Saaristoa, päivänpaistetta, sadetta ja eriparikenkiä

Kesäkuuta on edetty jo yli puolenvälin ja kesä tuntuu hujahtavan hetkessä.

Säät ovat sekä hellineet auringonpaisteella ja lämmöllä että tuoneet tuulta ja sadetta.

Suomen kesää kaikilla mausteilla.

Osa meistä viettää jo kesälomiaan ja vaikka itse olen vielä ollut töissä, 

olen pystynyt kesästä töidenkin ohessa nauttimaan.

Kaupunkikävelyjä Turussa, ystävien tapaamisia, viipyileviä iltoja pihalla.

Olen nauttinut myös näistä sateisista päivistä ja illoista.

Olen istunut parvekkeella tai terassilla isännän toppatakkiin kääriytyneenä ja kuunnellut sateen ropinaa.

Katsellut pitkää iltaa, kun valoisa aika jatkuu pitkälle iltaan ja vaihtuu vain lyhyeksi yöksi.

Nämä ihanat Suomen valoisat kesäillat. Satoi tai paistoi.

Olen kuunnellut milloin lempeitä, ihoa hiveleviä kesätuulia tai rajumpia myrskytuulia - ja ajatellut,

että niin on luonto kuin koko elämäkin - välillä auringonpaistetta ja välillä myrskyä. 

Töissä on varustauduttu kesään, jolloin Virasto on muutaman viikon miltei suljettu.

Kiirettä on pitänyt - niin kiirettä, että eräänäkin aamuna yksi höperö lady oli lähtenyt töihin eriparikengissä;)

No - eipä tuo menoa haitannut - ja onneksi olivat sentään melkein samanlaiset kengät.

Meillä henkilökunta lomailee eri tahtiin; osa pitää yhden pitkän loman ja osa jaksottaa lomiaan.

On katsottu taaksepäin:miten on kevät mennyt - ja on katsottu tulevaan: mitä on odotettavissa syksyllä.

On myös varauduttu kesään, sillä vaikka ihmiset lomailevat, maailma ei sitä välttämättä tee.

Aina sattuu ja tapahtuu ja osa joukoistamme päivystää lomallakin. 

Ainakin sen verran, että koko kesän on joku puhelimitse saavutettavissa.

Nauvon kirkko

Ennen lomia vietimme  pari viikkoa sitten yhdessä päivän tekemällä retken Turun saaristoon.

Yhdessä päivässä ehdimme ajaa läpi Paraisen ja  nähdä vilauksia Nauvosta, Korppoosta ja Houtskaristä.

Muutama lauttamatka, muutama pysähdys. 

Ja aurinko lämmitti niin rantakalliot kuin ainakin vanhan naisen mielen. 

Ja luulenpa että muidenkin.

Houtskarin kirkko Näsbyssä

Houtskarin kirkossa Näsbyssä saimme kuulla  paikalliselta oppaalta mielenkiintoisia tapahtumia kirkon 
historiasta  ja vietimme siellä myös yhdessä viikkomessua.

Tutustuimme myös Houtskarin Saaristomuseoon ja saimme kuulla, miten saaristossa on eletty

meren ja luonnon ehdoilla niin vuosisatoja sitten kuin vielä nykyisinkin.

Turun saaristo on upea - liian harvoin siellä vain tulee käytyä vaikka se ihan tuossa vieressä onkin.

Ehkä tänä kesänä aikaa pienelle saaristolomallekin olisi, sillä meidän lomasuunnitelmamme ovat tekemättä.

Ainoastaan perinteinen Pohjois-Karjalan mökkimatka on suunnitteilla.

Isäntä kyllä haaveilee kaupunkilomasta jonnekin järkevän lentomatkan päässä olevaan kohteeseen.

Saa nähdä. Se ainakin on varmaa, että heinäkuussa tytär, kisuli ja chinchillat muuttavat tänne kotiin

muutamaksi kuukaudeksi pakoon tyttären asunnon putkiremonttia.

Pikku kisuli on toki meitä ilahduttanut nyt kesäkuussakin. 

Kerran olemme saaneet olla hoitajina koko viikonlopun - ja pari kertaa on tytär käynyt Miku-kissan kanssa yökylässä.

Voi sitä huisketta ja vilinää, mitä yksi pieni kissa saa aikaiseksi.

Tämän huushollin kukat ovat edelleen evakossa minun työhuoneessani - ja jos kisulin vauhti tällaisena pysyy, 

joutuvat kukat evakkoretkeään jatkamaan vielä pitkään.

Ei haittaa - kyllä tuo pieni veijari on vienyt niin minun kuin isännän sydämet ihan täysin.

Tyttären mielestä vähän liikaakin - lellittelemme sen kuulemma pilalle.

Näsbyn kylämaisemaa

Tämän viikon aionkin viettää kotia järjestellessä siihen kuntoon, 
että tytär  karavaaneineen pystyy tänne muuttamaan.

Aikaahan minulla raivaishommiin on, sillä tänään alkoi loma.

Tosin vain viikon mittainen. Se pitempi loma alkaa sitten heinäkuun puolen välin paikkeilla.

Raivausurakan lisäksi valmistaudun tietenkin myös juhannuksenviettoon.

Meille on tulossa juhannusvieraita ja vietämme juhlaa täällä kotona.

Jos säät sallivat, saatamme poiketa Sauvon farmillekin.

Sellaiset ovat meidän juhannussuunnitelmamme. 

Millaisia ovat sinun suunnitelmasi? Miten sinä vietät keskikesän juhlaa?

Haluan vielä kiittää kaikkia teitä, jotka olette jaksaneet täällä blogissani käydä vierailulla,

vaikka postauksia nyt normaaliakin harvemmin on tullut.

Kun edelleenkään en pysty tätä kasvohalvauksessa vaurioitunutta silmääni liialla tietokonenäytön
 tuijottamisella rasittamaan, ovat päivitykset jääneet jopa hitaalle bloggaajalle liian harvoiksi.

Silti teitä lukijoita näyttää siellä yllätyksekseni olevan - ja siitä olen hurjan kiitollinen, 

sillä ajattelin jo, että te minut vallan unohdatte.

Bloggaustahtiin ja toisten blogien lukemistahtiinkin saattaa tosin lähiaikoina tulla muutos,

sillä kävin viime viikolla silmälääkärin tarkistettavana ja sain kuulla hyviä uutisia:
 silmä on toipunut kuulemma todella hyvin ja lääkäri totesi:
 "Sen verran uskallan luvata, että ei mene enää kovin pitkää aikaa, 
kun eräänä päivänä huomaat, että silmä ei tunnukaan enää erilaiselta."

Voinpa sanoa, että kyllä minä niin mieleni ilahdutin.

Katsastelin jo kirjahyllyäkin sillä silmällä, että mistäs päin aloittaisin, 
sillä kyllä tämä puolen vuoden kirjapaasto on syönyt naista.

Vaan nytpä elän toivossa, että tämän kesän nautintoihin pääsen lisäämään senkin, 
että voin pihakeinuun nukahtaa kirja sylissä.

Sitä päivää odotellessa postaukset tulevat vielä harvakseltaan, mutta tuonne
Facebookin, Twitterin ja Instagramin puolelle päivittelen miltei päivittäin.

 Ja Facebook-sivujani seuraamalla pysyy perillä miltei kaikesta, sillä sinne 
ohjautuvat niin blogipostaukset kuin Instagram- ja Twitter-päivityksenikin
 - ja välillä vähän muutakin;)

Eli jos haluatte pysyä perillä tekemisistäni ja menemisistäni, 
klikkailkaapa itsenne seuraajiksi sinne.

Nyt toivottelen vain 

Hyvää viikkoa sekä lomalaisille että töissä ahertajille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Aikuisen naisen ihonhoito ja kasvohalvaus - Mission Impossible?

Olen aikoinaan täällä blogissanikin esim. postauksessani "Ikähän on vain numeroita - vai onko?"

 tunnustanut, että olen vallan laiska ja huolimaton ihonhoitaja.

Innostun välillä ja pari viikkoa pläträän antaumuksella voiteiden, naamioiden ja seerumien kanssa.

Sitten tulee repsahdus ja ihonhoito muistuu mieleen vasta, kun ihoa alkaa kiristellä ja kutitella.

Ja laiskasta ihonhoidosta seuraa tietenkin se, että eihän se iho kovin kummoisessa kunnossa ole.

Ei hehku eikä kukoista ja ikääntyminenkin näkyy enemmän kuin tarvitsisi.

Kun viime vuoden lopulla iski toispuoleinen kasvohalvaus, ei ihan heti tullut mieleen ihonhoito.

Tuntui, että eipä tämän ladyn kasvoja enää millään konstilla pelasteta.

Kun toinen puoli kasvoista valahti alaspäin, suupieli roikkui, silmä ei mennyt kiinni ja kulmakarvakin laskeutui, 

ei siinä ihon kuntoa miettinyt - sama se, millainen se oli, näky oli joka tapauksessa kaukana kauniista.

Mutta ihopa onkin sellainen elin, että se muistuttaa itse kunnostaan.

Niin kävi minullekin. Tammikuun paukkupakkaset, keskuslämmityksen kuivattama huoneilma

ja pitkä sisätiloissa oleskelu saivat aikaan sen, että iho alkoi oireilla oikein kunnolla.

Sitä kiristeli, kutitti ja se hilseili. Ja oli tottakai laikukas ja elottoman näköinen.

Oli pakko ryhdistäytyä.

Uskon lujasti siihen, että ihon kuntoon ei riitä sen ulkoinen hoito vaan sitä tulee ravita myös sisäisesti.

Jo pitemmän aikaa olenkin napsinut kollageenitabletteja tähän tarkoitukseen.

Nyt kuitenkin tuntui, että tablettimäärä oli jo maksimissaan - oli nieleskeltävinä pakolliset kalkit,

 särkylääkkeet ja vielä hevoskuuri kortisoonia.

Ei enää yhtään pilleriä siihen satsiin lisää!

Viime syksynä kokeilin testiin saamaani SkinGain Beauty Boosteria, jauhemaista kollageenilisää,

 joka sisältää patentoidun yhdistelmän 1. ja 2. tyypin kollageenia.

Tuote on pakattu annospusseihin, jotka voi sekoittaa joko veteen tai mehuun.
Kun pakkaus loppui, jatkoin pillerikollageenilisäni syöntiä.

Myös SkinGainia saa  tabletteina, mutta nyt tilasin sitä jauheena.

Kollageenihan on sidekudoksen tärkein proteiini - se antaa kudoksille mekaanista kestävyyttä

 ja  se on rustojen, nivelsiteiden, jänteiden, luiden ja hampaiden tärkein rakennusaine. 

Se estää myös ihon veltostumista.

Ja kun minulla ei kasvojen toisella puoliskolla toiminut yksikään lihas, tiesi se sitä,

 että se veltostuminen vauhdittuisi kunnolla, jos ei jotain tekisi.

Se, että kollageeni on hyväksi myös nivelille, on tietenkin pelkkää plussaa,
 sillä fibromyalgianihan riehaantui liikkumattomuudesta.

Näissä sisäisesti nautittavissa ravinnelisissähän on se hyvä puoli, 
että ne vaikuttavat koko kroppaan eikä vain kasvoihin.
SkinGain on Suomen Terveyskauppiaiden liiton valitsema vuoden 2014 hoitotuote - enkä ihmettele.
Sen luvataan lisäksi tasoittavan ihonväriä, ehkäisevän couperosan syntyä
 ja vaalentavan pigmenttiläiskiä, ja pakko on tunnustaa, että ihoni on
 paremmassa kunnossa kuin ennen ravinnelisän käyttöä.
Siihen tosin vaikutti varmasti myös se, että ryhdistäydyin ihonhoidossa muutenkin.

Sisäisen ravitsemisen lisäksi tarvittiin kipeästi myös ulkoista ja

aloitin kuurina testiin saamani Eucerin Hyaluron-Filler Concentrate -hoitotiivisteen käytön.

Tämä tiiviste sisältää suuri- ja pienimolekyylipainoista hyaluronihappoa, joiden hoitava vaikutus 

kohdistuu ikääntyvään ihoon ilmestyviin juonteiden syntykohtiin.

Ja niitä juonteitahan oli jo ennestään ihan riittämiin,  mutta kasvohalvauksen seurauksena oli

 odotettavissa  juonteiden syvenemistä enemmänkin etenkin suun seutuville.

Tiiviste sisältää myös bioaktiivista glysiinisaponiinia, joka tukee ihon omaa hyalyroonituotantoa. 

Tuote on todella riittoisaa - yksi ampulli riitti viikoksi; koko satsi kuudeksi viikoksi.

Hyvä tuote, joka aluksi kiristeli iholla mutta johon iho tottui äkkiä. 
Ja jonka vaikutukset näkyivät ja tuntuivat nopeasti.
Tuntuivat niin hyvältä, että en kuurin aikana käyttänyt edes yövoidetta.
No - harvoinhan minä sitä muutenkaan iltaisin lisäilen, mutta nyt 
ihonpuhdistuksen jälkeen tuntui tuo seerumi riittävän.
Silmänympärysvoidetta en myöskään ole käyttänyt halvauksen jälkeen,
sillä en vielä uskalla tuonne silmien ympärille mitään ylimääräistä laittaa.
Kun luomi ei toimi kunnolla, pelkään, että silmään valuu voidetta.

Päivävoiteena käytin aluksi L'Oreál Parisin Age Perfect -purkkini jämät loppuun ja siirryin sitten

 blogiyhteistyönä testiin saamaani uutuustuotteeseen Shrammekin Global Defense Creamiin. 

Tämä päivävoide paitsi elvyttää myös antaa laajan suojan UV-infrapunasäteitä vastaan

 ja korjaa soluja ehkäisten ihon ennenaikaista vanhenemista sekä parantaa ihon kosteustasapaino.

Voide sisältää mm. E- ja A-vitamiinia sekä hyalyronihappoa.

Voiteen koostumus on mieleeni - se on kuin pehmeää voita, joka sulaa iholle ja 

vaikka onkin tujua, imeytyy kuitenkin nopeasti. 

Kun  aloitin työt sairasloman jälkeen helmikuussa ja ulkoiluakin tuli sentään

työmatkojen muodossa,  oli tuo tehokas aurinkosuoja tarpeen.

Aurinkosuojaa tarjosi myös ihon sävyn tasoitukseen käyttämäni Eucerin Hyaliron-Filler CC Light-voide.

Minähän en yleensä arkena käytä meikkivoiteita - olen vannoutunut BB-voiteiden ystävä.

BB-voiteet siksi, että ne hoitavat ihoa ja tasoittavat ihon sävyä - ja kun olen laiska ihonhoitaja,

 en aina käytä edes päivävoidetta BB-voiteen alla - seerumi riittää kosteutukseen.

CC-voiteita olen toki kokeillut mutta mieltynyt niihin en ole - ne ovat tuntuneet 

liian kuivilta ja olen joutunut sen päivävoiteenkin iholleni lisäämään niitä käytettäessä.

Mutta nyt, kun iho todella tarvitsee sitä kunnon päivävoidettakin, olen käyttänyt tuota Eucerinin CC-voidetta. 
Sillä tämä voide paitsi tasoittaa ihon väriä, myös hoitaa sitä. 
Siinä on samoja ainesosia kuin tuolla aiemmin esittelemässäni hoitotiivisteessäkin:
 hyalyronihappoa ja bioaktiivista glysiinisaponiinia ja lisäksi UVA-suoja, SK 15.

Tuote ei ole rasvainen vaan sulaa iholle - ja sitä voi käyttää sekä päivävoiteen kanssa että ilman.

Myös tämä voide on riittoisaa ja se on pakattu kunnolliseen pumppupulloon.

Vaikka CC-voide ihon sävyä kiitettävästi tasoittaakin, tosi asia on,
 että minun couperosainen  ja maksaläiskäinen ihoni tarvitsee vielä korjailua sinne tänne.

Se tarvitsee sitä, oli käytössä millainen meikkivoide tahansa.

Korjailuun käytän vanhaa luotettua Vichyn Dermablend Corrective Stick -peiteväriä, 

parasta tällä hetkellä markkinoilla olevaa peiteväriä, johon minä olen törmännyt.

Aiemmin käytin Lumenen peiteväriä, joka oli pakattu pieneen rasiaan, mutta sen valmistus

on ilmeisesti lopetettu, sillä en ole sitä enää vuosiin löytänyt mistään.

Monia peitevärejä olen kokeillut ja kun tämän Dermablendin löysin, loppui etsintä siihen.

Loistotuote, jota saa apteekeista ja joka vaikka onkin hieman hintava, myös kestää ja kestää.

Tätä ei tarvitse paljon kerrostella - yksi pieni hipaisu peittää kunnolla.

En ole juurikaan kunnolla meikkaillut tämän kasvohalvaukseni aikana
 - halvaantuneen kasvonpuoliskon silmä ei oikein ylimääräisistä aineista tykkää.

Pari kertaa olen hieman ripsiväriä lisäillyt yläripsiin, mutta ne ovat olleet onnettomia yrityksiä.

Kun silmää joutuu kosteuttamaan koko ajan, vaatii se ripsivärin, joka ei leviä.

Ja kun silmän joutuu vielä peittämään yöksi, ovat ripset taipuneet sivuttain - ripsiväri klimppiytyy helposti.

Normaalisti käyttämäni Sensain 38 -ripsiväri kyllä hätätilassa hoitaa homman, mutta se,
 mikä normaalioloissa tekee siitä loistavan ripsivärin,  kääntyykin nyt sitä vastaan.

Sehän irtoaa vesipesulla liuskoina - ja nyt pelkään, että ne liuskat jäävät ärsyttämään
 jonnekin luomien kätköihin. Yhtään lisä-ärsytystä kun tuo silmä ei enää kaipaa.

Etsinnässä onkin siis ripsiväri, joka liukenee vesipesussa - mutta joka kestää.

Jos osaat suositella jotain, olen kiitollinen avusta.

En viitsi sentään kaikkia markkinoilla olevia vesipestäviä ripsivärejä kokeilla;)

Peitevoiteen lisäksi saatan silloin tällöin sipaista kasvoilleni vähän lisäväriä ja korostusta.

Poskipuna piristää jo kummasti ja kun kasvot ovat muotopuolet, olen välillä vähän korjaillut niiden

muotoa korostusvärillä. Ja yrittänyt häivyttää kaksoisleukaa;)

Käytössäni on IsaDoran Face Sculptor -varjostuspaletti, jonka ostin sen jälkeen,
 kun Marjukka blogissaan Fab Forty Something siitä oli kertonut. 

Olin sitä jo aiemmin meikkihyllyssä vilkuillut, mutta en ollut kuitenkaan saanut ostettua.

Kiitos, Marjukka, suosituksesta - paletti vilahti ostoskoriin ihan tuosta lähimarketista.

Hyvä paletti, jonka väreillä saa sekä  korostettua, varjostettua että heleytettyä
 - ja hinta/laatusuhde on loistava!

Ihonhoito tässä iässä, kasvohalvauksesta toipuessa  ja niillä ihonhoitorutiineilla,
millä laiska ihonhoitaja on ihoaan kurittanut, ei tietenkään tuo takaisin nuoruutta eikä vähennä ikävuosia,
 mutta tuo se iholle tasaisemman värin ja toivottavasti hillitsee niitä pahimpia laiminlyönnin seurauksia.
 Antaa se ainakin paremman olon - ihoa ei kiristä eikä kutittele. 

Parhaimmillaanhan ihonhoito voi olla jopa itsensä hemmottelua.

Hemmottelua on luvassa enemmänkin, sillä käyttämättä on vielä isännältä 
joululahjaksi saamani täydellisen kasvohoidon lahjakortti.

Toivottavasti hoitoon sisältyy myös huulten kuorinta - jos ei, niin ostan sen.

Sillä  olisihan se mukavampi se huulipunakin levitellä siloisille huulille.

Se huulipuna, jonka viimeistään vappuna huulilleni sipaisen.

Ja hymyilen leveästi - vielä vähän vinosti, mutta sen verran on tuo halvaantuneen
 kasvonpuoliskon suupieli suoristunut, että sen kestän.

Ja jos kestän minä, saatte luvan kestää te muutkin;)

Joten - hymyillään, kun tavataan!

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

*Postauksen tuotteista blogin kautta saatuja ovat SkinGain Beayty Booster, Eucerinin ja Schrammekin tuotteet. 
Vichyn ja IsaDoran tuotteet ovat itse ostettuja.
Postauksen linkit eivät ole syvälinkkejä enkä saa niiden klikkauksista rahallista korvausta.*

Mitä kuuluu?

Eipä tässä ihmeempiä.

Hitaasti elellään edelleenkin,

Ja vaikka Ekopaastooni tuo elämän vauhdin hiljentäminen sisältyykin, 

en noita paastolupauksia tehdessäni ihan näin hidasta menoa aikonut.

Olen nyt ollut kasvohalvauksen jälkeen jo yli kuukauden töissä ja vaikka muutamia lomapäiviä

olenkin välillä viettänyt, on työnteko rasittanut enemmän kuin oletin.

Kun halvaantuneen kasvonpuoliskon silmä ei edelleenkään toimi kunnolla ja sitä pitää vieläkin

kostutella vähän väliä ja nukkuessa teipata se kiinni, on töiden jälkeen ollut pakko lepuuttaa silmää.

Ei nettisurffailuja eikä blogien lukemista.

Ei kirjoja.

Iltapäivätorkut on otettava heti töiden jälkeen.

Sillä kun öisinkin joudun heräilemään silmää kostuttamaan ja teipit vaihtamaan,

 eivät yöunetkaan kovin kummoisia ole olleet.

Instagramiin olen kuitenkin kuvia lataillut ja Facebook -sivua päivitellyt

- nopeat päivitykset kun eivät silmää niin rasita;)

Halvauksesta kerron sen verran, että hidasta edistymistä on tapahtunut koko ajan.

Ei sellaista, että sitä päivittäin huomaisi, mutta viikoittain kyllä.

Saan jo hieman nostettua kulmakarvaani, nyrpistettyä nenääni eikä suukaan

 enää niin väärällään ole kuin  töihin palatessa.

Sen verran kuitenkin irvistelen, että vielä ei ole sen uuden huulipunan oston aika.

Mutta nyt oikeasti uskon, että sekin aika vielä tulee.

Ei ihan heti, mutta tulee kuitenkin.

Jotain pientä puuhastelua olen yrittänyt iltaisin harrastaa.

Niinkuin kaappien raivausta.

Ja olen ihmetellyt, mitä kaikkea sitä ihminen oikein laatikoihinsa säilöö.

Kuten vaikka ikivanhan kasviston. Vuodelta 1969. 

Yllättävän hyvin oli osa tuolloin kuivaamistani kasveista säilynyt - osa oli toki hapertunutkin.

Olin jo raivausvimmassani heittää tuon roskiin, mutta kun asiaa Instagramissa pähkäiltyäni sain niin

paljon kommentteja, joissa se kehotettiin säilyttämään, tulin sittenkin toisiin ajatuksiin.

Siirsin kasviston kaapista kirjahyllyyn.

Antaa nyt vielä olla.

Melkein yhtä vanha kuin kerääjänsäkin. Vintagea molemmat.

Toinen syy, miksi olen ollut niin väsynyt, on tietenkin se, että sairastellessa kunto ehti romahtaa.

Ja kunnon vahvistaminen ei väsyneenä minulta onnistu.

Etenkään kun ulos ei vielä ole meneminen edes kävelylenkeille.

Silmä ei kestä tuulta ja viimaa.

Ellen sitten hanki niitä vahvuuksilla varustettuja uimalaseja.

No - en ole vielä hankkinut.

Maksavat maltaita - ja luulenpa, että jos sellaisten kanssa tuolla kaduilla liikkuisin, 

kiikutettaisiin minut pikaisesti sinne kuuluisalle Kupittaan sairaalan G-osastolle.

Eikä senkään aika sentään ihan vielä ole.

Vaikka jo vähän höperö olenkin.

Väsymyksestä huolimatta oli töihin lähtö kuitenkin hyvä ratkaisu.

Elämä saa rytmiä ja mieliala pysyy koholla, kun töissä on koko ajan meneillään

myös innostavia ja uusia asioita.

Ja tottakai jo se, että pääsee kunnolla ihmisten ilmoille, piristää mieltä.

Jo pelkät työmatkat ovat ilonaihe.

Turun maisemat.

Tutut maamerkit.

Ja säät.

Auringon lämpö.

Ihana valo.

Eilen tunsin kevään tuoksun.

Tulkoon sitten  vielä niitä luvattuja pakkasiakin tai lunta, ei haittaa

 - kevättä kohti mennään.

Tässä minun kuulumiseni. 

Mitä sinulle kuuluu?

Valoisaa loppuviikkoa sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

The Sound Of Silence

Elämä mataa hiljalleen eteenpäin ja todeksi on käynyt se vanha hokema, että odottavan aika on pitkä.

Kun päivä seuraa toistaan ja minä en voi muuta tehdä kuin antaa ajan kulua, 

on se jopa tällaiselle hitaasti kiiruhtavalle ladylle nöyrtymisen paikka.

Sillä jalo kärsivällisyys ei minun luonteenpiirteisiini kuulu.

En kuulu niiden onnekkaiden joukkoon, jotka tästä riesakseni saamastani kasvohalvauksesta siinä 

kolmen viikon optimiajassa toipuvat, vaan joudun odottelemaan, mitä tuleman pitää.

Halvauksen oheen lyöttäytyi vielä mojova hermosärky ja se hidastaa elämää ennestään.

Jotain positiivistakin sentään on kerrottavana: halvaantuneen kasvonpuoliskon silmäluomi menee

 1 mm:n alemmas kuin aiemmin ja nenän ja suun seutuvilla on jo pientä liikettä.

Sairaslomalla olen toistaiseksi, sillä työnteko ei tuon silmän takia vielä suju - eikä oikein puhekaan, 

sillä kun yritän vähänkin enemmän rupatella, seuraa siitä toisenkin leuanpuoliskon särkeminen

 - ja tuo hermopinne ilmoittaa itsestään ikävällä tavalla.

Olenhan minä ennenkin täällä kotona pitempiä aikoja sairastanut, esim. toissa vuonna jalkani kanssa, 

mutta silloin sentään pystyin surffailemaan netissä ja lukemaan kirjoja.

Joten vaikka olen silloin tällöin esim. blogeja vilkuillutkin, en ole pystynyt pahemmin

 kommentteja kirjoittelemaan  - kun silmäluomi ei toimi ja silmään tiputellaan vähän väliä geelitippoja,

 jottei se kuivuisi,  on sillä lukeminen haasteellista.

Se, ettei 10 minuuttia kauemmin pysty lukemaan yhtäjaksoisesti, on ollut kova paikka.

Kirjoja rakastavalle vähän liiankin kova.

Onneksi pystyn sentään esim. sisustuslehtiä selailemaan vaikka ne ovatkin pikaisesti selatut.

Mutta jättävät sentään mieleen kuvia tulevista sisustushaaveista;)

Ja kiitos bloggaajaystäväni, Leena Lumin, löysin jälleen lohdukseni runot.

Leena nimittäin kommentoi postaustani "Sittenkin se yksi lupaus" yhdellä lempirunoistani:

"Jotka tulevat suorinta tietä,

saapuvat tyhjin taskuin.

Jotka ovat kolunneet kaikki polut,

tulevat säihkyvin silmin,

polvet ruvella, outoja hedelmiä

hauraassa säkissään.

Niin se ystäväni on, niin se on,

että eksymättä et löydä perille."

- Tommy Tabermann -

Kiitos, Leena - tuon runon myötä kaivelin kirjahyllystäni taas rakkaimpia runokirjojani.

Sillä runojen lukemiseen ei mene aikaa tuota 10 minuuttia kauempaa.

Niiden makustelemiseen, niiden ymmärtämiseen ja niistä elävöitymiseen taas ei riitä ikä eikä ikuisuus.

Eikä siihen elämykseen enää tarvita silmiä - paitsi välillä, kun palaan tarkistamaan, miten 

upeasti vaikkapa Edith Södergran tai Saima Harmaja elämää sanoittavat.

Monet teistäkin lukijoista tuntevat Leena Lumin kirjablogin, mutta tiesittekö, että Leenalla on myös

 toinen blogi, Lumikarpalo, jossa nautiskellaan runoilla?

Kaikki runojen ystävät, käykääpä vilkaisemassa!

Ja jos olet runojen ystävä, saatat innostua myös joskus aikoinaan erään kurssin harjoitustyönä

Facebookiin luomastani sivusta "Anna runon koskettaa".

Tuonne sivustolle on mahdollista lisäillä runoja, jotka ovat koskettaneet itseä

 ja jotka kenties saattavat antaa jotain meille muillekin.

Tuon runosivun olin itse jo miltei unohtanut kaiken muun sometuksen tiimellyksessä,

 kunnes sinne viime  syksystä lähtien yhtäkkiä alkoi silloin tällöin tipahdella uusia tykkääjiä.

Enkä ole raskinut sitä vielä poistaa, vaikken ole siihen ehtinyt juurikaan panostaa.

Annan sen nyt vielä siellä olla ja ehkä siihen vielä paneudun enemmänkin, 

jahka tuo silmäni alkaa toimia kunnolla;)

Runoja voi mietiskellä hiljaisuudessa ja antaa vain hiljaisuuden puhua.

Sillä kyllä hiljaisuuskin puhuu - ja kun kaikki muu on riisuttu, sen äänen kuulee.

Minulle hiljaisuus puhuu siitä, mitä sydämessäni tunnen, mitä olen ja ajattelen 

- jos vain annan sen äänen kuulua.

Sillä matka omaan itseen ei aina ole helppo - niitä tuntoja, mitä tällä hetkellä tunnen,

ei aina ole helppo tunnustaa - ei edes itselle.

Silti - oma itsensä on hyvä aina silloin tällöin kohdata - vaikkei se niin miellyttävää olekaan.

Vain tuntemalla itsensä tummatkin puolet, voi olla itselleen armollinen. 

Ja vain itselleen armollinen voi olla sitä muillekin.

Niin kuin nyt vaikka elämälle, joka antoi riesaksi kasvohalvauksen;)

Kun hiljaisuuteen kyllästyy, antaa virtaa ja voimaa musiikki

 - siihenkään ei tarvita silmiä ja  onneksi halvaus ei sentään kuuloa vienyt.

Musiikilla on uskomaton voima - niinkuin runotkin, se voi parhaimmillaan viedä 

jonnekin muualle - sinne, missä ei särkyjä ja vaivoja ole, sinne, 

missä voi muistella, kaihota tai unelmoida.

Ja välillä voi pistää vaikka tanssiksi;)

Teille haluan antaa evääksi seuraavan kappaleen

 - video on hieno ja kannattaa katsoa, mutta toisella kuuntelukerralla voikin

 jo laittaa silmät kiinni ja antaa musiikin voiman elähdyttää;)

Hieman erilainen versio vanhasta tutusta kappaleesta, olkaapa hyvät!

Disturbed: The Sound Of Silence

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Sittenkin se yksi lupaus

Olen parina viime vuonna tehnyt yhden ainoan uudenvuodenlupauksen.

Lupauksen kirjata päivittäin 5 kiitosaihetta kiitosvihkoon.

Kimmokkeen kiitosvihon pitoon sain aikoinaan kuntoutuskurssilta ja ensin ajattelin, että ei onnistu.

Mutta kun aloitin, huomasin, että kyllä niitä kiitosaiheita vain riitti - milloin isompia, milloin pienempiä.

Jossain vaiheessa kirjaamiset unohtuivat vuosiksi, mutta kaksi vuotta sitten aloitin uudelleen.

Niin tein viime vuonnakin ja silloisista ajatuksista ja edellisen vuoden kiitossaldosta

 kirjoitin postauksessani "Ja mitäänhän en lupaa..."

Viime vuoden kiitosvihkoni täyttyi taas alkuvuodesta ahkerasti - ei ihan päivittäin, mutta edes viikottain.

Olen sinne kirjannut kaikenlaista ja useimmat kiitosaiheet ovat sellaisia,

 etten niitä täällä julkisesti halua paljastaa;

 ne saattavat koskea läheisten ja ystävien asioita ja ne eivät muille kuulu. 

Ja onhan tässä minunkin elämässäni asioita, joita ei täällä blogissa tule näkymään.

Minun kiitosaiheeni ovat välillä niitä isoja, koko elämään vaikuttavia juttuja

 tai sitten pienempiä oivalluksia hyvästä tai onnistumisista.

Olen viime vuonna kiittänyt mm. siitä, että erään ystäväni elämään oli palautumassa ilo,

 että sain Pohjois-Karjalan mökin laiturilla katsella sielunmaisemaani ja muistella menneitä

- ja olen kiittänyt siitäkin, että juustokakku kerrankin onnistui 

ja että erään remonttipäivän aikana "sain pidettyä suuni kiinni". 

 Ei nimittäin sekään asia ihan itsestään selvää ole näissä meidän huushollin remonteissa.

Oli myös niitä sivuja, joille olin kirjoittanut vain: kiitos, että selvisin tästäkin päivästä.

Kunnes tuli syksy.

Tuli Viiru-kissasta luopuminen.

Tuli keuhkokuume, joka vei voimat.

Ja tuli kaksi kuukautta, jolloin en pystynyt kiittämään mistään.

Mutta joulukuussa jossain vaiheessa avasin taas vihkoni ja sain aikaiseksi muutaman kiitoksenkin.

Tuli loppuvuosi yllätyksineen.

Tuli tämä uusi vuosi, joka alkoi kaikkea muuta kuin hyvällä ja kiitollisella mielellä.

Eipä tullut mieleenkään aloittaa kiitosvihkoa -  viime vuodelta läksiäislahjaksi saamani

 toispuoleinen kasvohalvaus vei mielestäni kaikki kiitosaiheet.

On ollut kerrankin vain aikaa olla itseni kanssa - eikä se ole ollut helppoa.

Kun toisen silmän silmäluomi ei toimi, ei ole pystynyt netteilemään kuin hyvin lyhyitä pätkiä

 - ei ole pystynyt edes lukemaan kunnolla. 

Ja huoli siitä, millaiseksi tästä toivun, on välillä laittanut mielen matalaksi.

Mutta onneksi vain välillä, sillä en minä täällä sentään koko aikaa ole itsesäälissä rypenyt.

Taistelutahto ja paha sisukin ovat välillä nostaneet päätään.

Ja onpa välillä kasteltu jopa sitä huumorinkukkaakin, sillä ilman sitä ei tämä lady pärjää.

Silti ajattelin, että nyt jää tämä vuosi väliin kiitosvihkojen kirjaamisessa.

Kunnes tuli viime perjantai ja sain työkavereiltani oheisen kortin tänne kotiin.

En näytä täällä, mitä tuonne sisälle oli kirjoitettu, mutta ne sanat saivat minut taas kerran tajuamaan, 

miten onnellinen saan nykyisistä työkavereistani ja työyhteisöstäni olla.

Hyvä työyhteisö, hyvät työkaverit ja mielekäs työ eivät ole itsestäänselvyyksiä ja ne totisesti ovat iso kiitoksenaihe.

Päätin, että aloitanpas sittenkin sen kiitosvihkoni tällekin vuodelle.

Tänä vuonna valitsin varastossa olevista muistikirjoista hieman isomman mallin - tuollaisen,

jonka väliin voin silloin tällöin tallentaa muistoksi jonkin kuitin, lapun tai kortin.

Niinkuin nyt tallensin sen ensimmäiselle sivulle tuon työkavereiltani saamani kortin.

Ja tein tämän vuoden ensimmäiset kirjaukset - ohessa kursiivilla selityksetkin:

KIITOS

1.  Hyvästä työterveyshuollosta.

Hyvä työterveyshuolto on ollut suuri lahja ja ymmärrän, mikä arvo sillä näinä aikoina on,

 kun julkisen terveydenhoidon palvelutkaan eivät ole kaikkien saatavilla. 

Ja ehdin nähdä jo tämän kasvohalvauksen alkaessa, mitä on odottaa TYKSin päivystyksessä yöllä 4 tuntia

 eikä lääkäristä vielä ollut näkynyt vilaustakaan

 - eikä jono edessäni ollut vähentynyt tuona aikana yhdelläkään ihmisellä.

2.  Hyvistä työkavereista ja työyhteisöstä.

Tuli jo tuolla ylempänä mainittua. miksi tämä on tässä.

3. Perheen ja ystävien kannustuksesta ja avusta.

Isäntä ja lapset ovat tukeneet kaikin tavoin - auttamalla käytännön asioissa, lohduttamalla

 ja kannustamalla, samoin ystävät ja kaverit 

- olen saanut kannustusviestejä hurjat määrät ja etenkin viestit paranemiskokemuksista ovat olleet rohkaisevia.

Olen miettinyt, miten vaikeaa tässä tilanteessa olisi ihmisellä, joka elää yksin ja ilman apua.

4.  Siitä, ettei ole ollut pakko lähteä pakkaskeleillä ulos.

Vaikka nuo pakkaskelit näyttävätkin upeilta ja kaunistavat maisemaa, en ole pakkasen ystävä

 - palelen pienestäkin ja mieluummin nukkuisin pakkaset pois.

 No, nyt ei ole ollut pakko tuolla kylmässä odotella työbusseja - ja tuon silmän takia ei edes suotavaa. 

Saan rauhassa vetää vilttiä päälleni ja ihailla kauneutta ikkunan takaa.

5. Kuorsauslaastareista.

Kun kasvojen toinen puoli ei toimi, ei toimi sen puoleinen sierainkaan.

 Eli olo on tukkoisa koko ajan ja nukkuminenkin vaikeaa.

 Mietin, mitä asialle tehdä - sillä kun sitä nukkumista vaikeuttaa jo tuon toisen

 silmän teipittäminen ja kostuttaminen vähän väliä,

 olisi ollut mukavampaa, jos edes hengittämään olisi kunnolla pystynyt.

 Ja muistin, että joskus olin ostanut isännälle kuorsauslaastareita kokeiltaviksi

 - eikä hän tietenkään niitä ollut kokeillut, joten jossakin niiden oli oltava. 

Ihme ja kumma - ne löytyivät lääkekaapista ja kokeilin, josko niistä löytyisi apu.

 Ja apu löytyi! Niiden avulla pysyy tuokin halvaantuneen kasvonpuoliskon sierain avoinna.

 Suuri kiitoksenaihe;)

Kun vaikeinakin aikoina yrittää löytää kiitosaiheita, antaa se voimaa kestää niitä vaikeuksiakin paremmin. 

Huomaa, että elämässä on muutakin kuin ne vaikeudet ja ongelmat.

Moni lapsiperhehän laittaa aina silloin tällöin kiitoksensa lappuina purkkiin

 ja vuoden lopussa nuo laput sitten yhdessä luetaan. 

Hieno tapa opettaa lapsillekin kiitollisuuden merkitystä ja jos itselläni lapset olisivat vielä pieniä

 ja täällä kotona, varmaan tuollaisen kiitospurkin itsekin hankkisin.

Mutta tällä hetkellä, kun isännän kanssa täällä kaksin elelemme, on tämä kiitosvihko minulle oikea tapa.

Ja kiitosvihkosta on sekin ilo, että sen voi säilyttää ja myöhempinäkin vuosina siihen voi palata

 ja havaita, miten paljon elämässä on asioita, joissa on siunattu hyvällä. 

Ja vaikka tänään pystyn kiittämään, olen sitä mieltä,

 että jokaisen elämässä on aikoja, jolloin sitä ei pysty tekemään.

On asioita, joita ei kuitata kiitoksella eikä positiivisella mielenlaadulla.

On tilantaita, joihin eivät riitä kuin kyyneleet.

En ole koskaan pitänyt termistä "positiivinen ajattelu" enkä lukenut yhtään kirjaa,

 jossa opastetaan, miten saan mielenlaatuni muutettua positiiviseksi. 

Ihailen ihmisiä, jotka aidosti ovat positiivisia ja näkevät kaikessa jotain myönteistä.

 Heitäkin on - minä en vain ole itse sellainen. 

Olen realisti - jos jokin asia on päin mäntyä, se sitten on sitä.

Toki yritän asioita muuttaa, mutta mielenlaatuani en osaa muuttaa.

Enkä tiedä, voiko positiivista mielenlaatua oikeasti opetella - en ole kokeillut.

Mutta kiitollista mieltä voi opetella

 - ja siihen oiva keino on kiitosaiheiden kirjaaminen kiitosvihkoon.

Kiitos on myös asia, jota ei voi jättää aina vihkoon piiloon.

Kiitos on hyvä sana myös sanoa ääneen - kiittää kauniista sanoista, lahjoista

 - ja joskus siitä, että toinen vain on siinä.

Niinpä minäkin tahdon kiittää teitä kaikkia, jotka tuohon edelliseen postaukseeni olette kommentoineet.

Olin nimittäin alunperin jo jättää kertomatta koko kasvahalvauksestani, mutta sitten päätin kuitenkin rohkaistua

 ja kertoa siitä, ettei se kenellekään yllätyksenä esim. kadulla vastaantullessa tule.

Ja voi mitä kommentteja olenkaan saanut!

Nuo kommentit ovat rohkaisseet ja lohduttaneet minua enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitella.

Olen saanut kauttanne toivoa, että tästä ehkä vielä toivutaan.

Sillä tottahan minä hätäännyksissäni ensin käväisin vähän googlettemassa,

 mitä tästä sairaudesta netin syövereissä sanotaan - ja masennuin täysin.

Siellähän kirjoittelevat he, jotka olivat joko yhtä hätäännyksissään kuin minäkin olin

 - tai he, joiden toipuminen ei ollut edistynyt.

Se, että sain kuulla niin monista myönteisistä paranemista tuttavienne ja läheistenne joukossa, 

antoi aivan toisenlaisen näyn kuin mitä tuo googletus toi.

Kiitos siis vielä kerran kommenteistanne - kiitos myös monista yksityisviesteistä, joita olen saanut.

Jälleen uusi aihe kirjattavaksi kiitosvihkooni - tai oikeastaan aikamoinen määrä,

 sillä niin paljon noita kommentteja tuli.

Siinä minun uudenvuodenlupaukseni - kiitosvihko.

Muita lupauksia en tee tänäkään vuonna, vaikka erilaisia elämän raivausprojekteja

 ja terveyteen sekä hyvään oloon liittyviä hankkeita onkin suunnitteilla.

Mutta ei ihan vielä - ensin yritetään saada silmä pelaamaan ja suu hymyyn.

Oletko sinä tehnyt uudenvuodenlupauksia?

Ja pitivätkö viime vuotiset lupauksesi, jos niitä teit?

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta