torstai 15. elokuuta 2013

Ja seinälle kasvoi puu...


Viime sunnuntaina iski pienoinen paniikki - työt alkoivat maanantaina. Missä työpaikan avaimet, missä työkännykkä? 
Työvaatteita en uskaltanut edes ajatella. 

Ja kun muistin, että maanantaina alkaisivat rivitaloyhtiössämme myös poistoilmaventtiilien puhdistukset, joita varten pitäisi raivata niiden edustat tyhjiksi, paniikki olikin jo melkoinen. Edessä oli nimittäin vaatehuoneen tyhjennys. Damn! Venttiili siellä oli nimittäin sellaisen tavaravuoren takana, että itku meinasi tulla. 

Vitkuttelin työn aloituksen kanssa pitkälle iltapäivään. Mutta ei auttanut - eivät ne roinat sieltä itsestään kävelleet. Pakko mikä pakko - ja yhtään en valehtele, jos sanon, että ei ihan tunnissa valmista tullut.

Maanantaina aloitin työt. Viidessä viikossa oli työpöydälleni ehtinyt kasvaa ihan kiitettävän kokoinen paperivuori - ja alkuviikko onkin mennyt sitä ja sähköposteja selvitellessä. Vuori valloitettu ja sähköpostit selvitetty! 

Maanantaina palaillessani töistä kotiin kyselin naapurinrouvalta pihalla, että minnekäs asti ne puhdistajat ovat taloyhtiössämme ehtineet - me kun asumme talon päätyhuoneistossa ja katumme päässä, niin yleensä olemme aina viimeisiä. Naapurinrouva totesi, että ne työthän alkavat vasta keskiviikkona. Just! Ehkä olisi se paperi kannattanut lukea eikä luottaa muistiinsa;)  No, onpahan nyt huusholli sitten normaalia sekaisempi useammankin päivän. Ne vaatehuoneen kamat kun rohmottavat alakerran olohuoneessa ja täyttävät siitä melkein puolet;)

Etsi sieltä keoista sitten työvaatteet! Ja kun säätkin muuttuivat tällaisiksi sadekeleiksi, niin olisi ollut kiva löytää vähän muitakin kuin hihattomia paitoja ja mekkoja. No, löytyihän sieltä jotain, mutta auta armias, kun joskus saan aikaiseksi ne röykkiöt tuolta takaisin vaatehuoneeseen järjestettyä. Saattaa nimittäin kestää - stressihän siitä tulee;)

Niinkuin tulee siitäkin, että poika syyskuussa muuttaa. Siihen vaaleanpunaiseen taloon, jossa sijaitsevaa yksiötä on Isäntä pitkin kesää rempannut. Remontti alkaa olla nyt valmis - asunto odottaa vielä siivousta ja pientä viilausta. Ja siivousta ei aloiteta ennen kuin nuori herra palailee reissuiltaan ensi sunnuntaina. Saa nimittäin itse olla auttelemassa!

Sunnuntaina  kävi taiteilijatyttäreni maalaamassa veljensä tulevaan kotiin kotipuun. Veljensä avustuksella.

Tästä lähdettiin aikoinaan:


Asunnon värimaailma oli lievästi sanoen mojova. Kaksi seinää oli maalattu tuollaisiksi oranssinkukertaviksi!
Myös tuo keittokomeroon/keittiöön johtava seinä, joka tuossa kuvassa on jo saanut pohjamaalin.

Kaikki muut seinät tuota keittiöön johtavaa seinää lukuunottamatta maalattiin valkoisiksi, samoin parvi. Kyökkiin johtava seinä maalattiin harmaalla - ja sitäkin sävyä jouduttiin sekoituttamaan toiseenkin kertaan, kun ei kerralla tullut oikeaa sävyä.

Kylppärillehän ei tarvinnut tehdä mitään, sillä asunnossa oli vuosi sitten tehty putkiremontti, jolloin koko kylppäri oli uusittu. Samoin keittiössä oli hanat ja kaakelit uusittu. Kaapit olivat aika kamalassa kunnossa, mutta niistäkin selvittiin maalaamalla ne valkoisiksi ja vaihtamalla vetimet. Tasot uusittiin.

Lattia laitettiin harmaalla laminaatilla - kun sitä puulattiaa ei löytynyt tuolta muovimaton alta kuin puolikkaasta huoneesta - osa oli vaneria.

Poikamme on aina rakastanut puita ja oksia - ja hän sai ajatuksen, että hän haluaa tuolle harmaalle seinälle puun. Kotipuun.

Ja tällainen siitä sitten tuli:


Tuonne puun suojiin lapseni sitten syyskuussa majansa rakentaa. Ja Ladylle se saattaa olla aika kova paikka. Jottas tiedätte, jos täällä blogissa alkaa kyynelvirtoja tulvia;)

Niitä kyynelvirtoja odotellessa yritetään selvitä noista ulkona vaanivista sadevirroista - tai sitten otetaan niistä kaikki irti, pistetään kumpparit jalkaan ja hypitään lätäköissä, annetaan sadepisaroiden kihartaa hiukset, tuulen tuivertaa, nostetaan kasvot kohti taivasta ja annetaan pisaroiden huuhtoa kaikki huolet mennessään.

Huoletonta loppuviikkoa kaikille!



SHARE:

perjantai 9. elokuuta 2013

Vanha nainen hunningolla

Viime torstaina lähdimme Isännän kanssa miniristeilylle Viking Gracella. Matkan olimme jo varanneet hyvissä ajoin, sillä laivalla esiintyi Ladyn kaikkein suurin fanitusartisti Ari Koivunen. Lisäksi matkaan oli lähdössä oiva joukko ystäviä.

Itse laivaa en aio esitellä - siitä on monessa blogissa hienoja kuvia ja moni on jo sillä itsekin vieraillut. Niin mekin jo talvella, jolloin kerroin siitä täällä.

Laiva lähti illalla ja tällä kertaa emme edes harkinneet laivan buffetia - niissä tulee  syötyä itsensä ähkyyn ja minä en pääse juurikaan kala- ja salaattipöytää pitemmälle - lämpimät ruuat jäävät koskematta. Ruokailimme Sweet & Salty -ravintolassa - ja runsauden pulaa oli sielläkin ruokia valitessa. Salaattipöytä oli tarpeeksi kattava ja lämpimät ruuat maittavia. Ja ähkyynhän sitä valitettavasti sieltäkin itsensä sai;)

Käväisimme katsastamassa Tax Freen tarjonnan ja istuskelimme iltaa ystävien kanssa Club Voguessa odottelemassa keikan alkua. 

Tällä kertaa Mr. Voice esiintyi Jägermaestro cover-bändin solistina ja odotettavissa oli rock´n rollia. Ja sitähän saatiin.


Kun illan settilistalla oli Perfect Strangers, Don´t Try To Break Me, Highway To Hell, Rock N Roll, Smoke On The Water, Angel, Living On A Prayer ym., niin onkos se mikään ihme, jos Ladylla olisivat sukat pyörineet jalassa jos ne niissä olisivat olleet - nyt olivat jalat ilmassa koko keikan ajan ja pitkään vielä sen jälkeenkin - taisi Lady olla vähän vanha nainen hunningolla;)
Mutta kyllä tuli tanssittua! Ei tuntuneet kolotukset missään.

Jägermaestro jatkoi vielä solistinaan Pekka Heino - hyvä oli hänkin. Ja vielä kun illan viimeisessä kipaleessa lavalle asteli bonuksena Mr. Voice, tunsi kyllä saaneensa energiaa vaikka muille jakaa.

Seuraava päivä kuluikin pääasiassa laivan kannella - mitä nyt välillä käytiin ruokailemassa. Aivan mahtava sää: meri peilityyni ja aurinko porotti täydeltä laidalta. Ja vaikka luulinkin istuvani varjossa, huomasin kotona polttaneeni toisen puolen kaulastani, auts.

Yllätykseksemme saimme vielä nauttia ennen laivan satamaan saapumista toisestakin keikasta. Hieman lyhyempi kuin edellisiltainen, mutta kelpasi;)

Tässäpä maistiaisia - ja ei, Ladya eikä Isäntää ei näissä videoissa näy;)

Rock N Roll (Led Zeppelin cover)


Smoke On The Water - bossanova -versio;)  (Deep Purple cover)


Kaiken kaikkiaan hieno reissu: mahtavaa musiikkia, ihania ystäviä, suotuisat merituulet, kaunis saaristo, itse laiva, josta eräs ystäväni totesi: täällä on tilaa hengittää, vaikka laiva olikin loppuunmyyty.

Tänään on virallisesti viimeinen lomapäiväni. Ja vielä viikonloppu. Sitten arki. Mutta kyllä loma latasi akkuja sen verran, että vähän aikaa jaksaa!

Ihanaa elokuista viikonloppua kaikille meille!
SHARE:

torstai 8. elokuuta 2013

Kattia kanssa, kissan viikset - haastetta ja tunnustusta

Lomapäivät alkavat olla vähissä - ensi viikolla alkaa taas arkinen aherrus. Olen koettanut tunnustella, miltä tuntuu. Ei nyt ihan ahdistakaan, mutta olisinhan minä muutaman lököilypäivän lisääkin huolinut. Ei vaan ole sitä lottovoittoa tullut, joten sitä voita leivän päälle on pakko lähteä ansaitsemaan. Suuri etu työhönpaluun helpottamiseen on kyllä sillä, että tykkään työstäni ihan oikeasti.

Mutta vielä lomaillaan. Ja kesäkin jatkuu. Ja moni niistä, joiden lomat ovat jo päättyneet, on hylännyt kesäkissansa. Tätä ikävääkin ikävämpää laittomuutta vastaan on Naukulan kerho -blogin väki lähtenyt taistoon kissanviiksihaasteella. 

Eilen Kaarinassa satoi kunnolla ja ukkosherrakin näytti mahtinsa. Viiru-kissamme luikki piiloon tuulikaapin pimeimpään nurkkaan ja nukkui siellä kissanunta koko päivän. Ajattelin niitä monia pieniä kissaparkoja, jotka joutuivat rajua säätä pakoilemaan tuolla ulkona. Ja kunhan viileämmät kelit tulevat eikä metsästettävääkään löydy, on kissaparkojen kohtalo karmea. 

Halusimme Viirun kanssa osallistua tähän haasteeseen - vaikka Viiru selvästi oli sitä mieltä, että tänäänkin olisi ehtinyt, sillä kuvattavaksi hän ei eilen suostunut. Kattia kanssa - kuvat onkin napsittu tuolta pimeästä tuulikaapista. Pimeästä siksi, että lamppu on palanut eikä laiska Lady ole saanut sitä vaihdettua;)

Näytä mulle viiksesi - tässä Viirun viikset:


Hieman ovat jo lyhyiksi ja harmaiksi käyneet meidän ukkelimme viikset - hyvin silti hommansa hoitavat.
Jos sinulla on kisuli ja haluat osanotollasi tuomita kesäkissojen oton ja hylkäämisen, osallistu haasteeseen! Haasteeseen ovat tervetulleita osallistumaan  muutkin viiksekkäät kuin kissat.

Vaikka tänään onkin satanut ja ukkostanut, ei ilma ole raikastunut yhtään. Tämä sää kyllä syö tällaista vanhaa Ladya. Mitään ei jaksa tehdä. Olen vain loikoillut sohvalla ja lueskellut - ja torkahdellut vähän väliä. Toivottavasti huomenna raikastuu!

Olimme viime viikolla laivareissulla, josta vielä postailen tuonnempana. Ennen reissua olin saanut seuraavan tunnustuksen 
Häivähdys purppuraa -blogin AnnaS:ltä.


Häivähdys purppura -blogi on valokuvablogi, joka keskittyy lähinnä sisustus- ja puutarhajuttuihin - lifestyleblogi näillä mausteilla. Ja kuvat saavat huokailemaan. Voi kun joskus kykenisi tuollaisia kuvia ottamaan! Käykääpä kurkkimassa.
 Myös Häivähdys purppuraa -blogin Robert ja Minikissa ottivat osaa tuohon viiksihaasteeseen.

Kiitos AnnaS - tunnustus oli mieluinen yllätys. 
Tunnustus kuuluu jakaa viidelle blogille, joista tykkää. Ja tässäpä sitten taas tämä valinnan vaikeus - minulla kun noita suosikkiblogeja on aika paljon enemmän. Mutta jotta tunnustus jatkaisi matkaansa, laitan sen seuraaville hyvinkin erilaisille blogeille:

Uutistoimisto Anselmi - kuvittaja/graafikko Anna elelee musamiehen, 2 karvattoman kissan ja 
karvallisen koiran kanssa. Annan omia töitä, valokuvia, elämää.
Alppihovissa - Anna sisustaa ja kertoo elämästä upein valokuvin - ja sanoin - usein runoin höystettynä.
Bohemian Chic LifeStyle - Sissi kertoilee suomalaisen kotirouvan elämästä Berliinissä. Arjen haasteita, ruokaa, sisustusta, perhe-elämää, muotiakin.
Joukolatar - Heidi rakastaa miestään, ystäviään, äitiään, mökkiään, Helsinkiä, kotiaan, sistustamista, matkustelua, brunsseja, ravintoloita, cavaa, liikuntaa, kulttuuria, kaikkea uutta.
Sara.S - Sara aikuinen nainen with style - blogissa siis tyyliä isolla T:llä, muotia, kosmetiikkaa, sisustustakin.

Ja vielä - tervetuloa uudet lukijat. Olette jokainen minulle tärkeitä ja ainutlaatuisia. Ja joka kerran ihmettelen suuresti, että näitä minun sepustuksiani jaksatte seurailla. Lady kiittää ja kumartaa - sillä niiaukseen Lady ei taivu kuin Luojansa edessä ehtoolliselta poistuessaan;)

Kiitos myös teille, jotka olette Facebookissa tykänneet sivustani ja sinne kommentteja jättäneet. Jatkossa aion olla tuon FB -sivuni kanssa hieman aktiivisempi - Instagramista en mene vannomaan, mutta yritän opetella - vaikka en aiokaan koko elämääni sinne levitellä;)

Upeaa loppuviikkoa meille kaikille!
Nautitaan niin sateesta kuin lämmöstäkin ja elokuun ihanista, pimenevistä illoista!





SHARE:

torstai 1. elokuuta 2013

Vilna yllätti - jalkojen rakot eivät...

Teimme Isännän kanssa muutaman päivän pikavisiitin Vilnaan, Liettuan pääkaupunkiin. Lensimme Air Balticilla Turusta Riikaan, josta sitten jatkoimme Vilnaan. Matkat vaihtoineen kestivät vähän yli 3 tuntia. Olemme muutaman kerran aiemminkin lentäneet Riikan kautta, esimerkiksi Lontooseen - kun lähtö on Turusta, säästää paljon aikaa, kun ei täältä tarvitse Helsinkiin lähteä. Ja säästää myös rahaa, sillä Air Balticilla on melkoisen edulliset hinnat. 

Vilnassa majoituimme Radisson Blu Astorija -hotelliin - hotelli sijaitsee todella hyvällä paikalla Vanhassakaupungissa. Kelpo hotelli, siisti, palvelualtis henkilökunta ja erikseen on kehuttava aamiaista - runsas ja kaikki, mitä maistoin, oli hyvää. Ja maistoin aika paljon;)


Hotellia vastapäätä sijaitsi Pyhän Kasimirin kirkko - yksi monista kirkkorakennuksista Vanhassakaupungissa. 


Lady matkalla hotellille - ja se pilkahtaakin tuolla taustalla - onneksi, sillä tässä vaiheessa yleensä jalat olivat jo sellaisessa kunnossa, että tuntui, ettei yhtäkään askelta enää oteta. Rakkolaastarit olivat tarpeen!


Sillä sitä Vilnassa tuli tehtyä - käveltyä. Sehän se on kaupunkilomien viehätys, että niillä näkee paljon ihan jalkapatikassa. Niin Vilnassakin - Vanha kaupunki ja osa uuttakin puolta tuli nähtyä ihan apostolin kyydillä. 

Ja paljon tuli nähtyäkin - etupäässä vanhaa, mutta jotain uuttakin. Keskityimme matkalla katselemiseen ja kokemiseen, ostosmatkalla emme olleet, vaikka yhdestä päivästä lohkaisimme osan käydessämme taksilla kaupungin laitamilla olevissa kauppakeskuksissa, Akropoliksessa ja Europassa - tyypillisiä, eurooppalaisia kauppakeskuksia. Suomeen verrattuna luksusmerkkejä oli enemmän, Prada ym.  Kaupungissa luksusmerkkiliikkeet sijaitsivat ihan hotellimme vieressä. 

Nahkatuotteet Vilnassa ovat edullisia - itse ostin Vanhasta kaupungista yhdet kengät. Useammatkin olisivat varmaan mukaan lähteneet, jos jalat olisivat kestäneet sovittamista. Isäntä sentään löysi itselleen Mark & Spenceriltä shortsit ja paidan.

Vailla elintaso Liettuassa on vielä kaukana Suomen tasosta, löytyy sieltä huomattavasti enemmän luksusmerkkien liikkeitä kuin meiltä - ilmeisesti kasvava turistimäärä - etenkin Venäjältä, mutta myös USA:sta, Japanista ja Euroopasta - houkuttelee niitä sinne.

Suomalaisia tuotemerkkejä tuli vastaan myös muutama, ainakin Seppälä, Finlayson, Neste Oil, Tiimari, Prisma ja tietenkin Hesburger:)


Meidät Vilna yllätti iloisesti - siellä oli paljon enemmän nähtävää kuin olimme osanneet kuvitella. Läheskään kaikkea emme  ehtineet nähdä - eniten jäi harmittamaan se, että Kansanmurhan uhrien museo eli KGB-museo oli kiinni juuri silloin, kun viimeisenä aamupäivänä sinne helteessä kävelimme.

Sää oli koko matkan helteinen: 25-29 astetta. Mutta pysähdyksiä tarpeeksi usein niin kyllä siitäkin selvisi;)

Ruoka Vilnassa on ihan kelvollista - liettualainen perinneruoka on toki rasvaista ja täyttävää, mutta salaatteja ja kevyempiä vaihtoehtoja löytyi, samoin etnisiä ja kansainvälisiä ravintoloita. Kuvassa mm. zeppeliinit, liettualainen perunaruoka, johon Isäntä sortui - ja Ladyn yleisin taukojuoma, cappuccino - joskaan ihan joka kerta ei juustokakun kera;)

Kuvat, vaikkakin kännykkäkameroilla otetut, kertovat enemmän kuin sanat:

 Vilnan tuomiokirkko





  Bloggari-Lady kuvaamassa - vaikkakin kännykkäkameralla;)














Aamunkoiton portti



Gediminisarin torni


Kolmen ristin kukkula

Vilna on kaunis kaupunki, erittäin siisti - siistimpää kuin Suomessa - ihmiset olivat ystävällisiä, palvelu pelasi, englannilla (ja saksalla) pärjää vallan mainiosti. Jos pidät Tallinnasta, Bratislavasta, Krakovasta tai Gdanskista, pidät Vilnastakin. Uskallanpa suositella.

Pari yötä on nyt nukuttu kotona ja tänään lähdemme Isännän kanssa taas - nyt tosin enää miniristeilylle Viking Gracella - luvassa ystävien tapaamista kera musiikin. 

Isännän loma päättyy viikonloppuna, minä jatkan vielä viikon. Pitempäänkin jatkaisin, mutta se lottovoitto odottaa vielä tuloaan;)

Tervetuloa uudet lukijat - olette suuri ilahtumisen ja ihmetyksen aihe. Samoin kaikki muutkin, jotka jaksatte näitä jaarituksiani lueskella. 

Pahoittelen, että en ole pystynyt blogejanne kommentoimaan, mutta näillä nakkisormilla kosketusnäyttökännykän näpyttely ei vain matkoilla onnistu. Lukemassa olen toki käynyt reissussakin. Mitä nyt kuhertelulta jäi aikaa. Mököä ei tällä matkalla mukana ollut;)

Aurinkoista elokuun viikonloppua kaikille!
Se on vielä kesä!



SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig