Tämän vuoden Ekopaastoni päättyi jo 4.4. ja olisin voinut silloin tehdä tilinpäätöspostauksen.
Vaan en tehnyt, sillä halusin odottaa ja katsoa, tuottiko paasto muutoksia myös paaston jälkeiseen elämään.
Välitilinpäätöksenhän sentään tein ja silloin lupasin, että jossain vaiheessa teen sen lopullisen tilinpäätöksenkin.
Joten tässä Ekopaastoni tilinpäätös:
1. Ympäristöä säästävät teot:
Ruokahävikin pienentäminen - tässä ryhdistäydyimme paaston loppua kohden.
Ja tätä yritämme myös jatkaa nyt paaston jälkeenkin.
Vieläkin on petrattavaa: leipää olemme joutuneet heittämään edelleenkin pois.
Ja suurin syy tähän ei ole se, että sitä ostetaan liikaa vaan se,
että isäntä ottaa leipäpalansa märin käsin sieltä leipäpussista.
Ja kosteus pussissa homehduttaa leivät nopeasti.
Tästä on puhuttu. Ja tullaan puhumaan.
Siis minä puhun ja isäntä kuuntelee sujuvasti ja lupaa parantaa tapansa.
Miten voi olla käsien kuivaaminen pesun jälkeen niin vaikeaa?
Muuten ruokahävikkimme määrä on vähentynyt selkeästi.
Olen pikkuhiljaa oppinut ostamaan pienemmälle perheelle.
Enkä laita enää ruokaa nelihenkiselle perheelle paitsi silloin,
kun nuoret ovat käymässä kotona.
Silloin ostan paljon ja laitan isoja määriä ruokaa - mutta hukkaan ei mene mitään,
sillä ylimääräiset pakataan annosrasioihin nuorten mukaan.
On heilläkin muutaman päivän ruuat valmiina;)
Isäntä sortuu edelleenkin paniikkiostoksiinsa - mutta ei ihan yhtä usein
eikä yhtä suuriin määriin kuin aiemmin.
Se, että olen laittanut hänet itse siivoamaan ne pilalle menneet pöperöt jääkaapista,
on ilmeisesti konkreettisesti näyttänyt hänelle,
kuinka paljon hän viikossa on turhaan ostanut hätävaroja.
Ja luulenpa, että hän on hieman laskeskellut myös sitä,
kuinka paljon rahaa niihin hänen ostoksiinsa on kulunut.
Tämä ruokahävikin vähentäminen oli yksi tavoitteistani paastoa aloittaessa
ja olen melkeinpä ylpeä siitä, miten hyvin onnistuimme.
Vaan vielä jatkamme ja vielä petraamme.
Muovikassien hamstraaminen - tässä on tullut takapakkia.
Isäntähän ei tähän osallistunut alkuunkaan, mutta minä sentään sen paaston
ajan pystyin aika hyvin ilman muovikasseja ostokseni tekemään.
Nyt olen sortunut sen kassin ihan liian usein ostamaan.
Enkä uskalla luvata, että muutosta parempaan tulee, sillä tunnen itseni.
Täydet astianpesu- ja pyykkikoneelliset - tässä onnistuttiin.
Ja tämä on jäänyt käytäntöönkin.
Turhien valojen sammuttelu - alakerran vessan valot palavat edelleenkin
silloin tällöin aamuisin sinne mennessä
- muuten olemme onnistuneet tässä ryhdistäytymään.
Ja valoja sammuttelemme jatkossakin.
Latausjohdot irrotellaan seinistä, tietokoneet ja näytöt suljetaan iltaisin.
Muutaman kerran on isännältä unohtunut alakerran pöytäkone päälle,
mutta minä tiedän jo käydä tarkistamassa sen iltaisin.
TV on pääsääntöisesti auki vain sitä katsottaessa
- ja tämä on ollut suuri muutos entiseen verrattuna.
Ja on jäänyt myös käytäntöön.
2. Ne asiat, joista päätin luopua paaston ajaksi:
Karkit, suklaa, jälkiruuat, leivonnaiset ja snacksit, makeat juomat ja alkoholi.
Näistähän oli tarkoitus luopua vain paaston ajaksi - ja saada poikki se sokerikoukku,
johon olin ajautunut viime syksyisen jalkaleikkauksen jälkeisen pitkän sairasloman aikana.
Ja sokerikoukusta pääsin irti.
Syön toki silloin tällöin herkkujakin, mutta en enää koko ajan mässytä.
Ja pienikin määrä riittää.
Kun sairasloman aikana iso suklaalevy hävisi Ladyn loppasuuhun tuosta vain hetkessä,
kestää se nykyään useamman päivän - jopa useamman viikonkin.
Isäntähän ei näistä paastonnut missään vaiheessa - ja lakritsipussit rapisevat keittiössä edelleenkin.
Rapiskoot - saatan palan käydä nappaamassa - mutta useimmiten jätän sen tekemättä.
Nuokin kuvissa näkyvät nuorten Japanista jo yli viikko sitten tuomat karkit ja suklaat ovat vielä koskematta!
Aika hyvin entiseltä sokerihiireltä, jolla ei kauan olisi nokka tuhissut noita tuhotessa;)
Sokeroimattomia tuoremehuja juon jonkin verran, mutta muut makeat juomat jätän useimmiten väliin.
Simaa maistelin vapun aikaan - vaan eipä maistunut ostosimakaan.
Kuohari sen sijaan vapunaattona maistui - vaan sai maistuakin, kun jo aikaisin kotiin palailimme.
Työpaikan keksejäkään ei mene enää samaan tahtiin kuin ennen paastoa - Digestive päivässä riittää.
Vaikka paastoni tavoite ei ollutkaan painonpudotus, en olisi sitäkään pahakseni pistänyt.
Sepä vain ei toteutunutkaan.
Ihmettelin aikani, miksi sokerin ja valkoisen viljan poisjättäminen ruokavaliosta eivät tehonneetkaan,
kunnes tajusin, että sairasloman aikana oli lepoaineenvaihduntani laskenut niin alas,
että laihtuakseni en olisi saanut syödä juuri mitään.
Sillä liikkumaanhan en vielä paaston aikaan tehokkaasti tuolla jalallani kyennyt.
Mutta nyt kykenen (kunhan se tokenee siitä ennen Lontoon matkaa saamastani kolhusta)
- ja eiköhän ne kilotkin ala pikkuhiljaa huveta.
Uusia meikkejä ja voiteita en ole ostanut paastonkaan jälkeen
Mutta se tulikin tarpeeseen - entinen veteli viimeisiään.
Muutaman meikin olen saanut blogiyhteistyönä testaukseen, mutta en niin montaa,
että se olisi rajoittanut ostamistani - kyllä paasto on tässä tehnyt tehtävänsä.
Olen oppinut ostamaan vain tarpeeseen.
Ja toivottavasti näin on jatkossakin.
Huulipunien kohdalla en mene takuuseen;)
Ostelemistahan rajoitin lisää vielä kesken paastonkin:
en ostanut sen aikana uusia vaatteita, kenkiä, kodin irtaimistoa,
astioita, koriste-esineitä enkä sisustusrekvisiittaa.
Ja aika hyvin olen tätäkin jatkanut paaston jälkeen
- olen päättänyt lujasti, että ostan vain tarpeeseen.
Niinkuin Lontoossa ne Vansin tennarit, kun jalat eivät muita kenkiä sietäneet;)
Ja että ostan vasta, kun vanhaa on laitettu kiertoon.
Minulla oli jopa vuosien tauon jälkeen kirppispöytä kuukauden - ja tavaraa on rahdattu
Pelastusarmeijan laatikoihin.
Netin käytön rajoittaminen päättyi saman tien, kun paastokin loppui.
Yritin ottaa kiinni menettämiäni hetkiä blogistanian syövereissä ja muualla SoMessa.
Vaan tiedättekö mitä - eipä se enää yhtä hyvältä tuntunutkaan kuin ennen paastoa!
Olin jo ehtinyt tottua paaston aikana siihen, että aikaa jäi muuhunkin kuin netissä seikkailemiseen.
Ja tätä netin käytön rajoittamista aion jatkaa - edessä on kesä ja elämä.
Se elämä, joka jää elämättä, jos täällä netissä kaikki vapaat aikansa roikkuu.
Sillä kyllä vähemmälläkin pärjää.
Blogi saattaa tästä kärsiä - mutta blogi ei ole elämä.
Ja se elämä on muualla kuin netissä.
TV:n katselua vähensin paaston aikana todella paljon - ja tämä on myös tätä päivää.
Jo se, että telkkari avataan vain silloin, kun sieltä halutaan katsoa jotain, vähentää tuota aikaa ihan luonnostaan.
3. Laajemmalle katsominen - vähäosaisten muistaminen
Tämä on asia, jossa soisin voivani petrata.
Toivoisin, että olisin avokätisempi niin lompakkoni kuin aikanikin suhteen.
Sillä tämän maailman tarpeet ja varat kun eivät mene tasan.
Ja avuntarvitsijoita on. Heitä, joilla ei ole varaa ruokaan, kotiin, koulutukseen.
Heitä, joilla ei ole lähellään ketään.
Tällä hetkellä minä pystyn antamaan omastani - joku päivä se voin olla minä, joka apua tarvitsen.
Kaveria ei jätetä. Ei edes sitä meren takana asuvaa. So simple.
Yhteenvetona:
Oman paastoni tarkoistushan oli saada entinen suruton ostelijalady miettimään omaa kulutustaan,
sen vaikutusta ympäristöön - sekä hiljentämään tahtia ja antaa aikaa hiljentymiselle.
Että osaisin nauttia elämän jokaisesta päivästä ja hetkestä.
Ja kyllä - minusta on tullut huomattavasti harkitsevampi ostaja.
Mietin ennen ostoa tarvitsenko tuotetta, onko minulla ennestään vastaavaa
- ja mietin jopa sitä, missä ja miten se on valmistettu.
Rahaakin on säästynyt. Vaikka se ei ollut edes tavoitteena.
On jäänyt aikaa.
Itselle. Elämälle. Kirjoille. Kissalle. Isännälle.
Tulevalle kesälle.
Pihalle, partyille ja ystäville.
Ja sille huushollin raivaukselle; sitä tavaraa kun tässä kodissa on edelleenkin ihan liikaa.
Ekopaastoa aion viettää ensi vuonnakin - saa nähdä, mitkä ovat tavoitteet silloin.
Toivon, että ainakaan näistä entisistä ei enää kovin montaa sinne tarvitsisi palauttaa;)
Hyvää loppuviikkoa kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
