Kesän viimeinen päivä

Niin päättyi tämäkin kesä. 

Huomenna alkaa jo syksy. 

Ja vaikka syksy onkin lempivuodenaikani, olisin tänä kesänä halunnut monta kertaa painaa pausenappia. 

Sillä niin upea, ihana oli kesä 2014.

Enempää en kesää muistele - senhän olen tehnyt jo postauksessani Loman viimeinen päivä .

Mutta vielä oli  kesää tämä päivä. 

Ihana, aurinkoinen sunnuntai.

Ja koska sää helli niin suloisesti, päätimmekin Isännän kanssa poiketa Turussa Kansainvälisillä markkinoilla.

Nämä markkinathan ovat kiertäneet ympäri Suomea ja tämän viikonlopun ne olivat Turussa. 

Markkinat olivat levittäytyneet Turun upeimmille paikoille jokirantaan ja Vanhalle Suurtorille.

Joen molemmat rannat olivat täynnä kojuja jos jonkinlaisia Tuomiokirkkosillalta ohi Kirjastosillan, josta tämä kuva on otettu.

 Vanha suurtori oli yhtä kukkaloistoa - ja sinne ihanien värien keskelle oli liikkeelle lähtenyt hurja määrä ihmisiä.  

 Ja tämä Lady oli mennä sekaisin siitä väriloistosta. 

Oli väriä jos jonkinlaista.

Oli kukkaa jos minkälaista.

  

 Ja tulihan sieltä jotain mukaankin. Tosin enemmänkin olisin ostanut, jos Isäntä olisi suostunut kantamaan;)

 Ja tottakai, kun markkinoilla oltiin, oli tarjolla myös herkkuja. 

Oli ihania juustoja eri puolilta Eurooppaa, oli makkaroita, pizzaa, lettuja, munkkeja.

Oli lihatuotteita, hilloja, hunajaa, teetä, erilaisia kahveja, suklaata - oli jos jotakin.

Kiertelimme pitkin aluetta ja tapasimme myös muutamia tuttuja reitin varrella. 

Ihailimme käsityöläisten tuotteita: vaatteita, koruja, puutöitä.

Kaikenlaista löytyi.

Ja eri maat liputtivat kukin kojujaan - näinkin useamman maan kansallislippuja ja näin myös omamme.

Siellä liehui upeasti Suomen lippu ja kertoi, että kyllä meilläkin on ihan omaa ruokaperinnettämme. 

Joka kelpaa ihan minne vain - niinkuin nyt vaikka Kansainvälisille markkinoille;)

 Ja vaikka tälle herkkupeppuladylle olisivat maistuneet vaikka mitkä herkut, päädyimme ruokailemaan kojulle, joka supisuomalaisti tarjosi kalaa.

 Tuon muikkukeon alla on vielä lohta, paistettuja perunoita ja vihanneksia. 

Ja kaikki meni! Arvatkaa huviksenne, olinko ähkynä? 

Jos olisi pystynyt, Isäntä olisi voinut kieritellä minut autolle;)

Ruuan jälkeen vielä pieni kierros herkkukojuilla. 

Ja poseeraukset jokirannassa. Rönttaliisa markkinoilla.

 Kotiin tulimme illansuussa. Jotain muutakin kuin kukkasia tuli ostettua. Herkuista en sano mitään.

Huomenna alkaa siis syksy. 

Toivotaan, että saamme yhtä upean syksyn kuin oli kesäkin.

Jos vähän sataa ropisee, ei haittaa, kunhan ei koko ajan.

Nautitaan syksyn tuulista, luonnon väreistä ja sadosta, jota vielä korjataan.

Sytytellään illalla valoja, kääriydytään vällyihin, otetaan lämmintä juotavaa ja siirrytään ulos ihmettelemään pimeyttä ja tähtitaivasta.

Niin aion minäkin tehdä kun saan tämän kirjoitettua. 

Otan kahvini ja menen vielä takapihan keinuun hyvästelemään kesän.

Kiitos kesä 2014!

Upeaa syyskuuta ihan jokaiselle!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Ei koskaan kuosihousuja minulle - ja muita syötyjä sanoja

Täällä blogistaniassa on kierrellyt haaste syödyistä sanoista ja päätin napata siitä kiinni.

Se kun alkoi elää mielessäni ihan omaa elämäänsä ja löysin itsestäni varsinaisen sanansasyöjäladyn.

Never say never - helppo sanoa ja yksi motoistani onkin ollut, että älä sano: en minä koskaan. 

Ja sittenkin olen sen sanonut.

Kun näitä "ei koskaan" -juttuja alkoi mielessäni vilistä vähän liikaa, päätin paljastaa syödyt sanat vain viimeisen viikon ajalta. Sillä siihenkin niitä ehti kertyä ihan tarpeeksi.

Tässäpä näitä:

1. Ei koskaan enää kuosihousuja minulle.

Kun kuosihousuja alkoi ilmestyä toissa kesänä vähän yhden jos toisen päälle, katselin niitä ja totesin, että ei enää minun päälleni, kiitos. Olin kuosihousuajat elänyt jo vuosikymmeniä sitten ja ajattelin, että tällä ahterilla on parempi olla kuosia käyttämättä.

Kuitenkin jo viime kesänä sorruin sellaiset itselleni ostamaan. Alesta hankitut pöksyt ihan kesän lopulla eivät päälle asti ehtineet ja unohdin ne tyystin. 

Kunnes sitten löysin ne tänä kesänä - ja erehdyin laittamaan päällenikin. 

Ja voi miten mukavat ne olivat. 

Hieman liian suurena ostetut housut eivät kiristäneet mistään ja niinpä laitoin ne viime viikolla säiden viilettyä töihinkin.

Niin tuli sanat syötyä.

Töiden jälkeen poika otti kuvia - ja noiden kuvien jälkeen voin vain todeta: 

ei enää ikinä kuosihousuja minulle - töihin tai julkisille paikoille ainakaan. Kotona saatan noita käyttää. Pitäisi varmaan kuvauttaa kaikki vaatteensa päällänsä - saattaisi aika moni vaatekappale siirtyä kierrätykseen;)

2. Tämä Lady ei kokoa enää yhtään Ikea -huonekalua.

Viime kesänä kerroin poikani asunnon remontista ja ja pojan muutosta, jolloin muuttokuormaan sisältyi aikamoinen määrä Ikea -huonekaluja. Niitä pojan kanssa koottuani totesin polvet ja rystyset kipeinä, että ihan vähään aikaan en sitten näitä kokoa. 

Vannomatta paras - kun tyttären tavaroita lauantaina hänen asuntoonsa muutettiin, oli mukana taas lasti Ikealta. 

Ja siellähän se Ladykin mukana kokoili niitä. 

Tuloksena taas kipeät polvet ja rystyset.

Tuota kuvaa kun katson, niin huomaan rikkoneeni toisenkin lupaukseni: ei koskaan belfietä meikäläisestä. 

No, tämä on poikani nappaama kuva, joten ei se ihan oikea belfie ole - mutta taidan luvata, että viimeiseksi ahterikuvaksi tässä blogissa tämä jää. Toivottavasti. Ei ollut tarkoitus teille pyllistää;) 

3. Ei enää herkkuja ylenmäärin.

Raskas työ vaatii raskaat huvit! 

Kun päivän olin lattialla konttaillut ja ruuveja väännellyt, sorruin kotona lakupussiin. Eihän siinä mitään, jos muutamalla lakulla silloin tällöin herkuttelee, mutta pakkokos se oli koko pussi kerralla vetää? Taas tuli rikottua yksi lupaus.

Enemmänkin näitä syötyjä sanoja löytyisi tämänkin viikon ajalta, mutta kun olen itselleni luvannut, että ei enää kilometrin mittaisia postauksia tähän blogiin, niin jätän toiseen kertaan.

Nyt lupaan, että yritän olla lupaamatta täällä blogissa mitään. 

Ja hyvin todennäköisesti sen rikon.

Siispä parempi vaan todeta: 

Never say never.

Olisipa hauska kuulla ja lukea sinun rikotut lupauksesi ja syödyt sanasi - otahan koppi!

Eletään kesän 2014 viimeisiä päiviä, joten

Kivaa loppukesää kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Kiitosten paikka

Kiitos on sana, jonka kuulemiseen ei koskaan kyllästy.

Se on sana, joka ilahduttaa ja lämmittää mieltä.

Kiitoksen lausuminen ei paljon vaadi, mutta silti teemme sen liian harvoin. 

Itse huomaan, että olen kiitokseni kanssa monesti myöhässä - kun en ole älynnyt kiittää ajoissa, niin tuntuu, että en ilkeä jälkikäteen kiitostani sanoa. 

Ja sittenkin, kyllä kiitos vaikka myöhästyneenäkin ilahduttaa. 

Kun se tulee sydämestä.

Joten tässä - sydämestä: 

Kiitokset teille kaikille, jotka niin hienosti olette postauksiani kommentoineet. 

Kommentit ilahduttavat aina - ja etenkin edellisen päivitykseeni Miten kävi kevyemmän askeleen saamani kommentit osuivat sydämeen. Te upeat, ihanat naiset lohdutitte minua, annoitte minulle toivon ja rohkeuden sanoja ja näytitte, että täällä blogimaailmassakin ihmiset välittävät toisistaan ihan aidosti. Kiitos siis teille!

Kiitos myös kaikille uusille lukijoille. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette mukanani jaksaneet pysyä. 

Jokainen teistä on tervetullut - ja jokaisesta kiitän. 

Viime vuoden lopussa tein vain yhden lupauksen tälle vuodelle: lupauksen joka päivä listata 5 asiaa, joista olen kiitollinen. Pakko on tunnustaa, että ihan joka päivä en tuota lupaustani ole täyttänyt. Enkä edes joka viikko. Mutta aika hyvin on kiitosvihkoni täyttynyt asioista, joista olen saanut olla tämän vuoden aikana kiitollinen. Tämä blogi ja sen kautta tulleet ihmiset elämässäni - joko vain blogien ja kommenttien kautta  tai ihan elävässä elämässä - olisitte ansainneet tuohon vihkoon useammankin merkinnän. 

Kiitoksen lausun myös siitä, että olen taas kerran ollut Lucky Lady, sillä voitin blogin Lumo lifestyle arvonnassa hienon voiton: kauneus- ja hygieniatuotteita aikamoisen määrän.

On tuotetta jos jonkinlaista - ja kaikki tulevat käyttöön ihan taatusti.

Arvonta liittyy Kävele sydämen puolesta -kampanjaan ja palkintoon sisältyi myös jotain tälle Ladylle oikein tarpeellista ja hyödyllistä.

Te, jotka olette blogiani pitempään lukeneet, muistanette, että minun voimavärini on punainen - ja tuollaiset punaiset korkokengät aion hankkia sitten, kun tulevasta jalkaleikkauksestani olen toipunut.

Korkokengillä en toki aio niille kävelylenkeille lähteä, joilla minua tulevat vauhdittamaan arvontavoittoon sisältyneet käsivarteen laitettava kännykkäpussukka ja hansikkaat, joilla voi puhelimen kosketusnäyttöä näpytellä. Nämä tulevat olemaan kovassa käytössä heti, kun taas kävelylenkeille pääsen.

Vielä on pakko näyttää ihan erikseen eräs paketissa ollut tuote, jonka nähdessään poikani totesi: on tainnut paketin lähettäjä tietää, kenelle paketti lähtee;)

Kiitos siis Lumo lifestyle -blogin Lumolle, jonka  motto on: jokainen päivä, arkinenkin, voi olla lumottu. Käykääpä tutustumassa tähän nimensä mukaisesti lumoavaan blogiin, kannattaa.

Kiitos myös eräälle pelifirmalle, joka päätti antaa tyttärelleni kuukauden työurakan. Tämä tarkoittaa sitä, että hän asustelee vielä vähän aikaa täällä kotona, vaikka suurimmat huonekalut onkin viikonlopun aikana hänen uuteen kotiinsa muutettu. Nimittäin uudessa kodissa ei vielä ole nettiyhteyksiä ja kaikkien koneiden, piirtolevyjen ja muiden vehkeiden virittely työkuntoon kaiken sen muuttosekamelskan keskellä ei kyllä työntekoa olisi mahdollistanut. Joten ihan vielä en nessuja tarvinnut;)

Tähän uuteen viikkoon sisältyy taas touhua jos jonkinlaista: työtä, tyttären tavaroiden rahtausta, ystävien tapaamista - ja viikon lopulla saan kuulla senkin, mitä jaloilleni kirurgisetä aikoo tehdä. Valehtelisin, jos sanoisin, ettei jännitä;)

Hyvää elokuun viimeistä viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Miten kävi kevyemmän askeleen?

Viime syksynä kerroin postauksessani Kevymmin askelin syksyyn siitä, miten olin onnistunut aloittamaan hyvinvointi- ja kuntoremontin tiputtaen samalla 8 kiloa.

Silloin uhoilin, että tarkoitus olisi vielä tiputtaa 5 kiloa, mutta enpä ole tainnut asiaan tuon jälkeen palata enkä kertoa, miten sujuu.

Hiljaisuudelle on ollut ihan syynsäkin - kukapa sitä epäonnistumisiaan ja sortumisiaan täällä niin auliisti repostelisi? 

No, en tiedä siitä auliudesta, mutta ajattelin nyt kuitenkin hieman paljastaa, kuinka projekti voi.

Siis mikä projekti? Näin voisin tällä hetkellä kysellä. Ei nimittäin ainakaan loistavasti ole edennyt.

Jouluun saakka pystyin pysymään ruodussa sekä liikunnan että syömisten suhteen - sitten repsahdin. Ruokapuolen sain joltiseenkin kuntoon heti joulunjälkeisissä katumusharjoituksissa, mutta liikuntapuolella en samaa voi kehuskella.

Minulla nimittäin aktivoitui toisessa jalassa vanha vaivani, Mortonin neuroosi (hermopinne päkiässä), niin pahaksi, että kävelyt oli sitten kävelty. Hyvä kun töissä pystyin käymään.

Lisäksi tuo linkaten kävely toi mukanaan muitakin vaivoja - ensin kipeytyi polvi, sitten meni keväällä selkä. Ja hyvä, että meni, sillä muuten olisi kuulemma mennyt lääkärin mukaan lonkka - ja sepä ei sitten enää olisikaan ollut ihan helppo juttu korjata.

No, helppo ei ihan ole tämä jalkakaan - minulle on tulossa jalkaleikkaus. Tarkoituksena on korjata muutama vuosi sitten luutumatta jäänyt, rustottunut nilkkamurtuma ja molempien jalkojen vaivaisenluut. 

Tuo murtumasta jäänyt rustottuma on nimittäin se perimmäinen paha koko jalkashown taustalla - rusto aiheutti sen, että astuin virheasennossa ja tämä virheasento kasvatti jalan ennen ihan siedettävän vaivaisenluun valtavaksi - ja aiheutti tuon hermopinteen päkiän alle. 

Niin se vain on, että yksi huonosti hoidettu vaiva voi saada aikaan paljon - eikä useinkaan hyvää.

En siis pystynyt liikkumaan koko kevään aikana - ja kesänkin aikana hyvin rauhallisesti - jalka kuitenkin kesti selkään saatujen myrkkyjen ja kevään ajan jatkuneen fysioterapian jälkeen ihan hyvän mittaiset kävelymatkat - mutta hitaasti on pitänyt kävellä.

Polvien takia en ole pystynyt pyöräilemäänkään, joten ainoat liikuntamuodot ovat olleet kuminauhajumppa, punttien nostelu ja kahvakuulaharjoitteet. Ja niillä ei aineenvaihduntaa vauhditeta.

Nuorillahan aineenvaihdunta usein toimii vaikkei mitään tekisikään, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä hitaammaksi käy myös aineenvaihdunta. Ja sillä, ettei se toimi, on seurauksensa.

Turvotus on välillä melkoista. Ja painoakin on tullut lisää - sellaiset pari kiloa, joten olen kyllä kilojen puolesta ihan vielä sallituilla painoindekseillä.

Mutta siinäpä se ongelma onkin - eivät nuo painoindeksit kerro sitä, milloin ihmisellä on hyvä olo - se ihan oma ihanneolonsa. Olkoon paino mikä tahansa, turvotus ketuttaa - olo on tukala koko ajan ja kun minulla on riesana tuo fibromyalgia, äityvät särytkin turvotuksen myötä hankaliksi. Säryt taas hankaloittavat yöunia. Ja noihin särkyihin ainoa lääke minulle ovat olleet liikunta ja uni. 

Sen verran olen elämän koulussa oppinut, että kun huonosti nukuttujen öiden jälkeen olo alkaa olla kuin zombilla ja saa pelätä, milloin liikenteessä kävelee auton alle kun on nukkua pystyyn, on pakko katkaista peli ja jäädä muutamaksi päiväksi vain lepäämään. 

Sillä kyllähän se unikin lopulta tulee - mutta työssäkäynnin kannalta väärään aikaan. Muutaman päivän lepo ja taas jaksaa muutaman viikon ahertaa.

Silti - näistä pikku vastoinkäymisistä huolimatta - olen yrittänyt pitää kiinni terveellisemmästä syömisestä.

  Temput siihen hyvään oloon ovat edelleenkin tuota liikuntaa lukuunottamatta samat kuin viime syksynä. Ja edelleenkin herkuttelut silloin tällöin sallittuja;)

Tervettä on tunnistaa väsymys - ja ottaa torkut silloin, kun siltä tuntuu. Ehkä ei nyt sentään töissä, mutta muulloin. Liikkua sen minkä voi. Hemmotella itseään - ja antaa muidenkin hemmotella.

 Ja odotella sitä jalkaleikkausta ihan kaikessa rauhassa. Kuun lopulla selviää, selviänkö yhdellä leikkauksella vai pitääkö tehdä kaksi. Sitä kahta vastaan taistelen kaikin keinoin. Toivottavasti leikkaus tehdään ennen lumien tuloa ja pystyn kuntouttamaan jalkojani vielä sulasäiden aikaan. 

Ja vapauttavaa on peiliin katsoessa lohduttautua Elisabeth Taylorin toteamuksella: "Neljänkympin jälkeen naisen on valittava joko kasvot tai vartalo." Tosin voisivat ne vartalon rasvat laskeutua muuallekin kuin mahaan ja takamukseen - ja ne kasvojen muualle kuin leuan alle. 

No, kaikkea ei elämässä voi saada - mutta siitä vähemmästäkin voi ottaa ilon irti!

Iloa elämään - ihan kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Loman viimeinen päivä

Viimeinen lomapäivä. 

Olen tänään selaillut tämän kesän kuvia ja muistellut tätä lomaa.

Tämä upea kesä 2014.

Perheen, ystävien ja pienten matkojen kesä.

Hellekesä.

Muutosten kesä.

Tähän kesään on mahtunut niin hopeahääpäivää, ystäviä kaukomailta, paljon naurua, palaneita olkapäitä, lekottelua auringossa, ilmalämpöpumpun hurinaa, pitkiä kävelyretkiä, yhteisiä pitkiä iltoja herkkujen äärellä, matkoja kotimaassa ja Tallinnan reissu, syntymän ihmeen seurailua - ja haikeutta.

Niistä ihanimmista muistoista ei blogissani kuvia näy, sillä niihin kuviin sisältyvät niin ystävät kuin perhekin - ja ne muistot tallennan syvälle sydämeen. Ne kaivan esille, kun tulevat syksyn myrskyt ja talven ankeat pimeät päivät.

Tänään pitäisi etsiskellä jostain työpaikan avaimet, kalenteri ja pakkailla laukku. 
Työkännykkä odottaa työpaikalla - sitä en edes tuonut lomille;) 

Ja jos viisas olisin, katsoisin valmiiksi ensi viikon vaatteet. 

Epäilen suuresti - enköhän minä vain kiireessä jotain puhdasta ja melkein sileää yritä vaatekaapin kätköistä löytää;)

Tyttären asunnon remontti alkaa olla valmis - Isäntä siellä vielä tänään viimeistelee. Siis korjailee virheitä. 
Minä ja tytär siivoamme sitten viikolla töiden jälkeen jäljet ja pesemme paikat. 

Ensi viikonlopulla todennäköisesti muutetaan sitten tytär uuteen kotiin.

Ja itkut itketään vasta sitten - nyt nautin täysillä vielä tästä päivästä, kun tytär tuossa sohvalla ottaa päivänokosia, lohi paistuu uunissa ja poikakin tulee kotiin syömään. 

Aurinko paistaa ulkona, vieno tuulenvire heiluttelee pihakoivun lehtiä  - elämä on aika siunattua juuri nyt.

Huomenna töissä lataan työkoneelleni taustakuvaksi vaikka tämän kuvan mökkimaisemista Timovaarasta:

Muistelen valoisiä kesäöitä ja yritän muistaa, että kesä ei ole vielä ohi. 

Sillä vielä on jäljellä kauniita elokuun kesäpäiviä, upeita pimeneviä iltoja. 

Vielä saamme nauttia loppukesän tuoksuista, tuulista ja herkuista. 

On sadonkorjuun aika.

Joten otetaan mallia oheisesta Inge Löökin mummokuvasta ja kohotetaan malja ystävyydelle ja kesälle!

kuva tyynynpäällisestä, jonka löysin Naantalista

Upeaa elokuun kesää kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.