Vuodenalku on monelle meistä lupausten aikaa.
Yksi aloittaa kuntokuurin, toinen haluaa oppia jonkin uuden taidon.
Joku päättää hidastaa tahtia ja alkaa panostaa itseensä ja omaan hyvinvointiinsa.
Niitä listoja lupauksista ja tavoitteista on täällä blogeissakin ollut aikamoinen määrä.
Hienoja lupauksia, tavoitteita ja paremman elämän kaipuuta.
Olen itsekin ammoisina aikoina yrittänyt tehdä jos jonkinlaisia uudenvuodenlupauksia:
olen luvannut aloittaa liikunnan, luvannut laihduttaa, yrittänyt saada raivattua sekä tämän hyrskynmyrskyn
kotini että vielä sitäkin sekaisemman pääni.
Kaikenlaista, isompaa ja pienempää, on tullut luvattua.
Ja suloisesti niissä kaikissa pyrkimyksissä epäonnistuttu.
Turhautuneena itseeni ja saamattomuuteeni jätin lupausten teon vuosiksi.
Mitä sitä turhia lupailemaan, kun ei niitä lupauksia kerran pysty pitämään!
Muutaman vuoden ajan olen kuitenkin taas tehnyt uudenvuodenlupauksen minäkin.
Vain yhden.
Ja sen olen suurin piirtein pystynyt jopa pitämään.
Olen luvannut kirjata kiitosvihkoon kiitoksenaiheita.
Kiitosaiheeni on voinut olla jokin suuri tapahtuma, iloinen yllätys - tai vain pieni oivallus arjen keskellä.
Näistä kiitosvihkoistani olen aiemminkin täällä kirjoittanut ja esimerkiksi viime vuonna postauksessani
"Sittenkin se yksi lupaus" kerroin myös hieman siitä, miten lupaus on pidetty.
Alunperinhän kimmokkeen kiitosvihkoon sain ollessani fibromyalgiakuntoutuksessa,
missä lääkäri kehotti kirjaamaan joka päivä viisi kiitoksenaihetta - ja aina eri aiheista.
No - itse en ole ihan tähän tahtiin pystynyt enkä enää pyrkinytkään.
Välillä on mennyt parikin viikkoa, etten ole vihkoon koskenut, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti
minä kuitenkin vihkoni olen esille ottanut ja siihen kiitokseni raapustanut.
Ja välillä olen kirjannut saman asian useampaankin kertaan - jotkut asiat kun eivät kiitoksesta kulu.
Kiitosvihkosta on tullut minulle suuri voimanantaja ja ilonaihe.
Kun iltaisin mietin, mistä tänään kiittäisin, on niinä pimeämpinä ja synkimpinäkin
hetkinä löytynyt jotain, mistä olla kiitollinen.
Ja niinäkin päivinä, kun tuntuu, että elämä riepoo liian kovaa, on ollut hyvä lukea edellisten päivien
kirjauksia ja huomata, että ne vanhat kiitosaiheet ovat elämässä pysyneet.
Kiitollisuudesta ja kiitollisesta mielestä on viime aikoina kirjoitettu enemmänkin, sillä on jopa
tutkimuksin todettu, että kiitollisuus tuo pitkää ikää.
No - en minä sen pitkän iän toivossa omaa vihkoani ole kirjannut, mutta tottahan se on, että
itse tarvitsen välillä muistutuksia siitä, miten hyvin asiat loppujen lopuksi ovat ja että ihan kaikkia
maailman murheita ei itse tarvitse murehtia.
Kiitollisuus antaa elämänlle mieltä ja parantaa sen laatua.
Minulle tästä vihkoon kiitoksen kirjaamisesta on tullut iltaisin se hetki,
jolloin voin hiljentyä ja pohdiskella; siitä on tullut osa iltarukoustani.
Viime vuoden kirjauksista löytyy mm. keväällä kirjattu kiitos siitä,
että kasvohalvauksessa vaurioitunut silmä pysyy jo kiinni nukkuessa
ja sain luopua monta kuukautta kestäneestä silmän kiinniteippauksesta öiden ajaksi.
Löytyy myös kiitos siitä, että läheinen selvisi sairaalareissusta ja selvisimme pelkällä säikähdyksellä.
Ja onhan sinne vihkoon kirjattu kiitokset siitäkin, että huulipunapuikolle on taas käyttöä ja sekin,
että eräällä reissulla oli mukana vaihtosukkahousut.
Heinäkuussa olen kiittänyt tyttären putkiremontista.
Kyllä vaan - minä höperö olen kiittänyt siitäkin, sillä niin paljon iloitsin,
kun tytär eläintarhoineen muutti tänne kotiin sen remontin ajaksi.
Miku-kissasta näyttää vuoden aikana tulleen useampikin merkintä;)
Olen kiittänyt myös työtovereista, ystävien tapaamisista, mökkilaiturista ja monesta sellaisesta
asiasta, joita en tänne blogiin tuo, sillä ne kiitokset ovat koskeneet muita ihmisiä
ja ystävien ja läheisten asioitahan ei täällä levitellä.
Ja kyllä, edellisiltäkin vuosilta tuttu "kiitos, että selvisin tästäkin päivästä",
löytyy viimekin vuonna - ja useammaltakin vihkon sivulta.
Tämän vuoden kiitosvihkoni kaivoin varastoistani - en ostanut uutta,
sillä minulla on aikamoinen määrä erilaisia muistikirjoja hankittuna pahan päivän varalle.
Kuljetan useimmiten mukanani pientä muistikirjaa ja kirjaan siihen milloin mitäkin muistettavaa.
Vaikka käytänkin esim. OneNotesia työasioissa ja Evernotea muutamien muistiinpanojeni tekemiseen,
en ole pystynyt luopumaan paperisista muistikirjoista;)
Joten kunnon muistikirja sen kiitosvihkoni pitää olla!
Ensimmäiset kiitoksetkin on toki kirjattu - ollaanhan jo tammikuun kolmannella viikolla.
Siitä, mitä ne ovat, kerron ehkä joskus - tai sitten en.
Sen verran kuitenkin raotan vihkoani, että edellisen postaukseni
jälkeen näytän kirjanneen: kiitos blogiystävistä.
Ja sen kiitoksen voin tellekin suoraankin antaa: kiitos, että siellä olette.
Kiitos kommenteista. Kiitos viesteistä ja yhteydenotoista.
Elämä osaa yllättää lahjoillaan - ja te lukijani olette yksi niistä.
Teille tänään annan kiitokseksi ensin Pentti Saaritsan suomennoksen Violetta Parran
Gracias a la vida -runosta - ja vielä videon samasta runosta - tämä versio tosin
Liisa Lapon suomentamana ja Liisa Tavin laulamana.
Gracias a la vida - Miten voin kyllin kiittää
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan;
sain kaksi silmää ja kun ne vain avaan
erotan tarkkaan valosta varjon,
yön, avaruuden ja tähtisen taivaan.
Ja ihmispaljoudesta hahmon rakkaan.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun herkin korvin öin, päivin kuulen
sirinät kaskaan ja kanarialinnun.
Vasaran kalkkeen, sadekuuron, koiran haukun
ja oman rakkaimpani äänen hellän.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun sain oman äänen ja sain kielen aarteen.
Kun sain selvän järjen ja sanojen voiman,
äidin, ystävän, veljen, sain valon hohteen
sen joka rakkaimpani teitä ohjaa.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun uupunein jaloin sain taivalta taittaa.
Rapakot tarvoin ja kaupungit kiersin,
rannikot, vuoret, karun autiomaan helteet
ja sinun pihallesi viimein päädyin.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
sydämen sainhan, pakahtuvan, täyden.
Kun aivojen voiman näen hedelmää luovan
ja kun pahuus haihtuu, kun hyvyys sen voittaa.
Kun näen silmiesi loiston kirkkaan.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
sain siltä itkun ja sain siltä naurun.
Onnen ja tuskan eron niin huomaan
ja niistä pystyn oman lauluni luomaan,
sen jota kaikki luovat kaikkialla.
Laulun, jota luodaan kaikkialla.
Mistä sinä tänään kiität?
Hyvää viikonloppua kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
Samanlaisia ajatuksia läpikäyn kuin sinäkin: aina on aihetta kiitokseen ja jokaisesta päivästä löytyy niitä asioita, joista voi tuntea olevansa kiitollinen. Itse asiassa olen tehnyt blogiini samantapaisen postauksen joskus viime vuoden tammikuussa ja marraskuussa kirjoitin omalla vuorollani hartauskirjoituksen samasta aiheesta paikallislehteemme.
VastaaPoistaTänä aamuna kiitän siitä, että sain nukutuksi viime yön yhtään kertaa heräämättä, kiitän kiireettömästä aamuhetkestä puolison kanssa, kahvikupillisesta ja pirteästä omenasta, kiitän siitä, ettei nyt satu mihinkään paikkaan ja flunssakin on viimein loppusuoralla. Kiitän kodista, hiljaisuudesta, Sinusta, joka kirjoitit niin kauniin ja koskettavan tekstin. Iloa ja siunausta päivääsi ja koko viikonloppuun! Kiitetään siitäkin, että tänään on luvattu auringonpaistetta! <3
Niin paljon kaunista ja hyvää, mistä kiittää!
PoistaKiitos myös kauniista sanoistasi ja valoa ja aurinkoa tähän viikonloppuun sinulle <3
Tuo kiitosvihko on kyllä hieno idea. Ehkä olisi itselläkin syytä aloittaa sellaisen pitäminen. Tänään saan taas olla kiitollinen vaikka kuinka monesta asiasta, mutta päällimmäisenä on mielessä eilisillan "muijakerhon" tapaaminen. Kuinka hauskaa meillä aina onkaan suomenkielisten ystävättärien tapaamisissa. Meitä on seitsemän tänne saarelle muuttanutta, jotka aikoinamme olemme tutustuneet lähinnä lasten kautta ja nyt ollaan parhaimpia ystäviä keskenämme. Silloin olimme nuoria ja nyt ollaan kaikki muut paitsi yksi "kuopus" jo eläkkeellä. Juttua riittää ja vitsejä kerrottiin eilenkin niin paljon kuin muistettiin. Tiedätkö muuten miksi blondi menee takaperin lentokoneeseen?
VastaaPoistaNo, koska hänellä on peruutuspaikka!
Ystävät ovatkin sellainen lahja, josta on syytä olla kiitollinen. Kultaakin kalliimpia <3
PoistaJa itselleni ovat kiitosvihon avulla löytyneet monet sellaisetkin kiitoksen arvoiset asiat, jotka aiemmin sivuutin itsestäänselvyyksinä.
Ja kyllä - blondillehan tuo peruuttaminen on itsestäänselvyys - blondin logiikalla tätä elämää elellään;)
Kiitosvihkoa olen alkanut minäkin pitää...päiväkirjan ohella....:)
VastaaPoistaHienoa - silloinpa tiedät, mikä vaikutus tuolla vihkolla elämään on:)
PoistaItse en ole päiväkirjaa enää pitänyt sen jälkeen, kun blogin aloitin - vaikken tänne kaikkea kirjaakaan - mutta ajatuksissa on ollut ihan oman rinnakkaisblogin tekeminen - sellainen, johon kirjaisin ne täällä vaietutkin asiat. Ja jota en julkaisisi;)
Kiitos! Kauniita ajatuksia - myös maailmanmatkaajalle tai ehkä ihan erityisesti sellaiselle. Monessa kohdin maailmaa tulee vastaan tilanteista, joissa huomaa, että sellaisista asioista, joita kotona pitää ihan itsestään selvyytenä, on syytä olla kiitollinen, sillä asiat ovat monelle ja monessa paikassa aika erilaisia.
VastaaPoistaTotta - matkoilla huomaa hyvin sen, miten hyvin meidän asiamme täällä ovatkaan!
PoistaTänään olen kiitollinen siitä, että sain nukkua pitkään, herätä hyvällä tuulella ja sain heti aamulla pusutuksia mieheltäni ja halauksen pojaltani. Olen kiitollinen siitä, että meillä on tänään ruokaa pöydässä ja olemme kaikki terveitä. Olen myös kiitollinen siitä, että sain lukea tämän postauksen, koska tässä muutaman vuoden aikana sinustakin on tullut minun ystäväni ja arvostan kovasti aina kirjoituksiasi ja tapaasi katsoa elämää.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua ihana Lady <3
Hienoja kiitoksenaiheita - hyvä arki ja hyvä perhe ovat asioita, joita ei kaikilla ole.
PoistaJa kiitos kauniista sanoistasi, Outi-ystäväni <3
Ihanaa viikonloppua myös sinulle ja perheellesi <3
Kiitos ihanasta, puhuttelevasta kirjoituksestasi. Olen yrittänyt opetella löytämään arjesta jotain positiivista vaikka välillä tuntuisi että kaikki on huonosti. Tänään olen kiitollinen pikkuisesta vastasyntyneestä tyttärenpojasta ja ihanasta pojantyttärestä, lapsistani ja heidän perheistään sekä tietenkin siitä että minulla on rakastava mies ja ihanat eläinkaverit. Ihanaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaSinulla on todellakin kiitoksenaihetta - itse vielä elän toivossa, että niitä lapsenlapsiakin joskus tulisi <3
PoistaIhanaa viikonloppua myös sinulle!
Minulla on tapana ennen nukahtamista käydä läpi kulunutta päiväni ja miettiä kiitoksia. Joskus laitan jopa kädet ristiin ja laitan kiitoksen Taivaan Isälle. Elämässä on paljon kiitoksen aiheita, kun vain näemme ja huomaamme ne. Tänään ihana auringonpaiste, rakas ystävä uudessa elämänvaiheessa, isännän tekemä ruoka, ansaittu vapaapäivä, päiväunet...
VastaaPoistaJa tuo runo saa minut aina herkistymään. Lukiessa oli ihan pakko vähän pyyhkiä silmäkulmaa, niin kauniisti se on kirjoitettu.
Kiitos, kun jaoit ajatuksiasi täällä blogissasi <3
Oikein mukavaa viikonloppua!
Itsekin kirjaan kiitokset yleensä illalla sängyssä ja tuolla tekstissä mainitsinkin, että tästä on tullut osa minun iltarukoustani. Ja olen huomannut, että se rukouksenikin on hieman muuttanut muotoaan näiden kiitosten myötä - enää ei ole ihan niin paljon pyydettävää kuin nuorempana;) Riittää, kun on hiljaa niiden kiitostensa kanssa ja kuuntelee sitä hiljaisuutta.
PoistaTuo runo on ihana - ja pidän molemmista suomennoksista vaikka taitaa tuo Saaritsan suomennos minuun vielä enemmän tehota <3
Oikein hyvää viikonloppua myös sinulle, Satu <3
Kiitosvihkoa pitäisi kyllä alkaa pitää. Tänään kiitän ihanista kollegoista, joiden kanssa saimme just ensi syksyn ruotsin kurssin tehtyä Moodleen ja miestäni, joka kärsivällisesti on jaksanut hoitaa ja tukea, kun minulla on ollut raskaampi elämänjakso nyt menossa. Ihana ja ajatuksia herättävä kirjoitus jälleen <3.
VastaaPoistaMukavaa viikonlopun jatkoa!
Pauska
Hyvät työtoverit ovat kyllä siunausta ja suuri kiitoksenaihe! Ja minusta on ollut kiva seurata sinun ja miehesi elämää vaikka vähän kauempaakin - sen, että teillä on hyvä yhdessä, näkee ja aistii <3
PoistaHyvää viikonloppua myös sinulle ja miehellesi <3
Ystäväni teki toissa vuonna että laittoi purkkiin lapulla asian mistä oli kiitollinen ja uutena vuotena luki ne laput.
VastaaPoistaItse päätin ilahduttaa itseäni talven pimeinä kuukausina että keksin joka kuukaudelle jotain mitä odottaa esim. kosmetologilla käynti tai perheen kanssa leffassa tms eli joka kuulle joku kiva ylimääräinen juttu <3
Minäkin joskus ajattelin korvata vihkoni tuolla lappusysteemillä, mutta päädyin kuitenkin vihkoon, sillä siinä pysyvät asiat tallessa vuosia - ja siinä ovat myös päivämäärät, mikä tällä muistilla alkaa jo olla tarpeen kun asioita yrittää palauttaa mieleensä;)
PoistaItsensä ilahduttaminen on kyllä meille naisille toivottavaa - liian usein se meidän aikamme menee siihen, että yritämme tehdä muita onnelliseksi <3
Kiitosta olen opetellut. Yritän kiittää ihan livenä kaikkia lähellä olevia, mutta myös itseäni. Jos oppisin hyväksymään myös itseni, vaikka ne omat huonot puolet huomaakin paremmin.
VastaaPoistaNettiystävät on nykyisin kultaakin kalliimpia, kun livenä näkee usein ainoastaan miehen.
Mukavaa jatkoa sinne!
Kiitosta olen minäkin joutunut opettelemaan - ei se itsestään ole minulta sujunut. Livenä kiittäminen on myös tärkeää - etenkin meille juroille suomalaisille. Samoin se armollisuus itseään kohtaan - kun vain osaisimme katsoa niiden virheidemme ohi ja nähdä sen hyvän ja kauniin itsessämmekin!
PoistaNettiystävät ovat todellakin kalliita - itse sain niin paljon uskoa, luottamusta ja rohkaisua viime vuoden alussa, kun kerroin kasvohalvauksestani, että vieläkin meinaa itku tulla <3
Oikein hyvää viikonloppua sinulle ja miehellesi, Marketta <3
Auringosta on täälläkin tänään kiitetty - ja niin tunnistan tuon aamushown - mahdoinkohan koskaan itse noin hyvin sitä klaarata kuin sinä nyt)
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua myös sinulle!
Ihana viisas Lady, sait paljon ajattelemisen aihetta ja taisin ehkä painaa pääni eilen tyynyyn aika kärttyisenä. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, olet siinä oikeassa. <3
VastaaPoistaSuloista sunnuntaita <3
Kyllä - jokaisessa päivässä on jotain hyvää, mutta on aikoja, jolloin näemme ne vasta jälkikäteen <3
PoistaKiitos, aurinkoa sinulle tähän päivään, ihaNainen <3
Kuulostaa siis elämäsi parhaalta uudenvuoden lupaukselta! Minä olen päättänyt lupailla itselleni vain sellaisia asioita, joissa tiedän onnistuvani, eli en enää tavoittele kuuta taivaalta. Lupauksien pitää olla realistisia ja riittävän pieniä, jotta saa onnistumisen kokemuksen. Yhden pienen askeleen päälle voi sitten rakentaa toisen, jos rahkeita on.
VastaaPoistaJokaisella on varmasti vaikeuksienkin keskellä jotain, mistä voi ja pitää kiittää, postauksesi oli tästä hyvä muistutus. En kirjoita omia kiitoksiani ylös, mutta pyrin lähes päivittäin juttelemaan ihan ääneen jostain kivasta asiasta mieheni kanssa, mistä saadaan olla onnellisia. Ja toisaalta minulla on sellainenkin taktiikka, että jos joku asia ahdistaa kovasti, yritän hakea äkkiä sen rinnalle niitä oikeasti elämässä tärkeitä asioita peiliksi ja siten muistuttaa itselleni, että mistä tässä kaikessa on kyse ja mistä se perusonnellisuus syntyy. Kyllä siinä isompikin huoli kuivuu äkkiä kokoon, kun kuitenkin voi olla niin onnellinen monesta perheeseen ja muuhun liittyvästä asiasta. Näistä muistan nykyisin kiittää melkein päivittäin. Tämä on kyllä vaatinut jonkinlaista opettelua, että osaa näiden asioiden äärelle pysähtyä - kuten varmaan sinullakin?
Kyllä - opettelua se on vaatinut - ja vaatii edelleenkin. Ei kiitoksella ja kiitollisuudella kaikkia maailman eikä niitä omiakaan ongelmia ratkaista, mutta kyllä kiitollisuus sitä asennetta muuttaa, miten näihin ongelmiin suhtaudumme.
PoistaVoi miten tykkään tuosta sinun tavastasi jutella miehesi kanssa kivoista asioista - ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että vierellä on ihminen, jonka kanssa elämänsä jakaa <3
Kiitos, ihana postaus. Mulla on nyt kalenteri, jossa jokaisella päivällä on kolme Kiitoskohtaa. Välillä niitä on useampiakin kiitoksia kirjattu. Kiitän arjen pienistä asioista, hyvän mielen tuojista tai itseäni ahkeroinnista.
VastaaPoistaKiitoskalenteri kuulostaa kivalta ja hyvä arki onkin iso kiitoksen aiha. Erityisesti ilahduin tuosta, että kiität itseäsi ahkeroinnista - ihan ahkeroinnista en taida voida itseäni kiittää mutta täytyypä miettiä jokin muu asia, mistä sen teen;)
PoistaVoi, miten hienosti kirjoitettu! Kiitos!
VastaaPoistaKiitos kauniista kommentista :)
PoistaPätkäunien ja erinäisten pienten ongelmien kanssa painittuani, muistan taas miten nimenomaan PIENISTÄ ongelmista onkaan kyse. Ihana ja koskettava kirjoitus. Kiitos Lady ♥
VastaaPoistaSiis pätkäunien aiheuttaman väsymyksen ja erinäisten muiden pienten ongelmien....
PoistaHehee, en näköjään osaa enää edes kirjoittaa, lienee parasta painua pehkuihin ;) Jos vaikka ensi yönä uni tulisi silmään =D
Pätkäuninen täällä ymmärsi kyllä jo tuosta ensimmäisestä kommentistakin;) Ja vaikka väsymys pitkään jatkuessaan ei ihan pieni ongelma olekaan, niin itse pystyn sitä sentään viikonloppuisin paikkailemaan. Siitäkin kiitos - sekään ei kaikille ole mahdollista.
PoistaKiitos kauniista sanoistasi ja toivottavasti saat tänä yönä nukuttua kunnolla <3
Miten voin kyllin kiittää..tää postatus on hyvä ja antaa ajattelemisen aihetta.
VastaaPoistaKiitos, Tuula, jälleen kerran kommentista - kuulut kyllä niiden blogiystävien joukkoon, joista kiittää <3
PoistaKuin myös...kiva kun löysin blogisi =))
PoistaNiin minustakin - siis kiva, kun löysit tiesi tänne :)
PoistaKiitän tänään siitä, että sain elämälleni jatkoajan, vaikka hetken muulta näytti. Kiitän myös siitä, että kävelin ulos siitä leikkauksesta, siitä toisesta, joka olisi vienyt minulta kyvyn kävellä unelmiin ja tähtiin. Kiitän siitä, että minulla on kumppani, on ollut jo yli 30 vuotta, joka oli unemani jo paljon ennen kuin kohtasimme. Kiitän siitä, että tyttäremme on löytänyt ihmisparinsa. Kiitän siitä, että äitini, 89 vee, on niin pirteä, menevä ja vauhdikas. Kiiitän siitä, että saan nukahtaa illalla ilman kipuja ja herätä aamulla rakkaani vierestä.
VastaaPoista<3
Suuria, suuria kiitoksenaiheita - elämänkokoisia ihan jokainen <3
PoistaAurinkoa viikonloppuun sinulle, Leena - myös niitä unelmia ja tähtiäkin <3