Verkostoitumista, aikuisia naisia ja gaala-asu

Viikko on jälleen ollut työntäyteinen ja kiireinen.

Vuorokauden tunnit eivät ole tuntuneet riittävän alkuunkaan.

Töissä sitä normaalia härdelliä - lisäksi budjetin laadinta omalle sektorilleni.

Eilen luulin sen jo selättäneeni, mutta eipäs vaan - tänään jatketaan.

Ja vapaa-ajalla kaikenlaista menoa. Shoppailuakin.

Vaan ei itselleni - tytär ja poika ovat ensi viikolla lähdössä Japaniin ja olemme

hieman kierrelleet yhdessä kauppoja;)

Vappukin painaa päälle.

Mitään ihmeellisempiä kekkereitä emme tänäkään vuonna järjestä vaan näillä näkymin olemme 

vain menossa Turun Taidemuseonmäelle lakitukseen. 

Poksautamme sihipullon korkin ja nostamme ystävien kanssa maljat Vapulle ja keväälle.

Jos sää ja Ladyn viime lauantain kemuissa kipeytyneet jalat sallivat,

 ehkä kävelemme vielä Liljan patsaan lakitukseenkin.

Korkkarit jätän suosiolla kotiin.

Viikkoon on sisältynyt myös blogin kannalta hauskoja asioita.

Lady of The Mess on nyt myös osa  Nelkytplus -yhteisöä.

Yhteisön esittelyteksti kuuluu:

"40+ yhteisö on Suomen ensimmäinen kyseiselle ikäryhmälle suunnattu viihdyttävä, elämyksellinen

ja hyödyllistä sisältöä tuottava mediakanava.

Kokoamme yhteen itsenäisesti toimivat ja laadukasta sisältöä tuottavat yli 40-vuotiaiden naisten ja 

miesten mielenkiintoiset blogit, instagram-tilit ja muut sosiaalisen median kanavat."

Olen iloinen ja otettu, että pääsen mukaan tähän yhteisöön heti sen alkumetreiltä asti.

Me aikuiset tarvitsemme ja ansaitsemme yhteisön, jonka tavoitteena on tarjota irtiottoja arjen kiireistä 

sekä positiivista energiaa ja inspiraatiota elämään.

Mukaan halutaan blogeja monista eri kategorioista - elämän kirjoa ja väriä kantilta jos toiseltakin.

Jos tunnet, että blogisi kuuluisi joukkoomme, löydät tuolta Nelkytplus -sivuston infosta  tietoa siitä,

 miten sinne on mahdollista hakea ja  millaisia blogeja etsiskellään mukaan. 

Ja lukijana löydät sivustolta monenmoista virikettä ja mielenkiintoista luettavaa - aikuisten ihmisten kirjoittamaa ja tuottamaa.

Nelkytplus löytyy myös Facebookista ja Instagramista 

- olet tervetullut ja toivottu tykkääjäksi ja seuraajaksi;)

Sivupalkistani löytyy sivuston logo ja sitä klikkaamalla päädyt tuonne  yli nelikymppisten omalle sivustolle.

Tervetuloa!

Lady of The Messkin  löytynee sieltä blogien joukosta jo tänään.

Tällaista verkostoa on jo kaivattukin - monesti on ainakin minusta tuntunut siltä, 

että blogiverkostot ja SoMe-yhteisöt on suunnattu vain nuorille; samoin markkinointi ja mainonta

 - vaikka meitä aikuisia on täällä netin syövereissä jo paljon - ja lisää tulee koko ajan;)

Kyllä meille kaikille pitää täältä löytyä omat juttumme - ja ne yhteisetkin.

Ja emmeköhän me kaikki tänne mahdukin, kun vain annamme tilaa toisillemme.

kuva: Pauli Siuruainen,  Indiedaysin Facebook-sivu

Niinkuin mahduimme me kaikenikäiset viime viikonlopun kekkereihinkin.

Minäkin, joka aluksi lentelin outona lintuna, mutta joka lämminsydämisesti otettiin vastaan.

Lupasin postauksessani noista kekkereistä, että asukuvakin tulee jossain vaiheessa tuonne Indiedaysiin

 - no, tuossa se nyt on täälläkin sieltä lainattuna.

Siinähän sitten pönötämme Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiian kanssa kuvausseinällä - kaksi aikuista naista. 

Huomaa kyllä, kumpi on käynyt kampaajalla ja kumpi tullut gaalailemaan hotellin hiustenkuivaajan kautta;)

Myös Tiian blogi  löytyy tuolta Nelkytplus -yhteisöstä.

Oletko sinä joskus tuntenut, että blogimaailma on vain nuorille ja kauniille?

Onko tällaiselle uudelle verkostolle tarvetta?

Tänään toivottavasti saan sen budjetin sellaiseen kuosiin, että voin hyvillä mielin käväistä lakituksessa ja tavata ystäviä, 

joita Taidemuseonmäelle aina tiettyyn kohtaan kokoontuu - kuka kulloinkin mukaan pääsee ja ehtii.

Näin on tehty jo liki 40 kertaa.

Me aikuiset - siellä lasten, nuorten ja vanhusten joukossa.

Sillä Vappu on kaikenikäisten juhla!

Hauskaa Vappua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Bloggers´s Inspiration Day & Indiedays Blog Awards - Ladyn seikkailut isolla kirkolla

Viime lauantaina koitti sitten  päivä, jota jo kriiseilin jo postauksessani Yksi kevätpäivä.

Nimittäin sain kuin sainkin itseni tsempattua mukaan Indiedaysin tämän kevään bloggaajatapahtumaan

 Blogger´s Inspiration Dayhin ja iltagaalaan Indiedays Blog Awardseihin.

Asukriisit kuittautuivat sillä, että pysyin ostolakossani enkä ostanut mitään uutta.

Kaapista kaivelin ne vetimet, mitkä päälle mahtuivat.

Lauantaiaamuna lähdimme isännän kanssa ajelemaan kohti Helsinkiä ja autossa tarkistelin, 

missäs se päivätapahtuma oikein olikaan. No Maxinessa

- eipä näyttänyt kartan mukaan olevan pitkä matka.

Olimme varanneet hotellihuoneen vakiopaikastamme Scandic Simonkentästä, 

joka sijaitsee aivan Kampin vieressä ja auto ajettiin Kampin P-Cityparkkihalliin. 

Isäntä, joka ei osallistunut itse kekkereihin, jäi roudaamaan kapsäkkejä hotellille

 ja minä näppäränä Ladyna lähdin suunnistamaan kohti Maxinea.

Varmuuden vuoksi laitoin kännykän navigaattorin päälle.

Sehän ohjaisi minut suoraan ilman mutkia oikeaan paikkaan.

No niin - olisihan se ohjannut, jos olisin älynnyt valita siitä reittihauksi kävelijä -vaihtoehdon - minulla oli päällä haku autolle.

Niinpä sitten kävelin reitin. Ja kävelin toisenkin.

 Narikkatorille siihen Kampin viereen taas kerran päädyttyäni yhytin onneksi jo sieltä tapahtumasta poistumassa olevan 

Johannan ystävineen ja sain kysyttyä, että missähän se paikka oikein onkaan.

Johanna näytti, että nuo vieressä olevat portaat ylös ja siitä pari askelta oikealle.

Kiitos, Johanna, avusta - ilman sinua olisi saattanut päivätapahtuma jäädä käymättä

 - olin jo aika lailla myöhässä muutenkin.

Niinpä niin - Maxine oli juuri siinä vieressä. 

Se sijaitsi 6. kerroksessa ja sinne mentiin hissillä.

Sillä samalla hissillä, jolla olin aiemmin tullut sieltä parkkihallista ylös.

Itse tapahtumassahan oli tarkoitus verkostoitua ja käydä tutustumassa eri yritysten standeihin.

Minä jätin tämän osuuden väliin ja keskityin bongailemaan bloggaajatuttuja.

Sitä varten olin Helsinkiin tullutkin.

Ja löytyihän heitä: Tiian ja  Maijun halaukset lämmittävät vieläkin mieltäni.

Ihania ilopillereitä molemmat! Juuri niin kuin blogeissaankin.

Herkkujakin olisi ollut tarjolla vaikka kuinka paljon - nuo kuppikakut veivät kielen mennessään.

Tai ei nyt ihan - sillä kyllähän minulla kieli kävi - juttuseuraa löytyi.

Kiitos seurasta Jossu, Satu, Katja, Misorella, toinenkin Katja sekä moni muu

 - ainoastaan Sadun olin aiemmin livenä tavannut ja oli hienoa nähdä teitä kaikkia.

Olette kaikki juuri niin upeita, lämminhenkisiä ja sydämellisiä kuin ajattelinkin. Ihania naisia!

Muutaman kuvankin sentään sain - oheisessa kuvassa seurassani Katja Nainen Talossa -blogista ja Misorella

 - kuvaajana Katja Optimismia ja energiaa -blogista.

Tilaisuudesta lähdin suoraan hotellille, jossa isäntä jo odottelikin.

Kävimme pikku kierroksella Kampissa ja totesimme, että aika ei riitä kunnon ruokailuun. 

Niinpä haimme vain Picnikistä salaatit ja söimme ne hotellilla, jossa aloin pikku hiljaa laittautua iltaa varten.

Ja asukuvia ei tämä bloggaaja tietenkään ottanut - eikä edes kameraa mukaansa iltagaalaan.

Pikkulaukkuun kun ei paljon mahtunut kännykän, varasukkahousujen ja huulipunan lisäksi;)

Mekoksi olin valinnut mustan kotelopuvun, jossa on valkoiset tereet tuomassa vähän särmää.

Tylsä kuin mikä, mutta mahtui hyvin päälle. Ja tuon mekon kangas on kudottu napakasti kuosiin

 - mekko on raskas ja laskeutuu niin, että ihan joka muhkula ei näy. 

Ja kun siinä on vielä puolihihat, niin eivät allitkaan pääse häiritsemään ketään.

Isäntä saattoi minut varmuuden vuoksi gaalan tapahtumapaikkaan, Club Capitaliin, 

jonne hotellilta ei ollut kuin muutama korttelinväli.

Itse juhlapaikassa odotti aikamoinen meteli ja ihmispaljous, mutta kun nousin portaat ylös vastaanottoaulaan, 

bongasi minut lämpimään halaukseensa ihana Marjukka -  siinä olivat myös upeat Business Woman, 

Sara, Reetta ja jo päivällä tapaamani Tiia. 

Tiian kanssa uskaltauduin myös kuvausseinälle yhteiskuvaan, joten asukuvan voi 

halutessaan jossain vaiheessa löytää Indiedaysin showroomista - tai jostain mikä lie;)

Marjukan, Business Womanin ja Saran blogeja olin seuraillut jo ennenkuin omani edes oli ajatuksissakaan

 ja he ovatkin minulle muotibloggaajien aatelisia - aikuisia naisia, joilla on tyyli kohdillaan. 

Ja niin kuin saatoin todeta, myös sydän paikallaan.

Ja vielä kun ihana ilopilleri Minttu löysi minut ja halasi kuin olisi ikänsä tuntenut, 

niin enpä minä illalta enää enempää odottanut.

Vaan sainpa silti - moni muu blogeista tuttu kävi moikkailemassa ja vaihtamassa pari sanaa.

Tapasin myös sen ainoan miesbloggaajan, jonka blogia luen - Mikon. Hurmaava herrasmies.

Musiikki pauhasi täysillä koko ajan - ja istumapaikkoja ei ollut. 

Ohjelmaa kuitenkin oli: tapahtumassa julistettiin Brand New Face -mallikilpailun voittajat, 

Paperi T (ei hajuakaan koko artistista ennen tätä tapahtumaa) räppäsi muutaman kipaleen

 ja vielä julistettiin Indiedaysin Blog Awards -voittajat.

Sen jälkeen alkoivatkin sitten ilmeisesti varsinaiset bileet.

Niitä nimittäin en jäänyt kokemaan.

Silloin oli aika tämän Ladyn lähteä hipsimään kohti hotellia.

Jalat  huusivat hoosiannaa ja väsymys painoi silmiä.

En ollut sittenkään niitä uhkaamiani Ainoja jalkoihini laittanut, vaan maltillisella korolla varustetut korkkarit. 

Ja päivän harhailukävelyt ja seisomiset alkoivat vaatia veroaan.

Soitin isännälle, että lähden kohti hotellia ja hän lupasi tulla vastaan varmistettuaan ensin, että osaan reitin.

Köpöttelin hitaasti kipeillä jaloillani niitä himpskatin mukulakivikatuja ja jos olisin kehdannut,

 olisin hipsinyt sukkasillani sen matkan - vaan sen verran paljon oli ihmisiä iltaviileydessä vilttien alla katukuppiloissa, 

että en ilennyt - luulivat jo varmaan muutenkin horjuvaa ja varovaista kävelyäni katsoessaan erään Ladyn nauttineen liikaa juomapöytien antimia!

Isäntää ei kuulunut, ei näkynyt. Soitti sentään ja kyseli, missä kohtaa olen.

Kun kerroin maamerkit, hän totesi vain, että etpä paljoa olekaan ehtinyt eksyä.

Ihan vain muutaman korttelin.

Jäin sitten siihen odottelemaan isäntää, joka tuli ja korjasi eksyneen talteen.

Hotellilla jäimme vielä aulabaariin drinksuille - isännälle drinksu ja minulle kahvit.

Ja totesimme, että emme jaksa jatkaa minnekään juhlimaan tai syömään,

 vaan menemme huoneeseemme ja katsomme telkkarista Vareksen.

Siis minä hotellihuoneessa jo ennen klo 22!

Enpä muista, koska näin olisi aiemmin tapahtunut - minähän olen yleensä se, 

joka hypin valomerkkiin asti silloin, kun bilettämään lähden;)

Enkä jaksanut edes sitä Varesta - nukahdin kesken kaiken ja nukuin sikeästi aamuun saakka.

Enkä myönnä kuorsanneeni vaikka isäntä toista väittääkin.

Aamulla ennen aamiaiselle lähtöä oli aika tarkistaa vauriot; testaukseen saamani Compeed -rakkolaastarit olivat enemmän kuin tarpeen! 

Rakkoja nimittäin oli - ja useampi. 

Turhamaisuudesta ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!

Aamiaisen jälkeen lähdimme tavarat pakattuamme ajelemaan kohti Kaarinaa

 - minun jaloillani ei olisi kävelty enää sitä kaupunkikierrosta, jota olimme alunperin suunnitelleet.

Mitä jäi käteen tällaisista kekkereistä?

Vaikka tunsinkin mennessäni olevani outo lintu, saivat ihanat bloggaajaystävät minut toisiin aatoksiin.

Kyllä meihin bloggaajiin mahtuvat niin ne viimeisiin muoti- ja merkkiluomuksiin pukeutuvat fashionistat, 

upeat sisustus- ja lifestylebloggaajat  kuin yksi höperö Ladykin.

Sillä jos blogin suola ovat lukijat, ovat  toiset bloggaajat se mauste. 

Monenlaiset - monesta eri blogigenrestä ja ikäryhmästä. Sielunsiskot ja kaverit. 

Heidän takiaan tuonne kannatti lähteä!

Kiitos teille kaikille ihanille, upeille naisille - oli ilo ja kunnia saada tavata teitä.

Ja tulen toistekin. Nähdään joskus paremmallakin ajalla.

Kaino toivomus Indiedaysille ensi kertaa varten: 

järjestäkää paikalle johonkin nurkkaan sellainen vanhusparkki yli 50-vuotiaille kompurajaloillle

- tai sanotaan nyt kuitenkin Ladyparkki yli nelikymppisille - muutenhan minä saisin siellä yksikseni höpötellä;)

Oikein hyvää viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Suosikkini - my favourites

Kiitos kaikille teille, jotka jaksoitte lukea edellisen postaukseni Miksi? 

 ja vielä kommentoidakin sitä  - kommenttinne saivat minut jälleen kerran miettimään sitä,

 miksi tuotakin haastetta niin kauan pihtasin, ennenkuin sain aloitettua sen.

Joskus, kun haasteisiin ei vastaa heti, kasvaa kynnys vastaamiseen sellaiseksi, että välillä jättää kokonaan vastaamatta. 

Kun ei enää kehtaa. Haasteen antajakin on jo unohtanut sen jakaneensa.

Nyt päätin kuitenkin taas kehdata. 

Ja taatusti ovat sekä  XL Elämää -blogin Satu että Risuja ja Ruusuja -blogin Marrukin jo autuaasti unohtaneet,

 että tämän  haasteen ovat kumpainenkin minulle jo viime kesäkuussa antaneet

 - Satukin oli silloin vielä Dahlia ja Marrulla blogi nimeltä Matkanvarrelta;)

Tuolla Bloggerin tekstiluonnoksissa on tämäkin haaste odotellut aikaa, 

jolloin tämä saamaton lady sen saisi aikaiseksi.

No, nytpä ajattelin sen tehdä. 

Tässä haasteessa tulee kertoa erilaisia suosikkejaan tai lempiasioitaan. 

Kaikkiaan 32 suosikkia olisi listattava. 

Ja varoituksen sana: koska noitä listattavia asioita on noin monta 

- ja minähän en tunnetusti mihinkään osaa yhdellä sanalla vastata, vaan lörpöttelen sitä sun tätä, 

saattaa tämäkin haaste ilmestyä useammassa osassa niinkuin kävi Elämäni aakkosille;)

Tässä minun suosikkini - tai lempiasiani:

1. Ruumiinosa itselläni

Vielä muutama vuosi sitten olisin vastannut, että sääret tai vyötärö. 

En enää - sattuneesta syystä;)

Nyt valitsen huulet - niillä hymyillään, irvistetään, suukotellaan -  ja vaikka niissä luominäppy onkin,

 saa ne huulipunalla somistettua välillä vallan somiksikin.

2. Vaatteeni

Kengät. Kaikenlaiset kengät saappaista sandaaleihin.

Jos olen joskus maininnut, että kaupan huulipunahyllyillä olen melkein taivaassa, niin siellä olen myös kenkäkaupassa. 

Etenkin ulkomailla.

 Kenkiä on joka lähtöön - ja silti käytän aktiivisesti vain muutamaa paria.

Minun kenkäni eivät ole mitään merkkikenkiä, värivalikoima on maltillinen ja kenkäni eivät koskaan hypi asuissani silmille. 

Silti niitä on pakko olla. Ja paljon - en ole laskenut, kuinka monta paria niitä on,

 sillä osa on vintillä laatikoissa - mutta 100 paria ei riitä alkuunkaan. 

Olen hurjan ylpeä itsestäni, että ostolakkoni aikana en ole sortunut kenkäostoksiinkaan. 

Vaikka hypistellyt olenkin erinäisiä pareja. 

Nyt sain vihdoin raahattua myös kirppikselle muutamat kenkäparit

 - ja oli siellä kauppa sen verran käynyt, että uskallan taas etsiskellä niitä täydellisiä

 kultaisia ja punaisia korkkareita, jotka valikoimasta puuttuvat.

Maltillisella korolla, sillä eiväthän nämä minun jalkani enää mitään kunnon piikkareita kestä.

3. Kirjani

Adriana Zarri: Rukoileminen on niitty - runokirja, johon palaan aina uudelleen ja uudelleen.

Tämä kirja avasi aikoinaan mieleni ahtaasta uskosta avarammille laitumille ja edelleenkin se jaksaa antaa 

aina vain uusia oivalluksia - kirja, joka on täynnä elämäniloa.

4. Autonvärini

En itse aja autoa - olen joskus kertonutkin, että ajokortti minulla on ollut liki 40 vuotta, 

mutta ajoin nuorena kolarin,  jonka jälkeen en auton rattiin ole uskaltautunut. 

Perheessämme on tällä hetkellä 3 autoa: musta, tummansininen ja valkoinen

 - se minun mielivärini punainen ei ole vielä pihallemme ilmestynyt. 

Ja jos joku ihmettelee, miksi noita autoja on noin monta, niin kyllä ihmettelen minäkin!

 Mutta isännältä löytyy selitys kaikkiin:  Valkea on tällä hetkellä perheen nuorison käytössä

 ja se asustelee Turussa tyttären talon parkkipaikalla.

 Tummansininen on farmari ja sillä on kätevä kuskata tavaraa kodin ja farmin välillä

 - ja sillä isäntä ajaa pääsääntöisesti työhönsä liittyvät ajot esim. saaristossa. 

Ja se musta seisoo tuossa kotimme etupihalla, kun sitä pitää säästää ja varjella.

Sen kaaran isäntä osti itselleen 50-vuotislahjaksi. Pienen yksiön hintainen auto. Täyttä hulluutta.

Aikani taistelin vastaan, mutta lopulta annoin luvan. Kolmella ehdolla. 

Jos isäntä lupaisi, että hänelle ei tule moottoripyörää, uutta venettä ja uutta, nuorta vaimoa, ostakoon auton. 

Lupasi ja osti. 

Silti keväisin alakerran vessaan ilmestyvät venelehdet;)

5. Vaatekauppani

Ei minulla mitään suosikkikauppaa ole, mutta hyvin moni vaatteistani on ostettu Turun Wiklundilta.

Yleensä alennuksella. Ei sieltä 3 + 1 -päiviltä, sillä niihin ryysiksiin ei minua saa, mutta Wiklundilla on muulloinkin alennusmyyntejä - ja tosi hyvä outlet -osasto, josta olen tehnyt kunnon löytöjä.

Ja jonne en uskalla nyt poiketa ollenkaan, kun tämä ostolakkoni vielä jatkuu;)

6. Jäätelöni

Vanilja. Kunnon vanhan ajan vanilja. 

7.  Katuni

Aina se katu, joka johtaa kotiin. Oli se koti missä tahansa.

8. Kukkani

Kielo. Vaikka en niitä tuoksun takia enää kotiin uskallakaan poimia, niin farmin pihalla niitä kuitenkin ihailen 

ja pienen kimpun aina mukanani tänne kotiinkin parvekkeelle kannan. 

9. Treenivaatteeni

Treeni - siis mikä? On nyt jääneet nuo treenaukset vähän vähille viime aikoina,

 mutta löytyy tuolta kaapista sentään jotkut kulahtaneet jumppa- ja verkkahousut. 

Ja paitojakin on useita ihan treenaamista varten hankittuja. Tarpeeksi väljiä. Joustavia. Mukavia. 

Ehkä vielä joskus tulee se hetki, että niitä taas tarvitaankin. Huokaus.

10. Mausteeni

Provencen yrttimaustesekoitus. Tai rosmariini. Tai molemmat yhdessä. 

Tuota yrittimausteseosta ripottelen vähän ruokaan kuin ruokaan - lapset  vielä kotona 

asuessaan huomauttivatkin, että voisin joskus jotain muitakin mausteita käyttää;)

11. Näyttelijäni

Ei ole yhtä selkeää suosikkia, mutta tässä muutama: Harrison Ford, Meryl Streep, Hugh Laurie, David Suchet, 

Mikael Persbrandt, Helen Mirren, Julianne Moore - ja moni, moni muu. 

12.  Blogini

Luen niin monta ihanaa, upeaa blogia että niistä on yhtä suosikkia  täysin mahdoton valita.

13. Kakkuni

Juustokakku. Sen parempaa ei ole.

Paitsi ehkä kesän ensimmäinen mansikkakermakakku.

14.  Juhlani

Häät - rakkautta, ilonkyyneleitä, tunteita. 

Pääsiäinen: se kalenterivuoden juhla, jossa saa myös elää tunneskaalansa

 murheesta iloon - ja jolloin voi hiljentyä ja hiljentää. 

Ja josta alkaa kevät.

15.  Kauneustuotteeni

Huulipuna. Ei tainnut yllättää ketään?

Niitä löytyy aika mojova määrä - ja silti käytän aktiivisesti vain muutamaa. 

Kun löydän hyvän punan ja oikean sävyn, ostan sitä  useamman puikon - kokemusta kun on siitä,

 millainen maailmanloppu on se, kun sen lempisävyn valmistus on lopetettu;)

16.  Lenkkimaisemani

Kaarinan Koriston lenkkipolut. Kotipolut. Meidän pihan takana kulkee kävelytie, josta lenkkini aloitan. 

Sitten kun taas jalkani sen sallivat. 

Ihan vielä eivät, mutta ennen kesää on tavoitteena aloittaa.

17.  Elokuvani

Ei minulla ole mitään lempileffaa - tykkään monenlaisista elokuvista, mutta scifit ja horrorit jätän suosiolla muille.

Tässä kuitenkin muutama suosikki:

Nyyhkyleffa: Aina vierelläsi - yksi nessupaketti ei riitä alkuunkaan

Toimintaleffa: Indiana Jonesit ja James Bondit

Lifestyle: Minun Afrikkani

Ja niinhän tässä kävi, että loppuun asti en ihan näitä lempiasioitani saanut - mutta puolet kuitenkin.

Luettelen loput sitten seuraavassa postauksessa - tai joskus;)

Kiitos Satu ja Marru kivasta haasteesta! Ja suokaa anteeksi, että hieman venähti tämä tuumaustauko pitkäksi.

Mutta muistin kuitenkin!

Aurinkoista tiistaipäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Miksi?

Aikuisen naisen buduaari -blogin Merja antoi minulle jo hävettävän kauan aikaa sitten haasteen listata 12 kysymystäni, 

joihin ei ole vastausta ja haastamaan sitten 5 bloggaria keksimään omat kysymyksensä.

Jos Merjan blogi ei sinulle ole aiemmin tuttu, kannattaa käydä katsastamassa tämän upean, oman tyylinsä löytäneen naisen postaukset

 - ja varoituksen sana: Merja on se, joka minut sai koukuttumaan Pinterestiin

 - jos klikkaatte itsenne Merjan linkkien kautta sinne, niin se on menoa - sanonpahan vain;)

Kiitos, Merja, haasteesta - vähän tämä vastaaminen on myöhässä, mutta tässä nyt kuitenkin tulevat nämä minun kysymykseni:

Miksi?

1. Miksi puhelin soi aina juuri silloin, kun töistä lähtiessä on jo kiire bussille?

2. Miksi sukkahousujen silmukkapaon huomaa silloin, kun pitäisi jo mennä?

3. Miksi on aamuihmisiä ja iltaihmisiä?

4. Miksi toisilla on ja toisilla ei?

5. Miksi maailma on ruma?

6. Miksi maailma on kaunis?

7. Miksi maailma on ristiriitainen?

8. Miksi kaikki marjat eivät ole tarkoitettu syötäviksi?

9. Miksi helle, kuume tai kuumien aaltojen hiki ei poltakaan rasvaa - kun aina toitotetaan, että hikoile, niin rasva palaa?

10. Miksi pissahätä iskee silloin, kun ulkovaatteet ovat jo päällä?

11. Miksi niin usein on huono hiuspäivä?

12. Miksi tuhnu haisee pahemmalta kuin kunnon paukku? nimimerkillä "pullaan sortunut " (sivistyssanakirjan mukaan: tuhnu = vaimea pieru)

Ja vielä bonuskysymys:

13. Miksi jotkut vanhemmat Ladyt eivät osaa ajoissa lopettaa höpöttelemistään?

Kysymyksiä, joihin ei ole vastausta, toivoisin lukevani seuraavista upeista blogeista:

Koti kaupungin laidalla

Arjen timantteja

beauty of life

Curiouser & Curiouser

Elämä uusiksi

Toivottavasti otatte Frida, Anu, S, Noora ja Annu haasteen vaastaan.

Saatesanoiksi annan taas - niinkuin aina haasteiden kohdalla: no stress at all;)

Haasteen voi myös tästä napata mukaansa kuka tahansa, jonka elämä on kysymyksiä täynnä;)

Aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Yksi kevätviikko

Jos nuorempana aika tuntui kuluvan hitaasti, niin nykyisin se tuntuu vain vilahtavan ohi.

Ja tämä viikko teki sen vielä tavallistakin vauhdikkaammin. 

En ymmärrä, mihin se katosi.

Mitään en saanut aikaiseksi - eikä mitään ihmeempiä tapahtunut.

Viime lauantaina sain sentään käydyksi viemässä täydennyslastin kirpparille.

Kyllä vain - vuosien tauon jälkeen otin pääsiäisen jälkeen kirpputoripaikan 

ja sain kaapeistani hieman vaatteita ja muutakin tavaraa sinne kärrättyä.

Mutta vain hieman - sitä rompetta kun on tähän huusholliin päässyt kertymään.

Sen olen päättänyt, että mitään en takaisin kotiin enää tuo, vaan myymättä jäävät vien kierrätykseen.

Lauantaina sorruin myös ostamaan kevään ensimmäiset orvokit.

Saatoin olla liian aikaisessa, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Ovat ne sen verran suloisia.

Ja ovat vielä elossa;)

Haaveilin myös sisustusprojekteista.

Ja haaveina ne vielä hetken pysyvätkin, sillä se meidän remonttimme aloitetaan vasta kesällä.

Ei vain aika ja paukut riitä juuri nyt.

Ei minulla eikä isännällä.

Sunnuntai antoikin sitten takapakkia.

Selkä sanoi taas poks-poks.

Kiertoliike pyykkejä pesukoneesta kuivausrumpuun siirtäessä oli sille liikaa.

Iskiashermokipu kyllä tuntuu. Sanonpahan vaan.

En pystynyt istumaan, en kävelemään - enkä kunnolla nukkumaankaan.

Eipä siinä auttanut muu kuin napsia pikku pillereitä ja muita droppeja.

Noilla lihasrelaksanteilla on minuun siitä hauska vaikutus, että toki ne rentouttavat noita lihaksia, 

mutta samalla ne rentouttavat  Ladyn päänkin.

Olen ihan tööt-tööt niitä nappailtuani.

Ja niin olin nytkin - nuppi ihan sekaisin.

Höpsöstä tuli entistäkin höpsömpi; höpöttelin ihan sekavia. Kunnon humala.

Viirukin ihmetteli, mitä minä yksikseni juttelin. Siis normaalia enemmän;)

No, onneksi sentään älysin jäädä pariksi päiväksi kotiin höpisemään 

enkä edes kuvitellut lähteväni töihin itseäni nolaamaan.

Eipä siltä selältä kyllä olisi pystynytkään - oli se särky sitä luokkaa.

Pari päivää meni höpötellessä tai taju kankaalla sängyssä.

Selkä tuettuna ja jalat melkein kohti kattoa.

Sitten helpotti. Tiistai-iltana kipu oli tiessään. 

Tai no ei ihan kokonaan, mutta kyllä minä jo kävelemään pystyin. Ja istumaankin.

Joten keskiviikkona töihin. 

Linjuripysäkillä ovat näkymät tuollaiset kuin tuossa kuvakollaasin alarivillä.

Mikäs siellä seistessä - jos se bussi olisi ajallaan tullut.

Vaan ei tullut ja miltei myöhästyin kokouksesta.

Työpäivä venyikin sitten sellaiseksi, että kotona olin vasta kahdeksan jälkeen illalla

Ja kiireisiä ovat olleet loputkin viikon päivät.

Ja minä töiden jälkeen kanttuvei.

Ja aika sekaisin vieläkin, sillä menin ja ilmoittauduin mukaan ensi lauantain Indiedays -pippaloihin.

Sekä päivätapahtumaan että iltagaalaan.

Joka toinen hetki kaduttaa - ja joka toinen hetki ilahduttaa se, että näen muutamia upeita bloggaajia ihan livenä.

Silti - mitä ihmettä minä siellä oikeiden bloggaajien joukossa teen? Vanha eukkopahanen.

No, sainpahan ainakin taas kehitettyä itselleni asukriisin.

Nimittäin ekopaastoilusta jäi käytäntöön tuo ostokielto. 

Uutta ei osteta ennenkuin vanhaa on saatu kaapeista pois ja kunnolla.

Ja niistä vanhoista kun ei oikein bilevaatetta löydy; eihän minulla ole kuin keikkakuteita ja virkanaisen juhlavaatteita. 

Eivätkä nekään mahdu päälle.

Ja leikattuun jalkaan ei taida mahtua kuin maiharit;)

Jännä nähdä, kuinka eukon käy.

Niin jännä, että ensi lauantaina voi tulla pupu pöksyyn.

Mutta sitä ennen nautin tästä viikonlopusta.

Ja käyn äänestämässä sunnuntaina.

Vieläkään en ole saanut päätettyä ketä äänestän. En edes sitä, mitä puoluetta.

Sen sentään tiedän, mitä puolueita en äänestä.

Koskaan aiemmin ei ole ollut näin vaikea löytää sitä omaa ehdokastaan!

Oletko sinä jo äänestänyt? Oliko helppo löytää  se oma ehdokas?

Suloista kevätviikonloppua sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta