Alleille kyytiä - ja kengät sanoo rock, rock

Olen monesti täällä blogissakin todennut, että musiikki on yksi niistä elämän lahjoista, 

mikä antaa minulle voimaa ja sytykettä elämän arjessa.

Se antaa tunteille tilaa ja saa mielen ja sielun lentoon.

Ja vaikka musiikin suhteen olenkin melkein kaikkiruokainen, on yksi ylitse muiden - rock- ja metallimusiikki.

Silloin kun rokki soi täysillä ja bassot pauhaavat, alkaa tämän heavyladyn rokkijalkaa vipattaa kummasti.

Olen koko kesän ja syksyn kaipaillut keikalle pääsyä.

Aina on ollut esteitä silloin, kun hyvä keikka olisi ollut tarjolla.

Ja sellaisia esteitä, joita ei voinut ohittaa - sillä ihan pienestä esteestä en keikkaa väliin jätä;)

Mutta nyt viikonloppuna pääsin kuin pääsinkin Amoralin keikalle Tampereelle Lost In Music -festareille.

Ja hyvä, että pääsin, sillä tämä oli bändin viimeinen Suomen keikka vähään aikaan.

Amoral nimittäin on lähdössä taas Euroopan kiertueelle.

Ja sinne Eurooppaan - ainakin Budapestiin - oli meilläkin Isännän kanssa tarkoitus suunnata syyslomalle ja bändiä katsastamaan. Olimmehan edelliselläkin Budapestin keikalla ja jo silloin päätimme, että ensi kerralla tulemme myös.

Mutta niin vain on sotkenut tuo kuun lopulla tehtävä jalkaleikkaukseni suunnitelmat, että nyt taitaa jäädä nuo ulkomaan keikat tältä vuodelta väliin. No, kaikkea ei voi saada - joskus sitten taas ja toivottavasti tervein jaloin.

Keikka oli Tampereen Klubilla, missä en aiemmin ollut käynytkään. Klubi sijaitsee upeassa ympäristössä lähellä rautatieasemaa, Tullikamarin aukiolla. Hieno miljöö, josta tamperelaiset saavat olla ylpeitä. 

Siitä tornitalosta, jonka ovat pykänneet siihen lähelle, en sano mitään;)

Keikalla kuultiin kappaleita helmikuussa ilmestyneeltä ja kriitikoiden ylistämältä Fallen Leaves & Dead Sparrows -albumilta ja kyllä kelpasi.

Bändi oli loistavassa vedossa ja solisti Ari Koivusen ääni nyt vaan on upea. Olen tainnut mainita joskus aiemminkin;)

Ariahan on syyttäminen Ladyn nykyisestä keikkainnostuksesta.

Kävin nuorempana ahkerasti erilaisilla keikoilla, mutta lasten myötä ne jäivät. 

Mutta kun Ari osallistui Idolsiin, istuin minäkin monen muun lailla telkkarin ääressä ja pidin peukkuja.

Ja kun voiton jälkeen hän alkoi kiertää silloisen bändinsä kanssa (tuota bändiä muuten ei vieläkään ole virallisesti lopettu) uskaltauduin keikallekin. Ja sille tielle jäin.

Yhdessä Isännän kanssa reissataan. 

Ja reissataan toivottavasti tulevaisuudessakin - olen uhannut, että keikoille menen vielä rollaattorillakin. 

Sillä niin paljon sain tälläkin kertaa energiaa - ei tuntuneet kivut eivätkä säryt, saivat allit taas kyytiä - ja kummasti jaksoivat leikkaukseen menevät jalkanikin vipattaa - kengät sanoi rock, rock;)

Arihan on nykyisin osa Amoralia - mutta hän tekee myös duokeikkoja. 

Ja ainakin yhdelle sellaiselle olisi tarkoitus joulukuuksi kuntoutua. 

Niinkuin myös tuleville Raskaan Joulun keikoille. 

Sillä jos niille en pääse, saattaa kyllä itkukin tirahtaa!

Ja onpa tiedossa  uusi Tampereen reissukin, 

sillä tammikuun lopulla on  Musiikkiteatteri Palatsissa I Wanna Rock -musikaalin ensi-ilta.

Ja tuossa musikaalissa on yhtenä tähdistä Ari. 

Jotta pakkohan se on käväistä katsomassa

 - etenkin kun musikaalin juoni sivuaa Hanoi Rocksia ja Ari esittää ikisuosikkiani Mike Monroeta;)

Nykyinen rokkikansa on jännää; meitä on joukossa nuoria ja vanhempia. 

Osa näyttää rokkareilta kaikkine asiaan kuuluvine rekvisiittoineen.

Osa näyttää tavallisilta tallaajilta.

Niinkuin tämäkin lady. Tässä iässä sitä uskaltaa jo olla oma tylsä itsensä.

Paitsi että pitäähän fanilla bändipaita olla.

Kukkahatun jätin kotiin;)

Pahoittelut kuvien huonosta laadusta - keikkapaikalle ei saanut järkkäriä viedä ja valaistus lavalla oli lievästi sanoen ongelmallinen.

Ja viimeinen kuva todistaa sen, mitä edellisessä postauksessani kerroin: isäntä on iso mies;)

Vielä kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseeni

 - pitäisi varmaan näyttää Isännällekin, mitä hänestä olen kirjoittanut;)

Ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille! 

Olen teistä kaikista lukijoista - sekä uusista että teistä vanhemmista -  kiitollinen ja iloinen. 

Ja aina yhä uudelleen ihmettelen sitä, että jaksatte näitä sepustuksiani lueskella. 

Muistutuksena: vielä on viikko aikaa osallistua citykärryarvontaan - jos et ole vielä osallistunut, käypä katsastamassa!

Tähän uuteen viikkoon jaan  teille vielä biisin, jonka olen täällä ennenkin jakanut - mutta on se sen verran hyvä, että kestää toisenkin jaon - ja sopii tähän lokakuuhun:

Amoral - Last October

Hienoa uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Väsynyt - mutta onnellinen

Instagram -tiliäni seuraavat ehkä huomasivatkin, että olin viikonloppuna Helsingissä. 

Syy visiittiin oli Amoral -bändin uuden levyn Fallen Leaves & Dead Sparrows´n levynjulkkarikeikka Virgin Oilissa.

Liput keikalle ja hotellihuone oli varattu jo ajat sitten, mutta vähältä piti, etten perunut koko reissua. Vielä perjantaiaamuna 3 tunnin yöunien jälkeen emmin, että jaksanko lähteä minnekään. Mutta niin vain töiden jälkeen haimme pojan tänne kotiin kissanhoitajaksi ja suuntasimme Isännän kanssa auton nokan kohti Helsinkiä. 

Majoituimme kuten monesti ennenkin Scandic Simonkentässä, joka on sijainniltaan yksi Helsingin parhaista hotelleista. Sehän sijaitsee ihan siinä Kampin kupeessa. Muutenkin hotelli on kiva perushotelli, jossa on siistit ja tarpeeksi viihtyisät huoneet.

Automatkalla nukahdin hetkeksi ja se piristi kummasti. Ja kun tiesimme, että varsinainen keikka alkaisi vasta klo 24, ei meillä ollut mitään kiirettä. Yhden pysähdyksen taktiikalla olimme hotellissa vähän klo 20 jälkeen. Juuri ehdimme Voice of Finlandia seuraamaan siinä suihkun ja meikkauksen lomassa.

No, eipä siinä ihmeitä tehty: olin ottanut kotoa lähtiessä kiireessä vajavaisen meikkipussin mukaan - ei edes luomiväriä ja valokynää ollut mukana. Ja niitä totisesti olisin tarvinnut, sillä näytti siltä kuin silmäpussit olisivat roikkuneet polvissa asti;) No, mentiin sillä, mitä oli matkassa ja luomivärin virkaa sai toimittaa paksu kajalpuikko. Varsinaiset sumusilmät siitä kehkeytyivätkin - sieltä töhryjen seasta sitten tihrustelin. Mutta onneksi oli sentään punainen huulipuna mukana. Sillä pärjää jo pitkälle!

Asukuvia ei ole - pyysin jopa Isäntää ennen hotellilta lähtöä ottamaan pari kuvaa, mutta kun hän on vielä surkeampi kuvaaja kuin minä, eivät kuvat ole julkaisukelpoisia. Isännän pituus on 190 cm, joten kun hän kuvailee sieltä yläilmoista, tuloksena on lyhyt- ja paksujalkainen, leveäharteinen ja isopäinen kummajainen. 

Hotellilta lähdimme n. 22.30, joten ehdimme vielä hetken kuunnella lämppäribändiä, josta en aio sanoa muuta kuin että siirryimme aika nopeasti sellaiseen paikkaan, missä pystyimme vähän aikaa vaihtamaan kuulumisia  kavereiden kanssa - heitä oli paikalle saapunut ihan kiitettävä määrä.

Ja itse keikka - bändi soitti ensin kaikki uuden levynsä kappaleet. Ja levyhän minulla tietysti on ollut julkaisupäivästä lähtien ja sitä on kuunneltu ahkerasti, joten kappaleet olivat jo hieman tuttuja. Ja hienoja kappaleita ovatkin. Eikä vain minun mielestäni, sillä kaikissa lukemissani arvosteluissa on levyä kehuttu kovin.

Vielä bonuksena saimme kuulla melkoisen määrän vanhempiakin bändin kappaleita aikamoisen määrän.

Kun lavalla on mahtava bändi, hienot kappaleet ja Mr. Voice, Ari Koivunen, oli tämä lady taivaassa. Ja väsymyksestä ei tietoakaan. Eikä säryistä. Ja taas saivat allit kyytiä;)

Onneksi olin sentään sen verran tajunnut, että keikkakenkinä oli matalakantaiset bootsit - siitä huolimatta jalat huusivat hoosiannaa hotellille palatessa. 

Lauantaina saimmekin sitten nukkua pitkään, sillä olimme varanneet hotellihuoneen klo 14 saakka. Rauhallinen hotelliaamiainen on tavalliselle työtätekevälle luksusta ja siitä nautimmekin täysillä. Aamiaisen jälkeen menin vielä pienille torkuille ja Isäntä käväisi kaupunkia tutkimassa.

Luovutettuamme huoneen ehdimme vielä - kerrankin rauhassa - katsastaa muutaman kaupan. Ja sen verran on osittainen ostolakkoni tuohon shoppailukäyttäytymiseeni vaikuttanut, etten löytänyt mitään ostettavaa. Isäntä sentään löysi paidan Stockmannilta itselleen;)

Vielä varttia vaille viisi noukimme rautatieasemalta reissuiltaan palailevan tyttäremme ja ajelimme kotiin. Ja ruokailu hoidettiin matkalla erään bensa-aseman noutopöydän antimilla.

Kotona sauna, kahvit ja sänky. Uni tuli hetkessä - enkä herännyt kertaakaan yöllä särkyihin! Kyllä pienet irtiotot arjesta kannattavat!

Tänään on sitten vaan oleskeltu, soiteltu läpi äidit, veljet ja anopit. Halittu kissaa - ja otettu päivätorkut.

Ja sekin ihme tuli koettua, että tämä Lady sai kerrankin valmiiksi katsottua huomiset työvaatteet;)

Nyt vielä viimeiset vilkaisut blogistaniaan, kymppiuutiset ja sitten untenmaille. 

Oikein hyvää maaliskuun ensimmäistä viikkoa jokaiselle!

Vanha nainen hunningolla

Viime torstaina lähdimme Isännän kanssa miniristeilylle Viking Gracella. Matkan olimme jo varanneet hyvissä ajoin, sillä laivalla esiintyi Ladyn kaikkein suurin fanitusartisti Ari Koivunen. Lisäksi matkaan oli lähdössä oiva joukko ystäviä.

Itse laivaa en aio esitellä - siitä on monessa blogissa hienoja kuvia ja moni on jo sillä itsekin vieraillut. Niin mekin jo talvella, jolloin kerroin siitä täällä.

Laiva lähti illalla ja tällä kertaa emme edes harkinneet laivan buffetia - niissä tulee  syötyä itsensä ähkyyn ja minä en pääse juurikaan kala- ja salaattipöytää pitemmälle - lämpimät ruuat jäävät koskematta. Ruokailimme Sweet & Salty -ravintolassa - ja runsauden pulaa oli sielläkin ruokia valitessa. Salaattipöytä oli tarpeeksi kattava ja lämpimät ruuat maittavia. Ja ähkyynhän sitä valitettavasti sieltäkin itsensä sai;)

Käväisimme katsastamassa Tax Freen tarjonnan ja istuskelimme iltaa ystävien kanssa Club Voguessa odottelemassa keikan alkua. 

Tällä kertaa Mr. Voice esiintyi Jägermaestro cover-bändin solistina ja odotettavissa oli rock´n rollia. Ja sitähän saatiin.

Kun illan settilistalla oli Perfect Strangers, Don´t Try To Break Me, Highway To Hell, Rock N Roll, Smoke On The Water, Angel, Living On A Prayer ym., niin onkos se mikään ihme, jos Ladylla olisivat sukat pyörineet jalassa jos ne niissä olisivat olleet - nyt olivat jalat ilmassa koko keikan ajan ja pitkään vielä sen jälkeenkin - taisi Lady olla vähän vanha nainen hunningolla;)

Mutta kyllä tuli tanssittua! Ei tuntuneet kolotukset missään.

Jägermaestro jatkoi vielä solistinaan Pekka Heino - hyvä oli hänkin. Ja vielä kun illan viimeisessä kipaleessa lavalle asteli bonuksena Mr. Voice, tunsi kyllä saaneensa energiaa vaikka muille jakaa.

Seuraava päivä kuluikin pääasiassa laivan kannella - mitä nyt välillä käytiin ruokailemassa. Aivan mahtava sää: meri peilityyni ja aurinko porotti täydeltä laidalta. Ja vaikka luulinkin istuvani varjossa, huomasin kotona polttaneeni toisen puolen kaulastani, auts.

Yllätykseksemme saimme vielä nauttia ennen laivan satamaan saapumista toisestakin keikasta. Hieman lyhyempi kuin edellisiltainen, mutta kelpasi;)

Tässäpä maistiaisia - ja ei, Ladya eikä Isäntää ei näissä videoissa näy;)

Rock N Roll (Led Zeppelin cover)

Smoke On The Water - bossanova -versio;)  (Deep Purple cover)

Kaiken kaikkiaan hieno reissu: mahtavaa musiikkia, ihania ystäviä, suotuisat merituulet, kaunis saaristo, itse laiva, josta eräs ystäväni totesi: täällä on tilaa hengittää, vaikka laiva olikin loppuunmyyty.

Tänään on virallisesti viimeinen lomapäiväni. Ja vielä viikonloppu. Sitten arki. Mutta kyllä loma latasi akkuja sen verran, että vähän aikaa jaksaa!

Ihanaa elokuista viikonloppua kaikille meille!

Musiikkia merellä - Poets of The Fall M/S Viking Gracella

Viikko on taas vierähtänyt niin, että tämä lady on painanut pitkää päivää ja saanut aikaiseksikin jotain. 

Töissä - ei täällä kotona. 

Täällä on kaikki taas kerran ihan hurlumhei -meininkiä. 

Poika on tehnyt cosplay-asua viikonlopun Tampere kuplii -tapahtumaa varten. 

Alakerta on valkoisen tyynyntäytevanun vallassa. Puku on ulkopuolelta vuorattu vanutupsuilla, niitä tupsuja on liimattu se asu täyteen - 14 Ikean halpistyynyä oli ostettu, mutta ihan kaikki ei kuulemma mennyt.  

Ja liima haisee. Tyhjiä liimatölkkejä, kankaanpaloja ja sitä helkutin vanua on nyt sitten jokapuolella.

Tyttö on painanut yläkerrassa kangasväreillä huiveja. 

Joita on levitelty pitkin huushollia kuivumaan.

Lajiteltavia julisteita ja kortteja on pöydät täynnä. Ne ja huivit ovat menossa myyntiin tuohon tapahtumaan.

Lähtevät aikaisin lauantaiaamulla ja jättävät varmaan kaiken sotkun jälkeensä.

Luottavat siihen, että minulla menee hermot ja siivoan.

Kun on pääsiäinenkin tulossa.

En siivoa - saavat raataa ensi viikolla!

Viime viikonloppuna teimme Isännän ja nuoren herran kanssa miniristeilyn Viking Gracella. 

Matkan pääasiallinen tarkoitus oli käydä kuuntelemassa Poets of The Fall -bändin keikka, sillä se on yksi pojan lempparibändeistä ja harvoin keikkailee täällä päin ja ylipäätäänkään Suomessa. 

Ja kun poika ei vielä ilman valvojia laivalle pääse, niin päätimme Isännän kanssa lähteä seuraksi. 

Varsinkin, kun minäkin tykkään samaisesta bändistä.

Samalla tuli sitten katsastettua itse uusi laivakin, Viking Grace, josta on ainakin täällä päin paljon kirjoiteltu ja jota on mainostettu kovasti. Laivaan voi halutessaan käydä tutustumassa sen omilla sivuilla. 

Paatin sisustus oli vaaleasävyinen, neutraali, moderni - olin odottanut hieman enemmän luksusta ja loistoa.

Mutta laivalla oli ihanasti tilaa liikkua - vaikka se oli täyteen buukattu, siellä ei tarvinnut jonottaa minnekään, istumapaikkoja oli riittävästi, erilaisia ravintoloita oli useampia, ruoka oli liiankin hyvää ja taxfree-myymälä valtava.

Se, mikä erityisesti ilahdutti, oli, että esimerkiksi keikan aikana yökerhossa puolen yön jälkeen ei näkynyt yhtään lasta etsiskelemässä vanhempiaan. Muutenkaan en nähnyt yhtään lapsiperhettä, jossa vanhemmat olisivat olleet juovuksissa. Ja tuntumaksi jäi, että oikein kunnolla juopuneita olisi ollut vähemmän kuin normiristeilyillä. Oliko syynä sitten se, että menomatkalla ei taxfreestä alkoholia saanut ostaa vai se, että kun laivalla oli tilaa, niin ei tarvinnut niitä juopuneita koko ajan varoa. Tiedä häntä, mutta tästä tykkäsin.

Lähdimme matkaan siis lauantai-illalla ja keikka alkoi joskus puolenyön jälkeen. Ja täytyy kyllä todeta, että olipas mahtikeikka. Bändi oli todella hyvällä tuulella, otti yleisön huomioon, piti lavalla hauskaa ja kun musiikkikin oli yhtä hienojen kappaleiden tulitusta, niin jouduimme nuoren miehen kanssa jättämään Isännän pöytään vahtimaan ladyn laukkua ja pitämään pöytää - me painuimme tanssilattialle lähemmäs bändiä. Poika sai otettua muutaman valokuvankin - onneksi, sillä tällä blogaajalla ei ollut edes kameraa mukana reissussa;)

Bändi soitti sekä vanhempia kappaleitaan että myös uusimpia - Poets of The Fallhan täyttää tänä vuonna jo 10 vuotta, joten monta hienoa kipaletta on matkan varrelle mahtunut. Ja pitkän keikan herrat vetäisivätkin.

Jouduin kyllä hieman hillitsemään omia hyppelyitäni, ettei pojan olisi tarvinnut äitiään liiaksi hävetä. 

Melkein onnistuinkin.

Keikan loputtua poistuimme samantien hyttiin. Minua ja nuorta herraa ei siinä vaiheessa nukuttanut yhtään; fiilis oli vielä liian korkealla. Isäntä simahti samantien sänkyyn ja aloitti kuorsaamisen. Tasan ei käy onnen lahjat, ei;)

Sunnuntaina nukuimme pitkään - vasta ennen yhtätoista lähdimme etsiskelemään aamiaista. Koko päivän oli hieno sää ja kiertelimme tutkimassa laivaa ja istuskelimme maisemia katsellen. Taxfreessäkin tietenkin poikettiin pariinkin otteeseen: minä ostin vain Sensain ripsiväriä ja namuja. Isäntä löysi jotain viinaksia. 

Ja vielä tunnustus: elämäni ensimmäisen kerran pelasin bingoa! Siis bingoa! Poika oli kavereiltaan kuullut, että se on hauskaa ja hän halusi kokeilla. Pakkohan se oli sitten uhrautua. Isäntä piilotteli pylvään takana. Ei voitettu mitään. Eikä tule tavaksi.

Olen tuota Turku-Tukholma -väliä eräänkin kerran reissannut, mutta ensimmäisen kerran huomasin Maarianhaminassa, kuinka lähekkäin rantautuvat  laivat siellä ovat. Tuossa alakuvassa näkyy Viking Gracen takaosasta kuvattuna 3 laivaa - kaikki ihan lähekkäin. Meneehän se noinkin kauniilla säällä, mutta ajatelkaa, mikä homma tuo on pimeässä ja myrskyssä! Huh, huh!

Kuvasta myös näkyy, miten paljon keväisempää on jo Maarianhaminassa - lunta ei näkynyt oikeastaan missään. Turun seudulla kun on vielä täysi talvi.

Nyt on jo perjantai ja viikonloppu taas edessä. Meillä siis nuoret ovat lähdössä varhain lauantaiaamulla Tampereelle. He lähtevät meidän pienemmällä autolla matkaan, joten minä sitten huolehdin koko viikonlopun.  Olisivat menneet junalla, niin ei tarvitsisi hermoilla ja pelätä. Mutta kai se on vain hyväksyttävä. Ei ne enää kysele. 

Ja vielä - kiitos tuhannesti uusille lukijoille Meerille, Evelle blogista Villa Tölli, Madame Kissankulmalle blogista Naapurina Provencessa sekä  Miss Bubble´s lifestyle -blogin SatuMarialle siitä, että olette lukijoiksi eksyneet. Toivottavasti jaksatte vähän aikaa näitä sepustuksiani seuratakin.

Minulle on ollut suuri hämmästyksen ja ilahduksen aihe se, että tätä blogia ylipäätään joku viitsii lukea. Ja niinpä se hämmästys on vielä suurempi, kun huomaan, että teitä sivustoon liityneitä lukijoita on jo yli 100. Kun viime vuoden marraskuun alkupuolella aloittelin tätä blogia, en kuuna päivänä olisi osannut arvata, että teitä voisi noin paljon olla koskaan, saati sitten vähän yli neljässä kuukaudessa - ja etenkin, kun postaustahtini on aika verkkainen - tämä on 31. teksti. 

Joten suuret kiitokset ja kumarrus jokaiselle teistä. Ihan  olen sekaisin. Mutta se on toinen juttu se. 

Yksi juttu on se, että taitaa alkaa olla sen ensimmäisen arvonnan vuoro tässä lähiaikoina. 

Kunhan minä nyt vähän tuumaan ensin sen palkinnon.

Ei kukaan haluaisi kynttilänjalkoja? Melkein retroa!

Ennen sitä - Ihanaa Viikonloppua kaikille meille - ja Aurinkoa!

Tämäkin kappale muuten kuultiin keikalla - Poets of The Fall: Carnival of Rust - ja eikun allit heilumaan!

As an open book - taas tunnustellaan

Viikonloppu hurahti taas tuosta noin. Ihan liian nopeasti. Täällä on touhuttu normijuttuja:  kaupoissa käyntiä, laiskottelua - siivouksesta ei puhuta - ja jotta ei vallan tylsäksi mene, käväistiin Isännän kanssa lauantai-iltana eräässä turkulaisessa lähiöpubissa kuuntelemassa vähän akustista rokkia: paikka oli kyllä aika kamala; menimme hieman ennen klo 21 ja porukkaa oli jo aikamoisesti - ja suurin osa melkoisessa tuiskeessa. Kaikkeen sitä ihminen hyvän musiikin perään taipuukin! Mutta bonuksena sen musiikin lisäksi paikalla oli myös muutama ystävä, joiden kanssa uskallettiin muutama pöytä valloittaa. Eikä häirinneet yhtään örheltäjät, sillä paikalla olivat ammattitaitoiset äänimiehet, joten akustisen kitaran ja laulajan taidot kuuluivat vallan mainiosti. Herrat, joita kävimme kuuntelemassa, ovat tässä: Ari Koivunen ja Erkka Korhonen. Kyllä kannatti lähteä.

 - pahoittelut taas kerran huonosta kuvasta, mutta tuonne en jaksanut kantoon parempaa kameraa ottaa -

Olen tunnustellut 3 x 11 haasteen täällä, mutta jo tuolloin epäilin, että olin sen saanut jo aiemminkin ja hukannut tiedon haastajasta jonnekin sinne minne meikäläinen aina kaiken kadottaa - paikkaan, johon tämän huushollin Kummitus on sen kätkenyt (aina, kun meillä joku asia on kadonnut tai joku on sotkenut koko mörskän, on asialla se Kummitus, jota kukaan ei koskaan ole saanut itse teosta kiinni, mutta joka ihan selvästi ja havaittavin seurauksin on täällä vieraillut).

Onneksi haasteen antaja itse muisti paremmin - eli kiitos ihaNainen Kati blogista Katinka´s haasteesta, johon vastaan vain osittain - eli vastaan Katin antamiin kysymyksiin - tunnustukset ja omat kysymykset löytyvät tuolta aiemmasta postauksestani;) 

Siispä tässä vastauksia:

1. Lempivärisi?

Taivaansininen - vaikkei sitä esimerkiksi kotona ole kuin makuuhuoneessa.

2. Lempielokuvasi? Miksi?

Ei mulla ole varsinaista lempielokuvaa - tykkään niin monenlaisesta: joskus katson actonia - ja tällä en tarkoita sitä Sellaista actionia - joskus hömppää ja joskus syvällisempiä juttuja. Kauhuleffoja en pysty katsomaan ollenkaan ja hömppäleffoissa itkeä tihrustan vähän väliä.

3. Minkä ikäisenä olet tullut äidiksi?

Ihanan tyttäreni sain 33-vuotiaana.

4. Mihin haluaisit matkustaa?

Vaikka minne - mulla on ainainen matkakuume. No, ehken kuitenkaan minnekään, missä on lunta. Talvea on Suomessa ihan riittämiin. 

5. Miksi bloggaat?

Aiemmin vastasin tähän, että saadakseni puhtia kotini kaaoksen kesyttämiseen. Tämä pitää edelleenkin paikkansa, mutta lisään: koska tämä on kivaa ja koska tässä tutustuu ihan mahtaviin blogeihin ja jopa ihmisiin niiden blogien takana.

6. Oletko ilta- vain aamuihminen?

Iltaihminen. Olen aina ollut. Ja nykyisin se tahtoo kostautua aamuisin. Onneksi on liukuva työaika - ne aamut, kun on sovittu palaveri alkamaan klo 8 tai pitäisi jo aamuyöstä lähteä kokoustamaan vaikka Helsinkiin, ovat painajaisia.

7. Mitä uutta haluaisit harrastaa jos mikä vaan olisi mahdollista?

Valokuvausta, maalausta, maton kudontaa, ompelua, laulamista, soittamista, tanssia - osaan ei riitä aika, osaan ei riitä taidot. Mutta näitä - ja monta, monta muuta.

8. Millaista toivot elämäsi olevan, sitten kun olet eläkkeellä?

Toivon, että pysyisin sen verran terveenä, että vähäinen järkikulta säilyisi, että vielä silloinkin (ja siihenhän ei enää hirmuisen montaa vuotta olekaan aikaa, jolleivat tuota eläkeikää nostele vallan kauheasti) pystyisin liikkumaan - tavoitteena vielä rollaattorillakin rokkaamaan. Olisivathan ne lapsenlapsetkin mukavia...ja jollei niitä siunaannu, niin talvet asustelisin jossain lämpimässä;)

9. Paras hetki tavallisena arkipäivänä?

Se, kun illalla istahdan kahvimukini kanssa sohvalle; kissa hyrisee vierellä, mies kuorsaa toisella sohvanpuolikkaalla ja alakerrasta kuuluu nuorten äänet. Silloin on hyvä.

10. Mitä juot ruuan kanssa?

Vettä. Suomalaista, puhdasta kraanavettä. Joskus viiniä, mutta vain juhlissa.

11. Mitä tv-sarjoja seuraat?

Tykkään sarjoista, joita ei tarvitse seurata;) Eli katson mielelläni englantilaisia poliisi- ja dekkarisarjoja, esim. Midsomerin murhat (no, nämä ovat 2-osaisia, mutta osat voi katsoa Areenasta silloin, kun itseä huvittaa). Housesta tykkään, mutta sen katson DVD:ltä - meillä järjestetään aina silloin tällöin House -maratooneja, jolloin katsotaan koko sakki yhdessä monta jaksoa putkeen. Ja nyt olen pitkästä aikaa koukuttunut sarjaan, jota en alussa katsonut ollenkaan ja joka ei suureksi harmikseni ole Areenassa, nimittäin Downton Abbey -sarja. 

Mutta aika vähän seuraan säännöllisesti mitään. 

Ja Salattuja elämiä en ole katsonut yhtään jaksoa  - tai yhtä yritin, mutta kesken piti jättää;)

Siinä vastaukset - ja nyt olen tunnustellut niin paljon, että pianhan minusta tiedetään kaikki. Ja varsinkin, kun höpötänkin täällä aina välillä mitä sattuu. Yrittäkää kestää.

Ja taas kiitokset uusille lukijoille Marrulle blogista Kotihiiri Varvikossa, Hannahille blogista lehmuskujalla ja Pauskan elämää -blogin Pauskalle - olette niin tervetulleita -  minä suuresti aina ilahdun, kun tänne uusi lukija ilmestyy. 

Seuraavan, 

yhden kauneimmista lauluista maailmassa, 

(tämä kuultiin lauantain keikan viimeisenä kappaleena ja arvatkaa, kuka itkeä tihrusti yömyöhään turkulaisessa lähiökapakassa?)

 myötä toivottelen sinulle 

Oikein mukavaa viikkoa! Enjoy!

Music tonight - Raskas Joulu

Nyt, just tähän, jottei tärkein unohtuisi, isot kiitokset kaikille teille Alma/anette, Anne, Menna, Aino-Kaisa, Alexa, anneaulikki, Helena, Dahlia, Johanna, Pihi nainen, Micu, Kiki, Heli, Riitta Sinikka, Sarin vaatekomeron kätköt, Marru, maarit ja Helka, jotka olette linkittäneet itsenne lukijoikseni - olette te vallan ihania, jos jaksatte näitä mun sepustuksiani silloin tällöin vilkuilla. Mun piti jo aiemmin tää kiitos esittää, mutta yhtäkkiä teitä tulla tupsahteli siihen useampikin, niin en meinannut perässä pysyä - hidas kun olen;)

Tänä iltana Lady ja Isäntä vaihtavat vapaalle: olemme menossa Raskas Joulu -keikalle Turun Klubille. Esiintyjinä Ari Koivunen, Ilja Jalkanen ja Jarkko Ahola. Olemme jo monena vuonna näitä keikkoja kierrelleet ympäri Suomea - ja kun tämän vuoden kiertueen eka keikka osuu Turkuun niin mikäs sen mukavampaa. Jos jotakuta kiinnostaa tietää, mikä tää Raskas Joulu -kiertue on, tässä linkki klik

Mun musiikkimakuni on samanlainen sekametelisoppa kuin mä itsekin oon - tykkään rock- ja heavymusiikista, mutta löytyy mun hyllystäni muutakin.

Keikoilla kierrellään Isännän kanssa yhdessä - jos se on jossain kauempana, ollaan yötä hotellissa ja kierrellään vähän paikkoja - aika usein käymme Helsingissäkin ihan vain keikan takia. On mulla ihan oma suosikkiartistikin ja bändi, jota fanitan täysillä - ja ohessa on tullut monta hyvää ystävää ja kaveria, joita tiedän tänäkin iltana tapaavani. 

Mulle musiikki - ja elämykset - on sellaista terapiaa, ettei paremmasta väliä. Keikoilla saan hyppiä ihan rauhassa, kyllä saa allit kyytiä - ja merkillistä on, miten - oli sitten rockkeikka, sinfoniakonsertti, hyvä teatteriesitys tai taidenäyttely, unohtuu säryt ja vaivat. Ja maailman murheet.

Mutta jotta näette vähän tätä mun sielunmaisemaani, tuossa pieni kurkkaus mun ihan omiin levyihini - ne ei ole kaikki tuossa, lisää säilyttimiä on haussa:

Laitanpa vielä tuohon illan asustuksen - näillä vermeillä mennään.

Kengät on joko nuo - ovat tosi hyvät seistessä ja hyppiessä - tai sitten maiharit. Veskaan mahtuu kaikki mun pussukkani + kamera, nahkarotsi saattaa jäädä kotiin; siellä tulee hiki ja on vaan tiellä. Ja jotta kunnon heviasenne välittyisi, korvikset on Kirkon Ulkomaanavusta hankitut ristit!

Hauskaa päivänjatkoa ja perjantai-iltaa kaikille!