo lapsena - ja niistäkin ajoista saimme kuulla

- mutta koska ne ovat "perhejuttuja", en niistä täällä kerro;)

Sen verran illasta kuitenkin kerron, että saimme kuulla mm. Lasse Mårtensonin "Aamu-usvan" 

piispattaren soittaessa saksofonia ja piispan säestäessä pianolla. 

Hieno ilta rennon ja valloittavan piispapariskunnan kanssa

 - ja koska olimme siellä vieraina heidän kodissaan, en kuvia tilaisuudesta kuvia tänne jaa.

Varsinainen koulutustilaisuutemme pidettiinkin sitten hieman vanhemmissa puitteissa, nimittäin 

talossa, jossa pidettiin Porvoon valtiopäivät vuonna 1809 ja jolloin Suomelle myönnettiin autonomia.

Tätä Porvoon ensimmäistä kivitaloa rakennettiin 1758-1758 ja sitä on käytetty sekä lukiona

 että konsistoriumin tarpeisiin sekä sotilassairaalana useammankin sodan aikana.

Nykyisin talossa sijaitsee Porvoon tuomiokapituli ja sen juhlasalissa  koulutuspäivämmme pidettiin.

Juhlasalissa sijaitsee myös maalaus, joka on monille tuttu ainakin koulukirjoista - nimittäin

Emanuel Thelningin maalaus Porvoon valtiopäivien avajaisista Porvoon tuomiokirkossa.

Maalaus on vuodelta 1812 ja tästä maalauksesta on tehty kopio, 

jossa historiaa on hieman väritetty ja jossa korostetaan tapahtuman merkkihenkilöitä

 - R.W. Ekmanin maalaama kopio sijaitsee Valtioneuvoston linnassa.

Näissä juhlavissa tiloissa on aikoinaan myös keisari Aleksanteri I valtiopäivien avajaisiltana tanssittanut

 maaherran tytärtä Ulrika Möllersvärdiä - ja tästä tapaamisesta onkin sitten jo olemassa ihan omat tulkintansa,

 joista yksi on kirjattu Mika Waltarin romaaniin "Tanssi yli hautojen".

Porvoon kaduilla kulkiessa törmää historiaan joka puolella - on Kuninkaantie, Vanha Porvoo

 puutalo- ja empiretaloalueineen, on Runebergin kotitalo ja museoita jos jonkinlaisia.

Ja on tarinoita taloihin ja ihmisiin liittyen.

Kuulimme tarinoita keisareista, taiteilijoista ja romansseistakin

- historia elää edelleen noissa kauniissa maisemissa ja kaupungin mukulakivikadut,

 jos osaisivat puhua, voisivat kertoa lisää tarinoita.

Meille niitä tarinoita tarjoili Porvoon kaupungin auktorisoitu opas

 ja jos joskus Porvooseen haluat tutustua, kannattaa osallistua vaikkapa jollekin

teemaopastukselle, jollaisen voi tilata Porvoon Matkailuoppailta.

Me pääsimme myös paikkoihin, joihin ei ilman opasta normaalisti pääse

 - esimerkiksi sisäpihalle, josta löytyy vaikkapa tuon yläkuvan mukainen portaikko.

Pikainen vierailu Porvoossa tarjosi meille sen verran mielenkiintoisia tarinoita ja näkymiä,

että ainakin itse aion joskus palata sinne ihan ajan kanssa.

Ehkäpä silloin saan katsella kaikkea ihan "Porvoon mitalla".

Tämänkin lausahduksen taustat saimme oppaaltamme kuulla: alunperinhän Porvoon mitalla

 oli enemmänkin negatiivinen maine, sillä se oli mitta, jota kruununvouti käytti kerätessään veroja porvoolaisilta:

 vouti keräsi verot (tuolloin verot maksettiin viljalla tai paloviinalla) välipohjallisella mitalla

 -  hän nimittäin keräsi verot isommalla mitalla ja tilitti pienemmällä pitäen erotuksen itsellään.

Nykyäänhän Porvoon mitalla tarkoitetaan runsasta määrää - ja kuulemma Porvoon torilla saattaa 

esimerkiksi perunoita ostaessaan saada hieman ylimääräistäkin - jos osaa pyytää Porvoon mitalla;)

Porvoossa käydessä ei tietenkään kannata kävellä Brunbergin suklaakaupan ohitse

 - siellä nimittäin tarjotaan myös maistiaisia ja ihan Porvoon mitalla.

Ja kyllähän me tarjoukseen tartuimmekin, sillä kyllä meistä useimmat ihan kivat ostoskassilliset herkkuja

tuolta kotiin tuomisina kannoimme.

Porvoo on todella käymisen väärti - ja vaikka tässä postauksessa ette tietoa tai kuvia Porvoon mitalla 

saaneetkaan,  toivon, että nautitte pienestä matkakertomuksestani.

Enemmän nähdäkseen kannattaa sinne itse mennä - ja kannattaa varustautua kengillä, 

joissa on hyvä noilla mukulakivikaduilla kävellä.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Sopot, Puolan Riviera ja maailman pisin laituri

Pitkät, vaaleat hiekkarannat ja kuuma hiekka varpaiden välissä. Upeita kylpylähotelleja, terassibaareja, puistoja ja The Long Street.

Edellisessä postauksessani kerroinkin jo, että kävimme heinäkuun lopulla Gdanskin matkallamme isännän kanssa myös Sopotissa, puolalaisten omassa kylpylä- ja rantakaupungissa.

Sopothan muodostaa Gdanskin ja Gdynian kanssa ns. kolmoiskaupungin, sillä kaupungit sijaitsevat niin lähellä toisiaan, että ne hyvin voisivat yksi kaupunki ollakin.Vaan eivät sitä kuitenkaan ole - ei taideta Puolassa vielä kuntaliitoksia tuntea;)

Sopotia kutsutaan Puolan Rivieraksi - eikä syyttä. Kaupunki on kuuluisa kylpylöistään ja sinne ovat monet puolan varakkaimmat ihmiset rakennuttaneet itselleen rantahuviloita - siellä ovatkin Puolan kalleimmat asunnot.

Vaikka olemme isännän kanssa Gdanskissa käyneet pari kertaa aiemminkin,  Sopotissa emme olleet aiemmin poikenneet ja itse en tiennyt kaupungista  entuudestaan muuta kuin Sopotin laulufestivaalit.

Moni teistä lukijoista - etenkin minun ikäpolveni edustajista - saattaa myös muistaa nuo laulufestivaalit, jotka välillä kulkivat myös nimellä Intervision Song Contest, sillä näissä kisoissa myös suomalaiset artistit menestyivät aikana, jolloin Euroviisuista saimme vain nollia - esim. Marion Rung voitti nuo kisat kahteen kertaan ja Kirkakin oli kerran yleisön suosikki;)

Matkan Gdanskista Sopotiin teimme junalla. Noin yhden euron lippuhinta ja 25 minuuttia - ja olimme siirtyneet kaupunkilomalta rantalomalle.

Rautatieasemalla oli helppo havaita, mihin suuntaan lähteä - meidän lisäksemme Sopotiin oli tullut muutama muukin viettämään päivää tuossa kauniissa kaupungissa ja ei tarvinnut kuin liittyäihmisvirtaan, joka valui kaupungin pääkatua, The Long Streetiä, pitkin kohti rantaa.

Kadun varrella voi välillä istahtaa terassille, poiketa kaupoissa ja putiikeissa tai vain antaa virran viedä.

Viedä sinne, missä odotti maailman pisin laituri, Molo.

Itse laiturille emme tällä matkalla edes yrittäneet, sillä jonot sinne olivat meidän aikatauluumme liian pitkät.

Moni muu oli kyllä jaksanut jonottaa ja laituri oli täynnä ihmisiä, joista osa tosin oli saapunut sinne laivoilla.

Laiturin molemmin puolin näkyi valkoisen hiekan peittämää rantaviivaa niin pitkälle kuin silmä kantoi ja rantakuppiloita oli siellä täällä.

Meri tuntui jatkuvan kauas horisonttiin ja vaikka oli pilvipouta, tuntui hieno hiekka kuumalta varpaiden välissä. Ja onnistuin kuin onnistuinkin polttamaan olkapääni.

Ihmiset rannalla pelailivat ja leikkivät, istuivat rantabaareissa tai aurinkotuoleissa, mutta emme nähneet yhtäkään ihmistä uimassa. Ikävä vieras, levä, oli valloittanut nämäkin Itämeren upeat rantavedet.

Koska pulahdusta vilvoittavaan veteen ei tarvinnut miettiä, suuntasimme takaisin kaupunkiin päin.

Ensin tosin kävimme katsastamassa upean Grand Hotellin, joka sijaitsi aivan rannan tuntumassa. Hotellilla on aikamoinen historia: se on rakennettu jo 1924-1927 ja sen huoneissa ovat yöpyneet niin Euroopan kuninkaalliset, kuuluisuudet ja raharikkaat kuin itse Hitlerkin.

Hotellin piha on aidattu ja sillä on oma yksityinen rantansa - sekä oma puutarhansa.

Kauniisti hoidettu puisto ja oma ruusutarha. 

Kyllähän tuolla olisi voinut muutaman päivän viettää kuninkaallisesti - tosin sesonkiaikaan huonehinta on sen verran muikea, että taitaisi Grandissa yöpyminen tältä Ladylta sen lottovoiton vaatia!

Aivan Grandin vieressä sijaitsee toinen loistohotelli, Sheraton Sopot, jolla myös on oma rantansa - sekä upea kylpylä.

Sheratonin ja Grandin läheisyydessä  kukoistaa kaunis puistoalue, jossa oli mukava vilvoitella puiden katveessa ja katsella upeita kukkaistutuksia ja vaikka taidetta.

Sheratonin vieressä on myös kaupungin keskusaukio, josta voi suunnata tutkimaan kaupunkia laajemmallekin.

Tällä retkellämme emme aikapulan takia kauemmas ehtineet ja näkemättä jäi  moni nähtävyys, mutta sen verran sentään näimme, että päätimmekin isännän kanssa, että joskus vielä palaamme.

Ehkä sillä haaveissamme olevalla johonkin syksyyn ajoittuvalla Gdanskin matkallamme, jolloin turistejakaan ei ole niin paljon kuin nyt - ja jolloin noiden loistohotellienkin huonehinnat ovat kohtuullisempia.

Tallustelimme hitaasti The Long Streetiä pitkin takaisin rautatieasemalle päin,  istahdimme välillä viinilasilliselle ja cappuzzinolle - emmekä voineet vastustaa kaikkialla lehahtelevaa, veden kielelle tuovaa vohvelintuoksua. Sillä vohvelikioskeja oli joka puolella - ja pakkohan sellainen oli nauttia.Varustettuna runsaskätisellä keolla kermavaahtoa ja marjoja.

 Ihastelimme kulkiessamme kauniita rakennuksia ja kirkkoja.

Poikkesimme parissa putiikissa, mutta vain poikkesimme, sillä emme raskineet aikaamme shoppailuun tuhlata.

Kauemminkin olisimme kaupungissa viihtyneet, mutta koska meillä oli sovittu jo ruokatreffit Gdanskiin, jouduimme Sopotin aivan liian nopeasti jättämään.

Sopot on viehättävä rantalomakohde ja moni matkailija yhdistääkin kaupunki- ja rantaloman viettämällä lomastaan osan Sopotissa ja osan Gdanskissa.

Meilläkin on haaveissa näin tehdä - tosin rantaelämää emme tulisi juurikaan tuolloin viettämään vaan nauttisimme kylpylöistä, sillä tarkoituksemmehan on Gdansk-Sopot -matka syksyyn ajoittaa. Ja hieman pitemmän kaavan mukaan.

Ehkäpä silloin mahtuisimme myös Molo-laiturin valloittamaan. Jos Luoja suo.

Täällä Suomessa on arki koittanut, töitäkin on tehty jo useampi viikko ja ulkona vihmoo sade.Onneksi aurinkokin välillä kurkkii.Ja on tulossa tämän kesän viimeinen viikonloppu.Ensi viikolla siirrymme jo syyskuuhun ja syksyyn.Toivottavasti kauniiseen syksyyn!

Ennen sitä

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta