torstai 26. marraskuuta 2015

Hidas bloggaaminen - Slow Blogger Manifesto

Olen viime aikoina pohdiskellut aika hartaasti tätä bloggaamistani
 - sitä, että mikä on blogini linja ja mihin suuntaan haluan sitä kehittää.

Kun lueskelen muiden blogeja ja katson, miten paljon toiset bloggaajat postauksiinsa panostavat,
olen tuntenut monesti olevani outolintu - minä postailen hitaanlaisesti - enkä edes tiettyinä viikonpäivinä.

olen hidas bloggaaja - I am a slow blogger

Käyn blogitapaamisissa silloin tällöin, pressitilaisuuksissa harvemmin - yksi syy on tietenkin se,
 että ne yleensä ovat Helsingissä, keskellä viikkoa ja monesti jopa päiväsaikaan
 - eihän tavallinen työtä tekevä virkanainen sellaisiin pääse.

Vaan kun tuntuvat muut bloggaajat - myös ne muualta kuin bloggaamisesta elantonsa ansaitsevat - pääsevän.

Meitä bloggaajia on monenlaisia - on ammatikseen bloggaajia, on heitä, jotka palkkatyönsä ohella
 tekevät pitkää päivää blogiyhteistöiden ja verkostoitumisen merkeissä
 ja joiden tavoitteena on saada työlleen myös rahallista vastinetta
 - ja on meitä, jotka bloggailevat harrastuksekseen.

Bloggaaminen on ammattilaiselle kovaa työtä - esim. vastikään Zalando Nordic Blog Awardsien
 People's Choise -kategorian voittanut Vilma P. toteaa, että vaikka "parasta blogin pitämisessä on vapaus",
 niin "Haasteellisinta on taas se, ettei blogista ole oikein koskaan vapaalla.  Peltonen kirjoittaa myös
 jouluaattona ja lomillaan. Voittoisan gaalaillan jälkeen Peltonen käy ensin tanssimassa kavereiden kanssa ulkona,
 ja jatkaa sitten yhteistyöpostauksen kirjoittamista aamukolmeen. 
Aamulla kirjoitetaan heti kiitos-postaus lukijoille. - Tässä työssä ollaan 24/7." (Iltalehti)

Vaikuttaa siltä, että samaan tahtiin ovat päätyneet myös monet sivutyönään bloggaavatkin
 - jopa harrastelijabloggaajat.

Minä en vain halua. En halua elää elämääni blogin kautta. 
Hieman tätä toivettani jo sivusinkin postauksessani "Blogini tarina - ja hieman uutisiakinja 
vapaampaan bloggaamiseen  tähtäsi myös tuossa postauksessa kertomani Indiedays -portaalista irtautumiseni. 

Pari viikkoa sitten törmäsin JOOJOO ACADin upeaan blogiin ja siellä postaukseen
 "Why I`ve joined the Slow Blogging Movement" ja tuo teksti vei minut 
mielenkiintoiselle tutkimusmatkalle hitaampaan bloggaamiseen.

Hidas bloggaaminen ei ole mikään uusi termi - sen on lanseerannut jo vuonna 2008
kanadalainen teknologiainsinööri Todd Sieling julistuksessaan Slow Blog Manifesto
(valitettavasti itse julistusta en enää mistään löytänyt), jossa Sieling on todennut mm.:
"Slow blogging is a rejection of immediacy. It is an affirmation that not all things worth reading are written quickly,
 and that many thoughts are best served after being fully baked and worded in an even temperament.
 (Slow blogging Manifesto, item 1. 2008)" - lainaus  Book Word -blogista:

Sielingin toive oli, että vaikka tuo julistus on hänen, voi itsekukin muokata sitä omien tarpeidensa mukaan. 

Julistuksesta innostuivat monet ammattilaisbloggaajatkin etenkin sen jälkeen,
 kun The New York Times siitä kirjoitti: "Haste, Scorned: Blogging at a Snail’s Pace".
Aluksi hitaiden bloggaajien joukko koostui etupäässä asiantuntijabloggaajista:
 poliitiikan alan, kirjallisuuden ja lähinnä akateemisten ammattilaisten blogeista. 
Mutta ajan myötä siihen sitoutui myös lifestyle- ja muotiblogejakin.

Hitaasta bloggaamisesta ovat innostuneet esim. seuraavat hienot blogit - kukin omalla tavallaan:

Ja moni muu - mutta suomeksi en hitaasta bloggaamisesta löytänyt yhtään kirjoitusta. 
Todennäköisesti niitäkin on - en vain onnistunut löytämään.

Minä innostuin näistä teksteistä tosissani.
Niin paljon ajatuksia, joista osaan yhdyn täysin - ja osaan osittain.
Onhan tuolla profiilini esittelytekstissäkin mainittu: hitaasti kiiruhtaen.

Vaikka kukin hitaaseen bloggaamiseen sitoutunut onkin listaillut asioita hieman eri painotuksin, 
on pääpaino kaikissa kuitenkin sama:
vähemmän on enemmän ja
laatu ennen määrää.

Ja vaikka yleensä kaikissa blogioppaissa painotetaan, että mitä enemmän ja useammin postaat, 
sitä  enemmän saat lukijoita ja lukukertoja, onkin hitaan bloggaamisen kannattajien sanoma se, 
että kun julkaisee harvemmin, jää lukijoille aikaa löytää postauksesi - ne eivät jää heti uuden postauksen jalkoihin.
Ja etteivät lukijamäärät tästä kärsi.

Tässä minun Hitaan Bloggaajan julistukseni - osa on kopsattu suoraan muilta,
 osa sovellettu minun omiin ajatuksiini bloggaamisesta:

1. Hidas bloggaaja kirjoittaa tai kuvaa ihmisille - ei hakukoneille eikä rankinglistoille.

2. Hidas bloggaaja bloggaa siitä mitä tekee tai ajattelee
 - mutta hän ei muuta tekemisiään eikä ajatuksiaan blogin vuoksi. 
Hänen bloginsa ei ole hänen elämänsä - ja elämää eletään täysillä.
Hidas bloggaja ei anna bloginsa vaikuttaa perhe- tai työelämäänsä eikä se 
estä hänen harrastuksiaan eikä sosiaalista elämäänsä.

3. Hidas bloggaaja ei sitoudu postailemaan joka päivä - ei edes joka viikko. 
Hän postailee silloin kun häntä huvittaa eikä hän tunne huonoa omaatuntoa siitä,
 että postausvälit venyvät.

4. Hidas bloggaaja syö ruokansa lämpimänä, hän viettää lomansa ilman ajastettuja postauksia
 ja jos hänen perhejuhlissaan kamera laulaa, päätyvät sen kuvat perhealbumiin eivätkä blogiin. 
Hidas bloggaaja nukkuu yönsä ja näkee unia muusta kuin bloggaamisesta.

5. Hitaan bloggaajan elämässä on aina aikaa puhallella kukkasten lehtiä, katsella kynttilän liekkiä,
kuunnella musiikkia, hiljentyä - tai matkustella, kulkea kulttuuritapahtumissa, harrastaa liikuntaa
 - ilman että bloggaaminen on edes mielessä. Tai kamera mukana.

hiljaisuuden lauluja levynkansi

6. Hidas bloggaaja tekee yhteistyöpostauksia vain tuotteista, joista oikeasti pitää
 ja jotka hänen mielestään ovat sen arvoisia - ja hidas bloggaaja käy vain
 sellaisissa pr- ja verkostoitumistilaisuuksissa, jotka häntä itseään kiinnostavat.

7. Hidas bloggaaja yrittää tuottaa laadukkaita julkaisuja mottonaan "vähemmän on enemmän"
 - eikä määrä tässä tarkoita sitä, että postausten pitäisi olla lyhyitä.

8. Hidas bloggaaja ei tuomitse eikä arvostele toisten tapaa blogata vaan hän ymmärtää, 
että niin paljon kuin on erilaisia ihmisiä, on erilaisia blogejakin ja tapoja tehdä niitä.

9. Hidas bloggaaja ei ota mitään noista ylläolevista ukaaseista liian vakavasti.

Aika moni noista tekemistäni säännöistä on jo oman blogini kohdalla toteutunutkin
 - mutta onhan siellä sitä kehittämisen varaakin:
 esim. huono omatunto postaamattomuudesta vaivaa välillä minuakin ja silloin tällöin
 on bloggaaminen vienyt ihan liian suuren osan ajatuksista ja ajasta. 
Ja tuo laatu - siinä sitä kehittämistä vasta vaaditaankin.

Mutta parhaani yritän tullakseni oikeaksi Hitaaksi Bloggaajaksi
 - enkä ota siitä yrittämisestä mitään stressiä;)

Mitä sinä ajattelet hitaasta bloggaamisesta?
Pitäisikö blogin päivittyä joka päivä vai luetko myös meidän hitaammin bloggaavien blogeja?
Oletko itse hidas bloggaaja?

Tuolla minunkin lukulistallani on monta blogia, jotka täyttävät kaikki nuo hitaan bloggaajan kriteerit
 - ja jos olet tällainen, luultavasti tunnistat itsesi;)

Tein tuollaisen "Olen hidas bloggaaja" -bannerin ja aion sen tuonne sivupalkkiinkin ripustaa.
Ja samalla tuumin, että joku toinenkin voisi innostua näistä ajatuksista.

Jos sinä innostuit, kopsaapa tuo kuva ja pistä blogisi sivupalkkiin
 - ja voit halutessasi linkata sen tähän postaukseenkin - vaan en minä pahastu vaikket niin tekisikään.

Mielelläni kuitenkin kuulisin, jos lähdet mukaan, joten jätäthän kommentin.

Mitäs, jos tehtäisiin tästä oikein ristiretki ja oltaisiin yhdessä ylpeinä Hitaita Bloggaajia?

Leppoisaa torstaipäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 








SHARE:

142 kommenttia

  1. Jep, hidas olen ja tuntuu että tämän vuoden aikana entisestään hidastunut. Blogi vaan ei ole kovin korkealla tärkeiden asioiden listalla. Silti en ole ajatellutkaan blogin lopettamista ja nyt en ole edes tuntenut huonoa omaatuntoa pitkistä postaamisväleistä. (toki välillä harmittaa, kun niin harvakseltaan ehtii) Ihanaa torstaita! Ja todellakin voisin lähteä tähän mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se, ettei sitä huonoa omaatuntoa pode, on tärkeää - silloin säilyy se innostuskin;)

      Poista
  2. Voi miten hyvä kirjoitus! Siis aivan ilmiselvästi olen hidas bloggaaja. En koe sen vievän minulta mistään aikaa. Harrastus se vaan on ja sellaisena pysyy. Rajauksia olen joutunut tekemään ja niistä pidän kiinni. Joka ikisestä juhlasta tai tekemisestä en kuvia julkaise, edes kameraa en kuljeta mukana. Asun pienellä paikkakunnalla joten omasta yksityisyydestä pitää pitää kiinni. Vaikka elämässäni olisi mitä surua ja murhetta sitä ei blogista huomaa. Se ei ole sitä varten, ystävät ovat.
    Kirjoitusten aiheet tupsahtelevat minulle hyvin helposti ajatuksiin. Mietin niitä vaikkapa imuroidessa ja sitten istahdan koneelle valitsemaan kuvia ja tekemään tekstiä.
    Viikonloppuna perehdyn tarkemmin noihin vinkkaamiisi blogeihin. Kiitos niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä minäkään kaikkea elämästäni täällä kerro - ja itselleni niitä paineita toi etupäässä tuo Indiedaysiin kuuluminen, vaikkei Indiedaysiltä minulle koskaan niitä asetettukaan. Ihan itse asetin. Mutta nyt kun en enää vertaile itseäni muihin, on helpompaa:)

      Poista
  3. Aika mielenkiintoinen ja paljon ajatuksia herättävä kirjoitus, lady! Vaikka elän nyt täysin blogimaailmassa 40+ blogien, ruoka- ja mammablogin kautta, niin silti olen sitä mieltä että laatua ennen määrää! En voisi kuvitellakaan saavani joka päivä postausta aikaan. Ainakaan ruokabloggaajana se on täysi mahdottomuus, siksi tahtina on 2-3/vko. Toki jos otan nopeasti yhden kuvan ja räpellän nopean reseptin, se voisi onnistua, mutta se ei ole vaan oma linjani. Hyväksyn myös sen etten ole rankingeissa kärkisijoilla hitaamman tahtini vuoksi, enkä niistä liikaa stressaa.

    Jatka ehdottomasti omaa linjaasi ja ihan joka perhejuhlaa ei tarvitse tuoda blogiin, ellei se tunnu omalta. Siinäkään ei ole pahaa jos niin tekee. Itse uskon niin että kyllä jokaiselle lukijoita riittää, kun on se oma valittu linjansa ja uskoo itse tekemiseensä ja tekee sitä aidosti! Aitous näkyy läpi, epätoivoinen yrittäminen ja nopeasti kyhättyjen postausten suoltaminen myöskin. Ihanaa päivää : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle,Heli, blogiimaailma on työ ja tottakai se näkyy yrittäjän elämässä ja mielessä pyörii. Ja olen jo pitkään ollut tuon kannalla, että laatu ennen määrää - aina se ei ole tosin itseltänikään onnistunut. Kyllä niitä nopeasti kyhättyjä postauksia minultakin löytyy - ja saattaa niitä vastakin tänne livahtaa;)
      Minusta on tärkeää se, että jokainen bloggaa itselleen hyvältä tuntuvalta tavalla - ei niitä kaikille sopivia sääntöjä ole. Toiset lisäksi osaavat nopean postauksen taidon - minä en sitä osaa vaan yhtä postausta tuntitolkulla.
      Kivaa iltaa sinulle:)

      Poista
  4. Hyviä ajatuksia! Itse luen niin paljon blogeja, että ei ole väliä, vaikkei ne joka päivä päivity. Kerta viikkoon on ehkä "minimi", että muistan käydä kurkkimassa! Itse en ole ajatellut postata joka päivä, blogista on vain kotiäitiyden myötä kasvanut niin tärkeä oma höpötyskanava, että tulee postattua usein. Liikaa aikaa käytän kuitenkin miettien, miksen saa kutsua tuonne ja tuonne ja miksei täällä käy enempää lukijoita jne.Pitäisi osata irtautua paremmin. Leppoisaa torstaita Lady! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta siinä ei ole mitään vikaa jos usein postailee - kunhan vain itse siitä tykkää ja muu elämä ei kärsi! Ja itseään on ihan turha verrata muihin - siinä ei tule kuin paha mieli. Sinulla on ihan omannäköisesi blogi - ja saat olla siitä ylpeä <3

      Poista
  5. Tunnistan itseni kuvauksesta ja taidanpa.. jossain välissä kun ehdin.. laittaa tuon bannerin, linkin kera, blogini sivupalkkiin.

    Todella hieno kirjoitus aiheesta, josta ei tosissaan varmasti paljoa suomalaisissa blogeissa ole kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa hyvin, että sinä hienosti edustat hitaita bloggaajia - ja sieltä laadukkaasta päästä;)

      Poista
  6. Loistava kirjoitus! Jepjep, hitaita ollaan täälläkin, etanoita suorastaan, osin tietysti elämäntilanteestakin johtuen mutta myös asenteesta, ihan ilman minkäänlaista ilkeämielisyyttä olen pohdiskellut ettei kukaan ( no jos oma lapsonen kirjoittaisi niin tekisi poikkeuksen jo biologiankin vuoksi) ole niin mielenkiintoinen tai innostava jotta jaksaisin/viitsisin parikin postausta päivässä käydä lukemassa tai että millään tavalla kokisin jotain jääneeni vaille jos joku pitää viikon loman tai vaikka kuukaudenkin, ilman ainoatakaan postausta, toki ymmärrän tuon "mainos"puolen hommasta, kävijämääriinhän ne yleensä ovat sidottuja mutta varsinkin viime aikoina jatkuva postausten suoltaminen on alkanut jopa tökkiä vaan jokainenhan saa tehdä niinkuin parhaaksi näkee ja lukijana on mahdollista tehdä ne klikkaukset tai jättää tekemättä :) Kyllähän blogi on itsellenikin tärkeä mutta se on niitä juttuja joissa pakko ei ole paras muusa vaikka mulla monessa muussa asiassa tuppaakin niin olemaan :)
    Minä voisin tuon banneriin, jossain vaiheessa, kiinnittää, siis siinä vaiheessa kun etanuudeltani saan aikaiseksi:)
    Olipas tosiaan hyvä kirjoitus, ihan tuli hyvä mieli ja pohdiskeltavaa tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt olinkin salama ja lisäsin jo, kerrankin näin mutta sopiiks tää nyt tähän hitauteen sitten ollenkaan;)

      Poista
    2. No kyllä se vähän sen hitauden kanssa riitelee - mutta menköön tämän kerran;)
      Ja todellakin - jokaisella on oikeus ja mahdollisuus kirjoiittaa juuri omanlaistaan blogia ja niin usein kuin tykkää - ja meillä on ihan sama oikeus lukea tai jättää lukematta:)

      Poista
  7. No nyt osu ja uppos! Tänä päivänä olen todellakin hidas bloggaaja :)
    Tuo on niin totta, että monen monta postausta jää lukematta. Niitä tulee hurjalla vauhdilla, että en millään ehdi kaikkia lukea... En edes mielestäni seuraa montaa blogia, mutta siltin.
    - Taidanpa minäkin laittaa tuon kuvasi sivupalkkiin ja linkin tänne - kunhan kerkiän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://marru-risujajaruusuja.blogspot.fi/2015/11/hidas-bloggaaminen-slow-blogger.html

      Poista
    2. No sinähän olit nopea - mihinkäs se hitaus katosi;)
      Ja kyllä itselläni jää moni tosi hyvä postaus lukematta, kun ei vaan pysy kaikessa perässä - se on tämä hitaus - ja vanhuus;)

      Poista
  8. Olen osittain hidasbloggaaja. Jos juttua ei irtoa, niin en kirjoittele. Mutta jos sitä riittää niin annan näppäimistön laulaa lauseita blogiini, En tee työkseni tätä, joten kirjoitan tätä itselleni sekä perheeleni, joka asuu toisella puolella Suomea. Näin ollaan yhteydessä melkein päivittäin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä voi olla sekä että - ja vaikka mitä siltä väliltä. Tärkeintä on, että itse tästä hommasta nauttii. Ja sinun blogistasi näkee, että tykkäät kirjoittaa;)

      Poista
  9. Ehdottomasti olen hidas bloggaaja!

    Kun kymmenen vuotta (?) sitten aloitin bloggaamisen, juuri kukaan ei kirjoittanut nimellään, saati kovastikaan kuvittanut blogiaan. Blogit olivat selkeästi valtamedian ulkopuolella, epäkaupallisia ja enemmänkin kansalaisjournalismia, harrastus tai vaihtoehto kaupalliselle medialle. Muutos vuosien mittaan on ollut kertakaikkiaan valtava. Kaikkein eniten ihmettelen bloggaamiseen liittyvää suunnitelmallisuutta, sitä että blogeilla on jokin konsepti.

    Mieluiten luen elävästä elämästä, en tuotteista ja tavaroista. Silloin ei päivitystahdilla ole väliä; kunhan päivittyvät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse löysin blogit vasta nelisen vuotta sitten ja tässäkin ajassa on kehitys ollut huima - nykyisin pitäisi olla viimeisen päälle suunniteltu blogin ulkoasu, kuvat ammattilaisluokkaa ja vaikka mitä. Mutta onneksi me muutkin mahdumme mukaan - ei ole pakko lähteä kilpajuoksuun, jossa ei ainakaan tässä iässä enää pärjää. Lönkytellenkin mennään eteenpäin;)

      Poista
  10. Hihhii. Tää oli niin mää :). Enkä muuksi aio muuttua, koska ei ole tavoitteena suuret lukijamäärät, maine, eikä kunnia, eikä mainosrahat, vaan ihan vaan satunnainen, joskin hirmu kiva harrastus. Ja toi kakkoskohta oli jotenkin erityisen lohdullinen. Ajatukset ja tekemiset kun kulkee sitä rataa, mitä ne milloinkin kulkee ja siitä sitä sitten tulee kirjoiteltuakin (jos sattuu huvittamaan). Eli ei ole mitään linjaakaan meikäläisellä, eikä varmaan tulekaan, vaikka se joskus oli itsellä tavoitteena.

    Olen onnellinen omasta määrältään pienestä, mutta sydämiltään ja välittämiseltään sitäkin suuremmasta lukijakunnasta, joka mulla on. Koen olevani sen suhteen todella onnekas. Kommenttiketjuista syntyy mielenkiintoisia keskusteluja ja ajatuksenvaihtoa (niin kuin täällä sun luonakin aina) ja se on se, mikä mun mielestä on se bloggaamisen (vaikken kyllä tiedä tosta sanastakaan omalla kohdallani, kun tuntuu, että kirjoitan enempi sellaista sekalaista ajatuspäiväkirjaa) ehdottomasti paras anti.

    Kirsi jo tuolla ylempänä hyvin kirjoittikin, että ei sitä vaan kertakaikkiaan jaksa, ei pysty, ei kykene lukemaan kaikkia postauksia, jos niitä tulee ihan jatkuvalla syötöllä kerran-pari päivässä ja vielä lomiltakin. Olkootkin, että blogi ja kirjoittaja olisivat kuinka kivoja tahansa. Liika on liikaa. Siihen päälle kun kumminkin tulee vielä mm. työsähköpostitulva ja kaikki muu informaatio ja mainosposti.

    Hidas bloggaaja on hyvä ajatus. Ehkä vielä mieluummin vaihtaisin tuohon hitaan kohdalle sanan "lunki" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä sovit kyllä hyvin meidän joukkoomme - ja itsekin kirjoittelen sitä sun tätä;)
      Ja itse tykkään myös tästä vuorovaikutuksesta - kommentit ja keskustelu ovat se suola tässä touhussa.
      Samaa mieltä - ei pysty kaikkea lukemaan omaltakaan lukulistalta - etenkin kun tykkään itsekin kommentoida. Nykyisin välillä luen kännykällä tai tabletilla ja niiden kanssa kommentointi ei minun nakkisormillani onnistu - ja se on sääli..

      Poista
  11. Kiitos Lady, tämä oli todella kattava ja ajatuksia herättävä postaus! Olen vielä niin aamu-uninen etten saa ajatuksiani jäsenneltyä lauseiksi tähän kommenttiin mutta pointtina se, että hidas bloggaaja elää elämäänsä eikä elä blogillensa. Kannatan ehdottomasti tätä samaa ajatusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti sinä sen tärkeimmän sieltä aamu-unisenakin poimit;)

      Poista
  12. Hieno kirjoitus! Itse en kuulu hitaisiin bloggaajiin ja se johtuu varmaankin siitä, että kun en ole enää työelämässä, niin aikaa jää riittävästi kaikkeen mitä haluan tehdä. Ja bloggaaminen on yksi niistä asioista, joista tykkään ihan älyttömästi. Vaan siitäpä se vaikeus tuleekin, kun usein bloggaa, niin pulaa aiheista väkisinkin syntyy ja niin tulee sitten tehtyä sellaisia mitään sanomattomia postauksia aika usein.
    Kenenkään ei tarvitse tehdä postauksia muiden määräämään tahtiin, vaan tottakai tahdin määrää vain ja ainoastaan bloggaaja itse. Itse luen ihan yhtä mielelläni harvoin bloggaavan postauksia kuin sellaisen joka bloggaa joka päivä. Sisältö määrää sen jaksanko aina lukea postauksen. Ja välillä ei jaksa lukea sellaisenkaan bloggaajan postausta, josta yleensä tykkää, vaan hyppää yli.
    Postataan me kaikki omassa tahdissamme niin usein tai harvoin kuin haluamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - jokainen omalla tavallaan ja tahdillaan - tärkeintä on, että itse siitä nauttii. Itselläni alkoi olla vaikeuksia noiden itse asettamieni paineiden kanssa, joten pakko oli miettiä, miksi tätä teen.

      Poista
  13. Kylläpä oli hyvä ja ajatuksia herättävä postaus Lady, komppaan <3!

    Olen itse yhä kohtalaisen noviisi bloggaaja, mutta olen kirjoittanut omaksi ilokseni ja työksenikin ihan aina. Olen oman bloggajauran aikana jaksanut hämmästellä tätä blogistanian stereotypistä ajattelua pakosta: on pakko postata tietyin välein (tietysti mieluiten joka päivä), on pakko kirjoittaa kaikesta, mikä eteen työnnetään omalla nimellä, on pakko juosta kissanristiäisissä (ja blogata niistäkin, vaikka ei tahdo), on pakko sitä ja tätä - ja vain siksi, että näin toimii kunnollinen bloggaaja.

    Bloggaajallahan ei oikeasti ole mikään pakko yhtään mihinkään.

    Blogistaniassa on käynnissä nyt villit vuodet. Bloggaamisesta on tullut ilmiö, jonka aallonharjaa ei ole vielä edes nähty. Blogeja on jo nyt määrällisesti paljon ja uusia syntyy kuin sieniä sateella. Siinä samalla monelta hämärtyy tärkein: se, miksi oma blogi on olemassa.

    Juuri nyt kisassa ei ole voittajia kuin yksi: markkinoijat, jotka saavat viestinsä tässä kaaoksessa naurettavan helpolla (ja ilmaiseksi) läpi.

    Väitän, että jossain vaiheessa blogistanialle käy kuin lehtimaailmalle viime vuosina Suomessa. Lukijat pirstaloituvat, jyvät erottuvat akanoista ja blogit, jotka ovat käynnistyneet muista kuin syvemmistä henkilökohtaisista syistä, kuihtuvat pois. Bloggaaminen ei silloin ole enää pikavoittojen perässä juoksemista (no, tähän väliin henkäisen heti, että ei se ole sitä tällä hetkelläkään kaikkien osalta, blogata kun voi monesta syystä - tällä hetkellä jostain syystä tämä pikavoittoja nappailevien lifestylebloggajien osuus vain nyt korostuu).

    Tärkeintä bloggaajana on kuunnella itseään ja sydäntään, tehdä niin kuin on omasta mielestään oikein. Lopulta kaiken ratkaisevat lukijat.

    Väitän, että aitous ja rehellisyys ovat arvoja, joita tullaan kuuluttamaan blogistaniassa tulevina vuosina moneen kertaan. Ne taitavat pärjätä, jotka ovat sitä jo nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdyn ihan kaikkeen, mitä kirjoitit! Bloggaajana minun oli itse pakko miettiä uudelleen, miksi tähän lähdin - ja palata siihen alkuhetkeen uudelleen. Löytää bloggaamisen ilo. Itse en jaksa myöskään kaikkia kissanristiäisiä - käyn vain niissä, joista oikeasti tykkään - ja joskus joissakin muissa sen tähden, että haluan nähdä toisia bloggaajia. Mutta sen verran olen järkevöitynyt, että nyt bloggaan omilla säännöilläni;)

      Poista
  14. Hieno kirjoitus ja herätti paljon ajatuksia.

    Olen aloitellut postausta bloggaamiseen tulleesta kilpailullisuudesta ja tavoitteellisuudesta. Ehkä sitä on ollut aina, mutta viime aikoina olen törmännyt siihen monessa paikassa. Bloggaajien kilpailu keskenään, lukijamääristä ja paikasta "valokeilassa" on lisääntynyt paljon viime aikoina. Olen itsekin tehnyt yhteistyöpostauksia ja käynyt blogitapahtumissa, mutta monesta myös kieltäytynyt töiden, muun ajanpuutteen tai ihan sen takia ettei ole kiinnostanut tai sopinut blogini linjattomaan linjaan. Blogitapahtumien parasta antia on aina muiden bloggaajien tapaaminen ja hyvin järjestettyjen tapahtumien anti onkin usein parempaa kuin jonkun tavaran saaminen blogin kautta.

    Yrityksiin olen ottanut itse yhteyttä kaksi kertaa, kun tuotteen kokeilu on aidosti kiinnostanut. Muuten yritykset ovat löytäneet blogini ja aika harva on edes kysynyt lukijamääriä. Ajatukseni onkin ollut, että blogini puhukoon puolestaan.

    Oma linjani on se, että lukijat tulevat blogiin koska se kiinnostaa, en ole esimerkiksi koskaan järjestänyt kirjaudu lukijaksi-kilpailuja. Joidenkin matkabloggaajien hieman pakotetut kommentointikierrokset (=kerätään fb-keskusteluryhmästä rinki, jonka jäsenet sitoutuvat kommentoimaan toisiaan, mutten lentää ulos ryhmästä) hämmentävät minua... Vilkkaalla kommentoinnilla haetaan ilmeisesti yhteiskumppanien huomiota enemmän kuin oikeaa, bloggaamisen parhaimmillaan mukanaan tuomaa yhteisöllisyyttä.

    Oma boggaustahtini, se on viime aikoina hieman hidastunut, vaikka ahkerasti bloggaankin. On muutakin, ei ehdi. Blogini on kuitenkin aika kuvavetoinen ja aikoinaan alkanutkin heränneestä kiinnostuksestani kuvaaamiseen. Ei tämä marraskuinen pimeys oikein innosta kuvaamaan. Yleensä postaukset syntyvät ottamistani kuvista, eikä niinkään että kuvaan nimenomaan blogia varten. Kevättä kohden kuvaaminen taas lisääntyy ja varmaan postauksetkin lisääntyvät, kun siltä tuntuu.

    Pidä linjasi. Harrastushan tämä on eikä pakollisen tuntuinen postaus anna paljoakaan itselle tai lukijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä blogitapahtumista - monesti se tärkein on suuri se toisten bloggaajien tapaaminen - ja monesti jätän siltikin tapahtuman väliin, kun se ei vaan sovi minun linjaani - tähän sitä sun tätä -linjaankaan ei sentään ihan kaikki mahdu;)
      Ja totta kirjoitat myös tuosta kilpailuhengestä - itse olen yrittänyt siitä päästä irti ja luulen, että olen aika hyvin onnistunutkin - ei se ole minulta pois, jos joku toinen kerää hurjia lukijamääriä - enkä lähde mukaan lukijoiden metsästykseenkään - samoin kuin sinä, tahdon ajatella, että lukijat löytävät tänne ja jäävät, jos tykkäävät blogistani.
      Ja jokaiselle löytyy se oma sopiva bloggaamisen tapa ja tahti - kunhan vain muistaa elääkin siinä välissä;)

      Poista
  15. Hieno bloggaus ja tähän varmasti joku päivä päädyn, mutta nyt tahti on toinen. Kotiäitinä on aikaa ja rehellisesti sanottuna tuntuu, että aiheita olisi vaikka kuinka ja päiviä ei riittämiin hih. Mutta olen samaa mieltä täysin, että oman näköistä, mikä tuntuu hyvältä ja ei saa elää blogin kautta tai, en leivo, siivoa, pue mekkoa jne, blogin takia, vaan elämässä tapahtuu ensin ja blogissa sitten osa tapahtumista. Eli minulta ei taasen sujuisi ruoka/vaatebloggaus, koska niihin täytyy tehdä ajatuksella juttuja varmaan välillä blogia varten. Siksi kai blogini on sellainen sekamelska. :)

    Tärkein oli, että olemme erilaisia ja kaikille se suodaan, että teemme omaa juttua. <3 Ihana Lady ja hei minä tunnen häpeää ja huonoa omaatuntoa siitä, että kirjoitan liikaa. Ikinä ei kai voi voittaa. ;) Halit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toinen sekametelisoppa - ja todellakin tärkeintä on se, että teemme sitä itselle sopivaa juttua! Ja höpön höpön - sinä kirjoitat, kun sinulla on sanottavaa ja aikaa sen postauksen tekemiseen - ja iloa ja intoa. Tätä touhua pitää harrastaa omalla tavallaan ja tahdillaan - ja kyllä minä huolestuisin, jos sinä alkaisit tällaista minun postaustahtiani postailemaan - silloin olisivat asiat nurinkurin ;) Haleja sinnekin, monta <3

      Poista
  16. Hyvä kirjoitus kerrassaan! Itsekin olen miettinyt tuota bloggaamisen tiheyttä viime aikoina. Toki on aikoja kun asiaa on paljon, kun tekee mieli kirjoittaa ja jakaa ajatuksia melkein päivittäin. Sitten on aikoja jolloin haluaa antaa asioiden hautua, kehittyä, muuttua kokonaisiksi. Silloin pakottautuminen koneen eteen ahdistaa. Minä itse en halua myöskään, että blogini täyttyisi pelkistä yhteistyöpostauksista, vaikka toki niitäkin teen mieluusti. Haluan kunnioittaa blogiini tullutta lukijaa antamalla tarkoituksenmukaista ja pohdittua sisältöä. Jokaisen täytyy kuitenkin löytää oma linjansa. Sinun polkusi kuulostaa erinomaiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - jokaisen pitää löytää se oma linjansa. Kyllähän minullakin välillä postaukset tulevat helposti ja tiuhemmalla tahdilla, mutta siitä huolestuin itse, kun aloin potea huonoa omaatuntoa, jos postausväli hieman venyi! Ei hauskasta harrastuksesta huonoa omaatuntoa tule potea! Ja yhteistyöpostauksia teen itsekin silloin, kun tuote on sellainen, että siitä tykkään. Silti - tällä postaustahdilla jos lähtisin mukaan kaikkeen, mitä tarjotaan, ei blogiin muuta mahtuisikaan - joten karsintaa olen niissäkin pitänyt;)

      Poista
  17. Todella mahtava kirjoitus. Minulle ei merkkaa se, että tulekoo postauksia joka päivä tai kerran viikko, jos se on itseä kiinnostava niin luen sen joka tapauksessa.
    Itsellä on aaltoileva postaustahti. Välillä tulee tosi tiuhaan ja välillä saattaa olla viikkoja kun ulos tulee vain yksi postaus. Itse käyn töissä ja se vaatii oman aikansa samoin perhe. Ja pitää sitä myös ihan vaan ollakkin. Kamera kulkee mukana monesti ihan senkin takia kun meillä harrastetaan itse valokuvausta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaltoliikettä se on minunkin postaustahtini - ja nyt vasta tajuan, että aaltojahan - tai laineita - tuossa minun rustaamassa bannerissakin on;) Postaustahti on jokaiselle omansa - kunhan se ei ole pakkoa - ja kunhan siitä hitaammasta tahdista välillä ei huonoa omaatuntoa pode. Elämäkin kun pitää elää tässä bloggaamisen ohessa;)

      Poista
  18. Mun mielestä tää kiteytyy hyvinkin vahvasti sellaiseen kokonaisvaltaiseen slow web movementiin, joka tuntuu olevan koko ajan nousussa. Tai ainakin kytevän pinnan alla. Itsekin olen ottanut periaatteeksi tuon "vähemmän, mutta parempaa" ja uskon, että myös aika moni muukin bloggaaja, eivät vain ole osanneet käyttää tätä termiä. Hyvä teksti ja hyvää pohdintaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kiteytyykin - ja siitäkään ei suomenkielisiä tekstejä kovinkaan helppo ole löytää. Ja kun katson omaa lukulistaani, uskon myös minä, että aika monelle bloggaajalle tällainen ajattelu on luonteenomaista. Niin oli itsellenikin, mutta olin vähällä sen taidon kadottaa;)

      Poista
  19. Tunnistan itseni hitaan bloggaajan määritelmästä täysin. Toki nykyinen elämäntilanne vaikuttaa postaustahtiin suuresti; täyspäiväisen opiskelun ja yrittäjyyden yhdistelmässä henkilökohtainen blogini on usein se, joka väistyy syrjään ja tekee tilaa muulle tekemiselle. Toisaalta en myöskään halua "haaskata aikaa", omaani tai muiden, turhanpäiväisten täytepostausten kirjoittamiseen, vaan panostan mielummin harkittuihin ajatuksiin, oivalluksiin ja niiden kautta syntyvään aitoon motivaatioon tehdä blogikirjoitus. Olen myös huomannut, että omalla lukulistalla pysyvät parhaiten hitaamman tahdin blogit, joissa määrällä ei pyritä korvaamaan laatua. Päivittäiset "tehdään puurolautasesta tai maton paikan vaihtamisesta asiaa"-postaukset jäävät nykyään useimmiten lukematta.
    Omalla kohdalla blogin aloittamisen alkuperäinen ajatus oli kirjata ylös tapahtumia meidän torpalla, jotta voin palata niihin sitten myöhemmin kun omat muistikuvat heikkenevät. Kasvua on tapahtunut orgaanisesti, vaikka tavoitteena se ei koskaan ole ollutkaan. Mukaan on ujuttautunut paljon myös henkilökohtaisempaa päiväkirjamaisuutta ja olkoon niin, ei minusta "viralliseen" sisustusbloggarin muottiin koskaan kai olisi ollutkaan :D Vanhoja postauksia selailen hyvillä mielin ja tiedän, että seison edelleen niistä jokaisen takana – se riittää! Kiitos tärkeästä postauksesta, voi hyvinkin olla, että tuo banneri päätyy blogini sivupalkkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai elämäntilanteet vaikuttavat sekä postaustahtiin että tietysti myös sisältöihin! Tärkeintä on, että tästä ei tule enää yhtä painolastia lisää muutenkin hektiseen elämään. Ja että aikaa jää itse elämällekin;)
      Eipä tämä minunkaan blogini ihan sitä alkuperäistä tarkoitusperäänsä ole täyttänyt - koti on edelleen kaaoksessa ja blogi on enemmänkin päiväkirja. Mutta aika hauskaa on ollut joskus tarkastella, että mitäs sitä on tullutkaan toissa kesänä touhuttua;)

      Poista
  20. Oikein hyvä kirjoitus. Mä en ole nopea, en hidas, vaan mä olen mä. Rakastan bloggaamista, mutta oma työ, uni ja muut tulevat ennen blogia. Kai me saadaan kaikki olla omanlaisia, eikös vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet juurikin niin sinä - ihana sinä <3 Ja kyllä sinun blogistasi näkee, että edelleenkin tästä touhusta tykkäät - ja että tykkäät myös itse elämästä ja että se menee aina blogin edelle.
      Ja tottakai - kaikki omalla tavallaan ja tahdillaan <3

      Poista
  21. Se on hyvä, että maailmaan mahtuu hitaita ja nopeita. Mä myönnän, että tiettyjä hitaiden bloggaajien blogeja kun seuraan, oikein välillä mietin, että vitsit, kunpa se bloggais, kaipaan postausta. Mutta ei se mikään sellainen ole, että sen on pakko kirjoittaa vaan se odotus, kun ei tiedä milloin se postaus tulee, on jännittävää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todentotta - kaikentahtisia mahtuu mukaan - ja niin pitääkin! Ainoastaan sen pakkotahtisuuden suhteen olen huolissani - bloggaajien burnouteja on jo nähty - sääli, sillä uskon, että hieman hitaammalla tahdilla muutama näistäkin blogeista olisi vielä elossa.
      Ja tunnustan: myös minulla on muutama blogi, joiden päivityksiä odotan juuri sen tähden, että tiedän sieltä aikanaan tulevan jotain upeaa;)

      Poista
  22. Allekirjoitan jokaisen lauseesi! Aiemmin koin syyllisyyttä jos julkaisutahti hidastui -ja aikapulaa omassa elämässä, kun bloggaaminen vei oikeasta elämästä tunteja. Nyt tahti on huomattavan hidas ja oikeassa elämässä paljon enemmän aikaa asioille, jotka koen merkityksellisiksi. Kiva kirjoitus, kiitos Lady <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin sen minäkin olen kokenut - huono omatunto vaivasi jos postaustahti hidastui. Ja bloggaaminen vei välillä liikaa aikaa muilta jutuilta. Ei enää - en suostu. Jos meinaan sortua uudelleen, voin aina palata tähän tekstiin ja takoa järkeä päähäni;)

      Poista
  23. Hyvä kirjoitus ja jokainen tekee juuri niin kuin parhaaksi näkee! Hitaat hitaasti ja aktiiviset aktiviisesti! Kummassakaan ei ole mitään pahaa!! Oma sydän kertoo mikä on itselleen parasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin - jokainen oman tahtinsa ja jaksamisensa mukaan - pääasia, että ei tunne syyllisyyttä, jos joskus tahti hidastuu - tai nopeutuu;)

      Poista
  24. Onpa hieno kirjoitus! Hyvillä mielin lukeudun hitaisiin bloggaajiin :) Mietin usein bloggaamisen tarkoitusta, ja itselleni se taitaa olla mukavien asioiden kirjoittamista muistiin, sekä kauneuden taltioimista valokuvien muodossa. Ihana juttu, jos muutkin tykkäävät. Joskus takaraivossa tykyttää haastepostausten tekeminen, että pitäisi, kun kerran olen luvannut... sekin taitaa kertoa siitä, että "pakonomainen" bloggaaminen ei multa oikein suju? Mutta ihan totta, kukin tyylillään, ja ollaan kaikki just sellasia kuin ollaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota oman bloggaamisen tarkoitusta on hyvä kyllä välillä miettiä - ja kun oman tahtinsa ja omien intohimojensa mukaan bloggaa, ei voi mennä pieleen! Ja bonus on, jos muutkin tykkäävät;) Haastepostaukset ovat kivoja - ja joskus haasteellisia - siksi itse laitan aina haasteluille saatesanoiksi: no stress at all;) Tätä olen myös itse haasteiden kanssa noudattanut - niitä on jäänyt rästiin aika monta - ja tuolla ne luonnoksissa saavat ihan rauhassa ollakin - vastaan joskus - jos huvittaa;)

      Poista
  25. Eiks se niin ole aina parasta, että ei pakosta vaan fiiliksen mukaan. Harmittaa vaan joskus ihan peevelisti kun hukkasin kokonaan ekan blogini, se oli osin sellainen tiivis remppapäiväkija Lillan osalta - silloin tuli tarinaa päivittäin kun taapahtuikin niin paljon, mutta arvaa vaan muistanko itsekään muuta kuin sen yltiöpäisen hullun 24/7 halun painaa hommia niin paljon kuin vain lomalla ehtii! Ja nyt ne kaikki on jossain bittiavaruudessa.

    Onneksi ei näinä päivinä ole niin paljon asiaa(??) että alvariinsa pitäis....ei se elämä blogissa kuitenkaan ole, kyllä se on täällä näppiksen takana. Ja ihan just kohta mä taas poistunkin tuonne harvinaisen tasaiseen, rauhalliseen ja ihanan tylsään elämääni ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - pakosta ei synny mitään hyvää;) Uskon kyllä, että se ekan blogisi hukkaaminen harmittaa - kaikki päiväkirjat ovat tärkeitä - ja luulen, että Lillan remppapäiväkirja olisi monelle remppaajalle ollut hyödyllinen paketti!
      Ja kyllä - elämä on muualla kuin blogeissa ja netissä - mutta onneksi nekin ovat olemassa;)

      Poista
  26. Kiitos tästä! Hieno postaus, suuntaus sekä julistus. Allekirjoitan täysin :) Taino, sillä erotuksella, etten enää tee lainkaan yhteistöitä tai käy tilaisuuksissa. Mutta en toki tuomitse niitä, oma valinta vain.

    Hidas bloggaus on niin parasta! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja itsellenikin hidas bloggaus on luontevinta - mutta ymmärrän heitä, jotka pystyvät ja haluavat blogata nopeampaankin tahtiin. Kunhan ei pakkotahtiin;)

      Poista
  27. Bloggaamisen tahti ei vaikuta siihen mitä blogia seuraan. Minun blogi on lähinnä kuvia ympäröivästä luonnosta ja matkakuvia, sitä varten oikeastaan se on, matkojen tallentamiseen.. Joskus muutakin, mitä mieleen tulee. Bloggaaminen saa/pitää olla omanlaistansa, jos ei kerran minkään lehden alla bloggaa. Meillä, jotka tekee muutakin työtä, niin aika on rajallinen, on lisäksi perhe, harrastukset, ystävät. Mulla voisi olla tuo banneri.. laitan sen kunhan ehdin ;)
    Jatka vain samaa hitaaseen tyyliin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä - seuraan itse sekä nopeasti että hitaasti päivittyviä blogeja. Kunhan ne ovat aitoja. Ja myönnän kyllä, että ihan kaikkia päivityksiä en keneltäkään ehdi lukea - elämä on muutakin kuin blogeja ja nettiä. Ja enimmäkseen sitä muuta;)

      Poista
  28. Hidas bloggaus kuulostaa hyvältä ja tunnistan myös itseni. Tosin silloin tällöin, kun aikaa, luonnonvaloa ja energiaa on samanaikaisesti, saattaa postauksia syntyä tiheäänkin tahtiin, mutta käytännössä haluan usein mieluummin esimerkiksi viettää aikaa vauvani kanssa tai nukkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta hidas bloggaaminen on juuri sitä, että postailee omaan tahtiinsa - milloin useammin, milloin viiveellä. Ja elämä ensin. Ja ainakin vauvat <3

      Poista
  29. Moni noista listaamistasi asioista sopii tällaisellekin bloggaajalle, joka bloggaa n.3 kertaa viikossa. Tärkeää on mielestäni se, että bloggaaminen pysyy kivana hommana.
    Mukavaa torstaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan - kaikki on hyvin, jos itse tästä nauttii!
      Mukavaa torstai-iltaa sinullekin, Outi <3

      Poista
  30. Kiitos mielenkiintoisesta aiheesta. Oman blogini on ollut hidastempoinen ja kaikesta kulutuksesta riippumaton alusta alkaen ja sen onkin löytänyt vain pieni piiri. Joskus olen kyllä miettinyt, että saisin ehkä pientä potkua hiipuneeseen bloggaustahtiin vuorovaikutteisuudesta? Toisaalta olen lopettanut lähes kokonaan yhteistyöpostaajien seuraamisen, koska en seuraa blogeja ostaakseni jotain, herättääkseni itselleni kulutustarpeita tai tietääkseni, mikä on nyt trendikästä. Aika hyvin ovat piiloutuneet mieleiset ja ajatuksia herättävät aikuisten naisten blogit. Ajattelen kuitenkin, että onpa itselleni onnellista, kun ei tarvitse olla somessa rahan, pienten lahjusten tai näkyvyyden keräämisen toivossa saatikka sitten elää elämääni blogin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle juuri tuo vuorovaikutteisuus antaa paljon - ja se on kyllä bloggaamisen suola. En varmaan itse pystyisi bloggaamaan, jos kukaan ei kommentoisi - tai jos en itse kommentoisi toisten postauksia.
      En itsekään tarvitse lisää tavaraa, mutta kyllä joskus luen mielelläni jonkun kokemuksista jonkin uuden ryppyvoiteen suhteen - siitä en mene takuuseen, että se toisen mielipide ostokäyttäytymiseeni vaikuttaisi;)
      Minua surettavat etenkin nuoret bloggaajat, jotka luulevat, että ollakseen bloggaaja pitää olla kaikenlaisia luksusmerkkejä tai tiettyjä tavaroita - ja niiden eteen nähdään sitten vaikka nälkää. Ja minusta yksi meidän aikuisten bloggaajien tärkeä tehtävä on tuoda esille se, että vähemmälläkin elämässä pärjää ja että tavallinen arki on hyvää ja tavoittelemisen arvoista. Vaikkeivat ne nuoret tänne useinkaan eksy - mutta joskus sentään;)

      Poista
  31. Hidas blogi, vähän kuin hidasta elämää. Hiukan minäkin mietin, tai mietin muutaman kerran alkaako enää uudelleen bloggaamaan ja vielä pääasiassa vloggaamaan, kun katselin muiden blogeja. Noh, vlogeja ei kai meidän ikäisten joukossa mahdottomasti löydy mutta blogeja. Ja vaikuttaa, että kaikilla on ihan mahdottomasti aikaa tehdä tuota! Ajan lisäksi virtaa ja jaksamista. Nostan kyllä hattua kaikille, jotka tähän joka päivä - muutaman kerran viikossa ehtivät.

    Niin, itse asiassa päätin, että aloitan tuon vloggaamisen siksi, että se vaikuttaa hauskalta. Toisekseen se on aikamoinen oppimatka omaan itseen. Teen sitä ihan omaan tahtiini. Minusta näissä ei saisi olla pakkoa... tai lähinnä pakon tai vastuuntunnon takia tekemistä.

    Jatka vain hitaasti, mukana ollaan silti :).

    Ps. Olikohan tämä ensimmäinen kommenttini :D??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ensimmäisestä kommentista :)
      Ja jos vloggaaminen tuntuu luontevalta, niin kannattaa ilman muuta. Ei todellakaan ole vielä kovin montaa meidän ikäisten vlogia - itse en tunne oikeastaan kuin Tädit tubettavat -kanavan tädit Tiian ja Maijun, joten mielenkiinnolla odotan. Käypä vinkkaamassa, kun ensimmäinen vlogpostaus on eetterissä:)

      Poista
    2. Onhan niitä jo muutama :). Tuolta blogin kautta pääsee ja itse asiassa tuosta on hyvä aloittaa: http://youtu.be/bcDkii9BClk
      Se on eka ja aika hirveä, mutta ajattelin että aikanaan sille on kuva nauraa :). Kovasti on opeteltavaa. Maijulla ja Tiialla on helppoa, kun tekevät yhdessä, mä yritän yksin ja vähän meinaa rohkeus potkia vastaan :D

      Poista
    3. Kiitos - käynkin heti kurkkimassa, kun olen kunnon koneella:)

      Poista
  32. Eipä ehdi työssäkäyvä pääkaupunkilainenkaan blogitilaisuuksiin kuin aina välillä. Paljon jää mielenkiintoista käymättä, mutta toisaalta, kun on se perhekin ja bloggaaminen on tosiaan harrastus. Sen on tarkoitus olla kivaa, eikä se saa aiheuttaa stressiä. Tilanne olisi varmaan toinen, jos bloggaamista tekisi työkseen, mutta nyt en kyllä aio ottaa paineita. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä asenne - paineita ei tästä touhusta kannata ottaa ja hauskaa tämän pitää olla! Ja nuo blogitilaisuudet - minusta niissä on hauskinta useimmiten toisten bloggaajien tapaaminen - ja monesti jätän menemättä vaikka ehtisinkin ihan sen takia, että sitä goodbagia vastaan odotetaan kuitenkin postausta - ja tällä minun postaustahdillani kävisi helposti niin, että postaukset olisivat pelkkiä yhteistyöpostauksia;)

      Poista
  33. Hyvä kirjoitus! Minäkin olen tietyllä tavalla slow blogger, sillä muutaman kerran viikossa laitan jotain ja panostan paljon etenkin ruokapostauksiin.Toisaalta ,tykkään bloggata vaikka välimatkan vuoksi en pääsekään blogitilaisuuksiin (paitsi nyt kun olin Suomessa-.-..) mutta bloggaaminen on kivaa niin kauan kuin se ei aiheuta paineita eikä stressiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä sinut hitaisiin bloggaajiin lasken mukaan - ruokabloggaajat joutuvat käyttämään aikaa tosi paljon siihen postauksen tekemiseen - mutta onneksi teissä harvemmin näkee sitä, että tehdään pakkotahtisesti - te tykkäätte tehdä ruokaa - ja te tykkäätte blogata. Minusta aika täydellinen kombo;)

      Poista
  34. Kiitos sinulle ihana lady tästä erittäin mielenkiintoisesta aiheesta!
    Seuraan blogeja jotka minua kiinnostavat, joten postaustahdilla ei ole mitään merkitystä! Saatan kommentoida useampaakin postausta kerralla, sillä en joka päivä ehdi blogeja lukemaan, mitä kyllä itsekin aika usein ihmettelen, sillä elämäni on varsin vaatimatonta ja hidasta, jossa ei kovin kummoisia tapahdu =D
    Rakastan luontoa, joten siellä paljon liikun ja sitä paljon kuvaan. Nykyistä kotikaupunkiani ja sen puistoja, luontoa, saaristoa yms. jaksan väsymättä mainostaa. Yhteistyökumppaneita minulla ei ole, eikä varmasti tulekaan, sillä blogini lukijamäärä on, kuten vaatimattomaan elämääni sopiikin, varsin vaatimaton ;)
    Bloggaus on minulle kuitenkin erittäin tärkeä ja rakas harrastus, joten stressiä siitä en aio todellakaan ottaa, vaan nauttia todella sydämellisistä ja kaikin puolin upeista lukijoistani.
    Bloggaan silloin kun koen että minulla on jotain sanottavaa. Välillä tekstit ovat syvällisempiä, välillä ehkä pelkkää "liibalaabaa", mutta yleensä teksti ja kuvat kuitenkin "sopivat yhteen." Postausten teko ottaa aikansa, joten 1-2 postausta viikossa saan enintään aikaiseksi, varsinkin kun töissäkin pitää välillä käydä ;)
    Jos elämässäni tapahtuisi enemmän, matkustaisin, ostaisin vaatteita, meikkejä yms. enemmän jne... olisi toki enemmän postattavaakin, mutta....
    minun elämäni on minun itseni näköistä eli vaatimatonta ja hidasta, joten luonnollista on, että bloggaankin hitaasti =D
    Sopivan hidasta ja hyvää loppuviikkoa sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta sinulla on juuri sellainen ote blogisi suhteen kuin pitääkin - eli sinulle sopiva. Ja täällä blogistaniassa on ihan riittämiin niitä blogeja, joissa matkustetaan jatkuvasti, ostetaan jatkuvasti ja kulutetaan koko ajan.
      Tällaisina aikoina on entistä tärkeämpää, että täällä on myös meitä, jotka näytämme, että elämä on hyvää ja arvokasta ihan tällaisena tavallisena ja vaatimattomampanakin! Olen tavallisen arjen arvokkuuden suuri kannattaja - se tuolla minun profiilitekstissänikin on mainittu - ja toivon, että osaisin siitä arvostavasti kirjoittaakin.
      Kiitos, Ansku - sinulle myös juuri sinulle sopivan tahtista ja hyvää viikonloppua <3

      Poista
  35. Ehdottomasti kannattaa kuulostella itseään, eikä saa pakottaa itseään mihinkään mihin ei halua. Minä olen 10-vuoden aikana jotenkin niin koukussa bloggaamiseen ja en oikein pidä blogistani koskaan lomaa. Jos joskus jää päivä väliin kirjoittamisesta, tuntuu, että ei ole tehnyt sitä mitä pitää. Välillä jos oikein väsyn, pidän pari päivää blogivapata ja sen jälkeen taas jaksan. Itse olen nyt vähentänyt vähän presseissä käymistä. Saan töistä otettua saldovapaata eli joskus lähden vähän aikaisemmin ja toisena päivänä sitten teen töissä pidempää päivää. Harvoin enää viitsiin ottaa lomapäiviä pressin takia. Täytyy olla todella suuri tilaisuus, että viitsin pelkästään siitä syystä käyttää lomapäiviäni tilaisuuksiin. Mä kuitenkin haluan tehdä tätä, vaikka tämä joskus tuntuu enemmän kuin työltä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä - pitää tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä! Ja sinun tahtiasi aina välillä kauhistelen, mutta kun olen tajunnut, että nautit ja tykkäät itse vauhdista ja meiningistä, niin olen vain yrittänyt pysyä mukana - aina se ei ihan ole onnistunut;)
      Tuo jousto töiden suhteen on hyvä - ja toimii silloin, kun nuo tapahtumat ovat siellä lähellä - itse joutuisin käyttämään lomapäiviä sinne päästäkseni ja ihan niin paljon en ole blogin eteen valmis antamaan. Tosin sekin ihme on kerran nähty - ja oikeastaan aika turhaan, sillä tilaisuus oli sellainen, ettei siellä ollut mahdollisuus muiden bloggaajien kunnolliseen tapaamiseen. Ja kun teen muutenkin vähemmän noita yhteistyöpostauksia - tällä bloggaustahdilla blogiin tulisi niitä liikaa;)

      Poista
  36. Hieno ja ajatuksia herättävä kirjoitus ja allekirjoitan täysin nuo luettelemasi Hitaan bloggaajan teesit. Omalla lukulistallani on bloggaajia laidasta laitaan niin aiheiltaan kuin blogien julkaisutahdiltaankin. Jos blogi kiinnostaa, seuraamiseeni ei vaikuta postausten tahti vaan tärkeintä on se, että blogissa välittyy aiheen lisäksi kirjoittajan aito ja vilpitön kiinnostus ja into asiaansa. Oma bloggaustahtini on hieman hidastunut aiemmasta - aika ei vain riitä. Välillä kyllä harmittaa, kun on päiviä tai pikemminkin iltoja, kun en ehdi lukea tai kommentoida muiden postauksia. Joskus tunnen huonoa omaatuntoa, kun en ole pariin-kolmeen päivään ehtinyt blogimaailman pariin, mutta toisaalta en halua ottaa asiasta paineita. Pidän kovasti nykyisestä tahdistasi ja tyylistäsi. Tsemppiä matkallesi oikeaksi Hitaaksi Bloggaajaksi ja mukavaa leppoista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellänikin on lukulistalla kaikentahtisia blogeja - ja seuraan niitä omaan tahtiini. Välillä aktiivisemmin ja välillä vähän laiskemmin. Vähän niin kuin postailenkin;) Ja tunnistan tuon huonon omantunnon - mutta juuri siitä haluan päästä irti. Haluan, että hauskuus sekä postailussa että lukemisessa säilyy.
      Kiitos tsempistä - ja mukavaa ja rentoa viikonloppua myös sinulle <3

      Poista
  37. Nostat esille hyviä näkökohtia bloggaamiseen. Minä olen aina ajatellut, että blogi on täysin oma juttuni. Koska kukaan ei minulle tästä ilostani mitään maksa, en koe olevani velvollinen ylläpitämään mitään tiettyä tahtia tai ottamaan vaihtelevista postausaiheistani mitään stressiä. Saman vapauden suon myös muille :). Aitous tekee blogista minua kiinnostavan. Siihen ei mielestäni liity mitenkään postaustahti tai aiheiden linjakkuus. Sinun blogisi on aito ja voit hyvillä mielin jatkaa omalla linjallasi hitaalla tyylillä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta sinun blogistasi aistii sen, että olet tasapainossa sen tekemisen kanssa! Ja itsekin tykkään lukea blogeja, joista näkyy aitous! Postaustahdilla ei ole merkitystä, jos näkee, että bloggaaja ei itse siitä kärsi - tärkeintä on, että tekee pakottomasti ja omaan tahtiin.

      Poista
  38. Kiitos ihana Lady taas hyvästä kirjoituksesta! <3
    Asetinpa itsekin joskus aiemmin tavoitebloggausmäärän per viikko... Mahtava tapa saada huono omatunto itselleen! :/
    Nykyään en ehdi edes lukemaan blogeja kuin kerran tai kaksi viikossa...niinpä en ehdi kirjoitamaankaan tätä useammin.
    Bloggaaminen on kivaa---tekee sitä sitten joka päivä, tai kerran viikossa. Pääasia että se on kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä sitä tein minäkin - asetin sen tavoitebloggausmäärän - ja palkkana oli minullakin se huono omatunto!
      Ja sama juttu täällä - työt ja elämä hidastavat tällä hetkellä bloggaus- ja lukutahtia - mutta niin sen kuuluukin mennä.
      Välillä nopeammin, välillä hitaammin - mutta omaan tahtiin - silloin säilyy hauskuus ja silloin on hyvä!

      Poista
  39. voi viulu...niin samoilla linjoilla olen ajatustesi kanssa että alkoi ihan pelottaan..... ärsyttää oikein sellaiset blogit joissa postataan 2 kertaa päivässä ja vaihdetaan pöytäliinaa että saadaan uusia kuvia... onneksi ne putoavat aika pian listaltani mikäli sinne vahingossa päätyvät,mutta sitten taas muutama todella usein postaava on jäänyt listalle ihan vaan tosi hyvien juttujen vuoksi. Ero se on p***alla ja pannukakullakin rumasti sanottuna. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minunkin listallani on monta sellaista, jotka postaavat joka päivä - kun vaan ovat niin hyviä:)
      Ja juurikin tuo ero on olemassa - ja oleellinen;)

      Poista
  40. Hyvä kirjoitus! Ei hitaan bloggaajan täydy olla laiska bloggaaja, työ ja erilaiset elämäntilanteet saavat vaikuttaa tahtiin ja pakostikin välillä sanelevat sen... Kiva tosiaan lukea blogeja joissa pääasiassa eivät ole mainokset, niistä saa usein inspiraatiota itselleen. Enkä mä vaadi ja korosta laatuakaan niin aina, kukin tekee osaamallaan ja valitsemallaan tavalla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan hidas bloggaaja aina laiska ole - vaikka minä saatankin sitäkin joskus olla. Minusta oikeus laiskotteluun on suuri rikkaus;)
      Ja laatu - siihen pyritään, mutta aika usein se jää saavuttamatta - ja pitää muistaa myös se, että laatukriteereitäkin on erilaisia - tässäkin pätee: jokaiselle omanlaistaan:)

      Poista
  41. Olen varmaan luonnostani hidas bloggaaja, mutta lukijoilla tuntuu nykyään olevan suuret odotukset tai suorastaan vaatimukset. Puolituttu heitti äskettäin ehdotuksen, että blogiin täytyy panostaa kunnolla tai sitten lopettaa kokonaan. Ensin kauhistuin. Että pitäisi listiä blogi, kun olen vasta alkanut tavoittaa kirjoitustyyliä. Sitten vimmastuin. En rupea postaamaan joka päivä, kuvia otan kun saan tekniikan pelaamaan (+ innostun kuvaamisesta) ja ylipäätään blogini saa vapaasti olla no life no style no tech. Kiitos sekä bloggaajalle että kommentoijille, sain puhtia blogata edelleen omalla tyylillä ja silloin kun ehdin, jaksan ja siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että vimmastuit - aika tökerö ehdotus puolitutultasi! Bloggaajat ja blogit kehittyvät omaa tahtiaan - tyyli hioutuu omanlaiseksi ja välillä ulkoasukin blogissa menee uusiksi, kun vanha alkaa kyllästyttämään - ja taidotkin kasvavat. Aika harva meistä on mestari jo blogin aloittaessaan - mutta onhan heitäkin. Kun tätä tehdään omaksi iloksi - ja toivottavasti vähän muidenkin - niin se oma tyyli ja oma tahti ovat minusta ainoa oikea tie.

      Poista
  42. Hyvä ja ajatuksella laadittu kirjoitus, kuten sinulla yleensäkin. Kaikkia blogeja, joita seuraan, en ehdi tai jaksa lukea päivittäin. Mieluiten luen harrastuspohjalta tehtyjä blogeja kuin ns. ammattiblogeja ja juuri monesta aiheesta kertovat blogit ovat niitä mielenkiintoisempia. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään niin monenlaisista blogeista ja mieluusti lukisin enemmänkin, mutta tarkoituksella olen tätä nettiajankäyttöäni rajoittanut. Kun on se elämäkin;)
      Kiitos - hyvää viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  43. Allekirjoitan täysin! Ja valitettavasti täytyy myöntää, että vertaan itseäni usein muihin, tunnen huonommuutta, aliarvoin itseni/blogini. Poden usein huonoa omaatuntoa hitaasta bloggaustahdistani. Tämä postaus sai onneksi ajattelemaan, kiitos! Itse seuraan mieluiten blogeja jotka päivittyvät pari kertaa viikossa, niissä pysyn itsekin mukana. Joka päivä päivittyvät blogit jäävät usein lukematta, kuvat selailen vain. Enkä varsinkaan jaksa joka päivä kommentoida ja ihailla uutta mattoa, maljakkoa, sohvatyynyä tai kynttilää. Mutajokainen tyylillään, onneksi jokaisella on vapaus tehdä niinkuin tykkää/ehtii! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja luvallasi nappaan tuon kuvan blogini sivupalkkiin!

      Poista
    2. Se itsensä muihin vertaaminen on loputon suo - aina löytyy omasta mielestä parempia ja kauniimpia! Helpottaa kummasti, kun armahtaa itsensä tekemisen pakosta:)
      Ja aina voi ajatella, että minun blogini on kuitenkin aina paras minunlaiseni blogi;)
      Kiva, jos bannerikin jatkaa matkaansa:)

      Poista
  44. Blogin jatkuva päivittäminen ja mielenkiintoisten aiheitten käsittely käy kyllä kokopäivähommasta, muistan sen niiltä ajoilta, kun asiaa oli ja kaipasin elämään lisää sisältöä. Nyt saan enää harvakseltaan inspiraatiota ja kuvien ottamiseenkin menee niin paljon aikaa, että annan usein tilaisuuden mennä ohi. Onkin tuntunut vapauttavalta, ettei tarvitse kuvata kokkauksia ennen tarjoilua;)
    Blogin hiljenemisen toisella puolella on tietysti entistä vilkkaampi muu sosiaalinen elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se on, että blogipäivitykseen kuvineen kaikkineen sitä aikaa tuppaa tuhrautumaan. Mutta niin kauan kun tästä touhusta tykkää, sitä aikaa on valmis antamaankin. Mutta jokainen vain sen oman hyvän olonsa ja elämänsä mukaan! Toiselle se hyvä olo tulee siitä jokapäiväisestä postaustahdista - ja toisille sopii hitaampi tahti.
      Ja kun blogihommissa hieman antaa periksi - sillä bloggaaminenhan on paljon muutakin kuin sen oman postauksen tekeminen - siihen sisältyy myös muiden blogien seuraaminen ja paljon muuta - jää aikaa monelle muullekin jutulle.

      Poista
  45. Vähemmän ja harvemmin on enemmän. Lopetettuani oman blogini olin helpottunut ja vähän haikea. Sen jälkeen muiden blogien seuraaminen jäi, ainoastaan sinä Lady ja yksi ranskalaisblogi jäivät lukulistalle. Käyn lukemassa vaikka postaat harvoin, koska pidän ajatuksistasi. Siinä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin kyllä kaipaamaan sinun blogiasi, mutta ymmärrän kyllä myös sen, miksi lopetit. Se elämä <3
      Ja kiitos - minäkin tykkään sinusta <3

      Poista
  46. Mielenkiintoinen postaus. : ) Koska olen vasta aloitellut bloggausharrastusta niin olen tietysti lueskellut ohjeita bloggaamisesta ja vastaan on tullut juuri tuo ajatus, että blogin pitäisi päivittyä usein tai muuten lukijat karkaavat. Olen sitä miettinyt mutta sitten olen päätynyt siihen ajatukseen, että koska itse tykkään lukea blogeja, jotka eivät päivity kaikenaikaa vaan vähän rauhallisempaan tahtiin, että lukijakin pysyy perässä, niin teen itse samoin.
    En varsinaisesti koe itseäni hitaaksi bloggaajaksi vaikka blogini ei päivitykään kuin 1-2 kertaa viikossa. Minusta sellainen tahti tuntuu sopivalle. Kukin tehköön tyylillään, sillä se oma tyyli on juuri kunkin blogin paras mauste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä - kukin tyylillään. Ja siihen itselle sopivaan tahtiin:)

      Poista
  47. Kiitos hienosta postauksesta. Huomaan, että olen täällä Atlannin rannallla noudattanut tosi tarkasti hitaan bloggaamisen "lakeja". Tutustun tähän kirjoitukseesi vielä paremmin kotosalla. Nyt olen kännykän päässä, mutta allekirjoitan jo nyt sanomasi.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomalla lomaillaan - ja joskus mietitään blogejakin - tärkeintä, ettei loma kärsi;)
      Ihanaa lomaa teille sinne - ja nauttikaa <3

      Poista
  48. Hieno kirjoitus ja kuulostaa hyvältä.Olen myös hidas bloggaaja,kuten päivitystahdista voi todeta.Nämä kommentitkin tulevat usein jälkijunassa.Kirjoitan vain silloin,kun minulla on siihen oikeasti aikaa.En edes yritä blogata arkikiireiden keskellä..Itseäni kiinnostaa ne postaukset,joita tulee harvakseltaan.Bongaan kyllä heti,jos tällainen hitaampi bloggari on tehnyt postauksen..ja luen sen.Niitä blogeja,joista tulee päivittäin postauksia,jää moni teksti lukematta.Ei ehdi samaan tahtiin ja jotenkin se terävin mielenkiinto häviää,kun tekstiä tulee jatkuvasti.Taidan olla tässäkin hidas ja laiska.Onneksi näille nopeille bloggareille löytyy yhtä nopeita lukijoita:)) Itse pidän aiheista,joissa käsitellään tavallista arkea,kulttuuria,matkustelua ja syvällisiäkin aiheita. Vaatteet ja ym.tuote-esittelyt ei vaan ole niin mun juttu.Kun olen niiiin hidas shoppailussakin :))Toki on kiva välillä löytää, jokin uusi tuote/idea blogeista mutta niitä en etsimällä etsi.Mukavaa viikonloppua sinulle Lady! Ai niin,olin eilen siellä "Raskasta joulua"-konsertissa..ja vielläkin on fiilis katossa.Muistelen vaan upeaa tunnelmaa ja hienoja biisejä,aiai sentään.Ihan huippua :)))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInulla itselläni on kausia, jolloin ehdin lukea enemmän - ja sitten välillä mennään hitaammalla tahdilla lukemisissakin. Ja aina ei edes jaksa kiinnostaa. Silloin pidän suosiolla muutaman päivän nettipaastoa;)
      Kiva kuulla, että tykkäsit Raskasta Joulua -konsertista - itse pääsen vasta ensi viikonloppuna, mutta onneksi on levyt, Youtube ja muistot edellisistä vuosista :) Musiikin voima on ihmeellinen - ja se elämys ja fiilis kestävät vielä pitkään konserttien jälkeenkin :)

      Poista
  49. Itelläni ei ole blogia,mutta tykkään lukea useita blogeja ja joita päivitetään "noin" 2x vkossa ja sit ,kun kommentoi jonkun blogia niin siihen myös vastataan,ARVOSTAN lukijana suuresti sitä, kuten tätä sinun =)...monia luen ,mutta en oo vaan kommentoinut joten KIITOS tästä ihanasta blogistasi Lady =))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuula - sinun kommenttisi ilahduttavat aina yhtä paljon :)
      Oikein hyvää 1. adventtiviikonloppua sinulle <3

      Poista
    2. Voi kiitos,sitä samaa sinulle...ja mukavaa alkavaa viikkoa =)

      Poista
    3. Kiitos - sinulle myös hyvää uutta viikkoa ja joulukuuta <3

      Poista
  50. Lady, tämä on just se asia, johon olen pyrkinyt jo kaksi viiemistä blogivuottani. Olen sen sata kertaa aloittanut hitaan bloggaamisen, mutta taidna olla itse itseni pahin vihollnen eli tahti on toisinan tapava. Ja mitä elämää sellainen on, että la iltana sauna, leffojen ja herkkujen jälkeen, minä alan kirjoittaa vielä su blogijuttua sekä vaistailen muille. No, koska olen vyöryvät tulva, olen päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun - toistaiseksi: Pidän kunnon lomia. Viime vuonna olin joululomalla parisen viikkoa teen saman tänä vuonna. En myöskään bloggaa joulukuussa kun olemme äidillä, en ole blogannut nyt kun meillä on ystävä Itävallasta käymässä ja muutenkin hyritän alkaa rauhoittaa vikonloput, mikä on vaikeaa, sillä etenkin kirjablogimaailmassa julkaistaan sunnuntaisin.

    Vähemmän on enemmän, mutta sen ei tarvitse korreloida laaudun kanssa, toivon minä. Olen blogannut kohta 7 vuotta aivan mieletöntä tahtia ja saanut olla tänä vuonna jo toistamiseen Cisionin listalla ykköskirjabloggaajana. Siis toivottavasti laatu on pitänyt ainakin sisällössä vaikka näppisirheet ovtkin lisäänyneet. Korjailen niitä sitä aina jälkeenpäin.

    Minusta eläminen vain blogille ei ole ok, mutta nyt olen vielä koukussa. En voi saavuttaa enää mitään enempää, mitä olen jo saanut, mutta voin menettää terveyteni. Istumisen ja yölukkemisen takia kuntoni on pudonnut niihin päiviin, kun kävelin saaremme haastavissa maastoissa koiran kanssa viitenä päivänä viikossa kolme tuntia. Muut päivät menivät sitten himena löysemmin. Hiihtoaikani saatoin olla reissussa useampiakin tunteja. Taidan olla oudosti koukussa lukijoihini ja sitten toisaalta, olen aina kirjoittanut. Kirjoittamisen entisenä ammattilaiena, kirjoittamisen jättäminen on vaikeaa. Mutta: Otan nyt tuon sinun hidas bloggaamine kuvasi talteen ja sitten kun siihen pystyn, minäkin aloitan sen. Putoan kaikilta listoilta ja lukijoita kaikkoa, mutta 'so what?'. Meille on annettu vain tämä yksi elämä ja vaikka olenkin kotona,niin mieheni on jäänyt 47 liike-elämävuoden jälkeen eläkkeelle ja minusta hän on nyt nettileski! Lisäksi meillä on iso talo ja puutarha, eikä ole tarkoitus, että ne jäävät yksin mieheni hoteisiin. Olen aina tykännyt kokkaamisesta sekä puutarhailusta, nyt niihinkin ehdin aivan liian vähän. Olen varma, että eräänä iltana luen tähdistä, mitä minun pitää tehdä ja mikä on oikea tapa sille asialla.

    Hirveän tärkeä ja kiinnostava aihe: Kiitos sinulle tästä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena - sinä sentään osaat pitää lomia. Se on jo paljon. Ja sinun tilanteesi on erilainen kuin esim. minulla, joka käyn töissä. Lisäsi vielä se, että blogisi on niin suosittu, laittaa miettimään toisenkin kerran, mikä on se oikea tahti. Ja - sinulla on aina asiaa, kun julkaiset postauksen - niitä hutaisemalla tehtyjä täytepostauksia ei ole. Itseltäni löytyy niitäkin vaikka harvemmin postailen. Tätä tarkoitin tuolla "laatu ennen määrää". Sinun ei tuosta tarvitse huolehtia;)
      Toinen asia onkin sitten itsensä kuunteleminen - ihminen ei pitkään jaksa huonon omantunnon kanssa - tai sitten menee terveys. Silti - huonoa omaatuntoa ei saisi tuntea asioista, joita tykkää tehdä. Ja niin kauan kun ei tee mitään pakosta, on asiat suhtkoht ok. Minä luulen, että sinun Lumimiehesi ymmärtää täysin ja tukee sinua kaikessa, mikä tekee sinut onnelliseksi.
      Eikä sinun aikaasi vie pr-tilaisuudet ja verkostoitumistapahtumat - meillä lifestylebloggaajille ne tuntuvat olevan vähän must-to-do, jotta meidät laskettaisiin bloggaajiksi. Mutta tässäkin on vain tehtävä niin kuin oikeaksi näkee - itse valikoin tarkoin muutaman harharetken jälkeen, mihin lähden.
      Eilenkin tein päätöksen, että maanantaina menen poikani kanssa töiden jälkeen ostoksille ja syömään sen sijaan, että menisin erääseen tilaisuuteen - vaikka tuo tilaisuus olisikin ollut sellainen, että se kiinnosti kovasti.
      Kyllä tähdet sinulle sen oikean tavan kertovat - kunhan maltat niitä tuijotella;)
      Hyvää 1. adventtisunnuntaita sinulle, Leena <3

      Poista
    2. Lady, olet niin oikeassa. Ja et tiedä miten monta ns. huitaisua minulla on ollut alkuvuvosina;) Minä en ikinä ehdi blogata päivän aikana tai jos, se on poikkeus joka vahvistaa säännön. Toisaalta...onhan minulla hitaat aamut, jolloin voin tehdä mitä vain,nitä ei ole jos käy kokoaikatyössä.Minulla on paljon täytepostauksia, mutta ne ovat sitten runoja, puutarhaa tms. Huolehdin kaikesta koko ajan, siinähän se kipeä kohta onkin!

      Olin huolissni itsestäni ennen kuin tajuisin alkaa ottaa lomia. Nytkään en aio pstata mitään eli tulee monta päivää tyhjäkäyntiä ja sehän ei oikein sovi hektisessä blogimaailmassa. Kun vieraamme lähti, päätinkin nyt lähteä Lumimihen kanssa katsomaan telleelta yhtä sarjaa, jota seuraamme bloggaamisen sijasta.

      Minä en koskaan kostu mitään VIP-tilaisuuksista, sillä on sulaa hulluuttä lähteä täältä harjukuapungin saaarelta muutamaksi kallliksi ja kiireiseksi päiväksi Helsinkiin, jossa tapahtuu kaikki. Siksi otankin kirjamessuja varten aina kolme päivää. Se on tyyristä, mutta se on ollut sen väärti. Viikonloppu Hesassa maksaa meille kaikkineen saman kuin 5 lisäpäivää Salzburgissa, joten jossain vaiheessa saatankin haluta ne 10 päivää Salzburgissa.

      Yritän pysyä kirjabloggaamisen puolella niin selvästi, että ei tule ihmetystä, mitä teen. Olen aina kauhistellut sitä työn määrää, mita muoti- ja lifestylebloggaajat joutuvat satsaamaan. No, mitä teen saman tunneissa ja yöaikaan, mutta silti en vaihtaisi osia.

      Näin se menee. Minulle perhe on tärkein ja nyt kun äiti on jo varsin korkeassa iässlä, sen merkitys vain korostuu. Kun lähdemme hänelle, en bloggaa, vaikka mukana on iPad ja Lumimiehen kannettava. Oma koneeni on kiinteä työjuhta;) Minäkin olisin valinnut mennä tyttäreni kanssa shoppaamaan ja syömään<3

      Tuijottelen ahekrasti, sillä olen tähtienlukija, Mitä tähtiin on kirjotettu, se tapahtukoon!

      Kiitos samoin sinulle, Lady, sielusisko <3

      Poista
    3. Olen samaa mieltä noisa VIP-tilaisuuksista - Kaarinasta Helsinkiin lähtö merkitsee joko lomapäivän käyttöä tai yöpymisiä Helsingissä - ja se maksaa juurikin sen verran, että sillä rahalla saa jo vaikka pienen kulttuurimatkan isännän kanssa. Ja kyllä niitä meikkejä ja muita tilpehöörejä saa halutessaan postitsekin. Hyvin vähän olen halunnut, sillä enhän minä ehtisi niitä testailemaan - ja vain kunnolla testatuista tuotteista voi postata. Ja meillä on täällä tämä meidän oma Åblogien upea ryhmä, jonka kanssa on järjestynyt kaikkea kivaa - ja kivaa nimenomaan siksi, että näitä bloggaajia on niin mukava tavata. Mutta en minä kaikkeen ole täälläkään lähtenyt - tällä minun postaustahdillani postauksista tulisi liian yhteistyöpainotteisia - ja kun blogissani haluan vain höpötellä etupäässä omiani;)
      Meidän ikäpolvemme naisilla ei ole niitä lapsia enää kotona kaitsettavana, mutta ovat ne silti elämässä läsnä ja silloin, kun heidän kanssaan on jotain sovittuna tai he tulevat käymään, pysyy kannettava tai pöytäkone tiukasti kiinni. Ja samoin itse käytin viime syyslomani siihen, että menin katsomaan äitiäni Hollolaan - eikä siellä bloggailtu vaan tehtiin ihan muuta. Joulu tulee myös olemaan perheelle pyhitettyä aikaa - äitini, veljeni ja lapseni tulevat meille joulunviettoon - ja appivanhempani ja kälynikin toivottavasti pääsevät ainakin käymään. Postauksia tuskin tulee - ellei sitten jokin yö uni ei tule silmään ja inspis iskee.
      Tuijotellaan, Leena sielunsisko, yhdessä niitä tähtiä - samat tähdet näkyvät niin sinulle kuin minullekin - tosin saattavat kertoa tarinoitaan eri aikaan <3

      Poista
  51. Todella hyvä ja ajankohtainen postaus!! Allekirjoitan ajatuksen täysin!
    Tuli juuri mieleen, että hidas kun olen, niin olen melko varma, että olen ollut lukijasi, nyt kuitenkaan en enää saa päivityksiäsi, miksi näin? No tämänkin huomasin vasta siitä, kun Marrun blogin kautta tänne tupsahdin ja huomasin, että en ole aikoihin saanut päivityksiä.
    Ehkä tämäkin kertoo, että ole todella hidas, bloggaamaan ja huomaamaan asioita.

    Monesta kivast blogista tulee"pakkopullia", kun liittyvät kaupallisiin porttaaleihin, vähän on niitä, jotka kirjoittavat luontevasti aiheesta, kun aiheesta.
    Makunsa toki kullakin, mutta pidän paljon blogeista, jossa ei välity pakonomaisuus.

    Jos sinulle on ok, niin nappaan tuon kuvan sivupalkkiini, kunhan joudan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni on käynyt ihan samoin - viimeksi tänään kaipailin erään blogin päivityksiä ja huomasin, että niitä ei ole pitkään aikaan tullut;) Se on tämä hitaiden bloggaajien ongelma, että väkisinkin osa päivityksistäja välillä menee ohi;)
      Itselläni on monta blogia lukulistalla, jotka bloggaavat kaupallisten portaalien alla - mutta on niitäkin, jotka olen heivannut pois - jos blogi alkaa olla pelkkää mainospostausta, niin en jaksa kauaa lukea.
      Ja kiitos - olen otettu, jos kuva kelpaa;)

      Poista
    2. Minä en ole missän portaaelissa tms vaikka on pyydetty,. Jonkinasteinen vapaus on siis tallella.

      Otin kuvan talteen tulevaisuuden varalta, kiitos <3

      Poista
    3. Minähän olin aikani Indiedaysissä, mutta lähdin pois juuri tuon vapaamman bloggaamisen takia - ja kyllä minua häiritsi se mainos tuolla yläbannerissa, johon en itse pystynyt vaikuttamaan - enkä ollut tuossa portaalissa kotonani muutenkaan. Kuulun edelleen Åblogeihin, joka on meidän Turun seudun sisustus- ja lifestylebloggaajien oma verkosto - sillä ei ole johtoa, se ei tee sopimuksia, hallinnoimme sitä yhdessä ja päätämme yhdessä kaikesta - ja ylläpidämme sivustoa itse - olen itsekin yksi ylläpitäjistä. Lisäksi kuulun 40+ -portaaliin, jossa on meitä kypsempiä bloggaajia ja sen etu tuon vertaistuen lisäksi on se, että se ei rajoita eikä painosta mutta luo mahdollisuuksia - jos niin haluaa. Eikä tuo pakkomainoksia meidän blogeihimme.
      Vapaus on hieno asia bloggaamisessa <3

      Poista
  52. Olet kaikista paras Lady juuri sellaisena bloggaajana kuin nyt olet. Elämänmakuisia tarinoita ja sellaisella rytmillä, ettei lukijasi
    tarvitse tehdä päivissään aikataulumuutoksia; suurkiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos - ja ei todellakaan tarvitse aikataulumuutoksia tehdä minun postaustahtini kanssa - tosin joskus ne tarinat tuppaavat olemaan vähän pitkähkönlaisia - mutta vanha höpisijälady ei aina malta lopettaa ajoissa;)

      Poista
  53. Olen viimeksi postannut joskus heinäkuussa enkä ole lukenut juuri blogeja sen jälkeen. Olen myös itse miettinyt, miksi bloggaan ja onko minulla sanottavaa. Heinäkuussa jäin pohtimaan omaa treenaamistani ja työstämään sitä - nyt olen parin viimeisen kuukauden aikana saanut siihen selvyyden. Samalla olen miettinyt bloggaamistani; haluanko jatkaa ja jos niin miksi ja mikä on se pääteema. Minusta tässä ajassa on mukana tama hiljentyminen ja hidastaminen ja keskittyminen, esim. ne aikuisten värityskirjat, luonnossa kulkeminen jne. Ihmiset haluavat rauhoittua ja tilaa myös itselle. Katsotaan nyt, million teen seuraavan postauksen, jos menee taas se neljä kuukautta. Minähän elän kvartaalitaloutta konsanaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin on hyvä hiljentää, kun itsestä siltä tuntuu - ja omaan hyvinvointiin - sekä siihen henkiseen että myös fyysiseen - panostamisen pitäisi aina mennä edelle muita harrastuksia - ellei sitten bloggaaminen ole juuri sitä panostamista;)
      Kvartaalitaloudessa eläminen ei varmaan ole hassumpi juttu - jos se sinulle itsellesi sopii;)

      Poista
  54. Tuo teksti osui ja upposi, koska en ole itse edes koskaan kuullutkaan termistä kuin hidas bloggaaja. :D Pakko myöntää, että olen itse sellainen eli tekstiä tulee silloin kuin tulee enkä edes bloggaa postauksia ihan joka päivä saati viikko (mahdollisimman usein kuitenkin, että elossa ollaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ollut aiemmin tuohon termiin törmännyt - vasta tuolta JOOJOO ACADin blogista sen bongasin - ja innostuin;)

      Poista
  55. Hei. Löysin juttusi Marrun Risuja ja Ruusuja -blogin kautta. Nappasin sen mukaan omaan blogiin, omilla pohdinnoilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepas hyvä - käyn jossain välissä lukemassa pohdintasi:)

      Poista
  56. Huh, olipas kerrassaan loistava postaus <3 Minussa on myös kovasti slow-bloggeria!

    VastaaPoista
  57. Löysin tämän jutun ja blogisi Pelaguun blogin kautta. Minä niin allekirjoitan tuon hitaan bloggaamisen manifeston. Olen aiheesta joskus kirjoittanutkin postauksen ja varmasti palaan siihen tämän innoittamana vielä uudelleen - kunhan ennätän ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin hiukan väärin - bloggaukseni käsitteli aihetta 'Slow Gardening' ;) Siinä mielessä ei mennyt kovin paljon pieleen, että minulla puutarhanhoito ja bloggaus kulkevat käsi kädessä ...

      Poista
    2. D:) - no hidas ja hidas - jos kerran yhdessä kulkevat, niin aika nurinkuristahan se olisi, jos toinen menisi pikavauhtia;)

      Poista
  58. Upea kirjoitus ja upea Lady!

    Itse ajattelin siten, että bloggaan kun minulla on todella jotain sanottavaa, jaettavaa ajatuksia ja laadukkaita kuvia kirjoitukseeni. Käyn bloggaajatapahtumissa mutta joudun työni takia myös jättämään niitä paljon väliin koska aika ei vain yksinkertaisesti riitä molempiin. Olen kunnianhimoinen sen työn kanssa mitä teen ja olen kunnianhimoinen myös bloggaamisen suhteen. Aikaa vuorokaudessa on 24 tuntia ja päiviä viikossa 7. En halua hajottaa itseni kaikkialle vaikka melkoinen multitaskaaja olenkin. Olen luonteeltani energinen mutta joskus tulee yllättäviä asioita eteen työelämän tiimoilta ja suunniteltu bloggaushetki voi siirtyä seuraavaan päivään/iltaan/aamuun.

    Toisinaan bloggailen monta kertaa viikossa mutta yleisin tahtini taitaa olla 2-3 kertaa viikossa. Koskaan en ole ajastanut bloggausta etukäteen ja matkoilta olen blogannut vain kerran. Minäkin taidan siis olla "hidas bloggaaja". Meiltä on monenlaisia ja jos riittää aikaa, energiaa päivittäiseen bloggaukseen se on ihan fine mielestäni.

    Tärkeintä on kuunnella omaa sisäistä ääntää ja eikä vetää itseään piippuun sen takia, että "tänäänkin mun on saatava aikaiseksi jotain kun kaikki muutkin bloggaavat". Väkisin vääntäminen myös näkyy teksteistä ja eikä sellaista jaksa kukaan edes tehdä kauaa.

    Mukavaa joulunodotusta Ladylle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samoilla mielin - pitää blogata sen oman ja omaan elämäntilanteensa sopivan tahdin mukaisesti. Tärkeintä on, ettei vertaa itseään niihin, jotka pystyvät joka päivä postauksen tekemään - eikä niihinkään, jotka hitaammalla tahdillakin bloggaavat. Kaikki mahdumme tänne:)
      Pääasia, että bloggaamisesta nauttii - niistä pakkopostauksista kun en ainakaan itse nauti - en kirjoittaessa enkä etenkään julkaisun jälkeen;)
      Eikä se, että on hidas bloggaaja, tarkoita sitä, ettei voisi välillä postailla vaikka joka päiväkin - kunhan ei tee siitä itselleen pakkoa. Joskus sanottavaa ja aikaakin on enemmän, joskus taas se elämä vie ajan.
      Sen sisäisen äänen kuunteleminen on todellakin tärkeää - ja tärkeää on myös, että hiljentää ne äänet, jotka sanovat: sinun pitäisi tai muutkin pystyvät!
      Mukavaa joulunalusaikaa myös sinulle <3

      Poista
  59. Mä oon kyllä TOSI hidas bloggaaja, enkä nopeampaa ehtisi millään. En lukea muiden postauksia, enkä tehtailla omia. Hidas on hyvä. Ei mee multakaan niin paljoa ohi, koska tykkään sun jutuista!

    VastaaPoista
  60. Olen kyllä myös niin hidas bloggaaja että kommentoinkin vasta nyt :) Ei vaan, läppäri meni rikki mutta kuulun ehdottomasti tähän porukkaan, niin paljon myös kommenteissa samoja ajatuksia. Minun ei PIDÄ blogata vaan bloggaan kun siltä tuntuu ja paljon jää bloggaamatta. En halua koko elämääni blogata enkä halua/jaksa/ehdi istua koneella niin paljon. Joskus harmittaa että en ole ehtinyt kommentoimaan niin paljon muiden blogeihin kuin haluaisin. Iloa Adventinaikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se tärkeintä onkin, että bloggailee silloin, kun itsestä siltä tuntuu - oli tahti sitten mikä tahansa. Ei näistä blogeista saa elämää suurempia tulla;)
      Kiitos - iloa adventinaikaan myös sinulle!

      Poista
  61. Täälläkin ilmottautuu Hidas bloggaaja, ja ylpeä sellainen. En ota bloggaamisesta mitään painetta, bloggaan silloin kun siltä tuntuu, joskus useammin, joskus harvemmin. Ja oikea elämä menee todellakin blogistanian edelle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät periaatteet sinulla;)
      Ja todellakin - elämä ensin <3

      Poista
  62. Olipa ihanaa löytää tämä tärkeä postaus, jonka ääreen tulen varmasti palaamaan vielä useasti! Koska blogini on vasta yhden kuukauden ikäinen, en miellä itseäni vielä bloggaajaksi lainkaan. Jännityksellä ja uteliaana seuraan, mihin suuntaan tie kulkee. En oikein edes tiedä, miksi blogin ylipäätänsä perustin, mutta jo kuukaudessa olen huomannut, että bloggaaminen on tosi koukuttavaa. Myöskin olen hieman jo pelästynytkin sitä, että tästähän saattaa tulla vielä ihan hirveä stressi. Ja se ei totisesti ole tarkoitus! Ja siitäkin syystä on kyllä mitä todennäköisintä, että minusta tulee nimenomaan hidas bloggaaja, kunhan tästä alkutohinasta tokenen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastuksesta ei kyllä saisi tulla stressiä - tiedän, sillä kyllä minullakin bloggaamisesta sellainen välillä jo ehti tulla:) Ja hitaan bloggaamisen periaatteisiin kuuluu, että postailee silloin, kun itsestä siltä tunutuu. Jos on kiva postailla vaikka joka päivä, niin mikäs siinä - kunhan sitä ei tee pakosta:)

      Poista
  63. Hidas bloggaaminen, yes! Ja sitä myötä myös hidas lukeminen: kun postaa harvemmmin, postaa pitemmin ja syvemmin -- ja silloin sitä toivoo lukijoiltaankin halua/aikaa paneutua, pohtia ja palata tekstiin. Tällä asenteella itse tartun lukemiini kirjoihin, ja siitä blogini nimi Slow Read. Analysoin siellä romaaneja, joita olemme käsitelleet perustamassani lukupiirissä, joka sekin kokoontuu, yllätys yllätys, harvoin:- ) Kuten itse tuolla aiemmin toteat, vähemmän on enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minun bloggaamiseni ja lukemisenihan ovat tällä hetkellä todella verkkaisia ihan ilman näitä päätöksiäkin - toispuoleisesta kasvohalvauksesta toipuminen on hidasta ja silmää ei voi vieläkään rasittaa enempää kuin töissä on pakko. Mutta kyllä lukemiseenkin pätevät aivan samat "lait" kuin hitaaseen bloggaamiseenkin: silloin kun itseä huvittaa - välillä enemmän, välillä vähemmän - mutta ilman paineita. Ja todellakin hyvän kirjan lukeminen on parhaimmillaan hidasta - välillä palataan taaksepäin, välillä tunnustellaan ja maistellaan sanoja tai lauseita. Ja välillä mietiskellään syntyjä syviä;)
      Täytyypä käydä vilkaisemassa blogiasi - nimi ainakin sopii minun ajatusmaailmaani vallan passelisti;)

      Poista
  64. Tämähän on mainio juttu! Olipa hyvä kun löysin tänne. Jotenkin tuli sellainen olo, että kuulun tuohon joukkoon. Tulen varmasti ottamaan tästä kopin, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä on mainio juttu - ja erityisesti olen tätä manifestia kiittänyt nyt, kun en ole kasvohalvauksesta vielä kärsivän silmäni takia edes siihen normaaliin hitaaseen bloggaustahtiini. Tervetuloa joukkoon - meitä on aika monta hidasta bloggaajaa täällä blogistaniassa :)

      Poista
  65. Kiitos Lady aivan mahtavasta jutusta. Kiitos että jaoit tämän minulle, koska se oli näköjään kaikessa kiireessä mennyt minulta ohi. Kaikki tuossa hitaan bloggaamisen ajattelumaailmassa on sellaista, johon itse haluaisin sitoutua. Jopa se, ettei sitä oteta liian vakavasti. Olen viimeisen puolen vuoden aikana siirtynyt enemmän ja enemmän tuohon suuntaan ja tuntuu, että se omanalienn juttu on pikkuhiljaa löytymässä. Nämä teesit pidän kyllä mielessä, sillä taidan itse asettaa itselleni riman liian korkealle. Vaadin itseltäni liikaa vaikka eihän ne lukijat mihinkään häviä, vaikka välillä olisikin taukoa. Tehdään omassa tahdissa sitä, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Mahtavaa! Tästä tää lähtee. Kiitos!

    VastaaPoista
  66. Oli ihan pakko vinkata sinulle, kun tuota bloggaamistasi pohdiskelit syvemmin;) Itsehän me itsellemme sitä rimaa asetamme - ja monessa muussakin jutussa kuin bloggaamisessa. Silti - kun ei vertaa itseään muihin ja bloggailee silloin, kun itseä huvittaa, pysyy se ilo tässäkin touhussa. Omista postauksistani itse huomaan helposti ne, jotka on tehty pakkopullana - eivätkä ne sitten ole oikein kunnolla päässeet kohoamaankaan;)
    Iloa sinulle bloggaamiseen - ja upeiden kuvien ottamiseen!

    VastaaPoista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig