Itse pidän tästä suomalaisesta versiosta enemmän ja vaikka siihenkin liittyvät ne punaiset sydämet ja yhä enemmän myös kaupallisuus, on se silti minusta lämpimämpi ja ehkä meille suomalaisille sopivampi tällaisenaan.
Rakkaudet kun saattavat tulla ja mennäkin - mutta oikea ystävyys pysyy. Ystävä on se, johon luotetaan, joka jakaa ilot ja surut, joka tuntee minut ja uskaltaa sanoa silloinkin, kun itse en uskalla tai ymmärrä. Hän, joka on lähellä tai kaukana - ja tottakai, kultaakin kalliimpi.
Ystävyydestä ja sen merkityksestä voisi sanoa vaikka kuinka paljon ja olenpa siitä itsekin kirjoittanut esimerkiksi tässä ystävänpäiväpostauksessani.
Yksi kauneimmista ystävyyden kuvauksista löytyy tästä Tommy Tabermannin runosta, joka muutamalla sanalla kiteyttää tärkeimmän:
"Ystäväni, ne jotka etsivät yhtaikaa
myrskyä ja rauhaa
eivät löydä perille kulkematta käsi kädessä
miten kaukana toisistaan kulkevatkaan."
Ystävyys on suuri lahja - mutta kaikille sitä ei ole suotu. Meillä Suomessakin vailla ystävää on ihan liian moni. Nuori ja vanha. Yksin elävä tai parisuhteessa oleva. Keskellä isoa kaveripiiriä, työtovereinamme tai naapureinamme. On yhteiskunnasta syrjäytyneitä, sairaita tai työttömiä. On erilaisia ihmisiä ja on erilaisia syitä, miksi ihminen on yksin ja yksinäinen.