maanantai 3. elokuuta 2015

Riika - Rönttäliisa Baltian Pariisissa

Vietimme isännän kanssa viime viikolla neljä päivää Riiassa, Latvian pääkaupungissa,
 jota myös Baltian Pariisiksi tai Baltian helmeksi kutsutaan.

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, tarvitsimme hengähdystauon remontin keskellä. 
Riika oli mainio valinta senkin tähden, että matkoihin ei turhia aikoja tuhlaantunut: 
lento Baltic Airilla Turusta suoraan sinne kestää vain tunnin ja kymmenen minuuttia.

Riikaan lähdimme ilman suurempia suunnitelmia, vain haahuilemaan ja rentoutumaan.
Ja siinä onnistuimmekin - kävelimme paljon, istuskelimme katukahviloissa ja puistoissa ja ihastelimme kaunista kaupunkia.

Lentomme lähti tiistaiaamuna jo klo 5:45 ja olimme perillä niin aikaisin aamulla,
 että otimme sovinnolla taksin suoraan hotellillemme. 
Baltic Airilla on kentällä oma taksivälityksensä ja sieltä pystyi ostamaan voycherit valmiiksi sekä meno- että paluumatkaa varten. 
Kätevää - eipä tarvinnut pelätä, että taksi kierrättäsi ylimääräisiä;)
hotelli radisson blu elizabete
Hotellimme oli Radisson Blu Elizabete, joka sijaitsee Elizabetes -kadun varrella yhden kaupungin kauneimman puiston vieressä. 
Hotellista pääsimme suoraan Vanhaan kaupunkiin vain tuon puiston läpi kävelemällä.

Hotellia uskallan suositella kenelle vain:  se on siisti ja huoneet sekä muut tilat avaria ja edustavia.
 Ja palvelu oli loistavaa: saimme esim. huoneemme jo heti aamulla ja 
paluupäivänä saimme pitää sitä klo 18 saakka - ilman eri veloituksia. 
Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja hymy ja tervehdys tuli siivoojista lähtien jokaiselta.
Hotellipakettiimme sisältyi aamiainen ja se oli taattua Radisson Blu -hotellien laatua.

Neljä päivää Riiassa kuluivat kuin siivillä - näkemistä olisi ollut vaikka kuinka paljon.
riian kadut
Etupäässä kiertelimme Vanhaa kaupunkia mutta toki poikkesimme myös uudemman puolen kaupoissa ja ostoskeskuksissa.
Lisäksi teimme ratikkamatkoja keskustan ulkopuolella sijaitseviin ostoskeskuksiin.
Jurmalassa olimme alun perin aikoneet poiketa, mutta emme kuitenkaan halunneet tuhlata siihen päivää
- etenkin kun sääennusteet lupailivat kunnon sateita.
Pahemmilta sateilta kuitenkin vältyimme - sadekuuroja toki oli, mutta onnistuimme niiden 
aikoina olemaan joko sisätiloissa tai katukahviloissa. 
kissojen talo, riika
Riikahan on vanha Hansa-kaupunki ja sen historia ulottuu jo ajalle ennen ajanlaskumme alkua.
Vanha kaupunki pitääkin sisällään monia eri aikakausia, mutta eniten siellä on säilynyt uusgoottilais- ja art noveau -arkkitehtuuria.
patsaat, riika
Riika on puistojen kaupunki.
puistoja, riika
Joka puolella kaupunkia on puistoja - kauniita, hyvinhoidettuja ja suuria puistoja.
Suihkulähteitä, patsaita ja kukkaistutuksia saimme ihailla yllin kyllin.
Lady of The Mess Riiassa
Puistojen läpi virtaa pieniä jokia - kävelysiltoja ja levähdyspaikkoja on siellä täällä.
Puistoja myös käytetään: niissä järjestetään konsertteja, erilaisia yleisötilaisuuksia ja niissä käydään picnikeillä. 
Lapsille on moniin puistoihin järjestetty omat leikkipuistonsa.
vanha kaupunki, riika
Kirkkoja, vanhoja kauniita rakennuksia - historian havinan voi melkein tuntea.

vanha kaupunki, riikavanha kaupunki, riika


Oopperatalo, Riika
Katukahviloita, ravintoloita jos jonkinlaisia ja terasseja löytyy jokaisen makuun. 
Myös etnisiä ravintoloita on jokunen ja yllättävän paljon sushiravintoloita.

Matkalla söimme hyvin, herkuttelimmekin ihan tarpeeksi ja tottakai piti myös kokeilla paikallisten suosimaa ja kaikkien matkaoppaiden suosittelemaa Lido-ravintolaketjun ruokaa -  ja sepä osoittautuikin yllättävän maistuvaksi. 
Sen verran tuli herkuteltua, että matkan jälkeen on edessä kurinpalautus;)

Kävelimme paljon - puistoissa, kävelykaduilla ja myös niissä ostoskeskuksissa;)
Boyfriend -farkuissa tallusteleva Lady taisi kyllä olla ainoa lökäpöksyinen nainen koko kaupungissa,
sillä Riiassa naiset ovat huoliteltuja ja korkeat korot kopisivat mukulakivikaduilla.
Muutama nuorempi nainen tosin oli jo löytänyt balleriinat, mutta kyllä minä Lontoosta keväällä ostamillani Vanseilla köpötellessäni olin taas aikamoinen rönttäliisa.
Vaan ne kun olivat taas todella tarpeen - kyllä tuolla jalat saivat kyytiä ja viime syksynä leikattu jalkani on edelleenkin sen verran turvoksissa, että varakenkinä olleita balleriinoja en voinut käyttää kuin aamiaisella;)
katunäkymä, Riika
Muusikoita - ja taitavia - esiintyi siellä täällä katujen varsilla. 
Nuokin alakuvan nuoret miehet heittivät sellaisen setin, että olisin voinut vaikka keikalle mennä.
Soittajat Riiassa
Daugava -joki rajaa Vanhaa kaupungin ja sen toisella puolella sijaisee mm. nykyarkkitehtuuria edustava Riian kirjastotalo ja muutamat suurimmista kauppakeskuksista. 

Nuorempaa arkkitehtuuria - vaikkei enää ihan nykyistä - edustaa myös Vanhan kaupungin puolella joen rannalla sijaitseva Miehityksen museo, jossa aiemmin on toiminut USA:n suurlähetystö.
Miehityksen museo, Riika 
Kävimme vain muutamassa museossa ja tämä museo oli minulle tällä matkalla se vaikuttavin.
Latviahan on ollut suuren osan historiastaan miehitetty - milloin saksalaisten, milloin puolalaisten, ruotsalaisten tai venäläisten.
Tässä museossa pääsimme tutustumaan eri miehitysaikakausiin latvialaisten silmin
 - ja minulle kiintoisimmat aikakaudet olivat  viimeisimmät vaiheet: 
2. maailmansodan aikainen Saksan miehitys, juutalaisten kohtalot 
ja sodan jälkeinen Neuvostoliiton miehitys.

Riiassa koin pienen näyn siitä, millaista meillä Suomessakin voisi olla,
 jos itsenäisyytemme olisimme sodassa menettäneet.
Vapauden muistomerkki, Riika
Latviahan itsenäistyi vuonna 1991 samaan aikaan Viron ja Liettuan kanssa ja ei ole mikään ihme, 
että tuon Vapauden muistomerkin edessä edelleenkin on joka päivä kukkasia, joita latvialaiset sinne tuovat.

Riika on toki muutakin kuin kaunis Vanha kaupunki ja hienot uudet rakennukset.

Sitä toisenlaista Riikaa saimme nähdä, kun kävimme katsastamassa paikallisia ostoskeskuksia.
Ratikalla pääsee hyvin noille keskustan ulkopuolella sijaitseville alueille.
Näissäkin taloissa asutaan.
Sitä, millaisia nuo asunnot ovat sisältä, en tiedä - mutta ikkunoissa liehuvat verhot.
Ja ilmalämpöpumppu pauhaa useammallakin parvekkeella.
Ja vaikka talot olivat ulkoapäin rapistuneita, töhrittyjä ja kolhittuja, on monille parvekkeille ja ikkunanpieliin istutettu kukkasia.
Mummot kurkistelivat avatuista ikkunoista, joko sade loppui.
Ja myös täällä lähiöissä on puistoja - ja nämäkin puistot olivat hyvinhoidettuja.
 Samoin noiden talojen, melkein rappiotalojen, pihat ovat hoidettuja ja puut, 
nurmikot ja kukkaset on hartaudella istutettu.

Yksi asia, joka pisti silmiini oli se, että Riiassa on todella siistiä niin sisällä kuin ulkonakin.
Kauppojen ja ravintoloiden vessat olivat puhtaita ja siistejä ja kaduilla ei ollut roskan roskaa.
Tupakoivia varten oli siellä täällä roskiksia ja edes tupakantumppeja ei kaduilla eikä puistoissa näkynyt.
Me suomalaiset saamme kyllä tässä suhteessa hävetä vaikka aina ylpeilemmekin siisteydellämme.
Kyllä meidän katumme ovat roskaisia ja juuri viikkoa ennen matkaamme ihmettelin sitä, miten emme osaa edes kauppojen ja ravintoloiden toileteissa niitä paperipyyhkeitä heittää roskiksiin vaan ne viskataan lattialle. 

Ostoskeskuksia Riiassa on monenlaisia ja -kokoisia.
Hienoimmista ja suurimmista löytyvät kaikki ne samat tuotteet ja merkit kuin 
suomalaisistakin ostoskeskuksista  - ja lisäksi monet muutkin.
Suomalaisista yrityksistä törmäsin nimiin: Stockmann, Isku, Iittala, Op-Pohjola, Nordea ja Hesburger
 - ja muitakin varmasti löytyy.

Latvian hintataso on merkkituotteille aikalailla sama kuin Suomessakin, 
joten niitä sinne ei kannata lähteä metsästämään.
Ostettavaa löytyy sen sijaan latvialaisten omista tuotteista: 
käsityöt, keramiikka, meripihkakorut, Baltian balsami ja Laima-suklaa
löytyvät monen turistin matkatuomisista; balsamia ja suklaata ostimme mekin.

Ennen matkaa saimme monta varoituksen sanaa siitä, miten turvatonta Riiassa on.
Me emme matkallamme kohdanneet minkäälaista vaaraa ja taskuvarkailtakin vältyimme.
Mutta emme me myöskään yömyöhään juovuspäissä pimeillä kujilla kuljeskelleet emmekä yökerhojen houkutuksiin langenneet.
Normaali huolellisuus maksukortteja käyttäessä ja rahojen käsittelyssä riittivät.
Stalinin hammas, Stalinin syntymäpäiväkakku, Riika
Vielä viimeinen näkymä Riian kattojen yli kohti Stalinin hammasta,
joksi nykyisin Latvian tiedeakatemiana toimivaa rakennusta myös kutsutaan, 
ja voimmekin sanoa Riialle näkemiin.
Ei hyvästejä, sillä tulemme menemään toistekin.

Emme tosin ihan lähiaikoina, sillä isännän lomat päättyivät juuri ja minunkin viikon päästä.
Tiedossa on touhukas viikko: remontin jälkeistä siivoilua, kirpparitavaroiden keräilyä Åblogien ensi sunnuntain kirpputoria varten ja välissä pitäisi ehtiä käydä Helsingissäkin pari kertaa.

Mutta aion ottaa rennosti - lomallahan tässä vielä ollaan!
Se loppuremontti saa nyt rauhassa odottaa vielä vuoroaan;)

Hyvää elokuun ensimmäistä viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös














SHARE:

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Viikon tarinat ja jupinat

Kolmas lomaviikko on ohi.
Aikamoista tohinaa - vaikka se ei tuossa Instagramin koostekuvassa näykään.
instagramkooste
Aloitimme nimittäin viimeinkin sen kauan suunnitellun pintaremontin täällä kotona.

Ei siis kesää ilman remppaa: toissa kesänähän rempattiin pojan asunto, viime kesänä tyttären koti
ja nyt oli tämän huushollin vuoro.

Viilattavaa olisi vaikka kuinka paljon - ja viilattavaa tulee vielä jäämäänkin.
Meidän remppa kun etenee systeemillä: yksi askel eteenpäin, kaksi taaksepäin.

Aloitimme tyttären entisestä huoneesta, josta on tarkoitus tulla minulle työhuone.
Ja koska huone on yläkerrassa, sinne tulee minulle myös varasänky, jonne hipsin alakerrasta,
kun kyllästyn isännän kuorsaamiseen.

Huoneeseen ei tässä vaiheessa oltu suunniteltu muuta kuin seinien maalaaminen.
Vaan saimmehan me siitäkin myrskypilvet nostatettua.
Ensin tuli kiistaa siitä, poistetaanko vanhat tapetit.
Minä annoin periksi - ei poistettu.

Seuraava kiistanaihe olikin sitten seinien väri.
Muuten seinät maalattiin valkoiseksi, mutta halusin yhdestä seinästä lämpimän harmaan.
Ja isäntä muisti, että hänellähän on vielä harmaata maalia jäljellä pojan asunnon rempasta.
Minä ilmoitin, että ei käy - väri on kylmän harmaa ja liian tumma.
Ja isäntä oli sitä mieltä, että kyllä sitä voidaan laimentaa.
Ja laimensi. Ja maalasi. 
Ja tuli tumman harmaa, kylmäsävyinen seinä.
Sai sen sunnuntai-iltana valmiiksi.
Miinä ilmoitin seuraavana aamuna, että tuota minä en katsele.
Ja nyt en antanut periksi. Haettiin taas lisää valkoista maalia.
Nyt huoneen kaikki seinät ovat sitten valkoiset. Enkä valita.

Tiistaina pidettiin välipäivä ja lähdettiin Sauvon farmille karkuun sekamelskaa.
Ihasteltiin siellä vieläkin kukoistavaa kukkaloistoa ja isäntä ajeli nurmikot.jasmiini, jasmin
Jasmiinit olivat jo parhaan kukintansa nähneet mutta vieläkin tuoksu oli huumaava.
ruusu, rose
Ja vieläkin osa ruusulajikkeista jaksoi kukkia. Tuolla Instagramin kuvissa niitä näette enemmänkin.

Karviaiset ja viinimarjat olivat vielä raakoja.
karviainen

punainen viinimarja, red wineberry
Hyvä vain - nyt ei olisikaan ollut aikaa niitä poimia;)

Isännän ajaessa nurmikkoa minä otin pienet päivätorkut ja niiltä heräiltyäni keittelin kahvit.
Istuttiin pihalla, juotiin kahvia ja oltiin hiljaa.
Mieletkin tyyntyivät.

Ja hyvää teki rauhoittuminen ja rauha, sillä keskiviikkona suuntasimmekin taas rautakauppaan - tällä kertaa ostamaan paneleita.
Viirun raapimat portaikon seinät oli tarkoitus laittaa puolipanelille.
Niitä paneleita isäntä vieläkin tuolla viilailee.

Takana on useampi reissu rautakauppaan - milloin on ostettu listaa jos jonkinlaista, 
milloin käyty vaihtamassa väärän kokoiset naulat uusiin.

Minä olen siinä  välissä yrittänyt lukea ja etsiä tästä huushollista paikkaa, 
minne isännän manailu ei kuulu. 
Ainoa sellainen paikka on terassi tai parveke - ja niissäkin olisi tarvittu korvatulpat;)
kirja, book, lukeminen, reading
Olen minä hieman tutkaillut netistä Riian nähtävyyksiäkin.
Sinne nimittäin suuntaamme isännän kanssa tiistaina aamuvarhaisella neljän päivän reissulle.
Suoraan Turun kentältä, niin ei mene aikaa turhaan Helsinkiin ajamiseen.
Riiassa en ole aiemmin käynytkään - sen lentokenttä on kyllä tuttu,
 sillä olemme monta matkaa muualle tehneet Riian välilaskuilla. 
Matka lentäen Riikaan kun menee nopeammin kuin ajomatka Helsinkiin;)

Riiassa on tarkoitus vain haahuilla. Ei mitään tiukkoja aikatauluja ja suunnitelmia.
Ja vaikka minä noita nähtävyyksiä tutkailenkin, en aio mieltäni pahoittaa, vaikka ne katsastamatta jäisivätkin.
Sillä rentoutumaan tuonne menemme. Haistelemaan vähän muun maailman menoa.
Ja ehkä vähän kuhertelemaankin.

Se onkin tarpeen, sillä matkan jälkeen odottaa vielä yhden huoneen maalaus.
Pojan entinen huone on tarkoitus laittaa vierashuoneeksi.
Kunhan sen ensin saan tyhjennettyä,  sillä huoneeseen on ehtinyt parissa vuodessa kerääntyä aikamoinen määrä tavaraa
 - siitä on tullut jonkinlainen varavarasto kaikelle sille, mikä ei muualle mahdu
 - tai mikä odottaa lajittelua säilytettäviin tai poistettaviin.

No - onneksi on tuo Åblogien blogikirppari tulossa - osa tuon huoneen tavaroista tulee päätymään sinne. 

Meillähän oli alunperin tarkoitus myös maalata kellastunut portaikkokin mutta se saa nyt jäädä tuonnemmaksi.
Ei riitä nyt aika, ei rahkeet  - eikä hermot;)

Onneksi minulla on vielä Riian matkankin jälkeen viikko lomaa jäljellä.
Ja toivottavasti silloin on aikaa tälle blogiharrastuksellekin enemmän.
Sillä kyllä minä tänä kesänä olen tämän blogini kanssa lomaa pitänyt -  samoin muiden blogien seuraamisessa. 
Suomen kesä on niin lyhyt, että olen yrittänyt vain nauttia siitä.
Eikä minua ole nuo sateetkaan ja viileys pahemmin haitanneet
 - luonto kukoistaa ja vaikka hellemekkoa ei montaa kertaa vielä ole tarvittu, 
on sitten kääriydytty villatakkiin. 
Kesä on kuitenkin kesä - välillä paistaa aurinko ja välillä sade ropisee.
Niinkuin elämässäkin;)

Ja vaikka itse olen ollut laiska bloggaaja, on minulla yksi pyyntö teille, 
jotka olette jaksaneet tänne asti tätä sepustusta lukea: 
Indiedays tekee lukijakyselyä ja jos et vielä ole siihen vastannut, voit vastata siihen 
joko tuon esiin pomppivan kyselyikkunan tai klikkaamalla tästä.

Vastaamalla kyselyyn voit myös osallistua arvontaan, 
jossa palkintoina jaetaan kolme 100 euron arvoista lahjakorttia 
sekä 30 kpl kauneustuotepakettia.

Kaikki tutkimukseen annetut tiedot käsitellään anonyymisti, 
eikä niitä käytetä markkinointiin tai luovuteta kolmansille osapuolille ilman vastaajan suostumusta. 
Yhteystietotoja käytetään ainoastaan mahdollisen palkinnon toimittamiseen.

Nyt tämä Lady lopettelee höpötyksensä, käy vielä tarkistamassa portaikon viimeisimmät vaiheet ja toivottaa kaikille

Hyvää uutta viikkoa!

Lady of The Messiä voit seurata myös
SHARE:

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Åblogien blogikirpputori

Åblogien blogikirpputori järjestetään tänäkin vuonna Vilkkimäen meijerillä (Vilkkimäentie 5), Liedossa
 ja tapahtuma-aika on 9.8. klo 12 - 15.

Viime vuonnahan järjestimme blogikirpparimme ensimmäisen kerran 
ja se olikin aikamoinen menestys.

Myyjät:
  Turun alueen lifestyle- ja sisustusbloggaajat ystävineen myymässä kirppishengessä tavaroita.

Mukana mm.


Tänä vuonna me åbloggaajat haluamme myös jakaa hyvää tänä vuonna:
 kirpparille tulee pöytä, jonka tuotto menee Turun alueen Hope ry:n hyväksi.
Siihen laitamme kaikki myyjät jotain tavaroidemme joukosta myytäväksi.
Lisäksi teillä muilla on mahdollisuus tuoda siihen tavaraa, jota Hope juuri nyt tarvitsee
 - lista tarvittavista tavaroista tulee ennen tapahtumaa tuonne tapahtuman FB-sivulle.
Nämä tuotavat tavarat eivät siis mene myyntiin vaan suoraan tarvitsijoille.

Pääseekö julkisilla? 
Kyllä, bussi lähtee Turusta Kauppiaskadulta T24 ja lähin pysäkki on ihan meijerin kohdalla.
 Ajoaika n.30min. Linjanumerot 403-404.
Meijeri on myös Aurajoen pyöräilyreitin varrella.

Pysäköinti ja liikenteenohjaus? 
Kyllä, tänä vuonna olemme varautuneet  -  niin moni kiinnostui 
tapahtumastamme viime vuonna.

Mitä muuta meijerillä on? 
Kaksi sisustus- ja käsityömyymälää, Kotikutoinen ja Kotilaituri
Tuulan hoitola Hoitola Tuula Patrikainen sekä kahvila, Vilkkimäen Kakku ja Kahvi sekä Vilkkimäen kahvimuseo, 
Suuhygienistipalvelu Diente, ompelupalveluita ja -tarvikkeita myyvä Vinotikki 
sekä pienkoneliike Ideatuli Ideatakomo Oy.

Entä jos sataa? 
Tapahtumaa ei järjestetä. Jos sää on kiikunkaakun, ilmoitetaan viimeinen tieto FB:n tapahtumasivulta
Tapahtumapaikkanahan on  piha-alue.

Tuonne Facebookiin kirppiksen tapahtumasivulle kannattaakin käydä klikkaamassa itsensä osallistujaksi
 - sinne laitamme myös näytille muutaman myytäväksi tulevan tuotteen;)

Viime vuonnahan itse en päässyt paikalle ja harmitti kyllä ihan kunnolla.
Mutta tänä vuonna olen mukana ja toivon näkeväni teistä lukijoistakin monen monta paikalla.

Tervetuloa - olisi kiva nähdä juuri sinua!

Lady of The Messiä voit seurata myös







SHARE:

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Minä vs. minä



Sain Go 4 it vol.2 -blogin Mintulta pari päivää sitten haasteen, jossa tulee vastata itseään koskeviin kysymyksiin.
Olen hieman paininut näiden kysymysten kanssa, sillä tällä kertaa ne eivät mitään helppoja vastattavia olleetkaan 
- joskus kun haasteetkin voivat olla melkoisen haastavia;)

Kiitos, Minttu, haasteesta - yritän parhaani!

Tässä siis minä vs. minä:

1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

Minähän höpöttelen täällä blogissani vaikka mitä, joten aika paljon te lukijat minusta jo tiedättekin.

Mutta seuraavaa juttua en muista aiemmin kertoneeni:
Olen lukioikäisenä ollut jakamassa hengellisiä traktaatteja ja taskukokoisia
 Uusia Testamentteja Salpausselän kisoissa entisen Neuvostoliiton urheilijoille.
Yritimme löytää kisamontusta Galina Kulakovan vaan häntä emme tavoittaneet;)
Muita naapurimaan urheilijoita kyllä löytyi - ja lukemisetkin he uskalsivat ottaa, jos olivat yksin
 - jos seurana oli joku muu, eivät lehtisemme kelvanneet. 
Enpä taitaisi enää tänä päivänä moiseen puuhaan ryhtyä - nuoruuden ehdoton ja mustavalkoinen usko
on avartunut armollisemmaksi niin muita kuin itseä kohtaan.


raamattu, bibel

Voi perheparkaani - kyllä se sai kaikenlaista kuulla, kun minä lauoin totuuksia siitä,
miten kunkin pitäisi uskoa ja elää. 
Onneksi sietivät senkin vaiheen - mutta tiedän, että huolissaan vanhempani olivat,
kun tytär oli milloin lähdössä USA:ahan raamattuyliopistoon tai jonnekin maailman ääriin lähetyssaarnaajaksi.
Sitä he eivät sentään tienneet, että suunnitelin jopa salakuljettavani Raamattuja Neuvostoliittoon;)

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?

On, kyllä sillä on väliä.
Sillä kyllähän tästä blogista välittyy myös jotain minusta ihmisenä
- eikä se ihan yhdentekevää tällekään ladylle ole, mitä hänestä ajatellaan. 
Toivon, että blogistani löytyy sellainen lady, josta tuolla esittelyteksteissäkin  kerron.
Ja se, että arki ja tavallinen elämä ovat hyvää ja arvokasta. Että elämä on arvokasta.
Ja että elämään mahtuvat sekä hupsuttelu ja turhamaisuus kuin myös vakavammat asiat.
Hyvä mieli, hyvä olo, kiitollisuus ja muiden huomioiminen 
- toivon, että blogini teille lukijoillekin jotain noiden sanojen sisällöstä välittäisi.

3. Miten bloggariminä eroaa ”reaaliminästäsi”?

Olen yrittänyt blogissani olla rehellinen ja aito 
- olen välillä mököttänyt ja viettänyt känkkäränkkä- tai alakulon päivää 
ja paljastanut myös asioita,  jotka eivät minusta kovin imartelevaa kuvaa anna.

Mutta silti joskus, kun luen joidenkin kanssabloggaajien kommentteja itsestäni, 
tuntuu, että olenko sittenkin antanut täällä itsestäni jotenkin jalomman  ja paremman ihmisen kuvan.
Mieluummin antaisin kuvan inhimillisestä ja erehtyvästä naisesta.

Ja enhän minäkään sentään ihan kaikkea täällä kerro;
ne kaikkein tärkeimmät asiani ja läheisiäni koskevat jutut eivät tänne blogiin päädy.
Eivätkä ihan kaikki pikkumaisuuteni, kiukutteluni ja ärripurritkaan. 
Ja vaikka olenkin kertonut, että rentustelen rönttäliisana ilman meikin hiventä välillä töissäkin,
niin en minä täällä vielä ole rönttäliisakuvaa itsestäni julkaissut;)

4. Mikä saa sinut nauramaan?

No minun naurattamiseeni ei paljon tarvita!
Tilannekomiikka ja huonot vitsit. Huumori - ja välillä aika omituinenkin huumori. 
En lämpene ollenkaan esimerkiksi kotimaisille komediasarjoille
 - mutta muutamalle ulkomaiselle kyllä: Pokka pettää, Maanalainen armeija iskee jälleen, 
Huonosti käyttäytyvät miehet - ja moni muu. 
Ja parhaiten tuollainen huumori iskee, kun sen voi jakaa jonkun kanssa
 - kun voi nauraa yhdessä.


huumori, tv-sarjat

Viirun temppuilu, isännän jutut, omat toilailut - nekin naurattavat.
Itselleen nauraminen on hauskaa ja terveellistä - ja usein se puhdistaa ilmaa;)

5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?

Minulle luovuutta on se, että voin ilmaista itseäni niillä lahjoilla, joita minulle on suotu.
Jokaiselle on annettu jotain lahjoja - toinen osaa laittaa ruokaa, toinen maalata tauluja 
- joku rakastaa siivoamista ja joku laulaa kuin enkeli.

Luovuus ei ole vain jotain erityistä vaan se voi ilmetä kaikilla elämän alueilla.
 Siinä, että ihminen nauttii tekemisestään - siinä on aina luovuutta.
Leikki, työ, harrastukset - luovuuden voi löytää niissä kaikissa. 
Ja jos ei löydä, ei löydä iloa elämästäkään.
Usein puhutaan luovuuden tuskasta, mutta silloin luovuus rajoitetaan vain taiteilijoille. 
Minä puhun mieluummin luovuuden ilosta.
Sillä iloahan se tuo, jos voi toteuttaa itseään. 
Vaikka vain kirjoittamalla blogia - omalla tavallaan ja vaikka vain omaksi ilokseen.


Laura Pihl - Sickbay

Kuvan taulu Sickbay on kotonamme esillä ja sen on tehnyt kuvataiteilija Laura Pihl, tyttäreni.

6. Ketä läheistäsi ihailet?

En pysty tähän vain yhtä läheistäni nimeämään,
en kenenkään ominaisuuksia nostamaan ylitse muiden.

Ihailen äitiäni, joka on sitkein ihminen, jonka tunnen.
Äidistäni olen kirjoittanut enemmän esim. postauksessani Toisenlainen äitienpäivä.

Ihailen lapsiani, jotka ovat uskaltaneet ajatella omilla aivoillaan ja luoda itse omat arvonsa
sekä rohjenneet olla omia itsejään menemättä massan mukana.

Ja ihailenhan minä tuota isäntääkin, joka tämänkin päivän on kanssani jaksanut jakaa.
Sekään kun ei ihan helppo homma aina ole;)

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Itsessäni ärsyttää muutamakin asia - toiset enemmän, toiset vähemmän
ja osalle näistä ärsyttävyyksistä pystyn nauramaankin.

Mutta eniten ärsyttää tapani jättää asioiden tekeminen ja hoitaminen aina viime tippaan.
Tämä piirre minussa on ollut aina.
Jo kouluaikana tein läksyt tai luin kokeisiin ihan viime hetkillä.
Jos vain jonkin asian tekemistä voi viivyttää, minä kyllä se taidon osaan.
Mutta ihme ja kumma - osaan tuon viivyttämisen ajoittaa kuitenkin niin,
että yleensä asiat kuitenkin tulevat hoidetuiksi;)

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Tätä pitäisi kysyä tietenkin muilta, mutta kun tässä lähellä ei juuri nyt ole kuin isäntä, en kysy. 
Hän vastaisi kuitenkin, että takapuoli - tosin hän käyttäisi hieman rahvaanomaisempaa ilmaisua;) 
Mutta luulenpa - ja tämän ovat lapseni joskus vahvistaneet - että huumorintajuni,
 vaikka se välillä omalaatuista onkin,  on  ominaisuus, joka ainakin heitä ihastuttaa. 
Toinen piirre, josta olen saanut kiitosta, on lojaalisuus.
Lojaalisuus perhettä, läheisiäni, työnantajaani ja tärkeinä pitämiäni asioita kohtaan.

9. Mikä sinusta tulee ”isona”?

Jaa-a - sen kun tietäisi! Toivottavasti ei ainakaan isompi;)

Ammatillisesti ja työuran kannalta tuskin enää tästä nykyisestä mihinkään muuhun suuntaudun.
Kyllä minä tästä työstä eläkkeelle siirryn, jos Luoja elinpäiviä suo
ja jos ei pomo potki pellolle ennen eläkeikää. 
Mutta vaikka ikää onkin jo ihan kunnioitettavasti mittarissa, en minä suinkaan valmis ole.
Haluan vielä oppia uusia kieliä, kirjoittaa, opiskella maalausta, matkustella maailman ääriin,
tulla isoäidiksi (vaikka nuoriso on ilmoittanut, että turha toivo), haaveilla ja uneksia ja pelastaa maailman.
Ja vaikka mitä muuta.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.

Uskon, että onnellisiakin loppuja on. Vaan ei aina.
Ei silloin, kun loppu jättää elinikäiset arvet joko ruumiiseen tai sieluun tai silloin,
kun lopun jälkeen ei ole enää voimia uuteen.

Mutta vaikka loppu on aina loppu, on sen jälkeen kuitenkin useimmiten edessä uusi.
Klisee, mutta totta ja todeksi koettua.

Ihmissuhteissa loppu ei heti hyvältä ole tuntunut, mutta ajan oltua armollinen 
olen ollut kiitollinen, että olen nekin ihmissuhteet kokenut - ja että tilalle on tullut uusia.
Samoin on käynyt työelämässä; olen kaksi kertaa irtisanoutunut töistä tilanteissa,
joissa uutta työpaikkaa ei ollut vielä näkyvissä - tiesin vain, että nyt on lähdettävä.
Ja molemmista läksin niin, että ovet eivät paukkuneet ja minut toivotettiin tervetulleeksi takaisinkin.
Ja molemmilla kerroilla loppu oli onnellinen.

Tässä oli kyllä haastetta kerrakseen sekä haasteen tekijälle että teille lukijoillekin 
 - toivottavasti joku jaksoi loppuun saakka!

Haasteen jatkan eteenpäin seuraaville bloggaajille:

- Teijalle blogiin Onnen hetkiä paratiisissa
- Minnalle blogiin Rouva Sana
- Johannalle blogiin Belle semaine

Olkaapas hyvät - ja kuten ennenkin haasteiden kohdalla tapaan antaa saatesanoiksi: no stress at all;)

Hyvää viikonloppua kaikille!
Ja sitä aurinkoa, please!

Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.



SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig