torstai 28. tammikuuta 2016

Hemmottelua bloggaajien kauneuspäivässä

Sain taannoin sähköpostiini kutsun Turussa järjestettävään bloggaajien kauneuspäivään.
Päivän järjestivät turkulaiset Hiusmuotoilua Tunteella  -parturi-kampaamo ja For You -kynsisalonki
  ja päivän aikana oli mahdollisuus kokeilla  heidän palveluitaan mm. värejä ja leikkauksia,
 meikkauksia, sokerointeja, ripsipidennyksiä, intialaista päähierontaa öljyllä ja puhdistusta savella
 ja merilevällä,rakennekynsiä ja kestolakkauksia.

Ilahduin todella paljon tästä kutsusta, sillä olin kipeästi parturin tarpeessa - 
hiukset olivat kasvaneet reippaasti mallistaan ja rehottivat jos mihinkin suuntaan.
Olin nimittäin varannut tammikuun alkuun ajan parturille mutta peruin sen, sillä ajattelin,
 että en leikkauta hiuspehkoani vielä, jos vaikka en toivukaan tästä viime vuoden lopussa
 riesakseni  annetusta kasvohalvauksesta ja joudun leikkauttamaan hiuksiin
 jonkin visuaalisesti hämäävän mallin tai kasvattamaan ne pitkiksi, 
jotta ne peittäisivät kasvot.

Ja jo muutaman päivän päästä tuosta ajanperumisesta kaduin,
 sillä ylipitkiksi kasvaneita hiuksiani en saanut mihinkään siedettävään tolkkuun.

Olin jo vastaamassa kutsuun myöntävästi, kun todellisuus iski vastaan.
Enhän pystyisi minkäänlaista postausta tekemään ilman siedettäviä kuvia
 - ja minun kasvoni eivät todellakaan ole siinä kunnossa, että niitä voisi täällä blogissa esitellä.
Joten laitoin kutsun lähettäneelle Riikalle viestin, jossa kerroin tilanteestani ja etten voisi osallistua.
Ja Riika laittoi takaisin viestin, että "otetaan ne kuvat sitten takaa tai sivusta päin".

Jos tuollaisen tarjouksen saa, eihän siihen voi vastata kuin myöntävästi!

For You kynsisalonki

Minun hemmottelupäiväni alkoi For You -kynsistudiossa, josta olin valinnut testattavakseni kestolakkauksen.
Kestolakkauksen sen tähden, että ripsipidennyksiä en voinut edes harkita tämän toisen silmäni takia,
sillä joudun sen edelleenkin peittämään öisin ja siinähän olisivat uudet ripset olleet sikin sokin  ja irronneet
  - lisäksi pelkäsin sitä, että niistä ripsistä olisi irronnut jotain tuohon silmään,
 sillä joudun siihen tippoja laittamaan vähän väliä.

Rakennekynsiä en myöskään halunnut, sillä pidän kynsiäni tällä hetkellä lyhyinä,
 etten vahingossa raapisi silmiäni.

For You on perheyritys, jonka omistavat äti ja tytär, Hanna ja Ida Sokajärvi ja Hanna kuvaili yritystä näin:
"Kauneusalonki For You palvelee sinua, kun haluat kauniit kädet ja upeat kynnet, pirteän ilmeen
 ja kauniin katseen juuri sinulle sopivin ripsin, hehkuvan ihon tai ammattitaitoisen meikin juhlaan ja arkeen! 
Palveluvalikoimaamme kuuluvat kädet ja kynnet, ripset, kasvohoidot, jalkahoidot
 ja varpaiden kaunistukset,  sokeroinnit, hieronnat ja meikkaukset. " 
Kanssamme olet mukana tekemässä maailmaa pikkuisen paremmaksi joka päivä,
 sillä käytämme hyvän kierrättämiseen pienen summan jokaisesta palvelusta!"

For You järjestää myös  Personal Training ja On-Line  -opetusta rakennekynsien
 ja ripsien pidennyksen tekemiseen.

For You:lla on vastaanottotilat sekä Turussa että Helsingissä ja sen ammattitaitoinen tiimi on
 tehnyt esim. rakennekynnet  Jutta ja huikeat häädieetit -ohjelman morsiamille.

For You sijaitsee aivan Turun keskustassa Yliopistonkadulla ja kun sinne astelin, 
sain niin ystävällisen vastaanoton, että itku meinasi tulla.
Ihana ja lämminhenkinen tunnelma sekä sisustuksessa että henkilökunnassa
 sai olon  tuntumaan heti tervetulleelta ja kotoisalta.

Minun kestolaukkaukseni teki Hanna ja tämän upean ladyn kanssa rupatellessa aika riensi kuin siivillä.

kynsien kestovärimalleja

Toivoin hillittyjä kynsiä - nudea ja valkoista. Sellaista huomaamatonta;)
 Tarjolla olisi ollut vaikka mitä herkkuvärejä - upeat punaiset eivät valitettavasti näy tuossa kuvassa
 ja punaisen rakastaja pystyi vain huokailemaan.
Päädyin kuitenkin tuossa kuvassa ylimpänä näkyvään nudeen - sen sävyisiä kynsilakkoja useimmiten käytän.

En ole koskaan laitattanut kynsiäni ammattilaisella ja voin vain ihailla Hannan tarkkaa kättä ja silmää,
 kun hän vielä taiteili valkoisia koukeroita tuon nuden päälle.

Lakkauksen lisäksi sain vielä käsilleni ihanan, ruusuntuoksuisen parafiinihoidon.
Sen jälkeen käteni tuntuivat yhtä pehmeiltä kuin se kuuluisa vauvanpeppu ja kuivat kynsinauhanikin olivat hoidetut.

nude ja valkea kestokynsilakkaus

Tuollaiset kynnet sain - ja tykkään niistä hurjasti. Ne ovat ihan minun näköiseni.
Ja yllätys, yllätys - hamuavat heti tarjolla ollutta suklaata;)

Olisin myös saanut kasvoilleni meikkauksen, mutta kun kotoa lähtiessä olin jo ehtinyt sutia kasvoilleni
 jonkinlaisen sotanaamion,  sovimme meikkaajani Kiia-Marian kanssa, että hän vain korjailisi sitä.
En ole meikannut moneen monituiseen viikkoon ja kun kotona olin yrittänyt töhriä jotain naamaani
 ja silmiini,  oli tulos aika kauhea. Kun muutenkaan ole mikään meikkimestari, 
en saanut noita eriparia olevia silmiäni meikattua samanlaisiksi. 
Toinen silmähän on halvauksen takia "laskeutunut" eli kun otsalihakset eivät toimi,
 laskeutuu kulmakarvakin ja silmäluomi.

Kiia-Maria tarttui pensseleihinsä ja laittoi luomiväripaleteistaan sävyjä vähän sinne ja tänne
- ja en ymmärrä vieläkään,  mitä taikoja hän teki, sillä hänen taiturointinsa jäljiltä silmät 
näyttivät olevan samassa tasossa ja samanlaiset!

Olisikohan syytä vielä vanhoilla päivillään mennä meikkausopastukseen;)

Hyvillä mielin ja silmät säihkyen riensinkin sitten seuraavaan hemmottelupaikkaan
 eli Hiusmuotoilua Tunteella -parturi-kampaamoon Eerikinkadulle.

Vastaanotto siellä oli myös lämmin ja ystävällinen henkilökunta huuteli kesken töidensä tervetulotoivotuksiaan.

Hiusmuotoilua Tunteella vastaanottotilat

Riika oli viestissään kertonut yrityksessä näin:
 "Olemme Hiusmuotoilua Tunteella, parturikampaajien kärkikaartia suoraan Suomen Turusta.
Meitä on yli 10 henkinen tiimi, joka kouluttautuu tiuhaa tahtia, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. 
Olemme silti ehkä hitusen erilaisempi parturi-kampaamo, teemme tunteella kaiken mihin lähdemme. 
Rakastamme työtämme ja erilaista tekemistä, siksi on ihanaa järjestää välillä erilaisia työpäiviä.
 Viime vuoden suurin projekti oli Pop Up-kampaamo Ruis Rockissa, tässä kuussa matkustamme Helsinkiin,
 kaapelitehtaalle tekemään näytöksen Love Me do-tapahtumaan."

Kahvikupposen kanssa istahdin peilin eteen ja minun hiusteni kuosiin laittajaksi valittu Katriina kyseli toiveitani.
Ja toiveeni oli taaskin hillittyä - polkkamalli ja valaisevia ja raikastavia raitoja.

Olen jo pitkään välttänyt hiuksissani koko hiuspehkon värjäystä - inhoan juurikasvua.
Välillä olen laitattanut raitoja, sillä etenkin talvisaikaan hiukseni näyttävät sameilta.
Ja nyt oli viimeisistä raidoistakin jo useampi vuosi eli hiukset olivat omassa värissään.

lady hiustenvärjäyksessä

Ja vaikka olenkin luvannut, että kasvokuvia ette täällä tämän halvaukseni aikaan tule näkemään, rikon nyt lupaukseni.
 Tuossa kuvassa näkyvät nuo Kiia-Marian taikomat silmät - muttei väärinpäin oleva suuvärkki;)

Sovimme, että Katriina laittaa ensin hiuksiini vaalentavia raitoja.
 Raitoja laitettiin enemmän kehystämään kasvoja ja annettiin takahiuksissa hiusten oman sävyn näkyä.

Raitojen lisäksi sävytettiin hiukset viileällä ja kun Katriina vielä pesupaikalla hieroi pääni,
 oli olo aika autuaallinen. Vähällä oli, etten olisi nukahtanut
 - ei voi kuin todeta, että Katriinalla on Magic Fingers;)

Pesun jälkeen Katriina teki tarkkaa työtä ja leikkasi hiukseni. 
Vaikka voisi kuvitella, että polkkatukan leikkaaminen on helppoa, ei se sitä todellakaan ole.
Etenkin, kun hiuksissa on hieman luonnonkiharaa, pyörteitä siellä täällä ja ne ovat paksut.
Minun hiuksiani joutuu ohentamaan ja paljon - ja siinäkin vaaditaan ammattitaitoa.

hiusten leikkuu, hiukset

Katriina osasi ottaa huomioon hiusteni erikoispiirteet ja kerrankin olin tyytyväinen lopputulokseen.
Sekä leikkuu että väri olivat mieleeni.
Samoin se, miten Katriina viimeisteli hiukset - nyt ei tarvinnut heti kotiin tultua
 pestä hiuksia ja laittaa uudelleen.
Sekin on tullut koettua useammankin kerran;)

hiusten leikkuu, hiukset

Kuten huomaatte, on ero entiseen melkoinen.
 Valitettavasti kuvat on otettu keinovalossa ja vain takaa ja sivulta
 - ette näe, miten kauniisti kasvoja kehystävät hiukset valaisevat niitä.

Ja hiusten kiilto on upea! En voisi tyytyväisempi uuteen tukkaani olla.

Kauneuspäivän päätteeksi sain vielä lähtiessäni yllätyksen: Kukka Fiori  oli halunnut myös osallistua
 hemmottelupäivään ja sain mukaani ihanan kukkakimpun.

Kukka Fiori on täyden palvelun kaukkakauppa Turun Stockmannin alakerrassa ja sieltä saa kukat sekä kotiin
 että vaikkapa yritystilaisuuksiin. Samoin kauniisti sidotut hää-, hautajais- ja muistamiskukkakimput.
 Se kuuluu myös Interfloraan, joten kukat saa tilattua ja toimitettua kätevästi melkeinpä minnepäin maailmaa tahansa.

valkoiset jaloleinikit

Täällä kotona se muistuttaa minua suloisesti kivasta päivästä.

- tällainen hemmottelupäivä oli minulle todella mieluinen ja mieleenpainuva ja antoi iloa ja elämyksiä,
 jotka ovat todella arvokkaita nyt, kun täällä kotona yritän toipua.

Kauneuspäivän järjestävät halusivat myös ilahduttaa teitä lukijoitani:
 mainitsemalla blogini nimen kassalla,  saatte seuraavat  seuraavat edut:

Hiusmuotoilua Tunteella:
- väreistä ja leikkuista erikseen tai yhdessä -10% helmikuun ajan.
- Maaritin sokeroinneista -10% helmikuun ajan
- Terhin ripsipidennyksistä -10% helmikuun ajan
- ostamalla Sebastianin hoitoaineen saat shampoon eurolla (koskee hydre ja volupt -linjaa)
- ostamalla muotoilutuotteen saat toisen samanlaisen eurolla (koskee: re-shaper, trilliant, shine define,
microweb fiber, stylebrid 9, drynamic, texturizer, volupt spray-tuotteita)(niin kauan kuin tavaraa riittää)

For you:
- kaikista töistä -10% helmikuun ajan - tarjous koskee sekä Turun että Helsingin toimipisteitä.

Kukka Fiori:
-  kukista -10% helmikuun ajan

Jos sinulla on tarvetta em. palveluille tai tuotteille, kannattaa käyttää tarjoukset hyödykseen
 - uskallan suositella lämpimästä näitä yrityksiä  ja heidän upean henkilökuntansa ammattilaisia.

Mitä pidät uusista kynsistäni tai hiuksistani?
Oletko kokeillut kestokynsiä tai ripsipidennyksiä?

Itse tykkään täysillä ja nautin tästä hemmottelupäivästä todella paljon.

Minun elämänihän on tällä hetkellä paljon täällä kotona oloa, vaikka olenhan minä sentään kaupoissa
käynyt  ja ystäviäni tavannut. Olen alun alkaenkin ottanut sen periaatteen,
 etten ala itseäni piilottelemaan, vaikka ulkonäkö on nyt se mikä se on.
Laitoin henkilökohtaiselle Facebook -sivullenikin päivityksen, jossa kerroin tilanteestani
 - eipä tarvitse kenenkään ihmetellä ja olla vaivaantunut, kun tietävät jo, mitä minulle on tapahtunut. 
Ja olen tavannut myös työkaverini eräässä tilaisuudessa - onpahan kynnys töihin paluulle aikanaan
 itsellenikin helpompi, kun he ovat minut jo nähneet.

Ja tottakai kynnystä lähteä liikkeelle madaltaa sekin, että hiukset ovat nyt kohdillaan;)
Eikös se ole niin, että tukka hyvin, kaikki hyvin;)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

*Postaus tehty blogiyhteistyönä Hiusmuotoilua Tunteella, For You ja Kukka Fiori yritysten kanssa.*






SHARE:

torstai 4. kesäkuuta 2015

Tukkakriisi, osa 2.

Taas kerran peilistä vastaan katsoo Lady, jonka hiukset ovat ylikasvaneet mallistaan.
Ja värikin on tylsä ja eloton.

Olen aiemminkin kirjoittanut tukkakriiseistä - ja sama jahkailu on taas meneillään.

En saa päätettyä, minkä pituiset, minkä väriset ja minkä malliset hiukset kampaajani saisi loihtia. 

Löysin kännykkääni ohjelman, jolla voi kokeilla erilaisia hiustyylejä.

Ja minähän kokeilin - HairStyles -ohjelmalla on hauska leikkiä;)

Tässäpä muutama kokeilun tulos teillekin - ensimmäisen koosteen ensimmäinen kuva on se aito:

hiukset, hair, style, tyyli


hiukset, hair, style, tyyli


hiukset, hair, style, tyyli

Mitäs tykkäätte?
Vaihdanko mallia?
Tai väriä?
Vai alanko kasvattaa pitkiä tai otanko pidennykset?

Valitettavasti niitä oikein lyhyitä vaihtoehtoja en täällä näytä - 
minun kuvankäsittelytaidoillani kun ei taiota noita omia hiuksia kokonaan piiloon. 
Täytyy joskus kokeilla vielä siten, että omat hiukset on vedetty piiloon;)

Kriisi on taas siinä vaiheessa, että kun en saa päätettyä pituutta ja väriä, kyllästyn katsomaan sitä peilikuvaani
ja tilaan hätäpäissäni ajan ensimmäiseltä kampaajalta, joka minut suostuu heti ottamaan vastaan.

Ja tulos on taas sama vanha polkka - vähän lyhyempänä.
Ja sama, oma värikin jäänee.
Kun en osaa päättää.

Tylsä olen.
Ja mukavuudenhaluinen - tämä oma malli kun on ns. silittämättä siisti;)
Sen kun pesen ja kuivaan.
Ja sitten menoks.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

SHARE:

torstai 8. tammikuuta 2015

Tukkakriisi

Yli 2 kuukauden sairausloman jälkeen aloitin työt viime maanantaina.
Yksi päivä ja sitten jo loppiainen vapaata.
Pehmeä lasku. Niinhän sitä luulisi.

Vaan maanantaina olikin päivälle sijoitettu eräs onnitteluvastaanotolla käynti.

Eli päälle piti etsiä jotain asiallista ja muutenkin oli syytä katsastaa peiliin tarkemmin kuin viime aikoina on ollut tapana.

Vaan eipä olisi kannattanut.

Peilistä katseli hapsottavahiuksinen kalpeanaama.
Tukka oli auttamatta kasvanut ulos mallistaan ja sitä ei kesytetty siinä kiireessä millään tököteillä.
Naamalle sentään pystyi jotain väriä sutimaan.
No, niillä mentiin kun ei muutakaan voitu.

Minun hiusteni pituus on vaihdellut puolipitkästä lyhyeen melkein koko aikuisikäni ajan.
Malli on pysynyt polkkana jo tovin - ja jos jotain muuta olen välillä yrittänyt leikkauttaa, on polkan kasvatus alkanut saman tien.


Minulla oli lapsena aina lyhyt tukka ja  teini-iässä aloin kasvattaa pitkiä hiuksia.

Pitkinä ne sitten saivat ollakin, kunnes Turussa opiskellessani silloinen poikaystäväni erehtyi sanomaan, 
että "älä sitten koskaan leikkauta hiuksiasi".

Sepäs oli kuin punainen vaate - minuahan ei määräillä!

Samana iltana ylioppilaskylän asunnon pikkuvessan peilistä tihraten leikkasin itselleni polkan.
Jonka latvoja oli sitten kihartimella käherrettävä alaspäin, 
jottei leikkauksen epätasaisuus näkyisi.
No, poikaystäväni tykkäsi polkastani sen verran, että myöhemmin mentiin kihloihinkin.
Naimisiin asti ei sitten päästykään - ja siihen ei syynä muistaakseni ollut hiusten pituus;)

Suurimman osan aikaa ovat hiukseni olleet tasapitkät - pituus vain on vaihdellut.
Kerran ne ovat tosin olleet aivan lyhyet - sellaiset Annie Lennox -hiukset.
Ja niistä tykkäsin kovasti - laiskan Ladyn toivehiukset: pesu ja kuivaus parissa minuutissa.
Eikä tarvinnut käherrellä.
Mutta minun hiustenkasvullani olisin saanut juosta parturilla joka kolmas viikko
 niitä leikkauttamassa ja sehän kävi liikaa kukkarolle.

Kiharatkin olen pari kertaa teettänyt - ja samantien olen niitä alkanut kasvattaa pois.
Minun hiuksiini kihara ottaa kiinni sen verran voimakkaasti, että ei lähde pois kuin leikkaamalla.
Vaikka omissa hiuksissani onkin hieman luonnonkiharaa, eivät kiharat  ole minun juttuni.
Liian monimutkaiset minun suoralle luonteelleni.
En tunne olevani ollenkaan oma itseni niissä.
Sen verran olen viisastunut, että kiharoita tuskin enää kokeilen.

Vaan entäs väri?

Lapsena hiukseni olivat aivan vaaleat ja teini-iässä kullanpunaiset. 
Upea väri, jota en ajatellutkaan värjäillä.
Vasta lähes kolmikymppisenä otin ensimmäiset vaaleat raidat - ja siitä lähtikin sitten vaalennuskierre.
Jokainen vaalennuksia harrastanut tietää, mitä on taistelu juurikasvua vastaan.
Siinä ei voi kuin hävitä.

Kerran hermostuksissani kokeilin jopa värjätä hiukseni kastanjanpunaisiksi.
Mitä vielä - niistä tuli violetinkukertavat.
Ei auttanut muu kuin vaalentaa ne.
Niistä tuli oranssit.
Sitten olikin jo marssittava kampaajalle pelastusoperaatioon.

Ja jossain vaiheessa, kun hiukseni jatkuvista vaalennuksista johtuen alkoivat näyttää elottomilta
ja juurikasvua taas pukkasi, päätin turvautua värinpoistoon.

Eräänä sunnuntai-iltana sekoittelin värinpoistoaineet ja levittelin päähäni.
Kun ne vihdoin huuhdoin pois, oli järkytys aikamoinen.
Vitivalkoinen takkukuontalo.
Mistäs minä onneton olisin tajunnut, että värinpoisto vie myös sen oman värin eikä vain väriainetta.
.
Seuraavana päivänä oli työpäivä, kaupat eivät enää olleet auki eikä kotona yhtään väriputelia.
Paitsi yksi sävytuubi, jonka olin joskus ostanut isännälle hiusten kirkastamiseen.
Ajattelin, että parempi sekin kuin se vitivalkea kauhistus.

Piti tulla beige.
Vaan eipä tullutkaan - jäi se valkea pehko, jossa oli siellä täällä vihreitä, sinisiä ja liiloja laikkuja.
Saattoi siinä päästä itkun tirauskin.

Aamulla ei auttanut muu kuin laittaa silloiset pitkät hiukseni tiukalle ponnarille.
Vasta iltapäiväkahvilla uskalsi eräs työtoverini kysäistä, olinko tehnyt hiuksilleni jotain.

Taas marssittiin kampaajalle pelastusoperaatioon.

Sen jälkeen ei hiuksiani ole kokonaan värjätty - raitoja on kyllä laitettu silloin tällöin.
Minun hiukseni eivät ole harmaantuneet - eivätkä todennäköisesti harmaannukaan, sillä äidilläni on samanlaiset hiukset.
Mutta iän myötä ne ovat alkaneet talvisin tummua
 ja kullanpuna on vaihtunut pissankeltaiseksi
  - niinpä välillä laitatan raidat niitä kirkastamaan.

Kuvassa hiukset tänään: ylikasvaneet ja harottavat miten sattuu.

Ja se malli - polkkana on pysytty - eri pituisina.
Lasteni antamat nimet hiuspituuksilleni ovat nupi, potta ja vaasi.

Tällä hetkellä ollaan ylipitkässä vaasissa - ja nyt en osaa päättää, 
leikataanko vaasi vai potta.
Vai peräti nupi.
Sillä leikata näitä todellakin pitää - hiukset sojottavat minne sattuu ja malli on sanonut heipat jo ajat sitten.

Tilasin ajan kampaajalle lauantaiksi.
Ehkä se siihen mennessä ajatus selkiytyy siitä pituudesta.
Väriäkin vielä mietin.
Otanko raidat nyt vai vasta keväällä.

Ja vaikka olenkin hevileidi henkeen ja vereen, en sittenkään taida blondiudestani luopua.

Nimittäin kun poikani cosplayasuun kuuluvan peruukin pari 
vuotta sitten päähäni laitoin, oli näky tämä:

Isäntä kauhistui.
 Lapset nauroivat katketakseen.
Ja minä hupakko laitoin kuvan Facebook -sivulleni kavereidenikin iloksi.
Ja nyt sitten teille - olkaapa hyvä. Saa nauraa;)

Keikoille en sentään peruukki päässä ole mennyt.

Kyllä se niin on, että blondi on blondi, vaikka millä blondin logiikalla muuta yrittäisi itselleen selittää.

Se logiikka vaan ei ole vieläkään selventänyt, leikataanko lauantaina potta vai vaasi.
No - sittenpä sen kampaajalta kotiin lähtiessä näkee.
Jotta onko tukka hyvin.
Ja kaikki hyvin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

SHARE:

maanantai 2. syyskuuta 2013

Tukka putkella kohti syksyä

Vilpittömästi pahoittelen sitä, etten ole ehtinyt blogiani päivittelemään ja teidän blogejanne kommentoimaan. Olen kuitenkin aina välillä käynyt kurkistelemassa, mitä teille kuuluu.

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet aikamoista pyöritystä ja toissa viikon lopulla, kun podin huonoa omaatuntoa tästä blogisaamattomuudesta, tein päätöksen, että nyt stop tykkänään murehtiminen - postailen vasta sitten, kun tästä hurlumheistä selvitään.

Töissä on ollut aikamoisen vilkasta ja sitä se tulee olemaan jatkossakin: meillä tehtiin töiden uudelleenjärjestelyjä, kun kaksi työkaveria jäi kesän aikana eläkkeelle. Ja siinä potissahan Ladyllekin mätkäistiin muutama lisätehtävä. No, osasin sitä odottaa - enkä suinkaan ollut ainoa, johon tämä kohdistui. Sain kyllä ihan mielenkiintoisia ja omaan päätyöhöni sopivia hommia. Ja tulee tämä tietysti vaikuttamaan hieman palkkaankin. Jotta ei valiteta. Ainakaan vielä;)

Pojan asuntohan saatiin rempattua ja sitä siivoiltiin sitten töiden jälkeen iltaisin. Toissa viikonlopulla veljeni tuli Hollolasta ja kävi vielä laittelemassa asunnon sähköt ajantasalle - lisättiin muutama pistoke ja uusittiin vanhat. 

Kiireestä kertonee hieman sekin, että en ole ehtinyt edes kampaajalle ennenkuin nyt sunnuntaina. Siis sunnuntaina! Tukka putkella on menty. Ja hiukset olivat kyllä sellaisessa kunnossa, että oli  viimeinen hetki tuo kampaajalle pääsy, sillä tällä viikolla on kolmen päivän työmatka tiedossa. Seuraavasta kuvasta ei tarvinne kertoa, kumpi on ennen ja kumpi jälkeen;)


Pojan muutto oli lauantaina. Täysi päivä. Ensin siirrettiin täältä kotoa lähtevät tavarat - vuokrapaku oli täynnä: sänky, lukuisia muuttolaatikoita ja nyssäköitä. Sen jälkeen ajelimme pakulla Raision Ikeaan, josta sitten aiemmin tekemämme listan perusteella lastattiin autoon hieman kalusteita. Tuossa kuvassa on - uskokaa tai älkää - yksi kahdenistuttava vuodesohva, ruokapöytä, 6 pallia, tietokonepöytä, 2 lack -pöytää, yksi 180 cm korkea peiliovellinen kaappi, yksi pöytälamppu... 



Lauantaina nuo  pojan asunnolla saatiin jo koottuakin. Olipahan homma - ja sen vannon, että ihan lähiaikoina en aio koota yhtään ainoaa Ikea-mööpeliä!

Sain pojan vielä kotiin lauantai-illaksi ja sunnuntaina sitten olin tuolla kampaajalla. Sieltä vielä Clas Ohlssonin, Prisman ja yllätys, yllätys Ikean kautta kotiin. Ikeasta poika osti vielä uuden työtuolin. Jonka saa koota ihan itse;)

Illansuussa tytär  lähti poikaa viemään uuteen kotiin. Ovella halasin ja toivotin onnea ja Taivaan Isän varjelusta. Ja vaikka kuinka olin vannonut, että pojan nähden en itke, niin siinä ne kyyneleet sitten tulivat. Ja ovat valuneet pitkin iltaa. Niin lähti äidin pikkupoika maailmalle. No, ensi perjantaina tulee kuulemma tänne entiseen kotiinsa, kun meille tulee Helsingistä molempien nuorten yhteisiä kavereita viikonlopuksi:) 

Mutta ottaa tämä koville. Ajan kulku. Vanheneminen. Ja kesä on ohi. Nyt ollaan jo syyskuussa. Syksyssä.

Ja syksyyn sopii seuraava laulu - laulajana yksi maailman parhaimmista laulajista, Mahalia Jackson. Kuunnelkaa ja nauttikaa. Niin minäkin - ja varmaan pirautan vielä pari kyyneltäkin.

Mahalia Jackson: The Green Leaves of Summer



Vielä toivottelen tervetulleiksi uudet lukijat - vaikka blogissa on hiljaista ollutkin, on teitä vain sinne muutama taas lisää tullut. Olette kaikki - niin uudet kuin vanhatkin - suuri ihme ja ilonaihe. Toivottavasti viihdytte. 

Ihanaa syyskuuta kaikille!

SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig