On helmikuun viimeinen päivä ja aika muistella, miten se sujui.
Vaikka elämää pääosin vielä kasvohalvauksen takia verkkaisemmalla tahdilla elänkin,
on taaksepäin katsoessa kiva kuitenkin huomata, että kaikenlaista helmikuuhun sittenkin mahtui.
Säät vaihtelivat pakkasesta suojakeleihin, tuli lunta ja välillä satoi vettä.
Aurinkokin näyttäytyi muutaman kerran.
Silti - oli säät mitkä tahansa, ei minulla vielä asiaa ulkoilemaan ollut, sillä halvaantuneen
kasvonpuoliskon silmä ei kestä pakkasta, sadetta eikä viimaa.
Joten lähinnä sisätiloissa luonnon ihmeitä vain ihastelin.
Helmikuun alkupuoliskolla aloitin myös Ekopaaston, jonka lupauksiin sisältyy
hiljentyminen ja mietiskely - niille on ollut kerrankin aikaa, sillä tuo silmä ei edelleenkään
kestä nettisurffailuja eikä pahemmin kirjoitteluakaan.
Joten hiljaista on myös täällä blogissa ja blogistaniassa ollut.
Ekopaasto on sujunut hyvin, vaikka pakko on myöntää. että tiukkaa on tehnyt makean välttely
ja melkoisen uusavuttomaksikin olen itseni välillä tuntenut, kun olen yrittänyt loihtia syötävää,
johon ei lihaa tarvita. Siis sellaista ruokaa, joka kelpaisi myös meidän isännälle;)
Paastohan jatkuu vielä pääsiäiseen saakka ja kerron kyllä sitten tarkemmin, miten on lupaukset pidetty;)
Helmikuussa lähdin myös ihmisten ilmoille, kun pääsin mukaan Rakenna & Sisusta -messuille haistelemaan
sisustuksen uusia tuulia ja kattaustrendejä sekä oppimaan sisustuskuvan stailausta.
Tuona messupäivänä oli myös syntymäpäiväni.
Ensi vuonna tähän aikaan, jos Luoja elinpäiviä suo ja jos blogini vielä on pystyssä, ei tuo esittelytekstini
enää olekaan muotoa "50+ virkanainen..." - vaan siihen on keksittävä jotain muuta.
Syntymäpäiviäni emme tänä vuonna suuremmin juhlineet mutta pienesti kuitenkin.
Aina kun on pieninkin aihe juhlaan, on syytä se skumppapullo avata
- ja näillä ikävuosilla etenkin!
Ikävuosia kertyy - ja vaikka tämä viimeinen vuosi on tuonut mukanaan monia vastoinkäymisiä,
luopumisia ja vaivoja, olen edelleenkin niiden sanojen takana,
Suu ei taivu hymyyn kasvohalvauksen takia, mutta First Lady on aina First Lady;)
Ei tämä halvaus minua lannista - eikä pysäytä elämää.
Syntymäpäivän iltana oli helppo kirjata tämän vuoden kiitosvihkooni monta kiitoksen aihetta.
Kuun puolessa välissä aloitin myös työt pitkän sairasloman jälkeen.
Halusin jo töihin ja koska suurin osa työkavereistanikin oli minut nähnyt silloin, kun halvaus
oli pahimmillaan, ei ollut kynnystä näyttää irvistelevää naamaani heille.
Sillä irvistyshän minun hymyni vielä on - mutta huomattavasti lievempi irvistys kuin vielä tammikuussa;)
Hieman jännitin sitä, miten silmä kestää työnteon - tietokoneruutu ja kirjoitettu
teksti kun kuitenkin ovat työhöni kuuluvia pakkoja.
Ja onhan se kestänyt - jotenkin.
Kyllä silmää on särkenyt, se vuotaa ja välillä kaikki teksti näkyy kahtena, kun silmä rasittuu.
Mutta onneksi pystyn aika hyvin pitämään taukoja - ja onneksi on ollut myös kokouksia
ja kehittämispäiviä, jolloin tietokoneruutua ei ole tarvinnut tuijottaa.
Ja kun pystyn vielä pääsiäiseen saakka rästilomillani lyhentämään joitakin työviikkojani,
niin uskoisin työteonkin tästä tehostuvan.
Sillä uskon myös tämän silmäni tästä vielä vetreytyvän.
Nimittäin saan sen jo kiinni - se ei vielä itsestään räpsy ja öisin joudun sen peittämään,
mutta kiinni se menee jo ilman, että sitä sormin pitäisi pakottaa.
Kuun alussa olin myös yhden päivän hoitamassa tuota yläkuvan pientä kissanpoikasta.
Tyttäreni sai vihdoin kisulinsa viime kuun lopussa ja tämä pieni karvapehko on jo ehtinyt olla
ensimmäisessä leikkauksessaankin.
Sisupussilta oli osa suolesta vetäytynyt sisäänpäin ja sen suoristaminen vaati leikkauksen.
Ja minä olin sitten yhden päivän hoitamassa häntä tyttären ollessa töissä.
Eipä olisi huomannut menosta, että leikkauksesta oli vain pari päivää - vauhtia piisasi ihan riittämiin
ja pari kertaa kisuli onnistui luikertelemaan irti kaulassaan olevasta suojatötteröstäkin.
Sen verran vilkas on tämä veijari, että tytär joutui vaihtamaan tötterön suojapukuun;)
No, nyt on jo tikitkin poistettu ja haava parantunut hyvin.
Rokotuskin on saatu, joten saimme tämän vaihtiveikon jo ensimmäiselle vierailulle myös tänne kotiimmekin.
.
Viime viikonlopun tytär ja Miku-kissa (Mikaela on virallinen nimi, mutta Mikuksi sitä kutsutaan) olivat ilonamme.
Etukäteen siivosimme isännän kanssa kaikki kodin kukat yhteen huoneeseen piiloon ja yritimme muistella,
mitä kaikkea pitää piilotella ja siirtää kaappeihin ja laatikoihin.
Ja voi sitä menoa ja melskettä, mitä yksi pikku kisuli pystyy aikaansaamaan!
Huushollia mentiin ristiin rastiin ja portaita ravattiin ylös ja alas.
Välillä nukahdettiin ja kerättiin voimia.
Itse kukin;)
Eilen illalla, kun tytär ja kisuli lähtivät omaan kotiinsa, totesimme isännän kanssa, että pulassa olemme ensi kesänä,
kun tytär, kisu ja chinchillat muuttavat meille muutamaksi kuukaudeksi tyttären asunnon putkiremonttia pakoon.
Pulassa olemme viimeistään silloin, kun he muuttavat täältä sitten takaisin omaan kotiinsa.
Kun nyt jo jäi ikätä tuota karvapehkoa, niin miten sekaisin mahdamme ensi kesän jälkeen ollakaan;)
No - siihen on vielä aikaa ja sitä ennen ehdimme olla Mikun hoitajina vielä moneen kertaan.
Ja rakastua aina vain enemmän.
Sillä vaikka kuinka päätin, että en anna itseni mennä sekaisin,
niin kyllä sen päätöksen olen saanut heittää jo nyt romukoppaan.
Olen ihan totaalisen in-love:)
Ja jos vanha höperö lady voi sanoa, että rakastui helmikuussa,
niin eikös se silloin ollut jo aikamoinen kuukausi!
Kiitos helmikuu - hyvä ja antoisa olit!
Millainen oli sinun helmikuusi?
Piditkö hiihtolomaa?
Hyvää helmikuun viimeistä päivää kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
