Terveiset sairastuvalta

Kuten Instagram -tiliäni seuraavat ovatkin ehkä huomanneet, on jalkaleikkaukseni tehty.

Leikkaus sujui hyvin; sain kunnon dropit ja selkäydinpuudutuksessa tehdystä leikkauksesta en tiennyt tuon taivaallista.

Operaatio tehtiin heti aamun ensimmäisten leikkausten joukossa ja pääsin kotiin jo samana päivänä.

Ennen kotiuttamista odoteltiin, että puudutus lakkaisi ja minusta pidettiin kaikin puolin hyvää huolta. 

Hoitaja kävi vähän väliä kyselemässä vointia ja sain kipulääkitystä heti, kun vain vähänkin vihjaisin.

Vielä ennen lähtöä opasti fysioterapeutti minulle kyynärsauvoilla kävelyä ja antoi kuntoutusohjeita.

Tuollaisilla kengällä joudun kaiken kaikkiaan 6 viikkoa tallustelemaan. 

Kenkä jalassa ja kepit mukana aina kävellessä.

Minullehan tehtiin oikean jalan vaivaisenluuleikkaus - isovarpaassani on nyt jopa pari ruuvia.

Pelkän vaivaisenluun takiahan en tuohon leikkaukseen olisi vielä lähtenyt, mutta muutaman vuoden takainen huonosti hoidettu nilkan murtuma sai aikaan sen, että astuin väärin ja siitä seurasi sitten kaikenlaisia ongelmia, mm. Mortonin oireyhtymä päkiän alle ja tuo vaivaisenluu kasvoi koko ajan.

Väärin astuminen aiheutti kaikenlaisia muitakin vaivoja - polvi ja lonkka kärsivät ja jopa selän pettäminen viime keväänä oli ilmeisesti seurausta tästä ketjureaktiosta.

Olen yrittänyt korjata tuota virheasentoa fysioterapiassa ja kävelykoulussa useampaan otteeseen, mutta eipä se ole auttanut - kävely on koko tämän vuoden ollut tuskaista.

Pakko oli leikkaukseen taipua mikäli vielä tanssiksi pistää.

Minullahan on vaivaisenluu myös toisessa jalassa ja sekin on tarkoitus jossain vaiheessa leikata, jotta jalkoihin saadaan tasapaino. 

Ihan heti en ole tuohon toiseen operaatioon valmis.

Ja toisin kuin usein väitetään, eivät vaivaisenluut aina tule liian pienten kenkien tai korkkarien käytöstä; 

minulla tämä vaiva on perinnöllinen. 

Äidiltäni on vaivaisenluut leikattu, ukillani oli vaivaisenluut ja tyttärelläni ovat jo hyvällä alulla. 

Ja hänen jalkojaan on yritetty varjella pienestä pitäen - eipä ole varovaisuus auttanut.

Kun tuollaisen kengän ja sauvan kanssa joutuu kulkemaan, tietää se sitä, että elämää väkisinkin eletään aika pienellä alueella - lähinnä kotona. Märkään keliin tai pakkaseen ja lumihankeen ei tuolla jalalla mennä.

Tuolla villasukan allahan jalka on vielä leikkauksen jälkeisessä paketissa - ja sitä ei saa kastella.

Suihkussa käynti on pienoista taidetta ja tasapainoilua;)

Tikit jalasta poistetaan tämän viikon torstaina ja sen jälkeen jalan saakin jo kastella.

Mutta tuo kenkä ja sauvat pysyvät mukana vielä senkin jälkeen 4 viikkoa.

Sen olen huomannut, että voimat ovat kadonneet jonnekin taivaan tuuliin - 

torkahtelen vähän väliä, mutta kunnon yöunet ovat vielä vain haaveissa.

Leikkaus on aina shokki elimistölle ja lisäksi oksensin välissä liki kaksi päivää 

- särkylääkkeet eivät sopineetkaan. Jouduin vaihtamaan ne toisiin.

Onneksi olen selvinnyt vähillä säryillä - en ole tabuja popsinut enää moneen päivään.

Joten kaikenlaista virikettä on yritetty täällä kotona keksiä.

Kirjat, lehdet, telkkari ja nettisurffailu - siinäpä ne toiminnot, joita tällä hetkellä pystyn suorittamaan.

Noiden sauvojen kanssahan en mitään pysty kantelemaan, joten huusholli on viritelty ladyn tarpeiden mukaiseksi: jokaisella laskutasolla on jotain, mitä tarvitsen päivän mittaan, kun palveluskunta paiskii leipätöitään muualla.

Onneksi meillä on jääkaappi ihan ruokapöydän vieressä;)

Ja Isäntä kantaa kaupasta kaikenlaisia herkkuja - niitä kiellettyjä.

Suklaata on kulunut luvattoman paljon.

Kun täältä kotoa jossain vaiheessa pääsen liikkeelle, ei Isännän tarvitse kuin vähän antaa vauhtia, niin minä kierin eteenpäin;)

Pitkiä aikoja en jaksa yhteen mittaan lukea - saatikka seikkailla netin syövereissä. 

Istuminen on vielä hankalaa, sillä jalkaa pitää pitää ylös tuettuna.

Mutta jotain sentään olen saanut aikaiseksi: olen opetellut uuden iPadin - työsellaisen - käyttöä. 

Oma tablettini - samoin kuin kännykkäni - ovat Samsungin ja kyllä tuo Applen käyttöjärjestelmä eroaa aika lailla tuosta Androidista.

Omat etunsa on molemmissa.

Ja molemmilla pääsee kätevästi seikkailemaan vaikkapa Pinterestin ihmeellisessä kuva- ja inspiraatiopankissa.

Olen tähän saakka ollut tuon kuvataivaan kanssa hieman varovainen 

- minulla on taipumus innostua ja koukuttua vähän sinne sun tänne.

Mutta nyt taisi kyllä käydä vanhanaikaisesti - koukussa ollaan ja lujasti;)

Aikomus on myös hieman uudistaa blogini ulkonäköä - pitkään se on ollut mielessä, mutta vasta nyt on aikaa.

Bannerista aloitellaan ja tuonne ylös on nyt yksi harjoitelma pläjäytetty - sitä, jääkö se tuohon ja miten pitkäksi aikaa, en ala arvailemaan. Katsellaan, totunko siihen;)

Tänä aamuna heräilin Isännän tehdessä töihin lähtöä ja nyt alkaa olla jo Ladyn aamupäivätorkkujen aika.

Mutta ennen kuin kellahdan tuohon sohvalle, muistuttelen vielä Hyvän mielen arvonnasta - aikaa osallistua on vielä tämä viikko, joten jos et vielä ole osallistunut tähän blogini 2-vuotissynttäriarvontaan, käypäs kipin kapin osallistumassa.

Ja vinkkinä vielä: ensi sunnuntaina 16.11. on Turun Hansatorilla Åblogien ja Ystävien Joulutapahtuma.

Itse en sattuneesta syystä myymässä ole, mutta tarjolla on vaikka mitä: uutta, käytettyä ja vanhaa. 

Huolella valittuja tuotteita vaikka pukinkonttiin!

Tapahtumakutsu löytyy myös Åblogien Facebook -sivulta.

Vielä en tiedä, uskallanko sinne sunnuntaina suunnistaa, mutta jos pääset paikalle ja näet siellä turkoosien sauvojen varassa könkkäävän rönttäliisan, otapa hihasta ja tule tervehtimään;)

Sairastupalainen kuittaa tältä erää ja toivottaa

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.