maanantai 27. heinäkuuta 2015

Viikon tarinat ja jupinat

Kolmas lomaviikko on ohi.
Aikamoista tohinaa - vaikka se ei tuossa Instagramin koostekuvassa näykään.
instagramkooste
Aloitimme nimittäin viimeinkin sen kauan suunnitellun pintaremontin täällä kotona.

Ei siis kesää ilman remppaa: toissa kesänähän rempattiin pojan asunto, viime kesänä tyttären koti
ja nyt oli tämän huushollin vuoro.

Viilattavaa olisi vaikka kuinka paljon - ja viilattavaa tulee vielä jäämäänkin.
Meidän remppa kun etenee systeemillä: yksi askel eteenpäin, kaksi taaksepäin.

Aloitimme tyttären entisestä huoneesta, josta on tarkoitus tulla minulle työhuone.
Ja koska huone on yläkerrassa, sinne tulee minulle myös varasänky, jonne hipsin alakerrasta,
kun kyllästyn isännän kuorsaamiseen.

Huoneeseen ei tässä vaiheessa oltu suunniteltu muuta kuin seinien maalaaminen.
Vaan saimmehan me siitäkin myrskypilvet nostatettua.
Ensin tuli kiistaa siitä, poistetaanko vanhat tapetit.
Minä annoin periksi - ei poistettu.

Seuraava kiistanaihe olikin sitten seinien väri.
Muuten seinät maalattiin valkoiseksi, mutta halusin yhdestä seinästä lämpimän harmaan.
Ja isäntä muisti, että hänellähän on vielä harmaata maalia jäljellä pojan asunnon rempasta.
Minä ilmoitin, että ei käy - väri on kylmän harmaa ja liian tumma.
Ja isäntä oli sitä mieltä, että kyllä sitä voidaan laimentaa.
Ja laimensi. Ja maalasi. 
Ja tuli tumman harmaa, kylmäsävyinen seinä.
Sai sen sunnuntai-iltana valmiiksi.
Miinä ilmoitin seuraavana aamuna, että tuota minä en katsele.
Ja nyt en antanut periksi. Haettiin taas lisää valkoista maalia.
Nyt huoneen kaikki seinät ovat sitten valkoiset. Enkä valita.

Tiistaina pidettiin välipäivä ja lähdettiin Sauvon farmille karkuun sekamelskaa.
Ihasteltiin siellä vieläkin kukoistavaa kukkaloistoa ja isäntä ajeli nurmikot.jasmiini, jasmin
Jasmiinit olivat jo parhaan kukintansa nähneet mutta vieläkin tuoksu oli huumaava.
ruusu, rose
Ja vieläkin osa ruusulajikkeista jaksoi kukkia. Tuolla Instagramin kuvissa niitä näette enemmänkin.

Karviaiset ja viinimarjat olivat vielä raakoja.
karviainen

punainen viinimarja, red wineberry
Hyvä vain - nyt ei olisikaan ollut aikaa niitä poimia;)

Isännän ajaessa nurmikkoa minä otin pienet päivätorkut ja niiltä heräiltyäni keittelin kahvit.
Istuttiin pihalla, juotiin kahvia ja oltiin hiljaa.
Mieletkin tyyntyivät.

Ja hyvää teki rauhoittuminen ja rauha, sillä keskiviikkona suuntasimmekin taas rautakauppaan - tällä kertaa ostamaan paneleita.
Viirun raapimat portaikon seinät oli tarkoitus laittaa puolipanelille.
Niitä paneleita isäntä vieläkin tuolla viilailee.

Takana on useampi reissu rautakauppaan - milloin on ostettu listaa jos jonkinlaista, 
milloin käyty vaihtamassa väärän kokoiset naulat uusiin.

Minä olen siinä  välissä yrittänyt lukea ja etsiä tästä huushollista paikkaa, 
minne isännän manailu ei kuulu. 
Ainoa sellainen paikka on terassi tai parveke - ja niissäkin olisi tarvittu korvatulpat;)
kirja, book, lukeminen, reading
Olen minä hieman tutkaillut netistä Riian nähtävyyksiäkin.
Sinne nimittäin suuntaamme isännän kanssa tiistaina aamuvarhaisella neljän päivän reissulle.
Suoraan Turun kentältä, niin ei mene aikaa turhaan Helsinkiin ajamiseen.
Riiassa en ole aiemmin käynytkään - sen lentokenttä on kyllä tuttu,
 sillä olemme monta matkaa muualle tehneet Riian välilaskuilla. 
Matka lentäen Riikaan kun menee nopeammin kuin ajomatka Helsinkiin;)

Riiassa on tarkoitus vain haahuilla. Ei mitään tiukkoja aikatauluja ja suunnitelmia.
Ja vaikka minä noita nähtävyyksiä tutkailenkin, en aio mieltäni pahoittaa, vaikka ne katsastamatta jäisivätkin.
Sillä rentoutumaan tuonne menemme. Haistelemaan vähän muun maailman menoa.
Ja ehkä vähän kuhertelemaankin.

Se onkin tarpeen, sillä matkan jälkeen odottaa vielä yhden huoneen maalaus.
Pojan entinen huone on tarkoitus laittaa vierashuoneeksi.
Kunhan sen ensin saan tyhjennettyä,  sillä huoneeseen on ehtinyt parissa vuodessa kerääntyä aikamoinen määrä tavaraa
 - siitä on tullut jonkinlainen varavarasto kaikelle sille, mikä ei muualle mahdu
 - tai mikä odottaa lajittelua säilytettäviin tai poistettaviin.

No - onneksi on tuo Åblogien blogikirppari tulossa - osa tuon huoneen tavaroista tulee päätymään sinne. 

Meillähän oli alunperin tarkoitus myös maalata kellastunut portaikkokin mutta se saa nyt jäädä tuonnemmaksi.
Ei riitä nyt aika, ei rahkeet  - eikä hermot;)

Onneksi minulla on vielä Riian matkankin jälkeen viikko lomaa jäljellä.
Ja toivottavasti silloin on aikaa tälle blogiharrastuksellekin enemmän.
Sillä kyllä minä tänä kesänä olen tämän blogini kanssa lomaa pitänyt -  samoin muiden blogien seuraamisessa. 
Suomen kesä on niin lyhyt, että olen yrittänyt vain nauttia siitä.
Eikä minua ole nuo sateetkaan ja viileys pahemmin haitanneet
 - luonto kukoistaa ja vaikka hellemekkoa ei montaa kertaa vielä ole tarvittu, 
on sitten kääriydytty villatakkiin. 
Kesä on kuitenkin kesä - välillä paistaa aurinko ja välillä sade ropisee.
Niinkuin elämässäkin;)

Ja vaikka itse olen ollut laiska bloggaaja, on minulla yksi pyyntö teille, 
jotka olette jaksaneet tänne asti tätä sepustusta lukea: 
Indiedays tekee lukijakyselyä ja jos et vielä ole siihen vastannut, voit vastata siihen 
joko tuon esiin pomppivan kyselyikkunan tai klikkaamalla tästä.

Vastaamalla kyselyyn voit myös osallistua arvontaan, 
jossa palkintoina jaetaan kolme 100 euron arvoista lahjakorttia 
sekä 30 kpl kauneustuotepakettia.

Kaikki tutkimukseen annetut tiedot käsitellään anonyymisti, 
eikä niitä käytetä markkinointiin tai luovuteta kolmansille osapuolille ilman vastaajan suostumusta. 
Yhteystietotoja käytetään ainoastaan mahdollisen palkinnon toimittamiseen.

Nyt tämä Lady lopettelee höpötyksensä, käy vielä tarkistamassa portaikon viimeisimmät vaiheet ja toivottaa kaikille

Hyvää uutta viikkoa!

Lady of The Messiä voit seurata myös
SHARE:

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Åblogien blogikirpputori

Åblogien blogikirpputori järjestetään tänäkin vuonna Vilkkimäen meijerillä (Vilkkimäentie 5), Liedossa
 ja tapahtuma-aika on 9.8. klo 12 - 15.

Viime vuonnahan järjestimme blogikirpparimme ensimmäisen kerran 
ja se olikin aikamoinen menestys.

Myyjät:
  Turun alueen lifestyle- ja sisustusbloggaajat ystävineen myymässä kirppishengessä tavaroita.

Mukana mm.


Tänä vuonna me åbloggaajat haluamme myös jakaa hyvää tänä vuonna:
 kirpparille tulee pöytä, jonka tuotto menee Turun alueen Hope ry:n hyväksi.
Siihen laitamme kaikki myyjät jotain tavaroidemme joukosta myytäväksi.
Lisäksi teillä muilla on mahdollisuus tuoda siihen tavaraa, jota Hope juuri nyt tarvitsee
 - lista tarvittavista tavaroista tulee ennen tapahtumaa tuonne tapahtuman FB-sivulle.
Nämä tuotavat tavarat eivät siis mene myyntiin vaan suoraan tarvitsijoille.

Pääseekö julkisilla? 
Kyllä, bussi lähtee Turusta Kauppiaskadulta T24 ja lähin pysäkki on ihan meijerin kohdalla.
 Ajoaika n.30min. Linjanumerot 403-404.
Meijeri on myös Aurajoen pyöräilyreitin varrella.

Pysäköinti ja liikenteenohjaus? 
Kyllä, tänä vuonna olemme varautuneet  -  niin moni kiinnostui 
tapahtumastamme viime vuonna.

Mitä muuta meijerillä on? 
Kaksi sisustus- ja käsityömyymälää, Kotikutoinen ja Kotilaituri
Tuulan hoitola Hoitola Tuula Patrikainen sekä kahvila, Vilkkimäen Kakku ja Kahvi sekä Vilkkimäen kahvimuseo, 
Suuhygienistipalvelu Diente, ompelupalveluita ja -tarvikkeita myyvä Vinotikki 
sekä pienkoneliike Ideatuli Ideatakomo Oy.

Entä jos sataa? 
Tapahtumaa ei järjestetä. Jos sää on kiikunkaakun, ilmoitetaan viimeinen tieto FB:n tapahtumasivulta
Tapahtumapaikkanahan on  piha-alue.

Tuonne Facebookiin kirppiksen tapahtumasivulle kannattaakin käydä klikkaamassa itsensä osallistujaksi
 - sinne laitamme myös näytille muutaman myytäväksi tulevan tuotteen;)

Viime vuonnahan itse en päässyt paikalle ja harmitti kyllä ihan kunnolla.
Mutta tänä vuonna olen mukana ja toivon näkeväni teistä lukijoistakin monen monta paikalla.

Tervetuloa - olisi kiva nähdä juuri sinua!

Lady of The Messiä voit seurata myös







SHARE:

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Minä vs. minä



Sain Go 4 it vol.2 -blogin Mintulta pari päivää sitten haasteen, jossa tulee vastata itseään koskeviin kysymyksiin.
Olen hieman paininut näiden kysymysten kanssa, sillä tällä kertaa ne eivät mitään helppoja vastattavia olleetkaan 
- joskus kun haasteetkin voivat olla melkoisen haastavia;)

Kiitos, Minttu, haasteesta - yritän parhaani!

Tässä siis minä vs. minä:

1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

Minähän höpöttelen täällä blogissani vaikka mitä, joten aika paljon te lukijat minusta jo tiedättekin.

Mutta seuraavaa juttua en muista aiemmin kertoneeni:
Olen lukioikäisenä ollut jakamassa hengellisiä traktaatteja ja taskukokoisia
 Uusia Testamentteja Salpausselän kisoissa entisen Neuvostoliiton urheilijoille.
Yritimme löytää kisamontusta Galina Kulakovan vaan häntä emme tavoittaneet;)
Muita naapurimaan urheilijoita kyllä löytyi - ja lukemisetkin he uskalsivat ottaa, jos olivat yksin
 - jos seurana oli joku muu, eivät lehtisemme kelvanneet. 
Enpä taitaisi enää tänä päivänä moiseen puuhaan ryhtyä - nuoruuden ehdoton ja mustavalkoinen usko
on avartunut armollisemmaksi niin muita kuin itseä kohtaan.


raamattu, bibel

Voi perheparkaani - kyllä se sai kaikenlaista kuulla, kun minä lauoin totuuksia siitä,
miten kunkin pitäisi uskoa ja elää. 
Onneksi sietivät senkin vaiheen - mutta tiedän, että huolissaan vanhempani olivat,
kun tytär oli milloin lähdössä USA:ahan raamattuyliopistoon tai jonnekin maailman ääriin lähetyssaarnaajaksi.
Sitä he eivät sentään tienneet, että suunnitelin jopa salakuljettavani Raamattuja Neuvostoliittoon;)

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?

On, kyllä sillä on väliä.
Sillä kyllähän tästä blogista välittyy myös jotain minusta ihmisenä
- eikä se ihan yhdentekevää tällekään ladylle ole, mitä hänestä ajatellaan. 
Toivon, että blogistani löytyy sellainen lady, josta tuolla esittelyteksteissäkin  kerron.
Ja se, että arki ja tavallinen elämä ovat hyvää ja arvokasta. Että elämä on arvokasta.
Ja että elämään mahtuvat sekä hupsuttelu ja turhamaisuus kuin myös vakavammat asiat.
Hyvä mieli, hyvä olo, kiitollisuus ja muiden huomioiminen 
- toivon, että blogini teille lukijoillekin jotain noiden sanojen sisällöstä välittäisi.

3. Miten bloggariminä eroaa ”reaaliminästäsi”?

Olen yrittänyt blogissani olla rehellinen ja aito 
- olen välillä mököttänyt ja viettänyt känkkäränkkä- tai alakulon päivää 
ja paljastanut myös asioita,  jotka eivät minusta kovin imartelevaa kuvaa anna.

Mutta silti joskus, kun luen joidenkin kanssabloggaajien kommentteja itsestäni, 
tuntuu, että olenko sittenkin antanut täällä itsestäni jotenkin jalomman  ja paremman ihmisen kuvan.
Mieluummin antaisin kuvan inhimillisestä ja erehtyvästä naisesta.

Ja enhän minäkään sentään ihan kaikkea täällä kerro;
ne kaikkein tärkeimmät asiani ja läheisiäni koskevat jutut eivät tänne blogiin päädy.
Eivätkä ihan kaikki pikkumaisuuteni, kiukutteluni ja ärripurritkaan. 
Ja vaikka olenkin kertonut, että rentustelen rönttäliisana ilman meikin hiventä välillä töissäkin,
niin en minä täällä vielä ole rönttäliisakuvaa itsestäni julkaissut;)

4. Mikä saa sinut nauramaan?

No minun naurattamiseeni ei paljon tarvita!
Tilannekomiikka ja huonot vitsit. Huumori - ja välillä aika omituinenkin huumori. 
En lämpene ollenkaan esimerkiksi kotimaisille komediasarjoille
 - mutta muutamalle ulkomaiselle kyllä: Pokka pettää, Maanalainen armeija iskee jälleen, 
Huonosti käyttäytyvät miehet - ja moni muu. 
Ja parhaiten tuollainen huumori iskee, kun sen voi jakaa jonkun kanssa
 - kun voi nauraa yhdessä.


huumori, tv-sarjat

Viirun temppuilu, isännän jutut, omat toilailut - nekin naurattavat.
Itselleen nauraminen on hauskaa ja terveellistä - ja usein se puhdistaa ilmaa;)

5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?

Minulle luovuutta on se, että voin ilmaista itseäni niillä lahjoilla, joita minulle on suotu.
Jokaiselle on annettu jotain lahjoja - toinen osaa laittaa ruokaa, toinen maalata tauluja 
- joku rakastaa siivoamista ja joku laulaa kuin enkeli.

Luovuus ei ole vain jotain erityistä vaan se voi ilmetä kaikilla elämän alueilla.
 Siinä, että ihminen nauttii tekemisestään - siinä on aina luovuutta.
Leikki, työ, harrastukset - luovuuden voi löytää niissä kaikissa. 
Ja jos ei löydä, ei löydä iloa elämästäkään.
Usein puhutaan luovuuden tuskasta, mutta silloin luovuus rajoitetaan vain taiteilijoille. 
Minä puhun mieluummin luovuuden ilosta.
Sillä iloahan se tuo, jos voi toteuttaa itseään. 
Vaikka vain kirjoittamalla blogia - omalla tavallaan ja vaikka vain omaksi ilokseen.


Laura Pihl - Sickbay

Kuvan taulu Sickbay on kotonamme esillä ja sen on tehnyt kuvataiteilija Laura Pihl, tyttäreni.

6. Ketä läheistäsi ihailet?

En pysty tähän vain yhtä läheistäni nimeämään,
en kenenkään ominaisuuksia nostamaan ylitse muiden.

Ihailen äitiäni, joka on sitkein ihminen, jonka tunnen.
Äidistäni olen kirjoittanut enemmän esim. postauksessani Toisenlainen äitienpäivä.

Ihailen lapsiani, jotka ovat uskaltaneet ajatella omilla aivoillaan ja luoda itse omat arvonsa
sekä rohjenneet olla omia itsejään menemättä massan mukana.

Ja ihailenhan minä tuota isäntääkin, joka tämänkin päivän on kanssani jaksanut jakaa.
Sekään kun ei ihan helppo homma aina ole;)

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Itsessäni ärsyttää muutamakin asia - toiset enemmän, toiset vähemmän
ja osalle näistä ärsyttävyyksistä pystyn nauramaankin.

Mutta eniten ärsyttää tapani jättää asioiden tekeminen ja hoitaminen aina viime tippaan.
Tämä piirre minussa on ollut aina.
Jo kouluaikana tein läksyt tai luin kokeisiin ihan viime hetkillä.
Jos vain jonkin asian tekemistä voi viivyttää, minä kyllä se taidon osaan.
Mutta ihme ja kumma - osaan tuon viivyttämisen ajoittaa kuitenkin niin,
että yleensä asiat kuitenkin tulevat hoidetuiksi;)

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Tätä pitäisi kysyä tietenkin muilta, mutta kun tässä lähellä ei juuri nyt ole kuin isäntä, en kysy. 
Hän vastaisi kuitenkin, että takapuoli - tosin hän käyttäisi hieman rahvaanomaisempaa ilmaisua;) 
Mutta luulenpa - ja tämän ovat lapseni joskus vahvistaneet - että huumorintajuni,
 vaikka se välillä omalaatuista onkin,  on  ominaisuus, joka ainakin heitä ihastuttaa. 
Toinen piirre, josta olen saanut kiitosta, on lojaalisuus.
Lojaalisuus perhettä, läheisiäni, työnantajaani ja tärkeinä pitämiäni asioita kohtaan.

9. Mikä sinusta tulee ”isona”?

Jaa-a - sen kun tietäisi! Toivottavasti ei ainakaan isompi;)

Ammatillisesti ja työuran kannalta tuskin enää tästä nykyisestä mihinkään muuhun suuntaudun.
Kyllä minä tästä työstä eläkkeelle siirryn, jos Luoja elinpäiviä suo
ja jos ei pomo potki pellolle ennen eläkeikää. 
Mutta vaikka ikää onkin jo ihan kunnioitettavasti mittarissa, en minä suinkaan valmis ole.
Haluan vielä oppia uusia kieliä, kirjoittaa, opiskella maalausta, matkustella maailman ääriin,
tulla isoäidiksi (vaikka nuoriso on ilmoittanut, että turha toivo), haaveilla ja uneksia ja pelastaa maailman.
Ja vaikka mitä muuta.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.

Uskon, että onnellisiakin loppuja on. Vaan ei aina.
Ei silloin, kun loppu jättää elinikäiset arvet joko ruumiiseen tai sieluun tai silloin,
kun lopun jälkeen ei ole enää voimia uuteen.

Mutta vaikka loppu on aina loppu, on sen jälkeen kuitenkin useimmiten edessä uusi.
Klisee, mutta totta ja todeksi koettua.

Ihmissuhteissa loppu ei heti hyvältä ole tuntunut, mutta ajan oltua armollinen 
olen ollut kiitollinen, että olen nekin ihmissuhteet kokenut - ja että tilalle on tullut uusia.
Samoin on käynyt työelämässä; olen kaksi kertaa irtisanoutunut töistä tilanteissa,
joissa uutta työpaikkaa ei ollut vielä näkyvissä - tiesin vain, että nyt on lähdettävä.
Ja molemmista läksin niin, että ovet eivät paukkuneet ja minut toivotettiin tervetulleeksi takaisinkin.
Ja molemmilla kerroilla loppu oli onnellinen.

Tässä oli kyllä haastetta kerrakseen sekä haasteen tekijälle että teille lukijoillekin 
 - toivottavasti joku jaksoi loppuun saakka!

Haasteen jatkan eteenpäin seuraaville bloggaajille:

- Teijalle blogiin Onnen hetkiä paratiisissa
- Minnalle blogiin Rouva Sana
- Johannalle blogiin Belle semaine

Olkaapas hyvät - ja kuten ennenkin haasteiden kohdalla tapaan antaa saatesanoiksi: no stress at all;)

Hyvää viikonloppua kaikille!
Ja sitä aurinkoa, please!

Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.



SHARE:

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Sloggin kaftaanin ja bikinien arvonnan voittaja

Kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte  Sloggin kanssa blogiyhteistyönä järjestämääni kesäarvontaan.


Arvonnan palkintonahan olivat nämä ihanat Sloggi Swim Navy Pearls -bikinit

sloggi swim navy pearls bikinit, biginis

ja tämä kaunis  Sloggi Pink Tropics - kaftaani.

sloggi pink tropics kaftaani, kaftan
 *Tuotteet saatu blogiyhteistyönä Sloggilta - postaus ei sisällä mainoslinkkejä.


Arvonta päättyi sunnuntai-iltana 12.7. klo 24 ja arpalippuja kertyi 183 kappaletta.

Arvonnan suoritin lahjomattoman random.org -generaattorin ja excel-taulukon avustuksella ja 
voittajaksi generaattori arpoi:

arvonnan voittaja

Onnea Laura - pakettisi lähtee tuota pikaa postiin, kunhan saan osoitetietosi - olen lähettänyt sinulle sähköpostia.

Jos voitto ei tällä kertaa osunut sinuun ja ihastuit näihin Sloggin tuotteisiin, löydät niitä mm. 
Triumphin verkkokaupasta - Sloggi ja Triumphan ovat saman yrityksen brandeja. 


Toivotaan, että saamme vielä tänä kesänä Suomeenkin bikinikelit, jotta Laura pystyy voittoasujaan käyttämään - ja jotta me muutkin voimme kuka bikininsä kuka mummouimapukunsa päällemme pukemaan;)

Aurinkoisempia kesäpäiviä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 
FacebookinBloglovininInstagraminTwitterinTumblr`n ja Pinterestin kautta.





SHARE:

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Auringonkultaa, ukkosen jyrinää ja muistojen havinaa

Lomani alkoi viime viikolla ja tiistaina lähdimme isännän kanssa matkaan 
kohti Pohjois-Karjalaa ja siellä olevaa äitini mökkiä. 

Matka sujui taas muutaman pysähdyksen taktiikalla, ilman mutkia tai poikkeamia suoraan matkanpäähän.
Eipä tullut tällä kertaa minullekaan mieleen mitään nähtävyyksiä lähteä kiertelemään
 - niin kiire oli päästä perille.

Mökistämme Juuan Timovaarassa olen ennenkin kirjoitellut. 
Postauksissani "Siellä missä sielu lepää" ja "Reissunaista laulattaa" olen kertonut, 
mitä nuo mökkimaisemat ja tuo seutu vaaroineen, metsineen ja järvineen minulle merkitsee.

Enkä malta olla nytkään itseäni toistamatta - kun tuonne mökille ajamme 
ja Varkauden jälkeen siellä Heinäveden kohdilla alkavat ensimmäiset kunnon mäki- ja vaaramaisemat näkyä, 
 tunnen jo olevani lähellä kotia.

Sitä toista kotiani tämän nykyisen lisäksi.
Sitä, jossa minun juureni ovat ja joka on minun sielunmaisemani.

järvimaisema Pohjois-Karjalassa

Kun tuonne rantaan astelen ja istahdan laiturille, olen niin kotona.
Siellä ajatus on avara, mieli tyyntyy ja sieluun löytyy rauha.

Oli sää mikä tahansa, satoi tai paistoi, on tuo maisema minun sielunmaisemaani.
Niinhän se on elämässäkin: välillä sade kastelee ja hetken päästä aurinko kuivattaa.

Kun aurinko laskee lähisaarten ja niemen taakse, voisin sitä näkyä katsella vaikka kuinka kauan.

järvimaisema Pohjois-Karjalassa

Vaikka taivas on tumma ja pilvinen, kultaa aurinko laskiessaan maiseman.

auringonlasku, sunset

Ja järven vesi toistaa kaiken. Pilvet. Puut. Auringonlaskun.

auringonlasku, sunset, summer in Finland, Suomen kesä

Kunnes kulta pikkuhiljaa hiipuu vaaleanpunaiseksi kajoksi ja aurinko katoaa hetkeksi.

auringonlasku, sunset, summer in Finland, Suomen kesä

Silti täysin pimeä ei Pohjois-Karjalan yö tähän aikaan vuodesta ole.

yötön yö, white night, summer in Finland, Suomen kesä

Tällä matkalla emme tarvinneet hellevaatteita. 
Mutta vaikka pilvet eivät kauas karanneetkaan, emme myöskään pahasti kastuneet.
Sateet osuivat aikoihin, jolloin olimme joko nukkumassa tai käymässä Nunnanlahden Kivikylässä.
Olimme sinne nimittäin sopineet kahvitreffit ystäviemme kanssa, 
jotka olivat juuri viime viikoksi vuokranneet mökin Kolilta.

Vaikka emme kastuneetkaan, yhden hurjan ukkosmyrskyn kyllä koimme.
Torstaina iltapäivällä ukkonen jyrähteli kunnolla - tuntui, että mökkikin tärisi.
Kuuro meni nopeasti ohi mutta illemmalla huomasimme, että järven toisella rannalla metsässä nousi sankka savu. 
Ripeästi se nousi yli metsänrajan ja savunhaju levisi meidänkin rantaamme saakka.
Ilmeisesti salama oli iskenyt kunnolla ja metsässä oli pieni tulipesäke päässyt kytemään.
Onneksi oli niin märkää, ettei palo laajemmalle levinnyt, sillä parin tunnin kuluttua oli savu jo kadonnut
 - savunhaju tuntui vielä lievästi seuraavanakin aamuna.

Tälläkin kertaa mökillä olivat kanssamme äitini ja veljeni, jotka siellä viettävät kesäisin monta viikkoa ja viikonloppua
 - Hollolasta on niin paljon lyhyempi matka ajella tuonne kuin täältä Kaarinasta. 

Mökkimme on tavallinen hirsimökki ilman mukavuuksia.
Aurinkopaneeli antaa sähköä sen verran kuin tarvitaankin - valot ja telkkari toimivat.
Jääkaappi ja hella tarvitsevat kaasupullonsa.
Ja lämmitys hoituu vuolukivitakalla.
Netti toimii - jos toimii, sillä kenttä tuolla katoaa välillä.

kesämökki, summer cottage, Suomen kesä, summer in Finland

kesämökki, hirsimökki, summer cottage
.
Äitini ja isäni rakensivat mökin sinä kesänä, kun menimme isännän kanssa kihloihin.
Kihlajaismatkalta Korfulta menimme suoraan tuonne rakennuksille ja isäntäkin on ehtinyt 
muutaman naulan mökkiimme iskeä.

Ennen tätä mökkiä vietimme kesiä suvun mökillä, joka sijaitsee parinsadan metrin 
päässä tästä nykyisestä ja joka on nykyisin tätini omistuksessa. 
Mökkimme toiselle puolelle rakensi toinen tätini samanlaisen mökin kuin meidänkin mökkimme. 
Ja saman järven rannoilla on äitini puoleisen suvun mökkejä enemmänkin.
Suvun kaukana toisistaan asuvat jäsenet tapaavat täällä kesäisin toisiaan
 - tosin tällä matkalla tapasimme vain serkkuni, joka asusti viereisessä mökissä.

kesämökki, summer cottage

Kun minulle ja veljelleni alkoi syntyä jälkikasvua ja tilat mökissä käydä ahtaiksi,
 laajennettiin entistä varastoa aitaksi, jossa on lisää nukkumatilaa. 

Isänihän ei ehtinyt montaa kesää tässä rakentamassaan mökissä viettää, 
sillä näille hänellekin niin rakkaille maille hän menehtyi metsää istuttaessaan. 
Isä kuoli saappaat jalassa ja onnellisena miehenä. 
Hän oli ehtinyt nähdä ensimmäiset lapsenlapsensa, minun tyttäreni ja veljeni pojan, ja hoitaakin heitä.
Poikaani ja veljeni tytärtä ei isäni ehtinyt enää nähdä.

Mutta luulen, että kyllä hän sieltä pilvien päältä on vuosien saatossa katsellut ja hymyillyt, 
kun tanner on serkusten askelista tömissyt.

polku, path

Näitäkin kivilaattoja pitkin ovat lapsemme askeltaneet rantalaiturille ja uimaan. 
Voi sitä riemunkiljuntaa - kyllä se on kuulunut aika kauas.

Ja kun tuolla laiturinnokalla oikein pistin silmäni kiinni, melkein saatoin ne itsekin kuulla.

Mökkitontillemme kylvettiin aikoinaan nurmikko ja sitä hoidettiinkin aikansa,
 kunnes lopulta päätimme, että annamme nurmikon sammaloitua.

Tontti on luonnon keskellä - miksi yrittää muuttaa kaunista luontotonttia joksikin muuksi?

puolukanvarvut, koivu, metsämaisema

Sen verran luonnontilainen tontti on, että sieltä voi puolukat suoraan suuhunsa poimia ja saunavastat sitoa.

Viime vuoden postauksessani lupasin, että tänä vuonna mökillä vietämme pitemmän ajan kuin silloin.
Vaan toisin kävi; emme pystyneet reissussa olemaan kuin neljä päivää.
Perjantaina oli palattava kotiin, sillä Viiru odotti hoitajiaan.
Matkamme ajan vietti tyttäremme yöt täällä kotonamme ja hoiti Viirua, mutta viikonlopuksi ei hänkään
 - eikä myöskään poikani - pystynyt lupautumaan kissan hoitajaksi.

Joten perjantaina sanoimme jälleen kerran näkemiin mökille.
Mökille ja muistoille, joita siellä on syntynyt ja onneksi syntyy edelleenkin.
Niin tälläkin matkalla.
Kuin myös niillä tulevillakin - jos Luoja suo.

Onko sinulla rakasta paikkaa, johon liittyy muistoja?
Ja millainen on sinun sielunmaisemasi?

Hyvää uutta viikkoa ja kesää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig