Kesän viimeinen päivä

Niin päättyi tämäkin kesä. 

Huomenna alkaa jo syksy. 

Ja vaikka syksy onkin lempivuodenaikani, olisin tänä kesänä halunnut monta kertaa painaa pausenappia. 

Sillä niin upea, ihana oli kesä 2014.

Enempää en kesää muistele - senhän olen tehnyt jo postauksessani Loman viimeinen päivä .

Mutta vielä oli  kesää tämä päivä. 

Ihana, aurinkoinen sunnuntai.

Ja koska sää helli niin suloisesti, päätimmekin Isännän kanssa poiketa Turussa Kansainvälisillä markkinoilla.

Nämä markkinathan ovat kiertäneet ympäri Suomea ja tämän viikonlopun ne olivat Turussa. 

Markkinat olivat levittäytyneet Turun upeimmille paikoille jokirantaan ja Vanhalle Suurtorille.

Joen molemmat rannat olivat täynnä kojuja jos jonkinlaisia Tuomiokirkkosillalta ohi Kirjastosillan, josta tämä kuva on otettu.

 Vanha suurtori oli yhtä kukkaloistoa - ja sinne ihanien värien keskelle oli liikkeelle lähtenyt hurja määrä ihmisiä.  

 Ja tämä Lady oli mennä sekaisin siitä väriloistosta. 

Oli väriä jos jonkinlaista.

Oli kukkaa jos minkälaista.

  

 Ja tulihan sieltä jotain mukaankin. Tosin enemmänkin olisin ostanut, jos Isäntä olisi suostunut kantamaan;)

 Ja tottakai, kun markkinoilla oltiin, oli tarjolla myös herkkuja. 

Oli ihania juustoja eri puolilta Eurooppaa, oli makkaroita, pizzaa, lettuja, munkkeja.

Oli lihatuotteita, hilloja, hunajaa, teetä, erilaisia kahveja, suklaata - oli jos jotakin.

Kiertelimme pitkin aluetta ja tapasimme myös muutamia tuttuja reitin varrella. 

Ihailimme käsityöläisten tuotteita: vaatteita, koruja, puutöitä.

Kaikenlaista löytyi.

Ja eri maat liputtivat kukin kojujaan - näinkin useamman maan kansallislippuja ja näin myös omamme.

Siellä liehui upeasti Suomen lippu ja kertoi, että kyllä meilläkin on ihan omaa ruokaperinnettämme. 

Joka kelpaa ihan minne vain - niinkuin nyt vaikka Kansainvälisille markkinoille;)

 Ja vaikka tälle herkkupeppuladylle olisivat maistuneet vaikka mitkä herkut, päädyimme ruokailemaan kojulle, joka supisuomalaisti tarjosi kalaa.

 Tuon muikkukeon alla on vielä lohta, paistettuja perunoita ja vihanneksia. 

Ja kaikki meni! Arvatkaa huviksenne, olinko ähkynä? 

Jos olisi pystynyt, Isäntä olisi voinut kieritellä minut autolle;)

Ruuan jälkeen vielä pieni kierros herkkukojuilla. 

Ja poseeraukset jokirannassa. Rönttaliisa markkinoilla.

 Kotiin tulimme illansuussa. Jotain muutakin kuin kukkasia tuli ostettua. Herkuista en sano mitään.

Huomenna alkaa siis syksy. 

Toivotaan, että saamme yhtä upean syksyn kuin oli kesäkin.

Jos vähän sataa ropisee, ei haittaa, kunhan ei koko ajan.

Nautitaan syksyn tuulista, luonnon väreistä ja sadosta, jota vielä korjataan.

Sytytellään illalla valoja, kääriydytään vällyihin, otetaan lämmintä juotavaa ja siirrytään ulos ihmettelemään pimeyttä ja tähtitaivasta.

Niin aion minäkin tehdä kun saan tämän kirjoitettua. 

Otan kahvini ja menen vielä takapihan keinuun hyvästelemään kesän.

Kiitos kesä 2014!

Upeaa syyskuuta ihan jokaiselle!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Ei koskaan kuosihousuja minulle - ja muita syötyjä sanoja

Täällä blogistaniassa on kierrellyt haaste syödyistä sanoista ja päätin napata siitä kiinni.

Se kun alkoi elää mielessäni ihan omaa elämäänsä ja löysin itsestäni varsinaisen sanansasyöjäladyn.

Never say never - helppo sanoa ja yksi motoistani onkin ollut, että älä sano: en minä koskaan. 

Ja sittenkin olen sen sanonut.

Kun näitä "ei koskaan" -juttuja alkoi mielessäni vilistä vähän liikaa, päätin paljastaa syödyt sanat vain viimeisen viikon ajalta. Sillä siihenkin niitä ehti kertyä ihan tarpeeksi.

Tässäpä näitä:

1. Ei koskaan enää kuosihousuja minulle.

Kun kuosihousuja alkoi ilmestyä toissa kesänä vähän yhden jos toisen päälle, katselin niitä ja totesin, että ei enää minun päälleni, kiitos. Olin kuosihousuajat elänyt jo vuosikymmeniä sitten ja ajattelin, että tällä ahterilla on parempi olla kuosia käyttämättä.

Kuitenkin jo viime kesänä sorruin sellaiset itselleni ostamaan. Alesta hankitut pöksyt ihan kesän lopulla eivät päälle asti ehtineet ja unohdin ne tyystin. 

Kunnes sitten löysin ne tänä kesänä - ja erehdyin laittamaan päällenikin. 

Ja voi miten mukavat ne olivat. 

Hieman liian suurena ostetut housut eivät kiristäneet mistään ja niinpä laitoin ne viime viikolla säiden viilettyä töihinkin.

Niin tuli sanat syötyä.

Töiden jälkeen poika otti kuvia - ja noiden kuvien jälkeen voin vain todeta: 

ei enää ikinä kuosihousuja minulle - töihin tai julkisille paikoille ainakaan. Kotona saatan noita käyttää. Pitäisi varmaan kuvauttaa kaikki vaatteensa päällänsä - saattaisi aika moni vaatekappale siirtyä kierrätykseen;)

2. Tämä Lady ei kokoa enää yhtään Ikea -huonekalua.

Viime kesänä kerroin poikani asunnon remontista ja ja pojan muutosta, jolloin muuttokuormaan sisältyi aikamoinen määrä Ikea -huonekaluja. Niitä pojan kanssa koottuani totesin polvet ja rystyset kipeinä, että ihan vähään aikaan en sitten näitä kokoa. 

Vannomatta paras - kun tyttären tavaroita lauantaina hänen asuntoonsa muutettiin, oli mukana taas lasti Ikealta. 

Ja siellähän se Ladykin mukana kokoili niitä. 

Tuloksena taas kipeät polvet ja rystyset.

Tuota kuvaa kun katson, niin huomaan rikkoneeni toisenkin lupaukseni: ei koskaan belfietä meikäläisestä. 

No, tämä on poikani nappaama kuva, joten ei se ihan oikea belfie ole - mutta taidan luvata, että viimeiseksi ahterikuvaksi tässä blogissa tämä jää. Toivottavasti. Ei ollut tarkoitus teille pyllistää;) 

3. Ei enää herkkuja ylenmäärin.

Raskas työ vaatii raskaat huvit! 

Kun päivän olin lattialla konttaillut ja ruuveja väännellyt, sorruin kotona lakupussiin. Eihän siinä mitään, jos muutamalla lakulla silloin tällöin herkuttelee, mutta pakkokos se oli koko pussi kerralla vetää? Taas tuli rikottua yksi lupaus.

Enemmänkin näitä syötyjä sanoja löytyisi tämänkin viikon ajalta, mutta kun olen itselleni luvannut, että ei enää kilometrin mittaisia postauksia tähän blogiin, niin jätän toiseen kertaan.

Nyt lupaan, että yritän olla lupaamatta täällä blogissa mitään. 

Ja hyvin todennäköisesti sen rikon.

Siispä parempi vaan todeta: 

Never say never.

Olisipa hauska kuulla ja lukea sinun rikotut lupauksesi ja syödyt sanasi - otahan koppi!

Eletään kesän 2014 viimeisiä päiviä, joten

Kivaa loppukesää kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Kiitosten paikka

Kiitos on sana, jonka kuulemiseen ei koskaan kyllästy.

Se on sana, joka ilahduttaa ja lämmittää mieltä.

Kiitoksen lausuminen ei paljon vaadi, mutta silti teemme sen liian harvoin. 

Itse huomaan, että olen kiitokseni kanssa monesti myöhässä - kun en ole älynnyt kiittää ajoissa, niin tuntuu, että en ilkeä jälkikäteen kiitostani sanoa. 

Ja sittenkin, kyllä kiitos vaikka myöhästyneenäkin ilahduttaa. 

Kun se tulee sydämestä.

Joten tässä - sydämestä: 

Kiitokset teille kaikille, jotka niin hienosti olette postauksiani kommentoineet. 

Kommentit ilahduttavat aina - ja etenkin edellisen päivitykseeni Miten kävi kevyemmän askeleen saamani kommentit osuivat sydämeen. Te upeat, ihanat naiset lohdutitte minua, annoitte minulle toivon ja rohkeuden sanoja ja näytitte, että täällä blogimaailmassakin ihmiset välittävät toisistaan ihan aidosti. Kiitos siis teille!

Kiitos myös kaikille uusille lukijoille. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette mukanani jaksaneet pysyä. 

Jokainen teistä on tervetullut - ja jokaisesta kiitän. 

Viime vuoden lopussa tein vain yhden lupauksen tälle vuodelle: lupauksen joka päivä listata 5 asiaa, joista olen kiitollinen. Pakko on tunnustaa, että ihan joka päivä en tuota lupaustani ole täyttänyt. Enkä edes joka viikko. Mutta aika hyvin on kiitosvihkoni täyttynyt asioista, joista olen saanut olla tämän vuoden aikana kiitollinen. Tämä blogi ja sen kautta tulleet ihmiset elämässäni - joko vain blogien ja kommenttien kautta  tai ihan elävässä elämässä - olisitte ansainneet tuohon vihkoon useammankin merkinnän. 

Kiitoksen lausun myös siitä, että olen taas kerran ollut Lucky Lady, sillä voitin blogin Lumo lifestyle arvonnassa hienon voiton: kauneus- ja hygieniatuotteita aikamoisen määrän.

On tuotetta jos jonkinlaista - ja kaikki tulevat käyttöön ihan taatusti.

Arvonta liittyy Kävele sydämen puolesta -kampanjaan ja palkintoon sisältyi myös jotain tälle Ladylle oikein tarpeellista ja hyödyllistä.

Te, jotka olette blogiani pitempään lukeneet, muistanette, että minun voimavärini on punainen - ja tuollaiset punaiset korkokengät aion hankkia sitten, kun tulevasta jalkaleikkauksestani olen toipunut.

Korkokengillä en toki aio niille kävelylenkeille lähteä, joilla minua tulevat vauhdittamaan arvontavoittoon sisältyneet käsivarteen laitettava kännykkäpussukka ja hansikkaat, joilla voi puhelimen kosketusnäyttöä näpytellä. Nämä tulevat olemaan kovassa käytössä heti, kun taas kävelylenkeille pääsen.

Vielä on pakko näyttää ihan erikseen eräs paketissa ollut tuote, jonka nähdessään poikani totesi: on tainnut paketin lähettäjä tietää, kenelle paketti lähtee;)

Kiitos siis Lumo lifestyle -blogin Lumolle, jonka  motto on: jokainen päivä, arkinenkin, voi olla lumottu. Käykääpä tutustumassa tähän nimensä mukaisesti lumoavaan blogiin, kannattaa.

Kiitos myös eräälle pelifirmalle, joka päätti antaa tyttärelleni kuukauden työurakan. Tämä tarkoittaa sitä, että hän asustelee vielä vähän aikaa täällä kotona, vaikka suurimmat huonekalut onkin viikonlopun aikana hänen uuteen kotiinsa muutettu. Nimittäin uudessa kodissa ei vielä ole nettiyhteyksiä ja kaikkien koneiden, piirtolevyjen ja muiden vehkeiden virittely työkuntoon kaiken sen muuttosekamelskan keskellä ei kyllä työntekoa olisi mahdollistanut. Joten ihan vielä en nessuja tarvinnut;)

Tähän uuteen viikkoon sisältyy taas touhua jos jonkinlaista: työtä, tyttären tavaroiden rahtausta, ystävien tapaamista - ja viikon lopulla saan kuulla senkin, mitä jaloilleni kirurgisetä aikoo tehdä. Valehtelisin, jos sanoisin, ettei jännitä;)

Hyvää elokuun viimeistä viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Miten kävi kevyemmän askeleen?

Viime syksynä kerroin postauksessani Kevymmin askelin syksyyn siitä, miten olin onnistunut aloittamaan hyvinvointi- ja kuntoremontin tiputtaen samalla 8 kiloa.

Silloin uhoilin, että tarkoitus olisi vielä tiputtaa 5 kiloa, mutta enpä ole tainnut asiaan tuon jälkeen palata enkä kertoa, miten sujuu.

Hiljaisuudelle on ollut ihan syynsäkin - kukapa sitä epäonnistumisiaan ja sortumisiaan täällä niin auliisti repostelisi? 

No, en tiedä siitä auliudesta, mutta ajattelin nyt kuitenkin hieman paljastaa, kuinka projekti voi.

Siis mikä projekti? Näin voisin tällä hetkellä kysellä. Ei nimittäin ainakaan loistavasti ole edennyt.

Jouluun saakka pystyin pysymään ruodussa sekä liikunnan että syömisten suhteen - sitten repsahdin. Ruokapuolen sain joltiseenkin kuntoon heti joulunjälkeisissä katumusharjoituksissa, mutta liikuntapuolella en samaa voi kehuskella.

Minulla nimittäin aktivoitui toisessa jalassa vanha vaivani, Mortonin neuroosi (hermopinne päkiässä), niin pahaksi, että kävelyt oli sitten kävelty. Hyvä kun töissä pystyin käymään.

Lisäksi tuo linkaten kävely toi mukanaan muitakin vaivoja - ensin kipeytyi polvi, sitten meni keväällä selkä. Ja hyvä, että meni, sillä muuten olisi kuulemma mennyt lääkärin mukaan lonkka - ja sepä ei sitten enää olisikaan ollut ihan helppo juttu korjata.

No, helppo ei ihan ole tämä jalkakaan - minulle on tulossa jalkaleikkaus. Tarkoituksena on korjata muutama vuosi sitten luutumatta jäänyt, rustottunut nilkkamurtuma ja molempien jalkojen vaivaisenluut. 

Tuo murtumasta jäänyt rustottuma on nimittäin se perimmäinen paha koko jalkashown taustalla - rusto aiheutti sen, että astuin virheasennossa ja tämä virheasento kasvatti jalan ennen ihan siedettävän vaivaisenluun valtavaksi - ja aiheutti tuon hermopinteen päkiän alle. 

Niin se vain on, että yksi huonosti hoidettu vaiva voi saada aikaan paljon - eikä useinkaan hyvää.

En siis pystynyt liikkumaan koko kevään aikana - ja kesänkin aikana hyvin rauhallisesti - jalka kuitenkin kesti selkään saatujen myrkkyjen ja kevään ajan jatkuneen fysioterapian jälkeen ihan hyvän mittaiset kävelymatkat - mutta hitaasti on pitänyt kävellä.

Polvien takia en ole pystynyt pyöräilemäänkään, joten ainoat liikuntamuodot ovat olleet kuminauhajumppa, punttien nostelu ja kahvakuulaharjoitteet. Ja niillä ei aineenvaihduntaa vauhditeta.

Nuorillahan aineenvaihdunta usein toimii vaikkei mitään tekisikään, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä hitaammaksi käy myös aineenvaihdunta. Ja sillä, ettei se toimi, on seurauksensa.

Turvotus on välillä melkoista. Ja painoakin on tullut lisää - sellaiset pari kiloa, joten olen kyllä kilojen puolesta ihan vielä sallituilla painoindekseillä.

Mutta siinäpä se ongelma onkin - eivät nuo painoindeksit kerro sitä, milloin ihmisellä on hyvä olo - se ihan oma ihanneolonsa. Olkoon paino mikä tahansa, turvotus ketuttaa - olo on tukala koko ajan ja kun minulla on riesana tuo fibromyalgia, äityvät särytkin turvotuksen myötä hankaliksi. Säryt taas hankaloittavat yöunia. Ja noihin särkyihin ainoa lääke minulle ovat olleet liikunta ja uni. 

Sen verran olen elämän koulussa oppinut, että kun huonosti nukuttujen öiden jälkeen olo alkaa olla kuin zombilla ja saa pelätä, milloin liikenteessä kävelee auton alle kun on nukkua pystyyn, on pakko katkaista peli ja jäädä muutamaksi päiväksi vain lepäämään. 

Sillä kyllähän se unikin lopulta tulee - mutta työssäkäynnin kannalta väärään aikaan. Muutaman päivän lepo ja taas jaksaa muutaman viikon ahertaa.

Silti - näistä pikku vastoinkäymisistä huolimatta - olen yrittänyt pitää kiinni terveellisemmästä syömisestä.

  Temput siihen hyvään oloon ovat edelleenkin tuota liikuntaa lukuunottamatta samat kuin viime syksynä. Ja edelleenkin herkuttelut silloin tällöin sallittuja;)

Tervettä on tunnistaa väsymys - ja ottaa torkut silloin, kun siltä tuntuu. Ehkä ei nyt sentään töissä, mutta muulloin. Liikkua sen minkä voi. Hemmotella itseään - ja antaa muidenkin hemmotella.

 Ja odotella sitä jalkaleikkausta ihan kaikessa rauhassa. Kuun lopulla selviää, selviänkö yhdellä leikkauksella vai pitääkö tehdä kaksi. Sitä kahta vastaan taistelen kaikin keinoin. Toivottavasti leikkaus tehdään ennen lumien tuloa ja pystyn kuntouttamaan jalkojani vielä sulasäiden aikaan. 

Ja vapauttavaa on peiliin katsoessa lohduttautua Elisabeth Taylorin toteamuksella: "Neljänkympin jälkeen naisen on valittava joko kasvot tai vartalo." Tosin voisivat ne vartalon rasvat laskeutua muuallekin kuin mahaan ja takamukseen - ja ne kasvojen muualle kuin leuan alle. 

No, kaikkea ei elämässä voi saada - mutta siitä vähemmästäkin voi ottaa ilon irti!

Iloa elämään - ihan kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Loman viimeinen päivä

Viimeinen lomapäivä. 

Olen tänään selaillut tämän kesän kuvia ja muistellut tätä lomaa.

Tämä upea kesä 2014.

Perheen, ystävien ja pienten matkojen kesä.

Hellekesä.

Muutosten kesä.

Tähän kesään on mahtunut niin hopeahääpäivää, ystäviä kaukomailta, paljon naurua, palaneita olkapäitä, lekottelua auringossa, ilmalämpöpumpun hurinaa, pitkiä kävelyretkiä, yhteisiä pitkiä iltoja herkkujen äärellä, matkoja kotimaassa ja Tallinnan reissu, syntymän ihmeen seurailua - ja haikeutta.

Niistä ihanimmista muistoista ei blogissani kuvia näy, sillä niihin kuviin sisältyvät niin ystävät kuin perhekin - ja ne muistot tallennan syvälle sydämeen. Ne kaivan esille, kun tulevat syksyn myrskyt ja talven ankeat pimeät päivät.

Tänään pitäisi etsiskellä jostain työpaikan avaimet, kalenteri ja pakkailla laukku. 
Työkännykkä odottaa työpaikalla - sitä en edes tuonut lomille;) 

Ja jos viisas olisin, katsoisin valmiiksi ensi viikon vaatteet. 

Epäilen suuresti - enköhän minä vain kiireessä jotain puhdasta ja melkein sileää yritä vaatekaapin kätköistä löytää;)

Tyttären asunnon remontti alkaa olla valmis - Isäntä siellä vielä tänään viimeistelee. Siis korjailee virheitä. 
Minä ja tytär siivoamme sitten viikolla töiden jälkeen jäljet ja pesemme paikat. 

Ensi viikonlopulla todennäköisesti muutetaan sitten tytär uuteen kotiin.

Ja itkut itketään vasta sitten - nyt nautin täysillä vielä tästä päivästä, kun tytär tuossa sohvalla ottaa päivänokosia, lohi paistuu uunissa ja poikakin tulee kotiin syömään. 

Aurinko paistaa ulkona, vieno tuulenvire heiluttelee pihakoivun lehtiä  - elämä on aika siunattua juuri nyt.

Huomenna töissä lataan työkoneelleni taustakuvaksi vaikka tämän kuvan mökkimaisemista Timovaarasta:

Muistelen valoisiä kesäöitä ja yritän muistaa, että kesä ei ole vielä ohi. 

Sillä vielä on jäljellä kauniita elokuun kesäpäiviä, upeita pimeneviä iltoja. 

Vielä saamme nauttia loppukesän tuoksuista, tuulista ja herkuista. 

On sadonkorjuun aika.

Joten otetaan mallia oheisesta Inge Löökin mummokuvasta ja kohotetaan malja ystävyydelle ja kesälle!

kuva tyynynpäällisestä, jonka löysin Naantalista

Upeaa elokuun kesää kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Känkkäränkkäpäivä

Olen blogissani yleensä yrittänyt pitää yllä positiivista elämänasennetta ja tuoda arkeen hyvää oloa ja mieltä.

Mutta tänään aion valittaa ja marmattaa - minulla on nimittäin känkkäränkkäpäivä!

Jos olisin nuorempi, syyttäisin tilanteesta sitä huonoa aikaa kuukaudesta, mutta ihan niin paljoa en tohdi teitä yrittää juksata;) 

Päivä alkoi huonosti jo aamusta.

Minullahan on vielä loma ja lomalla tämä Lady tykkää valvoa myöhään ja nukkua pitkään aamulla.

No, eipä nukuttu tänä aamuna - meillä on meneillään talon puuosien maalaus ja eikös vaan ne penteleen maalarit alkaneet tänä aamuna pystyttää telineitään tuohon meidän päätyyn. Julmettu kolina ja koputus herättelivät minut jo ennen kukonlaulua - no, ei ihan mutta jo ennen kahdeksaa.

Ja kun minut herätetään kesken hyvin ansaittuja unia - ja joudun nousemaan sängystä väärä kankku edellä, niin mukavaa ei ole itsellä eikä läheisillä.

Lisää ketutusta aiheutti sitten se, että niitä läheisiä ei ollut mailla eikä halmeilla - Isäntä oli jo lähtenyt töihin ja tytärkään ei ollut kotona. 

Jouduin kiukuttelemaan ihan itsekseni. 

No, Viiru oli kotona, mutta eihän se välittänyt pätkän vertaa minun motkotuksistani. 

Katsoi vain muutaman hetken ylimielisenä, käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan.

Siinä ei sitten auttanut muu kuin suosiolla aloitella päivä ja pistää aamusumppi tippumaan. 

Vaan ei sekään onnistunut - suodatinpaperi oli päässyt loppumaan. Huono Isäntä, kun ei ollut vaimolleen älynnyt suodatinpaperia ostaa! Muutama satikuti ja ärrinmurri Isännälle!

Eipä hätiä, onhan se talouspaperi keksitty ja aamukahvitkin saatiin. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. 

Kahvikuppi käteen ja aamun lehteä selailemaan. Jaa, että mitä lehteä? 

Ei ollut Isäntä sitäkään aamulla hakenut postilaatikosta. Lisää ärrinmurreja sinne suunnalle. Ei muuta kuin kengät jalkaan ja lehden hakuun. Takki sentään hartioille etteivät naapurit pelästy yöasuista kummitusta.

Kahvit tuli juotua ja lehti selailtua. Ei mitään hyviä uutisia. Pelkkiä ikäviä asioita koko lehti täynnä!

No, ainahan on netti. Toinen kahvikuppi kehiin ja tabletti käteen. Iltapäivälehdet kirkuivat kriisiä kriisin perään. Anti olla - minä en nyt ollut sillä tuulella, että maailman murheet hetkauttaisivat puoleen tai toiseen.

Niinpä käväisin vierailulla parissa blogissa. Niistä tuli sentään jo parempi mieli. 

Lueskelin blogeja täällä olohuoneessa nojatuolilla istuskellen ja kahvia  välillä hörppien. Yöpaituli päällä, hiukset kampaamatta, villasukat jalassa. Jalat harotti tuossa sohvapöydällä miten sattui. 

Siinä lueskellessani katsahdin olohuoneen päätyikkunaan. Voi tuhannen tulimmaista ja kaikki kirosanat siihen päälle - siellä ikkunan takana telineillä pällisteli yksi maalareista minun touhujani. No, ei se nyt suoraan katsellut - mutta olisi kyllä nähnyt jos olisi tahtonut. Enkä kyllä yhtään ihmetellyt, jos ei tahtonut - nimittäin aamulady ei ole mikään ilo silmälle. 

Vedin verhot ikkunan eteen, mutta niistäkin näkyi läpi. Kiukuissani virittelin sitten yhden huovista roikkumaan verhotangosta. Kohta sekin varmaan tippuu tuolta alas. Muissa ikkunoissa on sentään rullaverhot, jotka voi vetää alas. 

Jotta hyvin alkoi aamu. Käväisin suihkussa ja sain sentään vaatteet puettua päälleni. Ei tule nyt asukuvaa. Ei ole yhtään enempää tämän päivän päiväladykaan ilo silmälle kuin se aamuinen. 

Kaupassa olisi pitänyt käydä. En lähtenyt. 

Käväisin vaa´alla - ei olisi pitänyt!

Päätin, että tästä päivästä nyt ei saa parempaa kuin lukemalla. 

Parkkeerasin itseni sohvalle hyvän kirjan kanssa. Kaadoin vielä kolmannen kupposen kahvia kuppiin. Jäähtynyttähän se jo oli, mutta kylmä kahvi kuulemma kaunistaa. Tuskin kuitenkaan rauhoittaa.

Joten tervetuloa vaan Isäntä kotiin töistä - vaimo täällä jo odottelee. 

Ja Viiru senkun nukkuu edelleen. 

On tässä minulla kestämistä - eniten ihan itsessäni;)

Kivaa torstaita kaikille

se on kuulemma toivoa täynnä!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Ikähän on vain numeroita - vai onko?

10 keinoa, joilla näytät nuoremmalta.

6 ruoka-ainetta, jotka nuorentavat.

Voide, joka lupaa madaltaa rypyt, heleyttää ihon, kiinteyttää ja kaikki muut ihmeet.

Tänä päivänä naisen olisi näytettävä nuorelta ja virkeältä. Timmiltä niin kasvoista kuin kropastakin. Nuoruus on valttia - ja sitä yritetään säilyttää ja palauttaa kaikin keinoin.

On olemassa voiteita, jotka lupaavat ihmeitä. On erilaisia hoitoja: mesoterapiaa, mikroneulausta, laserointia. 

Ja niitä järeämpiä aseita: botox, täyteaineiden ruiskutukset ja plastiikkakirurgia.

Mutta teit mitä teit, nuoruutta et voi ostaa. 

Nuoruutta ei saa takaisin.

 Pahimmat nuoruuden metsästyksen tulokset voimme nähdä monien julkkisten kasvoilta. 

On kivikasvoja, kissanaamoja - ja täytettyjä poskia ja pulleita huulia.

Nuoruutta metsästäessämme emme voi voittaa - saalis karkasi jo ajat sitten.

 Olin kolmekymppinen, kun äitini osti minulle joululahjaksi ihonhoitosarjan - oli kaikki puhdistukseen ja hoitoon tarvittavat linimentit sekä ensimmäinen silmänympärysvoiteeni. Seuraavana jouluna sain uuden satsin voiteita ja heitin salaa edellisen käyttämättömänä roskiin.

Olen maailman laiskin ihonhoitaja. Ja se näkyy. Ihossa on pigmenttimuutoksia, ryppyjä, ihohuokoset ovat suurentuneet ja iho on samea ja veltto.

Ja koska olen laiska ihonhoitaja, minuun on ollut helppo vaikuttaa mainoksilla, jotka lupaavat tuloksia nopeasti ja helposti. Purkkiarmeijani perusteella olen ollut aikamoinen mainonnan uhri. 

Olen vuosien myötä laittanut näihin ihmevoiteisiin aikamoisen summan rahaa. Mikäs siinä, jos edes olisin jaksanut noita voiteita käyttää. Mutta kun suurimman osan olen joutunut vanhentuneina heittämään harakoille.

Hölmö on naisihminen - ja etenkin tämä Lady.

Mutta tiedättekö - ei enää! 

Itseasiassa ei enää aikoihin - kun aloitin blogini, aloitin samalla kaappieni tavarapaljouden karsimisen. 

Ja pikkuhiljaa olen karsinut myös purkkiarmeijaani. 

Uusia en ole ostanut ennenkuin vanhat on käytetty.

Ja vaikka mitä naamaani pläträisin, ryppyjä tulee lisää - ja antaa vain tulla.

Olen 57-vuotias - ja kyllä näin kunnioitettavassa iässä rypyt saavat olla ja näkyä.

Nehän kertovat eletystä elämästä: iloista ja suruista, sairauksista - 

vuosista, jotka ovat tuoneet elämiseen itseni hyväksymistä tällaisena. 

Tämän ikäisenä. 

Ja tämän näköisenä.

Tottakai minä vielä itseäni hoidan: rasvaan ihoani ja käyn hoidoissa,  sillä kyllä se vanhempi iho kuitenkin kaipaa kosteutusta - ja etenkin hemmottelua;)

Koska iästä tuli synti? Koska ikääntymisestä asia, josta ei puhuta?

Ja kuitenkin - kukaan ei siltä välty. Kaikilla se on edessä. 

Sanotaan, että ikähän on vain numeroita. Että se on vain asennekysymys.

Tiettyyn pisteeseen saakka näin varmaan onkin.

Mutta kyllä ikä on muutakin: kyllä siihen sisältyvät ne rypyt, krempat ja vaivatkin. 

Ei niistä pelkällä nuorella mielellä selviä.

Ne on vain hyväksyttävä osana elämää.

Ja vaikka ikä tuokin omat rasitteensa, tuo se myös omat ilonsa: vapauden siitä, että ei tarvitse enää juosta sen nuoruuden perässä - eikä oikeastaan minkään muunkaan perässä. Saa rauhassa nautiskella elämän iloista. Sillä niitähän ikä ei vie - päinvastoin. Elämään tulee, jos antaa tulla, kiitollisuus eletyistä vuosista - ja kiitollisuus jokaisesta tulevastakin päivästä. 

Ja toivottavasti huomenna ei markkinoille tule sitä ihmeseerumia, joka saisi tämän Ladyn taas naurattamaan apteekin tätiä kysymällä: " Onko teillä sitä seerumia, joka lupaa kasvojenkohotuksen ilman veistä?"

Iloa ja eloa kaikille - joka iässä!

Elokuu - uusia tuulia

Elokuu - kesän viimeinen kuukausi. 

Pimenevien iltojen, lainehtivien viljapeltojen ja sadonkorjuun aika. Töihinpaluun ja koulujen alkamisen aika.

Elokuussa on jo pientä haikeutta siitä, että onko tämä kesä tässä. 

Vaikka itse olenkin syksyn lapsi, voisin hyvin  tänä elokuun hetkenä  painaa pausea. Tämä kesä on viimeinen, jolloin meillä vielä on asunut toinen nuoristamme kotona. Ja se toinenkin on aika tiuhaan täällä vieraillut.

Ulkona paahtaa aurinko superhellettä ja lempeä kesätuuli leyhyttelee puiden lehtiä.  Pihakoivussa on osa lehdistä jo kellastunut.

Tällä hetkellä tuntuu vallan oivalta ajatukseni jakaa kesäloma kahtia: ensin 3 viikkoa lomaa, sitten viikko töitä ja vielä 2 viikkoa lomaa. Tähän jakoonhan oli ihan perustellut syytkin: alkuloma piti ottaa juuri niiksi viikoiksi kuin sen pidinkin: pystyin käymään Pohjois-Karjalan mökillä samaan aikaan kuin äitini ja veljeni siellä olivat ja ehdin laittaa farmin kuntoon usalaisia vieraitamme varten sekä viettää tiiviin viikon heidän kanssaan. 

Viime viikon alun töihinpaluu ei ahdistanut alkuunkaan, kun tiesin, että viikon päästä jään jälleen lomille.

Ja tähän kakkoslomaan ajoittuu tyttären asunnon remontti. Onneksi tällä kertaa pääsemme vähällä; ainoastaan seinien ja keittiön kaapistojen maalaukset tehdään nyt. Toisin oli viime vuonna, kun pojan asunto rempattiin lattiasta kattoon. Sen hetkisiä tunnelmia kuvailin postauksessa Ja seinälle kasvoi puu.

Vaikka kyllä tässäkin remontissa omat haasteensa on - nimittäin tämä helle. Pienessä asunnossa on aika kuuma näillä keleillä. Isäntä siellä rehkii ja minä kauniisti annan ohjeita puhelimitse. Parempi aviosovunkin kannalta, ettemme edes yritä kaikki sinne tunkea - tytär sentään isänsä apuna siellä välillä on.

Minä tyydyn tuohon konsultaatiohommaan ja huonekalukaupoissa tyttären kanssa kiertelemiseen. On otettu mittoja ja kuvattu aika monta sohvaa, ruokapöytää, työpöytää, lipastoja - jos jotakin. Ja melkein jo päätetty, mitä otetaan. Siis tytär on päättänyt - sitä ei parane edes minun yrittää konsultoida;)

Ja sen ajan, milloin en ohjeista tai shoppaile, olen käyttänyt viisaasti joko alapihan keinussa lueskellen tai sisällä sohvalla torkkuen ilmalämpöpumpun huminassa.

Puista tippuneita lehtiä  ja ilmassa pörrääviä örriäisiä on Viiru-kissammekin tuolla alapihalla yrittänyt pyydystellä. Ruoho pihassa on kuivaa - tätä hellettä on kestänyt niin kauan, että ihan turha on yrittääkään kastella.

Vaikka osa pihakukistakin on jo kuihtunut, niin vielä on jäljellä kukkijoita. Ja vielä on luonnossa ne tuhat ja sata vihreän eri sävyä.

Uusia tuulia. Monenlaisia. Kuumia kesätuulia, lempeitä huminoita. 

Muuttoja. Tyhjää pesää. 

Ja sitten aikanaan alkaa remontti myös tässä huushollissa, kunhan lady saa päätettyä, mistä huoneesta tulee se ladyn oma pesä; alakerrassa olevasta pojan huoneesta vai yläkerrassa olevasta tyttären huoneesta. Ja sen, muutetaanko alakerran olohuone vihdoinkin kirjastoksi, kun siellä eivät nuoret ystävineen enää pelaile. Pitäisi vihdoinkin päättää, mitä tehdään Viirun raapimille portaikon lasikuitutapeteille ja ehkä pitäisi vihdoinkin ommella ne yläkerran olohuoneen verhotkin, joiden kangas on sitä ompelua odottanut jo hyvän tovin. Pari-kolme vuotta.

Tällä tahdilla kun meillä näitä muutoksia tehdään, niin valmista on ehkä viiden vuoden päästä.

Uusia tuulia puhaltelee myös blogissani. Muutama teistä lukijoista onkin ehkä huomannut, että Lady of The Mess on liittynyt  Indiedays Inspiration -perheeseen. Kun tätä yhteistyötä minulle tarjottiin, mietin kyllä hyvän tovin, mitä tehdä. Blogini on pieni ja höpisen täällä omiani. Ja portaaleista on kuulunut yhtä jos toista tuolta maailmalta. Harkinnan jälkeen päätin sitten liittyä - kaikkea on kokeiltava, sanoi eukko kun avantoon hyppäsi - vai kiipesikö se puuhun? Sillä jos en olisi tätä kokeillut, olisin luultavasti katunut. Ja tekemättä jättämisen katumista on tässä elämässä yritettävä välttää kaikin keinoin!

Itse blogin sisältöön ei tämä jäsenyys Indiedays Inspirationissa tuo muutoksia - edelleenkin höpisen täällä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mainoksia tulette silloin tällöin näkemään - ja toivottavasti kukaan ei blogiani niiden takia jätä.

Toisenlaisesta verkostoitumisesta kerroinkin jo edellisessä postauksessani Tervetuloa blogikirppikselle. Åblogien verkostohan on ihan meidän Turun alueen sisustus- ja lifestylebloggaajien itse kehittelemä yhteistyö- ja avunantoverkosto, joten se eroaa noista kaupallisista portaaleista aika tavalla. Jännä nähdä ja kokea, mitä kaikkea vielä saammekaan yhdessä aikaan.

Ja jännättävää riittää muutenkin: elokuun lopulle määrätty jalkaleikkaukseni siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Jaloista otettiin uudet kuvat ja keskustelut siitä, mitä tehdään ja kuinka monta leikkausta, ovat kuun lopulla. Jotta lady senkun nilkuttelee eteenpäin vielä jonkin aikaa.

Ja mikäs tässä on nilkutellessa - ei tämä kesä vielä ohi ole. On vielä tämä ihana, upea elokuu. Nautitaan siitä täysillä!

Hyvää uutta viikkoa kaikille!