sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Viikon varrelta - teatteria, Kirkkopäiviä, rauhankävelyä - ja Suomen suloinen suvi

Kulunut viikko on ollut melkoista menoa! Alkuviikolla töissä valmistauduttiin viikonlopun Kirkkopäiviin ja Euroopan uskontojohtajien vierailuun Turussa. Hiottiin aikatauluja ja juostiin paikasta toiseen.

Mahtui viikkoon toki muutakin. 

Kesä tuli rytinällä pitkän kitkuttelun jälkeen ja kotikoivussakin on jo kunnon lehdet. Metsä, joka kotimme takaa aukeaa, on vajaassa viikossa muuttunut harmaasta vihreäksi. 

koivunlehdet

Tiistaina kävin töiden jälkeen rehkimässä kuntosalilla ja kotona uskaltauduin vielä lenkillekin. Minähän lenkkeilen nykyisin vain kävellen sillä juoksu on kiellettyä nivelten takia - mutta jos ette kenellekään kerro, paljastan, että joskus liikunnan riemu ottaa vanhan könkkäeukonkin sen verran valtaansa, että on pakko muutama juoksuaskelkin ottaa;) Niin kävi nytkin. Mutta vain muutama.

Torstaina olin mukana Turun kristillisellä opistolla, missä uskontojen edustajat pääasiassa kokoustivat. Niitä kokouksia, tapaamisia, seminaareja, paneelikeskusteluja ja tiedotusvälineinen haastatteluja olivatkin edustajien päivät Turussa täynnä. Nämä eri uskontokuntia edustavat, Religions For Peace -järjestön Euroopan osaston, Euroopan uskontokuntien neuvoston,  jäsenet kokoontuvat säännöllisin väliajoin eri puolilla Eurooppaa ja keskustelevat mm. siitä, miten uskonnot voivat yhdessä edistää rauhaa ja erilaisten kulttuurien tuntemista ja hyväksymistä. Turun kokouksen pääteema olikin "Moving Forward  Together Through Understanding". Tärkeää työtä toistemme ymmärtämisen ja rauhan edistämiseksi! Esimerkiksi siitä, miten torjumme uskonnon ääri-ilmiöt, olivat edustajat Ylen haastattelussa tätä mieltä.

kirsikkapuu kukkii Turun kaupunginkirjaston edessä

Torstaina kiiruhdin vielä töiden jälkeen Linnateatteriin, jonne oli kutsuttu turkulaisia bloggaajia tutustumaan teatteriin sekä katsomaan Jukka K. & Divet -showta. Hieno, naurua täynnä ollut ilta, josta kirjoittelen myöhemmin lisää.

Teatterilta keskustaan kävelimme illalla yhdessä Tuula´s lifen Tuulan kanssa ja ihastelimme Turkuun saapunutta kesää. Tuokin kuva kirsikkapuunkukkien takana kurkkivasta Turun kaupunginkirjastosta on otettu illalla. Voi näitä Suomen kesäiltoja ja valoa! Voi tätä ihanaa Suomen suvea!

Perjantaipäivän vietin Logomolla, joka toimi Kirkkopäivien pääkallopaikkana. Toki päivät olivat levittäytyneet ympäri Turkua ja erilaisia tapahtumia oli varmasti jokaisen vierailijan makuun. Ja taisi joukkoon muutama turkulainenkin eksyä.

Päivän ohjelmaani mahtui  tapaamisia, aikatauluttamisia ja muutama seminaari, mm. "Rahan valta ja vastuu" ja "Uskonnot, rauha ja kotoutuminen", jossa puheenvuoron käytti myös pääministeri Juha Sipilä.

uskontojen rauhankävely Turussa 2017

Seminaarin jälkeen oli myös "Uskontojen rauhankävely", jolle osallistui mahtava joukko ihmisiä eri uskontokunnista. Mukana myös Euroopan uskontokuntien johtajat sekä pääministeri. 

Kävelyreitti mutkitteli pitkin kesäistä Turkua - ohitimme mm. synagoogan ja moskeijan ja päädyimme Turun tuomiokirkolle.

rauhankävelyn päätöstilaisuus Turun tuomiokirkkotorilla 2017

Tuomiokirkkotorilla kuulimme mm. presidentti Tarja Halosen, arkkipiispa Kari Mäkisen, imaami Anas Hajjarin ja Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seppo Lehtisen puheenvuorot sekä kaarinalaisen KaMu -kuoron musiikkiesityksiä. Tilaisuuden päätteeksi kuorolaiset laskivat vielä vapaiksi 100 sinistä ja valkoista ilmapalloa Suomen 100-vuotisjuhlan ja rauhan kunniaksi.

Kirkkopäivät kauniissa Turussa jatkuivat vielä sunnuntaihin, mutta itse vetäydyin viettämään perjantain jälkeen viikonloppua. Ei makeaa mahan täydeltä - ja Sauvon farmi kera läheisten kutsui.

Osalla työkavereistani ohjelmaa ja vastuita jatkui koko viikonlopun ja varmasti on huomenna töissä kaikkensa antanutta ja väsynyttäkin porukkaa. Väsynyttä mutta onnellista - näin uskon.

Aikamoinen viikko ja kesän aloitus! Töitä, jännitystä, kohtaamisia, yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä. Hymyä, iloisia silmiä ja naurua. Ja kesän ensimmäiset rakot jaloissa - olin laittanut perjantaina jalkaani loaferit, jotka olin kyllä jo viime kesänä koeajanut, mutta jotka silti temppunsa tekivät;)

Ei haittaa ollenkaan, sillä niin hyvä viikko oli, että ei oikein sanotuksi saa - ja melkein sydämeen sattuu.

Millainen oli sinun viikkosi?
Joko teille päin tuli kesä?

Aurinkoista uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

SHARE:

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Muutama ajatus Äitienpäivänä 2017

Niinkuin monena aiempanakin Äitienpäivänä soitan aamulla puhelun omalle äidilleni. En tänäkään vuonna pääse häntä halaamaan ja kasvokkain onnittelemaan. Olen tästä surullinen ja tunnen vähän syyllisyyttäkin. Miksi en nytkään saanut lähdettyä? Mutta lähtö Hollolaan ei ole vain minusta kiinni ja niinpä saan onnitella äitiäni vain puhelimitse. Onneksi on puhelin. Ja onneksi on veli, joka lastensa ja ex-vaimonsa kanssa pitää huolen siitä, ettei äitini juhlapäivää joudu yksin viettämään.

Äitini on minulle rakas. Äitini, joka on vahva ja sitkeä ja  menettänyt elämässään enemmän kuin on kohtuullista. Silti äitini ei ole katkeroitunut maailmalle vaan säilyttänyt elämänilonsa ja huumorintajunsa. Kun äitini hymyilee, on se hymy kaunis. Ja kun äitini nauraa, tarttuu nauru muihinkin.

Äiti - kun luet tätä, tiedät, että haluaisin olla siellä. Onneksi näimme pääsiäisenä ja seuraavan kerran tapaamme kesällä Pohjois-Karjalan mökillä, jos Luoja suo. Sitä ennen nuoriso valloittaa kotisi ensi kuussa;) 

Aamulla oli isäntä keittänyt kahvit ja kattanut pöytään täytekakun. Maistoin hieman ja isäntä vähän enemmän. Sain myös ne perinteiset ruukkuruusut ja hieman lahjuksiakin. Isäntä sai suukon.

Myöhemmin päivällä  menemme isännän kanssa Turkuun katsomaan hänen vanhempiaan ja onnittelemaan anoppiani. Myös tyttäremme ja poikamme miniäehdokkaan kanssa tulevat sinne. Juomme kahvit ja tulemme sitten nuorten kanssa tänne Kaarinaan. Lapset ovat luvanneet kokata ja minä istun valmiiseen pöytään. Syömme hyvin, juttelemme ja lämmitämme saunan. Ja minä olen onnellinen tästä perheestäni lähellä ja kauempana. 

pinkit ruusut - pink roses

Isännältä saadut ruusut koristavat pöytää ja vaikka olen sanonut, että lahjoja ei saa hankkia, saanen kuitenkin jonkin paketin. Sittenkin se suurin lahja on siinä, että lapset ovat siinä lähellä.

Meitä äitejä on monenlaisia - ja niin on meitä äitien lapsiakin. On äitejä, jotka yksin odottavat, että joku muistaisi edes onnitella - ja on lapsia, jotka kaipaavat äitiä, jota ei ole. Erilaisia kohtaloita. Monenlaisia elämiä. 

Kuitenkin suurimmalle osalle meistä äideistä on yhteistä rakkaus lapsiimme ja huoli siitä, miten he selviävät. Ja ilo silloin, kun siivet sittenkin kantavat. 

Samanlaista on äidinrakkaus niin täällä Suomessa kuin maailman toisella laidallakin. Samanlainen niin rikkaalla kuin köyhälläkin. Ja samanlainen siellä, missä lapset tuntuvat olevan turvassa kuin sielläkin, missä äidit saavat pelätä lastensa hengen puolesta.

vaaleanpunaiset ruusut - light pink roses


Äidinrakkaudesta on sanottu paljon ja kauniisti, mutta yksi hienoimmista sanoituksista on tässä Anna-Mari Kaskisen runossa, jonka olen täällä aiemminkin jakanut:

"Jos maailman äitien huokaukset
kimppuihin koottaisiin,
jos jokainen huoli ja pelko ja toive
pantaisiin pakettiin
ja jokainen piilossa itketty itku
puroina virtaisi,
ja jokainen kaipaus siivilleen saisi
nousta kuin enkeli,

niin maailmankaikkeus olisi täynnä
laulua äitien,
ja jokainen pensas ja lintu ja tuuli
katsoisi vaieten,
kun ilmojen halki valkea joukko
kantaisi valoa,
ja enkelin siipi koskettaisi
jokaista taloa.

Jo maailman äitien huokaukset
nousevat taivaisiin
ja kukaan ei tahdo hartaammin luottaa
Luojaan ja enkeliin
kuin maailman äidit, joiden sydän
sirpaleina jo on,
ja jokainen sirpale mustuneinkin
heijastaa auringon."
-runo: Anna-Mari Kaskinen-

Hyvää Äitienpäivää jokaiselle äidille ja kaikille äitien lapsille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig