10 asiaa joita en ole koskaan tehnyt

Blogeissa on pyörinyt jo jonkin aikaa haaste luetella 10 asiaa, joita ei ole koskaan tehnyt. 
Kun Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiia teki omat paljastuksensa hulvattomalla tyylillään 
ja haastoi kaikki halukkaat saman tekemään, niin pakkohan sitä on yrittää.

Mukaan ovat lähteneet jo ainakin Tuulanneli , Outi ja Annu - kannattaa käydä lukaisemassa, 
mitä kaikkea yli nelikymppiset naiset ovat jättäneet kokematta;)

Tässä haasteessahan on tarkoitus luetella sellaisia tavallisia asioita, jotka ovat jääneet kokeilematta. 
Ei mitään kuita taivaalta vaan asioita, joita suurin osa meistä olisi hyvinkin saattanut tehdä.

Ja sanonpahan nyt vain, että eipä ollutkaan ihan helppo homma.

Vallankin kun muut vastaajat ovat jo luetelleet muutaman sellaisen asian, 
jotka tässä olin ajatellut kertoa. Mitäs olin taas kerran laiska lady ja pitkitin tätä;)

Esimerkiksi muutaman muun tavoin en ole minäkään koskaan nurmikkoa leikannut
 - tuossa kuvassakin siinä puuhassa on tuolla omenapuun takana Isäntä.
Kuva on eiliseltä pikapyrähdykseltämme farmilla, kun kävimme siellä laittamassa nuorison kanssa 
paikkoja kuntoon; nuoret ystävineen nimittäin valloittavat talon täksi viikonlopuksi;)
Myös muut tämän postauksen kuvat ovat eiliseltä farmikäynniltä.
Vaikkeivat itse asiaan mitenkään liitykään;)

Ja tässä sitten minun tekemättömyyteni:

1. En ole koskaan sukeltanut

Olen lievästi vesikammoinen - osaan uida jotenkuten,
 mutta päätäni en suostu veden alle laittamaan.

En laitteiden kanssa enkä ilman.

Aikoinaan lukiossa jumppaopettajani harmitteli, että ei voi antaa 
minulle 10 liikunnasta, kun en suostu uima-hallireissuilla altaaseen hyppäämään. 
No, antoi se sitten siihen ihan viimeiseen todistukseen sen kympin kuitenkin - ilman, että hyppäsin.

2. En ole koskaan käynyt Lapissa

Lapin lumo ei ole minuun iskenyt - kun en enää vuosikymmeniin ole innostunut 
talviurheilulajeista muualla kuin kisakatsomoissa, ei talvinen Lappi ole kiinnostanut. 
Ja kesällä saan sääskistä ja itikoista ihan tarpeekseni Pohjois-Karjalan mökillämme.

Mutta ihan pienenä, kaukaisena haaveena on päästä joskus syksyllä ruskan aikaan Lappiin vaeltamaan. 
Vaan tästä ei parane Isännälle vihjaista - sehän olisi jo mökkiä varaamassa;)

3. En ole koskaan lasketellut. 

Mutta hiihtänyt toki olen nuorempana paljonkin. Ja hypännyt hyppyrimäestä.

Minun lapsuudessani hiihdettiin puusuksilla, jotka menivät säleiksi ihan liian nopeasti.

Vallankin, jos uusilla joululahjoiksi saaduilla suksillaan laski kotimme takana 
olevassa metsässä kiemuraista ja mutkikasta jyrkkää mäkeä. 
Ja jos sattui heti ensi laskulla osumaan puuhun. 
Toinen uusista suksista saman tien poikki. Eipä isäni ihan ilahtunut.

Niinkuin ei ilahtunut silloinkaan, kun päätin koeajaa taas kerran uudet sukset kokeilemalla mäkihyppyä 
- ei tietenkään mistään pienestä tötsästä (=lumesta tehty pieni hyppyrimäki)
 vaan ihan oikeasta puusta rakennetusta hyppyrimäestä. 
Kun kerran pojat uskalsivat, niin tottahan minäkin.

Ja tietenkin mäestä tultiin alas - ei nyt järin  olisi tyylipisteitä herunut, 
sillä lento loppui siihen hyppyrinnokan alle ihan liian pikaisesti. 
Ja silloin menivät molemmat sukset. Mutta itselle ei käynyt mitenkään:)

4. En ole koskaan saanut tehtyä onnistunutta kääretorttua.

Jostain merkillisestä syystä minun kääretortuistani tulee sellaisia kuivia käkkyröitä 
- levy lohkeilee ja repeilee jo käärittäessä. 
Ei mitään toivoa kuohkeudesta ja mureudesta.

Ja tämä taito taitaa olla vielä periytyvää laatua.

Myös lapseni omaavat sen.

Eräänkin kerran heidän tekemästään kääretortusta tuli niin kova, 
että he ristivät sen riu'uksi. 

Tiedättehän - sellaiseksi kuin armeijassa tai leireillä käytetään ihan muuhun tarkoitukseen kuin syömiseen.

5. En ole koskaan ollut manikyyrissä.

Vaikka muuten käynkin silloin tällöin kosmetologilla, hieronnassa ja hemmotteluhoidoissa, 
en ole koskaan laitattanut kynsiäni muilla. 
Siis eipä ole ollut myöskään geelauksia eikä muitakaan härpäkkeitä. 
Ihan omilla kynsillä mennään - ja se näkyy;)

6. En ole koskaan käyttänyt tekoripsiä.

Minulla on itselläni aika pitkät ripset - vaikka ne ovat vaaleat ja hailakat, 
on niissä pituutta sen verran, että kun niihin ripsivärit sipaisen, saan olla tarkkana, 
ettei niihin väriä laittaessa tule lisäpituutta, sillä muuten ne ottavat kiinni silmälasien linsseihin.

Ja kun lisäksi olen allerginen ja silmäni kutiavat muutenkin, en ole uskaltanut niitä liimoja ajatellakaan. 

Samasta syystä myös ripsien pidennyket ovat jääneet kokeilematta.

7. En ole koskaan vahannut sääriäni. 
Niistä muista paikoista en sano mitään. 

Höylällä tai epilaattorilla lähtevät ne muutamat vaaleat säärihaituvet, mitkä jaloissani kasvavat.

Edelleenkään en sano niistä muista paikoista mitään.

8. En ole koskaan saanut sakkoja tai ollut oikeudessa.

Jos ei lasketa niitä kertoja, jolloin opiskuaikaan piti käydä muutama istunto kuuntelemassa, 
jotta pääsi kauppaoikeuden tentistä läpi;)

Mutta vallan rikkeetön olen ollut - ainakin lain edessä;)

9. En ole koskaan katsonut Salattuja Elämiä.

Paljosta yleissivistyksestä olen ilmeisesti jäänyt paitsi; aikoinaan tuli TV:stä tietovisailu nimeltä "Haluatko miljonääriksi?". 
Katsoimme sitä usein lasten kanssa yhdessä ja minä olisin kyllä voittanut tuossa pelissä sievoisia summia, 
jos olisin päässyt osallistumaan. 
Ja jos ei siinä aina jossain vaiheessa olisi tullut jotain kysymystä Salatuista Elämistä. 
Jotta tuohon sarjaan tyssäsivät minun miljonäärihaaveeni.

10. En ole koskaan osannut vastata mihinkään lyhyesti.

Kuten lienette aiemminkin huomanneet.

Ihme, että aikoinaan sain Isännälle sen "tahdon" sanottua ilman ylimääräisiä jaaritteluja.

Onkin siis korkea aika lopetella tämä jaarittelu ja antaa haasteen jatkaa eteenpäin.

Nappaapas mukaasi, jollet jo ole ehtinyt tätä tehdä.

Kivaa viikonloppua kaikille 
- niin lomalaisille kuin työssä raatajillekin!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Hyvää Juhannusta!

Kirjoittelen tätä juhannusaattona, illansuussa.

Tämän juhannusaaton vietämme täällä kotona - saimme vieraitakin.

Mikäs tässä ollessa!

Vielä aamupäivällä näytti siltä, että ulos ei tarvitse mennä. 

Satoi ja oli kylmää.

Mutta nyt on toisin; aurinko paistaa täydeltä terältä ja miesväki istuu ulkona saunan jälkeen.

On syöty hyvin, on saunottu ja nyt on hyvä mieli.

Illalla vielä grillaillaan ulkona.

Huomenna Sauvon farmille sitten vielä vähän isommalla porukalla.

Lapsetkin liittyvät seuraan. 

Ja toivottavasti appivanhempani.

Vaikka edellisessä postauksessani ennustinkin, että juhannusruusut sentään tietävät, 

milloin on juhannus ja ovat kukassa juuri oikeaan aikaan, niin eivät nekään ihan täyteen kukkaan ehtineet

 - tai sitten ne haluavat kukkia ihan oikeana juhannuspäivänä eli 24. kesäkuuta 

- nythän juhannusta vietetään hieman aikaisemmin.

Mittumaari, keskikesän juhla, valon juhla, juhannus.

Juhannuseväiksi annan teille vanhan irlantilaisen siunauksen - olen sen ennenkin täällä jakanut,

mutta kyllä se sen verran kaunis on, että laitan vielä uudelleenkin:

Ihanaa Mittumaaria kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Viikon ilonaiheet ja sapetukset - plussat ja miinukset

Koska eilen oli sadepäivä, luulisi, että minulla olisi ollut aikaa vaikka päivittää blogia.

Vaan eipä ollut - minä keskityin akkujen lataamiseen - lueskelin, otin päivätorkut ja tuumailin maailman menoa. 

Johan siinä yhdelle Ladylle puhdetta oli ihan tarpeeksi.

Joten viime viikon yhteenvedon ehdin tehdä vasta nyt.

Ensin miinukset - ja ne ensin siksi, että postaus on kivempi päättää mukaviin asioihin.

1. miinus: Bloggerin ja sen  lukulistan temppuilu

Olette varmaan muutkin huomanneet, että Bloggerin lukulista on alkanut keppostelemaan. 

Minulle tulevat todella monien blogien päivitykset viiveellä - välillä kolmen - neljänkin päivän viiveellä. 

Ja sitten niitä saattaakin tulla yhdeltä blogilta kolme perätysten. 

Näin on kuulemma omankin blogini kanssa - osa teistä saa lukulistalleen päivitykseni montakin päivää julkaisun jälkeen.

Olen yrittänyt keksiä, mistä tämä johtuu. 

Ensin ajattelin, että kyse on niistä blogeista, jotka ovat vaihtaneet oman domainin - vaan eipäs ollutkaan.

Viivettä näyttää olevan niilläkin blogeilla, joiden osoite ei ole muuttunut.

Enkä ole löytänyt mitään järkevää syytä siihen, miten Bloggeri valitsee ne blogit, joille se kenkkuilee.

Olen tarkistanut RSS-syötteen omasta blogistani - ei auta.

Oman lukulistani kohdalla olen yrittänyt sitäkin, että olen kirjautunut ulos seuraamani blogin lukulistalta ja sitten kirjautunut uudelleen lukijaksi - ja joidenkin kohdalla tämä on auttanut vaan ei kaikkien.

Tämä harmittaa ihan vietävästi - enhän minä pysy ollenkaan kartalla siitä, mitä muille bloggaajille kuuluu

 - tuntuu hölmöltä kommentoida päivitystä, kun sen jälkeen on jo monta uudempaakin ehtinyt ilmestyä.

Bloggeri on kenkkuillut myös kommentointien kanssa: olen huomannut, että osa kommenteistani ei olekaan 

tallentunut toisten blogien kommenttibokseihin - ja välillä en ole pystynyt ollenkaan kommentoimaan.

Samaa on valiteltu minunkin blogini osalta.

Olen kokeillut, onko kyse esim. selaimesta - ja ei ole. 

Iso ja sapekas miinus Bloggerille!

2. miinus: Säät

Vaikka en niiden hurjimpien helteiden ystävä olekaan, eivät nämä tämän  alkukesän säätkään mukavilta tunnu.

Muutaman kerran on aurinko lämmöllään kiusannut, muuten on ollut kylmää kuin jääkarhun siellä just!

On ollut villasukille tarvetta! Eikä ole tarvinnut sandaaleita vielä kaapista kaivaa.

Ilmalämpöpumppu on hurissut - ei sitä viilennystä vaan lisälämpöä täällä kotona.

Ja ulos on saanut varustautua kerrospukeutumalla - aamuisin ovat hanskatkin olleet tarpeen.

Eikä edes juhannukseksi ole tulossa helpotusta.

Iso miinus säille. Murr!

Ja vaikka kuinka yritän keksiä, mistä muusta murisisin, ei nyt mieleen tule muuta edes vakavalla pohdinnalla. 

Kotimaan ja maailman politiikkaan kun en nyt aio kajota.

Joten siirrytään niihin plussiin ja hyviin asioihin.

1. plussa: Luonto

Jos ei säiden haltija parastaan annakaan, ei se luontoa näytä haitanneen.

Ulkona on kuitenkin kesä - luonto näyttää parastaan.

Kasvit kukoistavat ja juuri nyt luonnossa tapahtuu koko ajan, kun kevään kylvökset ovat alkaneet kasvaa

ja kukat yksi toisensa jälkeen aukeavat.

Väriloisto on huikea - vihreän sävyjäkin on lukemattomia.

Jos ei säiden haltija tiedä, mitä vuodenaikaa eletään, niin onneksi kasvit tietävät 

- etupihamme juhannusruusukin on päättänyt kukkia ihan oikeaan aikaan.

2. plussa: Työt

Kun postauksessani Haaste - Liebster Award vastasin kysymykseen "Teetkö unelmatyötäsi?",

 että tällä hetkellä, tässä elämäntilanteessa työni on aika lailla unelmatyötä, muutama teistä lukijoista kommentoikin, 

miten hienoa on, että voi iloita työstään. 

Perustelin tuossa postauksessa vastaustani sillä, että työni vastaa arvojani ja osaamistani 

ja että siinä riittää vielä haasteita ja uudenkin opettelua. 

Mutta siinäpä ei olekaan vielä koko totuus.

 Minun työviihtyvyyteeni vaikuttaa myös se, että arvostan hurjasti myös meidän työyhteisöämme.

Minulle on siunaantunut hyvät työkaverit - meillä on hyvä yhdessä tekemisen buumi meneillään, 

tuemme toisiamme ja arvostamme toistemme työtä. 

Tottakai tähän on vaikuttanut myös johdon asenne - meihin luotetaan ja meitä kannustetaan.

Meillähän on viimeisen parin vuoden aikana vaihtunut työntekijäkuntaa eläköitymisten myötä 

aika tavalla ja uudet ihmiset ovat tuoneet mukanaan raikkaita tuulia. 

Vanhoja perinteitä arvostaen on uudistuttu ja uudistettu.

Meidän töissämme eivät käsiteltävät asiat aina ole helppoja ja hauskoja, mutta onneksi sellaisiakin joukossa on.

Ja onneksi meillä välillä otetaan irkiottoja arjesta järjestämällä virkistyspäiviä 

tai kuten viime perjantaina, vietimme kesäkauden avajaisia.

Välillä näitä avajaisia on vietetty omissa työtiloissamme - ja toisinaan muualla.

Tänä vuonna kesäkauden avajaiset vietettiin pihajuhlien muodossa.

Big Boss oli kutsunut meidät puutarhaansa juhlaa viettämään

 - ja hieman jännitimme, miten säiden haltija juhlaamme suhtautuu.

Onneksi perjantaina paistoi aurinko ja saimme kekkerit ulkona viettää. 

Maukkaat salaatit tykötarpeineen, mansikkakermakakku ja muut herkut maistuivat ulkona 

hyvässä seurassa kaikille.

Samalla vietimme myös lähimmän kolleegani läksiäisiä, kuulimme muutaman ei-niin-vakavan puheenkin 

ja läksiäislahjaksi kolleegani vielä tarjosi meille parin laulun konsertin säestäen itseään mandoliinillaan. 

Hauska iltapäivä, hieman haikeakin - mutta onneksi tästäkään ihmisestä emme ihan kokonaan irti vielä pääse

 - hänen kanssaan tullaan varmasti jatkamaan erilaisten projektien merkeissä yhteistyötä.

3. plussa: Jalan kunto

Kerroinkin teille jo postauksessani Streets of  London, kuinka teloin tuon viime syksynä leikatun jalkani 

ennen Lontoon matkaa ja kuinka tuskallista kävely on sen jälkeen ollut. 

Ja että ne Lontoosta ostetut Vansit ovat olleet ainoat kengät, joita olen pystynyt käyttämään.

Vaan eivätpäs ole enää!

Olen malttanut mennä hitaasti ja antaa jalan parantua.

Ja nyt on jalka jo siinä kunnossa, että sillä on aloiteltu pienet kävelylenkitkin.

Ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn.

Ja voin sanoa, että kyllä tuntuu hyvälle.

Sanonpahan vaan, että tänä kesänä tanssitaan ja rokataan vielä kunnolla!

4. plussa: Muut ilonaiheet

Sain viimein tehtailtua blogilleni uuden bannerin.

Pitkään se on ollut suunnitelmissa mutta nyt vasta sain aikaiseksi.

Fontti vaihtui Chaneliksi - justiinsa sopiva rönttäliisa-ladyn fontiksi;)

Ja sain väsättyä siihen vielä tuollaisen logonkin.

Mitäs tykkäätte?

Onko yhtään minun näköiseni?

Kuvataiteilijatytär totesi, että tuo on hyvä fontti - se kuulemma kuvastaa tuota sanaa Mess;)

No, onpahan tehty - sitä en takaa, miten pitkään se tuossa on.

Saattaa vielä vaihtuakin - vaan ei ihan heti, sillä minullahan tuppaavat vähän kestämään nämä projektit

 - se tuumailu ja suunnittelu kun ovat aikaa vieviä juttuja!

Ja vielä yksi ilon ja kiitoksen aihe: Instagram -tililläni ylittyi 1300 seuraajan raja.

Kiitos kaikille ihan valtavasti!

Tämä on itselleni aikamoinen ilon - mutta myös hämmennyksen aihe, sillä minähän en mikään kuvaaja ole ollenkaan.

Kuvani ovat milloin mitäkin - pläjäyksiä sieltä täältä

 - ja valokuvaustaidoissa olisi kehitettävää muutamankin valokuvauskurssin verran.

Siksipä sitäkin kiitollisempi olen.

Mitkä ovat sinun viime aikojen ilonaiheesi tai sapetuksen kohteesi?

Olisi kiva kuulla - vaikka kommenttina tai postauksena.

Vielä muutama päivä töitä ja onkin jo juhannus.

Keskikesän juhla.

Siitä ehkä enemmän tuonnempana, joten en vielä hyviä juhannuksia toivottele, vaan

Hyvää tiistaipäivää kaikille

 - niin työtätekeväisille kuin lomalaisillekin!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Purkistako nuoruutta?

Viime kesänä postauksessani "Ikähän on vain numeroita - vai onko?" pohdiskelin sitä, 

miten ikä ja vuodet näkyvät ja tuntuvat niin kropassa kuin kasvoissakin.

Ja että iän tuomia ihomuutoksia, ryppyjä, veltostumista ja rupsahtamista vastaan taistellaan kaikin keinoin.

Totesin myös, että taistelussa ikää vastaan ei voittoa ole näkyvissä - voimme toki hidastaa 

ja lieventää niitä kaikkein pahimpia rupsahduksia erilaisilla hoidoilla ja voiteilla. 

Ja osa meistä turvautuu vieläkin järeämpiin aseisiin, pistoksiin ja veitseen.

Minähän olen mitä laiskin ihon hoitaja - ja kyllähän se näkyy.

On ryppyä, on silmäpusseja, roikkuvat luomet ja veltostumista leukaperissä.

On myös maksaläiskiä ja muita pigmenttimuutoksia.

Tottakai toivoisin, että ihoni olisi kiinteämpi ja hehkeämpi.

Ja tottakai yritän sitä kosteuttaa ja ravita erilaisin voitein ja seerumein - aina kun muistan.

Kun sain blogiyhteistyönä testaukseen Puhdas+ Youth Capsules -lisäravinteen, 

tutkiskelinkin ensin, mitä tuote pitää sisällään - ja mitä se lupaa.

Tehoaineina näissä kapseleissa on kollageenia, biotiinia, glutationia, C-vitamiinia ja sinkkiä

 - kaikki ihon hyvinvoinnin kannalta tärkeitä aineita.

Kollageenihan on aine, jonka tuotannon elimistö alkaa menettää noin 25 vuoden iässä

 - ja aine, jonka puute aikaansaa monia ikääntymisen merkkejä kuten esim. ryppyjä, juonteita ja veltostumista.

No - selvää on, että ainakin tämän ladyn elimistössä on kollageenin tuotanto lakannut jo ajat sitten.

Biotiini edistää ihon, hiusten ja limakalvojen pysymistä normaalina - tässä iässä biotiini on todellakin tarpeen, 

kun hormoonituotantokaan ei enää riitä esim. limakalvojen kuntoa takaamaan.

Glutationi on elimistön tärkeä molekyyli, jonka määrä elimistössä vähenee iän myötä

 - se on antioksidantti, joka suojaa soluja hapettumiselta.

C-vitamiini edistää kollageenin muodostumista ihon normaalia toimintaa varten

 ja sinkki  taas edistää hiusten, kynsien  ja ihon pysymistä normaalina.

Tuote lupaa rakentaa ja kosteuttaa ihoa sisältäpäin - ja se lupaa, 

että iho näyttää kiinteämmältä, sileämmältä ja kimmoisemmalta tuotetta käytettäessä.

Näiden kapseleiden valmistuksessa ei käytetä ylimääräisiä ainesosia, 

kuten säilöntäaineita, väriaineita ja pintakäsittelyaineita.

Lisäksi ne valmistetaan Suomessa - kyseessä on siis kotimainen tuote, 

mikä itselleni on suuri plussa.

Aloitin tuotteen testailun n. kuukausi sitten. 

Jopa minä olen muistanut 2 kapselia päivässä popsia.

Sitä, onko ihossani mitään muutoksia näkynyt, en oikein osaa itse vielä arvioida, 

mutta sen uskallan sanoa, että ihoni tuntuu kosteutummalta - eikä  vain kasvojen iho, vaan koko kropan.

Sillä sitähän nämä sisäisesti nautittavat ravintolisät tekevät - vaikuttavat koko kroppaan. 

Ja se jos mikä viehättää laiskaa rasvaajaa;)

Puhdas+ tuoteperheeseen kuuluu myös muita kauneudenhoito- ja terveydenhoitotuotteita.

Sarja pyrkii takaamaan korkealaatuiset, tutkitut ja lisäaineettomat tuotteet naiselle, 

joka haluaa pitää huolta ulkonäöstään ja terveydestään kokonaisvaltaisesti.

Minulle Puhdas+ tuotemerkki oli tuttu jo ennen tätä testailua, 

sillä olen käyttänyt sarjan D-vitamiinia ja maitohappobakteerivalmistetta jo pitempään.

Itseäni sarjassa on viehättänyt lisäaineettomuus ja kotimaisuus  - sekä tietenkin teho.

Näiden "nuoruuskapseleiden" nuorentavasta vaikutuksesta ulkonäköön en uskalla vielä kehuja antaa, 

mutta ainakin kapselit saavat ihon - koko kehon ihon - tuntumaan paremmalta. 

Esimerkiksi sääreni eivät ole hilseilleet ollenkaan siihen malliin kuin normaalisti.

Testailu jatkuu - ja tiedä häntä, vaikka Ladyn leukaperissäkin vielä jotain kiinteytymistä tapahtuisi!

Uskon  siihen, että sisäisesti nautittavilla kosmeettisilla tuotteilla on tulevaisuus 

- se, mitä syömme, näkyy kasvoissamme ja ihossamme kyllä pahassa, joten miksei hyvässäkin!

Ovatko sisäisesti nautitut kauneudenhoitotuotteet sinulle tuttuja ja käytätkö itse sellaisia?

Millaisia - ja ovatko tehonneet?

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Ystäväkirja -haaste

Sain Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiialta Ystäväkirja -haasteen.

Tiia on kehitellyt haasteen kuultuaan, että aikuisillekin näitä kirjoja nykyisin tehdään.
Jos Tiian blogi ei sinulle vielä ole tuttu, käypä kurkkaamassa; tulet ihastumaan blogiin, 
jossa kerrotaan lapsiperheen elämästä, keski-ikäistymisen ihmeellisyyksistä 
ja kurkitaan välillä myös kauneuden ja ihastuttavan turhuuden maailmaankin. 
Tosikkoa ei Tiiasta saa tekemälläkään - ja blogissaan Tiia pistää välillä itsensäkin likoon 
niin avoimesti ja rehellisesti, että tähän avara- ja lämminsydämiseen naiseen ei voi kuin ihastua!

Ja tässä Tiian ystäväkirjan kysymykset:

YSTÄVÄKIRJA AIKUISILLE

Lempinimi?

Pitkään olin Pippuri - ja nimi tuli siitä, että luonteeltani olin lievästi sanoen pippurinen
 - räiskähtelin tuon tuosta ja silloin kyllä ovet paukkuivat ja sanainen arkku avautui. 
Olen vuosien saatossa kyllä hieman tasaantunut - en minä enää ihan heti simahda, 
jos joku vastaväitteen esittää - (isännältä ei kannata varmistaa...).

Olen ollut myös Hoikolotti - ja tämän lempinimen sain isältäni. 
Minä kun kasvoin nopeasti pituutta ja tasapainoaisti ei ihan perässä siinä kasvun ihmeessä pysynyt.
Jos nousin pöydästä, saivat seinällä olevat muistolautaset kyytiä 
- tai katosta roikkuva lamppu.
Kun tulin alas liukuportaissa, tulinkin vauhdilla. 
Sukkahousut eivät ehjää päivää nähneet.
Mustelmia oli siellä täällä, kun mennä kolistelin vauhdilla.

Ja pahaa pelkään, että tämä piirre on nyt iän myötä palaillut takaisin.
On murtunutta nilkkaa - ja lähtökiireissä kolauteltuja varpaita. 
Eivätkä ne sukkahousut edelleenkään ehjinä pysy - yleensä se ensimmäinen vaihto 
tehdään jo ennen kotiovesta ulos astumista;)

Lempiherkku?

Marjat ja hedelmät. 
Ihana kesä on minun herkutteluaikaani: mansikat, mustikat, vadelmat, viinimarjat, lakat - ja syksymmällä puolukat. 
Kirsikat, persikat, luumut ja syksyn makoisat kotimaiset omenat.
Ja niistä kielletyistä herkuista juustokakku - kielletyistä siksi, että sokeriton ja herkuton elämä jatkuu myös 
ekopaaston jälkeenkin - juhlissa toki jo teen poikkeuksen.

 Lempiaine?

Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream - sillä paranee pikku pipit; sillä hoidetaan nenäpielten rohtumat nuhaneniltä ja se on ainoa aine, joka tehoaa suupielten halkeamiin yhdessä teepuuöljyn kanssa.
Kyynärpääkarheudet, tyttären atooppinen ihottuma, hyttysenpistot - ihmeaine, jota ilman
en taitaisi ollenkaan selvitä - ja jota reissuilta tai alennusmyynneistä hamstraan.

Kalsonkien malli stringit vai jättikset,

puuvillaiset vai silkkiset?

Jättikset - tämän Ladyn ahterille ei muita voisi ajatellakaan.
Ja sekä puuvillaisia että silkkisiä löytyy - puuvillaisista sen verran, että kunhan ovat joustavia.
Niitä muotoileviakin alkkareita on kaapissa kätköissä - Spanxitkin piti lähteä erikseen aikoinaan 
Helsingistä Stockmannilta hakemaan, kun niitä ei vielä silloin muualta Suomesta saanut.
Valitettavasti minä en vain osaa noita muotoilevia tuotteita käyttää - ne kiristävät ja painavat ikävästi
 tuosta rintojen alta - ja kun minulta on sappikivet joskus leikattu, on tuo alue arka edelleenkin.
Enkä tykkää muutenkaan siitä, että vaatteet kiristävät - enkä suostu edes juhliin mukavuudesta luopumaan. 
Joten vatsa pököttää ja takapuoli roikkuu - who cares;)

Kahvi vai tee ja minkälainen kahvi tai tee?

Tavallinen suodatin- tai pannukahvi, mustana tai rasvattomalla maidolla.
Ei sokeria, ei makeutusaineita.
Ja matkoilla aina cappuccino.  Isolla keolla ruskeaa sokeria;)

Paras tuoksu?

Tuoksuallergikolle ne parhaat tuoksut ovat puhtaan pyykin ja siivotun kodin tuoksu, 

merenpärskeiden suolan tuoksu  ja sateen jälkeinen raikkauden tuoksu. Maan tuoksu.

Ja tottakai juuri keitetyn kahvin tuoksu, joka tällakin hetkellä keittiöstä houkuttelee.

Lempieläin?

Pitkään luulin, että lempieläimeni olisi koira. 
Mutta sitten tuli Viiru ja sulatti Ladyn sydämen.
Kissa, joka tekee mitä tahtoo ja jota ei saa tekemään mitään, mitä se ei halua tehdä.
Joka ei yritä miellyttää ketään.
Itsenäinen, uppiniskainen ja vierellä hurmaamasti hyrräävä kissa.

Joka osaa käskeä ja komentaa, mutta joka osaa myös lohduttaa ja toimia 
höperön Ladyn omana Dr. Phillinä ja terapeuttina.

Lempielokuva?

Minun Afrikkani - hieno rakkauskertomus, Karen Blixenin kiehtova elämä, Afrikan upeat maisemat, 
Meryl Streep ja Robert Redford - ja plussana vielä elokuvan puvustus;)
Herkkua melkein kaikille aisteille!

Lempimatto?

Mummini ensimmäiseen opiskelijasuntooni kutomat räsymatot, jotka tällä hetkellä 
pehmentävät askelia Pohjois-Karjalan mökillämme. 
Siinä omassa mökkirannassa mäntysuovalla pestyinä.

Suurin kammosi?

Korkeanpaikan ja ahtaanpaikan kammot. 
Kiitos ei vuorenreunat ja näköalatornit.
Ja kiitos ei pienet luolat tai onkalot.

Näetkö unia vai uneksitko tyhjää vaan?

Näen unia - välillä painajaisia ja välillä niin ihania unia, että herättyäni kesken unien 
yritän vielä jatkaa unta ja koitan nukahtaa uudelleen.
Muutama vuosi sitten, kun sain särkyihini erästä lääkettä, oli sen sivuvaikutuksena hurjia painajaisia. 
Huutelin kesken unien apua sellaisella voimalla, että hyvä etteivät naapurit hälyttäneet poliisia ja ambulanssia. 
Noiden lääkkeiden käytön olen lopettanut ajat sitten, mutta
vieläkin silloin tällöin saatan herätä
 - tai herättää isännän avunhuutoihini. 

Mukavin naistenlehti?

Olen lehtien suurkuluttaja ja siksi en osaa mainita vain yhtä.
Luen monia erilaisia lehtiä, esim. Gloriaa, Eevaa, Annaa, Oliviaa ja Kodin Kuvalehteä.
Valitettavasti ne aikuisille naisille tarkoitetut lehdet on kaikki lopetettu - Madame, Jade, Iiris, Evita. 
Oliviaakin ollaan lopettamassa.
Joten yritetäänpä pitää elinkelpoisina edes ne muutamat, joita on vielä jäljellä ja ostetaan lehti aina silloin tällöin!

kuvassa Gloria -lehden mielenkiintoinen juttu Riikka Venäläisestä

Kolottaako?

Minullahan on vaivoinani fibromyalgia - ja voin sanoa, että kyllä kolottaa.
Tämä kevät on ollut fibromyalgikon kannalta kurjaa aikaa - kylmä ja kostea sää ovat tuon taudin pahimmat viholliset.
Välillä ovat sormet aamuisin niin jäykät turvotuksesta ja särystä, että edes se kahvikuppi ei pysy käsissä.
Ja välillä ovat jalat olleet niin kipeät, että jopa sukkien jalkaan pukeminen on tuntunut kuin jalat olisivat tulenliekeissä.
Ja särkyjen takia ovat myös yöunet jääneet vaillinaisiksi.
Mutta aina on noustu, kahvit juotu ja sukatkin jalkaan saatu.
Ja päivällä jo yleensä hieman helpottaa.
Ja kunhan oikein kunnolla näiltä jaloiltani liikkeelle pääsen, helpottaa enemmänkin.
Sillä minulle tähän  vaivaan eivät auta mitkään lääkkeet - liikunta ja terveellinen syöminen ovat ainoat tepsivät lääkkeet.

Paras apuväline?

Silmälasit. Monitehot.
Normilaseina tällä hetkellä valossa tummuvat, niin ei tarvitse monia laseja mukana kuljetella.
Ja tietenkin näyttöpäätelasit.

Vanhuudenpäivän haaveet?

Toivon, että vielä vanhanakin (siis nykyistäkin vanhempana) saisimme isännän kanssa yhdessä käsikädessä 
astella suhtkoht terveinä ja nähdä, että lapsilla on kaikki hyvin.
Toivon, että elinpäiviä riittää sinne eläkkeellekin saakka - ja että eläkeikää ei nosteta.
Ja että silloinkin vielä jaksaisin innostua kaikesta uudesta ja uskaltaisin hullutella 
ja kokeilla uusia elämyksiä, maita ja mausteita.

Lottovoitto vai ikuinen elämä?

No jos noista pitää valita, niin lottovoitto.
Ja mieluusti iso sellainen, kiitos;)

Tässä olivat Tiian Ystävänkirjan kysymykset ja Tiian toive oli, että niihin voi vastata kuka tahansa.
Ja keksiä lisää kysymyksiä ihan oman mielensä mukaan.

Silti - kuten Tiiakin - haastan tähän mukaan muutaman bloggaajan, joiden blogeja seurailen säännöllisesti:

Happystarhome  - blogin Elinan
Ellis -blogin Ellisin
Muotia ja matkoja, kauneutta ja käsitöitä -blogin Anneaulikin
Pauskan elämää -blogin Pauliinan
Style and jewels -blogin Belladonnan

Olkaapas hyvät - ja kuten ennenkin aina haasteissa: no stress at all;)
Teette, jos jaksatte ja milloin jaksatte.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.