On juhannusaaton aamu ja olen jo tovin ollut hereillä. Minähän en yleensä ole se meidän perheen varhaisin mato vaan isäntä saa vapaapäivisin rauhassa kahvit keitellä aamuisin ennen kuin minä suostun silmäni avaamaan. Vaan tänään on toisin - kahvi tuoksuu jo tuossa vierelläni ja alakerrasta kuuluu isännän tasainen kuorsaus. Maailmankirjat taitavat olla vallan sekaisin;)
On tähän aikaiseen heräämiseen ihan syynsäkin - nimittäin eilinen laiskuus kostautui. Olemme lähdössä juhannuksen viettoon Sauvon farmille ja viimetipan minäni sai taas eilen illalla vallan ja jätin pakkaamiset tähän aamuun. Nyt on sitten pakattu ja pian herättelen isännän kahveille.
Kun viime juhannusta vietimme alakulon vallassa, ovat tämän mittumaarin tunnelmat aivan toisenlaiset. Me nimittäin juhlimme.
Tänään suuntaamme isännän kanssa Sauvon farmille, sillä niin kuin aiemmin täällä jo ounastelin, ei remontti kotona vielä ole valmis ja koti on huiskin haiskin ja hyrskyn myrskyn. Onneksi on Sauvossa talo odottamassa ja siellä on tilaa ja lääniä isommallekin porukalle.
Sinne saapuvat tänään äitini, veljeni ja veljen Peppi-koira. Ja juhannusaatto vietetään tällä joukolla grillaillen ja saunoen puusaunan hellissä löylyissä. Saunan jälkeen onkin hyvä käydä nukkumaan sateen ropinaa kuunnellen. Eikä haittaa sade ollenkaan, sillä olemmehan saaneet sitä toisenlaistakin kesää jo viettää.
Pihallamme juhannusruusupensas kukoistaa täydessä loistossaan. Luonto on kauneimmillaan vaikka sää onkin mitä on. Ei haittaa - villahousut jalassa tarkenee vallan mainiosti.
Vietämme juhannuksen täällä kotona Kaarinassa. Tarkoitus oli Sauvon farmille mennä, mutta tulimme toisiin aatoksiin. Eräs läheisemme viettää juhannuksen sairaalassa yrittäen toipua leikkauksesta, joka ei mennyt niin kuin piti. Uusi toimenpide odottaa jahka toipilas on siinä kunnossa, että se uskalletaan tehdä.
Juhlatuuli on ollut tipotiessään - huoli on kova ja valvottuja öitä takana ihan liiaksi. Päätimme, että otamme rauhallisesti tämän juhannuksen. Emme jaksaneet edes juhannuskokkoja läheisille rannoille mennä katsomaan.
Aattona aamupäivällä isäntä kävi farmilla ajelemassa nurmikon ja katsomassa Turussa appivanhempia. Itse vain lepäilin. Tankki on aika tyhjä, sillä olen itsekin ollut vähän huonossa hapessa: taannoinen kasvohermohalvaus muistutteli toissa viikolla sellaisella hermosäryllä, että olin viikon täysin poissa pelistä. No - särkyjen pitäisi tietää erikoislääkärin sanojen mukaan aina paranemista siellä hermostossa ja tähän yritän luottaa. Ainakin tunto poskeen palasi.
Aaton illansuussa saapui tytär Micu-kissan kanssa ja lämmitimme sentään juhannussaunan ja isäntä grillaili ulkona. Mutta kyllä jäivät juhlajuomat tänä juhannuksena korkkaamatta. Edes viinipulloa emme viitsineet avata.
Tänään juhannuspäivänä saapuvat vielä poikani ja miniäehdokas. Grillailemme, saunomme ja vain olemme yhdessä. Ja tänään kokoamme kesän ensimmäisen mansikkakakun - sen verran on pakko juhannusta juhlistaa!
Tätä kirjoittaessa hörpin vielä aamukahviani. Micu-kissa houkuttelee tuossa vierellä leikkeihin, tytär nukkuu rauhallisesti ja isännän kuorsaus kuuluu alakerrasta. Kerran näinkin päin. Yleensä isäntä herää ensin ja kahvit keittää.
Muutaman tunnin päästä alan koota mansikkakakkua ja odottella poikaa ja miniäehdokasta. Ehkä tästä vielä ihan kelpo juhannus kehkeytyy.
Olen kuitenkin kiitollinen siitä, mitä on. Vaikka porukka pidoissa onkin pienempi kuin oli suunniteltu, on meitä kuitenkin tämä lähiperhe koolla. Omat särkyni ovat enää pieniä vihlaisuja ja toivon, että läheisemme toipuu ja saamme vielä tänä kesänä yhteisiä hetkiä viettää. Tänä kesänä ja vielä tulevinakin. Jos Luoja suo.
Annan meille kaikille tähän loppuun vielä voimavaroiksi Irlantilaisen siunauksen, jonka olen täällä ties kuinka monta kertaa jo aiemminkin jakanut - siunauksen, joka nykyään löytyy myös virsikirjasta numerolla 979. Virsikirjaan sanat on suomennettu hieman toisin kuin tuohon videoon, mutta haitanneeko tuo mitään - siunaus on kuitenkin sama:
Kyllä tämän juhannuksen toimintasuunnitelma ottaa rennosti on toteutunut tämän Juhannuspäivänkin osalta. Päätimme kuitenkin sen verran poistua kodin rauhasta, että soitin appivanhemmille ja pyysin heitä mukaamme pikavisiitille Sauvon farmille.
Ei tarvinnut houkutella - heti olivat anoppi ja appiukko valmiina. Haimme heidät Turusta ja ajelimme rauhassa. Perillä keitimme kahvit ja istuimme puutarhassa nauttimassa auringosta ja kesästä. Ja herkuista, joita olimme pakanneet mukaan sekä minä että anoppi. Jotta hyvin sujuu taas tämä painonhallintaprojekti.
Tässä teillekin muutama maistiainen pihaltamme, jota ei tänä kesänä juurikaan ole ehditty hoitaa. Ainoastaan nurmet on välillä käyty lyhentelemässä. Ruusut alkavat myös siellä lakastua, mutta onneksi eivät ihan kaikki.
Sauvon farmi on aiemmin kuulunut appivanhemmilleni, joilta sen olemme lunastaneet. Näissä maisemissa ovat syntyneet ja kasvaneet sekä Isäntä että appiukkoni. Ja appiukolle ovat nämä näkymät se maailman kaunein paikka. Pappa on jo vuosia kulkenut kävelykepin kanssa, mutta kun farmin pihalle ajoimme ja hän nousi autosta, lensi kävelykeppi pusikkoon alta aikayksikön eikä sitä tarvittu koko reissun aikana. Itse asiassa, jos ei anoppi olisi muistanut, se olisi sinne pusikkoon jäänytkin.
Hupsista - onpas taas päässyt aika vierähtämään sitten edellisen postauksen. Työt, remppa ja kesä.
Siinä kootut selitykset saamattomuudelleni.
Töissä pitäisi vielä jaksaa pari viikkoa ennen lomia ja tuntuu, että tekemistä olisi vielä vaikka kuinka paljon, jotta loman voisi hyvällä omallatunnolla aloittaa. No, sitten lomailenkin viisi viikkoa.
Ja tuo pojan asunnon remppa senkun jatkuu. Muutoksiakin suunnitelmiin on matkan varrella tehty: esimerkiksi lattioihin aioimme alunperin laittaa (siis Isäntä aikoi) korkkia. Kunnes suostui minun vaatimuksestani kurkistamaan sinne muovimaton alle. Sieltä löytyi kuin löytyikin - niin kuin olin koko ajan tolkuttanut - puulattia. Joten sen kimppuun olisi käyminen.
Mutta ei nyt juhannuksena! Nämä päivät aion vain löhötä ja lukea. No, ehkä huomenna käväisemme katsomassa farmilla Sauvossa, mikä työmaa siellä odottaa loppukesästä;) Isäntä leikkaa nurmet ja minä keitän kahvit ja komennan.
Nuoret häipyivät juhannuksen viettoon jo eilen illalla ja tulevat joskus sunnuntaiyönä kotiin, mikä tarkoittaa sitä, että me vanhukset olemme eläintenhoitajina.
Hyvä kirja, grilli, uudet perunat ja kalaa. Ja tarvittaessa villasukat jalkaan. Torkut voi ottaa silloin kun huvittaa. Kissan kehräys vieressä ja Isännän vieno kuorsaus. Siinä on juhannus tänä vuonna.
