Miten kävi kevyemmän askeleen?

Viime syksynä kerroin postauksessani Kevymmin askelin syksyyn siitä, miten olin onnistunut aloittamaan hyvinvointi- ja kuntoremontin tiputtaen samalla 8 kiloa.

Silloin uhoilin, että tarkoitus olisi vielä tiputtaa 5 kiloa, mutta enpä ole tainnut asiaan tuon jälkeen palata enkä kertoa, miten sujuu.

Hiljaisuudelle on ollut ihan syynsäkin - kukapa sitä epäonnistumisiaan ja sortumisiaan täällä niin auliisti repostelisi? 

No, en tiedä siitä auliudesta, mutta ajattelin nyt kuitenkin hieman paljastaa, kuinka projekti voi.

Siis mikä projekti? Näin voisin tällä hetkellä kysellä. Ei nimittäin ainakaan loistavasti ole edennyt.

Jouluun saakka pystyin pysymään ruodussa sekä liikunnan että syömisten suhteen - sitten repsahdin. Ruokapuolen sain joltiseenkin kuntoon heti joulunjälkeisissä katumusharjoituksissa, mutta liikuntapuolella en samaa voi kehuskella.

Minulla nimittäin aktivoitui toisessa jalassa vanha vaivani, Mortonin neuroosi (hermopinne päkiässä), niin pahaksi, että kävelyt oli sitten kävelty. Hyvä kun töissä pystyin käymään.

Lisäksi tuo linkaten kävely toi mukanaan muitakin vaivoja - ensin kipeytyi polvi, sitten meni keväällä selkä. Ja hyvä, että meni, sillä muuten olisi kuulemma mennyt lääkärin mukaan lonkka - ja sepä ei sitten enää olisikaan ollut ihan helppo juttu korjata.

No, helppo ei ihan ole tämä jalkakaan - minulle on tulossa jalkaleikkaus. Tarkoituksena on korjata muutama vuosi sitten luutumatta jäänyt, rustottunut nilkkamurtuma ja molempien jalkojen vaivaisenluut. 

Tuo murtumasta jäänyt rustottuma on nimittäin se perimmäinen paha koko jalkashown taustalla - rusto aiheutti sen, että astuin virheasennossa ja tämä virheasento kasvatti jalan ennen ihan siedettävän vaivaisenluun valtavaksi - ja aiheutti tuon hermopinteen päkiän alle. 

Niin se vain on, että yksi huonosti hoidettu vaiva voi saada aikaan paljon - eikä useinkaan hyvää.

En siis pystynyt liikkumaan koko kevään aikana - ja kesänkin aikana hyvin rauhallisesti - jalka kuitenkin kesti selkään saatujen myrkkyjen ja kevään ajan jatkuneen fysioterapian jälkeen ihan hyvän mittaiset kävelymatkat - mutta hitaasti on pitänyt kävellä.

Polvien takia en ole pystynyt pyöräilemäänkään, joten ainoat liikuntamuodot ovat olleet kuminauhajumppa, punttien nostelu ja kahvakuulaharjoitteet. Ja niillä ei aineenvaihduntaa vauhditeta.

Nuorillahan aineenvaihdunta usein toimii vaikkei mitään tekisikään, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä hitaammaksi käy myös aineenvaihdunta. Ja sillä, ettei se toimi, on seurauksensa.

Turvotus on välillä melkoista. Ja painoakin on tullut lisää - sellaiset pari kiloa, joten olen kyllä kilojen puolesta ihan vielä sallituilla painoindekseillä.

Mutta siinäpä se ongelma onkin - eivät nuo painoindeksit kerro sitä, milloin ihmisellä on hyvä olo - se ihan oma ihanneolonsa. Olkoon paino mikä tahansa, turvotus ketuttaa - olo on tukala koko ajan ja kun minulla on riesana tuo fibromyalgia, äityvät särytkin turvotuksen myötä hankaliksi. Säryt taas hankaloittavat yöunia. Ja noihin särkyihin ainoa lääke minulle ovat olleet liikunta ja uni. 

Sen verran olen elämän koulussa oppinut, että kun huonosti nukuttujen öiden jälkeen olo alkaa olla kuin zombilla ja saa pelätä, milloin liikenteessä kävelee auton alle kun on nukkua pystyyn, on pakko katkaista peli ja jäädä muutamaksi päiväksi vain lepäämään. 

Sillä kyllähän se unikin lopulta tulee - mutta työssäkäynnin kannalta väärään aikaan. Muutaman päivän lepo ja taas jaksaa muutaman viikon ahertaa.

Silti - näistä pikku vastoinkäymisistä huolimatta - olen yrittänyt pitää kiinni terveellisemmästä syömisestä.

  Temput siihen hyvään oloon ovat edelleenkin tuota liikuntaa lukuunottamatta samat kuin viime syksynä. Ja edelleenkin herkuttelut silloin tällöin sallittuja;)

Tervettä on tunnistaa väsymys - ja ottaa torkut silloin, kun siltä tuntuu. Ehkä ei nyt sentään töissä, mutta muulloin. Liikkua sen minkä voi. Hemmotella itseään - ja antaa muidenkin hemmotella.

 Ja odotella sitä jalkaleikkausta ihan kaikessa rauhassa. Kuun lopulla selviää, selviänkö yhdellä leikkauksella vai pitääkö tehdä kaksi. Sitä kahta vastaan taistelen kaikin keinoin. Toivottavasti leikkaus tehdään ennen lumien tuloa ja pystyn kuntouttamaan jalkojani vielä sulasäiden aikaan. 

Ja vapauttavaa on peiliin katsoessa lohduttautua Elisabeth Taylorin toteamuksella: "Neljänkympin jälkeen naisen on valittava joko kasvot tai vartalo." Tosin voisivat ne vartalon rasvat laskeutua muuallekin kuin mahaan ja takamukseen - ja ne kasvojen muualle kuin leuan alle. 

No, kaikkea ei elämässä voi saada - mutta siitä vähemmästäkin voi ottaa ilon irti!

Iloa elämään - ihan kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Itku pitkästä ilosta - karu arkeen paluu

Loma loppui ja arkeenpaluu tiistaina melkein vetäisi jalat alta; olin tapani mukaisesti hermoillut likipitäen koko yön ja jo aamu olikin yhtä taistelua, jotta sain itseni hilattua työpöytäni äärelle.

Tällä lomalla olin pysynyt jämäkkänä ja pystynyt vastustamaan työsähköpostin avaamista, joten jo pelkkä lukemattomien sähköpostien määrä näytti, että viikolla tehtäisiin töitä ja kunnolla. 

Ja kun olo oli kaikkea muuta kuin tarmokas ja innokas, oli koko viikko yhtä taistelua.

Moni onkin jo kirjoitellut tämän jatkuvan pimeyden ja harmauden vaikutuksesta. Kyllä - silläkin on tähän saamattomuuteen oma vaikutuksensa - tuntuu, että aurinkokin on kadonnut. Aina on pimeää. Ja märkää. Ja tuntuu kuin se kosteus tunkeutuisi kaikkien vaatekerrosten läpi jonnekin syvälle ihon alle. 

Minullehan tällaiset säät ovat niitä kaikkein pahimpia, sillä silloin fibromyalgiasäryt iskevät kaikkein kovimmin. Ja ne säryt taas vaikuttavat yöuniin. On jatkuvasti väsynyt. Ei jaksa kuin raahautua töihin ja illat menevät sumussa. Liikkua ei jaksa vaan kaivautuu aina vaan syvemmälle vällyjen alle lämmittelemään.

Mutta sää ei ole ollut ainoa syy tähän karuuteen arkeenpaluussa. 
Yhtä iso, ellei isompikin, syy löytyy pyhien ja loman aikaisesta mässäilystä.

Sillä sitä on tullut harrastettua - kyllä sitä jo harrastamiseksi voi kutsua, jos vetää itsensä rasvaisella ja makealla ruualla jatkuvasti ähkyyn. Ja kun loma oli pitkä, jatkui tätä syöpöttelyä ihan sinne loman loppumetreille saakka. 

On se merkillistä, että tähän ikään asti ehtineenä sitä ei vieläkään tajua, että ihan kaikki maailman ruoka ei ole tarkoitettu kerralla syötäväksi. Ja juuri minun syötäväkseni. 

Kiloja ei vielä hälyttävästi ollut tullut lisää, mutta rasvan ja höttöhiilarien ahminta saavat minussa aikaan ihan vetämättömän olon, aineenvaihdunta ei toimi ja vatsa on kuin ilmapallo. Joka paikka on turvoksissa - ja siitähän fibrokin innostuu. 

Lisäksi sokeri ja hiilaritankkaus koukuttavat. Ainakin minut. Pitää saada koko ajan lisää - nälkäähän ne eivät vie.

Minun hyvin jatkunut terveemmän ja kevyemmän elämän metsästykseni tuntui saaneen ihan mojovan takaiskun. Päin pläsiä - tai persusta!

Siispä pakko on ryhdistäytyä ja palata takaisin ruotuun.  Paluuseen nautitaan  juurikin samaa reseptiä, josta tuossa postauksessani Kevyemmin askelin syksyyn kerroin. 

Ja se ensimmäinen askel on muistaa, että töissäkin pitää syödä. Helposti olin unohtanut - liian helposti - sen, miten tärkeää on säännöllinen syöminen. Tiistaina en ollut edes aamupalaa jaksanut valmistaa ja lounas kuittaantui kiireen vuoksi näkkärillä ja jugurtilla. No, senhän arvaa, mitä tapahtui kotiin tultua. Nälkä oli hirmuinen. Ja pipariksihan se meni. Ihan kirjaimellisestikin.

Loppuviikolla olinkin sitten jo valmistautunut hieman paremmin ja rytmi alkoi löytyä. Samoin jäivät turhat herkut. Melkein.

Mutta väsymys asuu syvällä ja huonojen yöunien takia en ole jaksanut liikkua. Töissä olen yrittänyt palata siihen tapaan, että vaikka söisinkin eväät lounaalla, yritän käydä edes pienellä kävelylenkillä lounaan jälkeen. Ja kotiin lähtiessä en nousekaan bussiin siltä lähimmältä pysäkiltä vaan kävelen parin pysäkin ohi. Pienin askelin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - nostin myös nuo härpäkkeet jo sängyn alta sohvan viereen. Ja kyllä - pölyä tuo harmaa noissa mustissa painoissa on. 

Mistä muistuukin mieleen se, että kunnon siivous on hyvää liikuntaa. Ja tänään on tarkoitus raivata joulu nurkista, joten sitä hyvää liikuntaa on odotettavissa.

Siispä - viikonloppuna tiedossa siivousta ja pyykinpesua - 
mutta myös saunan lempeitä löylyjä, herkuttelua kevyemmän kaavan mukaan, pino uusia lehtiä - ja jos ei se luvattu räntäsade tule, niin hieman ulkoiluakin. 

Ja Midsomerin murhia katsoessa ehkä punttitreenitkin;)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kevyemmin askelin syksyyn

Viime keväänä heräsin oikein kunnolla siihen tosiasiaan, että kiloja oli taas salakavalasti hiipinyt kroppaan hieman liikaa. 

Painoindeksini oli vielä ihan sallittujen rajojen sisällä, mutta jenkkakahvat ja pömppömaha senkuin pullistelivat. Takapuolta en peilistä juurikaan uskaltanut edes kurkkia. Eikä tarvinnutkaan - poikani oli kuvannut minua eräässä juhlassa takaapäin - ja minä kauhistuin oikein kunnolla. Ja ei, sitä kuvaa ette täällä tule näkemään.

Lisäksi kun painolastina on hieman liian korkea "huonon kolesterolin" arvo, geeniperimänä sydänsairaudet ja itsellä pehmytkudosreuma (fibromyalgia), ei lisäsyitä tarvittu. Fibrohan turvottaa - ja mitä pyöreämmässä kunnossa on, sitä enemmän turvottaa - ja sitä enemmän särkee.

Oli pakko ryhtyä toimenpiteisiin. Ja tällä kertaa en halunnut elämääni mitään dieettejä tai poppakonsteja, joilla painoa saadaan kyllä alaspäin nopeastikin, mutta yhtä nopeasti se sieltä sitten ylöspäinkin ponnahtaa, kun vähänkin dieetistä höllää.

Siispä temppu ja miten se tehtiin:

1. vaalea vilja, sokerit ja huonot rasvat pannaan 

2. enemmän kasviksia, kalaa ja vaaleaa lihaa

3. vähemmän perunaa, pastaa ja riisiä - uudet perunat söin ihan rauhassa, pastan ja riisin tummana

4. vähemmän leipää - ruisleipä on suuri herkkuni ja voisin syödä sitä vaikka kuinka paljon - nyt vähensin sitäkin - ja vältin hiivalla kohotettua leipää - kunnon juureen tehtyä leipää saa jo onneksi melkein kaikista kaupoista

5. paljon vettä - raikasta, suomalaista vesijohtovettä - joskus sitruunalla tai Molkosanilla maustettuna

6. aamiainen ja lounas on syötävä, muutenkin säännöllinen ruokailu kunniaan - eikä liian pitkiä välejä

7. kävelyä - en pysty juurikaan niveliltäni juoksemaan (ainakaan kovalla alustalla) ja kesällä en kaipaillut minnekään kuntosaleille tai jumppiin.

Lisäksi jätin pois kaikki keinomakeutusaineet - stevia on sallittujen listalla, mutta sekin maltillisesti. Aspartaamin olen jättänyt jo vuosia sitten - migreenikohtaukset jäivät melkein nekin silloin.

Pääperiaatteet pyrin pitämään arjessa, mutta juhlat juhlittiin ja silloin herkuteltiin. 

Samoin matkoilla syötiin sitä, mitä oli tarjolla - esim. vaaleaa leipää. 

Ja kyllä söin ihan hyvällä omallatunnolla pari grillimakkaraakin;)

Alkukesästä meillä oli töissä useammat juhlat kahvituksineen ja täytekakkuineen - itse juhlissa söin sen kakkupalan hyvällä omallatunnolla, mutta en sitten enää rääppiäisissä - eli kun kaikki ne herkut säilöttiin juhlien jälkeen lounastilamme jääkaappiin, en enää koskenut niihin. Meillä käy töissä paljon vieraita ja kahvitarjoiluista jää yli kaikenmaailman leivoksia, pullia ja pasteijoita - niihin en koskenut. Samoin jätin kahvihuoneen keksit rauhaan. 

Pahan päivän varalle pidän työpöydän laatikossa pähkinöitä, kuivattuja karpaloita ja tummaa suklaata. Ennen iltapäiväkahveja kourallinen pähkinöitä suuhun niin hyvin pystyin keksi- ja leivoshoukutukset välttämään.

Kotona herkkukaipuuseen samoin pähkinöitä, lisäksi marjoja ja hedelmiä.

Meillä leivotaan vieläkin kotona - mutta oikeastaan vain juhlaan - ja juhlaa voi joskus olla myös se, että halutaan viikonloppuna syödä vähän paremmin;)

Kesähän on Suomessa otollista aikaa syödä terveellisemmin - kaikki ihanat marjat ja luonnonantimet ovat tarjottimella. Nyt syksyllä herkulliset juurekset. Ja talvella näitä kaikkia saa omasta pakastekaapista tai kaupan pakastealtaasta - nykyään saa onneksi jo suomalaisiakin marjoja!

Kaloreita en laskenut kertaakaan. Nälkää en nähnyt. 

Painoa on lähtenyt 8 kiloa. 

Ja tämän uskallan jo sanoa ääneen ja täällä julkaista, kun se on jo jopa turvotusten kanssa tuossa pysynyt. 

Vielä olisi tarkoitus tiputtaa n. 5 kiloa - silloin olisi sitä "liikkumavaraa";)

Mutta hurjan tyytyväinen ja ylpeä olen jo tästä! Ainoa huono puoli on se, että taidan joutua vaateostoksille;)

Minä en halua kenellekään mainostaa mitään laihdutusta tai edes painonhallintaa, mutta hyvän olon metsästystä kylläkin! Ja se hyvä olo on jokaiselle erilaista - toinen tykkää rääkistä, toinen vähän löysemmästä menosta. Toinen kurveista ja toinen ei. Ja on sairauksia, joiden takia on vaan pakko hilata sitä painoa alas - mutta on myös sellaisia sairauksia, että ei laihdu vaikka mitä tekisi. 

Etsitään siis jokainen hyvää oloa sieltä, missä se tuntuu luontevimmalta itselle! Minä lähden nyt sitä metsästämään tuolta ulkoa ihanasta syyssäästä kävelylenkkeillen. Sauvatkin jätän kotiin. 

Ja illalla istun sohvalla, rouskutan omenoita ja katson Beckiä. No, Gunvaldia ainakin;)

Mukavaa tiistai-iltaa kaikille!

Popsi, popsi pilleri - nuorrut, laihdut, kaunistut, voit hyvin

Flunssa ei vaan suostu hellittämään - välillä tuntuu, että on parempia päiviä, mutta sitten se taas iskee. Nyt aloitettiin antibiootit noihin kaularauhasiin - en olisi suostunut muuten niitä napsimaan, mutta tulehdusarvot hyppäsivät sen verran korkealle, että oli vähän pakko.

Töissä olen ollut paria päivää lukuunottamatta ja muuten on vain lepäilty. Ei ole jaksanut yhtään mitään ylimääräistä.

Aika on mennyt telkkaria tuijotellessa, torkkuessa ja lukiessa. 

Ja taas kerran olen huomannut, että lehdissä silmäni osuvat kaiken maailman mainoksiin, joissa luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. 

Olen aimmin jo tunnustanut täällä, että hurahdan ihan täysillä erilaisten mainosten lupauksiin - meikki- ja rasvaputeleissa teinkin jo suursiivousta ja olen yrittänyt pysytellä kaidalla tiellä ja olla ostamatta mitään uutta ennenkuin vanhat on kulutettu. En minä ihan ole tuossa pysynyt, mutta ihan kohtuullisesti entiseen verrattuna.

Ja ihan yhtä täysillä kun olen uskonut näihin ulkoisesti kaunistaviin tuotteisiin, näytän uskoneen myös näihin sisäisesti vaikuttaviin. Nyt kun tätä tavarakaaosta yritän selvitellä, niin päätin myös, että uusia pilleripurkkeja ei tule, ennenkuin vanhat on siivottu. Tuossa kuvassa alla hieman näytteitä siitä, mitä kaikkea löytyi kätköistä.

Pillerien avulla on tämä Lady yrittänyt ainakin 

laihtua, 

hoitaa suolistoaan, 

hoitaa niveliään, 

lievittää tulevia vaihdevuosioireitaan, 

virkeyttää ihoaan ja silmiään, 

hoitaa vatsaansa ja turvotuksia

 - ja päälle vielä erilaiset vitamiinit ja lisäravinteet. 

Viime syksynä raivasin jo suuren kasan vanhentuneita pois, mutta tuollainen määrä niitä silti jäi. Osa on aloittamattomia, osasta napsittu vain muutama pilleri. Hainrustokapseleitakin näyttää nappaillun puolikas liuska ja sen perusteella onkin sitten jo voinut vakuuttaa, että eivät auta!

Innostun lupauksiin, uskonkin niihin - mutta kyllästyn tosi nopeasti noiden pillerin napsimiseen. Luontaistuotteissa ja lisäravinteissa on se vika, että niitä pitää syödä niin julmetun monta pilleriä päivässä! Normaaleja vitamiineja ei tarvitse ottaa kuin yksi per päivä - ja nekin tuppaavat unohtumaan.

Kyllä minä joskus tunnen olevani höynäytettävissä ja tyhmä - mutta onneksi sentään aika harvoin;)

Nyt pistin sitten pois sellaiset, joita en tule käyttämään. Jäljelle jäivät seuraavan kuvan tuotteet. Eli kalkki ja D-vitamiini turvaamaan luustoani, monivitamiinit, magnesium -poretabletit jalkakramppeihin (nämä eivät myöskään pistä vatsaa sekaisin niinkuin monet muuta magnesiumvalmisteet), maitohappobakteerit (joita nytkin antibioottikuurin aikana napsin) ja sitten muutama "yleishyödyllinen" tuote eli Molkosan, Carmolis-yrttitipat ja Echina-sinkki-c-vitamiiniyhdiste flunssan oireita lievittämään.

Eikös vaan olekin hyvin siivottu? Kyllä nyt taas kelpaa lähteä ostoksille terveyttä ja kauneutta

 - ja vaikka rasvansitojia ostamaan. 

Miten on, käytätättekö te luontaistuotteita ja lisäravinteita? Ja millaisia? 

Innostutteko aina uusiin lupauksiin ja tuotteisiin? 

Minä valitettavasti uskon näihin vähän liikaakiin - ja se käy jo kyllä kukkaronkin päälle. 

Varsinkin, kun jäävät sitten vielä käyttämättä;)

Ja lopuksi - tervetuloa uudet lukijat Jossu blogista ELÄMÄN TALO, Babette blogista Babette´s, 

Riina blogista Luksusta arjessa,  Anne blogista peilin takana ja Elämää Onnenpähkinässä -blogin Anne. Ihmettelen ja ilahdun kyllä suuresti, kun olette tänne tienne löytäneet. Toivottavasti viihdytte.

Ihanaa viikonloppua kaikille - ja aurinkoa!

New Blog Love -tunnustus ja elämisen sietämätön keveys vai miten se nyt oli?

Sain Salaa Onnellinen -blogin ihanalta Muuttolinnulta New Blog Love -tunnustuksen. Kiitos vielä kerran. Se ilahdutti eilen todella paljon - ja tuli tarpeeseen. Löysin sen eilen nimittäin tilanteessa, jossa pinna oli lievästi sanoen piukalla. Olin tullut kotiin kauppareissulta ja otin yhteen perheen nuorison kanssa oikein kunnolla - aiheena oli kissan hiekkojen vaihto. Pimahdin oikein kunnolla. Mutta tehosi. Koko loppupäivän ja illan minua kohdeltiin ja passattiin kuin kuningatarta;)

Tunnustuksen säännöt ovat:

1) Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2) Valitse viisi ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä 

kommentti heidän blogiinsa.

3) Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen laittavat sen eteenpäin.

Auts - mä haluaisin antaa tuon kaikille lukijoilleni ja vielä monelle muullekin! Minähän olen itse vielä aloittelija täällä blogistanian autuudessa, joten minulle kaikki lukemani blogit ovat uusia ja ihania.  Mutta jos on pakko valita, niin tässä - tunnustus menee seuraaville:

1. Beauty Of Life 

2. Saariston kasvatti

3. kiki´s home

4. aikuisen naisen buduaari

5. Autuas olo 

Eilen tuli sitten koluttua lähiseudun toinen kauppakeskus, Skanssi, toiveissa löytää edes ne saapikkaat. Yhdet löytyikin Aleksista, mutta myyjä varoitteli, että näistä on tullut valituksia, että koron viilutus alkaa rispaantua ja irtoamaan kosteudessa; olivat nyt mehiläisvahanneet kaikki, mutta eivät menneet takaamaan, että pysyvät silti paikoillaan. No, sinne jäivät. Nyt vähän mietityttää, että olisiko sittenkin pitänyt ottaa (alennus 50%) ja viedä samantien suutarille.

Kirjakaupat kiersin kaukaa, kun tiesin, että niissä sortumisen vaara oli suurin enkä ollut juuri nyt kirjoja hakemassa. Sisustusliikkeistä ei löytynyt mitään. Vaateliikkeistä löytyi 3 mekkoa - kaikki eri liikkeistä - ja jokaikinen helkutin mekko kinnasi sovitettaessa persauksista. Siis milloin mun takapuoli on tällaiseksi levinnyt? Tarttis varmaan tehdä jotain!

No, teinkin! Nyt alkaa tapahtumaan. Katsokaa vaikka! Ruokaostoksilla löytyi heti tällaisia virikkeen antajia:

Tuossa ne lötköttelee sohvapöydällä. Sohvan vierellä kahvakuulat. Ja kun sillä samaisella ruokaostosreissulla Citymarketissa ihan väkisin tuli vastaan kirjapöytä, täynnä alekirjoja, niin ostaa paukautin lohtuostoksiksi Nälkäpelin 1- ja 2-osat (kolmosta ei ollut), niin voipi vain arvailla, miten menee tämä sunnuntai-iltapäivä. Jotta hyvin tuli kierrettyä ne kirjakaupat!

Viiru on tänään muuten ollut ihan mahdottomalla päällä. Se on hepuloinut pitkin huushollia. Pitkä hepulikohtaus aina jonkun herätessä - ja kun kaikki heräili vähän eri aikoihin, onkin sillä ollut tekemistä. Hepuloinnin lopuksi se sitten päätti vielä pistää sohvan hyrskyn myrskyn.  Tuossa kuvassa on vielä meno päällä. Nyt se nukkuu tuon myttykasan päällä tyytyväisenä. Sillä on varmaan jo kevättä rinnassa. Vaikka onkin leikattu kolli, niin tuntuu ainakin tällä pallittomalla katilla olevan kunnon kevätviiraus. Jotta tiedetään ainakin tässä huushollissa, että kevät on tulollaan. 

Jokos sinä odottelet kevättä? Vai nautitko talvesta? Ulkona on tällä hetkellä täällä meillä päin kaunis pakkaspäivä - aurinkoa vain ei näy. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän nautin ulkoilusta talviaikaan. Vanhat luut palelee - vaikka lämmityskerros niiden ympärillä on ihan omasta takaa. Just on. Jolle pitäis tehdä jotain.

Ihanaa sunnuntaipäivää sinne sinulle! 

Ehkä yritin - ehkä en

Minullahan näitä keskeneräisiä projekteja riittää - on tullut yritettyä kaikenlaista:

 Kauneus- ja tyyliremppaa

Kaikkensa on yritettävä - kylppärin rypyntorjuntapatteristo - siis kaikki ne purkit ja purnukat - kuuluu tähän remppaan. Minä olen tosi johdateltavissa noiden purnukoiden suhteen, hurahdan kaiken maailman lupauksiin. Muistan senkin kerran, kun apteekin myyjää alkoi kummasti hymilyttää, kun olin bongannut mainoksesta erään uutuustuotteen ja menin kyselemään "sitä uutta juttua, nimeä en nyt muista, mutta se, joka lupaa kasvojenkohotuksen ilman veistä". Ei ollut siinä apteekissa, mutta oli viereisessä luontaistuotekaupassa. Juu, mä varustaudun kyllä hyvin, mutta ongelma on se, että ne voiteet pitäis myös jaksaa tuohon naamaan ja kroppaan laittaakin. Ja siinä en sitten olekaan ihan yhtä hyvä kuin ostelussa. Jotta yläluomileikkausta näin ensihätään suunnitellessa edetään. Eikä osteta enää yhtään purnukkaa ennenkuin entiset on käytetty! Just!

Kunto- ja terveysremppaa, laihdutusremppaa

Kuvan liikuntavälinekori jököttää sohvan vieressä, siitähän sitä olisi helppo telkkaria tuijottaessa edes nuo sormenvahvistimet ottaa ja harjoitella - siis olisi, vaan kun ei ole. Tähän remppasarjaan kuuluu vielä kuntopyörää, jumppapalloja, erilaisia jumppakeppejä, stepperiä, tasapainolautaa ja crostrainer, joka kylläkin vietiin maille, kun se vei niin julmetun tilan. Ja tietysti kaikki vitamiini-, lisäravinne- ja luontaistuotepillerit ja jauheet kuuluvat tähän remppaan. 

Ja kuntosalikortista en sano mitään. 

Tupakanpolton lopetusremppaa

Kuvakollaasissa Champix-kuva drugsnews.org 

Pahin - kaikkea on kokeiltu. Noilla Champixeilla sentään pystyin vähän aikaa olemaan polttamatta, mutta niiden sivuvaikutukset olivat sitä luokkaa, että piti lopettaa. Nyt on kokeilussa sähkötupakka - ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa. Otin nikotiinittomat nesteet - yritän nikotiinivajeen täyttää tuolla Nicoretten inhalaattorilla. Pitäkäähän peukkuja.

Sisustusremppaa

Meillä on kotona tilanne, että varsinainen remontti kannattaa tehdä vasta sitten, kun nuoriso on muuttanut omilleen. Poika lähtee ensi syksynä, kun aloittaa opiskelut Turun yliopistolla, tytär tuskin ihan vielä: hänen chinchillansa tarvitsevat reissujen ajan hoitajaa ja alakerran olohuoneeseen on levitetty kaikki mahdolliset taiteilijatarvikkeet. Mutta muutaman vuoden sisällä hänkin pesästä lentelee.

Mutta tuossa pari esimerkkiä, siitä miten tässä väliajalla elellään - meiltähän tämä sujuu!

Taidettahan meillä riittää - kuvassa Viiru-kissan tekemää portaikon lasikuitutapettiin. Tuota taidetta riittää koko portaikon mitan ylhäältä alas. Ja lasikuitutapetti on aika inhottava laittaa uusiksi - varsinkin tuo tapetti jatkuu alakerrassa portaikosta sinne alakerran olohuoneeseen ja yläkerrassa eteiseen ja olohuoneeseen. Jos koko höskän uusisi samanlaisella, olisi Viiru alta aikayksikön sen kimpussa. Siispä hakusessa on väliaikaisratkaisu tuohon porraspätkälle - ehkä puolipaneli. 

Kunhan ehditään - eihän tuo tuossa ole ollut vielä kuin yli vuoden.

Viiru (12 v.) on ehtinyt tuhota jo keittiön seinän, yhden sohvan, tuolin ja vaikka mitä. Ei ole halpaa - mutta säästetty on sitten mun terapiamaksuissa; Viiru on mun oma stressitohtori, mun Dr. Phil.

Tuossa kuvassa on myös tulevat olohuoneen verhot, kankaat olen ostanut toukokuussa. Mutta kun en saa päätettyä mallia. Ja siinä on myös tuolinsuojuskangas nojatuoliin, jottei Viiru sitäkin taiteilisi. Tuolin päällä retkottaa tällä hetkellä sellainen "taiteellinen" kangasviritelmä. Tuon ompelen kyllä viikonloppuna. 

Tämä on lupaus.