Pahoitteluni blogihiljaisuudesta.
kotona olon jälkeen seurasi toinen työmatka - vaikkakin kotimaahan
- niin tämä Lady on valmis tapaus.
Ihan kanttuvei.
Noihin pariin välipäivään mahtui töitä, Isännän ja Viirun hellimistä sekä nuorison paluu Japanista.
Nuoret kotiutuivat tiistaina takaisin reissultaan ja tulivat vielä yöksi tänne kotiinkin.
Kuvia katsellessa ja kokemuksia kuunnellessa menikin aikaa reilusti yli puoliyön
ja minulla oli jo keskiviikkona työmatkalle lähtö.
Kapsäkin pakkasin vasta aamulla.
Ja jalkaan ne Lontoosta tuodut Vansit - jalat muistuttelevat edelleenkin liikaa olemassaolostaan.
Työmatkalta en kuvia tänne laita - suurimmassa osassa näkyy ihmisiä ja en ole työstäni täällä aiemminkaan paljoa kertonut.
Työmatkan anti oli mielenkiintoinen ja hyödyllinen - ei mikään turha matka,
vaikka kyllä keskiviikkona tuntui, että en jaksaisi millään lähteä.
Eivät ole matkatyöt enää minua varten.
Se, että välistä jäi Lontoon matkan takia viikonloppu viettämättä, tuntuu kyllä minun kropassani.
Eikä vain kropassa vaan huomasin, että ei tuo ajatuskaan ihan normaalisti kulje.
Olin tilannut paluumatkan junaliput päivää liian aikaiseksi.
No, onneksi huomasin asian ajoissa ja sain ne peruttua ja uudet mobiililiput tilalle.
Kyllä matkatöihin vaaditaan ihan omanlaisensa luonne - itse olen liian kotikissa ja nautin hitaammasta menosta.
Onneksi nykyisessä työssäni ei liikaa työmatkoja olekaan - nyt vain sattui tällainen kahden matkan peräkkäisyys.
Matkalla ehdin paitsi oppia uutta, nähdä työkavereita ympäri Suomen maata,
vaihtaa kuulumisia ja verkostoitua myös tavata uuden, syksyllä aloittavan työkaverini.
Minulla vaihtuu syksyn alussa lähin kolleega.
Tunnen hänet ennestään ja vaikka harmitti, että menetän entisen työkaverini, olen iloinnut siitä,
että saan juuri tämän ihmisen rinnalleni.
Hän on nainen, joka on paitsi erittäin pätevä, myös yksi kauneimmista ihmisistä, jotka tunnen
- niin mieleltään kuin kasvoiltaankin.
Ja hän on varsinainen tyylilyyli!
Auts - olisikohan minunkin jo pakko hieman ryhdistäytyä ja yrittää unohtaa rönttäliisailu?
Taitaa olla turha haave - olen liian mukavuudenhaluinen;)
Matkalla ehdin myös havainnoida, miten kevät ja kesä maamme eri kolkkiin ovat hiipineet.
Hotellimme pihalla Kouvolassa olivat alppiruusut jo täydessä kukassa.
Ja kotona Kaarinassa ne vasta ovat nupullaan.
Kun on muutamankin päivän kotoa poissa tähän aikaan vuodesta, ehtii luonnossa tapahtua vaikka mitä.
Norjanangervot olivat matkan aikana ehtineet puhjeta kukkaan.
Onneksi matka ei kestänyt pitempään, että ehdin nuo nähdä - minulle ne ovat yksi kevään etapeista.
Valitettavasti niiden kukinta ei kovin pitkään kestä - kyllä niitä katselisi läpi koko kesän.
Mutta ovat ne sentään upea näky - meidän koko takapihamme on rajattu norjanangervoilla ja näky on todella kaunis
- kuin pumpulia olisi sadellut vihreän keskelle.
Ja etupihan juhannusruusuissakin on jo nuput.
Pian siis valkoista luvassa sinnekin.
Tänään olisi sitten edessä matkalaukkujen purku.
Lontoon laukutkin ovat vielä osittain purkamatta.
Ja pyykkivuori odottaa kesyttäjäänsä.
Jos inhoan pakkaamista, vielä enemmän inhoan kapsäkkien purkamista.
Onneksi tytär tuli tänään tänne - sain mainion tekosyyn vielä lykätä tuota hommaa.
Tänään on helluntai.
Ja helluntaina pitäisi se heila olla - minulla ei ole, sillä Isäntä karkasi töihin.
Onneksi on tytär käymässä. Ja Viiru-kissa hyrisemässä.
Mutta saatan minä pari sanaa heilalleni illalla asiasta lausua;)
Heleää helluntaita kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
