Viime lauantaina koitti sitten päivä, jota jo kriiseilin jo postauksessani Yksi kevätpäivä.
Nimittäin sain kuin sainkin itseni tsempattua mukaan Indiedaysin tämän kevään bloggaajatapahtumaan
Blogger´s Inspiration Dayhin ja iltagaalaan Indiedays Blog Awardseihin.
Asukriisit kuittautuivat sillä, että pysyin ostolakossani enkä ostanut mitään uutta.
Kaapista kaivelin ne vetimet, mitkä päälle mahtuivat.
Lauantaiaamuna lähdimme isännän kanssa ajelemaan kohti Helsinkiä ja autossa tarkistelin,
missäs se päivätapahtuma oikein olikaan. No Maxinessa
- eipä näyttänyt kartan mukaan olevan pitkä matka.
Olimme varanneet hotellihuoneen vakiopaikastamme Scandic Simonkentästä,
joka sijaitsee aivan Kampin vieressä ja auto ajettiin Kampin P-Cityparkkihalliin.
Isäntä, joka ei osallistunut itse kekkereihin, jäi roudaamaan kapsäkkejä hotellille
ja minä näppäränä Ladyna lähdin suunnistamaan kohti Maxinea.
Varmuuden vuoksi laitoin kännykän navigaattorin päälle.
Sehän ohjaisi minut suoraan ilman mutkia oikeaan paikkaan.
No niin - olisihan se ohjannut, jos olisin älynnyt valita siitä reittihauksi kävelijä -vaihtoehdon - minulla oli päällä haku autolle.
Niinpä sitten kävelin reitin. Ja kävelin toisenkin.
Narikkatorille siihen Kampin viereen taas kerran päädyttyäni yhytin onneksi jo sieltä tapahtumasta poistumassa olevan
Johannan ystävineen ja sain kysyttyä, että missähän se paikka oikein onkaan.
Johanna näytti, että nuo vieressä olevat portaat ylös ja siitä pari askelta oikealle.
Kiitos, Johanna, avusta - ilman sinua olisi saattanut päivätapahtuma jäädä käymättä
- olin jo aika lailla myöhässä muutenkin.
Niinpä niin - Maxine oli juuri siinä vieressä.
Se sijaitsi 6. kerroksessa ja sinne mentiin hissillä.
Sillä samalla hissillä, jolla olin aiemmin tullut sieltä parkkihallista ylös.
Itse tapahtumassahan oli tarkoitus verkostoitua ja käydä tutustumassa eri yritysten standeihin.
Minä jätin tämän osuuden väliin ja keskityin bongailemaan bloggaajatuttuja.
Sitä varten olin Helsinkiin tullutkin.
Ihania ilopillereitä molemmat! Juuri niin kuin blogeissaankin.
Herkkujakin olisi ollut tarjolla vaikka kuinka paljon - nuo kuppikakut veivät kielen mennessään.
Tai ei nyt ihan - sillä kyllähän minulla kieli kävi - juttuseuraa löytyi.
- ainoastaan Sadun olin aiemmin livenä tavannut ja oli hienoa nähdä teitä kaikkia.
Olette kaikki juuri niin upeita, lämminhenkisiä ja sydämellisiä kuin ajattelinkin. Ihania naisia!
Muutaman kuvankin sentään sain - oheisessa kuvassa seurassani Katja Nainen Talossa -blogista ja Misorella
- kuvaajana Katja Optimismia ja energiaa -blogista.
Tilaisuudesta lähdin suoraan hotellille, jossa isäntä jo odottelikin.
Kävimme pikku kierroksella Kampissa ja totesimme, että aika ei riitä kunnon ruokailuun.
Niinpä haimme vain Picnikistä salaatit ja söimme ne hotellilla, jossa aloin pikku hiljaa laittautua iltaa varten.
Ja asukuvia ei tämä bloggaaja tietenkään ottanut - eikä edes kameraa mukaansa iltagaalaan.
Pikkulaukkuun kun ei paljon mahtunut kännykän, varasukkahousujen ja huulipunan lisäksi;)
Mekoksi olin valinnut mustan kotelopuvun, jossa on valkoiset tereet tuomassa vähän särmää.
Tylsä kuin mikä, mutta mahtui hyvin päälle. Ja tuon mekon kangas on kudottu napakasti kuosiin
- mekko on raskas ja laskeutuu niin, että ihan joka muhkula ei näy.
Ja kun siinä on vielä puolihihat, niin eivät allitkaan pääse häiritsemään ketään.
Isäntä saattoi minut varmuuden vuoksi gaalan tapahtumapaikkaan, Club Capitaliin,
jonne hotellilta ei ollut kuin muutama korttelinväli.
Itse juhlapaikassa odotti aikamoinen meteli ja ihmispaljous, mutta kun nousin portaat ylös vastaanottoaulaan,
bongasi minut lämpimään halaukseensa ihana Marjukka - siinä olivat myös upeat Business Woman,
Tiian kanssa uskaltauduin myös kuvausseinälle yhteiskuvaan, joten asukuvan voi
halutessaan jossain vaiheessa löytää Indiedaysin showroomista - tai jostain mikä lie;)
Marjukan, Business Womanin ja Saran blogeja olin seuraillut jo ennenkuin omani edes oli ajatuksissakaan
ja he ovatkin minulle muotibloggaajien aatelisia - aikuisia naisia, joilla on tyyli kohdillaan.
Ja niin kuin saatoin todeta, myös sydän paikallaan.
Ja vielä kun ihana ilopilleri Minttu löysi minut ja halasi kuin olisi ikänsä tuntenut,
niin enpä minä illalta enää enempää odottanut.
Vaan sainpa silti - moni muu blogeista tuttu kävi moikkailemassa ja vaihtamassa pari sanaa.
Tapasin myös sen ainoan miesbloggaajan, jonka blogia luen - Mikon. Hurmaava herrasmies.
Musiikki pauhasi täysillä koko ajan - ja istumapaikkoja ei ollut.
Ohjelmaa kuitenkin oli: tapahtumassa julistettiin Brand New Face -mallikilpailun voittajat,
Paperi T (ei hajuakaan koko artistista ennen tätä tapahtumaa) räppäsi muutaman kipaleen
ja vielä julistettiin Indiedaysin Blog Awards -voittajat.
Sen jälkeen alkoivatkin sitten ilmeisesti varsinaiset bileet.
Niitä nimittäin en jäänyt kokemaan.
Silloin oli aika tämän Ladyn lähteä hipsimään kohti hotellia.
Jalat huusivat hoosiannaa ja väsymys painoi silmiä.
En ollut sittenkään niitä uhkaamiani Ainoja jalkoihini laittanut, vaan maltillisella korolla varustetut korkkarit.
Ja päivän harhailukävelyt ja seisomiset alkoivat vaatia veroaan.
Soitin isännälle, että lähden kohti hotellia ja hän lupasi tulla vastaan varmistettuaan ensin, että osaan reitin.
Köpöttelin hitaasti kipeillä jaloillani niitä himpskatin mukulakivikatuja ja jos olisin kehdannut,
olisin hipsinyt sukkasillani sen matkan - vaan sen verran paljon oli ihmisiä iltaviileydessä vilttien alla katukuppiloissa,
että en ilennyt - luulivat jo varmaan muutenkin horjuvaa ja varovaista kävelyäni katsoessaan erään Ladyn nauttineen liikaa juomapöytien antimia!
Isäntää ei kuulunut, ei näkynyt. Soitti sentään ja kyseli, missä kohtaa olen.
Kun kerroin maamerkit, hän totesi vain, että etpä paljoa olekaan ehtinyt eksyä.
Ihan vain muutaman korttelin.
Jäin sitten siihen odottelemaan isäntää, joka tuli ja korjasi eksyneen talteen.
Hotellilla jäimme vielä aulabaariin drinksuille - isännälle drinksu ja minulle kahvit.
Ja totesimme, että emme jaksa jatkaa minnekään juhlimaan tai syömään,
vaan menemme huoneeseemme ja katsomme telkkarista Vareksen.
Siis minä hotellihuoneessa jo ennen klo 22!
Enpä muista, koska näin olisi aiemmin tapahtunut - minähän olen yleensä se,
joka hypin valomerkkiin asti silloin, kun bilettämään lähden;)
Enkä jaksanut edes sitä Varesta - nukahdin kesken kaiken ja nukuin sikeästi aamuun saakka.
Enkä myönnä kuorsanneeni vaikka isäntä toista väittääkin.
Aamulla ennen aamiaiselle lähtöä oli aika tarkistaa vauriot; testaukseen saamani Compeed -rakkolaastarit olivat enemmän kuin tarpeen!
Rakkoja nimittäin oli - ja useampi.
Turhamaisuudesta ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!
Aamiaisen jälkeen lähdimme tavarat pakattuamme ajelemaan kohti Kaarinaa
- minun jaloillani ei olisi kävelty enää sitä kaupunkikierrosta, jota olimme alunperin suunnitelleet.
Mitä jäi käteen tällaisista kekkereistä?
Vaikka tunsinkin mennessäni olevani outo lintu, saivat ihanat bloggaajaystävät minut toisiin aatoksiin.
Kyllä meihin bloggaajiin mahtuvat niin ne viimeisiin muoti- ja merkkiluomuksiin pukeutuvat fashionistat,
upeat sisustus- ja lifestylebloggaajat kuin yksi höperö Ladykin.
Sillä jos blogin suola ovat lukijat, ovat toiset bloggaajat se mauste.
Monenlaiset - monesta eri blogigenrestä ja ikäryhmästä. Sielunsiskot ja kaverit.
Heidän takiaan tuonne kannatti lähteä!
Kiitos teille kaikille ihanille, upeille naisille - oli ilo ja kunnia saada tavata teitä.
Ja tulen toistekin. Nähdään joskus paremmallakin ajalla.
Kaino toivomus Indiedaysille ensi kertaa varten:
järjestäkää paikalle johonkin nurkkaan sellainen vanhusparkki yli 50-vuotiaille kompurajaloillle
- tai sanotaan nyt kuitenkin Ladyparkki yli nelikymppisille - muutenhan minä saisin siellä yksikseni höpötellä;)
Oikein hyvää viikkoa kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata
Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.