Pelkoa.
Hätää.
Voimattomuutta.
Häpeää.
Työtä.
Iloa.
Sydämen kyllyyttä.
Nuo sanat kuvaavat hieman niitä tuntoja, joita mennyt viikko on minussa herättänyt.
Se, mitä maailmassa tällä hetkellä tapahtuu, on vienyt ajatukset kauas näistä blogimaailman touhuista.
En ole jaksanut lukea, kommentoida enkä kirjoittaa.
Pakolaiskriisi on sitä todellisuutta, jonka keskellä viime viikko on vietetty
- niin töissä kuin ajatuksissakin.
Asemille suljetut pakolaiset, junakuljetukset, piikkilangoin eristetyt pakolaisleirit.
Nuo tapahtumat ovat tuoneet mieleen sellaisia kuvia menneisyydestä,
joiden uskoin jo olevan ohi.
Yksi kuva.
Pieni poika rannalle ajautuneena.
"you have to understand,
that no one puts their children in a boat
unless the water is safer than the land"
Tuhansia kuolleita. Lapsia ja aikuisia.
Satojatuhansia, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja kotimaansa.
Ja lähtemään matkalle, josta ei tiedä, viekö se elämään vai kuolemaan.
"no one leaves home until home is a sweaty voice in your ear
saying-
leave,
run away from me now
i dont know what i’ve become
but i know that anywhere
is safer than here"
Telttamajoitukset Turun Pansion vastaanottokeskuksessa. Suomessa.
Pakolaiset ovat täällä. Ja heitä tulee lisää koko ajan.
Ihmisiä, joilla ei ole mitään.
Ja sitä, mitä kaikkea he ovat kotimaissaan ja pakomatkansa aikana joutuneet
näkemään ja kokemaan, en pysty edes kuvittelemaan.
Eikä sitä pysty käsittämäänkään, ellei ole sitä itse kokenut.
Sen kokemuksen on jakanut mm. Keniassa syntynyt somalirunoilija Warsan Shire,
jonka runosta "Home" ovat nuo lihavoiduilla korostetut katkelmat.
Tuota runoa lueskelin viime viikolla monta kertaa.
Ja itkin joka kerta.
Se, millaisia me ihmiset voimme olla toinen toisillemme, on järkyttävää ja kauheaa.
Se, millaisia me suomalaiset olemme näille luotamme turvaa hakeville, on toivottavasti jotain muuta.
Tahdon uskoa, että me avaamme sydämemme kuulemaan, kätemme auttamaan ja jaamme omastamme.
Nämä ihmiset ansaitsevat sen, että osoitamme vieraanvaraisuutta, annamme apua ja suojaa.
Heitämme sen pelastusköyden, vedämme veneen rantaan, tarjoamme ruuan ja katon pään päälle.
Paikan, johon saavuttuaan he voivat edes hetken hengähtää, lopettaa pakonsa ja tuntea olevansa turvassa.
Niinkuin saimme esimerkiksi täällä Turun seudulla kokea, kun Liedon seurakunta yhdessä päivässä pystyi järjestämään hätämajoituksen monelle kymmenelle pakolaiselle, jotka muuten olisivat joutuneet majoittumaan telttoihin.
Seurasin seurakunnan Facebook -sivuilta, miten siellä selvittiin.
Aluksi tarvittiin kaikkea: vuodevaatteita, vaatteita, ruokaa, vettä - vapaaehtoisia ihmisiä paikalle auttamaan ja esim. yövalvojiksi.
Illan lopuksi tuli päivitys: Kiitos, tänään emme tarvitse enää mitään - meillä on jo kaikkea.
Ihmiset avasivat sydämensä, penkoivat kaappinsa ja lähtivät liikkeelle.
Liikkeelle ovat lähteneet jo monet muut seurakunnat, järjestöt ja kunnat.
Nyt tarvitaan pika-apua, tarvitaan hätämajoitustiloja, tarvitaan vaatteita, tarvitaan vapaaehtoisia ihmisiä auttamaan.
Miten voimme itse auttaa?
Paikalliselta SPR:n piiriltä saa tietoa siitä, mitä ja mihin voi lahjoittaa tavaraa
- myös monet seurakunnat ja vapaaehtoisjärjestöt järjestävät vaatekeräyksiä.
SPR:n, Kirkon Ulkomaanavun, Pelastakaa Lapset ry:n ja monen muun järjestön kautta voi lahjoittaa rahaa.
Tämä kriisi on nyt täällä. Ja se tulee kestämään pitkään.
Myös meiltä Suomesta on aikoinaan lähdetty merten taakse sotaa pakoon - ja meitä on autettu monin tavoin.
Me olemme saaneet paljon ja meillä on paljon.
Jaetaan hyvää - osoitetaan vieraanvaraisuutta, avataan sydämemme ja ollaan ihmisiä toisillemme.
Sille sisarellemme, veljellemme tai lapsellemme, joka turvaa luotamme hakee.
Meille kaikille maailman lapsille.
Hyvää viikonloppua sinulle!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
Kaiken vihan ja ajattelemattomuuden keskeltä löytyy onneksi ihmisiä jotka haluavat auttaa.♡♡
VastaaPoistaKyllä - ja tahdon uskoa, että meitä on enemmistö <3
Poista❤
VastaaPoista<3
PoistaItsekin olen miettinyt onko "väärin" kirjoittaa blogiin niitä näitä ja samalla lukea koko ajan uutisia kriisistä. :/ Oen pysähtynyt useamnan kerran katselemaan lapseni leikkejä ja miettinyt, miten hyvin hänellä on asiat. Kyllä tämä pysäyttää miettimään.
VastaaPoistaMinusta elämään kuuluvat myös ne "niitä näitä" asiat - elämä on kokonaisuus ja ne monien mielestä turhat ja pinnallisetkin asiat antavat voimaa kestää se, mikä ei niin kaunista ole. Kaikkea tarvitaan - sitä minun huulipunaanikin <3
PoistaOlen käynyt samanlaisia ajatuksia läpi. Suru, tuska ja epäusko ovat värittäneet ajatuksiani enkä pysty käsittämään, kuinka osa voi olla niin kylmiä ja sydämettömiä, etteivät auttaisi. Jaoin auttamislinkkivinkkejä Facebookissa juuri ennen kuin purin oma oloani blogiini ja kirjoitin tuntemuksistani ja ajatuksistani, jotka tuon kuolleen pikkupojan kuva herätti. Kuva, joka hiljensi maailman
VastaaPoistaÄitini kanssa kerättiin meiltä vaatetta avuksi ja vielä on olo, että jotain pitäisi tehdä. Kyllä ihmisiä pitää auttaa - aina.
Se kuva todellakin pysäytti - ja samaa mieltä olen: kyllä ihmisiä pitää ja kuuluu auttaa <3
PoistaTottakai tahtoo auttaa, mutta mieli on ristiriitainen näiden pakolaisten kanssa. Ei niiden jotka suomen ovat tulleet, mutta niiden jotka mm Unkarissa heittivät poliisien tuomat pullovedet ja ruuat pois, ratakiskoille haaskuuseen. Mitä ne sellaiset pakoilaiset ovat joille ei apu, vesi eikä ruoka kelpaa??? Hämmentää nuokin kuvat.
VastaaPoistaKyllä kaikenlainen pelko ja ristiriidatkin ovat tuntoja, joita varmasti herää - kuitenkin nuo asemalle jääneet ihmiset ovat jo pitkän matkan taivaltaneet - ja paljon kokeneet. Ja varmasti siihenkin joukkoon mahtuu kaikenlaisia pakolaisia - mutta suurin osa kuitenkin niitä, joille ei muuta vaihtoehtoa ole jäänyt kuin jättää kotinsa. Tosiasiahan on, että hyvin moni nytkin tulleista ei tule oleskelulupaa Suomesta saamaan - mutta se on sen ajan asia - nyt on tärkeintä, että ihmiset eivät jää taivasalle ja tuntevat olevansa tervetulleita.
PoistaKaunis kirjoitus ja onhan tämä aikamoinen tilanne! Pistää miettimään asioita eri kantilta!
VastaaPoistaToisaalta eilen näin jotain mistä en pitänyt. Ahne ei saa olla ja pitää olla kiitollinen, että autetaan eikä sitä saa käyttää hyväksi. Mutta oli miten oli surullinen tilanne.
Varmasti joukkoon mahtuu myös heitä, jotka yrittävät hyötyä - mutta suuri osa tulijoista oikeasti tarvitsee suojaa ja turvaa. Täytyy vaan luottaa siihen, että hyvä kantaa - ja että aikanaan maahanmuuttoviranomaiset osaavat tehdä oikeita ja viisaita päätöksiä oleskelulupien kanssa.
PoistaVarsinkin viime aikojen tapahtumat pistävät miettimään mihin tämä maailma vielä päätyykään. Tuntuu, että kohta on pakko tulla jokin pysähdys tähän kaikkeen. Omat ajatukset ovat ristiriitaiset pakolaisten auttamiseen. Miten ja missä olisi parasta auttaa, kun tuntuu ettei mikään apu voi auttaa tarpeeksi ja toisaalta pienikin apu auttaa ainakin jossain määrin.
VastaaPoistaKiitos sinulle ajateltavaa antavaan kirjoitukseen.
Kyllä se pienikin apu on tärkeää - ja minusta se on tärkeää myös itsellemme. Se, että saamme osallistua auttamiseen - vaikka pienelläkin eleellä tai asialla - antaa itselle paljon.
Poista<3 Tätini on ollut sotalapsena ja se kertookin aika paljon <3 Hänelle avattiin ovi, autettiin. <3 Hienoa että kirjoitit aiheesta ja sinulle ihanuus toivotan levollista sunnuntaita <3
VastaaPoistaOnneksi kaiken vihapuheen keskellä ovia avataan meilläkin <3
PoistaKiitos - hienoa sunnuntaita myös sinulle, Tiia <3
Itku silmässä olen noita uutisia lukenut ja katsonut, äiti ihmisenä sitä on tullut mietittyä että jos tämä olisi oman perheen kohdalla niin kuinkahan meitä kohdeltaisiinkaan ❤️ Onneksi hyväsydämisiä ja auttavaisia ihmisiä löytyy vielä ❤️ Leppoisaa sunnuntaita ❤️
VastaaPoistaTotta - me voisimme itsekin olla noita pakolaisäitejä ja isiä !
PoistaKiitos - hyvää sunnuntaita myös sinulle <3
Kiitos koskettavasta tekstistä. Totuus on juuri tuo mitä kirjoitit. Koettakaamme auttaa jokainen omien resurssiemme mukaan <3
VastaaPoistaKyllä - jokainen omien resurssiemme mukaan <3
PoistaVoi miten kauniisti kirjoitti. SIlmät kosteana luin joka rivin ja täytyy sanoa, että tunnen samoin. Meillä on niin paljon ja siitä paljosta voimme antaa heille, jotka nyt tarvitsevat apua. Mukavaa sunnuntaita Lady! Olet arvonimesi arvoinen, totisesti! <3
VastaaPoistaTätä oli vaikea kirjoittaa - ettei sortuisi sosiaalipornoon ja ettei tunteilisi liikaa - mutta pakko oli yrittää vaikka hieman arkailin tämän julkaisua.
PoistaKiitos - ja kiitos <3 Hyvää sunnuntaita myös sinulle <3
"Oi ihmiset toistanne suvaitkaa, niin suuri, suuri on maa", Eino Leino / Hymyilevä Apollo 1898
VastaaPoistaKiitos hienosta ja koskettavasta kirjoituksesta, Lady!
Hyvää sunnuntaita!
Hienosti Eino Leino osuu tähänkin aikaan <3
PoistaKiitos - hyvää sunnuntaita myös sinulle, Tuulia <3
Surullisia uutisia tosiaan ja varmasti meitä monia mietityttää tuo tilanne.Onneksi auttamiskeinoja on monia.Omat pikku murheet tuntuvat pieniltä..saavat oikeat mittasuhteet.
VastaaPoistaTotta - vähään aikaan en pienistä nurise!
PoistaKoskettava ja ajatuksia herättävä teksti.
VastaaPoistaToivottavasti - sillä niin on asiakin <3
PoistaIhana kirjoitus.
VastaaPoistaViimeiset pari viikkoa on täällä menneet syvän häpeän ja masennuksenkin vallassa. Mutta huomenna on toivoa siitä, että jo kertaalleen tehty äänestyspäätös vastaanottokeskuksen tänne tuloa vastaan kumoutuu ja hyvyys voittaa.
(Mulla on täällä meneillään kodin raivaus ja tähän mennessä on valmiina kolme pahvilaatikollista pestyjä ja mankeloituja lakanoita ja pyyhkeitä odottamassa, että saan toimittaa ne niitä tarvitseville. Ja haluan uskoa, että se oikea osoite tulee täälläkin olemaan juurikin se vastaanottokeskus).
Olen tässä viimepäivinä miettinyt, että vanha sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan", olis aika käyttökelpoinen. Jos osoitetaan, että välitetään ja tarjotaan omaa apuamme sen sijaan, että uhkaillaan ja syytetään tekemättömistä rikoksista, niin eiköhän se mahda näkyä myös toisinpäin. Tuskin kukaan sodan jaloista pelastunut haluaa alkaa rettelöimään auttajiaan vastaan. Mutta vähän toivottomalta tuntuu, että kaikki asian ymmärtäisi. Huoh.
Toivottavasti teillä tulee myönteinen päätös sen vastaanottokeskuksen suhteen - niitä tullaan tarvitsemaan!
PoistaMeillä myös on raivaus meneillään - kaikki ne vaatteet, jotka oli tarkoitus viedä kirpparille, lajitellaan nyt uudelleen - korkkareita ei varmaan kannata lahjoitella, mutta hyväkuntoiset syys- ja talvivaatteet ja kengät lähtevät kaikki pakolaisille.
Minä en tällä hetkellä pysty lukemaan noita kaikkein pahimpia mielipiteitä ollenkaan - hävettää liikaa. Silti tahdon uskoa, että meitä muita on enemmistö - ja tahdon uskoa, että tästä auttamisen halusta syntyisi lumipalloefekti. Sillä apua tullaan tarvitsemaan pitkään.
Myös minä uskon tuohon vanhaan sananlaskuun - se, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä ei ole koskaan pois keneltäkään!
Miten hieno kirjoitus Lady. Pakolaiskriisi on nyt valtava,ja
VastaaPoistapinnan päällä mutta mitä jatkossa.Näen päivittäin pakolaisia: Sudanista ja Eritreasta tulleita,jotka täyttävät eteläisen Tel Avivin köyhimmät alueet ja aiheuttavat myös paljon närää,sillä on varkauksia,raiskauksia (oma puhelimenikin vietiin siellä,huomaamatta) Tyttö jota ohjasin vielä pari kuukautta sitten on entisen pakolaisen tytär:isä oli poliittinen aktivisti Kongossa ja joutui pakenemaan henkensä edestä.
Pienen hukkuneen pojan kuva herätti ihmiset huomaamaan miten akuutti ja vaikea tuo tilanne on ja toivottavasti Suomessa otetaan pakolaiset hyvin vastaan.
Tosiasiahan on, että tässä kriisissä on pakko tulla päättäjienkin taholta nopeita ratkaisuja - vastaanottokeskuksia on perustettava ripeämpään tahtiin kuin nyt on tehty. Ja tosiasia on myös se, että osa näistä nyt tänne tulleista joutuu vielä lähtemään uudelle matkalle, kun se turvapaikkapäätös joskus tulee. Se, miten pakolaiset tänne kotiutuvat, on kiinni meistä kaikista - siitä, miten heitä kohtelemme.
PoistaKiitos tästä tunteita herättävästä kirjoituksesta. Pakolaiskriisi koskettaa nyt jokaista suomalaista. Ottakaamme pakolaiset vastaan avoimin sydämin. Jokainen voi auttaa sen minkä pystyy, pienistä puroista syntyy suuri joki.
VastaaPoistaVoimia tulevaan viikkoon Lady, olet ajatuksissani <3
Kyllä tämä kriisi koskettaa meitä kaikkia - halusimme tai emme!
PoistaJa totta - pienilläkin teoilla on merkitystä <3
Kiitos, Teija - hyvää uutta viikkoa sinulle <3
Kiitos taas, Lady. Herätit ajatuksia. Hyvää uutta viikkoa sinulle!
VastaaPoistaKiitos - hyvää uutta viikkoa myös sinulle <3
PoistaKyllä oli hyvä postaus! Meidän täytyy pysähtyä auttamaan, kun hätä on suuri. Mutta miten ihmeessä maailma meinaa pysäyttää sen Isiksen - jonka vuoksi nämä ihmiset ovat liikkeellä ja joka tappaa silmittömästi tavallisia ihmisiä? Se, joka ei tätä pysty ratkomaan, auttakoon hädässä paenneita ihmisiä. Pakolaisten auttamista vastustavien tulisi tämä tajuta! Onneksi on paljon sydämellisyyttä ja halua auttaa, kuten kuvasit!
VastaaPoistaNiinpä - eivät nämä ihmiset kevyin perustein ole kotejaan jättäneet. Jos itse olisin tuossa tilanteessa, lähtisin minäkin - ja toivoisin, että minut jossakin otetaan vastaan niin, että tuntisin olevani turvassa ja tervetullut. Se tervetulleeksi toivottaminen ja auttaminen on meidän tehtävämme - ja haluan uskoa, että suurimmassa osassa meistä suomalaisista siihen on <3
PoistaKoskettava kirjoitus. Nyt on meidän jokaisen pantava kortemme kekoon. Onneksi auttamiskeinoja on monia, joten varmasti jokainen löytää itselleen parhaimman tavan helpottaa hädässä olevia.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä - jokaiselle löytyy se oma kortensa <3
PoistaTuntuu, että suurinta ääntä pitävät ne, jotka eivät ole vaivautuneet ottamaan mitään selvää pakolaisten lähtömaiden pahoista olosuhteista.
VastaaPoistaKyllä meillä Suomessa on nyt vaikeaa, mutta silti olemme hyvinvointiyhteiskunta, jossa on mahdollisuus auttaa.
Totta - uskotaan huhu- ja vihapuheisiin. Ja vaikka meillä on vaikeaa täällä, niin silti olemme yksi maailman vauraimmista maista - ja meillä on varaa auttaa.
PoistaTämä on todella tunteita herättävä ja monimutkainen aihe. Itse koen suuren vastuun siitä miten tästä alakoulu- ja alle kouluikäisten lasteni kanssa puhun. Osittain informaatiotulvalta heitä myös suojelen vaikken pullossa halua kasvattaakaan.
VastaaPoistaMeiltäkin on lähtenyt iso paketti vaatteita, lakanoita, leluja ym. pakolaisten avuksi, niitä kun on onneksi aika helppo lahjoittaa - tosin täällä Tampereen seudulla jo toivottiin että jos lahjoitusten kanssa voi odottaa pari päivää niin tuotaisiin vasta sitten, niin paljon on ihmiset heränneet auttamaan ja hyvä niin!
Minulla on myös tuttavapiirissä muutama noilta alueilta joissa Isis nyt riehuu jo lapsena pakolaisena tänne tulleita ihmisiä jotka yhä pitävät yhteyttä alueella asuviin sukulaisiinsa - hyvin kotoutuneita, opiskelleita ja mukana työelämässä olevia. He kommentoivat tämän hetkistä tilannetta siten että todella tarkkana pitäisi olla, myös niitä ihmisiä nyt vaeltaa Eurooppaan joiden ei pitäisi. Siis ensimmäisenä kommenttina koko asiaan, vaikka ovat itse kiitollisia siitä miten heidät on pakolaisena otettu vastaan. Tämä siis asian kääntöpuolena.
Omassa suvussani on evakoita, Lapista pakoon lähteneitä, Ruotsiin sota-lapseksi lähetettyjä, jotka ovat saaneet avun ja ovat siitä ikuisesti kiitollisia. Siitä pitää kuitenkin lähteä ettei kukaan halua jättää kotiaan, hädässä ihmiset joutuvat ääriratkaisuihin. Auttaa pitää.
Olen itse myös sitä mieltä, että ei kukaan kotiaan jätä heppoisin perustein - ja että kyllä, joukkoon mahtuu monenlaista tulijaa, mutta suurin osa heitä, jotka ovat pakon edessä lähteneet. Ja totuus on myös se, että osa joutuu palaamaan sitten, kun kielteiset turvapaikkapäätökset tulevat - eikä sekään tule olemaan helppoa.
PoistaLapsia on vaikea suojella - joka tuutista näitä kuvia ja uutisia tulee ja varmasti niistä kouluissakin puhutaan, joten se, miten kotona asioista puhutaan, on tärkeää - pääasia, että lapsilla säilyisi turvallisuudentunne ja että heille syntyisi halu auttaa ja ottaa vastaan.
Koulussa ei aiheesta ole ihme kyllä paljon puhuttu mutta kotona on toki keskusteltu. Ja yhdessä lahjoitettavaa tavaraa sitä enemmän tarvitseville kerätty. Tärkeä keskustelun aihe meille kaikille! Kirjoituksesi aiheesta on erittäin hyvä.
PoistaIhmettelen kyllä, ettei koulussa ole puhuttu, sillä kyllähän nämä pakolaislapset myös kouluihin tulevat aikanaan. Helpompaa olisi lasten - sekä meidän että pakolaisten - sopeutuminen, jos etukäteen jo asioista keskusteltaisiin ja saataisiin lapset mukaan toivottamaan uudet tulokkaat tervetulleiksi. Pelottaa kyllä jo etukäteen, kun tietää sen, miten paljon meidän kouluissamme kiusaamista edelleenkin on.
PoistaKiitos tästä ajatuksia herättävästä kirjoituksesta <3. Hyvä, että nostat asiaa esiin myös täällä.
VastaaPoistaOlin kyllä aika aralla mielellä tätä kirjoitusta harkitessani ja sitä kirjoittaessani - vaan ei auttanut, pakko oli kirjoittaa <3
PoistaKauniita sanoja. <3!
VastaaPoistaKiitos - sanat eivät vain ole tarpeeksi tässä tilanteessa - tarvitaan tekoja <3
PoistaKoskettavia ajatuksia. Samaa mieltä kanssasi. Pienikin apu on tarpeellinen heille, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja kotimaansa.
VastaaPoistaTotta - pienikin apu auttaa <3
PoistaTämä tilanne vetää hiljaiseksi - ja samaan aikaan nostaa päähän valtavan määrän kysymyksiä ja ajatuksia. Koskettava kirjoitus tosiaan Lady - sinä osaat sen taidon ♥
VastaaPoistaTotta - hiljaiseksi vetää - ja varmasti herättää ajatuksia jos jonkinlaisia - ja niitä kysymyksiä etenkin!
PoistaKiitos, Anu <3
Osasit erittäin oivaltavasti kuvata minunkin tuntoni tämän asian tiimoilta. En voi mitenkään käsittää, että joku edes pohtii, että autetaanko, totta kai autetaan hädässä olevia. Toivoisin, että pakolaiset kokevat olevansa täällä turvassa ja voivat luottaa kanssaihmisten apuun. Me kaikki tarvitsemme toisiamme. On ilahduttavaa kuulla, miten suomalaiset käärivät hihansa ja ryhtyvät järjestämään suojia turvattomille. Olkoon se näkyvämpää ja kuuluvampaa kuin se toinen tapa suhtautua vieraisiin.
VastaaPoistaSamaa toivon minäkin - ja uskon, että osa puheista laantuu, kunhan pelot hälvenevät. Ja toivon totisesti, että ihmisten auttamishalu toimii kuin lumipalloefekti - kasvaa ja vaientaa kaikki vihapuheet!
PoistaKiitos kauniista ja koskettavasta kirjoituksesta. Ajattelen niin samoin kuin sinä. Meidän, joilla on kaikkea, kuuluu nyt auttaa ja piste. Aivan oksettaa, kun lukee rumia rumia fb-kommentteja, joissa tulijoita ja heidän auttajiaan nimitetään ties miksi ja paljon vielä pahempaa. Kuinka meistä suomalaisista on tullut noin itsekkäitä ja ilkeitä. Suututtaa ja itkettää.
VastaaPoistaKaikesta huolimatta hyvää viikonloppua!
-Tiina
Itse jätän nykyisin nuo ilkeät ja vihamieliset kommentit lukematta aina kun pystyn - ymmärrän pelon ja hämmennyksen, mutta en vihaa, ilkeyttä ja itsekkyyttä.
PoistaTahdon uskoa, että meitä, jotka haluamme auttaa ja jakaa, on enemmistö <3
Kitios - hyvää viikonloppua myös sinulle <3