keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kiitos Pääsiäinen!

Tänä vuonna pääsiäistä vietettiin meidän perheessämme kovin erilailla kuin monina aiempina vuosina.
Pitkä perinne kolmen sukupolven yhteisestä juhlasta katkesi.

Meillähän on ollut juhlapyhinä tapana kokoontua tänne meille.
Tänne ovat tulleet sekä tyttäremme että poikamme, äitini ja veljeni, appivanhempani ja usein myös kälyni.
Tänä vuonna juhlaa vietettiin toisin.

pienet suklaamunat

Poikamme vietti pääsiäisen tyttöystävänsä kanssa Helsingissä koiranhoitajana
 ja minä ja isäntä käväisimme parin päivän matkalla äitini luona Hollolassa, jossa seuraamme liittyi myös veljeni.
Lähdimme pitkäperjantaina ja tulimme takaisin kotiin ensimmäisenä pääsiäispäivänä, 
jolloin tyttäremme tuli Miku-kisulinsa kanssa viettämään pääsiäistä kanssamme.

Tiesin toki, että perinteemme jossain vaiheessa katkeavat. 
Sillä sellainen on elämän laki, että nuoret menevät menojaan ja luovat omia perinteitään.
Ja me vanhemmat saamme iloita, että elämä kantaa heitä.
Ja saamme olla kiitollisia siitä, että perheyhteys sittenkin säilyy.

vaaleankeltaiset tulppaanit, pienet suklaamunat

En viitsinyt hössöttää edes kodin somistamisen kanssa.
Tiesin, että Miku pistää kyllä huushollin hyrskynmyrskyn.

Niinkuin pistikin.
Nämäkin kuvat sain jotenkuten napattua, kun pikku hurrikaani pyöri ympärillä.
Kukat ja vähäiset koristeet oli pakko siirtää työhuoneeseeni piiloon
 - sen verran kovaa kyytiä ne saivat;)

suklaamunat

Pääsiäispäivänä päättyi myös Ekopaastoni.
Ja voin tunnustaa, että todellakin päättyi - sellaiset sokeriöverit vetäisin,
 että ajatuksissani sen ähkyn jälkeen on jatkaa ainakin osittain sokerittomalla linjalla.
Siitä, miten Ekopaastoni onnistui, kerron jossain toisessa postauksessa.
Sillä kyllähän senkin kanssa taistoa oli jos jonkinlaista!

Tämän vuoden pääsiäinen jää mieleen myös toisenlaisista syistä.

Hiljainen viikko, piinaviikko oli todellakin nimensä mukainen.
Kärsimysviikko.
Suru ja murhe tulivat lähelle.
Pitkäperjantain kärsimys oli todellinen.
Ja murhetta riitti vielä pääsiäisyöhönkin saakka kirkonpolttoineen
 ja muine maailman uutisineen.

Siltikin saimme juhlia valon voittoa.
Kivi oli vieritetty, hauta tyhjä.

vaaleankeltaiset narsissit

Kristitylle pääsiäinen on ilon ja elämän juhla.
Meille kaikille, olkaamme sitten mitä tahansa, se on valon ja kevään alkamisen juhla.

Ja elämän, valon ja hyvyyden voittoa on tänä vuonna ollut syytä iloita
 ja juhlia enemmän kuin aikoihin.
Kiitos pääsiäinen!

Kun pääsiäispäivänä ajelimme isännän kanssa Hollolasta Kaarinaan, 
valaisi täydeltä taivaalta paistava aurinko maailman kauniiksi ja hyväksi.

Sitä hyvän ja valon voittoa saamme juhlia vielä tämänkin viikon, sillä kristillisen perinteen mukaisesti
tämä pääsiäisen jälkeinen viikkohan on pääsiäisviikko, riemuviikko.

Minä ainakin aion nauttia täysillä tästä valosta ja keväästä.
Katselen pihamme kotikoivua ja odotan lehtisilmujen puhkeamista.
Ja etupihalla lumikellot kukkivat ja uusi elämä puskee maasta.
Sillä elämä voittaa. Aina.

Hyvää pääsiäisviikkoa sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös 




SHARE:

tiistai 22. maaliskuuta 2016

You may say I`m a dreamer...

Hiljainen viikko, kärsimysviikko, piinaviikko.
Ja tänään todellakin nimensä mukainen myös heille, jotka eivät pääsiäistä vietä.

Tämä tiistai on mennyt uutisia seuratessa.
Kysellen: taasko?
Tänään Brüssel, lähimuistissa Pariisi ja Turkin iskut.

Minä kaipaan huolettomia päiviä.
Ilman pelkoa ja vihaa.

Ilman myös sitä vihapuhetta, joka esimerkiksi täällä Suomessa saa pontta näistä terroriteoista.
Vihapuhetta toisen rotua, uskontoa tai muuta erilaisuutta kohtaan.
Vihapuhetta, jolta eivät näytä viime uutisten valossa välttyvän edes lapset.
Kärsimysviikolla - ja juuri vietettävällä rasisminvastaisella viikolla on sanailtu netin syövereissä
kaikkea muuta kuin kauniisti.

Se, miten me täällä osaamme kohdata ja kotiuttaa luotamme turvaa hakeneet, 
vaikuttaa suoraan siihen, kuinka monella herää viha myös meitä kohtaan.

Pelätä saa ja pitää.
On oikeus surra, tuntea tuskaa ja myötätuntoa.
Mutta vihalle ei pidä antaa valtaa.


candlelights kynttilänliekki

Martin Luther King sen jo aikoinaan tiivisti:
"Pimeys ei voi karkottaa pimeyttä; vain valo voi tehdä sen. 
Viha ei voi karkottaa vihaa; vain rakkaus voi tehdä sen."

Tänään on surun, kyynelten ja rukouksen päivä.

Mutta tulee huominen.

Niinkuin pääsiäisen kärsimysviikko osoittaa, voin luottaa siihen, ettei väkivalta ja kuolema voita.

Ja tulee päivä, jolloin voin vielä uneksia:



"You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will live as one."



Rauhaa sinulle ja minulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös 
SHARE:

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Mitä kuuluu?

Eipä tässä ihmeempiä.
Hitaasti elellään edelleenkin,
Ja vaikka Ekopaastooni tuo elämän vauhdin hiljentäminen sisältyykin, 
en noita paastolupauksia tehdessäni ihan näin hidasta menoa aikonut.

Olen nyt ollut kasvohalvauksen jälkeen jo yli kuukauden töissä ja vaikka muutamia lomapäiviä
olenkin välillä viettänyt, on työnteko rasittanut enemmän kuin oletin.

Kun halvaantuneen kasvonpuoliskon silmä ei edelleenkään toimi kunnolla ja sitä pitää vieläkin
kostutella vähän väliä ja nukkuessa teipata se kiinni, on töiden jälkeen ollut pakko lepuuttaa silmää.
Ei nettisurffailuja eikä blogien lukemista.
Ei kirjoja.

Iltapäivätorkut on otettava heti töiden jälkeen.
Sillä kun öisinkin joudun heräilemään silmää kostuttamaan ja teipit vaihtamaan,
 eivät yöunetkaan kovin kummoisia ole olleet.

Instagramiin olen kuitenkin kuvia lataillut ja Facebook -sivua päivitellyt
- nopeat päivitykset kun eivät silmää niin rasita;)

Halvauksesta kerron sen verran, että hidasta edistymistä on tapahtunut koko ajan.
Ei sellaista, että sitä päivittäin huomaisi, mutta viikoittain kyllä.
Saan jo hieman nostettua kulmakarvaani, nyrpistettyä nenääni eikä suukaan
 enää niin väärällään ole kuin  töihin palatessa.
Sen verran kuitenkin irvistelen, että vielä ei ole sen uuden huulipunan oston aika.
Mutta nyt oikeasti uskon, että sekin aika vielä tulee.
Ei ihan heti, mutta tulee kuitenkin.

Jotain pientä puuhastelua olen yrittänyt iltaisin harrastaa.
Niinkuin kaappien raivausta.

Ja olen ihmetellyt, mitä kaikkea sitä ihminen oikein laatikoihinsa säilöö.

vanha kasvaisto - kissankäpälä

Kuten vaikka ikivanhan kasviston. Vuodelta 1969. 
Yllättävän hyvin oli osa tuolloin kuivaamistani kasveista säilynyt - osa oli toki hapertunutkin.
Olin jo raivausvimmassani heittää tuon roskiin, mutta kun asiaa Instagramissa pähkäiltyäni sain niin
paljon kommentteja, joissa se kehotettiin säilyttämään, tulin sittenkin toisiin ajatuksiin.
Siirsin kasviston kaapista kirjahyllyyn.
Antaa nyt vielä olla.
Melkein yhtä vanha kuin kerääjänsäkin. Vintagea molemmat.

Toinen syy, miksi olen ollut niin väsynyt, on tietenkin se, että sairastellessa kunto ehti romahtaa.
Ja kunnon vahvistaminen ei väsyneenä minulta onnistu.
Etenkään kun ulos ei vielä ole meneminen edes kävelylenkeille.

Silmä ei kestä tuulta ja viimaa.
Ellen sitten hanki niitä vahvuuksilla varustettuja uimalaseja.
No - en ole vielä hankkinut.
Maksavat maltaita - ja luulenpa, että jos sellaisten kanssa tuolla kaduilla liikkuisin, 
kiikutettaisiin minut pikaisesti sinne kuuluisalle Kupittaan sairaalan G-osastolle.
Eikä senkään aika sentään ihan vielä ole.
Vaikka jo vähän höperö olenkin.

Väsymyksestä huolimatta oli töihin lähtö kuitenkin hyvä ratkaisu.
Elämä saa rytmiä ja mieliala pysyy koholla, kun töissä on koko ajan meneillään
myös innostavia ja uusia asioita.
Ja tottakai jo se, että pääsee kunnolla ihmisten ilmoille, piristää mieltä.

Turun tuomiokirkko

Jo pelkät työmatkat ovat ilonaihe.
Turun maisemat.
Tutut maamerkit.

Ja säät.
Auringon lämpö.
Ihana valo.

Eilen tunsin kevään tuoksun.

Tulkoon sitten  vielä niitä luvattuja pakkasiakin tai lunta, ei haittaa
 - kevättä kohti mennään.

Tässä minun kuulumiseni. 

Mitä sinulle kuuluu?

Valoisaa loppuviikkoa sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös 





SHARE:

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Naistenpäivä 2016 - tasa-arvo on ihmisoikeus

Tänään Naistenpäivänä ajattelin ensin lähettää sinulle ruusun ilahduttamaan päivääsi.
Vaan ruusukuvaa ei nyt tähän postaukseen tule.

Vaikka ruusunsa on jokainen nainen maailmassa ansainnutkin.

Meille suomalaisille naisille niitä tänään varmasti ojennellaankin.
Olemmehan tasa-arvon mallimaa.

Ja kuitenkin juuri uutisoitiin, että Lännen Median tekemän selvityksen mukaan Suomessa äidin euro
 lapsiperheissä on keskiarvon perusteella vain 62,5 prosenttia isän eurosta.
Ainakaan taloudellisesta tasa-arvosta emme vielä saa nauttia.

Lasikatot ovat edelleenkin rikkomatta. 
Ikärasismi kohtelee naista huomattavasti kovakouraisemmin kuin miestä.
Ja kovakouraisesti naista saattaa kohdella mieskin.

Turvattomuutta on meilläkin monenlaista. 
Taloudellista. Fyysistä. Henkistä.

tasa-arvo ihmisoikeus unwomen
Kuva: UnWomen

UnWomenin Kansainvälisen Naistenpäivän julistuksessa tänä vuonna julistetaan:

"Naistenpäivän teemana on tänä vuonna sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä
 – tavoite, jonka kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat yhdessä hyväksyneet.


Mikään yhteiskunta ei ole vielä saavuttanut sukupuolten tasa-arvoa. 
Naisiin kohdistuva syrjintä ja väkivalta on suurin este tasa-arvon saavuttamiselle maailmassa. 
Siksi kansainvälinen naistenpäivä on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Naistenpäivä on myös miesten päivä. 
Sukupuolten tasa-arvo ei ole pelkästään naisille tai pelkästään miehille – se on kaikille. 
Tasa-arvo on ihmisoikeuskysymys, joka edellyttää kaikkien osallistumista."


#HeForShe unwomen
Kuva: UnWomen

Tähän julistukseen on mahdollisuus osallistua myös kansainvälisen #HeForShe -kampanjan kautta.


"Ihmisarvo on jakamaton riippumatta sukupuolesta tai syntyperästä. 
Naiset eivät tarvitse miesten ”suojelua”, vaan sitoutumista tasa-arvoon ja väkivallan lopettamiseen. 
Naisten oikeuksia ei saa käyttää keppihevosena rasismille ja vihapuheelle
 – #eiminunkaannimissäni!"


Kampanjasivulta löytyy myös lomake, jonka allekirjoittamalla sitoutuu toimimaan
 kaikkea väkivaltaa ja syrjintää vastaan.
Minä allekirjoitin. 
Ehkäpä sinäkin?

Ja sittenkin -  paljosta voimme me suomalaiset naiset olla myös kiitollisia:
 meillä on oikeus äänestää, kouluttautua, tehdä työtä  ja sanoa vapaasti sanottavamme.

Tätä oikeutta ei sisarillamme suuressa osassa maailmaa ole.

Viime vuonna naistenpäiväpostauksessani pohdin sitä, 
mitä kaikkea me naiset voimme toisillemme olla. 
Businessenkeli -kampanja oli Naisten Pankin viime vuoden Naistenpäiväkampanja. 
Ja minun mielestäni hieno kampanja.

Niinkuin on tänäänkin käynnistyvä Minulla on #suunnitelma -kampanja
jonka Naisten Pankki toteuttaa yhdessä Kirkon Ulkomaanavun kanssa.

minulla on suunnitelma naistenpankki
Kuva: Naisten Pankki

Tähän kampanjaan osallistumalla meillä on mahdollisuus tukea kehitysmaiden naisten
 toimeentuloa ja yrittäjyyttä kestävän kehityksen periaattein.

Sillä ilman tukeamme ovat sisaremme maailmalla vailla mahdollisuuksia ihmisarvoiseen elämään.
Tasa-arvoiseen elämään.

Sinulle - olitpa sitten suomalainen nainen tai sisar jostain kauempaa, 
tahdon tänään antaa sen ruusukuvan puuttuessa monta lämpöistä ajatusta, 
halata lujaa ja  toivottaa

Hyvää Naistenpäivää!

Lady of The Messiä voit seurata myös









SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig