keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Matkalla sinne, missä ovat rakkaimmat muistot ja maisemat

Heinäkuu on jo pitkällä ja olemme isännän kanssa lomailleen jo 2,5 viikkoa. Loma alkoi niin kuin se useimpina kesinä on tavannut tehdä matkalla Pohjois-Karjalaan äitini mökille, jonne äitini ja veljeni jo Peppi-koiran kanssa olivat hieman aiemmin matkanneet.

Matka sujui taas muutaman pysähdyksen taktiikalla, ilman mutkia tai poikkeamia suoraan matkanpäähän. Emme katselleet nähtävyyksiä, poikkesimme vain välillä kahveille ja syömässä - oli kiire päästä perille.

auringonlasku Pohjois-Karjalassa

Mökistämme Juuan Timovaarassa olen ennenkin kirjoitellut. Postauksissani "Siellä missä sielu lepää" ja "Reissunaista laulattaa" olen kertonut, mitä nuo mökkimaisemat ja tuo seutu vaaroineen, metsineen ja järvineen minulle merkitsee.

Enkä malta olla nytkään itseäni toistamatta - kun tuonne mökille ajamme ja Varkauden jälkeen siellä Heinäveden kohdilla alkavat ensimmäiset kunnon mäki- ja vaaramaisemat näkyä, tunnen jo olevani lähellä kotia.

Sitä toista kotiani tämän nykyisen lisäksi. Sitä, jossa minun juureni ovat ja joka on minun sielunmaisemani.

auringonlasku Pohjois-Karjalassa

Kun tuonne rantaan astelen ja istahdan laiturille, olen niin kotona. Siellä ajatus on avara, mieli tyyntyy ja sieluun löytyy rauha. Oli sää mikä tahansa, satoi tai paistoi, on tuo maisema minun sielunmaisemaani. 

Niinpä se on elämässäkin: välillä sade kastelee ja hetken päästä aurinko kuivattaa ja lämmittää.

Kun aurinko laskee lähisaarten ja niemen taakse, voisin sitä näkyä katsella vaikka kuinka kauan. Vaikka taivas on tumma ja pilvinen, kultaa aurinko laskiessaan maiseman.  Ja järven vesi toistaa kaiken. Pilvet. Puut. Auringonlaskun. Kunnes kulta pikkuhiljaa hiipuu vaaleanpunaiseksi kajoksi ja aurinko katoaa hetkeksi.

auringonlasku Pohjois-Karjalassa

Silti täysin pimeä ei Pohjois-Karjalan yö tähän aikaan vuodesta ole.

Olimme päässeet matkaan vasta iltapäivällä ja oli jo yö, kun tulimme perille. Ja niin kuin aina ennenkin, tarkistin paikat heti autosta ulos päästyäni. Kaikki oli paikallaan. Ranta juuri sellaisena kuin muistin - mitä nyt puut olivat kasvaneet.

Mökki on seissyt tuolla rannalla 30 vuotta - sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1988 ja se valmistui seuraavana vuonna. Tuolloin olivat meidän häämme ja vanhempani tulivat rakennuksilta juhlimaan niitä kanssamme. Meillähän vietettiin heinäkuun alussa helmihääpäivää, 30-vuotishääpäivää, ja mökki on siis meidän avioliittomme ikäinen.  Laskimme isännän kanssa, että olemme käyneet tuolla mökillä ja noilla rannoilla miltei joka kesä; 3 kesää on jäänyt väliin sairauksien takia - ja minulta se kesä, jolloin aloitin työt Turun tuomiokapitulissa, sillä silloin ei minulla lomaa ollut, mutta isäntä kävi tuolloinkin lasten kanssa liki viikon reissulla noissa maisemissa. Vieläkin muistan, miten olin pakannut lapsille hurjan määrän vaatteita mukaan ja kun he palasivat matkalta, oli kassista otettu vain alusvaatteita - lapset palasivat samoissa vaatteissa kuin matkaan lähtivätkin;)

kesämökki Timovaarassa Pohjois-Karjalassa

vene kumollaan mökkirannalla

Tällä matkalla emme tarvinneet hellevaatteita. Mutta vaikka pilvet eivät kauas karanneetkaan, emme myöskään pahasti kastuneet. Sateet osuivat aikoihin, jolloin olimme joko nukkumassa tai käymässä Juuassa. Viileys ei haitannut ollenkaan - ulkona tarkeni, kun pisti lämmintä päällensä ja yöllä oli helppo nukkua, kun ei tarvinnut kärvistellä helteen keskellä.

Mökkimme on tavallinen hirsimökki ilman mukavuuksia. Aurinkopaneeli antaa sähköä sen verran kuin tarvitaankin - valot ja telkkari toimivat. Jääkaappi ja hella tarvitsevat kaasupullonsa. Ja lämmitys hoituu vuolukivitakalla.  Netti toimii - jos toimii, sillä kenttä tuolla katoaa välillä.

Saman järven rannoilla on äitini puoleisen suvun mökkejä enemmänkin ja suvun kaukana toisistaan asuvat jäsenet tapaavat täällä kesäisin toisiaan - tosin tällä matkalla tapasimme vain serkkuni, joka asuu koko kesän naapurimökillä ja setäni, joka toiselle naapurimökille saapuu heti, kun tietää, että äitini ja veljeni ovat saapuneet.

kesämökki Timovaarassa Pohjois-Karjalassa

Kun minulle ja veljelleni alkoi syntyä jälkikasvua ja tilat mökissä käydä ahtaiksi, laajennettiin entistä varastoa aitaksi, jossa on lisää nukkumatilaa.

Isänihän ei ehtinyt montaa kesää tässä rakentamassaan mökissä viettää, sillä näille hänellekin niin rakkaille maille hän menehtyi metsää istuttaessaan. Isä kuoli saappaat jalassa ja onnellisena miehenä. Hän oli ehtinyt nähdä ensimmäiset lapsenlapsensa, minun tyttäreni ja veljeni pojan, ja hoitaakin heitä. Poikaani ja veljeni tytärtä ei isäni ehtinyt enää nähdä. Mutta luulen, että kyllä hän sieltä pilvien päältä on vuosien saatossa katsellut ja hymyillyt, kun tanner on serkusten askelista tömissyt.

mökkilaituri

Täällä ovat lapsemme rientäneet kivilaattoja pitkin rantalaiturille ja uimaan. Voi sitä riemunkiljuntaa - kyllä se on kuulunut aika kauas. 

mökkiranta Rauanjärjellä Pohjois-Karjalassa

Ja kun tuolla laiturinnokalla suljin silmäni, melkein saatoin ne itsekin kuulla.

Mökkitontillemme kylvettiin aikoinaan nurmikko ja sitä hoidettiinkin aikansa, kunnes lopulta päätimme, että annamme nurmikon sammaloitua.

mökkiranta Rauanjärjellä Pohjois-Karjalassa

hiirenvirnat

kesämökki Pohjois-Karjalassa

Tontti on luonnon keskellä - miksi yrittää muuttaa kaunista luontotonttia joksikin muuksi? Sen verran luonnontilainen tontti on, että sieltä voi puolukat suoraan suuhunsa poimia ja saunavastat sitoa. 

Ja kun saunan piipusta nousee savu, tietää pääsevänsä maailman parhaan saunan puukiukaasta höyryäviin löylyihin. 

mökkiranta Pohjois-Karjalassa

Aivan kuin veden pintaan heijastuvat pilvet, lipuivat päivätkin ohi nopeasti. Liian nopeasti. Sillä näitä maisemia olisin tahtonut tänäkin vuonna pitempään katsella.

Tuota maailman sinisintä taivasta, valkoisia pilviä ja vettä, joka oli pehmeä ja lämmin kuin äidin syli. Noita polkuja, joita ovat tallanneet kaikkein rakkaimpieni askeleet. Ja noita auringonlaskuja, joissa keltainen ja kulta hiipivät järvenselälle.

Maanantaina menimme ja perjantaina lähdimme taas kotia kohden -  sanoimme jälleen kerran näkemiin mökille.

Mökille ja muistoille, joita siellä on syntynyt ja onneksi syntyy edelleenkin. Niin tälläkin matkalla. 

Se, miten pitkään mökki tuolla meidän suvullemme muistoja tuottaa, on vielä arvoitus. Niin pitkään kuin äitini, veljeni ja minä pystymme mökillä käymään, se tuolla pysyy ja juuri tuollaisena, mutta sitten, kun me emme enää jaksa näitä matkoja reissata, on perheen nuorten mietittävä, mitä mökin kanssa tehdään. Ehkäpä siellä vielä kerran pikkujalat tömistävät tannerta ja lasten riemunkiljahdukset raikuvat yli järven. Ehkä siellä vielä syntyy uusien sukupolvienkin muistoja. Ehkä.

mökkitie

Pilvet jatkavat kulkuaan. Niin minäkin. Kun tänne toiseen kotiin, Kaarinaan, lähtiessä nousimme mökkitietä, tunsin jo ikävää. Ja silti: onnellinen olen siitä, että sain tuolla käydä ja onneksi ihmisen sydämessä voi koteja olla monta. Ja onneksi noihin maisemiin palaan ensi kesänä. Jos Luoja suo.

Sitä, mitä kaipaamme,
emme menetä koskaan.
Sitä, jota rakastamme,
kaipaamme aina.
(Claes Andersson)


Kesälomani jatkuu vielä ja täällä kotona on vaihtunut keittiön lattia. Säät ovat muuttuneet heilteisiksi  ja liian paljon ei nyt parane rehkiä. Olen ehtinyt lukea dekkareita, ahmia mansikoita ja herneitä ja ottaa päivätorkkuja ilmalämpöpumpun huristellessa viilennystä.

Loppuloman suunnitelmissa on vielä Sauvon farmilla oleilua ja Krakovan matka sekä yhteisiä illanistujaisia ystävien ja lähimpien kanssa. Niitä uusien muistojen hetkiä.

Onko sinulla rakasta paikkaa, johon liittyy muistoja? Ja millainen on sinun sielunmaisemasi?

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

SHARE:

31 kommenttia

  1. Ihana mökki kauniilla paikalla <3.

    Oma sielunmaisemani näkyy blogini kuvassa ja mieheni kuvaamalla videolla, johon hän on myös säveltänyt musiikin.
    Kalliot ovat 100 metrin päässä kesäasunnoltamme, joka on Suomussalmen keskustassa. Vaikka olen savolainen, niin Kainuun maisemat ovat sydäntäni lähinnä.
    Vuodesta -89 olen viettänyt täällä aikaa joka kesä päivistä kahteen kuukauteen.

    https://pauskanelamaa.blogspot.com/2013/07/suomussalmi-video-katso-ja-nauti.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin vuoden väärin 1990 on oikea vuosi. Kauan aikaa sitten jo.

      Poista
    2. Teillä on sieltä sinun sielunmaisemastasi yhtä kauan yhteisiä muistoja kuin meillä täältä meidän <3

      Poista
  2. Kauniita kuvia olet ottanut ja kauniisti kirjoitit! <3
    Minun lapsuuden kesien maisemat ovat Hartolasta. Pieni järvi. Metsä alkaa heti hiekkatien vierestä. Hämeessä asuntaan nytkin, joten kauas ei tarvitse reissata. Silti harvoin käydään. Kesä ja loma on lyhyt ja kaikenlaisia menoja täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja vaikka harvoin käydäänkin, ovat ne hetket sitten sitäkin arvokkaampia <3

      Poista
  3. Kauniit on maisemat. Jostain syystä tällaiset asiat saavat nykyään itsensä täydelliseen hurmostilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä se ikä tekee tehtävänsä - oli aikoja nuorena, jolloin en tuonne olisi lomilla omien vanhempieni kanssa millään halunnut lähteä ;)

      Poista
  4. Kaunis kertomus kauniista paikasta joka on täynnä rakkaita muistoja. Toivottavasti saatte vielä monen monta onnellista lomaa tuolla viettää.
    Minun sielunmaisemani voit varmaan arvatakin. Kyllä se on tämä Lumparnin ranta omalla mökillä.
    Ihania kesäpäiviä vielä jatkossakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - useimmiten sielunmaisema syntyy paikkaan, jossa ovat ne kalleimmat muistot <3

      Poista
  5. Niin kaunis paikka ja paljon muistoja.
    Mä saan asua täällä, missä sielukin on. Täällä mökin aikana lapset ovat saaneet omat kesämuistonsa ja nyt jo lapsenlapset. Tulevasuudesta ei tiedä, mutta onneksi saan vielä olla täällä ja kerätä uusia muistoja.
    Onnittelut hääpäivänne johdosta!
    PS. Kyyneleet silmissä luen sun kaunista kirjoitusta ja samalla muistelen omia muistoja; onnenkyyneleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet onnekas, kun saat sielunmaisemissasi asua! Onneksi niitä muistojen paikkoja syntyy muuallekin ja niitä voi olla useampikin - vaikka tätä Pohjois-Karjalan mökkiä kalliimpia ei <3
      Kiitos onnitteluista ja ihania kesäpäiviä sinulle <3

      Poista
  6. Ihan herkistyin tätä lukiessa. <3

    Itsellä nousee aina samat tunteet pintaan, kun menen kotikotiini Mänttään metsän keskelle. Olen joskus tainnut puhuakin, että kun sedästäni joka nyt asuu siellä aika jättää, ostamme kotini mieheni kanssa ensin kesäasunnoksi ja sitten joskus kun vaan osaamme irrottautua täältä hullunmyllystä asumme siellä pysyvästi. Tämä on isoin haave molemmilla, katsotaan toteutuuko koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sinun kertoneeni tuosta sinun kotikodistasi kauniisti - ja toivottavasti teidän haaveenne joskus toteutuvat. Ihanaa kesän jatkoa sinulle ja runoilijamiehellesi, Jonna <3

      Poista
  7. Kauniisti, kuvailevasti kirjoitit. Syvälliset sielunmaisemat ja sydämen sopukoissa muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kyllä, muistot onneksi pysyvät vielä päässäkin mutta jos pää pettää, jäävät ne silti sydämeen <3

      Poista
  8. Kirjoitit niin kauniisti että ihan kurkkua kuristi <3 Todella kaunis teksti ja kauniisti kerrottu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu - ja ihanaa kesän jatkoa sinulle ja perheellesi - ja onnea uudesta kodista <3

      Poista
  9. Teidän mökki on kyllä aivan ihanalla paikalla. Jos omaa kotia ei lasketa, niin paikka jossa viihdyn aina on Karkkila. Siellä on kaikki pienen välimatkan päässä, siellä on paras ystäväni ja lasten ystävät ja siellä on aina puhtaat vedet, joissa uida. Ehkä se voisi olla minun sielunmaisemani <3
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle Lady <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karkkilasta oletkin silloin tällöin kirjoitellut - ja hyvinkin paikka, jossa on paras ystävä ja vielä lastenkin ystävät, voi olla se oma sielunmaisema <3
      Ihanaa elokuuta, Outi <3

      Poista
  10. Kaunis kuva ja koskettava kirjoitus <3
    Mukavaa reissua ja kesäjatkoa Ladylle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - reissu oli onnistunut ja kesähän jatkuu vielä :)
      Ihanaa elokuuta sinulle, Marjo <3

      Poista
  11. mihis se mun kommenttini hävisi

    VastaaPoista
  12. kirjoitanpa uudestaan, eli tiedän että nuo maisemat on ihastuttavat, olen itse pohjois-karjalasta, synnyin juukassa, aikoinaan 45v.sitten tieni johti tänne turkuun, silti pohjois-karjalaisuus ei lähde sydämestä koskaan, pielisessä on tullut uitua ja ongittu muikkuja, ja katseltu myrskyävää pielista ukkosella, äitini lapsuus ja nuoruus muistoja on kolilta ja juukasta, kun hän sodan aikana tuli sinne suojärveltä vanhempien kanssa, me tultiin vastottain juukasta ja kolilta. tervetuloa käymään blogeissani, sanosekukkasin ja autioituneet-talot.hyvää viikonloppua myös !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin blogissasi katsomassa kuviasi Kolilta - ja niin se vain on, että pohjoiskarjalaisuus ei lähde sydämestä kulumallakaan <3
      Upeaa elokuuta sinulle!

      Poista
  13. Miten kauniisti kuvasit teidän rakasta mökkipaikkaa, jonne liittyy valtava määrä tunnemuistoja. Naurattikin tuo kesä, jolloin sinulla ei lomaa ollut ja lapsilla tuli vaatteet puhtaina takaisin, noh onneksi sentään alusvaatteet hih ei. :)

    Oikein ihanaa ja sydämellistä uutta viikkoa Lady. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just - onneksi sentään alusvaatteet vaihdettu ;)
      Ja kiitos - upeaa elokuuta sinulle, Tiia ihaNainen <3

      Poista
  14. Ihanat kuvat, matkakertomus ja muistelus! Oli hauska lukea varsinkin sitä tapausta, kun äiti oli pakannut lapsille reissuvaatteet, ja arvatahan sen tosiaan saattaaa, että kun äiti ei ole katsomassa mitä ylle puetaan, tahtoo se mennä just noin kuin sinäkin kerroit:) T: Metsäntyttö Lieksasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - isäntä sai kyllä kuulla kunniansa tuossa vaateasiassa;)
      Upeaa elokuuta sinulle, Metsäntyttö!

      Poista
  15. Kiitos - ja upeaa elokuuta sinulle, Suvi <3

    VastaaPoista
  16. Hienoja tarinoita, kuin suoraan omista mökkiajoistani. On ihanaa päästä mökille aina pitkän talven jälkeen, varsinkin silloin, kun asuu täysin jossain muualla. Pohjois-Karjalan luonto on kaunis, mutta vähän karu ja yksitoikkoinen ainaisine mäntymetsineen, mutta juuri noin minäkin tykkäisin - jos vielä mökki olisi- sen pitää, luonnon tilassa. Nyt kun asumme täällä metsien keskellä, ei mökillä ole meille enää virkaa.
    Kivaa, että löysin tänne blogiisi. Jonkun toisen bloggarin sivujen kautta se tapahtui ... nyt en enää muista, kuka se olikaan :D
    Nyt on jo elokuu, olkoon se lämmin ja aurinkoinen kolean heinäkuun jälkeen. Leppeitä tuulia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva, ja kiva kun löysit tänne:)
      Pohjois-Karjalan luonto on niin erilainen kuin täällä Varsinais-Suomessa ja minulla on se onni, että saan nauttia molemmista. Mutta Pohjois-Karjalaan on aina ikävä vaikken siellä enää osaisikaan asua.
      Ihanaa loppukesää ja upeaa alkusyksyä sinulle!

      Poista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig