Olipahan kesä - koronakesän 2020 muistot

Syyskuu on ehtinyt jo yli puolivälin mutta minä aion vielä muistella mennyttä kesää. Kesää, jonka me  kaikki tulemme muistamaan. Kesä, jota keväällä odotimme ja pelkäsimme. Ja joka tullessaan toi enemmän kuin olimme uskaltaneet toivoa.

Vaikka korona elelikin herroiksi keskuudessamme, saimme kuitenkin lahjaksi ihan kunnollisen kesän. Ja vaikka suurin osa meistä ei uskaltautunutkaan ulkomaille matkustamaan, pystyimme reissaamaan kotimaassa ja liikkumaan luonnossa. Saimme nähdä läheisiämme ja ystäviämmekin. 

Koronakesä 2020 - ja maailma on sittenkin kaunis

Kevät oli pitkä ja sitä elettiin koronan varjossa. Eristäytyminen, etätyöt ja huoli läheisistä ja siitä maailmasta, jossa elämme, täyttivät mielen. Kun maaliskuun alkupuolella aloitin etätyöt, kuvittelin, että huhtikuussa viimeistään palaan töihin omaan työhuoneeseeni ja työkavereiden luokse. Kahdessa viikossa koko maailma meni sekaisin ja mietin, pääsenkö toimistolle vielä syksylläkään.

Enpä vielä toukokuussakaan uskonut, että saamme lahjaksi kesän, jota voimme viettää jopa läheisiämme tavaten. Silti tämä kesä on erilainen kuin mikään ennen tätä: edelleenkin varomme virusta, pidämme turvavälit, emme kättele emmekä halaa ja kavahdamme jokaista yskäisyä ja aivastusta. Pesemme käsiämme vereslihalle ja desinfioimme ovenkahvoja ja vähän sitä sun tätä.

Saaamme kuitenkin liikkua ulkona, matkustaa ja juhliakin. Saamme tavata läheisiämme ja ystäviämme ja nauttia kesän mauista ja tuoksuista.

Alkukesän kuulumisia - ja voi millaisen kesän!

Edellisestä postauksestani onkin jo tovi vierähtänyt, sillä elämä on vienyt mukanaan sen verran vauhdikkaasti, että eipä ole jäänyt paukkuja tänne blogistaniaan juurikaan kurkistella, saatikka kirjoitella. Mutta hitaana bloggaajana olen ihan hyvällä omallatunnolla elellyt, sillä kaikella on aikansa. 

Töissä on ollut sen verran kiirettä, että kaikki ylimääräinen on saanut jäädä. On sanottu näkemiin arkkipiispa Kari Mäkiselle ja toivotettu tervetulleeksi uusi arkkipiispa Tapio Luoma. Ja sekä jäähyväisiin että uuden työtoverin saamiseen on liittynyt juhlaa jos toistakin - ja juhlissa on aina omat järjestelynsä. Näitä juhlia olen juhlatoimikunnan kanssa touhunnut hiki hatussa ja nyt kun ne ovat ohi, ehdin vihdoin tänne kirjoittamaankin.

Olen toki muutakin kuin vain töitä tehnyt - olen nauttinut tästä upeasta kesästä. Ihana valo, auringon hellivä lämpö ja luonto, joka on vallan riehaantunut loistoonsa - voi mikä alkukesä meillä on ollutkaan! 

Toukokuu 2017 - kesä on juuri sitä, mistä sen haluamme muistaa

Tämän vuoden toukokuun monet muistavat kylmänä, sateisena ja paikoitellen lumisenakin. Taivas antoi välillä vettä ja lunta - ja välillä rakeita ja ukkostakin. Mutta saimme sentään aika ajoin  aurinkoa ja lämpöäkin. Oli muutama jo aivan kesäinen päivä - ja se kesän ensimmäinen päivä, jolloin tuuli, joka poskeani hyväili, antoi lupauksensa kesästä.

Ja ne kesäiset päivät, auringon ja lämmön, aion itse toukokuusta 2017 muistaa. Kaiken hyvän ja kauniin. Luonnon heräämisen ja kukoistuksen. Vihreän tuhat eri sävyä. Paljaat varpaat ja kesähameen helman heilahduksen. Auringossa kuivuvan pyykin tuoksun.

Muistan äitienpäivän ruusut, puhelun äidilleni, perheen halaukset ja tunteen siitä, miten hyvin kaikki on. Kun on läheiset ympärillä, kaikki turvassa ja osa kainalossa, ei elämältä enempää voi pyytää.

Muistan Kirkkopäivät ja rauhankävelyn auringonpaisteessa. Sanat, halaukset, yhteisöllisyyden ja kohtaamiset. Ystävät ja kaverit. Vieraat ja vieläkin vieraammat. Ja kaikki yhdessä - tässä yhteisessä maailmassa, jossa meidän täytyy opetella sovussa elämään toistemme kanssa.

Muistan hymyt - ja muistan sen illan, jolloin nauroin niin että silmistä vesi tippui ja vatsa oli kippuralla.

Muistan muutaman lomapäivän helatorstain yhteydessä. Ja muistan siivoustalkoot Sauvon farmilla isännän ja perheen nuorison kanssa. Kun pantiin talo hyrskynmyrskyn ja olimme tyytyväisiä siitä, että koko viikonlopun ajan aurinko paistoi ja saimme kunnolla tuuletella matot ja liinavaatteet ulkona.

Muistan sen, miten seisoin tuossa pellonreunalla ja odottelin, että miniäehdokkaan grillaukset valmistuvat. Aurinko lämmitti ja minä nuuhkin luonnon ja grillin herkkujen tuoksuja. Toukokuu päättyi hienoissa tunnelmissa hyvän ruuan ja rakkaiden seurassa.

Kun tätä kirjoitan, on kesäkuu alullaan, ulkona tuulee ja on kylmä. Ei sentään sada. Eipä tuo sää kovin kesäiseltä tunnu vaikka luonto siltä näyttääkin.

Mutta kun katson näitä kuvia Sauvon farmilta ja pistän silmäni kiinni, voin muistaa auringon ja kesän lämmön. Ja melkein tuntea sen kesätuulen hipaisun poskellani. Melkein. Villahousut jalassa;)

Millainen oli sinun toukokuusi? 

Ja mitä odotat kesäkuulta?

Niitä kesätuulia ja aurinkoisia päiviä odotellen toivotan 

Hyvää kesäkuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Viikon varrelta - teatteria, Kirkkopäiviä, rauhankävelyä - ja Suomen suloinen suvi

Kulunut viikko on ollut melkoista menoa! Alkuviikolla töissä valmistauduttiin viikonlopun Kirkkopäiviin ja Euroopan uskontojohtajien vierailuun Turussa. Hiottiin aikatauluja ja juostiin paikasta toiseen.

Mahtui viikkoon toki muutakin. 

Kesä tuli rytinällä pitkän kitkuttelun jälkeen ja kotikoivussakin on jo kunnon lehdet. Metsä, joka kotimme takaa aukeaa, on vajaassa viikossa muuttunut harmaasta vihreäksi. 

Tiistaina kävin töiden jälkeen rehkimässä kuntosalilla ja kotona uskaltauduin vielä lenkillekin. Minähän lenkkeilen nykyisin vain kävellen sillä juoksu on kiellettyä nivelten takia - mutta jos ette kenellekään kerro, paljastan, että joskus liikunnan riemu ottaa vanhan könkkäeukonkin sen verran valtaansa, että on pakko muutama juoksuaskelkin ottaa;) Niin kävi nytkin. Mutta vain muutama.

Torstaina olin mukana Turun kristillisellä opistolla, missä uskontojen edustajat pääasiassa kokoustivat. Niitä kokouksia, tapaamisia, seminaareja, paneelikeskusteluja ja tiedotusvälineinen haastatteluja olivatkin edustajien päivät Turussa täynnä. Nämä eri uskontokuntia edustavat, Religions For Peace -järjestön Euroopan osaston, Euroopan uskontokuntien neuvoston,  jäsenet kokoontuvat säännöllisin väliajoin eri puolilla Eurooppaa ja keskustelevat mm. siitä, miten uskonnot voivat yhdessä edistää rauhaa ja erilaisten kulttuurien tuntemista ja hyväksymistä. Turun kokouksen pääteema olikin "Moving Forward  Together Through Understanding". Tärkeää työtä toistemme ymmärtämisen ja rauhan edistämiseksi! Esimerkiksi siitä, miten torjumme uskonnon ääri-ilmiöt, olivat edustajat Ylen haastattelussa tätä mieltä.

Torstaina kiiruhdin vielä töiden jälkeen Linnateatteriin, jonne oli kutsuttu turkulaisia bloggaajia tutustumaan teatteriin sekä katsomaan Jukka K. & Divet -showta. Hieno, naurua täynnä ollut ilta, josta kirjoittelen myöhemmin lisää.

Teatterilta keskustaan kävelimme illalla yhdessä Tuula´s lifen Tuulan kanssa ja ihastelimme Turkuun saapunutta kesää. Tuokin kuva kirsikkapuunkukkien takana kurkkivasta Turun kaupunginkirjastosta on otettu illalla. Voi näitä Suomen kesäiltoja ja valoa! Voi tätä ihanaa Suomen suvea!

Perjantaipäivän vietin Logomolla, joka toimi Kirkkopäivien pääkallopaikkana. Toki päivät olivat levittäytyneet ympäri Turkua ja erilaisia tapahtumia oli varmasti jokaisen vierailijan makuun. Ja taisi joukkoon muutama turkulainenkin eksyä.

Päivän ohjelmaani mahtui  tapaamisia, aikatauluttamisia ja muutama seminaari, mm. "Rahan valta ja vastuu" ja "Uskonnot, rauha ja kotoutuminen", jossa puheenvuoron käytti myös pääministeri Juha Sipilä.

Seminaarin jälkeen oli myös "Uskontojen rauhankävely", jolle osallistui mahtava joukko ihmisiä eri uskontokunnista. Mukana myös Euroopan uskontokuntien johtajat sekä pääministeri. 

Kävelyreitti mutkitteli pitkin kesäistä Turkua - ohitimme mm. synagoogan ja moskeijan ja päädyimme Turun tuomiokirkolle.

Tuomiokirkkotorilla kuulimme mm. presidentti Tarja Halosen, arkkipiispa Kari Mäkisen, imaami Anas Hajjarin ja Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seppo Lehtisen puheenvuorot sekä kaarinalaisen KaMu -kuoron musiikkiesityksiä. Tilaisuuden päätteeksi kuorolaiset laskivat vielä vapaiksi 100 sinistä ja valkoista ilmapalloa Suomen 100-vuotisjuhlan ja rauhan kunniaksi.

Kirkkopäivät kauniissa Turussa jatkuivat vielä sunnuntaihin, mutta itse vetäydyin viettämään perjantain jälkeen viikonloppua. Ei makeaa mahan täydeltä - ja Sauvon farmi kera läheisten kutsui.

Osalla työkavereistani ohjelmaa ja vastuita jatkui koko viikonlopun ja varmasti on huomenna töissä kaikkensa antanutta ja väsynyttäkin porukkaa. Väsynyttä mutta onnellista - näin uskon.

Aikamoinen viikko ja kesän aloitus! Töitä, jännitystä, kohtaamisia, yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä. Hymyä, iloisia silmiä ja naurua. Ja kesän ensimmäiset rakot jaloissa - olin laittanut perjantaina jalkaani loaferit, jotka olin kyllä jo viime kesänä koeajanut, mutta jotka silti temppunsa tekivät;)

Ei haittaa ollenkaan, sillä niin hyvä viikko oli, että ei oikein sanotuksi saa - ja melkein sydämeen sattuu.

Millainen oli sinun viikkosi?

Joko teille päin tuli kesä?

Aurinkoista uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Ja maailma oli kaunis - elokuu 2016

Syyskuuta on takana jo muutama päivä, mutta minä palaan vielä menneesseen kesään ja elokuuhun.

Kesäkuun ja heinäkuun olen jo tänne kirjannutkin, 

joten kyllä elokuukin sen oman muistelonsa ansaitsee.

Kuukausi, jolloin tuntui, että eihän siinä mitään ihmeellistä muistettavaa ollut, 

ei mitään ihmeellisempiä tapahtumia tai kohokohtia.

Vaan eipä ne elämän parhaat asiat aina niin suuria tarvitse ollakaan - tavallinen arki riittää vallan hyvin.

Kuunliljat omalla pihalla Kaarinassa.

Kesän viimeiset kävelylenkit ja kahvittelut Turussa Aurajoen rannassa, 

missä katse haki ja halusi tallettaa kaiken kauniin.

Loman viimeisen päivän blogikirpputorin Kotilaiturin pihalla Liedossa yhdessä muiden åbloggaajien kanssa.

Välillä paistoi aurinko ja välillä vihmoi kunnon sade. Eikä pahemmin haitannut.

Upeat puitteet, hyväntuulinen tunnelma ja sateesta huolimatta sankoin joukoin liikkeelle

 lähteneet ihmiset - kerrassaan kiva tapahtuma taas kerran.

Ja oli hauskaa tavata myös muutama teistä lukijoistakin ihan silmäkkäin 

- kiitos, kun kävitte tervehtimässä.

Elokuun puolessa välissä palailin taas töihin.

Ja mikäs oli palatessa näihin maisemiin!

Naapurin villiviineissäkin jo ensimmäiset punastuneet lehdet. 

Kun aamulla asteli Tuomiokirkkopuistikon ohi töihin, jäi silmä ihailemaan kukkaloistoa.

Ja valojen ja varjojen leikkiä sekä maahan jo pudonneita lehtiä.

Tulevan syksyn merkkejä.

Töiden alku viiden viikon loman jälkeen tuntui hyvälle.

Arki ja rytmi, mielekäs työ ja maailman parhaat työkaverit

- niitä oli jo hieman kaivattukin.

Loma oli tehnyt tehtävänsä ja akuissa oli taas virtaa.

Ja vaikka työt alkoivatkin vauhdilla ja kiireellä, nautin niistäkin.

Enkä laittanut pahakseni tuotakaan työpäivää, jonka saimme viettää ylläolevan kuvan maisemissa.

Elokuussa poikkesimme muutaman kerran Sauvon farmillekin.

Olihan sadonkorjuun aika.

Alkukuussa karviaiset ja viinimarjat, kirsikat ja vadelmat.

Ja loppukuussa alkoivat omenatkin kypsyä.

Niitä näyttääkin tänä vuonna  tulevan ihan riittämiin - viime vuonna puut eivät antaneet yhtään omenaa. 

Elokuun viimeisenä viikonloppuna otimme Sauvoon mukaan myös appivanhempani, 

 joiden entinen kotitalo farmimme on.

Etupihalla juotujen kahvien jälkeen lähdimme anopin kanssa lähimetsään katsastamaan,

 josko hänen tutut kanttarellitantareensa olisivat anteliaita.

No - aivan kanttarelliapajille asti emme ehtineet, sillä törmäsimme niin mahtaviin mustikkamättäisiin,

että aikamme kului niitä poimiessa.

Suuria, makoisia mustikoita mätäs toisensa perään.

Jopa minä, joka en vuosiin ole mustikassa käynyt, kun olen selkääni ja polviani varonut,

en voinut noiden marjojen kutsua vastustaa vaan kyykin siellä anopin kanssa kilpaa.

Anopillehan ei kukaan marjanpoiminnassa pärjää, mutta kunnon satsin minäkin kotiin pakkaseen toin.

Ja vaikka olin varma, että selkä ja polvet kyllä kykkimisen muistavat, niin väärässäpä olin.

Sillä ei tuntunut missään - eikä seuraavanakaan päivänä.

Niin hyvä oli olo, että aion mennä metsään toistekin.

Vaikkapa jo nyt syksymmällä poimimaan nuo puolukat sieltä pois parempiin suihin

 - nyt tyydyimme vain maistiaisiin ja jätimme loput vielä kypsymään.

Oi elokuu - tummuvien iltojen, sadonkorjuun ja kuihtuvan kauneuden kuukausi.

Minun muistoihini ei sinusta jää säät eikä juuri tapahtumatkaan.

Mutta muistan hetket.

Muistan kesän viimeiset ruusut Sauvossa.

Muistan sadepisaroiden kauneuden kotipihassa, kun töistä tullessa jäin niitä ihailemaan.

Ja muistan ihmiset, jotka hetkistä ne kaikkein arvokkaimmat tekivät.

Sauvon pihalla istuvan appiukon, joka tarkkaavaisena katseli, 

miten hänen poikansa siivosi talon räystäät ja leikkasi nurmikon.

Ne keskustelut anopin kanssa metsässä - niistä ei muille puhuta vaan kätketään ne syvälle sydämeen.

Turun jokirannan, jossa  isännän ja ystävien kanssa verkkaisesti käveltiin kuulumisia vaihdellen ja hymy huulilla.

Kotipihan ja kesän lopettajaiset yhdessä perheen kanssa, 

kun lapsemme ja miniäehdokkaamme yhdessä isännän kanssa grillailivat.

Sen elämän kylläisyyden tunteen, kun istuimme yhdessä pitkälle iltaan nauttien

 kesän mauista ja muistoista.

Sen viinimaljan, jonka isännän kanssa kohotimme menneelle kesälle ja elokuulle.

Kiitos elokuu - olit hyvä.

Ja minun maailmani oli kaunis.

Kun elämä menee menojaan ja vuodet vierivät eteenpäin liiankin nopeasti,

on jokainen hetki arvokas.

Koska tällaisia elokuita, tällaisia kesiä ei tule enää.

Ei ainakaan samanlaisena  - ja niitäkin, jotka, jos Luoja suo, vielä tulevat,

 on väistämättä edessä vähemmän kuin jo elettyjä.

Siispä otetaan kaikki irti tästä juuri alkaneesta, ainutkertaisesta syksystä.

Upeasta väriloistosta, kahisevista lehtikasoista jalkojen alla, 

päivien valosta ja pimenevien iltojen tähtiloistosta.

Jos sade vihmoo, kiskotaan kumisaappaat jalkaan ja hypitään vesilätäköissä,

nostetaan katse ylös ja annetaan sadeveden puhdistaa.

Ja jos tuulee ja tuiskuaa, levitetään kädet ja tanssitaan tuulessa.

Sytytetään ne lyhdyt, puetaan ylle villahousut ja hartioille välly ja nostetaan malja.

Syksylle.

Elämälle.

Hyvää syksyä ihan jokaiselle!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Heinäkuu 2016 - hitaita aamuja, hiipiviä iltoja ja kesän makua

Elämme jo elokuuta, mutta minä aion muistella vielä mennyttä heinäkuuta.

Ja kun tänne blogiini ne muistot kirjaan, löydän ne joskus myöhemminkin

 - vielä sittenkin, kun aika haristaa jo vanhan naisen muistisoluja;)

Olen huomannut, että monia asioita käyn jo nyt täältä blogista tarkistamassa

 - esim. miten vietimme toissa kesää tai missä reissasimme milloinkin.

Kun en varsinaista päiväkirjaa kiitosvihkoni ohella pidä, näyttää näistä höpinöistäni täällä sellainen

- pienimuotoinen tosin - minulle muodostuneen.

Heinäkuun alussa ahersin vielä töissä ja onneksi Suomen suvesta voi nauttia myös töiden ohessa.

Turun Keskiajan markkinat, Aurajoen rannat, Sauvon farmi ja töiden jälkeiset torkut kotipihan

keinussa täällä Kaarinassa - kesän tuoksut ja kauneus antoivat virtaa töihinkin.

Heinäkuun alussa muutti myös tytär Miku-kisulin ja chinchillojensa kanssa takaisin kotiin

 muutamaksi kuukaudeksi pakoon asuntonsa putkiremonttia, joten vilinää riitti.

Perinteisen Pohjois-Karjalan matkamme teimme isännän kanssa heti ensimmäisellä lomaviikolla

ja ikävähän sinne taas jäi. Muistojen maisemaan - sinne, missä sielu lepää.

Reissun jälkeen nautimme vain päivistä vailla suunnitelmia - hitaista aamuista, päivistä,

 jotka vain lipuivat ohitse ja hiipuvista illoista, jolloin valoa riitti pitkälle yöhön. 

Ei ollut kiire minnekään.

Aika kului kotona, kävelylenkeillä Turun jokirannassa ja Sauvon farmilla.

Viime viikolla käväisimme Gdanskissa, joka valittiin matkakohteeksi sen takia, 

että sinne pääsee suoraan lentäen Turusta ja matkoihin ei turhia aikoja tuhraudu.

Gdanskin matkan tunnelmia olen jakanut hieman Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä, 

joihin olen muutaman kuvan matkalta postannut, mutta reissusta on tulossa ihan oma postauksensakin,

kunhan saan kuvat koottua. 

Sillä vaikka tälläkään matkalla ei tällä bloggaajalla ollut kunnon kameraa mukana, 

siunaantui kuvia sekä isännän että minun kännyköihini ja mukana olleeseen pokkariin ihan kiitettävä määrä.

Nyt kerron vain, että Gdansk ei taaskaan pettänyt.

Tämä oli kolmas matkamme sinne ja kyllä siellä silti riitti niin nähtävää kuin koettavaakin.

Ja löytyi myös tämän ladyn kätöseen sopiva oluttuoppi;)

Tulimme kotiin lauantaina ja mikäs tänne oli tullessa, kun tytär piti huushollia pystyssä.

Sen minkä pystyi, sillä kyllä Miku-kisulikin osansa vaatii - ja edelleenkin on vauhti sellainen,

että kukat ovat piilossa työhuoneessani.

Koti on edelleen hyrskyn myrskyn - tyttären tavaroita ja kisulin leluja on levitelty pitkin poikin.

Vaan en valita. Kun tuollainen veitikka kurkistaa tuolin alta, ei voi kuin hymyillä ja yhtyä leikkiin;)

Sunnuntaina käväisimme Turussa, istuimme sekä kavelykadun että jokirannan kahviloissa 

ja tunsimme pientä haikeutta. Isännän loma nimittäin päättyi ja hänellä koitti töihin paluu.

Minun lomani sen sijaan jatkuu vielä pari viikkoa.

Mutta enköhän minä jotakin tekemistä keksi - kaaoksen kesytystä ainakin riittää

ja kirjapino odottaa kirjahyllyn päällä.

Sillä vaikka kuvittelin, että jo tässä vaiheessa lomaa olisin päässyt kasvohalvauksesta johtuvan, 

yli puolen vuoden pituisen lukupaastoni lopettamaan, en sitä vielä ole uskaltanut tehdä.

Nyt loman aikana olen nimittäin huomannut selvästi sen, millainen silmä on rasittuneena

 - ja etenkin sen, millainen se on levänneenä.

Silloin, kun silmää en rasita millään ylimääräisellä, se tuntuu miltei normaalilta.

Esim. Gdanskin matkalla en juuri edes huomannut, että silmä vielä oikuttelee.

Mutta heti, kun kotiin tultua yritin surffailla netissä, ilmoitti vaiva olemassaolostaan.

Senpä tähden olen pitänyt pienimuotoista nettipaastoakin - olen vain vilkuillut päällimmäiset uutiset,

mutta esim. blogeja en ole pahemmin lukenut saatikka kommentoinut.

Siitä pahoitteluni teille bloggaajille, mutta nyt, kun ei töidenkään takia ole pakko silmää rasittaa,

annan sen levätä ja nautin siitä, että sitä ei tarvitse koko ajan kostuttaa ja ettei se kirvele ja särje.

Sen olen kuitenkin päättänyt, että vielä tämän loman aikana sen kirjapaastoni päätän.

Sen verran on monta kertaa jo käsi käynyt kirjapinolla ja olen miettinyt, mistä päästä aloittaisin;)

Sitä odotellessa edelleenkin niitä päivätorkkuja pihakeinussa, kävelyretkiä siellä täällä
 - no, ainakin Turussa ja kenties Helsingissä.

Ai se huushollin raivaus? Ehtiihän tuon - nyt on loma!

Miten kului sinun heinäkuusi?

Ja miten aiot viettää nyt alkanutta elokuuta?

Minulle elokuun alku tarkoittaa sitä, että kolmannes kesää on vielä jäljellä.

On sadonkorjuun aika, pimenevien iltojen ja tähtitaivaan aika.

Tervetuloa elokuu!

Hyvää elokuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Suvi suloinen

Toukokuu meni menojaan ja hidas bloggaaja ei saanut aikaiseksi edes koontia siitä tehdyksi.

Mennyt mikä mennyt - takaisin sitä ei saa.

Päivät soljuvat aivan liian nopeasti; kun monet hoputtelivat toukokuun alussa, että tulisi se kesä jo,

minä huokailin, että voi kun tämä päivä ei vielä päättyisi.

Olisiko iän tuomaa haikeutta se, että sen pause-napin toivoisi välillä toimivan ihan tässä elämässäkin?

Tuntuu, että haluan pitää kiinni jokaisesta hetkestä - satoi tai paistoi. 

Elämä kulkee liian vikkelään - ja pakkohan se on perässä pyristellä.

Vaan kun ei tahtoisi.

Näistä hetkistä, kun kaikki on suhteellisen hyvin, tahtoisi pitää kiinni.

Tiedänhän minä, että tulee sekin päivä, kun taas huokaisen, että voi kun tulisi jo huominen.

Mutta toukokuuhun ja tähän kesäkuun alkuun sellaisia päiviä ei mahtunut yhtään.

Kiitosvihkooni sain kirjata monen monta kiitoksen ja siunauksen aihetta.

Kuten vaikkapa sen, että olen saanut jo useamman viikon nukkua niin, että ei ole tarvinnut teipata 

sideharsolappua  kasvohalvauksessa vaurioituneen silmäni päälle. 

Edelleenkään luomi ei toimi kunnolla - se ei räpsy kunnolla, mutta pysyy nukkuessa jo kiinni itsestään.

Aikamoinen parannus yöuniin, kun ei tarvitse ensin irrottaa lappua 

ja sitten taas uudelleen teipata sitä kiinni, kun yöllä käy vaikka vessassa. 

Siinä nimittäin ehti herätä kunnolla ja unenpää ei aina ihan heti löytynyt.

Mutta nytpä löytyy ja paremmat yöunet tuntuvat kyllä - ja ehkäpä näkyvätkin.

Myös edelliseen postaukseeni "Kaapista ulos..." saamani kommentit saivat kiitosvihon sivuille merkintänsä. 

Kiitos siitä kuuluu kaikille teille, jotka kommenttinne jätitte - olen niitä moneen kertaan lukenut

 ja saanut niistä rohkeutta ja uskoa siihen, että kannatti totisesti jättää ahdas kaappi;) 

Kiitosaiheita ovat olleet myös kauniit säät ja luonnon villiintyminen upeaan kukoistukseen.

Kun on monta kuukautta olla möllöttänyt pääosin sisätiloissa, on ollut riemullista päästä ulos

nauttimaan lämmöstä ja kauneudesta.

Pientä haittaa on tosin yrittänyt siitepölyallergia tehdä, mutta siihen on saatu sellaiset dropit,

että kaiken alkuvuonna kokemani jälkeen en sitä osaa edes haitaksi laskea.

Kaikki kaunis näyttää nyt puhkeavan yhtä aikaa kukoistukseensa.

Norjanangervot, syreenit, omenapuut, tuomi, pihlaja - kaikki kukkivat ja tuoksut hurmaavat. 

Ja vähän aivastuttavatkin - no, sen verran, että en ole yhtään syreeninoksaa uskaltanut sisälle tuoda.

Vaan ei haittaa sekään - ilahduttavat ne yhtälailla tuolla parvekkeellakin!

Ja ensimmäiset kesän maut! 

Raparperipiirakka tosin on leipomatta, sillä yritän täällä kotona vältellä noita makeita herkkuja, 

mutta pari kertaa olen sortunut kahviloissa siitäkin nauttimaan;)

Kesän ensimmäiset mansikat ovat kypsyneet jo parvekkeen amppelissa ja tunnustan kyllä, 

että aika nopeasti ne sieltä myös ovat hävinneet;)

Juhannusruusukin kukkii jo - toissapäivänä töistä tullessa huomasin, että ensimmäiset,

 aamulla töihin lähtiessä vielä nupuilla olleet kukat olivat jo puhjenneet.

Ja eilen oli jo koko pensas valkoisenaan.

Näyttää, että kaikkialla, minne silmä ulkona osuu, on vihreää - ja voi vain ihmetellä,

 miten monta vihreän eri sävyä maailmassa onkaan.

Jopa kaupungeissa vihertää; puistot on kunnostettu ja kukat istutettu. 

Upea, upea toukokuun loppu ja kesäkuun alku!

Tänään saadaan monessa kodissa viettää juhlaa, kun lapset kirmaavat kesälaitumille, 

nuoret valmistuvat ammatteihin ja ylioppilaat saavat lakkinsa.

Meillä ei enää näitä karkeloita ole - ja tänä vuonna ei myöskään sukulaistemme eikä ystäviemme lapsilla.

Mutta nessupaketin taidan tarvita sittenkin. Sillä aina, kun jossain kuuluu: "Jo joutui armas aika..., 

ei tämä lady kyynelittä selviä. Muistot omien lasten kevätjuhlista ovat vielä lähellä.

Tänä kesänä noita sanoja saa onneksi kuunnella ja ehkä laulaakin normi kesiä useammin,

 sillä viime sunnuntaina vietetyn Suvivirsipäivän lisäksi Suvivirsi -tapahtumia järjestetään koko kesän ajan

 ympäri maata ja sitä voi laulaa ja kuunnella muuallakin kuin koulujen päättäjäisissä.

Näillä Kirkon Ulkomaanavun organisoimilla tapahtumilla kerätään varoja kehitysmaiden lasten

 ja nuorten koulutuksen hyväksi - tänä vuonna kohdemaa on Etelä-Sudan.

Ja vaikka ei itse tapahtumiin pääsisikään, voi keräykseen toki osallistua lahjoittamalla rahaa.

Meille, jotka emme tänään pääse tätä virttä laulamaan, laitan lohduksi tähän linkin:

Vuokko Hovatta - Suvivirsi

Suloista suviviikonloppua kaikille 

ja paljon onnea kaikille tänään juhliville 

ylioppilaille ja ammattiin valmistuville!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta