Linnateatterissa voi nauttia herkuista ja komediasta myös kesällä

*Blogiyhteistyö Linnateatterin kanssa

Kun sain kutsun Turussa  sijaitsevan Linnateatterin bloggaajailtaan toissa viikolle, en kauaa aikaillut vastatessani siihen "kyllä" vaikka tiesin, että viikosta oli tulossa kiireinen. Ja niin kuin edellisessä postauksessani kerroinkin, kiirettä todellakin piisasi. Mutta tiesin myös, että Linnateatteri jos mikä, pystyisi kiireen katkaisemaan ja irrottamaan ajatukset työstä ja arjesta.

Linnateatteri on turkulainen vuodesta 2003 lähtien toiminnassa ollut ammattilaisteatteri Turun Linnankadulla. Katsojaluvuiltaan se on Suomen neljänneksi suurin teatteri. Näytöksiä on sekä Linnateatterin 3. että 4. kerroksessa sekä silloin tällöin Humalistonkadulla sijaitsevassa Dominoteatterissa. Teatterin 3. kerroksessa toimii myös ravintola, jonka herkkuja voi nauttia sekä ennen näytöksiä että niiden aikana väliajalla.

Iltaan meidät toivotti tervetulleeksi teatterinjohtaja Kalle Lamberg.  Hän kertoi Linnateatterin toiminnasta ja ohjelmistosta, joka painottuu lähinnä komedioihin ja vierailijanäytöksiin sekä konsertteihin. Teatterin ohjelmistoon kuuluu myös koko perheen ja lasten näytelmiä.  Meilläkin oli mahdollisuus herkuttelujen jälkeen nauttia yhdestä vierailunäytöksestä, nimittäin Jukka K:n ja Divet:n dragshowsta.

Saimme myös kuulla Linnateatterin kesästä, johon kuuluu mm. teatterin omaa tuotantoa oleva Haluatko mökkiläiseksi -komedia. Näytelmän on käsikirjoittanut Roope Lipasti - ja minulle jo tämä riittää sellaiseksi meriitiksi, että muuta ei olisi tarvittu. Olen aikamoinen Roope Lipasti -fani; tilasin aikoinaan erästä lehteäkin vain sen tähden, että siinä oli Roopen blogi;) Nythän tuo blogi löytyy verkostakin, joten lehteä ostan enää vain ajoittain.

Tästä kesäteatteriesityksestä saimme kuulla enemmänkin, sillä paikalla olivat myös sen ohjaaja Kari Pekka Toivonen sekä näyttelijät Valtteri Roiha ja Arttu Kapulainen. Kolmas näyttelijä Minna Kivelä ei valitettavasti ollut päässyt paikalle, mutta kyllä nämä veijaritkin jo meidät saivat vakuuttuneiksi siitä, että aikamoista ilottelua oli luvassa. 

Haluatko mökkiläiseksi -komedian idea on vapaasti lainattu TV-ohjelmasta "Haluatko miljonääriksi" - palkintona tosin ei ole rahaa vaan mökki. Eli näytelmässä kisaillaan mökin herruudesta - ja ansoina ovat kaikki mahdolliset mökkiläisen ilot ja kauhistukset aina ihanista naapureista kesävieraisiin. Ja tietenkin mökillä riittää rempattavaa ja töitä jos jonkinlaisia. Kaikki se, mikä suomalaiseen mökkikulttuuriin kuuluu - ja varmasti vielä paljon päälle.

Kolme näyttelijää - ja rooleja pilvin pimein. Kerrankin saa Valtteri Roiha keskittyä vain yhteen rooliin - yleensä kun kuulemma hän joutuu rehkimään, mutta tällä kertaa saavat Arttu Kapulainen ja Minna Kivelä revetä yhdeksi jos toiseksikin. 

kuva: Linnateatteri

Näytelmää esitetään kesäteatterissa eli Linnateatterin pihalla tulee olemaan sekä katettu katsomo että lava. Eipä tarvitse kastua kesäsateen yllättäessä katsojien eikä näyttälijöiden. 

Haluatko mökkiläiseksi -näytelmän ensi-ilta on 15.6. ja sen verran kutkuttavalta juoni tuntuu, että ainakin minä aion sen käydä katsastamassa.

Katettujen katsomoiden ja lavan lisäksi tarjolla on myös ruokaa, sillä Teatteriravintola siirtyy kesäteatterinäytösten ajaksi myös pihalle. Kesämenu on normaalia menua rennompi: vartaita, hodareita, keittoa ja makeannälkään köyhiä ritareita tai mansikoita ja shampanjavaahtoa. Ja vaikka onkin rennompaa, ei taatusti häviä oikealle ravintolaruualle.

Teatteriravintolan toimintaa meille vielä ennen illan esitystä esittelivät keittiömestarit Martin ja Esme, jotka olivat kattaneet meille myös pöydällisen täynnä sormisyötävää.

Ja voi millaista syötävää - noita herkkuja kun söi jo pelkillä silmilläänkin! Ja mautkin veivät mennessään. Niin mennessään, että esim. jälkiruokana ollutta juustokakun palaa en edes ehtinyt kuvaamaan, kun se jo oli kadonnut suuhuni;) Kun kutsussa luki, että saisimme maistella sormisyötäviä, en ollut varautunut tällaiseen kattaukseen, joka oli kyllä kampa- ja sinisimpukoineen aivan gourmettasoa. Silmät kiittivät, makunystyrät kiittivät - ja ruokaa oli sen verran paljon, että vatsakin kiitti;)

Teatteriravintola sijaitsee Linnateatterin yhteydessä 3. kerroksessa - samassa, missä on myös teatterilava. Ravintolan ruualla ja palvelulla on jo aikamoinen maine - ruoka kannattaakin tilata ajoissa etukäteen. Ravintolaa on mahdollisuus myös vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin kuten vaikkapa synttärijuhliin tai työpaikan virkistysiltoihin. 

Ruokailun jälkeen siirryimme meille varatuille paikoille katsomaan illan esitystä, Jukka K. ja Divet -dragshowta. 

Miss Divetin (Marko Vainio) olen nähnyt kerran aikaisemmin mutta Jukka K. (Jukka Kuronen) oli vieraampi. Yhdessä nämä herrat - tai pitäisikö sanoa deagqueenit tarjosivat meille sellaisen shown, että enpä aiemmin ole livenä nähnyt ja kuullut yhden illan aikana niin montaa kotimaista ja ulkomaista huippulaulajaa kuin tuolla Linnateatterin lavalla oli. 

Saimme kuulla suomalaisia ja hieman ulkolaisiakin euroviisuedustajia ja lavalla kävivät myös monet ulkomaiset tähdet sekä tämän päivän suomalaiset huippuartistit. Näimme esim. Monica ja Ami Aspelundin, Katri-Helenan, Fredin ja Pave Maijasen ja vielä upean Conchita Wurstinkin laulamassa Rise Like A Phoenixiä. Kavalkaadiin liittyivät maailmantähdet Tina Turner, Bioncee, Celine Dion, Madonna ja moni muu. 

Ja kun Turun oma Michael Monroe hyppelehti lavalle, ajattelin jo, että aikookohan hän spagaatinkin vielä vetäistä. No - ihan emme spagaattia nähneet, mutta jos olisi vähän yllyttänyt, olisi sekin varmaan sieltä irronnut. Kyllä - peto oli irti Antti Tuiskulla ja suihkussa kävimme yhdessä Pete Parkkosen kanssa. Upeaa menoa!

kuva: Alex Aalto

Ei voi kuin ihmetellä näiden herrojen taituruutta. Aivan kansainvälistä tasoa ja he kelpaisivat kyllä mille estradille tahansa. Kaikki ne maneerit, ilmeet, eleet ja tyylit ovat vaatineet hurjan määrän harjoittelua - ja valtavasti lahjakkuutta. Jos Ami ja Monica Aspelundkin näyttivät melkeinpä enemmän itseltään kuin mitä kuvissa näyttävät, on se jo aikamoinen saavutus;) 

Nämä dragqueenit vetivät kyllä sellaisen shown, että enpä muista, koska olisin viimeksi niin paljon nauranut. Silmistä vain valui vesi ja vatsalihakset saivat kyytiä. Nauru on kyllä parasta vatsalihasjumppaa - ja parasta mielialalääkettä, sillä todellakin unohtuivat työt ja arjen murheet. Vielä kotonakin kelluin hyvän olon tunteessa.

Sen päätin, että jos nämä herrat lähiseuduille esiintymään tulevat, menen taatusti katsomaan. Ja saatanpa mennä vähän kauemmaskin!

Kiitos Linnateatterille aivan huikeasta illasta - kesällä nähdään ainakin Haluatko miljönääriksi -näytelmän katsomossa!

Onko Linnateatteri sinulle tuttu?

Jos on, niin mitä olit katsomassa?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Viikon varrelta - teatteria, Kirkkopäiviä, rauhankävelyä - ja Suomen suloinen suvi

Kulunut viikko on ollut melkoista menoa! Alkuviikolla töissä valmistauduttiin viikonlopun Kirkkopäiviin ja Euroopan uskontojohtajien vierailuun Turussa. Hiottiin aikatauluja ja juostiin paikasta toiseen.

Mahtui viikkoon toki muutakin. 

Kesä tuli rytinällä pitkän kitkuttelun jälkeen ja kotikoivussakin on jo kunnon lehdet. Metsä, joka kotimme takaa aukeaa, on vajaassa viikossa muuttunut harmaasta vihreäksi. 

Tiistaina kävin töiden jälkeen rehkimässä kuntosalilla ja kotona uskaltauduin vielä lenkillekin. Minähän lenkkeilen nykyisin vain kävellen sillä juoksu on kiellettyä nivelten takia - mutta jos ette kenellekään kerro, paljastan, että joskus liikunnan riemu ottaa vanhan könkkäeukonkin sen verran valtaansa, että on pakko muutama juoksuaskelkin ottaa;) Niin kävi nytkin. Mutta vain muutama.

Torstaina olin mukana Turun kristillisellä opistolla, missä uskontojen edustajat pääasiassa kokoustivat. Niitä kokouksia, tapaamisia, seminaareja, paneelikeskusteluja ja tiedotusvälineinen haastatteluja olivatkin edustajien päivät Turussa täynnä. Nämä eri uskontokuntia edustavat, Religions For Peace -järjestön Euroopan osaston, Euroopan uskontokuntien neuvoston,  jäsenet kokoontuvat säännöllisin väliajoin eri puolilla Eurooppaa ja keskustelevat mm. siitä, miten uskonnot voivat yhdessä edistää rauhaa ja erilaisten kulttuurien tuntemista ja hyväksymistä. Turun kokouksen pääteema olikin "Moving Forward  Together Through Understanding". Tärkeää työtä toistemme ymmärtämisen ja rauhan edistämiseksi! Esimerkiksi siitä, miten torjumme uskonnon ääri-ilmiöt, olivat edustajat Ylen haastattelussa tätä mieltä.

Torstaina kiiruhdin vielä töiden jälkeen Linnateatteriin, jonne oli kutsuttu turkulaisia bloggaajia tutustumaan teatteriin sekä katsomaan Jukka K. & Divet -showta. Hieno, naurua täynnä ollut ilta, josta kirjoittelen myöhemmin lisää.

Teatterilta keskustaan kävelimme illalla yhdessä Tuula´s lifen Tuulan kanssa ja ihastelimme Turkuun saapunutta kesää. Tuokin kuva kirsikkapuunkukkien takana kurkkivasta Turun kaupunginkirjastosta on otettu illalla. Voi näitä Suomen kesäiltoja ja valoa! Voi tätä ihanaa Suomen suvea!

Perjantaipäivän vietin Logomolla, joka toimi Kirkkopäivien pääkallopaikkana. Toki päivät olivat levittäytyneet ympäri Turkua ja erilaisia tapahtumia oli varmasti jokaisen vierailijan makuun. Ja taisi joukkoon muutama turkulainenkin eksyä.

Päivän ohjelmaani mahtui  tapaamisia, aikatauluttamisia ja muutama seminaari, mm. "Rahan valta ja vastuu" ja "Uskonnot, rauha ja kotoutuminen", jossa puheenvuoron käytti myös pääministeri Juha Sipilä.

Seminaarin jälkeen oli myös "Uskontojen rauhankävely", jolle osallistui mahtava joukko ihmisiä eri uskontokunnista. Mukana myös Euroopan uskontokuntien johtajat sekä pääministeri. 

Kävelyreitti mutkitteli pitkin kesäistä Turkua - ohitimme mm. synagoogan ja moskeijan ja päädyimme Turun tuomiokirkolle.

Tuomiokirkkotorilla kuulimme mm. presidentti Tarja Halosen, arkkipiispa Kari Mäkisen, imaami Anas Hajjarin ja Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seppo Lehtisen puheenvuorot sekä kaarinalaisen KaMu -kuoron musiikkiesityksiä. Tilaisuuden päätteeksi kuorolaiset laskivat vielä vapaiksi 100 sinistä ja valkoista ilmapalloa Suomen 100-vuotisjuhlan ja rauhan kunniaksi.

Kirkkopäivät kauniissa Turussa jatkuivat vielä sunnuntaihin, mutta itse vetäydyin viettämään perjantain jälkeen viikonloppua. Ei makeaa mahan täydeltä - ja Sauvon farmi kera läheisten kutsui.

Osalla työkavereistani ohjelmaa ja vastuita jatkui koko viikonlopun ja varmasti on huomenna töissä kaikkensa antanutta ja väsynyttäkin porukkaa. Väsynyttä mutta onnellista - näin uskon.

Aikamoinen viikko ja kesän aloitus! Töitä, jännitystä, kohtaamisia, yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä. Hymyä, iloisia silmiä ja naurua. Ja kesän ensimmäiset rakot jaloissa - olin laittanut perjantaina jalkaani loaferit, jotka olin kyllä jo viime kesänä koeajanut, mutta jotka silti temppunsa tekivät;)

Ei haittaa ollenkaan, sillä niin hyvä viikko oli, että ei oikein sanotuksi saa - ja melkein sydämeen sattuu.

Millainen oli sinun viikkosi?

Joko teille päin tuli kesä?

Aurinkoista uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Muutama ajatus Äitienpäivänä 2017

Niinkuin monena aiempanakin Äitienpäivänä soitan aamulla puhelun omalle äidilleni. En tänäkään vuonna pääse häntä halaamaan ja kasvokkain onnittelemaan. Olen tästä surullinen ja tunnen vähän syyllisyyttäkin. Miksi en nytkään saanut lähdettyä? Mutta lähtö Hollolaan ei ole vain minusta kiinni ja niinpä saan onnitella äitiäni vain puhelimitse. Onneksi on puhelin. Ja onneksi on veli, joka lastensa ja ex-vaimonsa kanssa pitää huolen siitä, ettei äitini juhlapäivää joudu yksin viettämään.

Äitini on minulle rakas. Äitini, joka on vahva ja sitkeä ja  menettänyt elämässään enemmän kuin on kohtuullista. Silti äitini ei ole katkeroitunut maailmalle vaan säilyttänyt elämänilonsa ja huumorintajunsa. Kun äitini hymyilee, on se hymy kaunis. Ja kun äitini nauraa, tarttuu nauru muihinkin.

Äiti - kun luet tätä, tiedät, että haluaisin olla siellä. Onneksi näimme pääsiäisenä ja seuraavan kerran tapaamme kesällä Pohjois-Karjalan mökillä, jos Luoja suo. Sitä ennen nuoriso valloittaa kotisi ensi kuussa;) 

Aamulla oli isäntä keittänyt kahvit ja kattanut pöytään täytekakun. Maistoin hieman ja isäntä vähän enemmän. Sain myös ne perinteiset ruukkuruusut ja hieman lahjuksiakin. Isäntä sai suukon.

Myöhemmin päivällä  menemme isännän kanssa Turkuun katsomaan hänen vanhempiaan ja onnittelemaan anoppiani. Myös tyttäremme ja poikamme miniäehdokkaan kanssa tulevat sinne. Juomme kahvit ja tulemme sitten nuorten kanssa tänne Kaarinaan. Lapset ovat luvanneet kokata ja minä istun valmiiseen pöytään. Syömme hyvin, juttelemme ja lämmitämme saunan. Ja minä olen onnellinen tästä perheestäni lähellä ja kauempana. 

Isännältä saadut ruusut koristavat pöytää ja vaikka olen sanonut, että lahjoja ei saa hankkia, saanen kuitenkin jonkin paketin. Sittenkin se suurin lahja on siinä, että lapset ovat siinä lähellä.

Meitä äitejä on monenlaisia - ja niin on meitä äitien lapsiakin. On äitejä, jotka yksin odottavat, että joku muistaisi edes onnitella - ja on lapsia, jotka kaipaavat äitiä, jota ei ole. Erilaisia kohtaloita. Monenlaisia elämiä. 

Kuitenkin suurimmalle osalle meistä äideistä on yhteistä rakkaus lapsiimme ja huoli siitä, miten he selviävät. Ja ilo silloin, kun siivet sittenkin kantavat. 

Samanlaista on äidinrakkaus niin täällä Suomessa kuin maailman toisella laidallakin. Samanlainen niin rikkaalla kuin köyhälläkin. Ja samanlainen siellä, missä lapset tuntuvat olevan turvassa kuin sielläkin, missä äidit saavat pelätä lastensa hengen puolesta.

Äidinrakkaudesta on sanottu paljon ja kauniisti, mutta yksi hienoimmista sanoituksista on tässä Anna-Mari Kaskisen runossa, jonka olen täällä aiemminkin jakanut:

"Jos maailman äitien huokaukset

kimppuihin koottaisiin,

jos jokainen huoli ja pelko ja toive

pantaisiin pakettiin

ja jokainen piilossa itketty itku

puroina virtaisi,

ja jokainen kaipaus siivilleen saisi

nousta kuin enkeli,

niin maailmankaikkeus olisi täynnä

laulua äitien,

ja jokainen pensas ja lintu ja tuuli

katsoisi vaieten,

kun ilmojen halki valkea joukko

kantaisi valoa,

ja enkelin siipi koskettaisi

jokaista taloa.

Jo maailman äitien huokaukset

nousevat taivaisiin

ja kukaan ei tahdo hartaammin luottaa

Luojaan ja enkeliin

kuin maailman äidit, joiden sydän

sirpaleina jo on,

ja jokainen sirpale mustuneinkin

heijastaa auringon."

-runo: Anna-Mari Kaskinen-

Hyvää Äitienpäivää jokaiselle äidille ja kaikille äitien lapsille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Vauhdikas viikko - life is good

Kulunut viikko on ollut vallan vauhdikas tällaiselle lazyladylle. Tuntuu siltä, että pahin flunssa olisi vihdoinkin selätetty ja minä, joka viime aikoina töiden jälkeen en ole sohvan sylistä minnekään punnertanut, olen saanut virtaa niin paljon, että itsekin ihmettelen.

Maanantai-iltana oli tytär käymässä ja jäi yöksi Micu-kisulin kanssa. Ja sehän tiesi sitä, että illasta ei touhua puuttunut. Kun tuo kuvan veitikka pyytää leikkimään, niin siinähän konttailimme lattialla sekä minä että isäntä. Tytär nauroi vierestä, että Micu tietää tasan tarkkaan, mistä narusta vetää ja vedättää meitä. Pakko tunnustaa, että niin tietää. Ainakin isännän suhteen: yleensä isännällä on aamuisin hirveä kiire, mutta niinä aamuina, kun Micu on meillä, ei hopusta ole tietoakaan. Ei ollut tiistaiaamullakaan - Micu leikitti isäntää niin innokkaasti, että saattoi se isännän kiire siirtyä työmatkalle;)

Tiistaina sain itseni töiden jälkeen kuntosalille, jossa ihana personal trainerini Marita valoi minuun taas uskoa siihen, että kyllä tästä vielä noustaan ja että kuntoremonttini Back-to-fit ei yhteen flunssaan kaadu.

Niinkuin ei todellakaan kaadu, sillä tuon tiistain treenitsekkauksen lisäksi löysin itseni vielä keskiviikkonakin salilta, jossa osallistuin Maritan vetämälle fasciatunnille. Fasciasta kerroinkin jo tuossa Back-to-fit -postauksessani ja sen verran tykkäsin, että menen kyllä toistekin. Vaikka jumppa näyttää helpolta ja löysältäkin, ei se sitä totisesti ole - kyllä tuntui. Ja kyllä nousi hikikin, kuten huomaa kuvassa paidastanikin.

Torstai-illalla olin vallan toisenlaisissa sfääreissä, sillä Raision kauppakeskus Myllyssä oli Finnish Design Day, jonne oli saatu SuomiDesignin helmien suunnittelijoita kertomaan työstään ja uusista mallistoista - erityisesti tietenkin Suomi100 -juhlavuoteen liittyen. Myllyn markkinointi- ja viestintäsuunnittelija Teija Hakula, bloggaaja itsekin (Onnenhetkiä paratiisissa), oli kutsunut meitä åbloggaajia vielä erikseen tilaisuuteen, jossa saimme kuulla vaikka mitä mielenkiintoista - ja paljon saimmekin tietoa, sillä haastattelijana toiminut Pikkutalo -blogin Sanna kyllä osasi hommansa. Suunnittelijathan viettivät koko päivän Myllyssä, sillä näitä haastattelutuokioita siellä oli useampia ja Sanna juonsi koko päivän.  Siitä, mitä kaikkea kuulimme ja opimme, kerron ihan omassa postauksessa lähiaikoina. Kerrassaan mielenkiintoinen ilta!

Eikä tuosta illasta niitä houkutuksiakaan puuttunut, sillä kiertelimme vielä liikkeissä katsastamassa uusimmat mallistot. Mitään en ostanut, mutta olen menossa takaisin tänään ja muutaman tuotteen aion uudelleen katsastaa. Isännän komennan siksi aikaa viereiseen rautakauppaan, niin saan kierrellä ihan rauhassa;)

Houkutuksia oli toki muitakin, sillä aloitimme tilaisuuden MBakeryn Take the Cake -kahvilassa, jonne meitä varten oli katettu herkku jos toinenkin. Tuohon Rocky Road -kakkuun en sortunut, mutta siitä en voi itsehillintääni kehua, sillä jätin tämän herkun viimeiseksi ja kun olin niitä muita houkutuksia ahminut ensin, oli vatsani jo liiankin piukassa;)

Eilen perjantai-illalla otinkin sitten rauhallisesti - töistä tultua nukahdin sohvalle ja missasin Vain Elämää -ohjelman. No - sen näkee uusintana tai netistä, joten eipä harmita. Hyvät nokoset ovat luksusta!

Säiden puolesta viikko on ollut lievästi sanoen mielenkiintoinen. Lunta, räntää, vettä ja auringonpaistetta vuorotellen - ja välillä samaankin aikaan.

Maanantaina töistä lähtiessä oli bussipysäkillä näky tuollainen. Aurinko paistoi ja vaahtera kukki. Suomen kevät kauneimmillaan - jos ei olisi ollut niin kylmä, että villakangastakki ei ollut ollenkaan liikaa. Kun pääsin kotiin Kaarinaan, paisteli aurinko suloisesti. Ja samaan aikaa tuli taivaalta rakeita tuutin täydeltä!

On tämä ollut sen verran merkillinen kevät, että ei enää edes harmita. Onneksi on villahousut olemassa.

Töissä on myös ollut puuhaa sen verran ettei aika ole pitkäksi käynyt. Ja ensi viikolla touhua vasta riittääkin, sillä saamme Turkuun vieraiksi eurooppalaisia uskontokuntien johtajia, on rauhankävelyä ja alkavat Kirkkopäivät. Niiden normihommien lisäksi. En valita, sillä tulossa on mielenkiintoinen viikko. 

Sitä ennen kuitenkin huomenna vietämme Äitienpäivää ja vaikka ajatuksissa on kirjoittaa ihan oma äitienpäiväpostauskin, toivotan teille ihanaa päivää varmuuden vuoksi jo etukäteen, sillä aina eivät ajatukset ja aikeet käy yksiin minun kirjoitustahtini kanssa ja postaus jääkin tekemättä. Kas kun joskus se elämä tämän blogimaailman ulkopuolella houkuttaa enemmän, sillä life is good. Mutta kuitenkin - aikeissa on;)

Millainen oli sinun viikkosi? 

Vauhtia ja vilskettä vai rauhallista eloa?

Hyvää lauantaipäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Huhtikuu 2017 - kevään odotusta, kuntoremonttia, takapakkia - ja sittenkin kevät tuli

Taas kerran olen myöhässä kuukausikoosteeni kanssa enkä taida edes yrittää keksiä mitään selityksiä - minulla näyttää taas olevan normaaliakin hitaamman bloggaamisen tahti päällä. No - vaikka tämä on pahasti myöhässä, tässä se kuitenkin nyt on. Sillä vaikka te ette näitä jaksisikaan lukea, jääpähän tämäkin postaus tänne muistuttamaan itseäni siitä, että huhtikuussakin tuli sentään koettua kaikenlaista.

Säiden puolesta huhtikuu 2017 oli surkea. Yhtä kevään odottelua. Taivaalta sateli milloin lunta, räntää tai vettä. Kylmääkin oli vilukissalle ihan liikaa - en edes kevättakkeja tai kevyempiä kenkiä saanut kaivettua kaappien kätköistä. 

Huomaan kuitenkin, että nuo säät eivät ole kuviini juurikaan eksyneet. Olen kuvaillut etupäässä asioita ja tapahtumia, joista voin olla kiitollinen ja jotka ovat tuoneet iloa elämään.

Tämän vuoden pääsiäinen osui huhtikuuhun ja sitä sain viettää yhdessä lähimpieni kanssa täällä kotona. 

Kun saan koottua yhteen koko lähipiirini, olen maailman onnellisin lady. Se, että saamme edelleen juhlia kolmessa sukupolvessa niin isännän kuin minunkin sukujeni puolelta, ei ole mikään itsestäänselvyys. Olen siitä syvästi kiitollinen. Kuvassa olen äitini kanssa - ja kuvan otti veljeni. Mukana juhlimassa olivat myös appivanhempani, kälyni ja lapseni. Sekä tietenkin veljeni koira Peppi ja tyttäreni Micu-kissa. 

Huhtikuussa vietin myös muutamia lomapäiviä - valitettavasti ne kuluivat flunssan kourissa, mutta tulipahan levättyä. 

Flunssaa podin useampaankin kertaan, mutta sain sentään pahimpien aikojen välissä aloitettua kuntoremontin. Tarpeen onkin. Ja vaikka remontti saikin takapakkia heti alkumetreillä flunssakierteen jatkuessa, ei sitä kuopattu ole. Vielä täältä noustaan - ja yritetään opetella esim. syömään oikein. Muutama repsahdus on tullut, mutta onneksi ekopaaston avulla pääsin sentään pahimmasta sokerikoukusta irti ja suurin haaste onkin ollut opetella syömään tarpeeksi. Vielä en ole oppinut;)

Töissä huhtikuu oli mielenkiintoinen ja vaihteleva. Haastavakin. Ja sairastelujen takia myös kiireinen. Sillä kun kotona makaa useamman päivän, odottavat ne työt siellä Suomen Vanhimmassa Virastossa tekijäänsä. Haasteiden ja kiireen keskellä oli muutamia kohokohtiakin.

Esimerkiksi päivä, jolloin Oblik.fi -blogin Jutta kävi opastamassa arkkihiippakunnan instagram -tilin ylläpitäjille, miten syntyy hyvä instatili. Mielenkiintoinen päivä, johon sisältyi paljon innostavaa keskustelua ja monta hienoa oivallusta.

Jo huhtikuunhan päätti vapunaatto, jolloin aurinkokin jo suvaitsi meitä lämmittää. 

Jos kuukauden saa päättää Turun taidemuseonmäellä, auringon lämmössä oman lökäpöksyn pusuun ja skumppamaljaan, voiko sitä vanha eukkopaha enempää toivoa?

Tuota aurinkoa olemme saanee ihastella täällä Turun seudulla myös koko toukokuun alun. Säätieteilijät uhkaavat kylmyyden palailua, mutta ei anneta sen häiritä. Jos on kylmää ulkona, pidetään lämpö sydämissä ja mielissä!

Millainen oli sinun huhtikuusi?

Valoa ja iloa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Vappu 2017 - villahousuja, valkolakkeja ja auringonpaistetta.

Niin jäi muistoihin tämäkin vappu. Vielä viime viikolla ajattelin, että tänä vuonna juhlaa vietetään vain kotona ja yritetään toipua flunssasta. Koska säätkin tuntuivat olevan kevään juhlaa vastaan, olimme jo isännän kanssa varautuneet olemaan vain tekemättä mitään. Emme kutsuneet ketään kylään vappupäiväksi emmekä sopineet aikaisempien vuosien tapaan treffejä vapunaaton lakitukseen Turun taidemuseonmäelle.

Vaan aattona sää alkoi selkiytyä, aurinkokin hieman pilkisteli ja minunkin oloni tuntui jo ihan siedettävältä, joten päätimme sittenkin piipahtaa lakituksessa. 

Etukäteen arvailimme, että tuskinpa säiden vuoksi mäellä kovin suuri lakkimeri aaltoilee ja vielä kun saimme pitkän viikonlopun, oli moni omista ystävistämme lähtenyt mökkitalkoisiin - tai oli lastenlasten vahtina, jotta nuoremmat pääsivät juhlimaan.

Vaan väärinpä arvailimme, sillä kyllä mäelle oli meidän lisäksemme kivunnut moni muukin ja perinteisten puheiden ja Sohon torvien esittämän musiikin jälkeen lakit päähän laskettiin.

Skumppamaljat nostettiin ja toivoteltiin hyväntuuliset hyvät vaput niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Minä olen tuolla mäellä seissyt lakki päässä vuodesta 1978 lähtien miltei joka vuosi - pari lakitusta on välistä jäänyt sairastelujen takia mutta muuten siellä on oltu milloin tuulessa tai tuiskussa mutta useimmiten auringonpaisteessa.

Isännän kanssa tuolla on skumppaa kilistelty vuodesta 1987 lähtien eli tämä oli meidän 30. yhteinen vappumme. Siellä sitten kilisteltiin nytkin - kaksi vanhaa varista hieman jo vuosien saatossa kellastuneine ja kärsineine lakkeinemme. Tuolla yläkuvalla toivotin Instagramissa ja Facebookissa kaikille hyvää vappua ja poikamme, joka oli sen netin syövereistä bongannut, laittoi minulle viestin, että isäntähän "näyttää yllättävän huolitellulta"! Vastasin hänelle, että onneksi nykykännyköiden etukameroissa omakuva -toiminnoissa on tehokkaat filtterit;)

Alun perin olimme ajatelleet lähteä kotiin suoraan mäeltä vaan toisin kävi: tunnelma oli mainio ja päälle pukemani villahousut ja useampi vaatekerros pitivät huolen siitä, ettei vilukaan päässyt yllättämään, joten päätimme sittenkin valua muiden valkolakkisten joukossa Aurakatua pitkin perinteiselle Liljan patsaan lakitukselle. Aikamoinen valkolakkimeri edellämme lainehtikin - ja toinen mokoma takanamme.

Aurinkokin lämmitti suloisesti, tunnelma oli leppoisa eikä ihmisillä tuntunut olevan kiire minnekään. Ei meilläkään. Vaihdoimme kuulumisia tuttujen kanssa ja kilistelimme skumppaa.

Meidän juomamme tosin oli vain kuohuviiniä, sillä vuosien kokemuksella tiedämme, ettei mäelle kannata niitä parhaita shampanjoita kannella. Välillä kun saattaa korkkia poksauttaessa mennä puolet juomasta harakoille - tai joskus jää osa pullosta juomatta. No - harvemmin näin käy, mutta nyt miltei kävi, sillä oman lääkekuurini takia maistelin juhlajuomaa varsin hillitysti. Onneksi isäntä sentään pystyi ahkerammin kilistelemään ja taisi pullosta saada lasiinsa täytettä joku tuttummekin, joten maahan ei sentään tarvinnut tuotakaan kuohuviiniä kaadella;)

Osa juhlakansasta - erityisesti nuorempi väki - jäi vielä jokirantaan nauttimaan eväitään ja enpä tiedä montaa paikkaa Suomessa, missä vappua voi viettää näin kauniissa puitteissa. Me lähdimme isännän kanssa vielä käväisemään Hamburger Börsin baarissa katsastamassa, josko siellä kavereita näkyisi. Muutaman tutun kanssa vaihdoimme kuulumiset - isäntä nautti vielä skumpasta mutta minä vaihdoin juomani kahviin - ja taisin kyllä olla ainoa, joka kahvia tuolla lipitti. 

Kun nälkä alkoi vatsassa kurnia, mietimme lähdemmekö tuttujen kanssa vielä syömään, mutta päätimme isännän kanssa poistua takavasemmalle ja lähteä kotiin. Niinpä nämä kaksi juhlijaa olivat jo kotona ennen kello yhdeksää. Nakit höyrystymään ja salaatit pöytään ja vatsa oli täytetty ennen kuin olisimme edes tilausta saaneet tehtyä jos Turkuun olisimme syömään jääneet. 

Itse vappupäivänä nukuimme pitkään, söimme rauhassa hyvän aamiaisen ja päätimme, että eiköhän meille riitä juhlinnaksi se, että laiskottelemme vain kotona. Aurinko paistoi koko päivän ja välillä istuimme pihalla. No - minä istuin ja isäntä teki puutarhatöitä, haravoi pihaa ja kanteli jo osan puutarhakalusteita ulos. Eipä tehnyt mieli minnekään. Ei picnikeille, ei matineoihin eikä vapputorille. 

Sen verran piti kuitenkin vielä juhlia, että herkut kaiveltiin esiin ja nautittiin ulkona kunnon vappukahvit. Skumppaakin olisi jääkaapissa vielä ollut, vaan se jäi nyt kilistelemättä. Simallakin voi kilistellä;)

Tällainen vappu tänä vuonna - meidän 30. yhteinen vappumme. Minusta ihan oiva vappu.

Tänään olemme jo toukokuussa ja luvassa on hetkeksi lämmintä. Toivottavasti säätieteilijät ovat väärässä ja lämpöä saadaan pitempäänkin. Sillä kyllä auringonpaiste kummasti mieltä piristää ja antaa virtaa - saipa se kaksi vanhaa varistakin vielä vapunviettoon;)

Miten sinä vietit vappua? 

Onko sinulla vappuperinteitä ja jos on, millaisia?

Oikein hyvää toukokuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.