Tarjolla viisikkoja

Kun tuli edellisessä postauksessa luvattua, että vastailen minulle tulleisiin haasteisiin, niin aloitellaan yhdestä vanhimmasta. Sain jo maaliskuussa Pirkolta blogista Elämää ja elämyksiä viisikko -haasteen.

Kiitos, Pirkko, haasteesta, johon  vasta nyt vastailen. Ihan hävettää, jos suoraan sanon. Että näin kauan olen antanut tämänkin roikkua. Mutta muistan sentään vielä, että tällainenkin oli odottamassa (en mä mitään muistaisi, jos en kirjaisi näitä saatuja haasteita)!

Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkko kirjoittelee mahtavia matkakuvauksia, ihania kissajuttuja - voi mitä kaunokaisia hänen upeat kissansa ovatkaan - ja vielä hän ehtii hoitamaan puutarhaakin. Käykääpäs vilkuilemassa Pirkon blogiin.

Tässä siis Ladyn vastaukset viisikko -kysymyksiin:

Viisi asiaa joita tarvitsen päivittäin:
Kahvia - ilman sitä ei lähde tämä romueukko käyntiin - eikä pysy käynnissä. Ja jos sitä ei saa, tulee minusta päänsärkyinen kiukuttelija. 
Juttelua kissalle - luulenpa melkein, että jos minulla ei olisi Viirua, en olisi niinkään tolkuissani kuin olen - paras stressitohtori ikinä - ja kukaan ei ihmettele, mitä minä yksikseni höpötän.

Päivätorkut - työpäivinä töiden jälkeen Viirun kanssa - kun yöunet ovat olemattomat, niin muuten loppuisi virta.

Silmälasit - ilman en näe mitään - minulla on monitehot tavallisella ja tummentuvalla linssillä sekä aurinkolasit vahvuuksilla, mutta yleensä korvaan ne aurinkolasit noilla tummentuvilla; ei tarvitse vaihdella koko ajan - ja sitten tietysti vielä päätelasit, jotka on ihan ehdottomat - kyllä väheni niiden myötä migreenit.

Villasukat - aina ja kaikkialla, kesät talvet - jopa etelänmatkoilla mukana.

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:
Kirjafriikille tosi vaikea kysymys, joten listaan niitä, joita viimeaikoina olen lueskellut:

Camilla Läckbergin dekkarit - kaikki, mitkä olen käsiini saanut, koukuttavia
André Brink: Tuokio tuulessa - vuosien jälkeen tartuin taas tähän - kaunista kieltä, upeita maisemia, erilainen rakkaustarina

Qiu Xialong: Tapaus Mao - dekkari tämäkin, mutta vähän erilainen - kurkistus kiinalaiseen elämänmenoon

Mary Berg: Päiväkirja 1939-1944, Kasvun vuodet Varsovan ghetossa - hologaustia ei saa unohtaa!

Adriana Zarri: Rukoileminen on niitty - runokirja, jonka löysin jo lukiovuosinani ja johon palaan aina uudelleen - ollut taas yöpöydälläni viime syksystä lähtien. Yksi niistä kokemuksista, joka aikoinaan auttoi minut ahtaan uskon syövereistä avarammille laitumille.

 Viisi materiaalista lahjatoivetta:

iPad

 Lisähärpäkkeitä kameraan

Olohuoneeseen uudet lampunvarjostimet

Boknäsin kirjakarusellihylly - ja vaikka useampia

Eteiseen uusi lipasto

Viisi paikkaa, joihin haluan matkustaa (uudelleen ja uudelleen ja sitten yksi uusi kohde):

Minne uudelleen mennä:

Budapest - aina vain, uudelleen ja uudelleen

Praha - sama kuin edellinen

Lontoo - kuin myös
Pariisi - kuin myös

Bahama - se lämpö, se meri, ne ihmiset ja maisemat

Ja missä ei ole oltu, mutta haluaisi:

Kiina - kiinnostaa kaikki siellä - vanha kulttuuri, ihmiset - sekä ihmisten elämä osittain suljetussa yhteiskunnassa

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:

Mukavuudenhaluinen - kauniimmin sanottu kuin jotain muuta 

Optimistinen realisti - olen kyllä aika jalat maassa - ainakin ajoittain, mutta yritän nähdä asioissa paremmat puolet 

Luova - tässä huushollissa on pakko olla

Huumorintajuinen - tässä huushollissa on pakko olla

Uskollinen - omieni puolesta olen valmis vaikka mihin

Viisi lempiruokaani:
Ruisleipä - tätä kaipaan ulkomailla eniten - ja yritän nykyisin syödä vain juureen tehtynä

Paistetut ahvenet voisulakastikkeessa - kesä

Uudet perunat - kesän alku

Uunibroileri Provencen yrttimausteilla - helppo ja herkullinen

Kaalilaatikko - ja puolukkahilloa pitää olla lisäkkeeksi

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:

Hitaasti kiiruhtaen
Huomennakin ehtii

Älä koskaan sano en koskaan

Tee muille se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän
Rakasta ensin itseäsi

Ja tämän haasteen laitan seuraavien blogien iloksi ja kiusaksi:

XL Elämää - muotia, teatteria, paljon muutakin, kertojana ihana Dahlia

Puhdistus - elämäntaparemonttia, reseptejä, uutta kohti menee rohkea Virpi

Matkanvarrelta - kuvia, ihania kuvia elämästä tarjoaa taitava Marru

Kahden naisen loukussa - sisustusta, elämää ja Kissa, kertojina Helena ja Blackie

Omamaamansikka - USAssa perheensä kanssa asuva Johanna kirjoittelee elämästä vieraalla maalla

Ensi viikolla on jo kesäkuu - ja tuolla aiemmin kertomastani kirjasta Rukoileminen on niitty, saatte runon: 

Ja kesäkuussa...

Pääskynen
on aikaa sitten palannut;
ja kohta
korit pursuavat kukkia
ja niityt
ovat ruohomeriä.

Sinipunaisten kukkien putoukset,
taivaansinisten ruiskukkien
arot
ja unikkojen punaiset haavat
jotka vuotavat vehnässä.

Ja kesäkuussa 
vihreä muuttuu kullaksi,
kukka hedelmäksi,
rakkaus suudelmaksi
ja sana hiljaisuudeksi.

Hiljaisuus.
Halkeileva maa
koska aurinko paahtaa sitä
tai ehkä
koska sinä kuljet yli.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Matkakuumeen herättelyä

Jopas siitä on taas vierähtänyt ihan luvaton aika, kun viimeksi tänne kirjoittelin. En ole ehtinyt. Enkä jaksanut. 

Töissä on ollut sellainen mojova kiire ja eilen illalla oli tyttäreni ensimmäisen oman taidenäyttelyn avajaiset. 

Oli  lievästi sanoen hässäkkää viikolla.

Ja äitiparka on jännittänyt pitkin viikkoa - tytär oli kuin "mitä sä oikein hermoilet"? 

Höh - mitä mä nyt hermoilisin? 

No, ei tainnut tyttökään nukkua toissayönä - näytti vielä yhdeltä aamuyöstä väsäävän "artist´s statementia". Että ei yhtään viime tipassa. Oiskohan äitiinsä tullut?

Ja hyvin meni!

Taas on tullut haasteita ja nyt yritän olla jättämättä niitä rästiin vallan kauheasti. 

Ihana Henkkumaaria, jonka elämää blogissa Mummula mutkan takana seuraan mielenkiinnolla, antoi minulle New Blog Love -tunnustuksen. Kiitos Henkkumaaria. Koska olen tuon tunnustuksen jo pariin otteeseen saanut aiemminkin, en sitä tällä kertaa laita eteenpäin, vaan sen voivat ottaa tuosta sivupalkista kaikki halukkaat alle 200 lukijan kirjoittelijat - olette kaikki sen taatusti ansainneet. Ja tunnustuksenhan voi jakaa eteenpäin 5 ihanalle blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

Lisäksi sain Saariston kasvatilta matkailuhaasteen, kiitos vielä kerran.

Haasteen alkuun pitäisi keksiä kuva-arvoitus ja sitten vastata kysymyksiin.

Tässä tulee:

Mistä tämä kuva on otettu? - vihje saattaa löytyä alempaa - tai sitten ei;)

  Pelottavin lento-yhtiö, jolla olet lentänyt?

Caledonian airways - lento Tampereelta Lontooseen Gatwickin kentälle joskus 80-luvun lopulla. Ikinä en ole laskussa pelännyt niin paljon kuin silloin, kun joka puolelta kuului pauketta ja ulinaa, kone tärisi ja pomppi ilmassa. 

Huh! Ja ilmeisesti ei ollut edes mitään hätää - lasku vain oli nopea. 

Melkein yhtä paljon pelkäsin muutama vuosi sitten, kun lensimme  USAsta Fort Lauderdalen kentältä Bahamalle Nassauhun tosi pienellä potkurikoneella, joka lensi erittäin matalalla - no, näkymät olivat kyllä mahtavat, mutta linja-autossakin on isommat penkit ja huomattavasti enemmän tilaa. Ja myöntää täytyy, että kone oli lievästi sanoen vanha;)

Lontoossa kannattaa käydä illastamassa vaikka George Clooneyn kanssa 

ja Bahamalla suuteloitsemassa delfiinien kanssa. Kyllä romantiikka pelon voittaa!

Suosikki matkakohde?

Kolme kovaa: Lontoo, Budapest ja Praha - jokaisessa olen käynyt useamman kerran. 

Ja aion mennä vastakin. 

Lady ihailee Vltava-jokea  Prahassa - oikealla ylhäällä Tonava Budapestissä.

Maapallon laitamilla kaukana kiireestä ja hälystä?

Enpä ole koskaan oikein maailman laidalle päässyt - ainakaan paikkaan, 

missä ei olisi edes jonkinlaista hälyä. Kyllä se on mökki Pohjois-Karjalassa. 

Siellä sielu lepää. Eikä taatusti ole hälyä eikä kiirettä.

Mieluisin matkaopas?

Netti - sieltähän löytää nykyisin kaiken tiedon!

Seuramatka vai itsekseen?

Itsekseen. Ehdottomasti! Pitää päästä kulkemaan omia polkujaan. 

Seikkailla omat seikkailunsa. Ja jalat on rakoilla joka helkutin reissu;)

Pahin paikka vatsataudin saamiseen?

Aikoinaan olimme Turkissa matkalla turistibussilla Antalyasta Alanyaan. Matkaan kuului pysähdys tippukiviluolille. Ihmettelin, kun bussin pysähtyessa ihmisiä loikki bussista ja pinkoi hurjaa vauhtia ympäröivään pusikkoon. Eräskin todella hieno rouva korkkareissaan ehti bussin vierellä olevan pienen pusikon taakse - melkein. Liki koko bussillinen ihmisiä kyykki siellä pusikoissa ja meitä oli vain muutama, jotka pystyimme luolat katsastamaan. No, loppumatkalla bussissa en enää ihmetellyt. Enkä seuraavaan kahteen päivään. Siinä meni yli 2 päivää häämatkasta vessassa. Minulla. 

Ei Isännällä. Mistä vieläkin jaksan muistuttaa.

Ensimmäinen kulttuurishokki?

Olisikohan ollut ranskalaiset jalanjäljet Pariisissa ravintolassa joskus 80-luvulla. 

Ulkomaille muutto?

Jos minulla ei olisi perhettä Suomessa, muutaisin alta aikayksikön jonnekin lämpimään. Tyydynkin siis vain haaveilemaan, että sitten eläkkeellä vietän pahimmat talvikuukaudet etelämpänä - kesät Suomessa. 

Paitsi, jos tulee joskus niitä lapsenlapsia;) Sittenhän minua ei saa minnekään kauemmas. Pitäähän se varmistaa, että ne kasvatetaan oikein ja kohtuullisesti!

Tämän haasteen heitän eteenpäin seuraaville:

Jossulle blogiin Maailman paras paikka

anille blogiin Uutta, vanhaa ja lainattua

Mapsille blogiin Muotia ja muita kotkotuksia

Lisäksi toivottelen tervetulleiksi uudet lukijat Hannan blogista Mun korkeissa koroissa ja Pilvin 

blogista Villa Idur - kyllä minä vaan niin ilahdutin mieleni, kun tänne löysitte. Toivottavasti viihdyttekin!

Ja ihanaa loppuviikkoa kaikille, ihan jokaikiselle!