torstai 28. tammikuuta 2016

Hemmottelua bloggaajien kauneuspäivässä

Sain taannoin sähköpostiini kutsun Turussa järjestettävään bloggaajien kauneuspäivään.
Päivän järjestivät turkulaiset Hiusmuotoilua Tunteella  -parturi-kampaamo ja For You -kynsisalonki
  ja päivän aikana oli mahdollisuus kokeilla  heidän palveluitaan mm. värejä ja leikkauksia,
 meikkauksia, sokerointeja, ripsipidennyksiä, intialaista päähierontaa öljyllä ja puhdistusta savella
 ja merilevällä,rakennekynsiä ja kestolakkauksia.

Ilahduin todella paljon tästä kutsusta, sillä olin kipeästi parturin tarpeessa - 
hiukset olivat kasvaneet reippaasti mallistaan ja rehottivat jos mihinkin suuntaan.
Olin nimittäin varannut tammikuun alkuun ajan parturille mutta peruin sen, sillä ajattelin,
 että en leikkauta hiuspehkoani vielä, jos vaikka en toivukaan tästä viime vuoden lopussa
 riesakseni  annetusta kasvohalvauksesta ja joudun leikkauttamaan hiuksiin
 jonkin visuaalisesti hämäävän mallin tai kasvattamaan ne pitkiksi, 
jotta ne peittäisivät kasvot.

Ja jo muutaman päivän päästä tuosta ajanperumisesta kaduin,
 sillä ylipitkiksi kasvaneita hiuksiani en saanut mihinkään siedettävään tolkkuun.

Olin jo vastaamassa kutsuun myöntävästi, kun todellisuus iski vastaan.
Enhän pystyisi minkäänlaista postausta tekemään ilman siedettäviä kuvia
 - ja minun kasvoni eivät todellakaan ole siinä kunnossa, että niitä voisi täällä blogissa esitellä.
Joten laitoin kutsun lähettäneelle Riikalle viestin, jossa kerroin tilanteestani ja etten voisi osallistua.
Ja Riika laittoi takaisin viestin, että "otetaan ne kuvat sitten takaa tai sivusta päin".

Jos tuollaisen tarjouksen saa, eihän siihen voi vastata kuin myöntävästi!

For You kynsisalonki

Minun hemmottelupäiväni alkoi For You -kynsistudiossa, josta olin valinnut testattavakseni kestolakkauksen.
Kestolakkauksen sen tähden, että ripsipidennyksiä en voinut edes harkita tämän toisen silmäni takia,
sillä joudun sen edelleenkin peittämään öisin ja siinähän olisivat uudet ripset olleet sikin sokin  ja irronneet
  - lisäksi pelkäsin sitä, että niistä ripsistä olisi irronnut jotain tuohon silmään,
 sillä joudun siihen tippoja laittamaan vähän väliä.

Rakennekynsiä en myöskään halunnut, sillä pidän kynsiäni tällä hetkellä lyhyinä,
 etten vahingossa raapisi silmiäni.

For You on perheyritys, jonka omistavat äti ja tytär, Hanna ja Ida Sokajärvi ja Hanna kuvaili yritystä näin:
"Kauneusalonki For You palvelee sinua, kun haluat kauniit kädet ja upeat kynnet, pirteän ilmeen
 ja kauniin katseen juuri sinulle sopivin ripsin, hehkuvan ihon tai ammattitaitoisen meikin juhlaan ja arkeen! 
Palveluvalikoimaamme kuuluvat kädet ja kynnet, ripset, kasvohoidot, jalkahoidot
 ja varpaiden kaunistukset,  sokeroinnit, hieronnat ja meikkaukset. " 
Kanssamme olet mukana tekemässä maailmaa pikkuisen paremmaksi joka päivä,
 sillä käytämme hyvän kierrättämiseen pienen summan jokaisesta palvelusta!"

For You järjestää myös  Personal Training ja On-Line  -opetusta rakennekynsien
 ja ripsien pidennyksen tekemiseen.

For You:lla on vastaanottotilat sekä Turussa että Helsingissä ja sen ammattitaitoinen tiimi on
 tehnyt esim. rakennekynnet  Jutta ja huikeat häädieetit -ohjelman morsiamille.

For You sijaitsee aivan Turun keskustassa Yliopistonkadulla ja kun sinne astelin, 
sain niin ystävällisen vastaanoton, että itku meinasi tulla.
Ihana ja lämminhenkinen tunnelma sekä sisustuksessa että henkilökunnassa
 sai olon  tuntumaan heti tervetulleelta ja kotoisalta.

Minun kestolaukkaukseni teki Hanna ja tämän upean ladyn kanssa rupatellessa aika riensi kuin siivillä.

kynsien kestovärimalleja

Toivoin hillittyjä kynsiä - nudea ja valkoista. Sellaista huomaamatonta;)
 Tarjolla olisi ollut vaikka mitä herkkuvärejä - upeat punaiset eivät valitettavasti näy tuossa kuvassa
 ja punaisen rakastaja pystyi vain huokailemaan.
Päädyin kuitenkin tuossa kuvassa ylimpänä näkyvään nudeen - sen sävyisiä kynsilakkoja useimmiten käytän.

En ole koskaan laitattanut kynsiäni ammattilaisella ja voin vain ihailla Hannan tarkkaa kättä ja silmää,
 kun hän vielä taiteili valkoisia koukeroita tuon nuden päälle.

Lakkauksen lisäksi sain vielä käsilleni ihanan, ruusuntuoksuisen parafiinihoidon.
Sen jälkeen käteni tuntuivat yhtä pehmeiltä kuin se kuuluisa vauvanpeppu ja kuivat kynsinauhanikin olivat hoidetut.

nude ja valkea kestokynsilakkaus

Tuollaiset kynnet sain - ja tykkään niistä hurjasti. Ne ovat ihan minun näköiseni.
Ja yllätys, yllätys - hamuavat heti tarjolla ollutta suklaata;)

Olisin myös saanut kasvoilleni meikkauksen, mutta kun kotoa lähtiessä olin jo ehtinyt sutia kasvoilleni
 jonkinlaisen sotanaamion,  sovimme meikkaajani Kiia-Marian kanssa, että hän vain korjailisi sitä.
En ole meikannut moneen monituiseen viikkoon ja kun kotona olin yrittänyt töhriä jotain naamaani
 ja silmiini,  oli tulos aika kauhea. Kun muutenkaan ole mikään meikkimestari, 
en saanut noita eriparia olevia silmiäni meikattua samanlaisiksi. 
Toinen silmähän on halvauksen takia "laskeutunut" eli kun otsalihakset eivät toimi,
 laskeutuu kulmakarvakin ja silmäluomi.

Kiia-Maria tarttui pensseleihinsä ja laittoi luomiväripaleteistaan sävyjä vähän sinne ja tänne
- ja en ymmärrä vieläkään,  mitä taikoja hän teki, sillä hänen taiturointinsa jäljiltä silmät 
näyttivät olevan samassa tasossa ja samanlaiset!

Olisikohan syytä vielä vanhoilla päivillään mennä meikkausopastukseen;)

Hyvillä mielin ja silmät säihkyen riensinkin sitten seuraavaan hemmottelupaikkaan
 eli Hiusmuotoilua Tunteella -parturi-kampaamoon Eerikinkadulle.

Vastaanotto siellä oli myös lämmin ja ystävällinen henkilökunta huuteli kesken töidensä tervetulotoivotuksiaan.

Hiusmuotoilua Tunteella vastaanottotilat

Riika oli viestissään kertonut yrityksessä näin:
 "Olemme Hiusmuotoilua Tunteella, parturikampaajien kärkikaartia suoraan Suomen Turusta.
Meitä on yli 10 henkinen tiimi, joka kouluttautuu tiuhaa tahtia, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. 
Olemme silti ehkä hitusen erilaisempi parturi-kampaamo, teemme tunteella kaiken mihin lähdemme. 
Rakastamme työtämme ja erilaista tekemistä, siksi on ihanaa järjestää välillä erilaisia työpäiviä.
 Viime vuoden suurin projekti oli Pop Up-kampaamo Ruis Rockissa, tässä kuussa matkustamme Helsinkiin,
 kaapelitehtaalle tekemään näytöksen Love Me do-tapahtumaan."

Kahvikupposen kanssa istahdin peilin eteen ja minun hiusteni kuosiin laittajaksi valittu Katriina kyseli toiveitani.
Ja toiveeni oli taaskin hillittyä - polkkamalli ja valaisevia ja raikastavia raitoja.

Olen jo pitkään välttänyt hiuksissani koko hiuspehkon värjäystä - inhoan juurikasvua.
Välillä olen laitattanut raitoja, sillä etenkin talvisaikaan hiukseni näyttävät sameilta.
Ja nyt oli viimeisistä raidoistakin jo useampi vuosi eli hiukset olivat omassa värissään.

lady hiustenvärjäyksessä

Ja vaikka olenkin luvannut, että kasvokuvia ette täällä tämän halvaukseni aikaan tule näkemään, rikon nyt lupaukseni.
 Tuossa kuvassa näkyvät nuo Kiia-Marian taikomat silmät - muttei väärinpäin oleva suuvärkki;)

Sovimme, että Katriina laittaa ensin hiuksiini vaalentavia raitoja.
 Raitoja laitettiin enemmän kehystämään kasvoja ja annettiin takahiuksissa hiusten oman sävyn näkyä.

Raitojen lisäksi sävytettiin hiukset viileällä ja kun Katriina vielä pesupaikalla hieroi pääni,
 oli olo aika autuaallinen. Vähällä oli, etten olisi nukahtanut
 - ei voi kuin todeta, että Katriinalla on Magic Fingers;)

Pesun jälkeen Katriina teki tarkkaa työtä ja leikkasi hiukseni. 
Vaikka voisi kuvitella, että polkkatukan leikkaaminen on helppoa, ei se sitä todellakaan ole.
Etenkin, kun hiuksissa on hieman luonnonkiharaa, pyörteitä siellä täällä ja ne ovat paksut.
Minun hiuksiani joutuu ohentamaan ja paljon - ja siinäkin vaaditaan ammattitaitoa.

hiusten leikkuu, hiukset

Katriina osasi ottaa huomioon hiusteni erikoispiirteet ja kerrankin olin tyytyväinen lopputulokseen.
Sekä leikkuu että väri olivat mieleeni.
Samoin se, miten Katriina viimeisteli hiukset - nyt ei tarvinnut heti kotiin tultua
 pestä hiuksia ja laittaa uudelleen.
Sekin on tullut koettua useammankin kerran;)

hiusten leikkuu, hiukset

Kuten huomaatte, on ero entiseen melkoinen.
 Valitettavasti kuvat on otettu keinovalossa ja vain takaa ja sivulta
 - ette näe, miten kauniisti kasvoja kehystävät hiukset valaisevat niitä.

Ja hiusten kiilto on upea! En voisi tyytyväisempi uuteen tukkaani olla.

Kauneuspäivän päätteeksi sain vielä lähtiessäni yllätyksen: Kukka Fiori  oli halunnut myös osallistua
 hemmottelupäivään ja sain mukaani ihanan kukkakimpun.

Kukka Fiori on täyden palvelun kaukkakauppa Turun Stockmannin alakerrassa ja sieltä saa kukat sekä kotiin
 että vaikkapa yritystilaisuuksiin. Samoin kauniisti sidotut hää-, hautajais- ja muistamiskukkakimput.
 Se kuuluu myös Interfloraan, joten kukat saa tilattua ja toimitettua kätevästi melkeinpä minnepäin maailmaa tahansa.

valkoiset jaloleinikit

Täällä kotona se muistuttaa minua suloisesti kivasta päivästä.

- tällainen hemmottelupäivä oli minulle todella mieluinen ja mieleenpainuva ja antoi iloa ja elämyksiä,
 jotka ovat todella arvokkaita nyt, kun täällä kotona yritän toipua.

Kauneuspäivän järjestävät halusivat myös ilahduttaa teitä lukijoitani:
 mainitsemalla blogini nimen kassalla,  saatte seuraavat  seuraavat edut:

Hiusmuotoilua Tunteella:
- väreistä ja leikkuista erikseen tai yhdessä -10% helmikuun ajan.
- Maaritin sokeroinneista -10% helmikuun ajan
- Terhin ripsipidennyksistä -10% helmikuun ajan
- ostamalla Sebastianin hoitoaineen saat shampoon eurolla (koskee hydre ja volupt -linjaa)
- ostamalla muotoilutuotteen saat toisen samanlaisen eurolla (koskee: re-shaper, trilliant, shine define,
microweb fiber, stylebrid 9, drynamic, texturizer, volupt spray-tuotteita)(niin kauan kuin tavaraa riittää)

For you:
- kaikista töistä -10% helmikuun ajan - tarjous koskee sekä Turun että Helsingin toimipisteitä.

Kukka Fiori:
-  kukista -10% helmikuun ajan

Jos sinulla on tarvetta em. palveluille tai tuotteille, kannattaa käyttää tarjoukset hyödykseen
 - uskallan suositella lämpimästä näitä yrityksiä  ja heidän upean henkilökuntansa ammattilaisia.

Mitä pidät uusista kynsistäni tai hiuksistani?
Oletko kokeillut kestokynsiä tai ripsipidennyksiä?

Itse tykkään täysillä ja nautin tästä hemmottelupäivästä todella paljon.

Minun elämänihän on tällä hetkellä paljon täällä kotona oloa, vaikka olenhan minä sentään kaupoissa
käynyt  ja ystäviäni tavannut. Olen alun alkaenkin ottanut sen periaatteen,
 etten ala itseäni piilottelemaan, vaikka ulkonäkö on nyt se mikä se on.
Laitoin henkilökohtaiselle Facebook -sivullenikin päivityksen, jossa kerroin tilanteestani
 - eipä tarvitse kenenkään ihmetellä ja olla vaivaantunut, kun tietävät jo, mitä minulle on tapahtunut. 
Ja olen tavannut myös työkaverini eräässä tilaisuudessa - onpahan kynnys töihin paluulle aikanaan
 itsellenikin helpompi, kun he ovat minut jo nähneet.

Ja tottakai kynnystä lähteä liikkeelle madaltaa sekin, että hiukset ovat nyt kohdillaan;)
Eikös se ole niin, että tukka hyvin, kaikki hyvin;)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

*Postaus tehty blogiyhteistyönä Hiusmuotoilua Tunteella, For You ja Kukka Fiori yritysten kanssa.*






SHARE:

torstai 21. tammikuuta 2016

The Sound Of Silence

Elämä mataa hiljalleen eteenpäin ja todeksi on käynyt se vanha hokema, että odottavan aika on pitkä.
Kun päivä seuraa toistaan ja minä en voi muuta tehdä kuin antaa ajan kulua, 
on se jopa tällaiselle hitaasti kiiruhtavalle ladylle nöyrtymisen paikka.
Sillä jalo kärsivällisyys ei minun luonteenpiirteisiini kuulu.

En kuulu niiden onnekkaiden joukkoon, jotka tästä riesakseni saamastani kasvohalvauksesta siinä 
kolmen viikon optimiajassa toipuvat, vaan joudun odottelemaan, mitä tuleman pitää.

Halvauksen oheen lyöttäytyi vielä mojova hermosärky ja se hidastaa elämää ennestään.
Jotain positiivistakin sentään on kerrottavana: halvaantuneen kasvonpuoliskon silmäluomi menee
 1 mm:n alemmas kuin aiemmin ja nenän ja suun seutuvilla on jo pientä liikettä.

Sairaslomalla olen toistaiseksi, sillä työnteko ei tuon silmän takia vielä suju - eikä oikein puhekaan, 
sillä kun yritän vähänkin enemmän rupatella, seuraa siitä toisenkin leuanpuoliskon särkeminen
 - ja tuo hermopinne ilmoittaa itsestään ikävällä tavalla.

Olenhan minä ennenkin täällä kotona pitempiä aikoja sairastanut, esim. toissa vuonna jalkani kanssa
mutta silloin sentään pystyin surffailemaan netissä ja lukemaan kirjoja.
Joten vaikka olen silloin tällöin esim. blogeja vilkuillutkin, en ole pystynyt pahemmin
 kommentteja kirjoittelemaan  - kun silmäluomi ei toimi ja silmään tiputellaan vähän väliä geelitippoja,
 jottei se kuivuisi,  on sillä lukeminen haasteellista.
Se, ettei 10 minuuttia kauemmin pysty lukemaan yhtäjaksoisesti, on ollut kova paikka.
Kirjoja rakastavalle vähän liiankin kova.

Onneksi pystyn sentään esim. sisustuslehtiä selailemaan vaikka ne ovatkin pikaisesti selatut.
Mutta jättävät sentään mieleen kuvia tulevista sisustushaaveista;)

Edith Södergran, runo - Helene Schjerfbeck

Ja kiitos bloggaajaystäväni, Leena Lumin, löysin jälleen lohdukseni runot.
Leena nimittäin kommentoi postaustani "Sittenkin se yksi lupaus" yhdellä lempirunoistani:

"Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille."
- Tommy Tabermann -

Kiitos, Leena - tuon runon myötä kaivelin kirjahyllystäni taas rakkaimpia runokirjojani.

Sillä runojen lukemiseen ei mene aikaa tuota 10 minuuttia kauempaa.
Niiden makustelemiseen, niiden ymmärtämiseen ja niistä elävöitymiseen taas ei riitä ikä eikä ikuisuus.
Eikä siihen elämykseen enää tarvita silmiä - paitsi välillä, kun palaan tarkistamaan, miten 
upeasti vaikkapa Edith Södergran tai Saima Harmaja elämää sanoittavat.

Monet teistäkin lukijoista tuntevat Leena Lumin kirjablogin, mutta tiesittekö, että Leenalla on myös
 toinen blogi, Lumikarpalo, jossa nautiskellaan runoilla?
Kaikki runojen ystävät, käykääpä vilkaisemassa!

Ja jos olet runojen ystävä, saatat innostua myös joskus aikoinaan erään kurssin harjoitustyönä
Facebookiin luomastani sivusta "Anna runon koskettaa".
Tuonne sivustolle on mahdollista lisäillä runoja, jotka ovat koskettaneet itseä
 ja jotka kenties saattavat antaa jotain meille muillekin.
Tuon runosivun olin itse jo miltei unohtanut kaiken muun sometuksen tiimellyksessä,
 kunnes sinne viime  syksystä lähtien yhtäkkiä alkoi silloin tällöin tipahdella uusia tykkääjiä.
Enkä ole raskinut sitä vielä poistaa, vaikken ole siihen ehtinyt juurikaan panostaa.
Annan sen nyt vielä siellä olla ja ehkä siihen vielä paneudun enemmänkin, 
jahka tuo silmäni alkaa toimia kunnolla;)

runokirjoja

Runoja voi mietiskellä hiljaisuudessa ja antaa vain hiljaisuuden puhua.
Sillä kyllä hiljaisuuskin puhuu - ja kun kaikki muu on riisuttu, sen äänen kuulee.
Minulle hiljaisuus puhuu siitä, mitä sydämessäni tunnen, mitä olen ja ajattelen 
- jos vain annan sen äänen kuulua.
Sillä matka omaan itseen ei aina ole helppo - niitä tuntoja, mitä tällä hetkellä tunnen,
ei aina ole helppo tunnustaa - ei edes itselle.
Silti - oma itsensä on hyvä aina silloin tällöin kohdata - vaikkei se niin miellyttävää olekaan.
Vain tuntemalla itsensä tummatkin puolet, voi olla itselleen armollinen. 
Ja vain itselleen armollinen voi olla sitä muillekin.

Niin kuin nyt vaikka elämälle, joka antoi riesaksi kasvohalvauksen;)

Kun hiljaisuuteen kyllästyy, antaa virtaa ja voimaa musiikki
 - siihenkään ei tarvita silmiä ja  onneksi halvaus ei sentään kuuloa vienyt.

Musiikilla on uskomaton voima - niinkuin runotkin, se voi parhaimmillaan viedä 
jonnekin muualle - sinne, missä ei särkyjä ja vaivoja ole, sinne, 
missä voi muistella, kaihota tai unelmoida.
Ja välillä voi pistää vaikka tanssiksi;)

Teille haluan antaa evääksi seuraavan kappaleen
 - video on hieno ja kannattaa katsoa, mutta toisella kuuntelukerralla voikin
 jo laittaa silmät kiinni ja antaa musiikin voiman elähdyttää;)
Hieman erilainen versio vanhasta tutusta kappaleesta, olkaapa hyvät!




Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 




SHARE:

maanantai 11. tammikuuta 2016

Sittenkin se yksi lupaus

Olen parina viime vuonna tehnyt yhden ainoan uudenvuodenlupauksen.
Lupauksen kirjata päivittäin 5 kiitosaihetta kiitosvihkoon.
Kimmokkeen kiitosvihon pitoon sain aikoinaan kuntoutuskurssilta ja ensin ajattelin, että ei onnistu.
Mutta kun aloitin, huomasin, että kyllä niitä kiitosaiheita vain riitti - milloin isompia, milloin pienempiä.
Jossain vaiheessa kirjaamiset unohtuivat vuosiksi, mutta kaksi vuotta sitten aloitin uudelleen.
Niin tein viime vuonnakin ja silloisista ajatuksista ja edellisen vuoden kiitossaldosta
 kirjoitin postauksessani "Ja mitäänhän en lupaa..."

Viime vuoden kiitosvihkoni täyttyi taas alkuvuodesta ahkerasti - ei ihan päivittäin, mutta edes viikottain.
Olen sinne kirjannut kaikenlaista ja useimmat kiitosaiheet ovat sellaisia,
 etten niitä täällä julkisesti halua paljastaa;
 ne saattavat koskea läheisten ja ystävien asioita ja ne eivät muille kuulu. 
Ja onhan tässä minunkin elämässäni asioita, joita ei täällä blogissa tule näkymään.

Minun kiitosaiheeni ovat välillä niitä isoja, koko elämään vaikuttavia juttuja
 tai sitten pienempiä oivalluksia hyvästä tai onnistumisista.
Olen viime vuonna kiittänyt mm. siitä, että erään ystäväni elämään oli palautumassa ilo,
 että sain Pohjois-Karjalan mökin laiturilla katsella sielunmaisemaani ja muistella menneitä
- ja olen kiittänyt siitäkin, että juustokakku kerrankin onnistui 
ja että erään remonttipäivän aikana "sain pidettyä suuni kiinni". 
 Ei nimittäin sekään asia ihan itsestään selvää ole näissä meidän huushollin remonteissa.

Oli myös niitä sivuja, joille olin kirjoittanut vain: kiitos, että selvisin tästäkin päivästä.

Kunnes tuli syksy.
Tuli keuhkokuume, joka vei voimat.
Ja tuli kaksi kuukautta, jolloin en pystynyt kiittämään mistään.
Mutta joulukuussa jossain vaiheessa avasin taas vihkoni ja sain aikaiseksi muutaman kiitoksenkin.

kiitosvihko, kortti

Tuli loppuvuosi yllätyksineen.
Tuli tämä uusi vuosi, joka alkoi kaikkea muuta kuin hyvällä ja kiitollisella mielellä.
Eipä tullut mieleenkään aloittaa kiitosvihkoa -  viime vuodelta läksiäislahjaksi saamani
 toispuoleinen kasvohalvaus vei mielestäni kaikki kiitosaiheet.

On ollut kerrankin vain aikaa olla itseni kanssa - eikä se ole ollut helppoa.
Kun toisen silmän silmäluomi ei toimi, ei ole pystynyt netteilemään kuin hyvin lyhyitä pätkiä
 - ei ole pystynyt edes lukemaan kunnolla. 
Ja huoli siitä, millaiseksi tästä toivun, on välillä laittanut mielen matalaksi.
Mutta onneksi vain välillä, sillä en minä täällä sentään koko aikaa ole itsesäälissä rypenyt.
Taistelutahto ja paha sisukin ovat välillä nostaneet päätään.
Ja onpa välillä kasteltu jopa sitä huumorinkukkaakin, sillä ilman sitä ei tämä lady pärjää.

Silti ajattelin, että nyt jää tämä vuosi väliin kiitosvihkojen kirjaamisessa.

Kunnes tuli viime perjantai ja sain työkavereiltani oheisen kortin tänne kotiin.
En näytä täällä, mitä tuonne sisälle oli kirjoitettu, mutta ne sanat saivat minut taas kerran tajuamaan, 
miten onnellinen saan nykyisistä työkavereistani ja työyhteisöstäni olla.
Hyvä työyhteisö, hyvät työkaverit ja mielekäs työ eivät ole itsestäänselvyyksiä ja ne totisesti ovat iso kiitoksenaihe.

Päätin, että aloitanpas sittenkin sen kiitosvihkoni tällekin vuodelle.
Tänä vuonna valitsin varastossa olevista muistikirjoista hieman isomman mallin - tuollaisen,
jonka väliin voin silloin tällöin tallentaa muistoksi jonkin kuitin, lapun tai kortin.
Niinkuin nyt tallensin sen ensimmäiselle sivulle tuon työkavereiltani saamani kortin.

kiitosaiheita

Ja tein tämän vuoden ensimmäiset kirjaukset - ohessa kursiivilla selityksetkin:

KIITOS
1.  Hyvästä työterveyshuollosta.
Hyvä työterveyshuolto on ollut suuri lahja ja ymmärrän, mikä arvo sillä näinä aikoina on,
 kun julkisen terveydenhoidon palvelutkaan eivät ole kaikkien saatavilla. 
Ja ehdin nähdä jo tämän kasvohalvauksen alkaessa, mitä on odottaa TYKSin päivystyksessä yöllä 4 tuntia
 eikä lääkäristä vielä ollut näkynyt vilaustakaan
 - eikä jono edessäni ollut vähentynyt tuona aikana yhdelläkään ihmisellä.

2.  Hyvistä työkavereista ja työyhteisöstä.
Tuli jo tuolla ylempänä mainittua. miksi tämä on tässä.

3. Perheen ja ystävien kannustuksesta ja avusta.
Isäntä ja lapset ovat tukeneet kaikin tavoin - auttamalla käytännön asioissa, lohduttamalla
 ja kannustamalla, samoin ystävät ja kaverit 
- olen saanut kannustusviestejä hurjat määrät ja etenkin viestit paranemiskokemuksista ovat olleet rohkaisevia.
Olen miettinyt, miten vaikeaa tässä tilanteessa olisi ihmisellä, joka elää yksin ja ilman apua.

4.  Siitä, ettei ole ollut pakko lähteä pakkaskeleillä ulos.
Vaikka nuo pakkaskelit näyttävätkin upeilta ja kaunistavat maisemaa, en ole pakkasen ystävä
 - palelen pienestäkin ja mieluummin nukkuisin pakkaset pois.
 No, nyt ei ole ollut pakko tuolla kylmässä odotella työbusseja - ja tuon silmän takia ei edes suotavaa. 
Saan rauhassa vetää vilttiä päälleni ja ihailla kauneutta ikkunan takaa.

5. Kuorsauslaastareista.
Kun kasvojen toinen puoli ei toimi, ei toimi sen puoleinen sierainkaan.
 Eli olo on tukkoisa koko ajan ja nukkuminenkin vaikeaa.
 Mietin, mitä asialle tehdä - sillä kun sitä nukkumista vaikeuttaa jo tuon toisen
 silmän teipittäminen ja kostuttaminen vähän väliä,
 olisi ollut mukavampaa, jos edes hengittämään olisi kunnolla pystynyt.
 Ja muistin, että joskus olin ostanut isännälle kuorsauslaastareita kokeiltaviksi
 - eikä hän tietenkään niitä ollut kokeillut, joten jossakin niiden oli oltava. 
Ihme ja kumma - ne löytyivät lääkekaapista ja kokeilin, josko niistä löytyisi apu.
 Ja apu löytyi! Niiden avulla pysyy tuokin halvaantuneen kasvonpuoliskon sierain avoinna.
 Suuri kiitoksenaihe;)

Kun vaikeinakin aikoina yrittää löytää kiitosaiheita, antaa se voimaa kestää niitä vaikeuksiakin paremmin. 
Huomaa, että elämässä on muutakin kuin ne vaikeudet ja ongelmat.
Moni lapsiperhehän laittaa aina silloin tällöin kiitoksensa lappuina purkkiin
 ja vuoden lopussa nuo laput sitten yhdessä luetaan. 
Hieno tapa opettaa lapsillekin kiitollisuuden merkitystä ja jos itselläni lapset olisivat vielä pieniä
 ja täällä kotona, varmaan tuollaisen kiitospurkin itsekin hankkisin.
Mutta tällä hetkellä, kun isännän kanssa täällä kaksin elelemme, on tämä kiitosvihko minulle oikea tapa.
Ja kiitosvihkosta on sekin ilo, että sen voi säilyttää ja myöhempinäkin vuosina siihen voi palata
 ja havaita, miten paljon elämässä on asioita, joissa on siunattu hyvällä. 

Ja vaikka tänään pystyn kiittämään, olen sitä mieltä,
 että jokaisen elämässä on aikoja, jolloin sitä ei pysty tekemään.
On asioita, joita ei kuitata kiitoksella eikä positiivisella mielenlaadulla.
On tilantaita, joihin eivät riitä kuin kyyneleet.
En ole koskaan pitänyt termistä "positiivinen ajattelu" enkä lukenut yhtään kirjaa,
 jossa opastetaan, miten saan mielenlaatuni muutettua positiiviseksi. 
Ihailen ihmisiä, jotka aidosti ovat positiivisia ja näkevät kaikessa jotain myönteistä.
 Heitäkin on - minä en vain ole itse sellainen. 
Olen realisti - jos jokin asia on päin mäntyä, se sitten on sitä.
Toki yritän asioita muuttaa, mutta mielenlaatuani en osaa muuttaa.
Enkä tiedä, voiko positiivista mielenlaatua oikeasti opetella - en ole kokeillut.
Mutta kiitollista mieltä voi opetella
 - ja siihen oiva keino on kiitosaiheiden kirjaaminen kiitosvihkoon.

Kiitos on myös asia, jota ei voi jättää aina vihkoon piiloon.
Kiitos on hyvä sana myös sanoa ääneen - kiittää kauniista sanoista, lahjoista
 - ja joskus siitä, että toinen vain on siinä.

Niinpä minäkin tahdon kiittää teitä kaikkia, jotka tuohon edelliseen postaukseeni olette kommentoineet.
Olin nimittäin alunperin jo jättää kertomatta koko kasvahalvauksestani, mutta sitten päätin kuitenkin rohkaistua
 ja kertoa siitä, ettei se kenellekään yllätyksenä esim. kadulla vastaantullessa tule.

Ja voi mitä kommentteja olenkaan saanut!
Nuo kommentit ovat rohkaisseet ja lohduttaneet minua enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitella.
Olen saanut kauttanne toivoa, että tästä ehkä vielä toivutaan.
Sillä tottahan minä hätäännyksissäni ensin käväisin vähän googlettemassa,
 mitä tästä sairaudesta netin syövereissä sanotaan - ja masennuin täysin.
Siellähän kirjoittelevat he, jotka olivat joko yhtä hätäännyksissään kuin minäkin olin
 - tai he, joiden toipuminen ei ollut edistynyt.
Se, että sain kuulla niin monista myönteisistä paranemista tuttavienne ja läheistenne joukossa, 
antoi aivan toisenlaisen näyn kuin mitä tuo googletus toi.
Kiitos siis vielä kerran kommenteistanne - kiitos myös monista yksityisviesteistä, joita olen saanut.

Jälleen uusi aihe kirjattavaksi kiitosvihkooni - tai oikeastaan aikamoinen määrä,
 sillä niin paljon noita kommentteja tuli.

Siinä minun uudenvuodenlupaukseni - kiitosvihko.
Muita lupauksia en tee tänäkään vuonna, vaikka erilaisia elämän raivausprojekteja
 ja terveyteen sekä hyvään oloon liittyviä hankkeita onkin suunnitteilla.

Mutta ei ihan vielä - ensin yritetään saada silmä pelaamaan ja suu hymyyn.

Oletko sinä tehnyt uudenvuodenlupauksia?
Ja pitivätkö viime vuotiset lupauksesi, jos niitä teit?

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 







SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig