Kashmirneule on vilukissan pelastus

Olen tainnut täällä aiemminkin kertoa, että olen kunnon vilukissa.

Villasukat ovat käytössä kesät - talvet; jopa Bahamalla ne olivat mukana - ja tarpeen.

Kun sain taannoin yhteistyötarjouksen kashmirneuleita myyvän, slovakialaiselta verkkokaupan,

  Kashmirneule.comin, Peter Grešalta,  kiinnostuin heti. 

Sillä kashmirneule, jos mikä, on vilukissan pelastus.

Ja tällä verkkokaupalla näiden neuleiden valikoima on yksi suurimmista Euroopassa.

Lisäksi on avautunut myös suomenkielinen verkkokauppa, jossa asioiminen sujuu kätevästi.

Halusin kuitenkin ennen päätöstäni tutustua uuteen kauppaan.

Minä edellytän, että kaupalla on hyvä maine - ja että tuotteet on valmistettu eettisesti;

 työskentelyolosuhteet ovat inhimilliset ja palkkataso kohdillaan.

Sillä kashmirneuleitahan valmistetaan jos jonkinlaisissa työpajoissa - ja tähän ovat syyllistyneet 

myös monet suurista ketjuliikkeistä, jotka myyvät kashmirneuleita pilkkahintaan.

Kashmirneule.comin tuotteet valmistetaan suurimmaksi osaksi Nepalissa

 -  siellä, missä kashmirvillan kutomisessa on pitkät perinteet - ja missä ovat ammattitaitoiset kutojat. 

Näitä neuleita ei valmisteta automatisoiduilla tehdaslinjoilla vaan käsityönä

 - ja vaikka Nepal on köyhä maa, maksetaan näille kudontataidon edellisiltä sukupolvilta

perineille taitaville kutojille kunnon palkka.

Siksi - valmistettiinpa kashmirneule missä tahansa - on laadukas neule aina arvokas.

Ja nämä tuotteet ovat aina 100 % kashmirvillaa.

Tiedän kokemuksesta, miten käy sen edullisen kashmirneuleen kanssa: 

saumat - etenkin kainaloista - ovat kuluneet puhki ja neule on nuhraantunut 

eikä sitä enää mikään kashmirkampa pelasta. 

Ei paljon lohduta, vaikka neule olisi ihana ja lämmin, jos se ei kestä käyttöä.

Kashmirneuleen verkkosivuilta löytyy paljon tietoa vaikkapa siitä, miten heidän tuotteensa valmistetaan,

 mistä erottaa laadukkaan kashmirneuleen ja itselleni aivan uusi asia: 

miten erottaa, millainen kashmir lämmittää parhaiten.

Nimittäin kashmirlangan kerrosten määrä kertoo sen, millaisiin olosuhteisiin vaate soveltuu.

2-kerroksiset neuleet ovat yleisimpiä ja niitä voikin käyttää läpi vuoden

 - ja 10-12 -kerroksiset neuleet on tarkoitettu todella kylmiin olosuhteisiin.

Testiin itselleni valitsin Audrey -neuletakin - siinä kerroksia on 4 

ja ajattelin sen olevan sopiva lämmittäjä sisätiloissa.

Ja neuletakki sen tähden, että se on loistava korvike töissä sille ainaiselle bleiserille tai jakulle silloin,

 kun pitää olla hieman siistimmin pukeutunut muttei kuitenkaan tarvitse pönöttää.

Ja varsinkin, kun nuo jakut eivät oikein tahdo lämmittää tällaista vilukissaa.

Meillä on töissä koneellinen ilmastointi - ja työhuoneessani vetää.

Kesäisin ja talvisin. Lisähuivit ja neuleet ovat olleet kovassa käytössä. Myös sen jakun päällä.

Neuletakkeja minulla on moneen lähtöön - ja suurin osa on nuhraantunut kovasta käytöstä.

Lisäksi ihoni ei oikein tahdo sietää karkeaa villaa.

Vaikka jostain syystä jalkani kestävät villasukat, kutittaa villa käsivarsiani ja kaulaa niin paljon, 

että aina villatakkia käyttäessä on pakko olla pitkähihainen aluspaita - eikä sekään aina suojaa tarpeeksi.

Mutta tämän uuden kashmirneuleen kanssa en tarvitse pitkähihaisia paitoja.

Testattu on - se oli eilenkin päälläni ja alla oli lyhythihainen pukeutumispaita.

Eikä kutittanut - ainoastaan lämmitti ihanasti.

Eikä tarvinnut kaivaa työhuoneen vaatekaapista lisälämmikettä.

Tämän neuleen kanssa voin ottaa nyt tehokäyttöön myös lyhythihaiset, mustat kotelomekkoni. 

Aiemmin ne ovat olleet talvisin käytössä vain jakkujen kanssa - ja aina on palellut. 

Jakkujen kanssa kotelomekot tuntuvat minusta  pönötysvaatteilta, 

joita minun työssäni tarvitaan oikeastaan vain edustustehtävissä tai virallisemmissa kokouksissa.

Kyllä tällä neuleella pienet kokoukset mennään - ja mennään paljon muutakin.

Kashmirneule.comin neuleita on saatavissa kokoluokissa XS-XLLL - ja jos jotakin ei ole 

valikoimissa, saa sen vielä erikseen tilattua - toimitus luvataan näille erikoistilauksille 5 viikossa.

Verkkokaupaksi aika joustavaa toimintaa!

Normaali toimitusaika on 2-4 päivää - oma neuletakkini tuli ainakin luvatussa ajassa.

Minun Audreyni ei ole enää valikoimissa, mutta jos sellaisen joku haluaisi itselleen tilata, 

kyllä sekin järjestyy lähettämällä sähköpostia Peterille osoitteeseen info@kashmirneule.com.

Eikä kannata ihmetellä, jos vastaus tulee tuota pikaa - ainakin minun yhteydenottoihin Peter on kärsivällisesti vastaillut saman tien;)

Itse asioin englanniksi, mutta suomeksikin voi kysymyksiä esittää

 - Peterillä on suomalainen työkaveri - tosin silloin saattaa vastauksen saaminen

 mennä seuraavaan päivään;)

Olen omaan takkiini täysin ihastunut - se on juuri minun tyyliseni, lämmin eikä kutita.

Laatu tuntuu ja näkyy - saumat on viimeistelty kauniisti ja napit on kunnolla kiinnitetty.

Nyt ei palele vilukissaladykaan enää vetoisissa huoneissa 

- tiedän, että tälle neuleelleni tulee käyttöä todella paljon!

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta

Asukriisi - ja useampi!

Kiire viikko takana.

Olen töissä yrittänyt tehdä kaikkea mahdollista ennakkoon tulevaa sairaslomaani varten.

Ensi viikon torstaina on edessä se jalkaleikkaukseni - jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu.

Nimittäin terveenä on oltava leikkauspäivänä.

Ei saa olla flunssaa - ei ainakaan kuumetta, ei haavoja tai naarmuja missään.

Viirunkaan kanssa en uskalla edes leikkiä, etten vahingossa saa raapaisuja.

Ja flunssan pelossa olen skipannut monta hauskaa ja mielenkiintoista tapahtumaa.

Käymättä jää sunnuntaina oleva Åblogien valokuvauskurssi. 

Arvatkaa vain harmittaako - kurssi nimittäin pidetään Projekti Verkaranta -blogin Jutan ja Pekan kotona, jota juuri viime viikolla saimme ihastella Suomen kaunein koti -ohjelmassa. 

Ja kurssin vetää yksi omista åbloggaajistamme, Aaltoja -blogin Sonja.

Minä niin olisin tuota kurssia tarvinnut. 

Samoin skippasin Turun Osaava nainen -messut. 

Eipä tässä oikein ihmisvilinään uskalla lähteä. 

Harmitus - siellä olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää. 

Ja tietenkin vielä se iso harmituksen harmitus - päätin jättää väliin myös lauantaiset Bloggers' Inspiration Day & Indiedays Blog Awards -tapahtumat, jonne ensimmäistä kertaa sain kutsut. 

Pitkään menoa harkitsin ja mieli vaihtui päivittäin.

Mutta pakko on jättää väliin - flunssaa on nyt ihan liian paljon liikkeellä ja edellinenkin muistuttelee vielä olemassaolostaan.

Lisäksi kun illalla olisi ollut korkkarikekkerit, 

olisi se minulle tietänyt taatusti vähintään hankaumia ja rakkoja jalkoihin - ja niitä ei nyt saa tulla. 

Ei edes varpaiden väleissä saa olla haavaumia.

Joten näihin juhliin ei asukriisiä ole tarvinnut kehittää - minulla oli illan asu mietittynä. Vaan käyttämättä jää tällä kertaa.

Mutta kyllä tässä asukriisi iskee ilman juhliakin!

Kävin nimittäin perjantaiaamuna hakemassaa kyynärsauvat - ne pitää olla torstaina mukana sairaalassa.

Ja katsokaa nyt, minkä väriset sauvat sain!

Eihän tuo väri sovi ollenkaan minun vaatteisiini.

Vaan kun sain sauvat jo pienellä erityisjärjestelyllä - Kaarinan Apuvälinelainaamo on avoinna klo 12-14 ja minulle järjestettiin nuo sauvat odottamaan heidän toimistoonsa perjantaiaamuksi klo 8, en ihan kehdannut alkaa marisemaan sauvojen väristä;)

Vaan marisenpa nyt.

Ja vielä lisää: sairaalan ohjeistus oli, että leikkauspäivänä jalkaan olisi hyvä laittaa leveälahkeiset housut.

Mistä minä leveälahkeiset housut tähän hätään kehitän?

No, onhan niitä tuolla kaapissa, mutta kun se leveys lahkeissa ei tarkoita sitä, että sitä väljyyttä olisi muuallakin.

Kaikki auttamatta pieniä. 

Paitsi yhdet vanhat jumppahousut - ja ne ovat maalissa tytön asunnon remontin jäljiltä.

Ehkä lainaan isännän housuja. Huokaus.

Noiden keppien kanssa tulen köpöttelemään 6-7 viikkoa - jos hyvin käy.

Leikattava jalka tulee olemaan paketissa sen aikaa - mikä tietää sitä, että aika monta kivaa, joulun alle sijoittuvaa tilaisuutta joudun jättämään väliin.

 Olisi tiedossa kivoja bloggaajien tapaamisia, yhteistyökuvioita ja ihan töihinkin liittyviä kekkereitä. 

Ja saa nähdä - jos sen jalkapakkauksen kanssa ei pysty säädyllisiä vaatteita käyttämään, niin kaikki nuo tilaisuudet skippaillaan.

Eivätkä lopu asukriisit vielä tähänkään.

Viikolla oli eräs entinen työkaverini julkaissut Facebook -seinällään kuvan omista kyynärsauvoistaan.

Hänellä oli 7 viikkoa sitten samantyyppinen leikkaus kuin omani ja hän sai nyt sanoa sauvoilleen hyvästit.

Mutta samalla hän myös kertoi, että oli joutunut ostamaan uudet kengät.

Maailman rumimmat kengät!

Vielä sekin pitää kokea sitten, kun vihdoin joskus kepeistäni eroon pääsen.

Joudun ostamaan maailman rumimmat kengät. 

Ja kulkemaan niissä ties kuinka pitkään.

Se jos mikä on kenkähullulle kauhistus.

Jotta suuria ovat Ladyn murheet. 

Ja asukriisit.

Kivaa viikonloppua kaikille 

- sekä juhlijoille että meille kotihiirille!

Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Syksyn trendejä tyyli-illassa

Miten nämä viikot voivatkin vain vilahtaa ohi näin nopeasti?

Viimeisinkin hujahti kiireessä ja vilinässä - syksy on iskenyt päälle myös töissä.

Olen työpäivien jälkeen ollut niin väsynyt, etten ole juuri jaksanut kuin sohvalle rojahtaa.

Niinpä kun torstaina töiden jälkeen olin lupautunut mukaan tyyli-iltaan, johon blogin Villa Puomi Hanna oli meitä åbloggaajia kutsunut, ajattelin jo, etten jaksa lähteä. 

Työlounaskin  oli jäänyt väliin, joten poikkesin matkalla iltaan pienellä välipalalla.

Eipä olisi tarvinnut, sillä perillä Friendtexillä meitä odotti valmiiksi katettu pöytä. 

Friendtexin myyntikonttori sijaitsee Turussa ihanassa vanhassa navetassa ja Hanna, joka on Suomen maajohtaja, toivotti meidät tervetulleiksi. Paikalla oli myös Kira, joka esimerkiksi stailaa kaikki Friendtexin muotinäytökset.

Upea Hanna toivottamassa meitä tervetulleiksi.

Navetan tunnelmalliset kiviseinät ja näiden kahden intohimoisesti muotiin ja kauneuteen suhtautuvan tehonaisen loihtima sisustus toivat näytteillä olleet vaatteet hienosti esille. 

Kyllä kauneus on puoli ruokaa - niin oli tuossa ruokapöydässä kuin myös vaatteiden kohdalla.

Joka puolella oli kauniita sommitelmia. 

Vaatteita oli rekeissä, kauniisti laskostettuina pöydillä, tuoleilla, laatikoiden päällä. 

Kun olimme nauttineet maittavat keitot ja lisukkeet, antoi Hanna meille vinkkejä toimivaan vaatekaappiin. 

No, sekös jos mikä oli ainakin tälle Ladylle tarpeen. 

Tunnetusti kun se minun vaatekaappini on aina vaan siellä vaiheessa;)

Kuulimme mm. siitä, mitä vaatteita kannattaa säilyttää pitkään ja mistä kannattaa luopua. 

Saimme vinkkejä myös siihen, miten vaatteet voi järjestellä sinne rekeille ja komeroihinsa.

Oletko kuullut esimerkiksi vaatteiden järjestämisestä väriharmonian mukaisesti? 

Niinkuin tuossa ylläolevassa kuvassa - vaaleasta tummempaan. 

Tämän vinkin otan kyllä käyttöön - miten helppoa tuosta onkaan toisiinsa sopivat vaatteet 

valita edellisiltana valmiiksi odottamaan töihin lähtöä. 

Tai helpottamaan sitä joka-aamuista kaaosta, jonka minä onnistun luomaan,

 kun en vaan saa aikaiseksi niitä vaatteitani iltaisin laittaa.

Hanna ja Kira opastivat meidät myös syksyn ja talven trendeihin ja uutuuksiin. 

Voi, millainen onkaan tämän syksyn muoti!

Kauniita, lämpöisiä ja murrettuja värejä. 

Tekoturkiksia, nahkasomisteita.

Eläinkuoseja.

Lämpöisiä, pehmeitä neuleita. 

Ja mitä kenkiä - näiden bootsien kohdalla minä olin seota - kävin niitä hypistelemässä moneen kertaan.

Kunhan jalkaleikkaus on ohi ja saan alkaa kenkiä sovittelemaan, tulevat nämä bootsit olemaan ensimmäiset uudet kenkäni.  

Siis katsokaa  nyt - nuo ovat niin minun kenkäni!

Hanna ja Kira myös stailasivat meidät syksyn väriskaalaan. 

Saimme kierrellä ja sovitella vaatteita - ja arvaahan sen, mitä tapahtuu, kun 11 naista pääsee vapaasti sovittelemaan ihanuuksia.

Olo oli kuin lapsella - tai eräällä Ladylla - karkkikaupassa.

Olisi pitänyt päästä kokeilemaan kaikkea - ja ostamaan joka makua.

Tällä kertaa tilasin vain upean, paksun, harmaan  villatakin ja odottelenkin nyt sen saapumista innolla, sillä se tulee olemaan näillä keleillä se kaivattu takin korvike - ja talvella se tulee pelastamaan monta työpäivää, kun työhuoneen ilmastoinnissa paleleva lady voi siihen kietoutua.

Yksi upean punainen villapaita ja yksi mustavalkoinen jerseypaita jäivät kyllä vielä kummittelemaan mieleeni, joten kunhan noita syksyn kataloogeja kunnolla syvennyn selaamaan, niin saattaa vielä tulla sortumuksia.

Ennen kotiin lähtöä joimme vielä kahvit kera ihanan, suussasulavan kakun.

Oli hauska päästä näkemään kauniita vaatteita, tavata ihastuttavat ja ammattitaitoiset Hanna ja Kira - ja tietenkin oli kiva nähdä ja päästä juttelemaan muiden åbloggaajien kanssa. 

Osan olin toki tavannut jo aiemminkin mutta oli joukossa heitäkin, 

jotka olen oppinut tuntemaan blogien ja Facebook -ryhmämme kautta. 

Ja vaikka ryhmämme koostuukin sisustus- ja lifestylebloggaajista, oli näillä naisilla kyllä myös pukeutumisen tyylit hallussa;) 

Käykääpä tutustumassa näihin upeisiin bloggaajiin tuolla sivustollamme ja Facebookissa.

Suuri kiitos vielä Friendtexille, Hannalle ja Kiralle - tarjositte meille hienon illan!

Jaa - miten kävi sen väsymyksen?

Kyllä tuo ilta ja ihanien naisten seura piristivät niin paljon, että kotiin lähti Lady, joka olisi voinut vaikka hypähdellä.

Siis jos tältä leikkaukseen menevältä jalaltaan olisi kyennyt. 

Vielä kotonakin virtaa riitti muuhunkin kuin sohvalle rotjahtamiseen - pesin koneellisen pyykkiä.

Ja sen pyykin joukosta sitten perjantaiaamuna kaivoin yhden silittämättä melkein siistin paidan päälleni.

Jotta tulivat neuvot tarpeeseen - ehkä minä vielä joku päivä opin.

Hienoa alkysyksyn viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Ei koskaan kuosihousuja minulle - ja muita syötyjä sanoja

Täällä blogistaniassa on kierrellyt haaste syödyistä sanoista ja päätin napata siitä kiinni.

Se kun alkoi elää mielessäni ihan omaa elämäänsä ja löysin itsestäni varsinaisen sanansasyöjäladyn.

Never say never - helppo sanoa ja yksi motoistani onkin ollut, että älä sano: en minä koskaan. 

Ja sittenkin olen sen sanonut.

Kun näitä "ei koskaan" -juttuja alkoi mielessäni vilistä vähän liikaa, päätin paljastaa syödyt sanat vain viimeisen viikon ajalta. Sillä siihenkin niitä ehti kertyä ihan tarpeeksi.

Tässäpä näitä:

1. Ei koskaan enää kuosihousuja minulle.

Kun kuosihousuja alkoi ilmestyä toissa kesänä vähän yhden jos toisen päälle, katselin niitä ja totesin, että ei enää minun päälleni, kiitos. Olin kuosihousuajat elänyt jo vuosikymmeniä sitten ja ajattelin, että tällä ahterilla on parempi olla kuosia käyttämättä.

Kuitenkin jo viime kesänä sorruin sellaiset itselleni ostamaan. Alesta hankitut pöksyt ihan kesän lopulla eivät päälle asti ehtineet ja unohdin ne tyystin. 

Kunnes sitten löysin ne tänä kesänä - ja erehdyin laittamaan päällenikin. 

Ja voi miten mukavat ne olivat. 

Hieman liian suurena ostetut housut eivät kiristäneet mistään ja niinpä laitoin ne viime viikolla säiden viilettyä töihinkin.

Niin tuli sanat syötyä.

Töiden jälkeen poika otti kuvia - ja noiden kuvien jälkeen voin vain todeta: 

ei enää ikinä kuosihousuja minulle - töihin tai julkisille paikoille ainakaan. Kotona saatan noita käyttää. Pitäisi varmaan kuvauttaa kaikki vaatteensa päällänsä - saattaisi aika moni vaatekappale siirtyä kierrätykseen;)

2. Tämä Lady ei kokoa enää yhtään Ikea -huonekalua.

Viime kesänä kerroin poikani asunnon remontista ja ja pojan muutosta, jolloin muuttokuormaan sisältyi aikamoinen määrä Ikea -huonekaluja. Niitä pojan kanssa koottuani totesin polvet ja rystyset kipeinä, että ihan vähään aikaan en sitten näitä kokoa. 

Vannomatta paras - kun tyttären tavaroita lauantaina hänen asuntoonsa muutettiin, oli mukana taas lasti Ikealta. 

Ja siellähän se Ladykin mukana kokoili niitä. 

Tuloksena taas kipeät polvet ja rystyset.

Tuota kuvaa kun katson, niin huomaan rikkoneeni toisenkin lupaukseni: ei koskaan belfietä meikäläisestä. 

No, tämä on poikani nappaama kuva, joten ei se ihan oikea belfie ole - mutta taidan luvata, että viimeiseksi ahterikuvaksi tässä blogissa tämä jää. Toivottavasti. Ei ollut tarkoitus teille pyllistää;) 

3. Ei enää herkkuja ylenmäärin.

Raskas työ vaatii raskaat huvit! 

Kun päivän olin lattialla konttaillut ja ruuveja väännellyt, sorruin kotona lakupussiin. Eihän siinä mitään, jos muutamalla lakulla silloin tällöin herkuttelee, mutta pakkokos se oli koko pussi kerralla vetää? Taas tuli rikottua yksi lupaus.

Enemmänkin näitä syötyjä sanoja löytyisi tämänkin viikon ajalta, mutta kun olen itselleni luvannut, että ei enää kilometrin mittaisia postauksia tähän blogiin, niin jätän toiseen kertaan.

Nyt lupaan, että yritän olla lupaamatta täällä blogissa mitään. 

Ja hyvin todennäköisesti sen rikon.

Siispä parempi vaan todeta: 

Never say never.

Olisipa hauska kuulla ja lukea sinun rikotut lupauksesi ja syödyt sanasi - otahan koppi!

Eletään kesän 2014 viimeisiä päiviä, joten

Kivaa loppukesää kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

5 kysymystä -haaste - tyylit sikinsokin

Sain Kaisan mukana -blogin Kaisalta 5 kysymyksen haasteen.

Kaisa  on muotitoimittaja, joka blogissaan kirjoittaa paitsi muodista myös matkoista, ajanilmiöistä ja muista "elämää suuremmista asioista". Kaisan blogista olen mm. saanut vinkkejä vaatehuoltoon ja päässyt hänen  mukanaan seuraamaan eturivipaikoilta  muotinäytöksiä. Kaisalla on myös toinen blogi, Kauneustoimittajan arkea,  jossa hän kertoo mielenkiintoisista kauneustuotteista ja -palveluista sekä testaa tuotteita esimerkiksi sokkotestein. Kannattaa käydä tutustumassa tämän ammattitaitoisen, upean naisen blogeihin.

Kiitos, Kaisa, haasteesta - tässä vastaukseni kysymyksiisi:

1. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 10000 euroa?

Postauksessani 10+1 haaste vastasin melkein samanlaiseen kysymykseen seuraavasti: 

Jos jostain ilmaantuisi se ylimääräinen 10.000 euroa, laittaisin osan rahastoihin, osalla tekisin jonkin kivan matkan ja antaisin lasteni Japaninmatka -rahastoon pesämunan. Ja saattaisin minä sen yläluomileikkauksenkin vihdoin teetättää;)

Tämä vastaus pätee edelleenkin.

2. Mikä on paheesi?

No niin, vaikka tähän en haluaisi vastata, niin pakko on olla rehellinen: minä tupakoin. Ja häpeän sitä. Piste.

3. Mitä ohjelmia seuraat televisiosta?

Pidän englantilaisista ja ruotsalaisista poliisi- ja dekkarisarjoista (Middletonin murhat, Beck), samoin tykkään Dr. Housesta, Bonesista, Todella upeeta -sarjasta - yleensäkin pidän sarjoista, joita ei tarvitse orjallisesti seurata. Joskus katson jonkin leffan, ajankohtais- ja dokumenttiohjelmia satunnaisesti, uutiset. Kotimaista komiikkaa tai draamaa en  seuraa - en vaan tykkää. Ihastunut olen myös Downton Abbey -sarjaan.

4. Miten kuvailisit pukeutumistyyliäsi?

Siis mikä tyyli? Enpä usko, että minulla on mitään selkeää tyyliä - ehkä rento klassinen kuvaa pukeutumistani parhaiten. 

Työpukeutumiseni on kaikkea farkkujen ja juhlapukeutumisen väliltä.

Virkanainen joutuu tietenkin pukeutumaan tilanteen mukaan - silloin kun tiedän, että on tulossa vieraita tai itse olen menossa jonnekin, pukeutuminen on siisti ja klassinen virkanaisen asu; jos on edustusjuttuja, silloin päälle laitetaan jotain vähän parempaa. 

Mutta aika usein, kun tiedän, että saan rauhassa työhuoneeseeni piiloutua, on tyyli lähinnä rönttäliisa. Farkut - useimmiten mustat - ja teeppari tai neule. 

Ja kotona rönttäliisa pääsee valloilleen. Paniikki on aikamoinen, jos ovikello sattuu soimaan!

Virkanainen, kukkahattutäti ja hevileidi - 57-vuotiaana uskaltaa jo pukeutua niin kuin huvittaa. Ja vaatteissaan osaa arvostaa mukavuutta ja joustavuutta;)

Alla olevassa kuvassa asu viime viikolta päivältä, jolloin pukeutumiskoodi oli smart casual.

 Ja tähän on ihan pakko lisätä, että kun en omaa hovikuvaajaa, on asujen kuvaaminen tällaiselle tumpelolle lievästi sanoen haasteellista. Nuo kuvat on otettu työpäivän jälkeen kotona ja ensimmäistä kertaa yritin kuvata kaukolaukaisimella. Olihan haastetta - kameran jalusta oli milloin liian alhaalla, milloin liian ylhäällä. Ja asetukset miten sattuu. Itse en tiennyt, minne katsoa. Ja miten olla. Niinpä tuossakaan kuvassa eivät edes kengät näy. Kaikki kunnia muotibloggareille!

5. Millaisesta musiikista pidät?

Blogiani seuranneille ei liene yllätys, että ladyn tanssijalka alkaa vipattaa rock- ja metallimusiikin tahtiin. Olen musiikin suhteen melko kaikkiruokainen, mutta elektropoppia en kestä kuunnella. Levyhyllystäni löytyy paljon myös klassista musiikkia sekä gospelia.

Tämä haastehan pitäisi laittaa eteenpäin 5 blogille, mutta koska minulla on vielä vastaamista odottamassa vastaava haaste, laitan tämän eteenpäin siihen vastattuani.

Toivottelen vielä tervetulleiksi uudet lukijat - olen syvästi otettu, että olette tänne jääneet seurailemaan. Tuohon Bloggerin lukijapaneeliin on siunaantunut jo yli 200 lukijaa - ikinä en blogia aloittaessani olisi osannut kuvitella, että teitä lukijoita joskus tuollainen joukko olisi. Myös Blogilistalla ja Bloglovinissa ovat lukijamäärät kasvaneet, samoin Facebookissa - suuri kiitos kaikille - sekä uusille että vanhoille lukijoille! Kiitos myös Instagram -tiliäni seuraaville - teitäkin on jo mahtava joukko.

Facebookiin päivittelen välillä muitakin juttuja kuin tänne blogiin ja Instagram -tililleni lisäilen kuvia liki päivittäin. 

Edelleenkään en saa päivitettyä omaa lukulistaani - Bloggerin ohjekeskuksen keskustelualueella on vain todettu, että ongelma on tiedossa ja että teknisen tuen asiantuntijat selvittelevät sitä. No, sitä on selvitelty jo aika pitkään. Onko kenelläkään muulla ollut ongelmia tuon lukulistan kanssa? 

Äitienpäivänä erehdyin torkkujen jälkeen kaivelemaan levyhyllystä Leonard Cohenin levyn
 - nyt onkin sitten koko alkuviikko luukutettu tätä herraa.

Tässäpä teillekin:

Leonard Cohen - Dance Me To The End Of Love

Oikein hyvää viikon puoliväliä kaikille!

Viikon puoliväli ohitettu - ja uusia tunnustuksia

Kirjoittelen tätä myöhään keskiviikkoillalla ja sanonpa vaan, että olipa alkuviikko ja onneksi ollaan jo viikon paremmalla puolella. Töissä on ollut sen verran haipakkaa, että kun tulin tänään töistä, simahdin tuohon sohvalle ja otin torkut - melkein 2 tuntia olin likipitäin taju kankaalla. Mutta siitä helkutin toimintakertomuksesta on nyt sitten muiden töiden ohella saatu raakaversio väkerrettyä. Huomenna vielä tarkistan ja that´s it! Armonaikaa olisi ollut 16.1. saakka, mutta onpa kiva odottaa viikonloppua, kun tietää, ettei se enää kummittele mielessä. Eikä muistitikku tai työläppäri laukussa;)

Olen viikon sisällä saanut haasteen - 11 kysymystä - ihanalta -LOVE-lta blogista Beauty Of Life ja aion siihen jossain vaiheessa vastata. 

Lisäksi blogin Muotia ja matkoja, kauneutta ja käsitöitä myöskin ihana anneaulikki on antanut minulle tunnustuksen Beautiful Blogger, jossa pitäisi tunnustaa 7. asiaa itsestään. 

Olen tehnyt aiemmin tehnyt postauksen A Blog with Substance ja  yritän tunnustella hieman eri asioita. 

No, tässä tulee:

1. Olen mestari siirtämään asioiden tekemistä, siksipä minulle tuleekin aina kiire.

2. Mutta edelliseen viitaten - pienessä paineessa saan kaikkein eniten aikaiseksi.

3. Minulla on vaivaisenluut ja Mortonin neuroosi. Pitihän se joku neuroosi minunkin hankkia!

4. Olen saituri - ostan suurimman osan vaatteistani alennuksella. Esimerkiksi keskiviikon työasun hame on ostettu Sokos Wiklundilta 70% alennuksella viime keväänä. Kävin tätä S. Oliver´in hametta kuolaamassa monta kertaa ja vaikkei se nyt maltaita maksanut normihintaankaan, odottelin, josko sen saisi joskus halvemmallakin - ja saihan sen. Hameeseen on kiva yhdistellä erilaisia yläosia - kuvakoosteessa muutama vaihtoehto. Ylläolevaa paitaa lukuunottamatta muut on ostettu alehintaan.

5. Pihiyden vastapainoksi osaan olla antelias. Annan hyväntekeväisyyteen, annan lahjoja ja olen liiankin hölläkätinen lasteni tarpeiden suhteen;)

6. Yritän päästä eroon kiltin tytön syndroomasta. Sana EI on opettelussa.

7. Nauran ja itken yhtä helposti.

Ja kuten tunnustuksiin kuuluu, se pitäisi jakaa eteenpäin. Nyt en jaakaan vaan annan sen kaikille halukkaille. Poimikaa halutessanne kuva ja eikun tunnustelemaan.

Ja kiitos vielä uusille lukijoille Matkattarelle ja Sarpulle blogista tyrniä ja tyrskyjä siitä, että olette ilahduttaneet mieltäni klikkaamalla itsenne lukijajoukkooni. Tervetuloa!

Tänään on jo torstai ja ihan pian viikonloppu! Kylläpä odotankin sitä. Miten sinun viikkosi on sujunut? Joko odotat viikonloppua?

While Your Lips are Still Red - and your clothes;)

Kun marraskuun alkupuolella aloittelin tämän blogin kirjoittelua, enpä arvannut, että vuoden lopussa lukijoita olisi noinkin paljon. Joten kiitos teille, ihanat ihmiset, että olette jaksaneet näitä lukea ja kommentoida. 

Ja tervetuloa Preferita Preferita, Sallamari, Pepi ja Ellis. Toivottavasti viihdytte, sillä en minä tähän aio vielä lopettaa.  Projektit ovat pahasti kesken, kaapit siivoamatta ja talo täynnä raivattavaa tavaraa;)

Joulu on ohi ja vuosi vaihtuu. Minä en vielä mitään kollaaseja pysty kahden kuukauden perusteella tekemään menneestä vuodesta, joten laitanpa tähän pari kuvaa joulunajan asuista. Kuten huomaatte, punaisella on menty vahvasti. Kun muuten pukeudun hyvinkin askeettisesti: musta, valkea, beige, harmaa -linjalla, käytän silloin tällöin punaista voimavärinäni - käytän sitä jossain asusteessa ja vähintäänkin punaan huulet. 

Eilen olimme ystäväpariskunnan luona illastamassa ja asu oli punainen joustosamettimekko - vaikka mekko joustaakin, oli kuvaan pakko asetella käsi peittelemään vatsamakkaroita - mekko on myös aika armoton;)

Työpaikan joululounaalle pukeuduin mustaan kotelopukuun ja Rills´in vanhaan jakkuun. Jakku on Rills´in alkuaikojen jakkuja, mutta edelleenkin yksi lemppareistani, etenkin joulunaikaan.

Rajattoman konsertissa vaatteena oli punakukertava mekko, joka on aivan ihana päällä - ei purista mistään. Ja aattoillan asuna kotona oli punainen neulemekko, jonka oikeampi sävy on tuossa lähikuvassa vyötärökappaleesta.

Meillä on tarkoitus viettää vuodenvaihde ihan kotona - syömme hyvin ja kilistelemme samppakaljaa puoliltaöin. Uudenvuoden päivänäkään emme todennäköisesti lähde minnekään, sillä heti vuodenvaihteen jälkeen alkavat työt. 

Miten te - juhlitteko vuodenvaihdetta?

Toivotan kaikille oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja 

Hyvää Uutta Vuotta 

seuraavan videon myötä - Marco Hietalan laulama While Your Lips are Still Red. Enjoy♥