keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Minuuttitaidetreffejä, väriterapiaa ja historian havinaa bloggaajien museopäivässä Aboa Vetus & Ars Novassa

Kun Turussa Aurajokirannassa sijaitsevaan historian ja nykytaiteen museoon, 
Aboa Vetus & Ars Novaanastelee sisään, kiinnittyy huomio heti sisääntuloaulassa
 sijaitsevaan Niki De Saint Phallen Kohtuullisuus -veistokseen.  

Tätä museon aulassa jo vuodesta 1995 seissyttä rehevää ja värikästä akkaa museon oma 
henkilökunta kutsuu nimellä Niki ja sillä nimellä taidan itsekin sitä jatkossa kutsua,
 sillä kyllä tästä veistoksesta on vaikea kohtuullisuutta löytää;)

Aboa Vetus & Ars Nova - Niki De Saint Phalle (1930-2002): Kohtuullisuus (1985)
Niki De Saint Phalle (1930-2002): Kohtuullisuus (1985) 

Itse sain tervehtiä jälleen Nikiä viime lauantaina, kun olin mukana museon järjestämässä 
bloggaajien museopäivässä. 

MKitchen & Caféen brunssi

Päivä aloitettiin brunssilla, jonka tarjosi museon uusi ravintola-kahvila M Kitchen & Café.
Tästä brunssista olin kuullut kehuja ystäviltäni ja sanonpa vain, että eivät olleet kehut turhia.
Brunssibuféssa olisi ollut tarjolla vaikka mitä herkkuja ja hieman niitä katsellessa manasin hiljaa
mielessäni meneillään olevaa ekopaastoani ja taisipa mielessä käydä sekin ajatus, 
että mitäs jos teenkin sortumusmaximuksen ja unohdan hetkeksi koko paaston.

Vaan eipä tarvinnut sortua, sillä onneksi myös paastoajalle löytyi syötävää yllin kyllin.
Tuo ylläolevassa kuvassa oleva alarivin keskimmäinen lautanen tyhjeni aika sukkelaan.

Toinen sortumuksen paikka olikin sitten jälkiruokapöytä, josta löytyi mm. kahvila-ravintolan 
kanssa samaan yritykseen kuuluvan MBakeryn herkullistakin herkullisemman näköisiä kakkuja.
Eikä vain näköisiä, sillä sen verran on tullut tämän vuonna 2015 Suomen paras leipomo -kilpailun voittajan kakkuja maisteltua. Onneksi tarjolla oli myös kattava määrä hedelmiä,  joten vältin tällä kertaa sortumuksen. Eikä jäänyt kaivelemaan kuin vähän kun katselin muiden bloggaajien herkkulautasia;)

Brunssin aikana museon yhteistyöpäällikkö Jenny Oja kertoi meille museon historiasta
 ja vaiheista ja siitä, mitä kaikkea  museo sisällään pitää.

 Nimensä mukaisestihan museossa on oikeastaan  kaksi eri museota:

 Aboa Vetus on historiallinen museo, joka sijaitsee itse rakennuksen  alla ja jossa on nähtävillä
 Turun  historiaa  maan alta kaivettujen raunioiden keskellä. 

Ars Nova taas on taidemuseo, jonka nykytaiteeseen keskittyvät näyttelysalit
 sijaitsevat vuonna 1928 rakennetussa Rettigin palatsissaEnsimmäisessä kerroksessa esitellään vuosittain neljä vaihtuvaa näyttelyä ja toisessa  kerroksessa  on nähtävillä kattaus  Matti Koivurinnan säätiön taidekokoelmasta kaksi kertaa vuodessa.  Osa vaihtuvista näyttelyistä täyttää myös Ars Novan toisen kerroksen, jossa sijaitsee Takkahuone-galleria.

bloggaajien museopäivä Aboa Vetus & Ars Novassa - minuuttitaidetreffit

Brunssin jälkeen suuntasimme mekin toiseen kerrokseen ja kohti Minuuttitaidetreffejä.
Saimme käsiimme oheisen lomakkeen, jonka toiselle puolelle oli listattu viisi erilaista ihmistyyppiä ja nämä ihmistyypit saimme arvottaa sen mukaan, kenen kanssa mieluiten lähtisimme taidetreffeille.

No - eipä ollut ollenkaan helppo tehtävä!
Minä valitsin tyypin, joka on aivan erilainen kuin itse olen. 
Kun kuusikymppinen lady vielä tässä iässä  pääsee treffeille, pitää olla rohkea
ja valita jotain muuta kuin tuttua ja turvallista;)

bloggaajien museopäivä Aboa Vetus & Ars Novassa
kuva: Jari Nieminen

Minun treffiseuraani kuvattiin lomakkeessa seuraavasti:
"Olen värikäs ja räiskyvä persoona, joka tuskin jää keneltäkään huomaamatta.
En takerru yksityiskohtiin - minua voisi kai kutsua suurpiirteiseksi."

Kun olimme valinneet treffikumppaninne, pääsimmekin itse asiaan eli tutkailemaan
museolaisten meille etukäteen valitsemia viiden taiteilijan teoksia.

Kierrosta veti taideohjaaja Elli Liippo ja samalla kun keskustelimme teoksista ja mietimme,
mitä ihmistyyppiä ne mahtoivat edustaa, kertoi Elli meille taustoja teoksista ja niiden tekijöistä.

Antoni Tàpies (1923–2012): Seinäkirjoituksia, 1985, sekatekniikka kankaalle - bloggaajien museopäivä, Aboa Vetus & Ars Nova
Antoni Tàpies (1923–2012): Seinäkirjoituksia, 1985, sekatekniikka kankaalle 
Tästä Antoni Tápiesin Seinäkirjoituksia -teoksesta kierroksemme aloitimme ja oli mielenkiintoista kuulla, miten erilailla me osanottajat eri teokset koimme,  sillä eipä tainnut joukossa olla yhtään teosta, jonka kaikki olisimme kuvailleet samalla ihmistyypillä.

Ja kuten yläkuvasta huomaatte, mukana oli myös pienempiä treffeilijöitä - pilkkumekkoinen
Hopeapeili -blogin Elinan tytär jaksoi olla mukana koko kierroksen ja näki kyllä,
että tämä pikku neiti ymmärsi taiteen päälle;)

Ja ei - tämä teos ei minulle vastannut omaa treffikumppaniani.
Sen sijaan  teokseen mieltyi Sikses kiva paikka -blogin Mari.

Toisin olikin sitten seuraavan taiteilijan, Suomen Picassoksikin kutsutun, turkulaisen
taiteilijan Kauko Lehtisen teosten laita.

Kauko Lehtinen (1925–2012): Kylmä päivä 1975, akryyli ja guassi paperille Kauko Lehtinen: Arki ja sunnuntai, 1975, akryyli ja guassi paperille.
 Kauko Lehtinen (1925–2012): Kylmä päivä 1975, akryyli ja guassi paperille
Kauko Lehtinen: Arki ja sunnuntai, 1975, akryyli ja guassi paperille.

Minulle nämä kolahtivat ja kovaa.
Ihanaa väriterapiaa ja teoksissa olisi tutkittavaa riittänyt vaikka kuinka pitkään.

Ja pahoittelen kuvan huonoa laatua - museossa kuvaaminen ihmisjoukossa ei ole 
harrastelijalle ollenkaan helppoa.
Onneksi museo oli järjestänyt paikalle valokuvaaja ja museon taidegraafikko Jari Niemisen,
joka oli aivan hurmaava nuori mies - ei ihme, että hänet on vuonna 2013 valittu museon
vuoden työntekijäksi. Saimme lainata hänen kuviaan ja niin on tässäkin postauksessa
 parin kuvan kohdalla tehty. 

Me viivyimme yhden taiteilijan kohdalla 5 minuuttia.
Tuntuu lyhyeltä ajalta. Vaan eipä enää tuntunutkaan sen jälkeen, kun kuulimme,
että yleensä yhden taideteoksen katseluun käytetty aika on n. 14 sekunttia;)

 Allen Jones (1937-): Snap (Time Out), 1988, öljy kankaalle
Allen Jones (1937-): Snap (Time Out), 1988, öljy kankaalle

Ja seuraava teos valloittikin minut sitten täysin - voisi sanoa, että olipas onnistuneet treffit!

Tämän upean, värikylläisen teoksen ottaisin seinälleni heti, kun minulla tuohon varaa olisi.
Ja heti, kun kotimme seinäpinta-ala kaksinkertaistuisi, sillä teos oli kooltaan suuri.

Tämän kuvan kohdalla jouduin turvautumaan museon omaan sivustoon ja lievään väkivaltaan, sillä kuva on leikattu museon omasta näyttelyjulisteestaOmat kuvani teoksesta olivat kaikki niin vinksahtaneita, ettette niistä olisi teoksen upeutta nähneet.

Treffailimme vielä kahden taiteilijan teoksia:

Lars-Gunnar Nordströmin (1924–2014): Dimensionaalinen tilanne: 1968, öljy kovalevylle  ja Diptyykki II, 1972, öljy levylle,  joista ensimmäiseen ihastui Tuula´s life -blogin Tuula.

Johanna Kiivaskosken (1967-): Serafi, 2007, Amor vuohipaimenena, 2008, Rukoilijasirkka piikkikruunun oksalla, 2008, L'amour plus léger que le papillon, 2008, kallionauhuksen lehti.
Tähän neljän teoksen tauluryhmään ihastui Turun Tilda
jonka blogissa teoksista löytyy myös kuva.

Treffien jälkeen siirryimmekin katsastamaan Aboa Vetusta 
ja kokemaan historian havinaa.

Matkalla kellariin tosin pysähdyimme katsastamaan Madame B -videoinstallaatiotajoka on nykyaikaan  sijoittuva,  Mieke Balin & Michelle Williams Gamakerin uudelleentulkinta  Gustave Flaubertin klassikkoromaanista Rouva Bovary.  Tutkijan ja taiteilijan yhteistyössä tekemä useaan tilaan levittäytyvä mediainstallaatio tutkii kapitalismin ja romanttisen rakkauden välistä suhdetta.

Koko teoksen katsominen olisi kestänyt kaksi tuntia,
 joten se oli jätettävä seuraavaan kertaan.

bloggaajien museopäivä Aboa Vetus & Ars Novassa
kuva: Jari Nieminen

Aboa Vetuksen kellareissa riittäisi tutkittavaa vaikka kuinka.
Upea, hämyinen kellari kätkee sisäänsä raunioita, kulkuväyliä ja rakennusten pohjapiirroksia,
jotka ovat keskiaikaisia.  Vanhimmat kellarit sijoittuvat 1300-luvulle. 
Paikoittain rauniossa voi nähdä kerrostumia aina 1900-luvun alkuun saakka.

Aboa Vetuksen perusnäyttely kertoo Turun ja sen asukkaiden tarinaa arkeologisten esinelöytöjen ja tekstien kautta. Lokakuussa 2016 perusnäyttelyä täydennettiin eläinten luista ja niiden historiasta kertovalla Luutarhalla. Vaihtuvat näyttelyt nostavat esiin kiinnostavia teemoja kuten äänet keskiajan ihmisen korvin, Luostarikorttelin asukkaat eri aikoina tai vaikkapa lasten elämä keskiajalla.

Aboa Vetuksen raunioita


Aboa Vetuksen raunioita


kaupunkikorttelin pienoismalli Aboa Vetuksessa

Näissä raunioissa sijaitsee myös Pyhän Annan Kappeli, joka on vuokrattavissa esim. yksityistilaisuuksiin. Olemmepa työyhteisössämmekin sitä käyttäneet pariin kertaan - viimeksi se toimi kuvauspaikkana piispa Kaarlo Kallialan joulutervehdysvideolle.

Ja tuolla raunioissa ovat omat lapseni aikoinaan tutkineet mm. sitä kissan luurankoa
jota yhdeksi museon avainesineiksi luetaan tuon alussa esitellyn akan, Nikin, kanssa.

Luulen, että lapsille juuri tämä osa museota on se kaikkein mielenkiintoisin.
Ja riittää siinä toki ihmeteltävää meille vähän varttuneemmillekin.

Biljardisali Aboa Vetus & Art Novassa

Pääsimme vielä tutustumaan museon Biljardisaliin, joka ei yleisölle normaalisti ole auki.
Tätä upeaa huonetta, joka sijaitsee palatsin ylimmässä kerroksessa,
on kuitenkin mahdollista vuokrata kokous- tai juhlakäyttöön - istumatilaa tuon valtavan pöydän
ympäriltä löytyy 22 hengelle.

Aboa Vetus & Ars Novahan ei ole vain museokäytössä vaan sieltä löytyy erilaisia kokoustiloja
enemmänkin ja museossa on mahdollista viettää vaikkapa Tyky-päivää erilaisten työpajojen 
merkeissä. Minuuttitaidetreffit on yksi näistä työpajoista enkä panisi ollenkaan pahitteeksi,
jos omakin työyhteisöni museoon useammin päätyisi.

Ainakin ovat puitteet kunnossa kunnon kokoukselle, juhlalle tai Tyky-päivälle:
 on upea rakennus keskellä kauneinta Turkua, on virikkeitä jos jonkinlaisia ja on ravintola, 
jonka pöydät notkuvat herkuista.
Ja on osaava ja ystävällinen henkilökunta, jonka avustuksella onnistuu taatusti.
Itse olen menossa työasioissa museoon ensi syksynä, jolloin viemme sinne kolleegoitamme 
tutustumaan kellarin raunioihin.

ladyt bloggaajien museopäivässä Aboa Vetus & Art Novassa

Ja kuten asiaan kuuluu bloggaajien ollessa paikalla, onhan se omakin naama kuvaan saatava.
Niin nytkin - yhteiskuvassa Tuula´s life -blogin Tuula, Marjon matkassa -blogin Marjo
ja eräs höperö lady, joka ei saa edes mieleensä sen bloggaajakolleegan nimeä, 
joka kuvan otti. Kiitokset kuitenkin kuvasta:)

Ja suuri kiitos Aboa Vetus & Ars Nova -museolle ja sen henkilökunnalle sekä M Kitchen & Cafélle
upeasta päivästä. Minä nautin täysillä ja niin tuntuivat nauttivan muutkin bloggaajat.

Kiitos myös bloggaajakolleegat, vanhat tutut ja uudet tuttavuudet, oli hauska nähdä ja treffailla 
kanssanne taiteen ja historian keskellä.

Onko Aboa Vetus & Ars Nova sinulle tuttu museo?
Entä tunnistitteko treffaamiamme taiteilijoita?

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 


SHARE:

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Hyvä elämä hyggeillen - sitä ei kirjoiteta, se tunnetaan sydämellä

"Sitä ei kirjoiteta, se tunnetaan sydämellä". Tällä Nalle Puhilta lainatulla sitaatilla Meik Wiking,
 tanskalainen Happiness Research Instituten johtaja ja kirjailija, 
aloittaa kirjansa Hygge* - Hyvän elämän kirja" johdannon.

"Hyggeä on selitetty läheisyyden luomisen taiteeksi, sielun viihtyvyydeksi, 
rauhoittavista asioista nauttimiseksi ja kaikeksi näiden väliltä."

hygge - hyvän elämän kirja

Kun hygge -trendi viime vuonna rantautui Suomeen, totesin, että kerrankin olen trendikäs.
Kotoilu, rentoilu, läheisten kanssa vietetty aika - villasukat ja kynttilänliekki.
Näillä sanoilla itse tuolloin hyggeilyn ymmärsin.
Ja nuo taidot osaan kyllä - olen aina osannut;)

Vaan onko hygge sittenkään ihan näin yksinkertaista elämästä nautiskelua?

Wikken kirja avaa hyggen saloja hieman syvemmälle kuin pelkkään kynttilänliekistä nautiskeluun.

Mitä sitten on  Wikken mukaan hyvä elämä?


Kirjassaan hän julistaa Hyggemanifestin, johon hän on listannut kymmenen hyvän elämän tekijää:

1. Tunnelma - Vähennä valaistusta.
2. Läsnäolo - Ole tässä ja nyt. Sammuta puhelin.
3. Nautinto - Kahvi, suklaa, keksit, leivokset, makeiset. Nam.
4. Tasa-arvoisuus - "Me" ennen "minää". Jakakaa tehtävät ja "puheaika".
5. Kiitollisuus - Ole kiitollen. Tätä parempaa ei ehkä voi olla.
6. Harmonia - Kyseessä ei ole kilpailu. Pidämme sinusta jo. 
Ei ole tarpeen kehuskella saavutuksillaan.
7. Mukavuus - ota mukava asento. Pidä tauko. Kyse on rentoutumisesta.
8. Välirauha. Ei draamaa. Keskustellaan politiikasta joskus toiste.
9. Yhteenkuuluvuus - rakenna suhteita ja yhteisiä tarinoita.
 "Muistatko, kun me...?"
10. Suoja - Tämä on heimosi. Tämä on rauhan ja turvallisuuden paikka.

Aikamoinen lista. Ja kyllähän onnellisuuden tutkijan luulisi tietävän, 
mitkä ne avaimet hyvään elämään ovat.

Kun tuota listaa tutkailen, niin aika ajoin osaan hyggeillä ihan kiitettävästi
 - esim. tuota kiitollisuutta olen ylläpitänyt jo useampana vuonna kiitosvihoillani.

Nautintopuolen osaan myös - ja vähän liiankin hyvin. Tosin nyt ekopaaston aikaan
 ne herkut ovat hieman toisenlaisia: niitä, jotka eivät sisällä lisättyä sokeria.
 Niin kuin vaikkapa pähkinät, hedelmät ja marjat.

hygge - hyvän elämän kirja, teekuppi ja kissa

Nuo Wikken manifestin asiat ovat minulle juuri sellaisia, 
joita haluan elämässäni vaalia.

Minulle nämä eivät vaan ihan riitä siihen onnelliseen elämään.
Ihanaa on elää suojassa, läheisten kanssa herkkuja nautiskellen
 ja viipyilemättä kynttilänliekin loisteessa. Kuplassa.

Jotta itse voisin elää sitä hyvää elämää, lisäisin tuohon listaan vielä
 välittämisen ja toisten hyvästä huolenpidon.

Sen, että välillä sieltä kuplasta suuntaan katseeni muihinkin kuin lähelläni oleviin
 - heihin, jotka apua tarvitsevat, on asia, joka minun listaani kuuluu.

Mutta totta on se, että tuolla kuplassa oleilu, hyggeily, antaa niitä eväitä, 
joilla muiden hyvää jaksaa ajatella ja edistää.

Wikken kirja on kyllä ajatuksia herättävä ja inspiroiva. Siinä luetellaan monia konkreettisia asioita,
 joilla hyggeä edistetään ja annetaan esimerkkejä, miten esim. luonto 
voi toimia hyggen lähteenä.

Eikä tähän kirjaan ihan heti kyllästy - sen jälkeen kun sen luin, 
olen jo muutamaan kertaan käynyt sieltä lisäinspiraatiota poimimassa.

Tänään olen hyggeillyt täällä kotona etupäässä kaksin Micu-kisulin kanssa.
 Isäntä on ollut Sauvon farmilla kevättöitä tekemässä  ja minä olen vain lueskellut ja nauttinut kisulista. 

Kynttilöitä en ole poltellut - aurinko on paistanut niin suloisesti, että edes 
likaiset ikkunat eivät ole häirinneet pölyhiukkasten iloista tanssia.
 No - antaa hiukkasten tanssia. 
Pitkällisen flunssan jälkeen en ole jaksanut tehdä töiden jälkeen yhtään mitään.
 Ja tämän viikonlopun päätin pyhittää levolle.

Hyggeä hyvällä omallatunnolla. 
En tosin ole ihan varma, miten hyggeilyssä suhtauduttaisiin noihin kisulin 
keskelle olohuoneen ruokapöytää tuomille isännän kalsareille, jotka se oli 
pyykkikorista kähveltänyt? 
Onneksi oli Micu sentään käynyt puhtaan pyykin korilla;)

Osaatko sinä hyggeillä?
Ja millaista on hyvä elämä sinun mielestäsi?

*kirja on kustanjalta saatu arvostelukappale

Rentoa sunnuntai-iltaa kaikille ja hyvää uutta viikkoa!

Lady of The Messiä voit seurata myös 



SHARE:

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Hyvää Naistenpäivää kaikille maailman naisille!


Kansainvälistä naistenpäivää on tänään vietetty ympäri maailmaa  ja useissa maissa se on virallinen juhlapäivä. YK vahvisti päivän vieton 1975 ja päivän nimeksi tuli "”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien  ja kansainvälisen rauhan päivä”.

YK:n oma naisten järjestö,  YNWomen keskittää tänä vuonna voimansa
 torjumaan naisia syrjivät lait.

YNWomen - auta kumoamaan naisia syrjivät lait
kuva: UNWomen.fi

Hieno tavoite tässä maailmassa, jossa naisten syrjintä suuressa osassa maailmaa  on hyväksyttävää ja jopa laillista. UNWomen on tätä työtä jo pitkään tehnyt ja tuloksiakin on pikku hiljaa syntynyt - esim. tänä vuonna Malawin parlamentti kielsi lapsiavioliitot. Hieno asia Malawin naisille, joista yli puolet ovat  joutuneet naimisiin ala-ikäisinä.

Naistenpankki - hyvä kasvaa unelmasta
kuva: Naistenpankki.fi

Naisten oikeuksia ajaa myös suomalainen Naisten Pankki, joka  auttaa sisariamme maailmalla saamaan koulutuksen ja ammatin.

Näiden molempien järjestöjen toiminta mahdollistuu vain meidän tuellamme ja uskon, että me suomalaiset naiset, jotka saamme nauttia monista sellaisista oikeuksista, joista muualla maailmassa ei ole edes kuultu, haluamme tukea sisariamme ihmisarvoisen elämän saavuttamisessa.

Tänä vuonna olemme myös saaneet lukea hälyttäviä uutisia maista, joissa olemme kuvitelleet naisten oikeuksien olevan edes joltisenkinlaisessa kunnossa. 

UNWomen - kiitos, että seisot naisten puolella
kuva: UNWomen.fi

Kun USA:n vastavalittu presidentti Donald Trump on päästellyt suustaan esim. sellaisia möläytyksiä kuin "jos on tarpeeksi rahaa, voi naisille tehdä mitään vain" - eikä vaan möläytellyt vaan myös toiminut sanojen mukaisesti ja kun samainen presidentti säätää lakeja, joilla rajoitetaan vaikkapa naisten oikeutta määrätä omasta ruumiistaan, ovat sisaremme rapakon toiselle puolella lähteneet sankoin joukoin liikkeelle ja marssineet naisten oikeuksien puolesta. 

Ja miltähän on mahtanut meidän suomalaisten naiseuroparlamentikkojemme mielessä liikkua, kun heidän puolalainen kolleegansa Janusz Korwin-Mikke lausuu parlamentin istunnossa: ”Naisten pitää tienata miehiä vähemmän, koska he ovat heikompia, pienempiä ja vähemmän älykkäitä”!

Tasa-arvo ja naisten oikeudet eivät vielä ole tässä meidän Suomessammekaan,
  maailman toiseksi tasa-arvoisimmassa maassa toteutuneet täysin. Edelleenkin ovat suomalaisten yritysten johtopaikoilla ja johtokunnissa naiset vähemmistönä ja edelleenkin on palkkatasa-arvo saavuttamatta.

Viime vuoden Naistenpäivä -postauksessani en ojentanut teille edes ruusuja mutta tänään ojennan. Sillä ruusumme olemme me upeat suomalaiset naiset ansainneet.

vaaleanpunaiset ruusut Naistenpäivänä 2017

Ojennan teille 8 ruusua.
Jos nuo ruusut ojentaisi suomalainen mies, olisi tuossa kuvassa 10 ruusua. 
Ja jos ne ojentaisi suomalainen eläkeläisnainen, olisi kuvassa 7 ruusua.
Siihen hänen ostovoimansa riittäisi - sen suomalaisen eläkeläismiehen 10 ruusuun verrattuna.

Näin vain on edelleenkin: suomalaisen naisen euro on hieman yli 80 senttiä
 - ja suomalaisen eläkettä nauttivan naisen euro on vajaat 70 senttiä

Mutta - 7 tai 8 ruusuakin on enemmän kuin monissa muissa maissa!
Nautitaan siis niistä täysillä ja pidetään huoli, että meidän tyttäriemme ja tyttärientyttäriemme
kimpussa on aikanaan 10  ruusua!

Hyvää naistenpäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 



SHARE:

lauantai 4. maaliskuuta 2017

HELMIKUU 2017 - ARKEA JA JUHLAA

Helmikuun koostepostaus on antanut odottaa itseään, sillä olen ollut maaliskuun alun lomalla.
Ja potenut flunssaa sängyn pohjalla. Ja sanonpahan vain, että on tämä sellainen tauti, että
kyllä unohtuivat kaikki lomasuunnitelmat, saati sitten yhden höperön ladyn helmikuun koosteetkin.

Mutta hitaamminkin ehtii ja olen tehnyt tätä postausta pätkissä. 
Joten älkää välittäkö, jos tekstit hyppivät vähän sinne tänne - niin ne taitavat minun ajatukseni
tällä hetkellä tehdä.

Lady of The Mess - helmikuu 2017

Helmikuu olikin aikamoinen kuukausi.
Oli arkea ja juhlaa. Ja juhlaa hieman enemmänkin.

Töissä niitä normihommia mutta paljon myös muuta. 
Tasa-arvoinen avioliittolaki ja siitä syntynyt keskustelu työllistivät ja tulevat työllistämään 
jatkossakin - samoin eutanasiakeskustelu tulee jatkumaan pitkään.
Molemmat kysymyksiä, joita en tässä ala pohtimaan vaikka niistä kummastakin minullakin
oma mielipiteeni on. 

Yksi mielenkiintoisimmista ja myös hyödyllisimmistä työjutuista oli, kun saimme Maaret Kallion
opastamaan meitä ja muutamaa muutakin siitä, miten blogata lujasti ja lempeästi.
Saimme hyviä neuvoja, kuulimme Maaretin kokemuksista ja pohdimme vielä luennon jälkeen
ryhmänä, miten näitä oppeja voisimme hyödyntää.
Kylläpä oli mielenkiintoinen ja inspiroiva iltapäivä ja ilta.

Helmikuussa olivat myös Rakenna ja Sisusta -messut ja niiltä kävin poimimassa ideoita,
inspiraatiota ja väriterapiaa sekä kotimme joskus tulevaan remonttiin että jo täksi kevääksi
sisustuksen piristämiseen.

kallunat ja lumipeite

Helmikuussa saimme myös talven takaisin tänne Turun seudullekin.
Hetken nautimme lumesta ja muutamasta kunnon pakkaspäivästä.
No - se hetki on nyt mennyt ja maa on taas melkein lumeton.

Kelit ovat olleet pakkasten mentyä liukkaat ja en muista aikaa, jolloin niin moni kaverini tai 
ystäväni olisi itsensä telonut kuin tänä talvena.
Itsekin tömähdin viime viikolla linja-autosta alas astuessani ahterilleni mutta onneksi ei käynyt kuinkaan.
On nimittäin noita pehmukkeita omasta takaa ihan riittämiin.
Pelästyin kyllä kunnolla: mitä jos bussi olisikin lähtenyt saman tien liikkeelle tai jos olisin 
kolauttanut takaraivoni auton metallisiin portaisiin. 
Onneksi vain ylpeys kärsi;)

punainen ruusu - red rose

Helmikuussa myös juhlittiin ihan kunnolla.

Minä täytin nimittäin vuosia - 60 vuotta on jo sellainen ikä, että siinä on sulattelemista.
Tarkoitus on vielä jossain välissä kirjoittaa hieman enemmänkin, miltä tuntuu olla tämän ikäinen,
mutta se kirjoitus tulee vasta sitten, kun pystyn asiasta selväpäisenä kirjoittamaan.
Kuten totesin, sulattelemista riittää.

Juhlapäivä osui maanantaipäiväksi ja sen sain töistä vapaapäiväksi.
Itse juhlapäivänä en juhlinut sillä olimme ottaneet pienen varaslähdön ja juhlimme pienessä 
ystäväporukassa edellisenä lauantaina.
Juhlaviikolla olikin sitten oikea juhlien suma: kolmet eri kekkerit.
Ja vielä on yhdet tulossa hyvässä naisporukassa;)

vaaleanpunaiset ruusut kimpussa

Kukkia on ollut koti täynnä ja niitä onkin sitten siirrelty olohuoneen pöydiltä piiloon työhuoneeseen
jo pariin kertaan, kun Miku-kisuli on ollut kylässä. Viimeksi kisun ilme oli sellainen, 
että ei mene kauaakaan kun se ymmärtää, miten työhuoneen oven saa auki;)

Kuun lopulla vietettiin vielä Televisio Lifestylestoren 10-vuotissynttäreitä 
ja skumppalasejahan sielläkin tietysti kohoteltiin.

No - nyt on juhlat vähäksi aikaa juhlittu ja skumpat kohoteltu, 
sillä on jo maaliskuu ja sen myötä Ekopaasto.

Hyvin sujuu, sillä isäntähän ei koko paastoa muista - ei vaikka muistutankin - ja kantaa koko ajan
niitä herkkuja kotona flunssassa kärsivälle ladylleen.
Nytkin keittiössä odottavat laskiaispullat, Fazerin sininen suklaalevy ja perunalastupussi.
Mutta aion pysyä jämäkkänä. Asiaa auttaa tosin se, että flunssaisena ei edes tee mieli;)

Millainen oli sinun helmikuusi?
Oletko säästynyt flunssalta tai kaatumisilta?

Oikein hyvää maaliskuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 


SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig