Mistä näitä voittoja oikein tulee?

Muistatteko takavuosilta erään teleoperaattorin mainokset, joissa siunailtiin: "Mistä näitä senttejä oikein tulee?" Ne mainokset ovat olleet mielessäni, kun olen taas ollut onnettaren suosiossa blogiarvonnoissa. Aiemminhan ihmettelin esimerkiksi täällä, että miten minulle tämän suhteellisen lyhyen blogitaipaleeni - minähän aloitin nämä puuhastelut viime marraskuussa - on tipahdellut näitä arvontavoittoja tämän tästä. Minulle, joka en yleensä voita yhtään missään muissa arvonnoissa.

No, voittoja on vain tupsahdellut lisää! Ja suokaa te ihanat arvontojen järjestäjät anteeksi, että nämä kiitokset tulevat näin myöhään, mutta aina, kun olen ollut aikeissa kiittää, on tullut uusi voitto - ja hullulta tuntuisi, että suurinpiirtein joka toinen postaus olisi pelkkää voittojen kiittelyä;)

Tässäpä siis viimeiset voittoni:

Blogin monday TO sunday HOME arvonnasta voitin ihanan kirjan: Ilona Pietiläisen Unelmien piilopaikka. Kirja on aika monelle täällä blogimaailmassa tuttu, sillä siinä on esitelty muutama blogikotikin! Minähän kun olen kirjahullu ja tykkään kaikesta kauniista, niin tämä oli enemmän kuin unelmavoitto! 

Blogia kirjoittelee upea Päivi, jonka tyttären Aino-Kaisan koti on esitelty tuossa kirjassa - Aino-Kaisa kirjoittelee blogia nimeltä Kaunis Elämä - ja sekin on tutustumisen väärti. Päivi on viiden lapsen äiti ja hän on asunut monessa maassa, tällä hetkellä Puolassa Varsovassa. Päivin koti on ihana! Ja Päivin kuvat ovat mahtavia!  Hän kirjoittelee blogiinsa perheensä jokapäiväisestä elämästä ja jos suunnittelet esimerkiksi Varsovan matkaa, kannattaa käväistä katselemassa vinkkejä Päivin sivuilta. Hän myös suunnittelee pellavasisustustekstiilejä omalle tuotemerkilleen monday TO sunday HOME - näitä tekstiileitä hän käy silloin tällöin Suomessa myymässä POP UP -myyntitapahtumissa. Päivin blogi on kauneutta tulvillaan - ja niin on kaunis itse Päivikin. Kannattaa käydä ihastelemassa!

Nuo keskimmäisen kuvan suloiset saippuat - 1,5 kiloa!!! - voitin blogin elsass arvonnasta. Ihania Gitte´sin käsintehtyjä parabeenittomia saippuoita, joiden tuoksu hurmaa - ja jotka ovat ihan syötävän suloisen näköisiä. 

Blogin kirjoittaja Elsa valokuvaa ja sisustaa - hänen bloginsa on täynnä ihania inspiraatioita, ideoita ja tunnelmia. Ja Elsan nahkatyöt ovat aivan mahtavia: laukkuja, nahkakoruja - vaikka mitä. Käykääpä kurkkimassa, jäätte koukkuun!

Ja vielä voitin blogin Juille´s arvonnasta kosmetiikkaa: MsChicin poskipunan ja Paesen luomiväritrion. Nämäkin tulevat tosi tarpeeseen. Minä pidän töissä aina varameikit työpöydän laatikossa niiden äkkilähtö -aamujen varalle, ja siellä oleva poskipuna vetelee viimeisiään. Ja tuossa luomiväripaletissa ovat sävyt kohdillaan. 

Juille kokeilee ja kirjoittaa pääasiassa kosmetiikasta ja erityisesti luonnonkosmetiikasta. Hänen blogistaan löytää uusia vinkkejä ja uusia, ainakin minulle tuntemattomia tuotemerkkejä. Ja Juille antaa kokeilemilleen tuotteille niin ruusuja kuin risujakin! Käykääpä vilkuilemassa, jos kaunistautuminen kiinnostaa.

Siispä - vielä kerran kiitokset teille ihanat, ihanat naiset: Päivi, Elsa ja Juille! 

Tämä minun voittoputkeni on täällä kotona herättänyt pienoista ihmetystä - nykyään, kun mikä tahansa paketti tulee postista, kyselee Isäntä, että oletko sinä taas voittanut jotain? Ja ihmettelyä tämä on herättänyt itsessänikin. Nimittäin kun en edes kaikkiin arvontoihin osallistu, kun tarkoitus on täällä kodissa saada tavaraa vähennettyä eikä suinkaan lisätä. 

Ja kyllä - lotottu on. Ei ole vielä tärpännyt;)

Kiitokset  - ja suuret sellaiset - myös uusille lukijoille. Edelleenkin minusta tuntuu käsittämättömältä, että joku näitä jaarituksiani jaksaa seurata. Kiitos, kun olette, te kaikki!

Pari viikkoa vielä - ja sitten lomille! Mutta nautitaan tästä suven suloisuudesta myös töiden lomassa! Niin lyhyt on tämä kesämme, että siitä on otettava kaikki irti!

Aurinkoista alkuviikkoa kaikille meille -

niin lomailijoille kuin töiden raskauttamillekin!

Mittumaarin väriloistoa

Kyllä tämän juhannuksen toimintasuunnitelma ottaa rennosti on toteutunut tämän Juhannuspäivänkin osalta. Päätimme kuitenkin sen verran poistua kodin rauhasta, että soitin appivanhemmille ja pyysin heitä mukaamme pikavisiitille Sauvon farmille.

Ei tarvinnut houkutella - heti olivat anoppi ja appiukko valmiina. Haimme heidät Turusta ja ajelimme rauhassa. Perillä keitimme kahvit ja istuimme puutarhassa nauttimassa auringosta ja kesästä. Ja herkuista, joita olimme pakanneet mukaan sekä minä että anoppi. Jotta hyvin sujuu taas tämä painonhallintaprojekti.

Tässä teillekin muutama maistiainen pihaltamme, jota ei tänä kesänä juurikaan ole ehditty hoitaa. Ainoastaan nurmet on välillä käyty lyhentelemässä. Ruusut alkavat myös siellä lakastua, mutta onneksi eivät ihan kaikki.

Sauvon farmi on aiemmin kuulunut appivanhemmilleni, joilta sen olemme lunastaneet. Näissä maisemissa ovat syntyneet ja kasvaneet sekä Isäntä että appiukkoni. Ja appiukolle ovat nämä näkymät se maailman kaunein paikka. Pappa on jo vuosia kulkenut kävelykepin kanssa, mutta kun farmin pihalle ajoimme ja hän nousi autosta, lensi kävelykeppi pusikkoon alta aikayksikön eikä sitä tarvittu koko reissun aikana. Itse asiassa, jos ei anoppi olisi muistanut, se olisi sinne pusikkoon jäänytkin.

Ihanaa Mittumaaripäivän iltaa kaikille!

Pään painan ruohikolle - Hyvää Juhannusta

Hupsista - onpas taas päässyt aika vierähtämään sitten edellisen postauksen. Työt, remppa ja kesä. 

Siinä kootut selitykset saamattomuudelleni. 

Töissä pitäisi vielä jaksaa pari viikkoa ennen lomia ja tuntuu, että tekemistä olisi vielä vaikka kuinka paljon, jotta loman voisi hyvällä omallatunnolla aloittaa. No, sitten lomailenkin viisi viikkoa. 

Ja tuo pojan asunnon remppa senkun jatkuu. Muutoksiakin suunnitelmiin on matkan varrella tehty: esimerkiksi lattioihin aioimme alunperin laittaa (siis Isäntä aikoi) korkkia. Kunnes suostui minun vaatimuksestani kurkistamaan sinne muovimaton alle. Sieltä löytyi kuin löytyikin - niin kuin olin koko ajan tolkuttanut - puulattia. Joten sen kimppuun olisi käyminen.

Mutta ei nyt juhannuksena! Nämä päivät aion vain löhötä ja lukea. No, ehkä huomenna käväisemme katsomassa farmilla Sauvossa, mikä työmaa siellä odottaa loppukesästä;) Isäntä leikkaa nurmet ja minä keitän kahvit ja komennan.

Nuoret häipyivät juhannuksen viettoon jo eilen illalla ja tulevat joskus sunnuntaiyönä kotiin, mikä tarkoittaa sitä, että me vanhukset olemme eläintenhoitajina. 

Hyvä kirja, grilli, uudet perunat ja kalaa. Ja tarvittaessa villasukat jalkaan. Torkut voi ottaa silloin kun huvittaa. Kissan kehräys vieressä ja Isännän vieno kuorsaus. Siinä on juhannus tänä vuonna.

Ohjeeksi kaikille työn ja elämän raskauttamille:

MUUMIPEIKON

JUHANNUSRUNO

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut 

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää minkä nyt mä nään. 

-Tove Jansson

Ihanaa, rentoa Juhannusta kaikille! 

Kesän makuja - muttei vielä lomaa

Hellettä on piisannut koko suloisessa Suomessamme. Osa meistä on jo päässyt kirmailemaan lomalaitumille ja osa vielä puurtaa töitä lomaa odotellen. Minun lomaani on vielä kuukausi aikaa ja tällä hetkellä tuntuu, että siihen on ikuisuus. Mutta itsepähän pääsin valitsemaan. Ja toisaalta on kiva, kun loma on vasta edessä.

Ja vaikka töissä pakerretaankin, ovat säät hellineet niin, että vielä työpäivien jälkeenkin on jaksanut tästä ihanuudesta nauttia: kävellä helteisillä kaduilla, katsella kesäihmisiä, joiden kasvoilla tuntuu syttyneen hymy auringon myötä, istua pihakeinuun ja lueskella - tai vain ihmetellä, miten kaunis on alkukesä. 

Ja ovathan nämä säät olleet hyvä syy välttää esim. ikkunanpesu, siivoaminen ja kaikenlainen ylenmääräinen raataminen. On liian kuuma puuhailla. Ja vaikka talvella hieman protestoinkin Isännän hankittua meille ilmalämpöpumpun, enää en yhtään;) - viilentää tehokkaasti huushollin ja pystyy edes jotenkuten yöt nukkumaan.  

Emme ole tehneet mitään ihmeellisiä lomasuunnitelmia - ainoastaan muutaman päivän mökkireissu Pohjois-Karjalan mökille tehdään. Ja jos vanhan kaavan mukaan mennään, saa Isäntä ihan näinä päivinä päähänsä, että kyllä lomalla on pakko pieni ulkomaanreissukin tehdä. Siis todennäköisesti muutaman päivän kaupunkiloma.

Ja tietenkin olisi farmilla työleiri odottamassa. Eli meidän maaseutukodissa Sauvossa. Paitsi että sitä työleiriä taitaa riittää tälle kesälle vähän muuallakin. Nimittäin tässä:

Tuossa vaaleanpunaisessa talossa yhden pienen ja yhden isomman ikkunan takainen tila kuuluu nimittäin meille. Ostettiin tuosta yksiö pojalle opiskeluasunnoksi. Maailman pienin yksiö, 18 m2 (voi kuulemma heittää tuosta tuo neliömäärä), sisältää eteisen - siis ihan kunnon pikkueteisen, kylpyhuoneen, ikkunallisen keittokomeron ja huoneen. Ja valtavan parven, jonka päälle mahtuu leveän sängyn lisäksi kirjahyllyä ja vaikka mitä. Ja kun huonekorkeus on 3,5 metriä, mahtuu parven alla reilusti seisomaan. Asunnossa on tehty putkiremontti, joten kylppärille ei tarvitse tehdä mitään. Mutta kaikelle muulle kyllä. Eli kaikki pinnat uusiksi. Ja keittiön kaappien ovet. 

Isäntä on tuolla jo viikonloput aika tehokkaasti viettänyt puuhastellen - minä olen pakoillut, mitä olen ilennyt. Olen sentään tarvikeostoksille ehtinyt;) Muutama riitakin on jo saatu aikaiseksi. Minä kun olin sitä mieltä, että annetaan ammattilaisten hoitaa koko revohka. Isäntä oli toista mieltä eli että itse tehdään. Ja sitten on tullut niitä yllätyksiä - niinkuin se, että se vanha boordi - jota oli useampi kerros päällekkäin - olisi kannattanut ottaa pois ennen pohjamaalia. No, nyt sitä on sitten otettu. Ja tasoitettu. Ja tasoitettu. Ja tänäänkin varmaan tasoitetaan. Sen verran on Isäntä sentään antanut periksi, että lattiat laitatetaan ammatti-ihmisillä. 

Pojallahan oli alunperin tarkoitus muuttaa vuokralle ja Turussa nyt on tuo Ylioppilaskylä, josta hän suunnitteli anovansa asuntoa. 

Sitten tulivat lehtiuutiset: Ylioppilaskylän asunnoissa on luteita - oikein kunnon ludeongelma. No, minunhan ei tarvinnut kuin lukea sana lude, niin aloin jo raapimaan itseäni - ihan samaan malliin kuin joskus aikoinaan kuin koulusta tuli niitä lappusia, että koulussa on täiepidemia. Kun vain näinkin sen lapun, alkoi pään raapiminen. Ei siinä kauan nokka tuhissut, kun oli ostettu täishamppoot ja pesty koko porukan hiukset ja täikammattu ja syynätty päiväkausia toistemme päitä - ja pesty kaikki petivaatteet, vaatteet ja pehmolelut. Ja varmuuden vuoksi 2 viikon päästä sama uudelleen.

Minä siis pelästyin sitä ludeongelmaa ja ilmoitin, että sinne Ylioppilaskylään et sitten ainakaan muuta. Jos muutat, niin kotona käydessä jätät vaatteet ja kamat ulos ja painut saman tien desifiointisuihkuun. Poika ei itse ollut moisesta ongelmasta moksiskaan, kunnes kuuli muutamalta opiskelijakämpissä asuvalta tutultaan, että ongelma oli ihan todellinen. Asuntoja on yritetty myrkyttää, mutta luteet vain palaavat. Niin paljon on vaihto-opiskelijoita ja niin paljon suomalaiset opiskelijat matkustelevat, että luteet ovat tulleet ilmeisesti jäädäkseen.

Koko alkuvuoden sitten katselimme vapaiden markkinoiden vuokra-asuntoja. Ja kun sen asunnon piti olla kävelymatkan päässä yliopistolta ja ICT-talolta, missä nuori herra tulee seuraavat vuotensa viettämään, ei sitä tarjontaa niin hurjasti ollut. Mutta jos oli, olivat vuokratkin hurjia. Laskeskelimme moneen kertaan, että pelkillä opinto- ja asuntotuilla ei niistä selviä. Ja senkin tiesimme, että opintolainaa ei ainakaan tässä vaiheessa oteta.  Ja kun aikamme olimme räknäilleet, tulimme Isännän kanssa siihen lopputulokseen, että ostetaan se asunto. Että kun on tämä rivitalokoti justiinsa saatu maksettua, niin pitäähän sitä lainaa ottaa heti. Ja sitäkin laskeskelin, että asunto on maksettu, ennenkuin pääsen eläkkeelle ja siitä saa kivasti sitten eläkkeellä vuokratuloa eikä tarvitse niitä lisävuosia töissä olla ja kerryttää eläkettä paremmaksi. Se kun ei kovin kummoinen tule olemaan.

Mutta ei ollut helppoa tämä asunnon metsästyskään. Kun oli pari vaatimusta: piti olla siis lähellä yliopistoa ja ei suurta remonttia tiedossa. Ja melkein kaikissa tarjolla olevissa oli tulossa se saamarin putkiremppa lähitulevaisuudessa. No, tässä se oli tehty ja sijainti on vallan loistava. Yliopistolle vajaa kilometri ja ICT-talolle 200 metriä. Ja anoppi ja appiukko asuvat tien toisella puolella vajaan 100 metrin päässä. Niinkuin pojan tätikin. Jotta on missä käydä syömässä, jos ei rahat riitä bussilippuun Kaarinaan;) Ja valvonta pelaa - mutta sitä ei saa pojalle sanoa;)

Tänään en ainakaan aamupäivällä remonttiavuksi ehdi, sillä minulla on aika kampaajalle. Edessä hiusten leikkuu. Saas nähdä, pystynkö välttämään sen ikkunanpuitteiden kaapimisen, mikä siellä odottaa, vai pääsenkö nauttimaan kotipihan rauhasta ja ihanuudesta. Täällä nimittäin olivat eilen kukkaan puhjenneet ensimmäiset juhannusruusut. 

Ruusujen myötä toivottelen uudet lukijat tervetulleiksi. Ihania olette, kun tänne olette eksyneet ja jääneet seurailemaan. Ja samojen ruusujen myötä toivottelen 

Suven suloa ja ihanaa viikonloppua kaikille!

Kesän makuja - ja bonuksena ihana Ville Valo - voi maistella myös seuraavan kappaleen myötä - video traileri saksalaiseen leffaan ja voi olla vähän raju jonkun makuun (ei sovi lapsille), mutta kun tämä kerran on se leffan official-video, niin pläjäytän sen kuitenkin - laittakaa silmät kiinni ja vain kuunnelkaa, jos video alkaa tökkimään;) 

SummerWine - Ville Valo and Natalia Avelon