perjantai 14. helmikuuta 2020

Ajatuksia ystävyydestä ja yksinäisyydestä ystävänpäivänä 2020

Meillä Suomessa on ystävänpäivää vietetty 1980-luvulta lähtien ja kalenteriin se merkittiin virallisesti vuonna 1996. Ja toisin kuin muualla maailmassa vietettävä Valentine´s Day, on suomalainen ystävänpäivä nimenomaan ystävien muistamisen eikä vain rakastavaisten juhlapäivä.

Itse pidän tästä suomalaisesta versiosta enemmän ja vaikka siihenkin liittyvät ne punaiset sydämet ja yhä enemmän myös kaupallisuus, on se silti minusta lämpimämpi ja ehkä meille suomalaisille sopivampi tällaisenaan.

Rakkaudet kun saattavat tulla ja mennäkin - mutta oikea ystävyys pysyy. Ystävä on se, johon luotetaan, joka jakaa ilot ja surut, joka tuntee minut ja uskaltaa sanoa silloinkin, kun itse en uskalla tai ymmärrä.  Hän, joka on lähellä tai kaukana - ja tottakai, kultaakin kalliimpi.

Ystävyydestä ja sen merkityksestä voisi sanoa vaikka kuinka paljon ja olenpa siitä itsekin kirjoittanut esimerkiksi tässä ystävänpäiväpostauksessani.

Yksi kauneimmista ystävyyden kuvauksista löytyy tästä Tommy Tabermannin runosta, joka muutamalla sanalla kiteyttää tärkeimmän:

"Ystäväni, ne jotka etsivät yhtaikaa
myrskyä ja rauhaa
eivät löydä perille kulkematta käsi kädessä
miten kaukana toisistaan kulkevatkaan."




Ystävyys on suuri lahja - mutta kaikille sitä ei ole suotu. Meillä Suomessakin vailla ystävää on ihan liian moni. Nuori ja vanha. Yksin elävä tai parisuhteessa oleva. Keskellä isoa kaveripiiriä, työtovereinamme tai naapureinamme. On yhteiskunnasta syrjäytyneitä, sairaita tai työttömiä. On erilaisia ihmisiä ja on erilaisia syitä, miksi ihminen on yksin ja yksinäinen.

Pari päivää sitten Iltasanomissa ollut juttu "Lopussa yksin" kertoi vanhustemme yksinäisyydestä: " Eräs vanhus puhuu viherkasville, ettei unohda, miten sanat soljuvat suusta." Juttu pysäytti ja myönnän, että itkettikin. 

Niin itketti myös aikoinaan yksinäisyystutkija Niina Junttilan kirja "Kavereita nolla", johon oli kerätty tietoa hänen tutkimuksestaan lasten ja nuorten yksinäisyydestä. Ja viime vuoden helmikuussa julkaistiin hänen kirjansa "Kaiken keskellä yksin", joka pureutui aikuisten yksinäisyyteen: "Olla olemassa, eikä kukaan tiedä. Siltä se tuntuu. Olemassaolo kyseenalaistuu. Tuntuu, ettei minulla ole paikkaa eikä sijaa, tehtävää eikä merkitystä tässä yhteisössä, maailmassa, elämässä." Eipä liene ihme, että yksinäisyydestä puhutaan jopa yhtenä aikamme epidemioista, sillä yksinäisyys voi tappaa

Yksinäisyys on tunnustettu ongelma myös yhteiskunnallisesti - on perustettu syrjäytymisenesto-komiteoita ja toimikuntia jos jonkinlaisia, mutta enpä ole vielä sitä hallitusohjelmaa nähnyt, jossa yksinäisyys olisi sanana ollut esillä. Tai sellaista budjettia, jossa sen torjumiseen olisi korvamerkitty killinkiäkään. Korjatkaa, jos olen väärässä - ja toivottavasti olen!

Onneksi yksinäisyyden torjumiseen ovat tarttuneet edes muutamat kansalaisjärjestöt ja yhdistykset. Esimerkiksi SPR:n Haluatko ystävän?" -kampanja ja Helsinki Mission ystävä- ja tukihenkilötoiminta ovat jo pitkään tehneet työtä yksinäisten auttamiseksi. Kirkon Palveleva puhelin ja muut auttavat puhelimet ja chatit tukevat pahimmassa hädässä ja monet järjestöt ja seurakunnat järjestävät erilaista toimintaa, mihin yksinäiset ovat tervetulleita.

Seurakunnissa on esimerkiksi jo useampana jouluna järjestetty yksinäisten joulu -tapahtumia, mutta enemmänkin voisi tehdä - ja pitäisi tehdä! Sillä vaikka kuinka tapahtumia järjestetään, ei todella yksinäinen niihin lähde, jollei hänellä ole ketään, jonka kanssa yhdessä lähteä.

Mitä itse voin tehdä?  Voin tukea rahallisesti näitä auttavia järjestöjä - ja voin miettiä, voinko tänään edes soittaa jollekin yksinäiselle, kutsua kylään tai sopia vaikka yhteisestä kävelylenkistä tai kahvihetkestä.

Sillä varmaa on, että minunkin kaveripiiristäni muutama yksinäinen löytyy. Ja niin löytyy sinunkin.

EDIT 15.2.20: Pupulandian Jennin blogista löytyy hieno kertomus ystävyydestä; Jenni on jo useamman vuoden ollut mukana SPR:n ystävätoiminnassa ja ystävystynyt erään vanhuksen kanssa. Jennin kirjoituksesta käy kauniisti ilmi se, millaista tällainen ystävätoiminta voi parhaimmillaan olla: ystävän on saanut paitsi vanhus myös Jenni itse. 

Tämän postauksen kuvan olen täällä blogissa aiemminkin jakanut, mutta jaanpa nyt uudelleen. Kuvan kädet kuuluvat avioparille ja ystäville, jotka käsi kädessä kulkivat yhteistä matkaa yli 50 vuotta. Nyt nuo kädet ovat erkaantuneet, sillä hieman 50-vuotishääpäivän jälkeen toinen näistä käsistä hellitti otteensa. Nyt on meidän tehtävämme pitää huoli siitä, ettei tämä meille rakas jäljellejäänyt jää tyystin yksin ja yksinäiseksi.

Yksi suosikkikirjoistani jo nuoruudestani lähtien on ollut Tove Janssonin "Kuka lohduttaisi Nyytiä?" ja jo sen alku pysäyttää:

"Olipa kerran pikku Nyyti Nyytiäinen, 
hän ihan yksin asui taloaan 
ja talo oli myöskin yksinäinen. 
Hän usvan turvin pakeni ja katos kokonaan 
ja ovet jätti auki ja lamput palamaan. 
Ja Nyyti kulki vain ja kulki maailmalla, 
ei nähnyt missään tutun tuttua. 
Nyt kuka lohduttaisi Nyytiä ja sanois vaikka näin: 
jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin. "

Syitä siihen, miksi kukin on selkänsä muille kääntänyt, on tuhansia - mutta toivoisinpa, että kaikille yksinäisille kävisi samoin kuin Nyytillekin - ja toiselle yksinäiselle, Tuitulle:

"Ja Tuittu ruusut sai ja kirjeen luki 
ja nimenkin hän tarkkaan tavasi. 
Ah, posken punaruusut häntä puki
ja Nyytille hän sylin avasi
ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus, 
on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus. 
Nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää!" 

Helppoahan se ei ollut Nyytille eikä Tuitullekaan, mutta möröt karkotettiin ja yhdessä selvittiin.

Yhdessä, ystävän kanssa, selviää melkein mistä tahansa. Elämän möröistäkin.

Ja yhdessä, ystävän kanssa, näyttää kaikki kauniimmalta ja ihanammalta.

Ystävänpäivän tervehdyksenä jaan sinulle seuraavan laulun - olen sen ennenkin blogissani jakanut,
mutta sen verran hyvin siinä on ystävyyttä kuvattu, että kyllä se useammankin jaon kestää:

Carole King - You´ve Got A Friend


Hyvää ystävänpäivää sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös

SHARE:

22 kommenttia

  1. Tuitulle <3 ja heille kaikille jotka sydämensä yksinäisille avaavat.

    VastaaPoista
  2. Voi tuo runo, olen lukenut sen joskus aiemmin ja rakastan sen sanoja ja rytmiä. Kyllä Tove osaa (koskettaa.)

    Minäkin huomasin tuon lööpin: " Eräs vanhus puhuu viherkasville, ettei unohda, miten sanat soljuvat suusta." Ja kyllä se mutkin pysäytti. Kiitollinen saa olla että on ystäviä.

    Lämmin ystävänpäivähalaus!

    VastaaPoista
  3. Kiitollinen saa tosiaan ystävistä olla. Sitä niin toivoisi että kaikilla olisi se joku jolle puhua! Lämmin kiitos sinulle ystävyydestä♥ Hyvää ystävänpäivää ja mukavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - sinulle myös kiitos ja kivaa ystävänpäivän iltaa <3

      Poista
  4. Upea teksti ja juuri sellainen jota kultaiselta Ladyltä vain voi odottaa. <3 Niinhän se on, ettei vauvakaan kehity, jollei saa kosketusta ja rakkautta. Ihminen lakastuu yksinäisyydessä. Haastattelin erästä ateriapalveluita kuljettavaa miestä ja siinä itkimme yhdessä niin monelle yksinäiselle vanhusten kohtalolle, joille tämä mies oli ainoa ihmiskontakti, jolla oli rajallinen määrä aikaa kunkin iäkkään ihmisen luona.

    Sydämellistä ystävänpäivää Lady. Ystävänä olet kultaa, kuka se valvoi eräs ilta ja viestitteli yön pikkutunneilla asti ja eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, moni ei tälläistä tekisi ja arvostan niin paljon, ettei sanat riitä, mutta kaunis kiitos Lady. <3 Kiitos ystävyydestä ja oikeamielisestä sydämellisyydestä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiia - kiitos sanoistasi <3 Eikös se juuri ole niin, että ystävät tukevat silloin kun tarvetta on ja tiedän, että jos itse tarvitsen apua, olet heti tsemppaamassa ja tukemassa <3
      Yksinäisten vanhusten kohtalo on niin surullinen - kuulin kuukausi sitten, kun kälyni ja anoppini olivat hakemassa appeni tavaroita pois hoitolaitoksesta, että hoitajat olivat kysyneet, voisivatko he jättää joitakin vaatteita sinne, sillä siellä oli monta vanhusta, joille ei kukaan käy ostamassa uusia vaatteita. Ja he sentään olivat hoitokodissa - miten on niiden vanhusten laita, jotka yrittävät sinnitellä kotonaan?
      Kyllä meidän on herättävä ja alettava pitämään parempaa huolta toisistamme - niin vanhuksista kuin muistakin <3
      Hyvää ystävänpäivän iltaa sinulle, ystäväni <3

      Poista
  5. Mitä olisikaan elämä ilman ystäviä, toivottavasti en joudu sitä koskaan kokemaan. Yksinäisyys ja yhteyden puuttuminen toiseen ihmiseen saa mielen aina maihin.
    Tuetaan toisiamme, yhdessä on aina parempi <3 Ihanaa ystävänpäivää sinulle Lady <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin - tuetaan toisiamme ja pidetään huolta heistä, jotka eivät sitä edes osaa tai uskalla pyytää <3
      Ihanaa ystävänpäivän iltaa myös sinulle, Outi <3

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus! Ehkä ystävänpäivä sopii suomalaisuuteen paremmin :) Meillä tosin päivä on rakkaani kanssa erityinen siitä syystä, että päivälle osuu meidän kuukausipäivä joita edelleen melkein 10v yhdessäolon jälkeen pyrimme viettämään <3 Oikein hyvää (myöhäistä) ystävänpäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja onneksi mikään ei estä viettämästä ystävänpäivää molemmissa merkeissä! Kyllä sekä ystävyys että rakkaus ovat juhlimisen arvoisia <3 Hyvää kuukausipäivää teille <3

      Poista
  7. Kaunis kirjoitus. Postaat harvahkoon tahtiin, mutta aina asiaa. Maailma olisi erilainen, parempi, jos sinun laillasi ajattelevia ihmisiä olisi enemmän. Valitettavasti vaan meillä nykyajan ihmisillä tuntuu aina olevan liian kiire, emmekä ehdi pysähtyä kuulostelemaan miten lähimmäinen voi, tai miten itse voimme. Usein havahdumme vasta sitten, kun on liian myöhäistä. Nyt ajattelen viime kesänä menehtynyttä pikkuveljeäni, johon minun olisi pitänyt olla enemmän yhteydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja olen samaa mieltä siitä, että meillä tuntuu olevan aina liian kiire. Itse olen yrittänyt kesyttää kiirettä esim. juuri tällä harvahkolla postaustahdilla;)
      Osanottoni veljesi johdosta - ja tiedän tunteesi: meillä kaikilla on joku, johon olisi pitänyt olla enemmän yhteydessä tai tehdä jonkun hyväksi jotain enemmän. Mutta pitää osata olla myös itselleen armollinen - omassakin elämässä saattaa juuri silloin olla sellaisia tekijöitä, ettei aina pysty huolehtimaan muista <3

      Poista
  8. Hyvä kirjoitus yksinäisyydestä. Tommy Tarbermannin runo oli kaunis ja viisas. Se on hyvä, että Suomessa vietämme ystävänpäivää eikä rakastavaisten päivää, koska meillä on paljon yksinäisyyttä. Itketti tuo lause Iltasanomien "lopussa yksin" kirjoituksessa. Minä suunnittelen tällä hetkellä meneväni seurakuntani vapaaehtoistyöhön. Unelmissa on juuri auttaa vanhusta ja myös ystävystyä. Hyvää helmikuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tommy Tabermann osasi sanoa niin, että tuntuu <3 Ja kyllä - tuo lause pysäytti. Miten hienoa, että olet ajatellut seurakunnan vapaaehtoistyötä - se on arvokasta työtä ja uskon, että jokaiselle löytyy juuri se omannäköisensä työ. Ja kiitos - hyvää helmikuun jatkoa myös sinulle <3

      Poista
  9. Tämä oli kaunein ja koskettavin ystävänpäivään liittyvä kirjoitus <3

    Itseäni ahdistaa jonkin verran myös tämä suomalainen versio päivästä, vaikka onkin aavistuksen vähemmän siirappinen. Jopa niin, etten tokeentunut lähettämään itse edes viesteillä toivotuksia. En vain halunnut viettää päivää somessa.
    Tiedän itsekin hyvin yksinäisiä ihmisiä ja heidän kohtaamisensa on vaikeaa. Siinä mielessä, että vaikka kuinka pitää yhteyttä ja sovitaan, että nähdään tai soitetaan, he eivät ota yhteyttä. Se on hyvin hankala tilanne, kun ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
    Vanhusten asiat ovat niin sydäntä lähellä, sillä oma isäni on nyt muuttanut pysyvästi hoitokotiin. Siellä käynnit ovat surullisia ja jopa ahdistavia, mutta kotonakaan ei pysty asumaan, koska äidin kuorma olisi liian raskas ja voisi johtaa hänenkin nääntymiseen. Meitä on onneksi aika laaja porukka jotka käydään hänen luonaan.

    Leppoisaa sunnuntaita Arja ja kiitos tästä hyvän mielen kirjoituksesta, mitä oli ihana lukea aamuvarhaisella sateen ropistessa ikkunaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhusten asiat ovat itselläkin akuutteja - appeni oli 2 viimeistä vuottaan hoitokodissa ja anoppi kulki rollaattorin kanssa joka päivä häntä sielläkin hoitamassa - kotona eivät voimat enää riittäneet. Onneksi oli hoitokoti sen verran lähellä, että hän pystyi siellä vierailemaan niin usein. Nyt ei appea enää ole ja on pidettävä huoli siitä, ettei anoppi jää yksin - onneksi meitä on aika laaja tukiverkosto ja hänellä on sentään ystäviäkin vielä elossa. Omaa äitiäni lähden nytkin ensi viikolla muutamaksi päiväksi katsomaan Hollolaan ja omatunto soimaa jatkuvasti, miten harvoin sinne pääsen. Onneksi minulla on maailman paras pikkuveli, joka asuu Hollolassa ja käy äitini luona melkein päivittäin ja auttaa äitiä kauppamatkoilla jne. Asiansa äiti pystyy hoitamaan itse - pää toimii mutta jalkojen kanssa on ongelmia. Ja ystäviä ei enää kovin paljon elossa ole ja hekin melkein liikuntakyvyttömiä - tai muistisairaita. Soittelemme äidin kanssa joka päivä, välillä useamminkin - mutta eihän se sitä yhdessä olemista korvaa.
      Oikein hyvää sunnuntaita sinulle, Maarit - täälläkin sade ropisee mutta ei haittaa: tytär ja Micu-kisuli ovat käymässä!

      Poista
  10. Kaunis ja koskettava kirjoitus Ladylta ♥
    Kiitos sinulle ystävyydestäsi ja toivottavasti nähdään lähitulevaisuudessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjo - ja toivottavasti nähdään pian; ihan liian pitkä aika on viime kerrasta <3

      Poista
  11. Ystävyys on kyllä kultaa kalliimpi asia. Minä kävin jo vapaaehtoiskoulutuksen, jotta alan ystäväksi vanhukselle, mutta noloa - yrittäjyyden kiireet ja pikkulapsiarki veivätkin sitten niin, etten ole ehtinyt. Yllätyin miten sidottua se olisi ollut, etten saanut itse ehdottaa aikaa ja päivää vaan pitäisi sitoutua samaan kellonaikaan ja päivään joka viikko. Haasteellista tässä tilanteessa. Harmittaa kyllä kovasti, yksinäisiä vanhuksia on aivan liikaa, kuten muutenkin yksinäisiä ihmisiä. <3 Aurinkoista loppuuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin, että kävit tuon koulutuksen ja ymmärrän hyvin, jos toiminta ei tällä hetkellä sovi elämäntilanteeseesi. Ei pikkulapsiarkeen ja yrittäjyyteen voi kauheasti säännöllistä toimintaa liittää. SPR:llähän on myös jotain kertaluontoistakin toimintaa - voisiko tuota sinun koulutustasi hyödyntää siinä?
      Mutta ole armollinen itsellesi - ihminen ei repeä kaikkeen eikä tarvitsekaan <3
      Aurinkoa myös sinulle ja perheellesi, Katja <3

      Poista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig