Verkostoitumista, aikuisia naisia ja gaala-asu

Viikko on jälleen ollut työntäyteinen ja kiireinen.

Vuorokauden tunnit eivät ole tuntuneet riittävän alkuunkaan.

Töissä sitä normaalia härdelliä - lisäksi budjetin laadinta omalle sektorilleni.

Eilen luulin sen jo selättäneeni, mutta eipäs vaan - tänään jatketaan.

Ja vapaa-ajalla kaikenlaista menoa. Shoppailuakin.

Vaan ei itselleni - tytär ja poika ovat ensi viikolla lähdössä Japaniin ja olemme

hieman kierrelleet yhdessä kauppoja;)

Vappukin painaa päälle.

Mitään ihmeellisempiä kekkereitä emme tänäkään vuonna järjestä vaan näillä näkymin olemme 

vain menossa Turun Taidemuseonmäelle lakitukseen. 

Poksautamme sihipullon korkin ja nostamme ystävien kanssa maljat Vapulle ja keväälle.

Jos sää ja Ladyn viime lauantain kemuissa kipeytyneet jalat sallivat,

 ehkä kävelemme vielä Liljan patsaan lakitukseenkin.

Korkkarit jätän suosiolla kotiin.

Viikkoon on sisältynyt myös blogin kannalta hauskoja asioita.

Lady of The Mess on nyt myös osa  Nelkytplus -yhteisöä.

Yhteisön esittelyteksti kuuluu:

"40+ yhteisö on Suomen ensimmäinen kyseiselle ikäryhmälle suunnattu viihdyttävä, elämyksellinen

ja hyödyllistä sisältöä tuottava mediakanava.

Kokoamme yhteen itsenäisesti toimivat ja laadukasta sisältöä tuottavat yli 40-vuotiaiden naisten ja 

miesten mielenkiintoiset blogit, instagram-tilit ja muut sosiaalisen median kanavat."

Olen iloinen ja otettu, että pääsen mukaan tähän yhteisöön heti sen alkumetreiltä asti.

Me aikuiset tarvitsemme ja ansaitsemme yhteisön, jonka tavoitteena on tarjota irtiottoja arjen kiireistä 

sekä positiivista energiaa ja inspiraatiota elämään.

Mukaan halutaan blogeja monista eri kategorioista - elämän kirjoa ja väriä kantilta jos toiseltakin.

Jos tunnet, että blogisi kuuluisi joukkoomme, löydät tuolta Nelkytplus -sivuston infosta  tietoa siitä,

 miten sinne on mahdollista hakea ja  millaisia blogeja etsiskellään mukaan. 

Ja lukijana löydät sivustolta monenmoista virikettä ja mielenkiintoista luettavaa - aikuisten ihmisten kirjoittamaa ja tuottamaa.

Nelkytplus löytyy myös Facebookista ja Instagramista 

- olet tervetullut ja toivottu tykkääjäksi ja seuraajaksi;)

Sivupalkistani löytyy sivuston logo ja sitä klikkaamalla päädyt tuonne  yli nelikymppisten omalle sivustolle.

Tervetuloa!

Lady of The Messkin  löytynee sieltä blogien joukosta jo tänään.

Tällaista verkostoa on jo kaivattukin - monesti on ainakin minusta tuntunut siltä, 

että blogiverkostot ja SoMe-yhteisöt on suunnattu vain nuorille; samoin markkinointi ja mainonta

 - vaikka meitä aikuisia on täällä netin syövereissä jo paljon - ja lisää tulee koko ajan;)

Kyllä meille kaikille pitää täältä löytyä omat juttumme - ja ne yhteisetkin.

Ja emmeköhän me kaikki tänne mahdukin, kun vain annamme tilaa toisillemme.

kuva: Pauli Siuruainen,  Indiedaysin Facebook-sivu

Niinkuin mahduimme me kaikenikäiset viime viikonlopun kekkereihinkin.

Minäkin, joka aluksi lentelin outona lintuna, mutta joka lämminsydämisesti otettiin vastaan.

Lupasin postauksessani noista kekkereistä, että asukuvakin tulee jossain vaiheessa tuonne Indiedaysiin

 - no, tuossa se nyt on täälläkin sieltä lainattuna.

Siinähän sitten pönötämme Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiian kanssa kuvausseinällä - kaksi aikuista naista. 

Huomaa kyllä, kumpi on käynyt kampaajalla ja kumpi tullut gaalailemaan hotellin hiustenkuivaajan kautta;)

Myös Tiian blogi  löytyy tuolta Nelkytplus -yhteisöstä.

Oletko sinä joskus tuntenut, että blogimaailma on vain nuorille ja kauniille?

Onko tällaiselle uudelle verkostolle tarvetta?

Tänään toivottavasti saan sen budjetin sellaiseen kuosiin, että voin hyvillä mielin käväistä lakituksessa ja tavata ystäviä, 

joita Taidemuseonmäelle aina tiettyyn kohtaan kokoontuu - kuka kulloinkin mukaan pääsee ja ehtii.

Näin on tehty jo liki 40 kertaa.

Me aikuiset - siellä lasten, nuorten ja vanhusten joukossa.

Sillä Vappu on kaikenikäisten juhla!

Hauskaa Vappua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Työpaikan vanhin nainen

Työpaikaltani on viimeisen kuukauden aikana jäänyt kaksi naista eläkkeelle ja itselleni valkeni se tosiasia, että olen toimistomme vanhin nainen.

Eihän meitä siellä kovin montaa ole - vain kahdeksan - mutta minä olen nyt tämän joukon nestorinna.

Pakko myöntää, että hieman kirpaisi.

Muistan sen, miten nuorempana niitä vanhempia naisia - siis yli nelikymppisiä - katseli ja ihmetteli, 

miten ne voivatkin olla niin kaavoihin kangistuneita. 

Ja aina kaikkea uutta vastaan.

Jo vuosia sitten päätin, että sitten kun minä olen tuossa tilanteessa, haluan käyttäytyä toisin. 

En halua hangata vastaan kaikkea uutta, en haikailla vanhan perään

 - enkä piikitellä tai arvostella nuorempia tai yleensäkään ketään.

Ja olen jopa sopinut erään työkaverini kanssa, että jos minussa alkaa tuon kaltaisia piirteitä esiintymään, sopii potkaista ahterille - ja kunnolla.

Meidän työyhteisössämme ei kovin nuoria olekaan - ja miehissä on sentään minuakin vanhempia.

Silti - työpaikan vanhin nainen!

Viime viikolla täytin vielä vuosia - niitä on nyt sitten 58.

Facebook -seinälleni sain hurjan määrän onnentoivotuksia

 - ja erään kaverin onniteltua työpaikan vanhinta naista, oli eräs toinen kaveri sitten kirjoittanut: 

The First Lady of The Office.

Aah - tämä kuulosti jo paljon paremmalta - niinpä päätinkin, 

että tästä lähtien olen sitten meidän työpaikkamme The First Lady.

Tietenkin kaikella sillä arvovallalla ja kunnioitettavuudella, jotka tuohon titteliin sisältyvät;)

Justiinsa - tuon kun ääneen sanon seuraavassa henkilökuntapalaverissa, minut passitetaan suoraan

 johonkin laitokseen, missä hoidetaan tällaisia First Ladyja ja muutamaa Prinsessaa;)

Iästä ja siitä, miten ikääntymiseen itse suhtaudun, kirjoittelin jo viime kesänä postauksessani

Ikähän on vain numeroita - vai onko?

Sen kirjoituksen sanoihin voin vieläkin täysillä yhtyä.

Iän tuomat muutokset ulkonäössä on vain hyväksyttävä

 - samoin se,  että kroppa ei ihan kaikkeen siihen taivu mihin aiemmin. 

Ja että tulee vaivoja ja kremppoja.

Mutta siihen voin vaikuttaa, miten niihin muutoksiin itse suhtaudun.

Voin yrittää taistella kaikin keinoin ulkoisia muutoksia vastaan ja yrittää näyttää nuoremmalta.

Ei onnistu - vaikka mitä hoitoja ja leikkauksia itselleni teettäisin, iän näkee

 - sen näkee silmistä, ihosta; sen näkee käsistä ja kaulasta; sen näkee jaloista. 

Ja sen näkee  myös ryhdistä.

Voin heittäytyä sairaaksi ja vanhaksi.

Ja alkaa valittemaan vaivojani.

Ja sitä, miten ennen kaikki oli paremmin.

Ja että maailma on kohdellut minua huonosti ja epäoikeudenmukaisesti.

Voin heittäytyä katkeraksi vanhaksi akaksi.

Tai voin katsoa näitä ryppyjäni ja kiittää niistä: 

tuo ryppy tuli siitä murheesta - mutta selvitty on

 - tai nuo rypyt sain kaikista niistä iloisista ja hauskoista hetkistä, 

joita olen lähimpieni ja ystävieni kanssa vuosien saatossa saanut kokea.

Ja  nauranut vatsa niin kippuralla, että kyllä se vatsalihasjumpasta on käynyt.

Minunkin rypyissäni on kyllä näitä molempia - mutta enemmän niitä naurunryppyjä.  

Voin kiittää siitä, että jalat toimivat - tällä hetkellä tosin vielä leikkauksen jäljiltä klenkkaillen

 - mutta toimivat kuitenkin.

Fibromyalgia yrittää välillä tehdä tepposiaan, mutta pitäähän se nyt joka Ladylla jokin sellainen 

vaiva olla, jolle voi sanoa: Et pirulainen minua lannista!

Voin kiittää siitä, että mitään pahempaa ei ole juuri nyt.

Ja että lähimmillä ovat asiat tarpeeksi hyvin.

Että asiat ovat  juuri tänään näin - siitä olen kiitollinen ja onnellinen.

Sillä huomisesta ei ole varmuutta kenelläkään - eiliseen ei voi palata.

Ja kyllähän ikääntymiseen liittyy monia hyviäkin puolia:

tässä iässä uskaltaa jo olla oma itsensä - ei enää tarvitse välittää muiden mielipiteistä, 

kunhan ei satuta ketään käytöksellään.

Ei ole pakko enää juosta oravanpyörässä - töitä on tehtävä ja niitä teenkin mielelläni, 

mutta ei minulla enää mitään suuria urahaaveita ole. 

Viihdyn työssäni ja tottakai haluan siinä edelleen kehittyä - ei kukaan ole koskaan valmis

 - ja uusia asioita tulee koko ajan eteen.

Mutta luulenpa, että tästä työstä tulen jäämään eläkkeelle, jos Luoja elinpäiviä suo.

Ja hyvä niin.

Ja vaikka ikää tulee, ei se tarkoita, että ihmisen mieli vanhenee

 - ajatukset voivat välillä heittää ihan samalla lailla häränpyllyä kuin nuorempana, 

sydän pomppailla jännityksestä ja elämykset voivat viedä melkein taivaisiin.

Vaikka kuuta en enää tavoittelekaan, niin tähtiin kurkotan!

Rokkijalka vipattaen ja kukkahattu kutreilla keikkuen!

Sydän sykkyrällä ilosta ja nauraen elämälle.

Ja tottakai huulet punattuina;)

Olla henkisesti nuori - mitä se itseasiassa tarkoittaa? 

Ei sitä, että haikailisi nuoruuden perään, vaan sitä, että on avoin elämälle ja kaikelle sille,

 mitä se meille vanhemmillekin vielä tuo.

Ja että on valmis kokeilemaan uutta ja vierastakin. 

Niinkuin nyt sitäkin, että pistää blogin pystyyn ja höpöttelee siellä kaiken maailman asiat.

Ja näyttää vielä ryppyisen naamansakin;)

Samalla ymmärrän toki senkin, että kaikille tällainen asenne ei ole mahdollinen

  - joskus elämä vie liian raskaille poluille ja antaa sellaisia taakkoja, 

että jo tämän päivän eläminen on raskasta. 

Tässä iässä suostun jo myöntämään senkin, että en tule jäämään historian kirjoihin. 

eikä minusta tullut filosofian tohtoria eikä Nobelin palkinnon saajaa.

Sitävastoin olen saanut enemmän rakkautta ja ystävyyttä kuin ikinä osasin odottaa. 

Ja se taitaa kuitenkin olla tärkeämpää kuin saada nimensä historian lehdille! 

Sen verran minussa kuitenkin on vielä jäljellä nuoruuden aikaista hippityttöä, punkkaria ja

 maailmanparantajaa, että tämän maailman vääryyksille osaan huutaa: Ei!

Sen maailmanparannuksen aloitan aamuisin katsomalla peiliin ja sanon itselleni:

 Olet hyvä noin - käyttäydy silti niin, ettet tallo kenenkään varpaille.

Äläkä anna kenenkään talloa omillesi! 

Niille omille varpailleni melkein talloin itse viime viikolla, kun tulin töistä kotiin.

Lähellä kotiani on lastentarha ja kuljen sen ohi kotiin palatessa. 

Tie siinä lastentarhan aidan vieressä oli peilikirkasta jäätä ja todella liukas

 ja siinä kun köpöttelin hyvin hitaasti, joka askelta varoen ja tuolla kipeällä jalalla klenkaten, 

kuului sieltä aidan takaa iloinen pienen lapsen huikkaus: "Hei vanhus!" 

Vähänkös kolahti!  

Mutta hieman sentään lohdutti, että takanani tuleva ainakin puolet

 minua nuorempi nainen sai saman huikkauksen;)

Eiköhän uskalleta olla kaikki hyviä ja täydellisiä ihan joka iässä.  

Keskeneräisinäkin.  

Sillä niin vanhaksi ei voi tulla, että valmiiksi tulisi.

Mutta voi tulla The First Ladyksi!

Ruusu on ruusu, vaikka siinä olisi piikkejäkin - ja ruusu se on tuolta Isännän synttäriruusujen takaa kurkisteleva kuihtunut ruusukin;)

Iloa tähän viikkoon kaikille ja kaiken ikäisille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta

Ikähän on vain numeroita - vai onko?

10 keinoa, joilla näytät nuoremmalta.

6 ruoka-ainetta, jotka nuorentavat.

Voide, joka lupaa madaltaa rypyt, heleyttää ihon, kiinteyttää ja kaikki muut ihmeet.

Tänä päivänä naisen olisi näytettävä nuorelta ja virkeältä. Timmiltä niin kasvoista kuin kropastakin. Nuoruus on valttia - ja sitä yritetään säilyttää ja palauttaa kaikin keinoin.

On olemassa voiteita, jotka lupaavat ihmeitä. On erilaisia hoitoja: mesoterapiaa, mikroneulausta, laserointia. 

Ja niitä järeämpiä aseita: botox, täyteaineiden ruiskutukset ja plastiikkakirurgia.

Mutta teit mitä teit, nuoruutta et voi ostaa. 

Nuoruutta ei saa takaisin.

 Pahimmat nuoruuden metsästyksen tulokset voimme nähdä monien julkkisten kasvoilta. 

On kivikasvoja, kissanaamoja - ja täytettyjä poskia ja pulleita huulia.

Nuoruutta metsästäessämme emme voi voittaa - saalis karkasi jo ajat sitten.

 Olin kolmekymppinen, kun äitini osti minulle joululahjaksi ihonhoitosarjan - oli kaikki puhdistukseen ja hoitoon tarvittavat linimentit sekä ensimmäinen silmänympärysvoiteeni. Seuraavana jouluna sain uuden satsin voiteita ja heitin salaa edellisen käyttämättömänä roskiin.

Olen maailman laiskin ihonhoitaja. Ja se näkyy. Ihossa on pigmenttimuutoksia, ryppyjä, ihohuokoset ovat suurentuneet ja iho on samea ja veltto.

Ja koska olen laiska ihonhoitaja, minuun on ollut helppo vaikuttaa mainoksilla, jotka lupaavat tuloksia nopeasti ja helposti. Purkkiarmeijani perusteella olen ollut aikamoinen mainonnan uhri. 

Olen vuosien myötä laittanut näihin ihmevoiteisiin aikamoisen summan rahaa. Mikäs siinä, jos edes olisin jaksanut noita voiteita käyttää. Mutta kun suurimman osan olen joutunut vanhentuneina heittämään harakoille.

Hölmö on naisihminen - ja etenkin tämä Lady.

Mutta tiedättekö - ei enää! 

Itseasiassa ei enää aikoihin - kun aloitin blogini, aloitin samalla kaappieni tavarapaljouden karsimisen. 

Ja pikkuhiljaa olen karsinut myös purkkiarmeijaani. 

Uusia en ole ostanut ennenkuin vanhat on käytetty.

Ja vaikka mitä naamaani pläträisin, ryppyjä tulee lisää - ja antaa vain tulla.

Olen 57-vuotias - ja kyllä näin kunnioitettavassa iässä rypyt saavat olla ja näkyä.

Nehän kertovat eletystä elämästä: iloista ja suruista, sairauksista - 

vuosista, jotka ovat tuoneet elämiseen itseni hyväksymistä tällaisena. 

Tämän ikäisenä. 

Ja tämän näköisenä.

Tottakai minä vielä itseäni hoidan: rasvaan ihoani ja käyn hoidoissa,  sillä kyllä se vanhempi iho kuitenkin kaipaa kosteutusta - ja etenkin hemmottelua;)

Koska iästä tuli synti? Koska ikääntymisestä asia, josta ei puhuta?

Ja kuitenkin - kukaan ei siltä välty. Kaikilla se on edessä. 

Sanotaan, että ikähän on vain numeroita. Että se on vain asennekysymys.

Tiettyyn pisteeseen saakka näin varmaan onkin.

Mutta kyllä ikä on muutakin: kyllä siihen sisältyvät ne rypyt, krempat ja vaivatkin. 

Ei niistä pelkällä nuorella mielellä selviä.

Ne on vain hyväksyttävä osana elämää.

Ja vaikka ikä tuokin omat rasitteensa, tuo se myös omat ilonsa: vapauden siitä, että ei tarvitse enää juosta sen nuoruuden perässä - eikä oikeastaan minkään muunkaan perässä. Saa rauhassa nautiskella elämän iloista. Sillä niitähän ikä ei vie - päinvastoin. Elämään tulee, jos antaa tulla, kiitollisuus eletyistä vuosista - ja kiitollisuus jokaisesta tulevastakin päivästä. 

Ja toivottavasti huomenna ei markkinoille tule sitä ihmeseerumia, joka saisi tämän Ladyn taas naurattamaan apteekin tätiä kysymällä: " Onko teillä sitä seerumia, joka lupaa kasvojenkohotuksen ilman veistä?"

Iloa ja eloa kaikille - joka iässä!