Tallink Megastarin neitsytmatkalla saimme ihailla turkulaista laivanrakennustaitoa ja suomalaista sisustussuunnittelua

Viime sunnuntaina 29.1.17 Tallink Silja Linen upouusi pikalaiva Megastar seilasi neitsytmatkansa

 Helsingistä Tallinnaan ja tälle matkalle oli varustamo kutsunut mukaan sekä lehdistöä,

 bloggaajia että kutsuvieraita. Tässä joukossa oli myös aikamoinen määrä 

meitä nelkytplusbloggaajia - minä muiden joukossa*.

Megastarhan on valmistettu Turussa Meyerin telakalla ja se on Itämeren suurin pika-alus; 

pituuskin on peräti 212 metriä ja laivaan mahtuu 2800 matkustajaa.

Alus kulkee ympäristöystävällisillä LNG-moottoreilla ja noudattaa ECA-alueiden tiukimpia päästömääräyksiä.

Juuri ympäristöystävällisyyden vuoksi laivan kummiksi lupautuikin presidentti Tarja Halonen.

Huolimatta ekologisuudesta löytyy näistä moottoreista tehoja: matka-aika Tallinnaan on vain kaksi tuntia!

Meidän matkamme alkoi viihtyisässä Comfort Loungessa kuohuvaisen maljan nostolla ja saimme kuulla,

että Megastar on suunniteltu ihmisten toiveita ja kokemuksia kuunnellen,
historiasta oppien ja luontoa kunnioittaen. Megastar on meidän kaikkien luoma alus.

Laivan sisustuksesta on vastanneen  dSign Vertti Kivi & Co -sisustusarkkitehtitoimiston Vertti Kivi

ja Samuli Hintikka kertoivat meille, miten laivan sisustussuunniteluprosessi oli edennyt

 ja miten sisustuksessa on panostettu toiminnallisuuteen - silti viihtyisyyttä unohtamatta.

Laiva on suunniteltu niin, että siellä on helppo liikkua, kaikki tarvittava löytyy

 nopeasti ja pysähdyskeitaita on joka puolella.

Laivalta löytyy tuon Comfort Loungen lisäksi Business Lounge, Sitting Lounge, Children´s Playroom

ja Driver´s Lounge, joten jokaiselle löytyy varmasti mieluinen matkustustapa.

Muihin laivoihin verrattuna hyttien määrää on vähennetty ja panostettu siihen, että matkustajat löytävät

istumapaikan sitä tarvitessaan.  Istumapaikkoja onkin hulppeat 2800!

Sama toimisto on suunnitellut mm. Viking Cracen ja kuulimme, miten Megastarin suunnittelussa on

 otettu huomioon esim. se, että ihmiset viipyvät laivalla vain kaksi tuntia.

Suunnittelussa on menty toiminnallisuus edellä.

Tiloista on tehty olohuonemaisia ja kuitenkin avoimia. Materiaaleihin ja pieniin yksityiskohtiin on panostettu.

Esimerkiksi eri tilojen matot on soinnutettu kalusteisiin, niiden kuviot on suunniteltu 

juuri tätä laivaa varten - ja matot ovat kuosiinkudottuja.

Myös valaistukseen on panostettu: osa valaisimista on juuri tälle alukselle suunniteltuja,

 mutta löytyypä laivalta myös tunnettujen suunnittelijoiden muotoilua, 

esim. näitä yllä olevan kuvan Patricia Urquiolan suunnittelemia pöytälamppuja.

Ja vallan vallaton oli tämä Victory Barissa sijaiseva hevosvalaisin!

Kun esittelyjen jälkeen lähdimme kiertelemään laivalle, pysähtyi tuon lampun

 viereen aika moni meistä selfieitä ottamaan;) 

Varsinainen selfiepyydys!

Sen, miten huolella sisustuksen yksityiskohtiin on paneuduttu, huomasi kaikkialla - esimerkkinä vaikkapa 

tuo Sea Pubin baaritiskin puinen etupaneeli. Ja myös täällä oli kauniit valaisimet.

Sea Pubissa on myös pieni lava, jolla esiintyy artisteja ympäri maailmaa.

Meille esiintyi täällä upea Divet Shown Marko Vainio, jonka repertuaari oli aikamoinen:

 oli Katri Helena, Kaija Koo, Haloo Helsinki, Tina Turner, Saara Aalto, 

Conchita Wurst ja vaikka keitä.

Esityksen vielä jatkuessa saavuimme Tallinnaan ja siellä olon aikana siirryimmekin ruokailemaan.

Megastarin ravintolat sijaitsevat pääasiassa kansilla 8 ja 9 ja niistä löytyy kyllä jokaisen

 tarpeisiin sopiva aina Burger Kingistä á la carte -ravintola The Chef´s Kitcheniin.

Muutama meistä bloggaajista - etenkin ruokabloggaajista - illasti paluumatkalla á la cartessa,

 mutta minä ja aika moni muukin söimme laivan buffassa, Delight Buffetissa,

 jonne oli katettu monipuolinen seisova pöytä.

Valitettavasti kuvaa ei kaikista herkuista ole teille antaa, sillä hitaan bloggaamisen periaatteita

 noudattava lady keskittyi itse ruokaan eikä sen kuvaamiseen;)

Toteanpa vain, että herkkuja oli yllin kyllin

 - ja lievään ähkyynhän minä onnistuin itseni ahtamaan.

Ruokailun jälkeen lähdimme tutkailemaan laivan kahdessa kerroksessa sijaitsevaa,

 ovaalinmuotoon rakennettua myymäläaluetta, Traveller Superstorea.

Ja herkkujahan sieltäkin löytyi. Silmän täydeltä.

Noita korealaisia kasvonaamioita oli lähteä mukaani vaan en sortunut. Ja nyt harmittaa;)

Myymälän konsepti on samanlainen kuin Silja Symphonylla ja Silja Serenadella eli kaikkea löytyy.

Ja löytyihän sitä nytkin - niin minulle itselleni kuin isännällekin kotiin tuomisiksi;)

Ostoksia en tällä matkalla kovin paljoa tehnyt (isäntä ja visakortti voivat tosin olla eri mieltä),

 sillä en halunnut paljon kantamuksia. Seuraavalla kerralla varustaudun kyllä sillä erään bloggaajakolleegan

etukäteen ehdottamalla vedettävällä matkalaukulla;)

Kotiin kohti Turkua ja Kaarinaa lähti väsynyt mutta onnellinen lady yhdessä matkakumppaninsa
Tuula´s life -blogin Tuulan kanssa.

Kotimatka bussissa oli huomattavasti hiljaisempi kuin oli ollut menomatka
 - minä taisin nukahtaakin.

Ja vinkiksi kaikille, jotka Turusta tai Salosta olette reissuun Tallinkin laivoilla Helsingistä lähdössä:

Vainion Liikenne ajaa osan vuoroistaan Länsi-Terminaaliin saakka.

Sellaisella vuorolla mekin Tuulan kanssa Turusta lähdimme ja suoraan Länsi-Terminaalista pääsimme

myös bussiin, joka toi meidät Turkuun.

Mukavaa, kun ei tarvitse Helsingissä enää taksilla tai ratikalla matkustaa!

Kiitos Tallink Silja! Matka oli hieno kokemus. 

Tulen kyllä toistekin - ja taatusti Megastarille.

*Postaus on tehty blogiyhteistyönä Tallink Silja Linen kanssa.

Oikein hyvää helmikuun alkua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Uppsala ja Tukholma kahdessa päivässä - ehtiikö työmatkalla nähdä mitään?

Tässä matkaraportti - jonkinlainen sellainen.

Kuvia oli todella vaikea tähän valita, sillä useimmissa esiintyi työkavereitani - ja kun kukaan heistä ei tiedä, että tällaista blogia raapustelen, en edes ajatellut kysellä julkaisulupia;)

Lähdimme siis muutaman työtoverini kanssa viime keskiviikkoillalla kohti Tukholmaa Tallink Siljan Baltic Princess -laivalla. Heti hytteihin majoittumisen jälkeen meillä oli pieni tervetulo- ja priifauspalaveri laivan kokoustiloissa. Kohotimme kuplivat ja suunnittelimme seuraavien päivien ohjelmaa. 

Sen jälkeen pieni iltapala ja kukin hävisi taholleen. Eli meidän ryhmämme tapauksessa hytteihinsä nukkumaan, sillä aamulla oli varhainen ylösnousu - aamiaisenkin söimme vasta Tukholmassa hotelli Ariadnessa, mihin majoituimme.

Laivalla oli todella hiljaista - muutama liikematkailija ja jonkin verran eläkeläisiä. Esiintyjiinkin oli satsattu: Markku Aro bändeineen. Minun musiikkimakuni tuntien ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, lähteäkö yökerhoon vai nukkumaan;)

Matkailijoiden määrästä kertoo jotain myös se, että Ariadnessa saimme huoneemme jo aamulla. Mikä oli kyllä kiva yllätys! Hotelli oli minulle tuttu - olin siellä aiemmin kerran käynyt - tosin meillä oli silloin vain päivähuone paluumatkalla New Yorkista ja iltalaivaa odotellessa. 

Ariadne on kiva hotelli - mutta vain yöpymistä varten, sillä se sijaitsee aivan terminaalin vieressä ja keskustaan joutuu menemään julkisilla kulkuvälineillä tai taksilla. Mutta näin työmatkalla, kun siellä vain yövyttiin, se oli ihan toimiva.

Aamiaisen jälkeen lähdimme omalla pikkubussilla kohti Uppsalaa, jossa tapasimme yhteistyökumppaneitamme - suomalaisia, jotka tekivät työtään Ruotsissa sekä muutamia svenssoneitakin. 

Päivä menikin kokoustaessa - välillä toki lounastimme isäntiemme työpaikkaruokalassa. Ja kahvittelimme.

Meille jäi aikaa vajaa tunti tutkia Uppsalaa ennen kuin bussimme lähti takaisin kohti Tukholmaa.

Itse ehdin käväistä parin työkaverini kanssa kokouspaikkamme lähellä sijaitsevassa Uppsalan tuomiokirkossa. Upea, tunnelmallinen kirkko, jossa olisi ollut paljonkin nähtävää - jos aikaa olisi ollut enemmän.

 Uppsalan tuomiokirkko - Maria tuossa edessä ei ole elävä;)

Uppsalasta vielä isäntiemme kertomana sellainenkin tieto, että kun aikoinaan 60-luvulla sinne tulivat Suomesta duunarit (kaikki kunnia heille), niin tämän päivän tulijat tulevat joko opiskelemaan Uppsalan yliopistoon tai töihin tutkijoiksi ja opettajiksi tuohon samaiseen laitokseen - sekä sairaaloihin - ja sinne tulijat eivät ole siivoajia vaan lääkäreitä. Ja näitä akateemisesti koulutettuja suomalaisia duunareita on Uppsalassa kuulemma paljon - osa viipyy vain muutaman vuoden, osa pitempään.

Ehdimme myös pikaisesti käväistä Tuomiokirkon läheisyydessä olevassa pienessä sisustuskaupassa, 

Mamsell K:ssa. Kauppa oli viihtyisä; siellä oli kaikenlaista tilpehööriä ja sellaiselle, joka tykkää tuollaisesta, varmaankin aikamoinen aarreaitta. Itse pidän hieman pelkistetymmästä tyylistä, joten tyydyin vain kuvaamaan.

Palattuamme Ariadneen käväisin erään työkaverini kanssa lyhyellä kävelylenkillä - hotellin ympäristössä ei juurikaan ollut nähtävää. Suihkun jälkeen siirryimme bussillamme illalliselle kivaan, pieneen Östermalmilla sijaitsevaan italialaisravintolaan, Lo Scudettoon. 

Yhteistyökumppaneitamme oli myös mukana ja ruoka oli etukäteen varattu. Ravintolassa oli loistava palvelu, ruoka - 3 ruokalajia, taivaalliset viinit - oli kerrassaan hyvää. Enpä ihan heti muista, koska olisin niin maittavaa illallista syönyt - ja aikamoisissa paikoissa olen niitä sentään nauttinut. 

Jos tuollapäin liikutte, voin suositella lämpimästi. Todella hyvä ravintola!

Ravintolassa vierähti aikamoinen tovi ja kävelimme matkan takaisin hotellille. Mikä olikin muutamille tarpeen - viinilasilliset olivat tehneet tehtävänsä ja nauru raikui ja puhe luisti. Itse kullakin. Hotellilla vielä pienet yömyssyt alabaarissa - itse tyydyin siinä vaiheessa jo kahviin - ja untenmaille.

Meidän työporukkamme on siitäkin hyvä, että siinä kukaan ei kännännyt, sikaillut tai muuten käyttäytynyt niin, että seuraavana aamuna olisi nolottanut. Näin on yleensäkin meidän matkoillamme ja illanvietoissamme. On kiva juhlia, kun tietää, ettei tarvitse katsella örvellystä - eikä tarvitse pelätä, että jossain vaiheessa iltaa joku on käymässä liian tunkeilevaksi.

Perjantaina heti aamiaisen jälkeen bussimme vei meidät Tukholman keskustaan, missä tapasimme taas yhteistyökumppaneitamme. Ja lounaan jälkeen olikin sitten iltapäivä vapaata. Hurraa!

Lähdimme erään työkaverini kanssa omille teillemme Gamla Staniin, missä kahvittelimme ja aikamme kierreltyämme suuntasimme Åhlensille, NK:hon ja Gallerianiin (suuri tavaratalo, missä lukuisia butiikkeja). Taas kiertelyä ja kahvittelua - ja kas, saimme kuningasidean kävellä takaisin hotellille. 

Ei muuta kuin tuumasta toimeen - karttaa sentään aika ajoin tarkastelimme, että suunta olisi edes sinne päin - sillä emme tietenkään valinneet sitä suorinta reittiä - se kun loppuosastaan kulki läpi laajojen nurmikkoalueiden - ja Tukholmassa tuuli kuten aina - ja tällä kertaa vielä vastatuuleen. Siispä teimme pienen kierroksen katuja pitkin.

Hotellille olikin jo pari työkaveria ehtinyt ennen meitä - olivat tulleet metrolla. Petturit. Yksi oli sentään kävellyt ja sitä suorinta reittiä. Askelmittariin oli kertynyt 10,2 kilometriä. Arvailla vaan sopii, kuinka monta kilometriä minä tulin talsineeksi kaikkine koukkauksineen. Ja kyllä - tuntui jaloissa. En sano miltä. Omilla tolpillani sentään vielä Silja Galaxyyn pääsin.

Laivalla illastimme vielä a´la Cartessa pitkän kaavan mukaan. Ruokamme oli tilattu etukäteen ja meille erityisesti räätälöiden. Paha vain, että lampaan kanssa tarjottu risottu lähetettiin takaisin keittiöön - se oli lähinnä riisikastiketta. No, korvaukset olivat aika mukavat - mm. jääviiniä. Ja hieman muutakin. 

Ravintolasta siirryimme vielä viskibaariin, jossa meikäläinen taas kerran turvautui kahviinsa;) Ja sen jälkeen Nukkumatti olikin erittäin tervetullut. Vaan ei näkynyt - en osaa nukkua laivalla. Aina sama juttu - heräilen vähän väliä. Samoin oli jo menomatkalla. Onneksi oli matkalla se yksi hotelliyö, jolloin nukuin kuin tukki. Muuten olisi tullut noutaja.

Aamulla Isäntä olikin jo vastassa ja pääsin kotiin nopeasti. Ja yhtä nopeasti takaisin nukkumaan. 

Omaan sänkyyn.

Tukholmassa olisi ollut tilaisuus ostoksiinkin, mutta enpä vain löytänyt mitään. Minähän yritän olla jonkinlaisessa ostoslakossa ja rima oli siksi korkealla. Matkan tuomiset olivatkin vähäiset: viskiputeli laivalta Isännälle, itselleni Cliniquen dödöä, pari CD-levyä ja nuorille pari kirjaa.

Ja vaikka Uppsalan Mamsell K:n valikoimat eivät minun makuuni olleetkaan, löytyi sieltä sentään kaksi keramiikkakylttiä, jotka oli ihan pakko napata mukaan. Eivätkös kuvaakin aika hyvin ladyä?

Ja vielä lopuksi toivottelen tervetulleeksi uudet lukijat. Teitä on jo hurja määrä. En kuuna päivänä olisi osannut odottaa, että nämä raapustelut kiinnostaisivat yhtään ketään. Olette ihan hurjan tervetulleita, jokaikinen.

Oikein hyvää viikkoa kaikille!

Työmatkakin tähän vielä - Ruotsinmaa kutsuu

Pääsiäinen meni, loma loppui ja arki alkoi. Kesäaikaankin siirryttiin. Ihme ja kumma - tällä kertaa ilman suurempia vaikeuksia - ehkäpä se maanantain vapaapäivä teki siirtymisestä armollisempaa.

Tänään aherretaan vielä työpäivä ja illalla suunnistetaan laivalla kohti Tukholmaa. Olen lähdössä muutaman päivän työmatkalle Ruotsinmaalle. 

Matkaohjelma on suunnilleen: yö laivalla - illalla yksi lyhyt palaveri työkavereiden kanssa, aamiainen Tukholmassa, suunta kohti Uppsalaa, missä tapaaminen yhteistyötahojen kanssa, lounas, palaveri jatkuu, hieman vapaata tutustumista kaupunkiin ja takaisin Tukholmaan. Illallinen Tukholmassa ja yöpyminen siellä. Perjantaina tapaaminen yhteistyötahojen kanssa Tukholmassa ja jippii - iltapäivällä muutama tunti vapaata. Illalla laivaan, missä lyhyt neukkari ja yhteenveto. Lauantaiaamulla Turussa ja kotona.

Elikkä tulossa on ihan riittävän täysi loppuviikko. 

Ohjelma reissulla on sen verran tiivis, että postauksia sieltä tuskin laittelen. 

Mutta enpä lupaa ihan varmasti;)

Uppsalassa en olekaan aiemmin käynyt, joten mielenkiinnolla odottelen, 

miltä allaolevat maisemat luonnossa näyttävät!

kuva: www.scoopweb.com

Vielä toivottelen tervetulleiksi uudet lukijat. Kiva, kun tienne tänne olette löytäneet - toivottavasti ette heti pitkästy juttuihini. Olette ihan hirmuisen tervetulleita.

Ja aurinkoista huhtikuun alkua kaikille!

Minä heittelen vielä viimeiset vaatteet tuonne kapsäkkiin. Niinkuin aina, damn, pakkaaminen jäi taas viimetippaan. En mä taida koskaan oppia.

Musiikkia merellä - Poets of The Fall M/S Viking Gracella

Viikko on taas vierähtänyt niin, että tämä lady on painanut pitkää päivää ja saanut aikaiseksikin jotain. 

Töissä - ei täällä kotona. 

Täällä on kaikki taas kerran ihan hurlumhei -meininkiä. 

Poika on tehnyt cosplay-asua viikonlopun Tampere kuplii -tapahtumaa varten. 

Alakerta on valkoisen tyynyntäytevanun vallassa. Puku on ulkopuolelta vuorattu vanutupsuilla, niitä tupsuja on liimattu se asu täyteen - 14 Ikean halpistyynyä oli ostettu, mutta ihan kaikki ei kuulemma mennyt.  

Ja liima haisee. Tyhjiä liimatölkkejä, kankaanpaloja ja sitä helkutin vanua on nyt sitten jokapuolella.

Tyttö on painanut yläkerrassa kangasväreillä huiveja. 

Joita on levitelty pitkin huushollia kuivumaan.

Lajiteltavia julisteita ja kortteja on pöydät täynnä. Ne ja huivit ovat menossa myyntiin tuohon tapahtumaan.

Lähtevät aikaisin lauantaiaamulla ja jättävät varmaan kaiken sotkun jälkeensä.

Luottavat siihen, että minulla menee hermot ja siivoan.

Kun on pääsiäinenkin tulossa.

En siivoa - saavat raataa ensi viikolla!

Viime viikonloppuna teimme Isännän ja nuoren herran kanssa miniristeilyn Viking Gracella. 

Matkan pääasiallinen tarkoitus oli käydä kuuntelemassa Poets of The Fall -bändin keikka, sillä se on yksi pojan lempparibändeistä ja harvoin keikkailee täällä päin ja ylipäätäänkään Suomessa. 

Ja kun poika ei vielä ilman valvojia laivalle pääse, niin päätimme Isännän kanssa lähteä seuraksi. 

Varsinkin, kun minäkin tykkään samaisesta bändistä.

Samalla tuli sitten katsastettua itse uusi laivakin, Viking Grace, josta on ainakin täällä päin paljon kirjoiteltu ja jota on mainostettu kovasti. Laivaan voi halutessaan käydä tutustumassa sen omilla sivuilla. 

Paatin sisustus oli vaaleasävyinen, neutraali, moderni - olin odottanut hieman enemmän luksusta ja loistoa.

Mutta laivalla oli ihanasti tilaa liikkua - vaikka se oli täyteen buukattu, siellä ei tarvinnut jonottaa minnekään, istumapaikkoja oli riittävästi, erilaisia ravintoloita oli useampia, ruoka oli liiankin hyvää ja taxfree-myymälä valtava.

Se, mikä erityisesti ilahdutti, oli, että esimerkiksi keikan aikana yökerhossa puolen yön jälkeen ei näkynyt yhtään lasta etsiskelemässä vanhempiaan. Muutenkaan en nähnyt yhtään lapsiperhettä, jossa vanhemmat olisivat olleet juovuksissa. Ja tuntumaksi jäi, että oikein kunnolla juopuneita olisi ollut vähemmän kuin normiristeilyillä. Oliko syynä sitten se, että menomatkalla ei taxfreestä alkoholia saanut ostaa vai se, että kun laivalla oli tilaa, niin ei tarvinnut niitä juopuneita koko ajan varoa. Tiedä häntä, mutta tästä tykkäsin.

Lähdimme matkaan siis lauantai-illalla ja keikka alkoi joskus puolenyön jälkeen. Ja täytyy kyllä todeta, että olipas mahtikeikka. Bändi oli todella hyvällä tuulella, otti yleisön huomioon, piti lavalla hauskaa ja kun musiikkikin oli yhtä hienojen kappaleiden tulitusta, niin jouduimme nuoren miehen kanssa jättämään Isännän pöytään vahtimaan ladyn laukkua ja pitämään pöytää - me painuimme tanssilattialle lähemmäs bändiä. Poika sai otettua muutaman valokuvankin - onneksi, sillä tällä blogaajalla ei ollut edes kameraa mukana reissussa;)

Bändi soitti sekä vanhempia kappaleitaan että myös uusimpia - Poets of The Fallhan täyttää tänä vuonna jo 10 vuotta, joten monta hienoa kipaletta on matkan varrelle mahtunut. Ja pitkän keikan herrat vetäisivätkin.

Jouduin kyllä hieman hillitsemään omia hyppelyitäni, ettei pojan olisi tarvinnut äitiään liiaksi hävetä. 

Melkein onnistuinkin.

Keikan loputtua poistuimme samantien hyttiin. Minua ja nuorta herraa ei siinä vaiheessa nukuttanut yhtään; fiilis oli vielä liian korkealla. Isäntä simahti samantien sänkyyn ja aloitti kuorsaamisen. Tasan ei käy onnen lahjat, ei;)

Sunnuntaina nukuimme pitkään - vasta ennen yhtätoista lähdimme etsiskelemään aamiaista. Koko päivän oli hieno sää ja kiertelimme tutkimassa laivaa ja istuskelimme maisemia katsellen. Taxfreessäkin tietenkin poikettiin pariinkin otteeseen: minä ostin vain Sensain ripsiväriä ja namuja. Isäntä löysi jotain viinaksia. 

Ja vielä tunnustus: elämäni ensimmäisen kerran pelasin bingoa! Siis bingoa! Poika oli kavereiltaan kuullut, että se on hauskaa ja hän halusi kokeilla. Pakkohan se oli sitten uhrautua. Isäntä piilotteli pylvään takana. Ei voitettu mitään. Eikä tule tavaksi.

Olen tuota Turku-Tukholma -väliä eräänkin kerran reissannut, mutta ensimmäisen kerran huomasin Maarianhaminassa, kuinka lähekkäin rantautuvat  laivat siellä ovat. Tuossa alakuvassa näkyy Viking Gracen takaosasta kuvattuna 3 laivaa - kaikki ihan lähekkäin. Meneehän se noinkin kauniilla säällä, mutta ajatelkaa, mikä homma tuo on pimeässä ja myrskyssä! Huh, huh!

Kuvasta myös näkyy, miten paljon keväisempää on jo Maarianhaminassa - lunta ei näkynyt oikeastaan missään. Turun seudulla kun on vielä täysi talvi.

Nyt on jo perjantai ja viikonloppu taas edessä. Meillä siis nuoret ovat lähdössä varhain lauantaiaamulla Tampereelle. He lähtevät meidän pienemmällä autolla matkaan, joten minä sitten huolehdin koko viikonlopun.  Olisivat menneet junalla, niin ei tarvitsisi hermoilla ja pelätä. Mutta kai se on vain hyväksyttävä. Ei ne enää kysele. 

Ja vielä - kiitos tuhannesti uusille lukijoille Meerille, Evelle blogista Villa Tölli, Madame Kissankulmalle blogista Naapurina Provencessa sekä  Miss Bubble´s lifestyle -blogin SatuMarialle siitä, että olette lukijoiksi eksyneet. Toivottavasti jaksatte vähän aikaa näitä sepustuksiani seuratakin.

Minulle on ollut suuri hämmästyksen ja ilahduksen aihe se, että tätä blogia ylipäätään joku viitsii lukea. Ja niinpä se hämmästys on vielä suurempi, kun huomaan, että teitä sivustoon liityneitä lukijoita on jo yli 100. Kun viime vuoden marraskuun alkupuolella aloittelin tätä blogia, en kuuna päivänä olisi osannut arvata, että teitä voisi noin paljon olla koskaan, saati sitten vähän yli neljässä kuukaudessa - ja etenkin, kun postaustahtini on aika verkkainen - tämä on 31. teksti. 

Joten suuret kiitokset ja kumarrus jokaiselle teistä. Ihan  olen sekaisin. Mutta se on toinen juttu se. 

Yksi juttu on se, että taitaa alkaa olla sen ensimmäisen arvonnan vuoro tässä lähiaikoina. 

Kunhan minä nyt vähän tuumaan ensin sen palkinnon.

Ei kukaan haluaisi kynttilänjalkoja? Melkein retroa!

Ennen sitä - Ihanaa Viikonloppua kaikille meille - ja Aurinkoa!

Tämäkin kappale muuten kuultiin keikalla - Poets of The Fall: Carnival of Rust - ja eikun allit heilumaan!