Tänä vuonna pääsiäistä vietettiin meidän perheessämme kovin erilailla kuin monina aiempina vuosina.
Pitkä perinne kolmen sukupolven yhteisestä juhlasta katkesi.
Meillähän on ollut juhlapyhinä tapana kokoontua tänne meille.
Tänne ovat tulleet sekä tyttäremme että poikamme, äitini ja veljeni, appivanhempani ja usein myös kälyni.
Tänä vuonna juhlaa vietettiin toisin.
Poikamme vietti pääsiäisen tyttöystävänsä kanssa Helsingissä koiranhoitajana
ja minä ja isäntä käväisimme parin päivän matkalla äitini luona Hollolassa, jossa seuraamme liittyi myös veljeni.
Lähdimme pitkäperjantaina ja tulimme takaisin kotiin ensimmäisenä pääsiäispäivänä,
jolloin tyttäremme tuli Miku-kisulinsa kanssa viettämään pääsiäistä kanssamme.
Tiesin toki, että perinteemme jossain vaiheessa katkeavat.
Sillä sellainen on elämän laki, että nuoret menevät menojaan ja luovat omia perinteitään.
Ja me vanhemmat saamme iloita, että elämä kantaa heitä.
Ja saamme olla kiitollisia siitä, että perheyhteys sittenkin säilyy.
En viitsinyt hössöttää edes kodin somistamisen kanssa.
Tiesin, että Miku pistää kyllä huushollin hyrskynmyrskyn.
Niinkuin pistikin.
Nämäkin kuvat sain jotenkuten napattua, kun pikku hurrikaani pyöri ympärillä.
Kukat ja vähäiset koristeet oli pakko siirtää työhuoneeseeni piiloon
- sen verran kovaa kyytiä ne saivat;)
Pääsiäispäivänä päättyi myös Ekopaastoni.
Ja voin tunnustaa, että todellakin päättyi - sellaiset sokeriöverit vetäisin,
että ajatuksissani sen ähkyn jälkeen on jatkaa ainakin osittain sokerittomalla linjalla.
Siitä, miten Ekopaastoni onnistui, kerron jossain toisessa postauksessa.
Sillä kyllähän senkin kanssa taistoa oli jos jonkinlaista!
Tämän vuoden pääsiäinen jää mieleen myös toisenlaisista syistä.
Hiljainen viikko, piinaviikko oli todellakin nimensä mukainen.
Kärsimysviikko.
Suru ja murhe tulivat lähelle.
Pitkäperjantain kärsimys oli todellinen.
Ja murhetta riitti vielä pääsiäisyöhönkin saakka kirkonpolttoineen
ja muine maailman uutisineen.
Siltikin saimme juhlia valon voittoa.
Kivi oli vieritetty, hauta tyhjä.
Kristitylle pääsiäinen on ilon ja elämän juhla.
Meille kaikille, olkaamme sitten mitä tahansa, se on valon ja kevään alkamisen juhla.
Ja elämän, valon ja hyvyyden voittoa on tänä vuonna ollut syytä iloita
ja juhlia enemmän kuin aikoihin.
Kiitos pääsiäinen!
Kun pääsiäispäivänä ajelimme isännän kanssa Hollolasta Kaarinaan,
valaisi täydeltä taivaalta paistava aurinko maailman kauniiksi ja hyväksi.
Sitä hyvän ja valon voittoa saamme juhlia vielä tämänkin viikon, sillä kristillisen perinteen mukaisesti
tämä pääsiäisen jälkeinen viikkohan on pääsiäisviikko, riemuviikko.
Minä ainakin aion nauttia täysillä tästä valosta ja keväästä.
Katselen pihamme kotikoivua ja odotan lehtisilmujen puhkeamista.
Ja etupihalla lumikellot kukkivat ja uusi elämä puskee maasta.
Sillä elämä voittaa. Aina.
Hyvää pääsiäisviikkoa sinulle!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
