Tässä haasteessa on tarkoitus jakaa niitä oikeita aitoja kuulumisia. En tosin tiedä, kiinnostavatko ne ketään teistä, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Että edes itse muistaisin.
lauantai 19. lokakuuta 2019
Kuulumisia ja syksyn värejä
Tovi jos toinenkin on jo ehtinyt vierähtää edellisestä postauksestani ja päätin vihdoin piipahtaa taas tänne blogin puolelle ja kertoa hieman kuulumisiani. Älkää pelästykö - en aio tänne monen kuukauden tekemisiäni luetella vaan ajattelin kertoa kuulumiset jo ajat sitten Keyword: Love -blogin Jonnalta poimimani haasteen muodossa.
Tässä haasteessa on tarkoitus jakaa niitä oikeita aitoja kuulumisia. En tosin tiedä, kiinnostavatko ne ketään teistä, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Että edes itse muistaisin.
Tässä haasteessa on tarkoitus jakaa niitä oikeita aitoja kuulumisia. En tosin tiedä, kiinnostavatko ne ketään teistä, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Että edes itse muistaisin.
lauantai 22. syyskuuta 2018
Syksyn sävelissä soi blues
Tämä alkusyksy on ollut upea! Olemme saaneet nauttia lämmöstä, valosta ja luonnon väriloistosta.
Turussakin terassikelit ovat jatkuneet aivan näihin päiviin saakka. Vaikka päivisin onkin ollut lämmintä, niin aamut ovat kuitenkin jo olleet viileämpiä. Ilma on ollut raikasta ja hengityskin on helpompaa kuin kesällä.
maanantai 25. syyskuuta 2017
Kun saapuu syys
Olen aina rakastanut syksyä eikä tuo rakkaus näytä vuosienkaan myötä kuihtuneen. Syvenee vaan entisestään.
Rakastan syksyn värejä. Alkusyksyä, jolloin luonto hitaasti liukuu vihreästä keltaiseksi, oranssiksi ja punaiseksi.
On vielä vehreää ja rehevää. Vaikka kesän kukat ovat jo kuihtuneet ja lehdet tipahtelevat puista.
Siellä täällä vielä kukkiikin - ja toisaalla sato kypsyy. Elopellot odottavat korjaajiaan ja metsissä puolukat ja sienet kerääjiään. On sadonkorjuun aika.
Vielä riittää luonnossa antimia niin ihmisille kuin eläimillekin.
Rakastan syksyn säitä. Kuulautta aamuisin, auringon lämpöä päivisin tai sateen ropinaa. Kun hengittäminenkin tuntuu helpolta. Kun illalla pimeys laskeutuu ja vielä on ulkona vällyn alla lämmin laskea tähtitaivaan tähdet.
Tämä alkusyksy on antanut sekä sateita että auringonpaistetta.
Niin ovat olleet säät kuin itse elämäkin. Valoisaa ja harmaampaa.
Tämä syksy on tuntunut menneen kesän jälkeen arvokkaalta ja ainutkertaiselta. Minun kuudeskymmenes syksyni. Olen huomannut yhä useammin miettiväni sitä, että näitä syksyjä ei enää jäljellä ole hukattaviksi asti. Montako vielä - Luoja tietää. Siksi tästä on otettava kaikki irti. Tästä hetkestä, joka on ainutkertainen - ja jollaista ei toista tule.
Ei muuta kuin yritetään ohjata purtta eteenpäin. Aina ei solju elämä niin suoraan kuin toivoisi, mutta sekin kuuluu elämään. Kunhan ei liian isolle karille karahda;)
Niinpä - välillä paistaa aurinko ja välillä sataa ropisee. Ja kaikki näyttää harmaalta. Hyvä on silloin muistaa se, että siellä harmaiden pilvien takana se aurinko kuitenkin vielä on. Ja paistaa taas joskus.
Eilen saimme nauttia melkein kesäisistä säistä - ja niitä on luvassa vielä viikollakin. Minä nostan kasvot kohti aurinkoa ja nautin tästä kauniista syksystä täysillä - toivottavasti sinäkin!
Upeita syyspäiviä kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
perjantai 28. lokakuuta 2016
Jääthän vielä hetkeksi, syksy!
Lokakuun viimeiset päivät ja syksy jatkuu vielä.
Kun kirjoitin syyskuussa siitä, miten
oli postauksen kuvissa vielä syksyn väriloistoa ja upeutta.
Vaan lokakuussa luontokin haalenee.
Se harmaantuu odottamaan talvea.
Harmaanakin on syksy ollut kaunis.
Jossain päin maata ovat ensimmäiset lumipisarat jo sadelleet ja maisema hetkeksi valaistunut.
Me saimme toissayönä hieman lumiriitettä vaan aamulla sitä ei enää ollut.
Enkä jäänyt kaipaamaan.
Sillä toivoisin tämän syksyn jatkuvan vielä hetken.
Voi syksy, jää vielä hetkeksi!
Anna minun vielä nauttia aamujen kirpeydestä, tuulen hivelystä kasvoillani.
Anna astella niin ettei varpaita palele.
Anna tuntea tuoksusi.
Maatuvan luonnon ja mullan tuoksu.
Nähdä vielä elämää kuolleiden lehtien keskellä.
Katsella, kun pilvet lipuvat ohitse ja puissa loistavat vielä värit.
Vaikka osa rungoista jo onkin pudottanut lehtensä.
Jääthän vielä hetkeksi, syksy!
Sillä tämä syksy on ollut erityinen:
töissä kiirettä, Aleppon kellot ovat kaikuneet ja maailma sekaisin.
Kuitenkin sain viime viikonloppuna vielä koota kaikki läheiseni tänne kotiimme
äitini 80-vuotiskahveille.
Ja kaiken keskellä mielessä rauha.
Sillä tämä syksy on ollut erityinen:
töissä kiirettä, Aleppon kellot ovat kaikuneet ja maailma sekaisin.
Kuitenkin sain viime viikonloppuna vielä koota kaikki läheiseni tänne kotiimme
äitini 80-vuotiskahveille.
Ja kaiken keskellä mielessä rauha.
Hyvää lokakuun viimeistä viikonloppua sinulle!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
keskiviikko 21. syyskuuta 2016
Syksyn kauneudessa elämä näyttää haurautensa
Syyskuu - ja millainen syyskuu!
Syksyn upeat värit. Kirpeät aamut ja auringon lämpö päivisin.
Rakastan tätä väriloistoa.
Kun villiviini punertaa ja koivunlehdet kellastuvat.
Kun tuuli hivelee kasvoja ja tuo mukanaan syksyn tuoksut.
Kun töissä ollaan jo täydessä touhussa.
Sillä sitä touhua on totisesti riittänyt.
Syyskausi on käynnistynyt vauhdilla ja kiirettä on piisannut.
Suunnittelua, kehittämistä ja valmistautumista tuleviin haasteisiin.
Uusia virikkeitä runsain mitoin sain myös Kirkon viestintäpäiviltä, joilla olin toissa viikolla.
Päivät järjestettiin tänä vuonna laivaseminaarina ja parin päivän ajan saimme kyllä sellaisen
tieto- ja ideapaketin, että vanhan naisen päälle riittää sulateltavaa vielä pitkäksi aikaa.
Ehdimme onneksi hieman hengähtää muutaman tunnin kävelyllä Tukholmassa, joka otti meidät
vastaan auringonpaisteella.
Mutta vaikka töissä onkin vilskettä ja vilinää, en valita.
Olen aiemminkin täällä todennut olevani kiitollinen siitä, että saan tehdä mielekästä
ja omia arvojani vastaavaa työtä.
Silloin ei pieni kiirekään haittaa - eikä sitä aina edes innostuessaan huomaa;)
Kun vielä työpaikkanikin, Suomen Vanhin Virasto, sijaitsee paikassa,
jossa voin ihailla noita yläkuvien villiviinejä ja jossa lounasreitti usein kulkee
noilla Aurajoen rantakaduilla, ei parane pienistä valittaa.
Syksyisin monet aloittavat uusia harrastuksia - toinen opiskelee kieliä tai valokuvausta,
toinen varaa kuntosalivuoroja ja on niitäkin, jotka ehtivät noihin kaikkiin.
Minä en ehdi. En edes yritä. Minä hidastan.
Sillä elämä on tässä hetkessä.
Kävelen hitaammin, imen voimaa väreistä, kauneudesta, auringosta ja tuulesta.
Pysähdyn istumaan kotimme terassille ja ihastelen lintua, joka tuli minua tervehtimään.
Nautin kotona oman asuntonsa putkiremonttia paossa olevan tyttäreni ja hänen kissansa seurasta.
Ja otan välillä pienet torkut.
Kaikki ylimääräinen on nyt saanut jäädä - jopa blogi ja koko blogistania.
Sytytän kynttilän, kaivan viltit ja vällyt.
Tuijotan tähtitaivasta ja olen kiitollinen.
Elämästä.
Sillä elämä on lyhyt. Ja se on hauras.
Senkin olemme tänä syksynä saaneet kokea erään läheisen sairastaessa.
Onneksi tällä kertaa säästyimme kyyneliltä ja jäähyväisiltä.
Syksyyn kuuluva haikeus tuli lähelle. Elämän kauneus - ja elämän rumuus.
Koko paketti.
Evääksi haluan antaa meille laulun, jonka laulaa yksi maailman parhaista naislaulajista,
Mahalia Jackson, ja joka niin upeasti kuvaa syksyn haikeutta ja elämän haurautta.
Kuuntele rauhassa - sinäkin, joka juuri sieltä lenkiltä tai jumpasta saavuit - istahda, pistä silmät kiinni ja nauti!
Upeaa syyskuun loppua kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
torstai 13. marraskuuta 2014
JokaNaisella on oikeus Alakulon päivään
Vietin eilen Alakulon päivää.
Vaikka enhän minä koko päivää alakulossa piehtaroinut - en hoksannut tätä mahdollisuutta ennen kuin Isäntä myöhäiltapäivällä soitti ja ilmoitti, että töissä menee myöhempään.
Voi - siinäpä oiva tilaisuus viettää Alakulon päivää. Tai siis sitä myöhäiltapäivää;)
Sillä vaikka minä täällä blogissani yritänkin puhua hyvän mielen ja olon puolesta, niin tasapainon vuoksi on välillä hyvä päästää mieleensä haikeus, kaiho ja alakulo.
Pelkkä positiivisuuden ylistys kun ei ihan tässä elämässä riitä - ei ainakaan minulle.
Kyllä jokaNaisella on oikeus Alakulon päivään!
Ja marraskuu on Alakuloon mitä oivin aika.
Varsinkin tällainen marraskuu, kun päivät ovat yhtä harmaata massaa, sataa tihuuttaa ja pimeä laskeutuu aikaisin.
Alakulon päivään on syytä varautua hyvin.
Ei siihen pelkkä ikkunasta ulos tirkistely riitä.
Hyvä on tosin ensin tarkistaa päivän säätiedotus, jottei aurinko vahingossakaan pääsisi pilaamaan hyvää alakuloa.
Kannattaa varata siihen sohvan vierelle sopivaa rekvisiittaa.
Nessupaketti - ainakin yksi.
Jokin surullinen kirja on oiva mielen virittelijä.
Vaikkapa runokirja.
Itse valitsin eilen Tuomas Anhavan "täällä kaukana" tankarunokirjan
- kiitos vaan kirjabloggaaja Leena Lumille, joka postauksessaan Eija Aromaa: Tankapyöräilijän talvi muistutti minua siitä, miten hienoja tankat voivatkin olla.
Tuota kirjaa olen nuorena lukiolaisena 70-luvulla tankannut niin paljon, että osasin silloin varmaan kaikki nuo runot ulkoa.
Nuoren naisen etsivään ja kaipaavan sielunmaisemaan nuo japanilaiset tankat iskivät täysillä.
Mutta tuntuvat ne iskevän vanhemman Ladynkin mieleen.
Niinkuin tämäkin:
Kuu painuu länteen,
syystuuli alkaa tuulla
ja minä olen
yksin ja kaipaan, yksin
väsyksissä odotan.
(tuntematon)
Tai tämä:
Syksyn sadosta
olen saanut osani.
Jo kajahtavat
villihanhien huudot.
Kohta on talvi täällä.
(tuntematon)
Rekvisiittaan olisi tietysti kuulunut tuon kuvan kahvikupin tilalle punaviinilasillinen.
Mutta ihan niin paljon en uskaltanut alakuloa herätellä, että tämän leikatun jalkani kanssa olisin alkanut punaviiniä pläträämään.
Siinä olisi voinut käydä kehnosti;)
Ja ihan niin paljon en yhden blogikirjoituksen takia ole valmis kuvalavastuksia tekemään, että olisin viinipullon vain siihen tarkoitukseen avannut;)
Alakulon ylläpitämiseksi on hyvä myös kuunnella sopivaa musiikkia.
Haikeaa, kaihoavaa ja surullista.
Kaikki sellainen, mihin liittyy kaipaus johonkin jo kadotettuun tai saavuttamattomaan.
Etenkin rakkaudessa.
Esimerkiksi Scorpionsien Still Loving You on oiva valinta.
Sitä minä kuuntelin - tosin en Scorpionsien vetämänä vaan tätä versiota:
Tässä kohtaa voi tirauttaa muutaman kyyneleen niille kaikille vanhoille rakkauksille,
jotka olivat ja menivät ja jotka omat jälkensä jättivät.
Voih - voi myös huokailla muutaman kerran.
Tästä onkin sitten hyvä siirtyä kaihoamaan sitä menetettyä aikaa ja nuoruutta:
Ja tietenkin on pakko kuunnella vielä se meidän suomalaisten oma kaipauslaulumme:
Johan on kumma, jos ei alakulo iske!
Sitten onkin jo hyvä alkaa nousemaan sieltä kaipauksien syövereistä.
Kukin tavallaan.
Minä aloin odottelemaan kotiin Isäntää.
Ja siihenkin sopi yksi tankaruno vallan mainiosti:
Elämä haihtuu
niinkuin kaste aamuun. Vaan
vaikka vanhenen,
olen nuori taas, rakkain,
kun odotan sinua.
(tuntematon)
Ja kyllä kannatti odottaa - Isäntä nimittäin tuntee oman Ladynsa ja osasi tuoda minulle mielen kohottajia:
Kyllä suklaa - vaikkei edes ollut tummaa suklaata - saa hyvänmielenhormoonit hyrräämään!
Alakulon päivää on hyvä joskus viettää, jotta saa vähän mittasuhteita näihin elämän hyviin puoliin.
Ja olikin oikein hyvä, että minä oman alakuloni eilen podin,
sillä tänään se ei onnistuisi: saan tikit jalasta pois.
Voi mikä autuus - vaikka en vielä kyynärsauvoja ja tuota kenkärumilusta saakaan hylätä, niin pääsen kunnolla suihkuun ja saunaankin.
Ja jos saan jalan pakattua lämpimästi, pääsen täältä vielä ihmisten ilmoillekin.
Eihän sitä silloin jouda alakuloa potemaan.
Kaihon syövereistä noustua onkin sitten sopivaa muistutella teitä blogini 2-vuotisarvonnasta - jos et vielä ole Hyvän mielen arvontaan osallistunut, ehdit hyvin - aikaa on tämän viikon sunnuntaihin.
Hyvää torstaipäivää kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.
torstai 30. lokakuuta 2014
Sydämiä syksylle
Upea oman tiensä kulkija, persoonallinen Misorella haastoi minut antamaan sydämiä syksylle.
Kiitos, Misorella, haasteesta - ja taidan jopa ehtiä omat sydämeni luetella, ennenkuin ensilumet peittävät Turun seudun.
Muistelen joskus todenneeni blogissanikin, että rakastan syksyä.
Se on minun vuodenaikani, vaikka en syksyllä syntynyt olekaan.
Rakastan sekä alkusyksyä upeine väreineen ja tätä harmaata, karua loppusyksyä.
Syksy on se aika, kun mielen valtaa rauha ja lepo.
Syksyn säässä on helppo hengittää.
Syksyn aurinkoiset päivät♥
Syksyyn kuuluvat sadonkorjuu, luopuminen ja haikeus.
Suomalainen mollisointu - se on syksy.
Niinkuin suomalainen vanheneva nainenkin.
Aika, jolloin jätetään jäähyväiset kesälle ja annetaan luonnon laskeutua lepoon.
Aika, jolloin on helppo muistaa, että elämä on hauras ja kallis.
Alkusyksyn upeat värit♥
Pimenevät illat♥
Pihavalot ja kynttilänliekki♥
Loppusyksyn harmaus ja hyvästijätöt, kun villiviinitkin laskeutuvat talveen♥
Ne harmaat päivät, kun tuuli ujeltaa ja sade piiskaa vasten kasvoja♥
Kun tuulet ovat lakaisseet kotikoivun lehdet, mutta pihapensaassa vielä viimeiset väriläiskät sinnittelevät♥
Ja vanha pihakoivu antaa jäkälän kasvaa ja näyttää, että tässä seison - tuulkoon ja tuiskutkoon♥
Kun saa vetää viltin hartioilleen♥
Kuunnella sateen ropinaa katolla♥
On aikaa kirjalle - tai vaikka kahdelle♥
Kun saa miettiä syntyjä syviä♥
Ja maailman kiirettä, johon itsellä ei ole mikään hoppu mukaan♥
Kun vaahtera on pudottanut lehtensä♥
Ja maassa antavat ravintoa seuraavalle keväälle♥
Kun kuolleesta tulee elävää♥
Kun saa päivät, illat pitkät lepuuttaa jalkojaan villasukissa♥
Nostaa jalat pöydälle♥
Juoda kupillisen höyryävää kahvia♥
Silitellä vieressä kehräävää kissaa♥
Kuunnella toisella sohvalla kuorsaavaa isäntää♥
Kun lapset soittavat ja kysyvät, että mitä kuuluu♥
Ja todeta, että tässä on hyvä olla♥
Hyvä on olla vielä, mutta mitenkähän lienee tänä iltana, kun jalkaleikkauksen jälkeen isäntä on Ladynsä kotiin roudannut?
Se on ainakin varmaa, että villasukka on silloin vain toisessa jalassa;)
Tällä kertaa en haastetta eteenpäin laita - ottakoon sen tästä hän, joka vielä tänä syksynä sen ehtii tehdä;)
Tähän lokakuun loppuun annan teille taas lokakuusta kertovan kappaleen - hieman erilaisen kuin se, joka oli Amoralin keikasta kertovassa postauksessani.
Kappale on edesmenneen Machine Men -bändin October - ja laulusolistina bändillä on upeaääninen pieni suuri mies, Antony Parviainen, jota muutama teistä on aiemmin saattanut kuulla Raskasta Joulua -konserteissa.
Upeaa lokakuun loppua kaikille!
Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.
perjantai 19. syyskuuta 2014
Tavallinen, tylsä viikko - ja sen kohokohdat
Joskus viikko kuluu niin, että tuntuu kuin mitään ei ole saanut aikaiseksi.
Sellainen oli tämä viikko.
Töissä tuhersin ja räpelsin - asiat vain eivät edenneet.
Onneksi sentään nyt perjantaina sain muutaman asian hoidettua valmiiksi asti.
Mahtoiko työtä edistää hiukkasen sekin, että sain viikolla uudet näyttöpäätelasit.
Kyllä kirkastui maailma - ja etenkin se näyttö kummasti;)
Oli kiva lähteä viikonlopun viettoon.
Ja mikäs oli lähtiessä, kun syksy näyttää kauneimpia värisävyjään ja aurinko kultaa kaiken.
Ja saa lähtiessään ihastella tällaisia maisemia.
Vaahterat ja villiviinit ovat jo aloittaneet väritulituksensa.
On vielä vihreääkin - mutta keltaisen ja punaiset sävyt lisääntyvät päivä päivältä.
Taidamme saada tänä syksynä oikean kunnon ruskan kaikkine upeine väreineen.
Ihana, ihana syksy.
Se minun vuodenaikani.
Tuntuu kuin hengityskin olisi helpompaa.
Kotona olen laiskotellut - tytön työhön liittyvät paperit, koneet ja vempaimet
ovat hänen huoneestaan vyöryneet olohuoneen molemmille pöydille.
Ja tuoleille ja lattialle;)
Kasoja siellä, kekoja täällä.
No, se nyt ei meillä mitään uutta ole, mutta voinpahan kerrankin nimetä syyn kaaokselle.
Ja nyt kun tytön työ on tänään pulkassa, alkaa pakkaaminen.
Kalusteethan hänen asuntoonsa on jo siirretty, mutta kaikki muu rompe odottaa vielä pakkaamista ja rahtaamista.
Suunnitelma on, että viikonlopulla käydään vielä verho- ja mattokaupoilla, asennetaan pari seinähyllyä ja uusi liesituuletin.
Sitten saadaankin alkaa tavararahtareiksi.
Ja viikon päästä tytär sitten asustelee jo uudessa sopessaan.
Turussa, lähellä veljeään.
Ja minä pääsen siivoamaan sitä sotkua, mikä täällä kotona vallitsee.
Viikonlopuksi on tänne Turun seudulle luvattu vielä kauniita säitä.
Jo ensi viikolle on povattu viileämpiä kelejä.
Ei haittaa ollenkaan, sillä minun villasukkakauteni alkoi jo.
Siinä se rönttäliisa työhuoneessaan miettii syntyjä syviä.
Eikä tuo näky kesälläkään ole vieras, sillä minähän käytän villasukkia kesät/talvet.
Jopa Bahamalla olivat mukana.
Ja olivat tarpeen kylmillä kivilattioilla;)
Joko sinun villasukkakautesi on alkanut?
Upeaa, värikästä syysviikonloppua kaikille!
Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)