keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Ruusuja ja vadelmia - tunnelmia ja muistoja Sauvon farmilta

Käväisimme viikonloppuna isännän kanssa Sauvon farmillamme
 - isännällä oli tarkoitus ajella nurmikot ja siistiä pihapiiriä ja minä olin ajatellut
 pelastaa viinimarjat Kaarinaan pakastimeen.
Ja myös tarkistaa sen hökötyksen, jota isäntä sinne ennen minun lomaani viikon pykäsi.

Tuosta rakennelmasta en sano muuta kuin sen, että kuvan siitäkin otin, mutta tänne en sitä laita;)

Olen paljon täällä kirjoitellut omasta sielunmaisemastani Pohjois-Karjalassa 
mutta vähemmälle esittelylle on jäänyt Sauvon farmimme.
Se paikka, missä ovat isännän juuret ja lapsuuden muistot.
Nyt saatte pienen maistiaisen tästä isännän mansikkapaikasta.

kastanjapuiden reunustama maisema

Farmi, jonka muutama vuosi sitten lunastimme appivanhemmiltani heidän muuttaessaan Turkuun 
palvelujen lähelle, on vuosien myötä tullut rakkaaksi myös minulle,
 sillä siellä minut liki 30 vuotta sitten esiteltiin isännän vanhemmille.

 Ja siellä ovat lapsemme aikoinaan viettäneet monia kesäpäiviä keittäen anopin kanssa savipuuroa
tai juosseet pitkin pihaa ja tannerta appiukkoni ollessa hevonen tai mörkö.
Mitä nyt lapset ja lapsenmieliset vain keksivätkin;)

Talo, joka farmilla nykyisin on, ei ole sama, jossa isäntä on lapsuutensa viettänyt - mutta maisemat ovat.
Alkuperäinen talo myytiin uusille omistajille jo aikoja ennen minua
 ja vähän matkan päähän rakennettiin 80-luvun loppupuolella tiilitalo.

punaiset ruusut

Vielä silloin, kun isännän kanssa yhdessä tulevaisuutta suunnittelimme, toivoimme,
että jonakin päivänä peltoja hoitaisimme ja maatilaa jatkaisimme.
Isäntä voisi tehdä talvet töitä insinöörinä, kesät viljellä ja minä voisin tilalta käsin käydä Turussa töissä.

Vaan aina eivät asiat mene niin kuin nuorena suunnittelee.
Tuli EU - ja kävi selväksi, että pientilallisten elämä Suomessa ei tulevaisuudessa herkkua olisi.

Ja kun viimeisetkin julkiset kulkuyhteydet Turkuun siirtyivät liki 10 kilometrin päähän pääteille,
totesimme isännän kanssa, että maanviljelijöitä meistä ei tulisi.

vaaleanpunainen ruusu - pink rose

Appivanhempani luopuivat pelloistaan jo ennen muuttoaan sieltä pois
 ja pellot tuottavat nyt satoaan  uudelle omistajalle.

Toki tilan ympärille kunnon suoja-alueet jätettiin ja ehkäpä joskus eläkkeellä 
- jos Luoja suo - siellä vielä jotain kasvatetaankin.

Talo on aikoinaan rakennettu metsätontille ja sen ympärille on raivattu iso pihapiiri,
 jota reunustavat metsämaisemat sekä pelloista erottava kastanjapuiden rivistö. 
No - kastanjoiksi isäntä niitä väittää mutta minä en ihan varma ole, 
sillä yhteenkään kastanjapähkinään en ole vielä siellä törmännyt;)

red rose

Tänä päivänä pihaa koristavat viherpeukalon omaavan anoppini ansiosta muutamat perennapenkit, 
jasmiinipuu sekä pieni rosario. Sinne tänne on istutettu monenlaisia ruusulajikkeita
 ja kesäkuun puolivälistä lähtien pitkälle kesää tuoksuvat ruusut aina jossain päin pihaa.

Nyt käydessämme suurin osa ruusuista oli jo kukkinut
 mutta vielä siellä muutama lajike jaksoi meitä ilahduttaa.

valkoiset ruusut - white roses


vaaleanpunainen ruusu - pink rose

Pihaan on istutettu myös jonkin verran hyötykasveja: on pari omenapuuta,
 kirsikkapuita, viinimarjapensaita, vadelmaa ja mansikkaa.

Mansikkaistutukset ovat tällä hetkellä villiintyneet ja tarkoitus onkin ensi kesänä 
kyntää mansikka-alue ja pienentää sitä hieman. Ja vaikka istutukset ovat olleet hoitamatta,
 niin kyllä sieltä vielä tälläkin visiitillä kotiin maistelumarjat poimin.
Enemmänkin olisi ollut tarjolla mutta nyt meni aika vadelmapensaissa puuhatessa.

kypsät vadelmat - rasberries

Sillä pakkohan nuo ihanat, juuri kypsyneet vadelmat oli tuolta noukkia.
Aika hyvän saaliin sieltä sainkin ja kotona riitti sitten puuhaa niiden perkaamisessa pakastimeen.
Vielä jäi osa odottamaan kypsymistä - tarkoitus on vielä tällä viikolla käydä nekin noukkimassa.

Ja samalla tarkistamassa, josko nyt olisivat viinimarjatkin poimittavissa.
Sillä vaikka niitä varten farmille lähdinkin, eivät ne vielä viime viikonloppuna kypsiä olleetkaan.
No - ehtiihän nuo sieltä hakea - jolleivat linnut ehdi ensin.

Nimittäin kirsikat näyttivät kyllä linnuille kelvanneen
 - onneksi niitä  kuitenkin sen verran oli, että minunkin koriini niitä
 ihan tyydyttävä määrä päätyi.

Ja näyttää siltä, että tänä vuonna saamme myös omenasatoa - puut notkuivat raakileita.
Viime vuonnahan puut eivät tuottaneet omenan omenaa.

kissankellot - blue flowers

Ihasteltavaa pihalla ja sen ympäristössä riittää yllinkyllin, sillä kun tontti on alunperin ollut metsätontti,
on sinne myös sitä metsääkin jätetty ympärille. Kissankellot, kielot, päivänkakkarat ja monet muut
luonnon kukat kukkivat pitkin kesää.

Ei ihme, että appiukollani oli aikoinaan tapana sanoa farmille johtavassa tienristeyksessä, 
että "tämä on maailman paras paikka".
Ja taitaa hän sen saman todeta vieläkin, kun farmilla muutaman kerran kesässä vierailee.

Muutama vuosi sitten, kun jouduimme isännän kanssa päättämään, mitä talon kanssa teemme, 
olin aluksi sitä mieltä, että turhaan otamme harteillemme vielä lisätyömaan.
Meillä kun on täällä Kaarinankin rivitalokodissamme tontti hoidettavana ja näytti siltä,
että farmi ei enää nuorisoammekaan kiinnostanut.

Mutta isäntä halusi pitää kotitilansa ja loppupeleissä sitten minäkin.
Nimittäin kun joskus tästä Kaarinan kodista luovumme ja muutamme Turkuun, tulee tuo
isännän mansikkapaikka Sauvossa olemaan paljon enemmän käytössä kuin nykyisin.

Ja vaikka nuorisomme aikoinaan vannoi, että heitä ei enää tuonne maalle saa, 
niin ovatpa koittaneet nekin ajat, jolloin hekin siellä ystävineen ovat viihtyneet.
Siellä kun on tilaa ja avaruutta, on nukkumapaikkoja vaikka kuinka monelle
 - ja siellä voi pitää ääntä ja meteliä ilman että kukaan häiriintyy;)

Nytkin he ovat jo varanneet viikonlopun elokuun alusta.
Tiedämmepä isännän kanssa olla poissa tieltä - ja varautua tyttären kissan hoitajiksi;)

maisema Sauvossa

Noissa maisemissa isäntä tänäänkin päivän vietti raivaamassa pensasleikkurin kanssa ympäristöä.
Remontit farmilla ovat tältä kesältä ohi - mitä nyt uusi savupiipun kansi pitää asentaa.

Tulevat kesät ovatkin sitten toinen juttu - sisällä talossa odottaa aikamoinen työmäärä.
Mutta vasta sitten, kun tämä Kaarinan koti on saatu remontoitua.
Ja siihen saattaa meidän remonttitahdillamme ja -taidoillamme hieman aikaa kulua;)

Huomenna on tarkoitus taas Sauvossa piipahtaa - mutta vain pikaisesti, 
sillä aikomus on myös ehtiä Turkuun Kansainvälisille markkinoille.

Elleivät viinimarjapensaat houkuta enemmän;)

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös